Vanlife -päiväkirjat

Volcano boarding, Nicaragua.

Kirjeitä Nicaraguasta osa I: Leon, Granada ja Ometepe

Tässä postauksessa mm. lasketaan alas laudanpätkällä 728-metrisen aktiivisen tulivuoren tuhkarinnettä, vietetään sekä herkissä että railakkaissa tunnelmissa Suomen sadatta itsenäisyyspäivää Granadassa, nautitaan kahdenkeskeistä aamiaista maailmankuulun vankikarkurin kanssa sekä nukutaan taivasalla riippumatossa mölyapinoiden, tarantellojen sekä muun Ometepe-saaren faunan ympäröimänä keskellä Väli-Amerikan suurinta järveä.

Utilan saaren katukuvaa Hondurasissa.

Kirjeitä Hondurasista: Sukelluskurssi Utilan saarella

1.12.2017. Pari viikkoa sitten jätin Guatemalan taakse ja otin suunnan kohti Hondurasin Bay Islandeja. Tarkoituksena oli kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni laitesukellusta.

Bay Island -saarilla pääsee nauttimaan maailman toiseksi suurimman valliriutan uskomattoman kauniista vedenalaisista maisemista. Lisäksi paikka on yksi maailman halvimmista paikoista PADI-sertifioitua.

Roatan on Bay Island -saarista suurempi, kalliimpi ja turistisoituneempi. Itse valitsin kohteekseni pienemmän, idyllisemmän ja reppureissaaja-ystävällisemmän Utilan saaren.

Alunperin 5-7 päiväksi suunniteltu visiitti Utilan saarelle venyi lopulta 13 päiväksi. Tämän jälkeenkin oli täysi työ ja tuska saada itseni puoliväkisin lähtemään.

Ford Transit parkissa Slovenian maaseudulla hienoissa maisemissa.

Vanlife Slovenia – pala kauneinta Eurooppaa

Toukokuun 2022 alussa reissasimme pari viikkoa ympäri Sloveniaa tähän pieneen, mutta äärimmäisen monimuotoiseen ja luonnonkauniiseen maahan tutustuen.

Suurista ennakko-odotuksista huolimatta en olisi koskaan osannut aavistaa, miten totaalisesti menettäisin palan sydäntäni tälle pienelle, sympaattiselle maalle. Olikin pian varsin selvää, ettei tämänkertainen Slovenian vierailumme jäisi viimeiseksi.

Tässä postauksessa summaan Slovenian parhaimmat ja huonoimmat puolet itsenäisen vanlife-reissaajan näkökulmasta sekä jaan omiin kokemuksiimme pohjautuen 9 + 1 kohdesuositusta Slovenian roadtripille!

Reissaaja hymyilee Semuc Champeylla Guatemalassa.

Kirjeitä Guatemalasta osa III: Tikal, Lanquin ja Rio Dulce

Guatemala 8.11.2017. Tikal – tuon muinaisen mayojen aikoinaan asuttaman kaupungin mahtavat rauniot on nyt koluttu ja koettu.

Kello herätti viime yönä klo 02:15. Reilut kolme tuntia myöhemmin istuin keskellä viidakkoa, Tikalin suurimman pyramidin huipulla, katsomassa aamun valkenemista muinaisen kaupungin raunioiden ylle ja kuuntelemassa, kuinka viidakko heräsi uuteen päivään.

Mölyapinoiden mylvintä kaikui silmien alapuolella eteeni levittäytyvästä viidakosta leijonien karjunnan lailla ympäri usvaista maisemaa. Hetki oli melkoisen maaginen.

Näkymä parvekkeelta Atitlanjärvelle.

Kirjeitä Guatemalasta osa II – Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä

Guatemala 3.11.2017. Jälleen yksi ikimuistoinen reissuviikko takana!

Tällä kertaa sain viettää sen loistavassa seurassa uskomattoman kauniissa järvimaisemissa 1500 metrin korkeudella sijaitsevan Atitlán-järven rannalla.

Atitlán on mystiseksikin luonnehdittu kolmen tulivuoren ympäröimä järvi, joka on aikoinaan syntynyt tulivuoren purkauduttua ja romahdettua.

Järveä ympäröi erityyppisiä maya-kyliä, joihin paikallisväestön ohella myös länsimaalaiset ekspatit ja reppureissaajat ovat löytäneet tiensä viime vuosien ja vuosikymmenien aikana.

Bloggaajan selfie, tulivuori savuaa taustalla.

Kirjeitä Guatemalasta osa I – Antigua ja Acatenango

23.10.2017. Jälleen yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampana!

Sunnuntaina kiipesimme 12 hengen porukan sekä kahden paikallisen oppaan voimin Acatenango-tulivuorelle, jossa yövyimme neljän hengen teltoissa parin asteen lämpötilassa vajaan neljän kilometrin korkeudessa.

Matka leiripaikalle kesti lounastaukoineen noin 5,5 tuntia ja oli suurimman osan aikaa jyrkkää nousua tulivuoren rinteillä – eli toisin sanoen aivan täyttä tuskaa (oikeesti – se mun toukokuinen Helsingin puolimaraton ei ollut mitään tähän verrattuna…).

Ikuisuudelta tuntuneen patikoinnin päätteeksi perillä odotti kuitenkin mahtava palkinto: Aitiopaikan näkymät leiripaikalta suoraan viereiselle aktiiviselle Fuego-tulivuorelle, joka noin 5-20 minuutin välein syöksi ilmaan savua ja laavaa voimakkaiden jyrähdysten säestämänä.

Bloggaaja nojaa palmua vasten paratiisisaarella rommikoladrinkki kädessään.

Kirjeitä Dominikaanisesta tasavallasta

11.10.2017. Terkut Dominikaanisesta tasavallasta!

Tähän mennessä reppureissuni on ehtinyt viedä pääkaupunki Santo Domingon vanhankaupungin sykkeestä saaren koilisrannikolle vesiurheilulajien paratiisiin Cabareteen sekä Samanán niemimaan upeille, lähes autioille biitseille tänne Las Terrenakseen. Matka on taittunut niin bussissa, (viritettyjen) mopotaksien takapenkillä kuin kuorma-auton avolavallakin.