Galapagossaaret budjetilla – reppureissaajan vinkit maailman ainutlaatuisimpaan luontokohteeseen!

Yhdeksän päivää Galapagossaarilla – merkintöjä reissupäiväkirjasta

Luontomatkaajan kaukainen paratiisi

Hola hola täältä Montanitasta, Tyynenmeren rannalta Ecuadorin länsirannikolta! Buukattiin Craigin kanssa täältä rannan edustalla sijaitsevasta hostellista oma pikku mökki, jossa olemme nyt pari päivää rentoutuneet Galapagosseikkailun jälkeen.

Meidän yhdeksän päivää Galapagossaarilla olivat ihan uskomattomia! Odotukset olivat jo etukäteen korkealla – sen verran paljon olin kuullut ja lukenut saarien uskomattomasta ja ainutlaatuisesta luonto- ja eläinmaailmasta. Galapagos onnistui kuitenkin lunastamaan odotukset täysin.

Jokainen saarilla vietetty päivä oli ihmeellinen ja ainutlaatuinen. 

Ecuadorille kuuluvat Galapagossaaret sijaitsevat Tyynessä valtameressä päiväntasaajan molemmin puolin, noin tuhat kilometriä Ecuadorin rannikosta länteen. Galapagossaaret muodostavat käytännössä yhden suuren kansallispuiston: peräti 97 prosenttia saarten pinta-alasta lukeutuu Galapagoksen kansallispuistoon. Kansallispuisto on myös Unescon maailmanperintökohde.

Galapagossaaret tunnetaan erityisesti endeemisistä, eli vain kyseisillä saarilla elävistä kasveista ja eläimistä. 

Juuri Galapagossaarilla tutkimusmatkaillessaan vuonna 1835 Charles Darwin loi perustan luonnonvalinnan ja evoluution teorioilleen.

“Pääsaaria” on yhteensä 13, joista neljä on asuttuja. Muille saarille / niiden edustoille on mahdollista päästä tutustumaan risteilijöiden kyydissä, tai asutuilta saarilta käsin tehtävillä veneretkillä.

Yhdeksän päivän aikana ehdimme yöpyä asutuista saarista kolmella “pääsaarella” – Santa Cruzilla, Isabelalla ja San Cristobalilla – ja tutustua niihin sekä itsenäisesti että opastetuilla retkillä.

Jokainen saarista ja niiden satamakylistä osoittautui omalaatuiseksi, ja näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että vierailimme niissä kaikissa. Jokaisella asutulla saarella on yksi satamakaupunki/-kylä, josta löytyvät ravintolat, majoituspalvelut, matkatoimistot ynnä muut palvelut. Muilta osin saaret ovat pitkälti asumattomia.

Santa Cruzin saari – eloisa saari aktiivilomailuun

Lentomme Galapagokselle laskeutui asumattomalle Baltran saarelle, josta oli reilu tunnin vene- ja bussimatka Santa Cruz -saarella sijaitsevaan Puerto Ayoran pikku satamakaupunkiin.

Yövyimme Puerto Ayorassa neljä ensimmäistä yötämme Galapagossaarilla. Puerto Ayora osoittautui Galapagossaarten kylistä suurimmaksi, vilkkaimmaksi ja turistisoituneimmaksi. Santa Cruzin saarelta löytyi kuitenkin mukavasti itsenäistä tekemistä sekä monia kiinnostavia päiväretkimahdollisuuksia.

Vierailimme Puerto Ayoralla myös muutamassa matkatoimistossa suunnittelemassa ja buukkaamassa opastetut päiväretket ja venekuljetukset saarelta toiselle. 

Teimme Santa Cruz -saarelta käsin hienon päiväretken veneen kyydissä muutaman pienemmän saaren edustalle snorklailemaan ja lintuja bongaamaan. Lounaaksi veneen kokki valmisti meille merestä pyytämämme tonnikalan, josta riitti myös herkullisia sushipaloja iltapäivän välipalaksi.

Merellä snorklatessa näin ensi kertaa valkoevähaita, jotka lipuivat ohitsemme vain muutaman metrin päässä. Daphne-saarta kiertäessämme pystyimme seuraamaan lukuisia jykevillä kallioilla chillailevia ja kalastavia pelikaaneja, sini- ja punajalkasuulia, kuningasfregatteja ynnä muita lintuja. 

Lintujen lisäksi merileijonat paistattelivat päivää ja “joogasivat” Daphnen kallioisilla rannoilla.

Itse aktiviteettien lisäksi oli ihanaa renoutua veneen kannella nauttien maisemista ja auringonpaisteessa kimmeltävästä syvänsinisestä merestä. 

Opastetun päiväretken ohella tutkimme Santa Cruzin saarta myös itsenäisesti. Vierailimme muun muassa Charles Darwinin tutkimusasemalla, jossa vuodesta 1959 lähtien on tehty arvokasta suojelu- ja entisöintityötä Galapagossaarten eläin- ja kasvilajien hyväksi. Asemalla opimme erityisesti jättiläiskilpikonnista, ja kuinka suurin osa Galapagossaarten jättiläiskilpikonnalajeista on jo onnistuttu ajamaan sukupuuttoon.

Tutkimusasemalla oli mahdollista saada passiinsa Galapagossaarten leima, jossa koreilee vuonna 2012 sukupuuttoon kuolleen pintajättiläiskilpikonnan viimeisen edustajan, kuuluisan Lonesome Georgen kuva.

Eräänä päivänä matkasimme paikallisbussilla Santa Rosaan, josta kävelimme reilu kolme kilometriä suuntaansa paahtavassa keskipäivän auringossa ihailemaan vielä sukupuutolta selviytyneitä galapagoksenjättiläiskilpikonnia.

Nämä komeat konnat viettävät suurimman osan päivästä lepäillen. Ne voivat painaa 400 kiloa ja elävät parhaimmillaan arviolta jopa 200-vuotiaiksi.

Kieltäydyimme Santa Rosan riistohintaisista taksikyydeistä ja liftasimme takaisin Puerto Ayoraan paikallisten työmiesten auton takapenkillä. 

Toisena päivänä teimme pienen kävelyretken Las Grietakseen snorklailemaan laavakivien väliin muodostuneisiin halkeamiin, joissa sisämaan makea vesi sekoittuu merestä virtaavaan suolaveteen. Las Grietaksen kristallinkirkkaissa, syvänsinisissä vesissä pohjaan saattoi nähdä arviolta ainakin viiden metrin päästä pinnalta.

Samaisena iltapäivänä teimme patikkaretken läheisen Tortuga Bay -biitsin valkoisille hiekoille turkoosin veden äärelle viettämään kuumaa ja rentouttavaa rantapäivää. Meidän lisäksemme rannalla paistattelivat päivää ihmisistä piittaamaton merileguaanijoukko – näitäkään komeita liskoja ei tavata Galapagossaarten lisäksi missään muualla. 

Galapagoksella sukeltamisen täytyy olla huikea elämys. Meiltä molemmilta löytyy Craigin kanssa Open Water PADI -pätevyys, mutta “tyydyimme” tästä huolimatta Galapagoksella ainoastaan snorklailemaan. Galapagoksella ei tarvitse nimittäin mennä välttämättä pintaa syvemmälle kokeakseen hienoja vedenalaisia maisemia ja monimuotoista eläimistöä.

Snorklasimme saarilla lähes joka päivä sekä itsenäisesti että opastetuilla retkillä. Monien kirjavien kalojen lisäksi näimme pinnan alla muun muassa merikilpikonnia, paholaisrauskuja, kultarauskuja, galapagoshaita, valkoevähaita, papukaijakaloja, pallokaloja, merileijonia ja merileguaaneja. Monin paikoin vedenalainen näkyvyys oli ihan huippuluokkaa, ja pohjaan saattoi nähdä useiden metrien päästä. 

Isabelan saari – eläinten bongaajan paratiisi

Santa Cruz -saarella vietetyn ajan jälkeen suuntasimme muutamaksi yöksi Isabelan saarelle, joka on saariryhmän saarista suurin. Saaren tukikohta, 2000 asukkaan Puerto Villamilin kylä, on kuitenkin Puerto Ayoraa huomattavasti pienempi ja rauhallisempi, ei missään nimessä mikään menomesta. Hinnat olivat kylän muutamissa pikku myymälöissä kalliita ja elintarvikevalikoima erittäin niukka.

Saarelle tullaankin varta vasten sen luonnon ja eläimistön takia; Isabelan sanotaan olevan Galapagoksen saarista paras ja monimuotoisin eläinten bongauksen kannalta. Heti satamaan päästyämme meitä olikin vastassa kymmenet merileijonat, jotka kisailivat vedessä ja röhnöttivät laiskasti puiston penkeillä ja rantahiekalla.

Osallistuimme ensimmäisenä päivänä muutaman tunnin pituiselle opastetulle melontaretkelle, jossa opas esitteli ja kertoi meille saaren vulkaanisesta maaperästä sekä kohtaamistamme linnuista ja muista eläimistä. Melonnan päätteeksi hyppäsimme kajakeistamme snorklaamaan ja saimme seurata veden alla muun muassa leikkisää merileijonanpoikasta sekä suurta liemikilpikonnaa.

Seuraavana päivänä snorklailimme itsenäisesti suojaisessa merenpoukamassa, jossa seuranamme uiskenteli värikkäiden kalojen lisäksi nuoria merileijonia, kilpikonnia, rauskuja sekä merileguaaneja.

Oli huikea kokemus, kun merileijonanpoikaset pistivät vedenalaisen shown pystyyn ympärillämme riemukkaasti kieppuen, syöksähdellen ja sukellellen!

Laiturilla kanssamme lekottelivat ja päivää paistattelivat merileijonat, merileguaanit ja ravut sulassa sovussa toisistaan tai ihmisistä välittämättä.

Saimme ihailla merileguaaneja myös Isabelan valkeilla, käytännössä turisteista tyhjillä hiekkarannoilla, joiden tummien laavakivien päällä ja pensaikkojen suojissa leguaaniperheet paistattelivat päivää.

Merileguaanit ovat vaikuttavia olemukseltaan. Ne maastoutuvat täydellisesti tummiin laavakiviin, ja täysikasvuiset koiraat voivat painaa jopa 12 kiloa. Hurjasta, vähän dinosaurusta muistuttavasta ulkomuodostaan huolimatta leguaanit vaikuttivat leppoisilta kavereilta. Pari kertaa näin urosleguaanin pärskäyttävän varoitukseksi vettä sieraimistaan.

San Cristobal – merileijonien valtakunta

Viimeisenä saarista oli vuorossa San Cristobal, josta lensimme takaisin mantereen puolelle kolmen saarella vietetyn yön jälkeen. San Cristobalin Puerto Baquerizo Moreno on miellyttävä pikku satamakaupunki. Sillä on oma rahtisatama ja lentokenttä, joten hinnat eivät ole niin korkeita kuin Isabelalla. Turistilaumat eivät kansoittaneet katuja samanlailla kuin Santa Cruzin Puerto Ayorassa, vaan meininki oli enemmän autenttinen.

Parasta kuitenkin San Cristobalissa on se, että saari on merileijonien paratiisi. Olin ihan fiiliksissä saadessani seurata niiden touhuja satamalaitureilla, rantavedessä ja rannoilla. Nuoret merileijonat syöksähtelivät ja sukeltelivat vedessä sekä surffasivat hienosti rantaan vyöryvillä aalloilla, kun taas aikuiset merileijonat torkkuivat laiskasti rantakivillä, laitureilla ja rantahiekoilla.

Pimeän laskeuduttua sadat eri-ikäiset ja -kokoiset merileijonat kerääntyivät nukkumaan sylikkäin ja vieretysten ainoastaan merileijonien käyttöön varatulle rannalle satamalaitureiden kupeeseen. Merileijonien mekastus ja niiden kalan ja märän koiran sekoitusta muistuttava tuoksu säilyvät mielessä pitkään. 

Saimme myös nauttia San Cristobalin saarella reissun hienoimmasta auringonlaskusta – yhdessä merileijonien kanssa totta kai. Välillä piti nousta ja liikuttaa itsensä ja oluensa turvallisen välimatkan päähän keskenään nahistelevien merileijonien tieltä, jotka ihmisistä välittämättä ottivat matsia rantahiekalla.

San Cristobalilta teimme reissun viimeisen opastetun päiväretkemme nimeltään 360 tour, joka vei meidät ja seitsemän muuta matkailijaa aamukahdeksasta iltapäiväneljään kestäneellä veneretkellä San Cristobal -saaren ympäri mahtaviin maisemiin, muutamiin eri snorklausspotteihin ja kauniille eristyksissä oleville paratiisirannoille.

Pääsimme jälleen snorklailemaan muun muassa haiden kanssa, vaikka paljon toivottu ja ainakin itsessäni vähän kuumotustakin aikaansaanut vasarahai jäi tällä kertaa meiltä kohtaamatta. En antanut sen haitata; veneretki oli kokonaisuutena ihan mahtava, oppaamme loistava ja ilma kuin morsian. Saimme nähdä upeita kalliomuodostelmia, kuvankauniita rantoja sekä hienoja vedenalaisia maisemia.

Viimeisenä päivänä vietimme rantapäivän kalojen, merikilpikonnien ja merileijonien kanssa snorklaillen. Iltapäivä ja ilta kuluivat ainoastaan merileijonien touhuja seuraillen ja pian päätökseensä tulevaa Galapagoksen reissuetappiamme fiilistellen.

Seuraava lähtöaamu oli sateinen – reissun ensimmäinen laatuaan. Joka päivä olimme onneksemme saaneet nauttia mahtavasta poutasäästä!

Galapagossaaret ja reissubudjetti

Entä miten selviydyimme Galapagossaarilla budjettimatkaajina?

Hintataso saarilla on Latinalaisen Amerikan yleiseen hintatasoon nähden kalliinpuoleinen. Jollei tavoittele kuitenkaan luksusta, eikä halua viettää aikaansa hulppeiden risteilijöiden kyydissä, vaan sitä vastoin tutkia saaria omatoimisesti ja opastetuilla päiväretkillä, reilu viikon verran eloa saarilla voi maksaa alle tuhat euroa.

Laskelmieni mukaan yhdeksän yötä saarilla tulivat kustantamaan itselleni kaiken kaikkiaan reilut 760 euroa. Tuohon summaan sisältyy lennot Ecuadorin Guayaquilistä (noin 250 euroa meno-paluu) sekä 100 dollarin kansallispuiston sisäänpääsymaksu, joka jokaisen saarille matkaavan tulee maksaa lentokentällä etukäteen.

Olin rahankäytöstäni positiivisesti yllättynyt: Galapagokselle varaamani budjetti oli alun perin noin tuhat euroa. Kyseisellä 760–780 euron summalla osallistuin kahdelle kokopäiväretkelle ja yhdelle iltapäiväretkelle, ja muilta osin seikkailimme ja tutustuimme Galapagossaarten luontoon, rantoihin ja eläimistöön itsenäisesti. Vierailun päätteeksi tuntui, ettemme olleet jääneet mistään elämyksistä paitsi.

Kohtuullisen tasoiset majapaikat löysimme 35–40 dollarin hintaan per yö.  Tämä tarkoitti yleensä 2-4 hengen yksinkertaista, mutta siistiä huonetta omalla kylppärillä, lämpimällä vedellä ja ilmastoinnilla.

Ruoassa pihistelimme pysymällä kaukana turisteille suunnatuista mukavannäköisistä (ja -hintaisista…) ravintoloista pidättäytyen sen sijaan yksinkertaisempien ravintoloiden ja katukioskien menu del dia -tarjouksissa. Santa Cruzin saarella nautimme usein iltaisin samana päivänä pyydetystä grillatusta kalasta sekä seafood-burgereista viiden dollarin hintaan.

Hintavinta oli Isabela-saarella, ja sielläkin irtosi menu del dia -tarjouksella kolmen ruokalajin illallinen (sisältäen esimerkiksi grillattua kalaa, katkarapuja tms. riisin ja pienen salaatin kera) alkoholittomine ruokajuomineen kahdeksalla dollarilla.

San Cristobal -saaren hostelli sisälsi hyvän keittiön, ja siellä kokkailimmekin itse edullisista raaka-aineista muun muassa herkullista vege- ja katkarapupastaa. San Cristobal oli ainoa saari, josta onnistuimme löytämään herkullisia hedelmiä aamupalaksi munakkaan kanssa kohtuuhintaan.

Osa ruoistamme ja välipaloistamme (myslipatukoita, maniokkisipsejä, pastaa, pastakastiketta, keksejä, pikku pönikkä rommia yms.) kuskasimme saarille mantereen puolelta – siinäkin säästimme useita dollareita. Galapagossaarten pikkumarketeissa hinnat ovat kalliita jo ainoastaan siksi, että ruoan ja alkoholin kuskaaminen mantereelta saarille ei ole edullista. Esimerkiksi säilykepurkki herkkusieniä maksoi viisi dollaria – päätimmekin jättää sienet pois illallispastastamme…

Mitä tahansa ruoka-aineita saarille ei kuitenkaan voi kuskata: lentokentällä sekä lisäksi joka kerta saarta vaihtaessamme laukkumme tarkastettiin sen varalta, ettei vaan huomaamattamme tai piittaamattomuuttamme roudattu mukanamme saarille kiellettyjä ruoka-aineita, esimerkiksi tiettyjä siemeniä sisältäviä hedelmiä.

Snorkkeleiden vuokrassa säästimme, kun neuvottelimme matkanjärjestäjän kanssa meille snorkkelit ja räpylät vapaaseen käyttöön järjestettyjen päiväretkien välisille päiville. Märkäpuku oli tarpeen avomerellä snorklatessa, mutta omatoimisnorklauskohteissa suojaisissa poukamissa ja rannan tuntumassa pärjäsi hyvin ilmankin.

Onnistuimme myös saamaan reklamoinnin jälkeen yhteensä 110 dollaria rahanpalautusta matkanjärjestäjältä, jonka kautta buukkasimme kaikki päiväretket ja venekyydit saarelta toiselle kohtuulliseen pakettihintaan. Alun perin olimme maksaneet kaikista edellä mainituista 455 dollaria per henkilö.

Venekyytimme Isabela-saarelle oli kuitenkin ylibuukattu, minkä vuoksi jouduimme istumaan parituntisen venematkan paatin lattialla. Vaadimme kohteliaasti matkanjärjestäjältä puolet venekyydin hinnasta (15 USD per henkilö) takaisin.

Myös pakettiimme sisältynyt hotelli Isabelan saarella osoittautui paikan päällä täyteen buukatuksi, ja meidät ohjattiin majoittumaan ensimmäiseksi yöksi ilman anteeksipyytelyjä alempitasoiseen majapaikkaan.

Kun hieman painostin Isabela-saaren yhteyshenkilöä, täyteen buukatusta hotellista vapautuikin meille yhtäkkiä huone seuraavaksi yöksi. Ensimmäisen hostelliyön osalta saimme neuvoteltua huoneiden välisen laadun erotuksen osalta rahat takaisin matkanjärjestäjältä.

Lisäksi San Cristobalin saarella meidät oli buukattu päiväretkelle järjestäjän erheen vuoksi lauantain sijasta perjantaille, josta vaadimme ja saimme hyvityksenä 20 dollaria.

Emme kumpikaan pidä Craigin kanssa valittamisesta ja olemme yleensä “helppoja” matkaajia, mutta kun maksaa elämyksistään ja aktiviteeteistaan korkean hinnan, on lupa odottaa että kaikki sujuu ainakin suurin piirtein kuten on luvattu. Kohtelias reklamointi tuotti onneksi tulosta, ja olimme tyytyväisiä 55 dollarin rahanpalautukseen per henkilö; mantereella kyseinen summa vastasi 1,5-2 päivän reissubudjettiamme.

Galpapagossaarten reissukokemus tiivistettynä

Vaikka reilu viikko Galapagoksella kustansi lähes neljän viikon ”normaalin” reppureissubudjetin verran, oli saarilla vietetty aika ehdottomasti joka dollarin arvoinen.

Missään muualla en ole kokenut vastaavaa harmoniaa ihmisten ja eläinten yhteiselon välillä.

Tuskin muualta löytyy hiekkarantaa, jossa saan siemailla olutta auringonlaskussa merileijonat seurarani, tai uiskennella vierekkäin kristallinkirkkaassa vedessä rinnatusten kookkaan merileguaanin kanssa.

Paljon saarten eläimistöstä jäi meiltä kokonaan kokematta: galapagospingviinit olivat ennättäneet muuttaa Isabela-saaren pohjoisosiin, missä emme päässeet vierailemaan. Valassesonki saarilla on heinäkuusta joulukuuhun, joten myös miekkavalaat ynnä muut suuret merinisäkkäät missattiin tällä kertaa. Toiveista huolimatta yhtään vasarahaita ei uinut meitä vastaan Kicker Rockilla snorklatessamme; sen sijaan näimme useita valkoevähaita ja galapagoshaita.

Vieläkään en päässyt toteuttamaan suurta unelmaani ja uimaan delfiinien kanssa. Sen sijaan sain ihailla snorklatessani merileijonanpoikasten upeaa vedenalaista showta, kun ne kieppuivat, syöksähtelivät ja pyörähtelivät ympärillämme parhaimmillaan vain muutamien senttimetrien päässä.

Leikkisät ja sosiaaliset (ja äänekkäät…) merileijonat veivätkin palasen sydämestäni. San Cristobal -saarella vietimme paljon aikaa vain katsellen ja seuraten merileijonien touhuja maalla ja meressä. Galapagossaarilla ne eivät piittaa ihmisistä – eivätkä liioin kahden metrin etäisyydestä, joka ihmisten ja eläinten tulisi virallisten ohjeiden mukaan pitää toisiinsa.

Oli ilahduttavaa huomata, kuinka sekä paikalliset että turistit kunnioittivat eläviä luontokappaleita. Kertaakaan en nähnyt, että kukaan olisi ollut tarpeeksi röyhkeä ja piittaamaton mennäkseen koskettamaan eläimiä. Myös paikalliset lapset kunnioittivat ja väistivät merileijonia tarvittaessa.

Olikin musertavaa kuultavaa, kun viimeisen retkipäivän oppaamme kertoi tutkijoiden arvioineen, että tällä hetkellä viidenkymmenentuhannen merileijonan populaatiosta ei sadan vuoden päästä olisi jäljellä enää yhtäkään. Lisäksi jo neljä saarten jättiläiskilpikonnalajeista on kuollut sukupuuttoon; viimeisimpänä pinta-kilpikonna, jonka viimeinen selviytyjä Lonesome George menehtyi saarilla vuonna 2012 reilu sadan vuoden ikäisenä.

Yritetäänhän jokainen omilla pienillä teoillamme, muun muassa kulutusvalinnoillammme, ottaa luonto ja sen elolliset kappaleet jokapäiväisessä elämässämme huomioon varmistaaksemme, että myös seuraavina vuosikymmeninä meillä ja tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus nauttia tästä ihmeellisestä monimuotoisesta maailmasta, sen luonnosta ja eläimistöstä!

Galapagossaarten matkailuinfoa

Kuinka päästä perille: Galapagossaarille ei ole suoria kansainvälisiä lentoja, joten saarille matkatakseen täytyy ensin lentää joko Ecuadorin pääkaupunki Quitoon tai Guayaquiliin. Lentoaika Guayaquilista Galapagossaarille on parisen tuntia ja meno-paluu -liput voi saada alle kahdensadan euron.

Koska Galapagossaaret ovat suomalaisesta näkökulmasta erittäin kaukana, kannattaa saarten vierailu pyrkiä yhdistämään osaksi pidempää Etelä-Amerikan reissua. Jos saarille lentää Quitosta, kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja käyttää pari päivää Ecuadorin pääkaupunkiin tutustumiseen!

Paras aika matkustaa: Galapagossaarille voi matkustaa ympäri vuoden; vuodenajasta riippuen saarilla on sesonki eri eläinlajeille ja niiden pesimäajoille. Jos tahtoo päästä bongaamaan valaita, saarille kannattaa matkustaa heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana.

Lämpötilat ovat korkeimmillaan tammi-huhtikuun aikoihin, jolloin vuorokauden keskilämpötila on noin 26–30 astetta. Myös sadekausi on tällöin vuoden alussa, mutta sateet ovat normaalisti kuuromaisia; meidän vierailumme aikaan huhtikuussa satoi vain lähtöpäivänämme. Kuivakausi kestää toukokuulta joulukuulle; tällöin sade on vähäistä ja ilma viileämpää (ei kuitenkaan juurikaan alle 20 astetta). Kesäkuulta marraskuulle tihkusateet ovat yleisiä, ja ne peittävät Galapagossaaret yhdessä sumujen kanssa.

Turvallisuus: Galapagossaaret ovat kaikkiaan hyvin turvallinen matkakohde. Suurin vaara saarilla lienee päiväntasaajan porottava aurinko, joka voi veden ympäröimänä polttaa varsinkin pohjoisen aurinkoon tottumattoman ihon hetkessä. Saarilla saikin ihailla paikallisen eläimistön lisäksi lukuisia varomattomia tulipunaisia turisteja.

Kieli: Galapagossaaret kuuluvat Ecuadorille ja saarten virallinen kieli on espanja. Lisääntyneen matkailun ja etenkin lukuisten amerikkalaisturistien johdosta pelkällä englannillakin pärjännee täällä suht mukavasti.

Rahayksikkö: Ecuadorin tapaan rahayksikkönä toimii Yhdysvaltain dollari, joten hinnoista on helppoa pysyä kärryillä.

Väkiluku: Galapagoksella on vakituisia asukkaita noin 28 000–30 000. Asukkaaksi on nykyisin käytännössä mahdotonta päästä (jollei sitten mene naimisiin galapagoslaisen kanssa), sillä luonnonsuojelusyistä uusia pysyviä viisumeja saarille ei enää myönnetä – ei edes ecuadorilaisille.

Lisää Latinalaisen Amerikan reppureissutunnelmia ja matkavinkkejä löydät näistä aikaisemmista postauksistani: 

• Reppureissuun valmistautuminen
• Dominikaaninen tasavalta: 11 päivää Dominikaanisessa Tasavallassa
• Guatemala: Antigua ja Acatenango, Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä, Tikal, Lanquin ja Rio Dulce
• Honduras: Sukelluskurssi ja saarielämää Utilan saarella Hondurasissa
• Nicaragua: Leon, Granada ja Ometepe, San Juan del Sur ja Nicaraguan surffirannikko
• Costa Rica: Costa Rican matkakertomus, vapaaehtoistyö Animal Rescue Centerillä ja Costa Rican kohdevinkit
• Panama: Veneseikkailu San Blas -paratiisisaarilla
• Kolumbia: Värien, historian ja katutaiteen Cartagena, Barranquillan karnevaalit, Karibian rannikko, San Gil & Barichara, Medellin.

P.S. Tiesitkö, että Vanlife-päiväkirjat on nyt myös oma henkilökohtainen matka-assistenttisi?

Nyt sinulla on mahdollisuus saada henkilökohtaista apua, tukea, infoa ja sparrausta oman elämysreissusi suunnitteluun ja toteutukseen. Lue lisää täältä!