Caminito del Rey – mene ja koe entinen maailman vaarallisin vaellusreitti!

Kuninkaan polku

Caminito del Rey, kuninkaan polku, on Gaitanes-kanjonin lähes pystysuoriin seinämiin rakennettu, kapeilla puisilla silloilla yläilmoissa kulkeva kävelyreitti. Se sijaitsee Andalusiassa, eteläisessä Espanjassa kuutisenkymmentä kilometriä Malagasta sisämaahan päin.

Kokonaispituudeltaan Caminito del Rey on reilut seitsemän kilometriä. Se alkaa Ardalesin kunnasta ja jatkuu sykähdyttävissä maisemissa Desfiladero de los Gaitanes -nimisen dramaattisen kanjonin sekä vehreän Hujo-laakson halki päätepisteeseen El Chorron kylään.

Korkeimmillaan 100 metrin korkeudessa kulkevien, vuorenseinämiä myötäilevien lankkusiltojen leveys on tuskin metrin. Näiden ainutlaatuisten kävelysiltojen osuus reitin kokonaispituudesta kattaa kolmisen kilometriä.

Caminito del Rey tarjoilee alusta loppuun spektaakkelimaisia näkymiä. Kyseessä on epäilemättä yksi Euroopan uniikeimmista ulkoilureiteistä.

Kuulostaa melkoisen huikealta, eikö? Malagan suunnilla matkaavan ei kannatakaan missata tätä ulkoilmaelämystä!

Lisää vinkkejä Espanjaan vailla? Pääset lukemaan Frigilianasta ja Nerjasta sekä matkailuautoilusta Espanjassa oheisista linkeistä!

Maailman vaarallisimmasta polusta koko kansan kävelyreitiksi

Omalaatuinen Caminito del Reyn reitti rakennettiin alunperin 1900-luvun alussa El Chorron kylässä sijaitsevan vesivoimalaitoksen tarpeita varten. Puiset kävelysillat muodostettiin Gaitanejon sekä El Chorron patoaltaiden välisen rotkon seinämille materiaalien sekä voimalaitoksen työntekijoiden liikkuvuuden takaamiseksi. Vielä tällöin polulla ei paikoitellen ollut edes kaiteita.

Vuonna 1921 Espanjan kuningas Alfonso XIII julisti Caminito del Reyn virallisesti avatuksi kävellen itsekin reitin poikki Conde de Guadalhorcen padon avajaisia juhlistamaan. Tästä juontaa reitin nimi Kuninkaan polku.

Vuosien saatossa alkuperäinen reitti pääsi kulumaan ja vahingoittumaan pahoin sekä luonnonvoimien että ihmisten toiminnan aikaansaannoksena. Lopulta reitti oli paikoitellen niin kehnossa kunnossa, että se jouduttiin turvallisuussyistä sekä reitillä sattuneiden kuolemantapausten johdosta sulkemaan kokonaan. Caminito del Reyn maine maailman vaarallisimpana kävelyreittinä juontaa tähän aikaan.

Niinkin vastikään kuin vuonna 2014 Malagan maakunnassa tartuttiin toimeen Caminito del Reyn restauroimiseksi uuteen, vaarattomampaan muotoon. Maaliskuussa 2015 paranneltu, entistä turvallisempi reitti avattiin yleisölle.

Vaaran tuntu on poissa – sen sijaan ainutlaatuisista maisemista pääsee nauttimaan nykyisin yläilmoista käsin täysin turvallisesti.

Saapuminen El Chorron kylään

Saavuimme El Chorron pikkuiseen kylään päivää ennen h-hetkeä. Tahdoimme rauhassa tutustua paikkoihin ja muun muassa selvittää huolella, mihin pysäköisimme vanimme retkemme ajaksi. Koirien tulisi odottaa meitä autossa, joten tämänkään takia ei ollut ihan yhdentekevää, mihin vanimme parkkeeraisimme.

Caminito del Reyn etelänpuoleinen, ”virallinen” parkkipaikka oli yllättäen kokonaan suljettu liikenteeltä tietöiden vuoksi, eikä sinne ollut mahdollista parkkeerata. Muuten tämä olisi vaikuttanut ihan kelpo paikalta pysäköidä ajoneuvonsa vierailun ajaksi ja jopa yöpyä kävelyä edeltävä yö. Paikan päällä on vessat, jotka ovat käytettävissä reitin aukioloaikana, sekä kypäräparkki, jonne luovutetaan kypärät reitin suorittamisen päätteeksi. 

Lopulta päädyimme parkkeeraamaan vanimme kylään vievän, joen ylittävän sillan jälkeen tien vasemmalle puolelle jäävälle parkkipaikalle. Tämä metsäinen levähdys- ja parkkialue osoittautui hyväksi valinnaksi. Maksuttomalta parkkipaikalta oli vain kymmenisen minuutin kävelymatka shuttle bussipysäkille. Paikka vaikutti turvalliselta ja siellä pysäköi, yöpyi ja retkeili meidän lisäksemme moni muukin. 

Ympäröivät puut antoivat varjoa, ja koska päivän lämpötila pysytteli muutenkin selvästi alle 20 asteessa, tiesimme lämpötilan retkeilyauton sisällä pysyttelevän koiria ajatellen miellyttävänä.

Jos haluaa jättää ajoneuvonsa Caminito del Reyn eteläiselle päätepisteelle (mikä ainakin meidän tapauksessamme oli toimiva ratkaisu), tämä voi olla ideaali puskaparkki yöpymiseen / ajoneuvon parkkeeraukseen. Huom. Pitäisi olla itsestäänselvää asiaa, mutta ethän jätä jälkeesi luontoon vessapaperia, tai muita jätöksiä!

Matka El Chorrosta Ardalesiin 

Seuraavana päivänä koitti itse h-hetki. Veimme koirat aamupäivällä pitkälle lenkille, nautimme täyttävän lounaan, toivotimme koirille heipat ja kävelimme vanin luota 10-15 minuutin matkan juna-aseman kulmilla sijaitsevalle shuttle bus -pysäkille. 

Bussit lähtevät täältä puolen tunnin välein kohti Ardalesissa sijaitsevaa pohjoista parkkipaikkaa sekä Caminito del Reyn aloituspistettä.

Lippumme mukaan sisäänpääsymme reitille koittaisi kello 14:50. Arvioimme ehtivämme perille ajoissa, jos hyppäisimme klo 14:00 lähtevän bussin. 

Koska oltiin jo iltapäivän puolella, bussipysäkillä odotti melkoinen ryysis. Bussiin pyrkivät monet sellaiset, jotka tapaamme olivat vasta menossa suorittamaan reittiä, mutta samoin useat paluumatkalla olevat, jotka tarvitsivat nyt kyydin takaisin pohjoiselle parkkipaikalle ajoneuvonsa luo. 

Bussin saavuttua ihmiset tönivät, tuuppivat ja runnoivat säälimättömästi pyrkiessään varmistamaan paikkansa bussissa. Turvaväleistä tai asianmukaisesta jonosta ei ollut tietoakaan; kaikilla taisi olla sentään onneksi maski kasvoillaan.

Koronaturvallisuus bussikuljetuksen osalta saakin täältä moitteet. Paikan päällä olisi ihan hyvin voinut olla joku, joka olisi ohjannut ulkoilukansaa jonon muodostamiseen ja turvavälien säilyttämiseen. 

Noin varttia myöhemmin hyppäsimme bussista ulos sen ensimmäisellä pysäkillä, Ardalesin pysäköintialueella. Parkkipaikan lipunmyyjä viittoi meitä jatkamaan kävellen tienlaitaa eteenpäin vajaat 100 metriä, jonka jälkeen tien oikealla puolen aukeni luolan sisäänkäynti. Luolasta alkoi lyhyempi, noin 1,5 kilometrin pituinen kävelyreitti varsinaisen Caminito del Reyn alkuun lipuntarkastuspisteelle. 

Kannattaa suosia tätä vaihtoehtoa, jos aikaa on niukasti käytössä ennen pääsylippuun merkittyä ajankohtaa.

Toinen vaihtoehtoinen reitti lipuntarkastuspisteelle on 2,7 kilometrin pituinen luontopolku. Tämä pidempi reitti tarkastuspisteelle alkaa ilmeisesti shuttle bussin päätepysäkin tienoilta, El kiosko -nimisen pienen ravintolan luota.

Elämyksen äärellä

Tarkastuspiste

Tovin aikaa reippailtuamme saavuimme virallisen Caminito del Rey -reitin alkuun lippujentarkastuspisteelle. Täällä on muuten viimeinen mahdollisuus käyttää hyväkseen saniteettitiloja ennen reitin päätepistettä el Chorrossa. 

Sisäänkäynnillä mobiililippumme skannattiin, meille ojennettiin kypärät (jotka tuli pitää päässään koko reitin ajan), ja hyvin lyhyen ja ytimekkään turvallisuusbriiffin jälkeen meidät päästettiin matkaan. Pääsimme starttaamaan noin 15 minuuttia lippumme osoittamaa kellonaikaa aiemmin.

Lippuja on myynnissä virallisilla verkkosivuilla itsenäiselle, 10 euroa kustantavalle visiitille, tai vaihtoehtoisesti oppaan kanssa toteutettavalle vierailulle (18 e). 

Luulimme aluksi, että opastettu kierros Caminito del Reyllä on pakollinen. Craigin puhelin ei nimittäin, syystä tai toisesta, näyttänyt kuulemma lippujen hankintavaiheessa mahdollisuutta ostaa edullisempaa lipputyyppiä. Vasta myöhemmin meille selvisi, että reitti on tosiaan mahdollista suorittaa myös ilman opasta. 

Päädyimme siis maksamaan opastetusta kierroksesta, mutta suoritimme reitin lopulta itsenäisesti. Tämä sopi meille hyvin; oli mukavaa liikkua reitillä omaan tahtiimme ja saada syke edes hieman kohoamaan. 

Ohitimme matkalla muutaman oppaan kanssa kulkevan ryhmän. Ryhmäkoot vaikuttivat melko suurilta ja niiden meno verkkaiselta. Olimme tyytyväisiä, että olimme valinneet omin päin toteutettavan elämyksen.

Maisematykitystä korkeuksista käsin

Vau-efektillä varustetut maisemat ja kuuluisat kävelysillat alkavat käytännössä välittömästi tarkastuspisteen jäätyä taakse. Pääsimme heti alkuun taittamaan reittiä los Gaitanes -kanjonin pystysuoria seinämiä pitkin, kaukana rotkon pohjalla kuohuvan Guadalhorce-joen yläpuolella.

Huumaavien rotkonäkymien lisäksi kävelysilloilla sai ihailla upeita luonnon muovaamia kalkkikivi- ja dolomiittimuodostelmia sekä vuorten seinämiin vuosituhansien saatossa kovertuneita luolia. Voipa täällä nähdä jurakaudelta peräisin olevia fossiilejakin.

Matka jatkuu Tajo de las Palomas -nimisen kanjonin halki Hoyo-laakson vehreisiin maisemiin. Täällä kävelysillat päättyvät toviksi ja matkaa taitetaan tukevasti maankamaralla tasaista polkua pitkin ennen edessäpäin odottavaa loppuhuipennusta. 

Caminito del Rey huipentuu lopussa rotkon poikki kulkevan riippusillan ylitykseen. Tämä on todennäköisesti se vaihe, jossa korkean paikan kammoisen vatsanpohjaa kutkuttelee eniten.

Riippusillan jälkeen on vuorossa vielä viimeinen lyhyt maisemaetappi kallioseinämää myötäileviä puusiltoja pitkin, ennen kuin maisemareitin huikein osuus on ohi. Viimeinen reilu kilometri reitin päätepisteelle El Chorron ”kypäräparkkiin” kulkee leveää, alamäkeen viettävää polkua pitkin.

Varsinaisen Caminito del Reyn pituus pääsi lopulta hieman yllättämään lyhyydellään. Meiltä kului kävelymatkaan lopulta sporttikelloni mukaan vain 1h 50 minuuttia. Tämä sisälsi etapit Ardalesin parkkipaikalta lippujentarkastuspisteelle sekä reitin päätteeksi paluumatkan retkeilyautomme luo. 

Olemme luonnostaan ripeitä kävelijöitä luonnossa liikkuessamme, ja lisäksi Torres ja Vasco odottivat meitä vanissa (tavoilleen uskollisina etupenkillä päivystäen). Vaikka koirat viihtyvät retkeilyautossa keskenäänkin, pyrimme aina minimoimaan niiden yksinoloajan. Tämän vuoksikaan emme jääneet turhia matkan varrelle haikailemaan. 

Vaikka suoritimmekin reitin keskimääräistä seuruetta nopeammin, pidimme samalla huolen siitä, että myös maisemista nautittiin matkan varrella.

Caminito del Reyn ruuhkakerroin

Caminito del Reyn tapauksessa ei ole kyse mistään piilotetusta helmestä. Päinvastoin: Uudelleen aukeamisensa jälkeen reitistä on tullut hyvin suosittu, kansainvälistä suosiota nauttiva koko perheen nähtävyys. Pääsyliput myydään loppuun säännönmukaisesti jokaiselle päivälle.

10 minuutin välein tapahtuva porrastettu sisäänpääsy mahdollistaa kuitenkin vierailijoiden suht tasaisen levittäytymisen reitin varrelle.

Elämyksestä pystyi nauttimaan ja reitillä etenemään vapaasti omaan tahtiinsa. Ympärillä oli koko ajan riittävästi tilaa, emmekä paikoitellen edes havainneet muita ihmisiä. Ainoan epämiellyttävän ruuhkakokemuksen koimme shuttle bussissa matkalla Ardalesiin reitin aloituspisteelle.

Ruuhkakerroin: 5/10.

Caminito del Reyn pelkokerroin

Entä pelottiko kapeahkoilla puusilloilla eteneminen sadan metrin korkeudessa pitkin kanjonin seinämiä? Ei pelottanut – ei oikeastaan edes jännittänyt. 

Olin ehkä henkilökohtaisesti odottanut jonkin verran jännittävämpää / teknisesti haastavampaa reittiä. Kokemus kaikessa kesyydessään ei saanut tällaisen benji- ja tandem-hypyt kokeneen adrenaliinimittaria värähtelemään. 

Toisaalta ymmärrän kyllä, jos korkeita paikkoja kammoksuvaa hieman kuumottaa, ja jos korkeuksissa askeltaminen saa vatsan pohjassa muljahtelemaan.

Adrenaliiniryöpyn puuttumaan jääminen ei vie kuitenkaan elämykseltä tässä tapauksessa mitään pois. 

Reitti tarjosi tähänastisen Espanjan matkamme kauneimpia ja teatraalisimpia luonnonmuovaamia maisemia. Sitä paitsi – en ole vielä missään päin maailmaa matkatessani päässyt patikoimaan tämän tyyppisillä, vuoren seinämään korkeuksiin rakennetuilla huikeilla ”pitkospuilla”.

Pelkokerroin: 2/10.

Vinkkejä matkaan:

• Hanki liput ennakkoon netistä virallisilta nettisivuilta. Kannattaa pyrkiä olemaan liikkeellä hyvissä ajoin, vaikkakin joulu-tammikuussa liput pystyi varaamaan haluamalleen ajankohdalle päivän parin varoajalla.
  
  

• Myös jotkin valmismatkoja järjestävät tahot myyvät lippuja reitille. Näiden toimistojen kautta voi saada sisäänpääsylipun sekä edestakaisen bussikuljetuksen kohteeseen hotellilta vaikkapa Torremolinoksen tai Benalmádenan lomakohteista. 

• Reitti voidaan suorittaa vain yhteen suuntaan, pohjoisesta etelään. Reitin virallinen kokonaispituus on 7,7 kilometriä.

• Ota huomioon aikatauluja suunniteltaessa myös aika, joka kuluu joko reitin alussa tai lopussa siihen, että pääsee reitin aloituspisteelle / takaisin autolle.

• Suunnittele etukäteen, minne pysäköit ajoneuvosi. Tästä riippuu myös, tarvitaanko bussikyyti ennen vai jälkeen patikkaretken. Huom! Parkkipaikat täyttyvät päivän aikana usein ääriään myöten. Mikäli on liikkeellä autolla, voi olla suositeltavaa varata lippunsa aamun tunneille, jolloin soveliaan parkin löytäminen on helpompaa. El Chorron kylästä löytyy luonnonläheinen, maksuton ja tilava pysäköintialue, joka käy samalla hyvin myös puskaparkista.

• Jos saavut paikalle junalla, tarvitset El Chorron asemalle saavuttuasi vielä shuttle bussikyydin päästäksesi Ardalesiin, josta on edelleen kävelymatkaa 1,5-2,7 kilometriä (kaksi vaihtoehtoista reittiä) itse varsinaiselle lippujentarkastuspisteelle. Itse jätimme auton El Chorron kylään, josta otimme shuttle bussin reitin alkuun Ardalesiin. Reitin päätteeksi pääsimme kävelemään suoraan vanillemme.

• Malagasta junalla matkaavien kannattaa ostaa lippu aamun ensimmäiseen junaan, jos aikoo ennättää vielä takaisin Malagaan saman päivän aikana (junayhteyksiä kulkee vain kourallinen päivässä). Pääsylippu kannattaa pyrkiä varaamaan reilu tunti myöhempään ajankohtaan siitä, kun juna aikataulun mukaan saapuu El Chorroon. 

• Shuttle bus -palvelu kulkee El Chorron juna-aseman ja Ardalesin väliä puolen tunnin välein ja lippu kustantaa 1,55 euroa. Meidän vierailumme aikaan bussilippuja ei voinut varata netissä lipunoston yhteydessä. Sen sijaan bussikyydin ottaakseen piti vain ilmestyä bussitolpalle ja maksaa lippu kuskille käteisellä. Bussimatka kestää viitisentoista minuuttia.

• Matkaan kehotetaan varaamaan aikaa 2,5-3 tuntia, vaikka reitin pystyy kävelemään halutessaan tätä nopeamminkin. Varsinaisten maisemasiltojen osuus reitistä on kolmisen kilometriä. Aloituspisteelle kertyy kuitenkin edellä kuvatusti jonkin matkaa ja lisäksi virallisen osion päätyttyä luvassa on vielä matkaa taitettavana juna-asemalle ja bussipysäkille. Meillä matkaa kertyi askelmittarin mukaan yhteensä 6,8 kilometriä. 

• Reitille kannattaa varustautua hyvillä kengillä sekä vuodenajasta / lämpötilasta riippuen ottaa mukaan vähintään pieni vesipullo, mahdollisesti myös jotain evästä.

• Reitti ei ole sallittu lemmikeille, eikä alle 8-vuotiaille lapsille. Myös selfietikut, vaellussauvat sekä dronet pitää jättää pois matkasta. Korkokengilläkään ei reitille kieltokylttien mukaan ole asiaa…

• Vaikka et olisikaan mikään varsinainen huimapää, ja vaikka kärsisit jopa lievästä korkean paikan kammosta, älä jätä elämystä väliin! Reitti on 100 % turvallinen, eikä sen suorittamiseksi vaadita peruskuntoa kummempaa fitness-tasoa. Kävelysillat ovat tukevia sekä vahvarakenteisia ja niissä on turvalliset kaiteet koko matkan ajan. Lopussa odottava riippusillan ylitys saattaa olla joillekin hieman kutkuttavaa, mutta silta on suhteellisen tukeva ja ennen sen ylitystä on jo ennättänyt saamaan sopivissa määrin siedätyshoitoa jännitykseensä. 😉