Toisenlainen Espanja
Ylitimme Portugalin ja Espanjan välisen rajan maaliskuun 2022 alussa. Seuraavat kaksi viikkoa matkasimme halki kauniin, vimmaisen vehreän Pohjois-Espanjan rannikkoseudun.

Tämänkertainen visiittimme oli huomattavasti ensimmäistä Espanjan reissurupeamaamme lyhyempi: Marras-tammikuussa olimme matkanneet kaikkiaan yhdeksän viikon ajan maan itä- ja etelärannikon tuntumassa.
Eteläisen Espanjan suurimmista plussista ja miinuksista pääsee lukemaan täältä!
Pohjois-Espanjassa viettämämme parin viikon aikana ennätimme saamaan kohtuullisen kelvollisen ensivaikutelman ja houkuttelevan ensipuraisun siitä, mitä kaikkia herkkuja tällä monipuolisella seudulla on itsenäiselle matkailuautoilijalle tarjottavanaan.
Voisi väittää, että Pohjois-Espanja on aivan oma maailmansa eteläiseen osaan maata verrattuna. Asturian, Cantabrian ja Baskimaan kaltaiset itsehallintoalueet ovat kulttuuriltaan – ja osittain myös kieleltään – hyvin omaleimaisia.
Myös yleinen mentaliteetti on täällä jollain tapaa erilainen etelään verrattuna – ehkä portugalilaisittain jotenkin hillitympi ja pidättyväisempi. Paikallisten ylpeys kotiseutuaan kohtaan nostaa (Kataloniasta tuttuun tapaan) useissa paikoin päätään.



Täällä on runsaasti tilaa hengittää raikasta meri-ilmaa. Pohjoisrannikkoa ei ole ammuttu Aurinkorannikon tavoin täyteen betonisia hotelleja ja loma-asuntokomplekseja. Niiden sijaan rannikkomaisemaa täplittävät monin paikoin meren äärellä käyskentelevät lampaat, lehmät ja vuohet.



Siinä missä eteläinen Aurinkorannikko nauttii lämpimästä ja aurinkoisesta säästä vuodenajasta riippumatta, täällä päin sataa runsaammin. Atlantilta vyöryvät sateet piiskaavat pohjoista rannikkoseutua ahkerasti ympäri vuoden, eikä päivän ylin lämpötila kohoa talvikuukausina juurikaan 10 asteen paremmalle puolelle. Luntakin saattaa sadella etenkin sisämaahan ja vuorille mentäessä.



Optimaalisin aikaikkuna Pohjois-Espanjan roadtripille lieneekin jossain kylmimpien ja sateisimpien talvikuukausien sekä ruuhkaisimpien kesäkuukausien välimaastossa. Syyskuusta marraskuulle sekä maaliskuusta toukokuulle ulottuvat ajanjaksot voivat olla ideaali valinta tämän seudun antimista nauttimiseen. Kesäisin väkeä on helposti tungokseen saakka ja puskaparkkeilua toleroidaan nihkeämmin.



Pohjois-Espanjasta löytyy mukavissa määrin paljon maksuttomia / edullisesti hinnoiteltuja matkaparkkeja. Muutenkin matkanteko täällä on kaiken kaikkiaan mutkatonta ja huoletonta – tosin monet rantojen parkkipaikoista alkavat olla Ranskan tapaan puomitettuja.
Esimerkiksi vielä vastikään vanlife-reissaajien luonnonläheisenä kohtaamispaikkana tunnettu Sonabian ranta on nykyisin kokonaan kielletty matkailuautoilta ja kylään on asennettu kiellon tehosteeksi puomit.



Myös matkailuautojen yön yli parkkeerauksen kieltävät kyltit ovat valitettavasti kasvattaneet viime aikoina suosiotaan. Vielä maaliskuussa oli tosin sen verran hiljaista, ettei virkavaltaa (tai ketään muutakaan) tuntunut kiinnostavan yksinään rannan parkkipaikan nurkkauksessa nököttävä Ford Transit.
Espanjalle tyypilliseen tapaan englantia ei puhuta täälläpäin läheskään kaikkialla – San Sebastianin kaupungissa ja muutenkin Baskimaalla oman kokemukseni mukaan kuitenkin yleisemmin kuin muualla.
Seuraavaksi tarjoilen omiin kokemuksiimme perustuen kahdeksan tärppiä Pohjois-Espanjan roadtripille. Sisällytän mukaan myös vinkkejä potentiaalisista puskaparkeista, joissa yöpyminen (ainakin kesäsesongin ulkopuolella) sujui ongelmitta.
Pohjois-Espanja pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun sen tutkimista varten alla on matkailu- tai edes henkilöauto. Reissun aikataulu kannattaa suunnitella mahdollisuuksien mukaan löyhäksi myös sadepäiviin varautuen. Kahdessa viikossa ehtii näkemään ja kokemaan jo mukavasti, mutta seudulla saisi helposti kulumaan kolme neljäkin viikkoa.
Suosittelen seutua lämpimästi etenkin kaikille luonnonläheisestä, itsenäisestä matkailusta kiinnostuneille sekä niille, jotka Aurinkorannikon sijaan – tai sen lisäksi – tahtovat tutustua maisemiltaan ja kulttuuriltaan täysin toisenlaiseen Espanjaan.
1. Asturian puskaparkit
Espanjan pohjoisrannikolla, Biskanjanlahden rannalla sijaitseva Asturian ruhtinaskunta oli Pohjois-Espanjan maakunnista ensimmäinen, johon tutustuimme pelkän pikaisen läpiajomatkan sijaan lähemmin. Seutu johdattelikin meidät tuota pikaa Pohjois-Espanjan parhaimpien puolien äärelle.
Asturia on saanut lempinimen vihreä Espanja. Tämän ymmärtää hyvin katsellessaan ympärillään avautuvaa maisemaa.
Asturia tarjoilee vehreitä laaksoja ja metsiä, kumpuilevia, lampaiden laiduntamia niittyjä, dramaattisia kallionkielekkeitä, kirkasvetisiä jokia ja lumihuippuisia vuoria. Rannikolla vuorottelevat rosoiset kalliot sekä lähes koskemattomilta vaikuttavat hiekkarannat.
Olimme todellakin saapuneet täysin toisenlaiseen Espanjaan, kuin mihin olimme aiemmin eteläisessä osassa maata tottuneet.






Ruoka- ja juomapuolen erikoisuuksista mainittakoon, että viinin sijaan seudulle ominainen juoma on siideri, joka nautitaan perinteisesti korkeista laseista.
Annos siideriä maksaa tyypillisesti 1,5 – 2 euron pintaan, mutta ei kannata innostua liikaa: kyseessä ei ole mikään perinteinen puolen litran tai edes 0,33 tuoppi, vaan pikemminkin runsasta viinilasillista vastaava määrä siideriä korkean lasin pohjalla. Siiderin vahvuus on tyypillisesti 5-6 prosentin luokkaa.
Siiderinystävien lisäksi seutu ilahduttaa juustojen faneja: Asturiaa kutsutaan myös nimellä ’El Pais de Quesos´- juustojen maa. Maakunnassa valmistetaan yli 100 erityyppistä juustoa lampaan-, vuohen-, ja lehmänmaidosta. Kuuluisin niistä lienee Picos de Europan vuoristosta tuleva Cabrales-niminen sinihomejuusto.
Asturian seutu on täynnä näkemisen arvoisia kolkkia ja idyllisiä puskaparkkeja. Tässä muutama meidän testaamamme ja hyväksi toteamamme asturialaisen luonnon äärellä sijaitseva parkki:
Cabo Vidio
Cabo Vidion niemi tarjoilee huikeita näkymiä rannikolta kohti Cantabrianmerta. Täällä on useampi retkeilyautoille soveltuva, merinäköaloilla varusteltu parkki.
Niemenkärjen ympärillä kulkee kävelypolkuja, joita pitkin pääsee patikoimaan pitkin rannikkoa. Ohitin lenkilläni mm. villinä rantakallioilla käyskentelevän vuohilauman.






Playa de San Pedro de La Ribera
San Pedro de La Riberan luonnonläheinen ranta ja sen yhteydessä sijaitseva virkistysalue piknikpöytineen tarjoavat mukavat puitteet ulkoilmasta nauttimiseen.
Aurinkoisena maaliskuisena aamupäivänä virkistysalueelle ilmestyi monia paikallisia ulkoilijoita, mutta edeltävän yön saimme viettää täällä keskenämme – ainoastaan Asturian kirkas tähtitaivas ja aaltojen pauhu seuranamme.



2. Cudillero – kuvauksellinen kalastajakylä
Reilu 5000 asukkaan Cudillero lienee Asturian tunnetuin kalastajakylä.
Se houkuttelee matkaajia erityisesti suloisella ulkomuodollaan ja perinteikkäällä kalastuskulttuurillaan. Yhdeksi Espanjan kauneimmista kylistä tituleerattu Cudillero onkin ehdottomasti iltapäiväkävelyn / lounaan arvoinen pysähdyspaikka.



Satoja vuosia vanha kylä on legendan mukaan alkujaan viikinkien perustama, mutta mitään vedenpitäviä todisteita tämän yleisen uskomuksen tueksi ei ole.



Rinteeseen hevosenkengän muotoon rakennettujen värikkäiden talojen välissä puikkelehtii lukuisia kapeita polkuja ja portaikkoja, jotka johtavat useille eri näköalapaikoille. Näiltä miradorit tarjoilevat mukavia näkymiä kohti kylää ja Atlanttia.
Kylän pienellä mukulakivisellä pääaukiolla, aivan meren edustalla, kalastajien tavernat tarjoavat paikallisista meren antimista valmistettuja herkkuja. Kylä elättää vielä nykyäänkin itsensä turismin lisäksi suurilta osin kalastuksella.
Vanin pystyi ainakin näin hiljaisen sesongin aikaan pysäköimään huoletta pariksi tunniksi paikallisen venesataman parkkipaikalle kylän keskustan tuntumaan.
3. Oviedo – päiväretken arvoinen Asturian pääkaupunki
Jos Pohjois-Espanjan vierailullaan tahtoo tutustua ainoastaan yhteen suurempaan kaupunkiin, kehottaisin suuntaamaan San Sebastianiin (ks. kohta 7.). Jos visiitiltään taas kaipaa enemmänkin suuren kaupungin sykettä, kulttuuria, shoppailua, baareja ja ravintoloita, on Asturian pääkaupunki Oviedo varteenotettava vaihtoehto kaupunkipäivän viettoon!
Reilu 200 000 asukkaan Oviedo on eläväinen ja nuorekas kaupunki – kiitos kaupungin yliopistolle ja sen yli 20 000 opiskelijalle.
Oviedo on myös yksi Espanjan puhtaimmista kaupungeista – täällä ei juurikaan kohtaa roskia, lasinsiruja tai muuta törkyä kaupungilla käppäillessään. Se on myös verrattain turvallinen sekä hyvin jalankulkija-ystävällinen – siispä kaikin puolin miellyttävä kaupunkikohde!
Kaupungin keskiaikainen vanha keskusta (Casco antiguo) on suhteellisen pieni ja sen aukiot sekä kapeat kadut haltuun otettavissa yhdenkin iltapäivän aikana. Vanhaa keskustaa reunustavat modernit ostoskadut sekä suuri, 1800-luvulla perustettu Campo de San Franciscon puisto.
Keskellä puistoa sijaitsee kenties espanjankielisen maailman kaikkien aikojen kuuluisimman sarjakuvahahmon, Mafaldan, patsas. Kyseessä lienee kaupungin suosituin yksittäinen nähtävyys – paikan päällä on usein jonoksi asti turisteja, jotka tahtovat päästä poseeraamaan Mafaldan kanssa samaan kuvaan.



Allekirjoittaneen ravintolasuositukset Asturian ja koko Pohjois-Espanjan seudulta ovat vähissä. Yksi syy tähän lienee se, että täkäläisessä keittiössä kasvikset eivät vaikuta olevan… hmm, kovinkaan hallitsevassa roolissa, ja kokkasimme siten ateriamme lähes joka kerta itse. Oviedosta löysimme kuitenkin muutaman ilahduttavan, vegeystävällisen ravintolan.
El Manglar -nimisessä vegaaniravintolassa nautimme tällä kertaa vain juomat vanhaan kaupunkiin suunnatessamme, mutta paikka oli viihtyisä, palvelu ystävällistä (ja koiramyönteistä!) ja menun vaihtoehdot vaikuttivat varsin houkuttelevilta.
Lounaalle päädyimme perinteiseen tapasbaariin nimeltään El Boca a Boca. Perinteisestä erotuksena tosin se, että täällä panostetaan myös tolkun kasvisvaihtoehtoihin (menusta löytyi vierailumme aikaan mm. tofua, seitania, falafeleja ja vegaanisia kroketteja). Myös koiravieraat olivat lämpimästi tervetulleita ravintolan sisätiloihin, mikä ei missään nimessä ole itsestäänselvyys näillä kulmilla.
Assturian pääkaupungissa on lisäksi useita eloisia siideribaareja, sidrería, joissa pääsee nautiskelemaan seudulle tyypillisiä ruokia palanpainikkeineen. Kannattaa suunnata löytöretkelleen vaikkapa siideribulevardiksikin kutsutulle Calle Gascona -kadulle.
Vanimme oli kaupunkipäivän ajan parkissa keskustan tuntumassa sijaitsevan Los Prados -kauppakeskuksen parkkipaikalla. Perjantai-iltapäivänä paikan päällä vallitsi tungos ja vapaata parkkiruutua joutui jonkin aikaa kyttäilemään.
4. Picos de Europan kansallispuisto
Picos de Europan kansallispuisto ulottuu Asturian lisäksi Leonin ja Cantabrian maakuntien alueille. Se on Espanjan vanhin kansallispuisto ja saanut nimensä (‘Euroopan huiput’) yleisesti hyväksytyn teorian mukaan löytöretkien aikakaudella: Kansallispuiston terävät vuorenhuiput olivat ensimmäinen näky, jonka Amerikasta Eurooppaan matkalla olleet laivat kohtasivat Espanjan mannermaata lähestyessään.
Jotkin kansallispuiston lumihuippuisista vuorista kohoavat yli 2600 metrin korkeuteen. Jylhän vuoristomaiseman hallitsemassa kansallispuistossa on runsaasti erilaisia ulkoilu- ja vaellusreittejä, joista mekin tutustuimme muutamaan.
Covadongan järvet
Yksi kansallispuiston suosituimpia vierailukohteita ovat 1100 metrin korkeudessa sijaitsevat Covadongan vuoristojärvet: Lago Enol ja Lago Ercina.
Näitä kahta järveä ympäröivät kävelypolut ovat erityisesti perheiden suosiossa: Eripituisia helppoja reittejä on tarjolla runsaanlaisesti, eikä järvien ja niitä ympäröivän vuoristomaiseman kauneudesta nauttiakseen tarvitse patikoida kilometritolkulla. Vaeltamisesta innostuville kävelyreittejä toki löytyy kymmeniä kilometrejä.
Vierailumme aikaan sää oli suhteellisen haastava – kiitos kovan tuulen, joka yltyi puuskittain järvillä lähes myrskylukemiin. Emme tästä syystä patikoineet kuutta kilometriä pidempään, mutta tämä lyhyehkökin ulkoilupätkä järvien lähistöllä tarjosi varsin mukavia maisemia.



Ennen järville suuntaamista vietimme yön Covadongan kylässä – täältä löytyy useampikin rauhallinen puskaparkki. Kylästä on noin 13 kilometrin ajomatka järville.






Reitti Covadongan kylästä järville muuttuu varsin pian vuoren rinnettä mutkittelevaksi kapeahkoksi serpentiinitieksi, mikä aiheutti allekirjoittaneessa kartturissa sopivaa jännitystä.
Craig oli kuitenkin luottavainen siitä, että pääsisimme perille: hän oli käynyt juoksemassa aamulenkillään tämän jyrkän serpentiinitien jo kertaalleen, joten kuskin tiedossa onneksi oli, millaisia kurveja oli luvassa. Odotettavissa oli mahdollisesti myös tien tukkona seisoskelevia lehmiä.
Maaliskuisena lauantaina järvien läheisellä tilavalla parkkipaikalla oli runsaasti pysäköintitilaa, vaikka ulkoilijoita olikin liikenteessä varsin runsaasti. Suosituimman sesongin aikaan paikan päälle ei pääse ollenkaan omalla kulkuneuvolla klo 08:30 jälkeen, vaan ruuhkien hillitsemiseksi alueelle ulkoilemaan haluavien on saavuttava paikan päälle bussilla.
Bussin kyytiin pääsee hyppäämään Cangas de Onísista sekä Covadongasta. Edestakainen bussikyyti järville maksaa ilmeisesti yhdeksän euroa.
Ruta del Cares
Jos teet Picos de Europan kansallispuistossa ainoastaan yhden patikkaretken, valitse Ruta del Cares.
Reitille kannattaa suunnata mahdollisuuksien mukaan arkipäivänä ja suosituimpien matkailukuukausien ulkopuolella. Reitti on nimittäin – täysin oikeutetusti – sekä espanjalaisten että kansainvälisten matkailijoiden suuressa suosiossa.
Maisemat Cares-kanjonia pitkin kulkevan reitin varrella ovat omaa luokkaansa. Kyseessä on ehdottomasti Espanjan (ja monien mielestä jopa koko Euroopan) patikkareittien parhaimmistoa.
Meillä kävi uskomaton tuuri: Vaikka kyseessä oli täydellisen aurinkoinen ja tyyni sunnuntai-iltapäivä, ei reitillä näkynyt lisäksemme kuin kourallinen muita patikoitsijoita. Tämä väen vähyys näin hyvällä ulkoiluilmalla ja vieläpä viikonloppuna on ilmeisesti varsinainen harvinaisuus – monesti reitillä täytyy edetä kuuleman mukaan käytännössä letkassa.
Ajankohtaa suunniteltaessa kannattaa myös huomioida, että pysäköintimahdollisuuksia on Poncebosissa tarjolla vain niukanlaisesti. Suuremmalla matkailuajoneuvolla on myös vaarana ajaa itsensä mottiin kapealla tiellä (me saimme käännettyä 5,5 metrisen Transitimme ympäri nipin napin, emmekä siten joutuneet peruuttamaan takaisin vajaan puolen kilometrin pituista matkaa).
Auto kannattaakin jättää suosiolla AS-264 -tien oikealla puolen sijaitsevalle Funicular de Bulnesin parkkipaikalle (merkitty Park4night-sovellukseen) ja kävellä jokunen sata metriä reitin alkuun.
Poncebosista päin matkaan lähdettäessä reitti on alun maltillisen jyrkkää nousuosuutta lukuun ottamatta hyvin tasainen. Se soveltuukin vaikeustasonsa puolesta jokaiselle normaalin fyysisen kunnon omaavalle.
Yhdensuuntainen reitti Poncebosista Caíniin on 12 kilometriä, ja sen kävelyyn voi arvioida menevän aikaa kolmisen tuntia. Caíniin saavuttaessa vaihtoehtoina on kääntyä takaisin, tai hypätä taksin kyytiin.
Itse suuntasimme reitille hienon sään innoittamana sen enempää suunnittelematta. Emme siten olleet varustautuneet matkaan kunnollisilla eväillä tai juomavarannoilla, joita 24 kilometrin edestakainen rupeama olisi käytännössä vaatinut.
Emme myöskään uskaltaneet luottaa siihen, että saisimme kyydin takaisin vanille Caínista ilman ennakkovarausta näin hiljaisen sesongin aikaan (ja lisäksi koirien kanssa). Niinpä käännyimme hieman reitin puolenvälin jälkeen paluumatkalle.
Varoituksen sanana, että suurin osa reitistä kulkee pitkin vuoren seinämää myötäilevää kapeahkoa, kaiteetonta polkua. Polun reunalta avautuu pudotus viereiseen rotkoon. Jos korkeanpaikan kammo on sitä luokkaa, että vaikkapa kuuluisa Caminito del Rey ei tulisi kysymykseen, kannattaa harkita, kannattaako tämäkin reitti suosiolla skipata.
Caminito del Reyn vaelluskokemuksestamme voit lukea tästä postauksesta!
Koirat kannattaa pitää reitillä ehdottomasti hihnassa – äkkijyrkän pudotuksen lisäksi matkan varrella saattaa törmätä myös pelottomiin vuohiin.
Ensimmäiset reitillemme osuneet vuohet aiheuttivat Torreksessa ja Vascossa äänekkään kiihkeitä reaktioita. Tuokion kuluttua koirat kuitenkin siedättyivät näihin ketteriin vuorten valtiaisiin ja pystyivät lekottelemaan niiden lähettyvillä jo täysin rauhallisesti.
Ennen Ruta del Cares -reitille suuntaamista vietimme yön Las Arenas -nimisen pikku kaupungin maksuttomalla, tilavalla parkkipaikalla, jossa oli osoitettu useampia parkkiruutuja erityisesti matkailuautojen käyttöön.
5. Hurmaava ja monipuolinen Cantabria
Asturiasta itään
Picos de Europan kansallispuistosta on hyvä jatkaa matkaa toiseen lumoavan kauniiseen, mutta suurille turistimassoille suhteellisen tuntemattomaan maakuntaan: Cantabriaan.
España Verden, vihreän Espanjan maisemallinen lumo ei pääty Asturiaan. Pohjoisrannikolla Asturian ja Baskimaan välissä sijaitseva Cantabrian pieni itsehallintoalue ihastuttaa maisemillaan ja monipuolisuudellaan.
Täältä voi löytää vähemmän tunnettuja surffirantoja (Craig pääsi surffaamaan Playa La Salvé de Laredon rannalla), ruuhkattomia rantalomakohteita, esihistoriallisin maalauksin koristeltuja luolia, idyllisiä pikku kyliä sekä vehreää, pilaamatonta luontoa silmänkantamattomiin.






Cantabriassa voi yhdistää vaivatta sekä sisämaa- että rannikkomatkailun parhaat puolet: Täällä voi paistatella päivää rannalla yhtenä päivänä ja seuraavana patikoida upeissa vuoristomaisemissa. Rannikolta käsin voi nähdä Picos de Europan lumihuippuisten vuorten siintävän sisämaassa päin.
Paikoitellen maisema tuo mieleen Sveitsin kumpuilevan maaseudun, välillä taas Irlannin vehreän rannikkoseudun. Jälleen kerran maiseman kontrasti eteläisen Espanjan karuun ja kuivaan luontoon vaikutti valtavalta.
Kannustan jokaista tutkimaan seutua itsenäisesti ja löytämään omat Cantabrian aarteensa!
Maakunta tunnetaan myös tuhansista luolistaan. Useat näistä luolista ovat olleet asutettuina jo esihistoriallisella aikakaudella, kymmeniätuhansia vuosia sitten. Täältä Cantabrian luolien seinämiltä löytyykin joitakin maailman vanhimpiin lukeutuvista luolamaalauksista. Historiallisesti arvokkaiden maalausten varjelemiseksi yleisön pääsyä luoliin on usein rajoitettu.



Matkaparkkisuositus: Bidaivan Camper Park
Tapaamme yöpyä pääsääntöisesti puskaparkeissa sekä maksuttomissa, yksinkertaisissa matkaparkeissa. Toisinaan tekee kuitenkin hyvää päästä kohtuuhintaisten palveluiden ääreen ns. huoltoreissulle ja esimerkiksi kuumaan suihkuun (joka on muuten nykyisin melko harvinaista luksusta).
Matkaparkkia Cantabrian seudulla kaipaavan kannattaa ehdottomasti suunnata Bidaivan Camper Park -nimiseen matkaparkkiin.
Siistissä ja rauhallisessa matkaparkissa on saatavilla 12 euron vuorokausihintaan kaikki matkailuautojen peruspalvelut. Tämän lisäksi paikan päältä löytyy mm. uima-allas, wifi, pesukone ja kuivausrumpu, piknik-pöytiä, lämpimät, modernit oleskelutilat ja – mikä mahtava bonus – jääkaappikylmää olutta kahden euron hintaan!
Seitsemän minuutin kuuma suihku maksaa euron verran ekstraa, mutta on tässä tapauksessa hintansa väärti. Omistajat ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Cantabrian rannikko sijaitsee kymmenen minuutin ajomatkan päässä.



Poikkesimme paikan päälle alunperin ainoastaan veden täyttö- ja tyhjennysreissulle. Paikka vaikutti kuitenkin niin lupaavalta ja vastaanotto miellyttävältä, että päädyimme viettämään Bidaivan Camper Parkissa lopulta kaksi yötä.
6. Santillana del Mar – Cantabrian pieni, keskiaikainen vetonaula & Altamiran luolamaalaukset
Päädyimme tänne pieneen, noin 4000 asukkaan keskiaikaiseen kaupunkiin sattumalta etsiessämme tulevan yön puskaparkkia. Vasta myöhemmin meille selvisi, että kyseessä on yksi Cantabrian seudun suosituimmista turistikohteista.
Maaliskuun alussa täällä oli kuitenkin hiljaista. Santillana del Marin mukulakivikaduilla vallitsi unelias tunnelma, ja suurin osa sen historiallisen keskustan puodeista ja ravintoloista oli kokonaan kiinni odottamassa kevään etenemistä ja vilkkaampaa matkailusesonkia.
Santillana del Marin historiallinen keskusta tarjoilee Espanjan mittakaavassa harvinaisen hyvin säilynyttä keskiaikaista arkkitehtuuria. Se kuuluu myös Espanjan kauneimpien kaupunkien verkostoon.



Vanhaan kaupunkiin on helppoa tutustua jalan, sillä autoilta on historialliseen keskustaan pääsy kielletty.



Rauhallinen puskaparkki yöksi löytyi ihan Santillana del Marin vanhan kaupungin kulmilta. Läheiset vessat olivat (Espanjalle uskolliseen tapaan) lukittu, eikä muitakaan palveluja matkailuautoille ollut tarjolla.
Suojaisa parkkipaikka tarjosi kuitenkin mutkattoman yösijan ennen seuraavan aamun vierailua kalliomaalauksistaan tunnetulla, Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvalla Altamiran luolalla – tai pikemminkin luolan yhteyteen perustetussa museossa. Vuonna 1879 löydettyjen, historiallisesti ääärimmäisen arvokkaiden luolamaalausten varjelemiseksi matkailijoilta on nykyisin kokonaan pääsy kielletty varsinaiseen luolaan.
Informatiivisessa museossa pääsee kuitenkin näkemään tarkat jäljennökset näistä yhdistä maailman vanhimmista ja parhaiten säilyneistä esihistoriallisista luolamaalauksista.



Santillana del Marin kaupungista kertyy matkaa Altamiran museoon vain pari kilometriä. Sekä kaupunkiin että museoon ennättää tutustumaan hyvin yhdenkin päivän aikana.
7. Baskimaa & San Sebastian
Baskimaa – poikkeuksellinen kieli ja kansa
Myönnettäköön: Ennen Baskimaalle saapumistamme en tiennyt alueesta taikka sen historiasta ja kulttuurista juurikaan mitään.
Yllätyin siitä, miten omaleimainen ja rikas kieli-, kulttuuri- ja ruokaperinne tällä itsehallintoalueella onkaan.
Baskimaa on kulttuuris-maantieteellinen alue Pyreneiden länsiosassa Biskanjanlahden pohjukassa. Tätä itsehallintoaluetta asuttaa yksi Euroopan vanhimmista kansoista: baskit.
Baskimaassa asuu kaikkiaan kolmisen miljoonaa ihmistä, joista läheskään kaikki eivät tosin kuulu alkuperäiseen etniseen baskiväestöön.
Ikivanha baskin kieli (baskiksi euskera) on mysteeri. Kukaan ei tiedä varmuudella, mistä se juontaa alunperin juurensa. Se on niin sanottu isolaattikieli, eli se ei ole sukua millekään muulle kielelle.
Baskin kieli onkin täysin erilainen vaikkapa lähialueen romaanisiin kieliin, kuten espanjaan, portugaliin ja ranskaan verrattuna. Sen sanotaan lisäksi olevan nykyisistä Euroopan kielistä vanhin. Arvio baskin kielen puhujien määrästä vaihtelee nykyisin noin 750 000 ja 900 000 henkilön välillä.



Keskiajalla baskit tunnettiin Euroopan johtavina kalastajina, merimiehinä ja laivanrakentajina. Vahvan identiteetin omaava alkuperäisväestö selvisi vuosisatojen ja -tuhansien saatossa roomalaisten, goottien, arabien, ranskalaisten ja espanjalaisten valloitusyrityksistä.
Lopulta 1500-luvulla Navarran kuningaskunta, johon suurin osa Baskimaata kuului, liitettiin osaksi Espanjaa. Samalla vuosisadalla Ranskan puolella sijaitsevat Baskimaan osat liitettiin osaksi Ranskaa.
Francon Espanjassa, 1930-1970 -luvuilla, baskit kärsivät huomattavasta sorrosta: Espanjan hallinto pyrki muun muassa tukahduttamaan täydellisesti heidän kielensä ja kulttuurinsa harjoittamisen.
Tämä johti vuonna 1959 baskilaisen radikaalin itsenäisyysliikkeen ETA:n syntyyn. Espanjan hallintoa vastaan taistelleen, terroristijärjestöksikin luokitellun liikkeen toiminta oli väkivaltaista. ETA:n iskuissa on kuollut vuosien saatossa lähes tuhat ihmistä. Vielä 1990-luvun alussa Baskimaassa kuoli lähes viikoittain ihmisiä järjestön poliittisissa iskuissa.
ETA luopui aseellisista taisteluista vasta 2011. Itsenäisyysaate elää edelleen osassa baskeista vahvana.



Baskimaa on tunnettu myös ruoistaan ja viineistään. Yksi alueen suosituimmista juomista on txakoli: hieman poreileva, kuiva valkoviini, joka sopii täydellisesti pintxos-tapasten kyytipojaksi.
San Sebastian – Espanjan charmantti ruokapääkaupunki
Reilu 180 000 asukkaan San Sebastian (baskiksi Donostia) sijaitsee Biskanjanlahden suojaisessa poukamassa Baskimaassa, vain parinkymmenen kilometrin päässä Ranskan rajalta.
Vehreiden kukkuloiden ympäröimästä San Sebastianista voi löytää muun muassa Euroopan parhaimpiin lukeutuvia kaupunkirantoja, viehättävän vanhankaupungin, komeaa arkkitehtuuria, kasinon sekä luksusluokan hotelleja ja putiikkeja.



Joka syyskuu maailmanluokan tähdet kokoontuvat San Sebastianiin viettämään kansainvälisiä elokuvajuhlia, joita kaupunki on isännöinyt vuodesta 1953 lähtien.
Mistä kaupunki on kuitenkin erityisen kuuluisa, on sen monipuolinen ja korkealaatuinen ruokakulttuuri. Kyseessä on varsinainen espanjalaisen maailman ruokamekka.
Kulinaarikaupungista löytyy asukaslukuun suhteutettuna toiseksi eniten Michelin-tähtiä saaneita ravintoloita maailmassa. Näistä ravintoloista kaksi on yltänyt jopa kolmeen Michelin-tähteen.
Sen sijaan että varaisi pöydän kaupunkivierailullaan johonkin San Sebastianin michelin-ravintoloista, suosittelen tekemään kuten paikalliset ja sammuttamaan nälän ja janon kaupungin lukuisissa pintxos-baareissa.
Pintxos on baskilainen versio espanjalaisista tapaksista. Perinteisistä tapaksista poiketen ne tarjoillaan tyypillisesti pienen leipäpalan päältä. Ne ovat tyypillisesti myös varsin pieniä, parin suupalan kokoisia. Normaalisti pintxosit maksavat noin 2-4 euroa kappaleelta.
Maaliskuisena maanantaina suosituimmissakin Pintxos-baareissa oli tilaa herkutella. Tilanne voi olla eri viikonloppuisin ja eritoten kesän matkailusesonkina.









Plussaa satelee myös muuta Espanjaa koiraystävällisemmästä asenteesta: Torres ja Vasco olivat tervetulleita kanssamme jokaiseen pintxtos-baariin, jossa vaan keksimmekään pistäytyä!
Tyypillisen ensikertalaisen tapaan päädyimme viettämään suurimman osan kaupunkipäivästämme San Sebastianin vanhan kaupungin, Parte Viejan katuja koluten. Tämä on myös oikea paikka lähteä pintxos-baarikierrokselle – monet kaupungin suosituimmista pintxos-baareista sijaitsevat nimenomaan Parte Viejan tunnelmallisissa kortteleissa.















Jos panoramamaisemilla höystetty pieni kunnonkohotustuokio kiinnostaa, kannattaa kiivetä meren äärellä sijaitsevalle Mount Urgull -kukkulalle. Kaupungin sataman ja vanhankaupungin kupeessa sijaitsevan kukkulan laelta löytyy 12-metrinen Kristuksen patsas sekä 1100-luvun linna, jonne on vapaa pääsy.



Mount Urgull -kukkulan juurella, sataman ja vanhankaupungin lähistöllä sijaitseva pysäköintialue Zona Aparcamiento Paseo Nuevo tarjoaa kelvollisen tukikohdan kaupunkipäivän ajaksi. Vuorokauden pysäköinti kustantaa yhdeksän euroa, mikä parkkipaikan keskeinen sijainti huomioon ottaen ei ole ollenkaan paha hinta.
Pysäköinti on maksutonta iltakahdeksan ja aamuyhdeksän välillä. Parkkipaikan viereiset siistit, julkiset vessat ovat auki päiväsaikaan.



8. Urdaxin luolat
Päädyimme tutustumaan Navarran itsehallintoalueella sijaitsevaan Urdaxin pikku pitäjään ja sen kiehtoviin tippukiviluoliin vähän puolivahingossa matkallamme kohti Ranskaa.
Alkuperäisenä ajatuksena oli vierailla reilu neljän kilometrin päässä sijaitsevilla Zugarramurdin noitaluolilla. Soveliaan yöpymispaikan etsintä johdatti meidät lopulta kuitenkin hieman pidemmälle Urdaxin kylän keskiaikaisen luostarin kupeeseen.



Seuraavana iltapäivänä ajoimme vanimme Urdaxin luolien tilavalle parkkipaikalle. Paikan päällä on luolien lisäksi lippupiste pienine matkamuistomyymälöineen. Ruuhkaa ei ollut; onnistuimme ostamaan liput seuraavalle, noin puolen tunnin päästä alkavalle opastetulle kierrokselle. Yleisen ohjeistuksen mukaan liput kannattaa varata etukäteen netistä.
Koska muita vierailijoita ei sattunut olemaan paikalla, saimme oman yksityisen 40 minuuttia kestäneen opastetun kierroksen läpi tippukiviluolien.
Matkamuistomyymälän lippupisteellä meille pääsyliput myynyt mies laittoi lapun luukulle ja johdatti meidät Urtxume-joen virtauksen aikaansaaman, tuhansia vuosia kestäneen eroosion muovaaman luolan uumeniin.
Maanalainen Urtxume-joki virtaa edelleen luolan sisuksissa. Sen solina kaikui luolan seinämissä.



Opastettu ääni- ja valotehosteilla höystetty kierros luolissa oli kiehtova ja kaunis kokemus – hyvinkin kuuden euron pääsymaksun väärti.
Näiden suhteellisen tuntemattomien luolien menneisyyteen kätkeytyy paljon historiaa, tarinoita ja legendoja. Esi-isämme asuttivat näitä luolia jo kivikaudella.
Huom. Virallisesti opastettu vierailu on mahdollista vain espanjaksi, baskiksi ja ranskaksi. Paikallinen opas puhui meille kuitenkin ihan ymmärrettävää englantia, ja myös tehosteena toimiva kertojan ääni kaikui luolassa englanniksi.
Tuntuuko siltä, että Pohjois-Espanja parhaat palat alkaa olla tässä vaiheessa koettuna? Urdaxissa vierailun jälkeen voi hurauttaa kätevästi vain kolmen kilometrin päässä sijaitsevan rajan yli Ranskaan tutkiskelemaan Ranskan puoleista Baskimaata! Täältä ajaa vaikkapa viehättävään Espeletten kylään noin kahdessakymmenessä minuutissa.



Tämä on sitä aluetta Espanjasta, joka kiinnostaa itseäni kaikkein eniten. Ilmasto tokikaan ei ole niin miellyttävä, mutta muutoin ympäristö on lähtökohtaisesti monessekin mielessä enemmän omaan mieleen. Myös tuo Picos de Europa kiinnostaisi kovasti. Urdaxin luolista en ollut kuullutkaan, mutta kiehtovalta kuulostaa nekin.
Komppaan täysin! Vaikka ilmasto etelää kylmempi ja sateisempi Pohjois-Espanjassa onkin, tarkoittaa se ihanan vehreitä maisemia ja mukavan raikasta ulkoiluilmaa – silloin kun ei sada taivaan täydeltä. 😉 Tässä ollaan jälleen Pohjois-Espanjan suunnille Portugalista suuntaamassa ja ihan innolla jälleen odotan!
Urdaxin luolat tuntuvat olevan semmoinen pieni, paikallinen, piilotettu helmi, josta ei juuri turistioppaissa kerrota – paikka pitää onnistua löytämään. 🙂