Emma

Reissaaja hymyilee Semuc Champeylla Guatemalassa.

Kirjeitä Guatemalasta osa III: Tikal, Lanquin ja Rio Dulce

Guatemala 8.11.2017. Tikal – tuon muinaisen mayojen aikoinaan asuttaman kaupungin mahtavat rauniot on nyt koluttu ja koettu.

Kello herätti viime yönä klo 02:15. Reilut kolme tuntia myöhemmin istuin keskellä viidakkoa, Tikalin suurimman pyramidin huipulla, katsomassa aamun valkenemista muinaisen kaupungin raunioiden ylle ja kuuntelemassa, kuinka viidakko heräsi uuteen päivään.

Mölyapinoiden mylvintä kaikui silmien alapuolella eteeni levittäytyvästä viidakosta leijonien karjunnan lailla ympäri usvaista maisemaa. Hetki oli melkoisen maaginen.

Näkymä parvekkeelta Atitlanjärvelle.

Kirjeitä Guatemalasta osa II – Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä

Guatemala 3.11.2017. Jälleen yksi ikimuistoinen reissuviikko takana!

Tällä kertaa sain viettää sen loistavassa seurassa uskomattoman kauniissa järvimaisemissa 1500 metrin korkeudella sijaitsevan Atitlán-järven rannalla.

Atitlán on mystiseksikin luonnehdittu kolmen tulivuoren ympäröimä järvi, joka on aikoinaan syntynyt tulivuoren purkauduttua ja romahdettua.

Järveä ympäröi erityyppisiä maya-kyliä, joihin paikallisväestön ohella myös länsimaalaiset ekspatit ja reppureissaajat ovat löytäneet tiensä viime vuosien ja vuosikymmenien aikana.

Bloggaajan selfie, tulivuori savuaa taustalla.

Kirjeitä Guatemalasta osa I – Antigua ja Acatenango

23.10.2017. Jälleen yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampana!

Sunnuntaina kiipesimme 12 hengen porukan sekä kahden paikallisen oppaan voimin Acatenango-tulivuorelle, jossa yövyimme neljän hengen teltoissa parin asteen lämpötilassa vajaan neljän kilometrin korkeudessa.

Matka leiripaikalle kesti lounastaukoineen noin 5,5 tuntia ja oli suurimman osan aikaa jyrkkää nousua tulivuoren rinteillä – eli toisin sanoen aivan täyttä tuskaa (oikeesti – se mun toukokuinen Helsingin puolimaraton ei ollut mitään tähän verrattuna…).

Ikuisuudelta tuntuneen patikoinnin päätteeksi perillä odotti kuitenkin mahtava palkinto: Aitiopaikan näkymät leiripaikalta suoraan viereiselle aktiiviselle Fuego-tulivuorelle, joka noin 5-20 minuutin välein syöksi ilmaan savua ja laavaa voimakkaiden jyrähdysten säestämänä.

Bloggaaja nojaa palmua vasten paratiisisaarella rommikoladrinkki kädessään.

Kirjeitä Dominikaanisesta tasavallasta

11.10.2017. Terkut Dominikaanisesta tasavallasta!

Tähän mennessä reppureissuni on ehtinyt viedä pääkaupunki Santo Domingon vanhankaupungin sykkeestä saaren koilisrannikolle vesiurheilulajien paratiisiin Cabareteen sekä Samanán niemimaan upeille, lähes autioille biitseille tänne Las Terrenakseen. Matka on taittunut niin bussissa, (viritettyjen) mopotaksien takapenkillä kuin kuorma-auton avolavallakin.

Auringonlasku Porvoon vanhalla sillalla.

Kirje seikkailun ääreltä – suuren reppureissuvuoden aloitus

4.10.2017. Nyt kun lennon lähtöön on alle tunti, alkaa pikku hiljaa tajuta, mitä tässä on tapahtumassa ja olo on silti edelleen semi epätodellinen.

Kahden vuoden säästämisen, suunnittelun, organisoinnin ja fiilistelyn jälkeen the hetki on vihdoin käsillä. Se tarkoittaa, että seuraavat kuukaudet painelen rinkka selässä jossain Väli- ja Etelä-Amerikan biitseillä, sademetsissä, vuoristoissa, pikku kylissä ja metropoleissa.

Bloggaaja, Craig, borderterrierit ja Ford Transit aurinkoisessa Slovakiassa.

Vuosi vanlifea takana – 12 kuukautta tienpäällä pähkinänkuoressa

23.6.2022 tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun elämämme otti täyskäännöksen ja suuri irtiottomme alkoi.

Juhannusviikkona 2021 kotimme vaihtui Porvoon keskustan vuokrakaksiosta alunperin invataksina toimineeseen, koronavuoden aikana ensikodiksi tuunaamaamme Ford Transit -reissupakuun.

Entinen stabiili arki yhdeksästä viiteen -työpäivineen sai antaa tilaa liikkuvalle elämälle tienpäällä ja sen myötä myös lisääntyneelle vapaudelle, riippumattomuudelle, spontaaniudelle sekä uusille kokemuksille ja elämyksille.

Tässä postauksessa summaan eri kategorioittain, mitä kaikkea huikea elämysmatkamme on meille muun muassa tarjoillut näiden  – uskaltaisinko väittää – elämäni parhaimpien 12 kuukauden aikana. Luvassa on lisäksi kuvafiilistelyä matkan varrelta sisältäen myös monia aiemmin julkaisemattomia tunnelmaotoksia.

Portofino, Italia.

Vanlife Italia – saapasmaan suurimmat plussat ja miinukset

Italia oli entuudestaan itselleni hyvinkin tuttu maa. Olin tehnyt sinne matkoja aiemminkin, kaikkiaan viisi eri reissua eri puolille maata. Retkeilyautolla reissunteko näillä kulmilla olisi kuitenkin itsellenikin täysin uusi kokemus.

Olin melko varma, että tällä kertaa Italia tulisi tarjoamaan ihan uusia puolia itsestään. Olin oikeassa.

Tässä postauksessa summaan reiluun neljään maassa vietettyyn viikkoon perustuvan Italian vanlife-kokemuksemme suurimpien plussien ja miinusten avulla.