Vanlife-matkamme salat julki
Reilut kaksi vuotta. Se on pitkä aika asua vailla normaalin kodin mukavuuksia ja elää liikkuvaa elämää ympäri Eurooppaa peltikuorisessa Ford Transitissa asustellen.
Jokin tässä elämäntyylissä kuitenkin edelleen kiehtoo, emmekä ole saaneet vanlife-elosta vieläkään tarpeeksemme. Tällä hetkellä pakumatkamme on ehtinyt viedä meidät kaikkiaan 25 Euroopan maahan, joissa muutamissa on vietetty aikaa vain päivä pari, toisissa taas kuukausikaupalla.
Täältä pääset lukemaan tunnelmat ensimmäisen reissuvuotemme jälkeen, ja täältä puolestaan toisen vanlife-vuotemme reissureitin ja kohokohdat!
Jokin aika sitten lupasin matkamme 2-vuotismerkkipaalun kunniaksi vastailla täällä blogin puolella Instagram-seuraajieni esittämiin kysymyksiin pakuprojektiimme sekä vanlife-arkeemme liittyen.
Kysymyksiä sateli runsain määrin, kiitokset niistä! Olen ottanut vapauden muokata hieman joidenkin kysymysten ulkoasua ja joissain tapauksissa olen yhdistänyt kaksi samantapaista kysymystä samassa kokonaisuudessa käsiteltäväksi. Mutta pidemmittä puheitta, käydään kysymysten kimppuun ja sammutetaan tiedonjanonne!
P.S. Tiesithän, että pääset seuraamaan päivittäisiä tunnelmiamme tien päältä sekä kaikkea muutakin reissaukseen liittyvää ja liittymätöntä Instagramissa @emmajohannam-nimimerkin takaa!
Kysymykset ja vastaukset
”Mikä malli teidän Ford Transit onkaan? Kuinka paljon sillä oli ostohetkellä ajettu ja paljonko maksoitte siitä?”
Kyseessä on Ford Transit MK7, korkea ja keskipitkä malli vuodelta 2007. Tämä entinen ruotsalainen invataksi palveli ennen meitä helsinkiläisen osa-aikamuusikon bändin keikka-autona, ennen kuin satuin sen onnekseni eräs maaliskuinen ilta tori.fi -sivustolta bongaamaan.
Hyvin pelkistetyistä sisätiloistaan huolimatta Transit oli saatu rekisteröityä verovapaaksi matkailuautoksi, mikä säästi meidät muutoskatsastukselta. Kilometrejäkin oli ehtinyt kertyä auton ikään nähden varsin maltillisesti: vain reilut 140 000.
Näin pelkistetty sisustus riitti 30.6.2018 saakka täyttämään verovapaalle matkailuautolle asetettavat vaatimukset.
Tältä Transitimme sisätilat näyttivät muodonmuutoksen jälkeen pakuprojektimme loppusuoralla.
Pituutta Transitillamme on noin 5,5 metriä. Sen saa yleensä vaivattomasti parkkeerattua normaaliin parkkiruutuun, mikä helpottaa huomattavasti erityisesti kaupunkivierailuja. Sisätilojen osalta tämä tietää kuitenkin kompromisseja. Kuva Pohjois-Skotlannista kesäkuulta 2023.Transitin pyyntihinta oli muistaakseni 9500 euroa. Koska myyjän mukaan tarvitsisimme uudet talvirenkaat, eikä ilmastointikaan meinannut oikein pelata (ei meinaa pelata edelleenkään), teimme vastatarjouksen, 8900 euroa, jossa oli huomioitu nämä pienet puutteet ja lisäinvestoinnin tarpeet. Myyjä hyväksyi tarjouksemme.
”Kuinka paljon pakun rakentaminen kaikkiaan kustansi?”
Budjettimme pakun rakentamiselle oli noin kymppitonni, ja tuo summa ylittyi lopulta tonni pari. Summassa ei ole huomioitu työkalujen hankintakustannuksia. Aloitimme projektin ihan alusta lattiaa ja eristeitä myöten.
Panostimme erityisesti MaxxAir Maxxfan Deluxe -kattotuulettimeen (378,00 euroa; täältä pääset lukemaan enemmän kattotuulettimesta ja sen asennuksesta!), hupiakkuihin (jotka vaihdettiin alkuperäisistä parempiin Ranskassa syksyllä 2022, noin 800 euroa), väitetysti markkinoiden energiatehokkaimpaan Dometic CoolMatic CRX50 12v -jääkaappiin (noin 750 euroa) ja mittatilaustyönä meille Custom Size Beds -nimisen brittiläisen firman meille valmistamaan laadukkaaseen patjaan (noin 500 euroa, sisältäen toimituksen Briteistä kotiovelle).
Jonkin verran halvemmallakin olisimme halutessamme päässeet, mutta kun reissupakussa oli tarkoitus asua kokoaikaisesti pidempi aika, oli mielestämme tiettyihin asioihin järkevää panostaa.
Koska kyseessä on meille “pysyvä koti”, tahdoimme luoda Transitistamme kodikkaan oloisen ja näköisen.Vertailimme ahkerasti hintoja ja useat hankinnat päädyimme tilaamaan Suomen ulkopuolelta, koska tästä syntyi niin selkeää kustannussäästöä.
Kaiken kaikkiaan Transitin hankintahinta ja sen tuunaus alusta loppuun kustansivat meille yhteensä reilut 20 000 euroa, mikä ei ole mielestäni lainkaan paha hinta toimivasta ja viihtyisästä ensikodista!
P.S. Täältä pääset lukemaan enemmän pakuprojektimme eri rakennusvaiheista!
”Voiko autoista mitään ymmärtämätön selvitä pakuprojektista ja huoltohommista?”
Olen kuullut sen verran monta rohkaisevaa esimerkkiä, että uskallan sanoa, että voi. 😉 Itsehän en myöskään tajunnut autoista tai pakun rakennuksesta yhtään mitään (enkä ole varsinainen ekspertti nykyäänkään), mutta onnekseni minulla on ollut insinööri kumppanina mukana projektissa ja myös hieman onnea matkassa siinä vaiheessa, kun tämän Transitin päätimme hankkia.
Pakun rakennukseen liittyen on onneksi olemassa nykyisin lukematon määrä Youtube-videoita, blogeja ynnä muita oppaita, joista mekin olemme ammentaneet oppia ja inspiraatiota omassa projektissamme.
Itse reissuauton hankinta on kuitenkin sen verran suuri ja tietyllä tapaa kriittinen projektin vaihe, että sen suhteen suosittelen tarvittaessa turvautumaan ulkopuoliseen ”asiantuntija-apuun” (vanhempi, veli, sisko, kaveri…), joka osaa vähän kaverina katsoa ja arvioida, että tietyt tekniset kriteerit ovat ajoneuvolla suurin piirtein kunnossa. Voit lukea lisää vinkkejä reissukodin hankintaan täältä retkeilyauton hankintaa käsittelevästä postauksestani!
Mainittakoon vielä, että tuunasimme reissupakumme Fridan kuntoon suurimmilta osin käytännössä kerrostalon parkkipaikalla vain simppeleitä perustyökaluja käyttäen. Emme voi tosin suositella kyseistä ratkaisua muuta kuin pakon edessä, ja naapurisovun säilyttämisen kanssa saa olla tällöin tarkkana.
Aina ei siis kuitenkaan tarvitse olla käytössä viimeisen päälle varusteltua autotallia kaikkine hienouksineen, jotta pakun tuunausprojekti onnistuu – vaikkakin asianmukaiset fasiliteetit ja välineet voivat helpottaa ja nopeuttaa projektia huomattavasti.
Muun muassa sirkkelin ja lehtisahan olemassaolo olisi nopeuttanut pakuprojektimme useita työvaiheita. Kuvassa nikkarointia silloisen kaksiomme parvekkeella.”Kuka rakentaisi mulle samanlaisen, auto on jo?”
Jos pakuprojektinsa haluaa ulkoistaa ammattilaiselle, suosittelen tsekkaamaan Instagramissa @boholifers-nimimerkin! Heillä, eli Helenalla ja Tepolla, on tällä hetkellä kolme valmiiksi suunniteltua eri hintaluokan reissupakumallia, minkä lisäksi heidän kauttaan onnistuu yksilölliset, juuri omaan pakuun kustomoidut sisustusratkaisut. Helenaa ja Teppoa voi lähestyä Instagramissa tai heille voi lähettää sähköpostia osoitteeseen boholifersvans@gmail.com.
“Pakuesittely?”
En olekaan tainnut antaa missään vaiheessa kattavaa pakuesittelyä, joten kiitos vinkistä – ehkäpä esittelyvideo on vielä jossain vaiheessa luvassa Instagramin puolella!
Ohessa kuitenkin reissupakumme Fridan esittelyä kuvien muodossa – tervetuloa vierailulle!
Reissupakumme yleisilmettä sivuovelta käsin kuvattuna.
Aloitetaan omasta lempparistani eli meidän makuuhuoneesta. Suosittelen investoimaan laadukkaaseen, kenties ihan mittatilaustyönä valmistettuun patjaan – varsinkin jos reissupakussa on tarkoitus nukkua viikonloppujen ja kesälomareissujen lisäksi pidempiäkin aikoja. Meidän patjaamme voittaa hyvin harva hotellin tai majatalon sänky!
Sänkymme korkeus on optimoitu siten, että sen alapuolella on tarpeeksi säilytystilaa, mutta samalla sen päällä mahtuu vaivatta istumaan. Täältä postauksestani pääset lukemaan enemmän sängyn rakennuksesta!
Makuuhuoneen kaapit toimivat käytännössä allekirjoittaneen vaatehyllyinä.
Koirilla on sänkymme alla oma ”luolansa”, jossa ne nukkuvat suurimman osan öistä ja torkkuvat usein päikkäreitäkin. Luolassa sijaitsee myös niiden lelukoppa, missä se on kätevästi pois tieltä. Porvoolaisesta bouldering-keskuksesta irtosi meille muutama vanha kiipeilyote, joita pitkin yläpuolella sijaitsevaan sänkyyn “kiipeäminen” onnistuu meiltä ihmisiltä.
Olemme pyrkineet maksimoimaan Transitimme säilytystilaratkaisut luomalla mahdollisimman paljon säilytyshyllyjä, -lokeroita ja -naulakoita. Kaikki tyhjä seinätila kannattaa pyrkiä hyödyntämään! Nämä kolmen euron Bekväm-maustehyllyt on hankittu Ikeasta. Oikeassa yläkulmassa näkyy häkävaroitin (joka reissupakun oleellinen varuste)!
Nämä seinähyllyt sijaitsevat pöytätasomme yläpuolella. Alatasot toimivat mauste- ja kuivamuonavarastona, kun taas ylähyllyillä on mm. lääkelaatikko, jokunen kirja ja vaatteita. Kaapin seinustalla näkyy kattotuulettimemme kaukosäädin sekä “sähkökeskuksemme” ohjauspaneeli (valojen, vesipumpun ja kattotuulettimen katkaisijat sekä pari USB-latausporttia).
Tässä vielä ohjauspaneeli lähemmin tarkasteltuna.
Tässä ylähyllyjen hieman epäsiistiltä näyttävä nykytilanne.
Pakun avaimet sekä minitaskulamppu pysyvät aina tallessa ja helposti saatavilla, kun ne roikkuvat tässä itse tehdyssä avainnaulakossa.
Reissupakun säilytysratkaisuissa voi hyödyntää erilaisia koukkuja.
Takaoveen kiinnitetty makkarin hylly (Ikeasta), joka toimittaa itselläni jonkinlaista yöpöydän virkaa, ei ole kaikista käytännöllisin, sillä töyssyisillä teillä kirjat ja muut tavarat lentelevät hyllystä ympäriinsä.
Kenkätelineeksi alun perin tarkoitettu Ikean säilytyslokero toimii tällä hetkellä viinitelineenä, kun matkaamme Portugalin ja Ranskan tuliaisten kera kohti Suomea.
Näitä samaisia Nereby-lokerikkoja meiltä löytyy kaikkiaan neljä kappaletta eri puolilta pakua. Ne ovat kevyitä, käteviä ja edullisia säilytystilan tuojia.
Keittiö- ja siivoustarpeita kätevästi käden ulottuvilla. Vasemmanpuoleinen kangaslokerikko on Ikeasta, sinisen lokerikon Craig nikkaroi meille ylijäämä MDF-levystä.
Pakukeittiömme on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva kokonaisuus. Lisää pöytätilaa kokkailuun saamme kätevästä keittiön lisätasosta (kuvassa vasemmalla), joka on helppo taittaa pois tieltä sen jälkeen, kun sitä ei enää tarvita.
Tässä kuvassa lisätaso käytössä.
Tältä uudenkarhea keittiömme näytti vasta-asennettuna pakun rakennusvaiheessa. Kuivausteline on osoittautunut toisinaan käteväksi. Tilasimme lieden ja tiskialtaan Camper Interiors -nimisestä brittiläisestä nettikaupasta, jota hyödynsimme muutoinkin pakuprojektissamme runsaasti.
Kahdellakin lieden polttimolla olisimme tulleet toimeen, mutta toisinaan kolmesta polttimosta on ollut hyötyä. Kuvassa näkyvä turkoosi verkko toimi meillä hedelmätelineenä, kunnes se kului lopulta kovassa käytössä puhki (pitäisi hankkia uusi).
11 kilon kaasupullomme sijaitsee lieden alla kaapin sisällä asuintiloihin nähden erillisessä kaasutiiviissä tilassa. Pullotilasta on lattiassa olevan reiän kautta tuuletus ulkoilmaan. Olemme vaihtaneet tähän mennessä kaasupullomme muutaman kerran; pullot ovat melko riittoisia silloin kun kaasua kuluu ainoastaan ruoanlaittoon (eikä tämän lisäksi siis esimerkiksi veden tai asuintilojen lämmitykseen). Meillä on jokunen kaasupullon adapteri mukana pullon vaihtoa eri maissa helpottamassa.
Dometicin 12V -jääkaappimme sijaitsee allastasomme alla. Tämä ei ole ergonomisesti kaikkein kätevin ratkaisu; varsinkin kun ruokaa penkoo esiin lattiatasolla olevalta alahyllyltä, on asento lattialla kyykistellessä melko epämukava. Jääkaapin vieressä väliseinän toiselta puolelta löytyy meidän harmaavesisäiliö (roskiksen takana), erinäisiä pesuaineita ja roskapussin paikka. Kaapin ovessa on muutama ei-niin-esteettisen näköinen tuuletusaukko jääkaapin ilmanvaihtoa tehostamassa. Kaapiston runko on Ikeasta, pöytälevy ostettu ja asennettu erikseen.
Pakun säilytysratkaisuissa voi hyödyntää myös magneettipintoja.
Siinä missä monissa retkeilyautoissa sijaitsee makuuhuonetta ja pöytäryhmää erottava pieni WC/kylppäri, meillä sijaitsee kaappi, joka kätkee sisäänsä neljä hyllytasoa muun muassa kosmetiikkaa, vaatteita, elektroniikkaa ja keittiötarpeita varten. Kaapin lattiatasolta löytyy tarpeen tullen ulosvedettävä Porta Potti -pytty.
Niin sanotut hupiakut, eli asuintilojen akut, sijaitsevat pöytäryhmämme penkin suojissa. Penkki on helppo siirtää sivuun tarvittaessa, jos / kun hupiakut pitää päästä tsekkaamaan (esimerkiksi mystisen sähkökatkoksen vuoksi – been there).
Pöytäryhmän toinen penkki toimii sekin säilytystilana muun muassa koiranruoalle ja likapyykille. Kuvan kenkätelineen viinipullot ovat matkalla Ranskasta kohti Suomea.
Kätevä säilytystila muun muassa koirien kuivamuonalle.
Ohjaamon yläpuolella sijaitsevassa kaappitilassa, jonka olemme jakaneet viideksi eri hyllyksi, säilytämme vaatteitamme sekä joitakin koirien tavaroita. Kaapin seinään keräilemme reissumuistoja kangasmerkkien ynnä muiden kevyiden matkamuistojen muodossa.
Hankimme hyttysverhomme edullisesti Motonetistä, minkä jälkeen porvoolainen ompeluliike Nappi-Aitta fiksasi verhot meille sopiviin mittoihin. Verhot saa avattua ja suljettua kätevästi magneettien avulla. Ihan jatkuvasti meillä ei ole hyttysverhoille tarvetta ollut, mutta varsinkin Skotlannin itikoita (”midges”) vastaan niistä oli lyömätön hyöty, samoin Senjan paarmainvaasiolta suojauduttaessa Pohjois-Norjassa.
Pakumme takaosan ”autotallissa” sijaitsee 75 litran raikasvesisäiliön (kuvassa oikealla) ja kosteudenpoistajan (kuvassa etualalla pyyhkeen päällä) lisäksi sekalainen kasa rompetta, joka ei ole meillä päivittäisessä käytössä: makuupussit (tuomaan kylmimmille öille ekstralämpöä silloin, kun ulkolämpötila alkaa hipoa nollaa), paksumpaa talvivaatetta, lasketteluvälineet, vaihtolakanasetti, joogamatto, skeittilauta, kahvakuula, jokunen kenkäpari, työkalut, juoksureppu, ulkotuolit ja -pöytä…
Craig kehitteli tällaisen surffilaudan telineen portugalilaisesta rautakaupasta hankituista osista ja materiaalista. Viritelmä lienee onnistunut, kun lauta on pysynyt toistaiseksi hyvin kyydissä useiden tuhansien kilometrien matkan.
Kuvassa näkyvät metallikannattimet (“brackets“), jotka Craig liimasi pakun kylkeen kiinni jollain Sikaflexin tapaisella.
Etupenkkejä meillä suojaavat nykyään Northcoren penkinsuojukset. Niistä on suuri hyöty erityisesti sateisella ja kuraisella kelillä sekä hiekkarantojen läheisyydessä oleskeltaessa – varsinkin koirat kantavat mukanaan pakuun uskomattoman määrän hiekkaa!
Ikkunoiden näkö- ja eristesuojana meillä on kuvassa näkyvät imukupeilla kiinnitettävät thermo-ikkunapeitteet, jotka löysimme eEbaystä edullisesti. Asennamme ne paikoilleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja muutoin säilytämme niitä kuskin penkin ja pöytäryhmän välisessä kapeassa tilassa.
Katollamme sijaitsee kaksi aurinkopaneelia, Maxxfan-kattotuuletin ja lisäksi nykyisin myös vararenkaamme. Olen kirjoittanut kattotuulettimen asennuksesta oman postauksensa. Aurinkopaneeleistamme sekä muusta sähköjärjestelmästämme pääsee lukemaan enemmän sähköjärjestelmän perusteet -postauksestani!
Jotain oleellista taisi unohtua? 🙂 Päivittäinen ihonhoito- ja kosmetiikkanurkkaukseni sijaitsee auton etuosassa.P.S. Jos englanninkielinen pakumme esittelyvideo kiinnostaa, niin sellainen löytyy Youtubesta täältä! Varoituksen sanana kuitenkin sen verran, ettei videolla näkyvä pakun esittelijä ole kameran edessä kaikista luontevin – häntä kun jännitti hieman odottamaton tilanne. 😉
”Mikä pakun käytössä eniten ketuttaa? Jos olisitte kaksi vuotta sitten tienneet mitä tiedätte nyt, mitä olisitte tehneet eri tavalla?”
Olemme ilmeisesti tottuneet tähän reissupakuumme jo kohtuu mukavasti, kun mikään ei juurikaan varsinaisesti ketuta, vaan kaikkiin kotimme ominaispiirteisiin on tullut matkan varrella totuttua ja sopeuduttua! Joitakin epäkäytännöllisyyksiä voisin kuitenkin mainita:
Erillinen pieni WC/märkätila olisi kätevä – vaikkakin sellaista olisi ollut hyvin haastavaa saada näihin neliöihin mahdutettua.
Vain kaksi turvavyöistuinta on muutaman kerran turhauttanut, kun joskus satunnaisesti olisi ollut tarve tarjota kyyti kolmannellekin henkilölle.
Kääntyvät etuistuimet toisivat lisätilaa ja lisäisivät mahdollisuuksia nykyistä suuremmalle työpistelle. Muun muassa käsijarrun sijainnin vuoksi kääntyvää kuskin penkkiä ei ole kuitenkaan mahdollista tässä pakussa toteuttaa.
Lattiatasossa sijaitseva jääkaappi on toisinaan hieman vaivalloinen; varsinkin kun ruokaa pitää kaivaa sen alatason perukoilta kontallaan lattialla sokkona kopeloiden.
- Edes hieman henkaritilaa kaapissa auttaisi pitämään jotkin helpommin rypistyvät vaatteet siistimpänä. Silitysrautaa emme luonnollisesti mukanamme raahaa.
Lienee onnistuneen pakuprojektin merkki, kun emme keksi juurikaan mitään, mitä olisimme tehneet eri tavalla! Ainoana suurempana seikkana tulee mieleen rajalliset etätyöskentelytilamme kahden yrittäjän tarpeisiin. Alkuperäiseen suunnitelmaamme kun ei kuulunut työskentely tien päältä käsin, emmekä siten reissupakun suunnittelu- ja toteutusvaiheessa ymmärtäneet kiinnittää huomiota siihen, että retkeilyautossamme olisi ergonomisesti miellyttävät fasiliteetit etätyöskentelyyn.
Pöytämme ääressä mahtuu työskentelemään juuri ja juuri yksi henkilö kerrallaan. Muita ergonomisesti järkeviä työtiloja reissupakustamme ei oikein löydy; itse työskentelen suuren osan aikaa auton etuistuimelta käsin (mikä sekin tosin menettelee!).
Myös etuistuimen toimisto ajaa asiansa kohtuullisesti.Toisaalta: koska etuistuimemme eivät ole kääntyvää sorttia (eikä kuskin penkki käsijarrun takia edes mahtuisi kääntymään ympäri), tuskin olisimme kuitenkaan onnistuneet rakentamaan näihin neliöihin huomattavasti nykyistä enempää etätyöskentelytilaa, vaikka etätyökuviot olisivatkin olleet etukäteen tiedossa. Emme olisi valmiita uhraamaan kiinteää sänkyämme sohvaryhmäksi muuntautuvaan malliin.
Pakko todeta, että aluksi hieman emmin, kannattaako meidän todella investoida 750 euroa asuintilojen diesellämmittimeen, kun talvet aiotaan kuitenkin viettää ”etelän lämmössä”. Sittemmin olen ollut syvästi kiitollinen siitä, että Eberspacher Espar Airtonic D2 –lämmitin tuli hankittua ja Craig sen meille suurella vaivalla matkustajan etuistuimen alle asensi: se on kyllä maksanut itsensä moneen kertaan takaisin!
Ensi kertaa Etelä-Eurooppaan talveksi matkaajille tiedoksi: mittarilukema voi pudota öisin sisämaassa pakkasen puolelle (ja rannikoillakin lähelle nollaa) myös aivan eteläisimmässä Euroopassa!”Myittekö kaiken omaisuutennee, joka ei mahtunut pakuun, vai onko teillä tavaraa esimerkiksi jossain varastossa?”
Ennen pakumatkamme alkua myimme pois kaikki huonekalut sekä lähes kaiken muunkin omaisuutemme.
Vanhempieni luona, entisen lapsuudenhuoneeni kaapeissa, minulla on säilytyksessä tällä hetkellä se pieni jäljellä oleva omaisuuteni, joka ei kulje mukanamme matkassa: lähinnä muutama laatikko muistoesineineen ja nuoruuden päiväkirjoineen, pieni vaatevarasto (vaatteita, joita en saanut myydyksi tai joista en halunnut luopua kirpputorilla) sekä aikoinaan rippi-, ylioppilas-, ynnä muina lahjoina keräämäni astiastot. Myös Craigilla taitaa olla rinkallinen omaisuutta vanhempieni luona.
Craigin moottoripyörä on säilytyksessä Craigin vanhempien luona Englannin Essexissä. Toukokuussa 2023 pääsin itsekin viimein Triumphin kyytiin ajelulle.Ajatus omaisuudettomuudesta ei ole ahdistanut, saati kaduttanut. Päinvastoin: on ollut vapauttavaa huomata, että melkolailla kaikki se omaisuus, mitä elämässäni oikeasti tarvitsen, mahtuu tarvittaessa tähän pienehköön reissupakuun!
Säästölippaamme pakun sängyllä Porvoon torin kesäkirppiksellä, jossa myimme pois omaisuuttamme kesäkuussa 2021.Ennen pitkää tahdomme hankkia itsekin jonkinlaisen kiinteän kodin ja tukikohdan, jossa säilyttää sitä omaisuuttamme, joka ei mahdu mukaamme, tai jota emme pakussamme tarvitse. Uutta tavaraa tulevaan kotiimme tulemme kuitenkin hankkimaan vain aitoon tarpeeseen, harkiten ja mahdollisuuksien mukaan kierrätettynä.
Suosittelen kaikkia hankkiutumaan ylimääräisestä tavarasta ja omaisuudesta rohkeasti eroon – olipa sitten muuttamassa pakettiautoon tai ei. The less you own, the less owns you!
Minulla on myönteinen kokemus myös varastotilan vuokrauksesta. Kun lähdin aikoinaan 11 kuukauden reppureissulle Väli- ja Etelä-Amerikkaan, vuokrasin Kotivarastolta kolmen neliön lämmitetyn varastokopin, jossa säilytin pientä omaisuuttani reissun ajan. Koko vuokrausprosessi oli kaiken kaikkiaan hyvin mutkaton, ja voinkin suositella Kotivarastoa, jos joku kaipaa reissunsa ajaksi varastotilaa Helsingissä tai Oulussa.
”Onko teillä ollut teknisiä huolia, tai onko näköpiirissä jotain fiksattavaa?”
Teknisiltä huolilta lienee mahdotonta täysin välttyä, kun muuttaa kokoaikaisesti 15 vuotta vanhaan pakuun.
Ensimmäinen epäonninen tekniikkaepisodimme sattui aikoinaan sopivasti heti reissumme ensimmäisenä aamuna. Suuren irtiottomme alkajaisiksi Transitimme hyytyi nimittäin Porvoon S-marketin parkkipaikalle kauppareissumme aikana, eikä suostunut enää starttaamaan. Ratkaisun ongelmaan toi uusi starttiakku, joka ladattiin ja asennettiin paikoilleen muutamaa päivää myöhemmin Ylläksen mökin pihassa.
“Tässäkö tää oli?” Varsin rohkaiseva elämänmuutoksen ja reissuelämän startti.Fridan vetoakseli puolestaan sanoi sopimuksensa irti Ranskassa marraskuussa 2021. Onnistuimme diagnosoimaan tärinän ja kolinan syyn oma-aloitteisesti, ja seuraavana päivänä apu löytyi muutaman mutkan jälkeen Carcassonnen Feu Vert -korjaamolta.
Toukokuussa 2022 EGR-venttiili meni vaihtoon slovenialaisella autokorjaamolla. Craig oli osannut ennakoida, että venttiili täytyy jossain vaiheessa vaihtaa, ja meillä oli siten onneksi Suomesta hankittu varaosa valmiina mukana asennettavaksi.
Slovenialaisella autokorjaamolla oli tarjolla myös olutta työn valmistumista odotellessa.Toki matkaan on mahtunut myös kaikenlaista pienempää sälää, joka on saatu fiksattua omin avuin. Kesän 2021 Norjan etapilla matkantekoamme varjosti tyhjenevät hupiakut ja Dometic-jääkaapin mysteeri – normaalioloissa erittäin energiatehokas jääkaappimme kun tuntui kuluttavan yhtäkkiä aivan liikaa energiaa imien samalla hupiakkumme niin sanotusti kuiviin. Jääkaappi saatiin lopulta fiksattua jotenkin tuurilla omin avuin ja samalla sen sähköjohto vaihtui 2,5 millisestä 6 milliseen.
Myöhemmin myös hupiakut vaihtuivat Exide Dual AGM 12V 160Ah -akuista jämerämpiin Victron Energy Gel Deep Cycle 12V 165 Ah -akkuihin Ranskan Normandiassa syyskuussa 2021.
Uusien hupiakkujen asennus meneillään. Uudetkin akut mahtuivat onneksi penkin alle niille varattuun tilaan nipin napin.Muutaman kerran olemme joutuneet paikkailemaan ja vahvistamaan Transitin kuluneita tiivisteitä, kun pahan ukkosmyräkän aikaan Romaniassa ja myöhemmin Italiassa vettä tihkui sisään etuoven ja takaovien tiivisteiden läpi.
Huollossa Frida on käynyt viimeksi Englannin Essexissä toukokuussa 2023. Lisäksi olemme käsitelleet pariin kolmeen otteeseen pintaruostetta ja fiksanneet / kiristäneet asuintilojen sähköliitäntöjä (joita ajoneuvon tärinä pääsee ajan kanssa löystyttämään). Koputtakaamme puuta, mutta mielestämme 17-vuotias Transitimme on palvellut ikäänsä nähden meitä kaiken kaikkiaan kiitettävän hyvin!
”Oletteko koskaan törmänneet vaaratilanteisiin? Tunnetteko oloanne koskaan turvattomaksi puskaparkeissa yöpyessä?”
Valitsemme joka kerta huolella, mihin Fridan parkkeeraamme – varsinkin, jos olemme jäämässä yöksi tai jättämässä pakun yksikseen vaikkapa kaupunkivierailun tai patikkaretken ajaksi. Jos paikka antaa huonot tai edes kyseenalaiset vibat itsestään, valitsemme suosiolla toisen parkin.
Samoin silmäilemme aina paikan Park4night-kommentit: jos niiden joukosta löytyy yhden tähden kokemuksia, on se monesti varoitusmerkki (ei tosin aina – kannattaa myös lukea arviot, sillä toisinaan huonoja arvosanoja jätetään melko kummallisistakin syistä).
Pikkupitäjiin parkkeeratessa ei yleensä tarvitse tuntea oloaan turvattomaksi. Kuva skotlantilaisesta kylästä kesäkuulta 2023.Vain kerran meillä on käynyt läheltä piti -tilanne: olimme kaupunkipäivän jäljiltä parkissa Slovakian toiseksi suurimman kaupungin Kosicen keskuspuiston laitamilla. Paikka vaikutti kommenteista päätellen olevan ihan suosittu puskaparkkeilijoiden keskuudessa (sittemmin parkki on syystä tai toisesta poistettu Park4night -sovelluksesta).
Kosice on viihtyisä historiallinen kaupunki, jota voin suositella vierailukohteeksi Slovakiassa matkatessa meidän huono-onnisesta episodistamme huolimatta.Emme lukeneet paikasta yhtään huonoa arvostelua, mutta niin vaan havahduimme kello yhden aikaan yöllä siihen, kun Torres haukkui täyttä kurkkua ja tuijotti häntä pystyssä matkustajan puoleista etuikkunaa (johon oli yön ajaksi kiinnitetty ikkunansuojus eristeeksi ja näköesteeksi). Makuuhuoneen ikkunasta näimme, kuinka etuoveamme sorkkinut tukeva mies lähti vaappumaan pois paikalta läheisen kerrostalon sisäpihan suojiin.
Craig meinasi ensin rynnätä miehen perään, mutta sain hillittyä hänet: vaaratilanne näytti olevan ohi ja kaveri tuskin tulisi takaisin, kun kuuli että autossa on sekä koirat että isäntäväki paikalla.
Pakumme selvisi tästä epämääräisestä sisääntuloyrityksestä vaurioitta ja tulipahan ainakin testattua, että meidän terrieri-hälytysjärjestelmämme toimii ja reagoi hyvin tarvittaessa!
Näin nohevilta meidän vahtikoirat yleensä vaikuttavat. Onneksi ne valpastuvat näköjään tosipaikan tullen.Vielä yleisesti turvallisuudesta: jotkin maat, kuten Slovenia, Sveitsi ja Norja, ovat yleisesti niin turvallisia, että oloaan tuskin tarvitsee tuntea turvattomaksi pysäköipä sitten mihin tahansa. Myös vaikkapa Romania tuntui yllättävän turvalliselta maalta siellä vallitsevasta matalasta elintasosta huolimatta. Portugali on niin ikään hyvin turvallisen maan maineessa, vaikkakin etenkin kesäkaudella ja rannikon tuntumassa autoihin murtautumisia jonkin verran sielläkin tapahtuu.
Slovenia lukeutuu Euroopan turvallisimpien matkailumaiden joukkoon.Sen sijaan esimerkiksi Ranskan etelärannikolla (ja pohjoisessa Calais’n seudulla) sekä monin paikoin Espanjaa ja Italiaa saa olla erityisen huolellinen, mihin ajoneuvonsa yöksi parkkeeraa, tai mihin pakunsa uskaltaa jättää yksikseen.
Erityisen pahamaineisia ovat Etelä-Ranskan moottoriteiden huoltoasemat ja rekkapysäkit (joissa autoihin on päästy murtautumaan ja omaisuutta viemään ihmisten ja jopa koirien tähän heräämättä) sekä tietyt Euroopan suuret kaupungit, kuten Marseille, Valencia, Rooma, Barcelona ja Verona. Itse jätämme tällaiset kohteet suosiolla kokonaan väliin, jollemme löydä niistä reissupakullemme varmuudella turvallista leirintäaluetta tai muuta vartioitua parkkia.
Niin viehättävää seutua kuin Etelä-Ranskan rannikko onkin, kannattaa täällä päin olla erityisen huolellinen sen suhteen, mihin matkailuajoneuvonsa parkkeeraa yöksi tai mihin sen jättää yksikseen. Kuva provencelaisesta kylästä.Sen sijaan luonnonhelmassa tarvitsee harvoin pelätä, että joku keksii yrittää sisälle autoon. Aseellisista ryöstöistä tai muista väkivaltaisista hyökkäyksistä matkailuautoilijoita kohtaan emme ole kuulleet lainkaan.
Ainoa realistinen riski, jota itse osaan ”pelätä”, on pakuumme murtautuminen ja omaisuutemme vieminen ja/tai vahingoittaminen. Olemmekin investoineet Transitin tehdaslukkojen lisäksi manuaalisiin lukkoihin ja tuplalukitsemme ovemme lähes aina, kun pakumme jää yksikseen. Myös rattilukko sekä sisätilojen kameravalvonta ovat käytössä tilannekohtaisen harkinnan mukaan.
Myös muiden matkailuautojen seura tuo toisinaan turvallisuuden tunnetta. Tähän ei tosin kannata aivan täysin tuudittautua – matkakoteihin murtaudutaan toisinaan myös “naapureista” huolimatta. Kuva Etelä-Espanjan rannikolta.Rahoitus, säästöt ja säästäminen
Tämä aihe tuntuu kiinnostavan erityisen monia, ja ymmärrän toki syyn.
On mahdotonta antaa mitään yleispätevää vastausta sille, kuinka paljon pääomaa tällaisen projektin toteuttaminen ja tien päällä eläminen vaatii. Aiemmin mainitsinkin, että pakun hankintaan ja sen remontointiin meillä meni yhteensä reilut 20 000 euroa. Säästöjä oli onneksi sen verran, että saimme ostettua ja remontoitua Transitin ilman lainarahaa.
Vapun 2020 kippistelyä vielä keskeneräisessä reissukodissa Porvoon Emäsalossa.Meillä kummallakin oli alkuperäisenä ajatuksena täydellinen irtiotto työelämästä ja elo tien päällä vuosi pari puhtaasti säästöillämme. Sitten, koronapandemian sysättyä Craiginkin alaa (rakennuskonsultointi) etätyöpainotteisempaan suuntaan, Craig keksi pistää toiminimen pystyyn ja päätti säästöjen kuluttamisen sijaan alkaa tienata elantonsa tien päällä reissatessamme.
Itselläni oli ennen pakumatkamme alkua matkakassaa kasassa reilut 20 000 euroa, ja tämän lisäksi pari tonnia lisää niin sanotulla rahastosäästötilillä, josta olen tehnyt maltillisia rahastosijoituksia koko reissumme ajan. Matkakassaan on tullut muutaman kerran joitakin tonneja täydennystä veronpalautuksista ja entisen työpaikan henkilöstörahasto-osuuden palautuksesta. Hypätessäni yrittäjyyteen 1,5 vuotta irtiottomme alettua matkakassastani löytyi edelleen kymppitonnin puskuri.
Jos pakussa viettää “yksinkertaista” elämää maltillisia kilometrejä ajaen, ilmaisia puska- ja matkaparkkeja mahdollisimman pitkälle hyödyntäen sekä itse ruokansa kokaten, eivät kuukausittaiset kustannukset ole välttämättä kovinkaan suuria. Meillä kuluu “ylimääräistä” rahaa toisinaan muun muassa ravintoloihin ja harrastuksiin. Kuva Italian Toscanasta huhtikuulta 2022.Itselläni kului siten tien päällä rahaa 1,5 vuodessa kaikkiaan noin 15 000 euroa. Summa sisältää peruselämisen kulujen lisäksi ajoneuvoverot, -vakuutukset, matkavakuutukset ynnä muut suurehkot pakolliset kulut.
Yksin tien päällä reissatessa kuluisi rahaa enemmän, kun kaikkia kuluja ei voi puolittaa. Lisäksi Craig on huomattavasti suurempituloisena osallistunut minua enemmän päivittäisiin ruoka- ynnä muihin elintarvikekustannuksiin. Polttoainekulut olemme laittaneet koko ajan puoliksi.
Toki jos on mahdollisuus tehdä edes jonkinlaista osa-aikaista etätyötä tien päältä käsin, tarvitsee matkakassaan puskuria huomattavasti vähemmän. Täältä voit lukea vinkkini siihen, kuinka aloittaa kevyesti yrittäjyys tien päältä käsin!
Täydellisessä irtiotossa on eittämättä hyvät puolensa, mutta huolettominta tien päällä elo lienee pidemmän päälle silloin, kun reissun päältä käsin on mahdollista hankkia edes maltillisia tienestejä. Pienetkin sivutulot voivat kantaa tässä elämäntyylissä pitkälle, ja vaikkapa kevytyrittäjyys voi olla monelle pakuilijalle varteenotettava vaihtoehto!”Paljonko suurin piirtein teette töitä? Entä paljonko teillä oli säästöjä ennen pakuun muuttoa?”
Omia säästöjäni selvitinkin jo edellisessä kohdassa. Craigin säästöjen suuruudesta reissun alkaessa en ole varma, mutta hänen ei ole tarvinnut kajota niihin missään vaiheessa. Päinvastoin; hyvällä asiantuntijan palkalla ja maltillisilla elinkustannuksilla Craigin säästöt ovat karttuneet rutkasti edellisen parin vuoden aikana.
Craig tekee joustavaa työviikkoa rakennuskonsultointipuolen yrittäjänä. Hänen työtuntinsa joustavat normaalisti ihan mukavasti; tosin erilaisia projekteihin liittyviä palavereita on tyypillisesti useita viikossa, joskus useita päivässä, ja näihin meidän reissuaikataulujemme on mukauduttava. Toisinaan tärkeän deadlinen lähestyessä Craigilla on melko intensiivisiäkin työviikkoja, mutta suurimmaksi osaksi työn määrä on kohtuullinen, noin 24-30 tuntia per viikko.
Craig ja Torres ottamassa osaa “tuo koirasi töihin” -päivään.Oma työmääräni vaihtelee niin ikään; joinakin arkipäivinä en tee laskutettavaa työtä lainkaan. Silloin kun työskentelen, laskutettavaa kertyy tyypillisesti ehkä 2–4 tunnin edestä.
Olen pyrkinyt pitämään omat työtuntini vielä toistaiseksi maltillisina, kun pienemmälläkin työmäärällä tulen tällä hetkellä hyvin toimeen ja säästöönkin jää. Ensi vuoden alussa starttirahani loppuu ja siinä vaiheessa on meikäläisenkin aika lisätä jonkin verran työtunteja nykyisestä.
Maltilliset elinkustannukset ja alkavan yrittäjän starttiraha ovat mahdollistaneet “hitaan ja hallitun” yrittäjyyteen siirtymisen. Ensi vuonna nostetaan pikkuhiljaa tehoja!”Paljonko teillä kuluu rahaa kuukaudessa pakuelämään? Ja kuinka paljon ajatte?”
Kuukausittainen vanlife-budjetti riippuu paljon muun muassa siitä, kuinka paljon tulee ajokilometrejä, mikä on oleskelumaan hintataso ja sisältyykö kuukauteen kaupunkipäiviä / -viikonloppuja, jolloin ulkona syömis- ja juomiskulut ovat tavallista suuremmat.
Kaupunkipäivät ja -viikonloput tuovat mukavaa vaihtelua ja irtiottoa pakuarkeen, mutta ne myös verottavat reissukassaa. Kuva Amsterdamista heinäkuulta 2023.Emme ole pitäneet missään vaiheessa erityisen tarkkaan kirjaa kuukausimenoista. Itselläni kuluu kuukausittain rahaa tällä hetkellä keskimäärin 750-900 euroa, mutta tähän summaan sisältyy varsinaisen pakuelämän lisäksi kaikki muutkin kulut, muun muassa vakuutukset.
Tyypillisesti ajokilometrejä meillä kertyy päivässä ehkä noin 20–200. Yleensä liikumme päivittäin ainakin hieman, mutta samalla pyrimme pitämään ajomatkat kohtuullisina, maksimissaan parin tunnin pituisina. Toki toisinaan tulee repäistyä jotain 400–500 kilometrinkin päivärupeamia, mutta tämä on poikkeuksellista ja joka kerta vähän raskastakin.
”Onko teillä pakussanne vessa, ja jos on, mikä on tilaratkaisunne sen suhteen?”
Vaikka hyödynnämme mielellämme julkisia ynnä muita reissupakumme ulkopuolisia WC-fasiliteetteja aina tilaisuuden tullen, olemme sitä mieltä, että pakussa kuin pakussa olisi syytä olla edes jonkinlainen yksinkertainen vessa. Tämä kun antaa huomattavasti enemmän valinnanvaraa sen suhteen, mihin reissukotinsa parkkeeraa – ilman vessaa vaihtoehdot ovat lähinnä jossain julkisten tms. saniteettitilojen välittömässä läheisyydessä, tai vaihtoehtoisesti jossain korvessa taikka muualla syvällä luonnonhelmassa (jolloin silloinkin täytyy muistaa huolehtia jätöstensä oikeaoppisesta peittämisestä!).
Hyviä ”julkisten vessojen maita” ovat muun muassa Norja, Tanska, Ranska ja Sveitsi. Näissä maissa julkisia vessoja on yleensä laajasti, usein jopa pienimmissäkin kylissä, ja ne ovat pääsääntöisesti siistissä kunnossa ja ilmaisia. Kuvassa poikkeuksellisen miellyttävä kuivakäymälä Senjan saarella Pohjois-Norjassa.Oma porta potti -pyttymme sijaitsee säilytyskaappimme sisällä lattiatasossa, josta sen saa kätevästi vedettyä ulos tarpeen tullen. Meillä ei ollut mahdollisuutta uhrata 5,5 metriä pitkästä Transitistamme erillistä tilaa varsinaiselle WC- ja suihkuhuoneelle, ja nykyinen WC-ratkaisu onkin toimittanut asiansa ihan mukiinmenevästi. Jos seuraava pakumme tulee olemaan edes puoli metriä nykyistä pidempi, tulee se todennäköisesti sisältämään pienen WC- ja märkätilan.
Kuvassa WC:n takana näkyy invertterimme, jonka napsautamme aina päälle tarpeen mukaan läppäreitä tms. sähkölaitteita ladatessamme.”Onko teillä pakussa vessaa / suihkua? Jos ei, niin miten olette pärjänneet ilman?”
Vessa tulikin käsiteltyä tuossa edellisessä kohdassa, ja ilman sitä emme tulisi toimeen. Sen sijaan ilman ”kunnollista” suihkua pärjäämme kyllä vallan mainiosti.
Suihkukaapin sijaan meillä on pakussamme hana, juoksevaa vettä, ekopesuaineet ja kosteuspyyhkeitä. Näillä pärjää jo suht pitkälle. Riittävästä henkilökohtaisesta hygieniasta pystyy tarvittaessa huolehtimaan mainiosti ilman päivittäistä suihkun alla läträämistäkin.
Hiukset eivät meinaa puhdistua kylmällä vedellä kuitenkaan yhtä tehokkaasti kuin lämpimällä vedellä pestäessä. Hiustenpesua varten olenkin monesti lämmittänyt kaasuliedellämme teepannullisen vettä, joka riittää hyvin yhteen pesukertaan.
Lisäksi meillä on mukanamme Norjan Biltemasta kolmella kympillä ostettu USB-ladattava retkisuihku, joka käsittääkseni kuuluu melko usean reissupakun varustukseen. Se onkin kätevä erityisesti lämpimällä ilmalla ulkosalla suihkuteltaessa.
Retkisuihkulla Senjan saarella suihkuttelua heinäkuussa 2021.Viime keväänä Craig osti meille portugalilaisesta surffiliikkeestä solar shower -suihkun. Se toimii hyvin silloin, kun on mahdollisuus suihkutella ulkona ja tämän lisäksi aikaa antaa suihkun ensin lämmetä auringossa rauhassa, mieluusti useamman tunnin.
Myös pakun ulkopuolisia suihkumahdollisuuksia osuu yleensä kohdalle yllättävän paljon, kunhan pitää silmänsä auki (ja tutkailee vaikkapa Park4night-sovellusta). Esimerkiksi Skotlannissa monissa kylissä ja kaupungeissa oli julkisten WC-tilojen yhteydessä suihkut, ja parilla kolmella punnalla oli mahdollista lunastaa itselleen kätevä viiden minuutin suihkutuokio.
Myös joiltakin huoltoasemilta löytyy suihkuja – joskus jopa ilmaisia – ja nämä ovat oman kokemukseni mukaan yleensä ihan kelvollisia siinä missä leirintäalueidenkin suihkut.
”Miten hoidatte toimivan nettiyhteyden töitä varten esimerkiksi maaseudulla?”
Itselläni on ollut koko reissun ajan käytössä Elisan mobiililiittymä, jonka reilu parinkympin kuukausimaksuun sisältyy 29 Gt:n edestä netin käyttöä kaikkialla EU- ja ETA-maissa (Pohjoismaissa ja Baltiassa netin käyttö on Suomen tapaan rajatonta). Tuo 29 gigaa riittää perussurffailuun ja työskentelyyn jo ihan mukavasti.
Craigilla puolestaan on puhelimessaan Telian liittymä, jossa niin ikään on varsin antelias EU:n laajuinen datadiili.
Tämä operaattoripalveluiden hajauttaminen Elisan ja Telian välillä on ihan järkevää, sillä muutaman kerran olemme olleet tilanteessa, jossa vain jomman kumman liittymä on tarjonnut kelvollisen signaalin. Suurimman osan aikaa liittymämme toimivat kuitenkin kutakuinkin tasavahvasti ja suht luotettavasti kaikkialla Euroopassa.
Sinaian kaupungin puistosta Romaniasta löytyi ilmainen nopea Wifi-yhteys. Romania osoittautui muutoinkin diginomadin näkökulmasta ihanteelliseksi reissumaaksi.Lisäksi meillä on käytössämme 4G-reititin, johon yleensä hankimme paikallisen prepaid-nettiliittymän kussakin oleskelumaassamme. Tästä reitittimestä jaamme tyypillisesti netin työläppäreihimme. Reititin plus sim-kortti onkin älyttömän kätevä keino saada toimiva reissu-wifi käyttöönsä!
Joissakin maissa 4G-verkko on niin vahva jopa syrjäseuduilla, että olemme pystyneet työskentelemään melkolailla puskasta kuin puskasta. Tällaisia ”luotettavan netin maita” ovat muun muassa Sveitsi, Portugali, Romania ja Slovenia. Kaikissa edellä mainituissa Sveitsiä lukuun ottamatta data on lisäksi halpaa.
Videopalaverit sujuivat ongelmitta Sveitsissä jopa reilun 2000 metrin korkeudessa.Joissain maissa puolestaan pitää olla tarkempana, mihin pakunsa työpäivien ajaksi parkkeeraa, ja nettisignaalin vahvuus kannattaa testata etukäteen ennen tärkeää palaveria. Esimerkiksi Italiassa ja Skotlannissa heikko 4G-signaali rajoitti meillä toisinaan puskaparkin valintaa.
”Mitä erityistä on hyvä huomioida koirien kanssa reissatessa maasta toiseen?”
Passi, rokotukset ja lääkitykset
Ensinnäkin tulee muistaa hankkia koiralle eurooppalainen lemmikkieläinpassi, johon on merkitty ajantasaiset rokotukset (rabies oikeastaan se olennaisin). Tämä passi kantaa EU:n alueella jo pitkälle ja tunnistusmerkitty rokotettu passinhaltija reissaa suuressa osassa Eurooppaa huoletta. EU:n ulkopuolelle matkatessa kannattaa olla tarkkana ja tarkastaa huolellisesti kulloisenkin maan osalta koirien maahantulovaatimukset.
Pakollisten rokotusten lisäksi koirille on erittäin suositeltavaa antaa reissua varten myös ekstrasuojaa paikallisia loisia ja tauteja vastaan. Paikallinen eläinlääkäri osaa kokemuksemme mukaan yleensä neuvoa parhaiten kulloisessakin maassa suositeltavan lääkityksen suhteen. Meille italialainen eläinlääkäri antoi seuraavat ohjeet:
- Rokotus + tehoste leptospiroosia vastaan. Tehosterokotus tämän jälkeen vuoden välein niin kauan kun oleskelu taudin riskialueella (eli ilmeisesti melkolailla kaikkialla Suomen etelänpuoleisessa Euroopassa) jatkuu.
- Seroste tai vastaava kaulapanta (saatavilla lemmikkieläinkaupoista) TAI rokotus ehkäisemään leishmaniaa, joka tarttuu koiraan tavallisesti hietasääsken puremasta. Meidän koirilla on ollut lokakuusta saakka käytössä Seroste-pannat, eikä yhtäkään punkkia, kirppua tai muuta kutsumatonta tulokasta ole ilmaantunut, joten pannat mitä ilmeisimmin tehoavat.
- Tabletti kerran kuukaudessa filarian, eli sydänmatojen ehkäisyyn. Esimerkiksi Pohjois-Italiassa tabletteja kehotetaan antamaan koiralle huhtikuulta marraskuulle ulottuvana ajanjaksona.
Ekinokokki- eli heismatolääkitys täytyy muistaa antaa koiralle 1-5 vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Eläinlääkärin tulee tehdä tästä merkintä koiran passiin. Kannattaa eläinlääkäriaikaa varatessaan varmistaa, tuleeko lääke ostaa itse apteekista etukäteen, vai saako sen eläinlääkäriltä.
Huom! Suomen lisäksi ekinokokkivapaita maita Euroopassa taitavat olla tällä hetkellä Norja, Malta, Iso-Britannia ja Irlanti. Eli Suomen ulkopuolelta näihin maihin matkustettaessa kyseinen matolääke on niin ikään tarpeen. Jos esimerkiksi matkalla Norjaan rajanylitys tapahtuu Ruotsin kautta, tulee koira lääkitä heismatotabletilla 1-5 vuorokautta ennen rajanylitystä Norjaan.
Myös Britteihin matkatessa tulee muistaa lääkitä koirat ekinokokkia vastaan aivan kuten ennen Suomeen paluutakin. Ainakin Eurotunnelia pitkin maahan matkatessa ekinokokkilääkitys ja rokotukset myös tarkistetaan. Kuva Skotlannista.Ei-rabiesvapaisiin maihin matkatessa (Marokko, Turkki ilmeisesti myös muun muassa Albania) täytyy myös muistaa huolehtia etukäteen kuntoon rabieksen vasta-ainetesti, eli niin sanottu titre-testi.
Testin voi ilmeisesti ottaa lähes millä tahansa eläinlääkäriasemalla, josta se lähetetään analysoitavaksi tiettyyn EU-laboratorioon, jossa varmistetaan, että näyte sisältää tarpeeksi vasta-ainetta rabiesta vastaan. Testituloksen vahvistuttua koirat voivat palata rabiesvapaaseen EU-maahan ilmeisesti kolme kuukautta testauksen jälkeen.
Vasta-ainetestitulos on voimassa tämän jälkeen periaatteessa ikuisesti, kunhan koiran rabiesrokote pidetään ajan tasalla. Tai näin olen itse kuvion ymmärtänyt – mutta koska itse emme ole vielä kyseistä testiprotokollaa läpikäyneet, en ota vastuuta mahdollisista virheellisistä tiedoista.
Testi maksaa ilmeisesti tyypillisesti muutaman sataa euroa, mutta se tulee ehdottomasti hankkia, jos aikoo reissata koiransa kanssa EU:n ulkopuolisissa, ei-rabiesvapaissa maissa. Muutoin voi olla riskinä, että EU:hun palatessa koira jää rajalla karanteeniin tai se käännytetään takaisin.
Koiran asuinmukavuudesta huolehtiminen
- Varmista, että reissuautossa on riittävästi tilaa koiralle oleskella ja liikkua luontevasti (esimerkiksi kääntyä asuintiloissa ympäri – jotkin retkeilyautot voivat olla varsin ahtaita suurille koirille).
- Totuta koira rauhassa pikkuhiljaa uuteen matkakotiin. Ensimmäiset yöt ja oleskelujaksot reissuautossa pennun tai ihan aikuisenkin koiran kanssa voi toteuttaa siten, että auto on koko ajan parkissa vaikkapa tutulla kotipihalla.
- Koiralla on hyvä olla reissukodissa oma rauhallinen lepopaikkansa. Meillä tämä koirien ”luola” sijaitsee sänkymme alla.
- Varmista lemmikin turvallinen matkustus ajon aikana. Tähän voi olla keinona kuljetushäkki, tai turvavöihin kiinnitettävät valjaat. Meidän koirillamme on käytössä valjaat.
- Kiinnitä huomiota reissupakun kunnolliseen lämpöeristykseen, tuuletusmahdollisuuksiin ja koirien viilennyskonsteihin kuumilla helteillä. Meillä on hellekelien helpotuksena Maxxair -kattotuulettimen lisäksi käytössä pieni, mutta yllättävän tehokas USB-tuuletin sekä koirien kasteltavat ja lämpöä heijastavat viilennysliivit.
Reissumuonitus
Koiran tuleva reissuruoka kannattaa vaihtaa mahdollisuuksien mukaan jo Suomessa merkkiin, jota olisi saatavilla mahdollisimman laajasti myös kohdemaissa – varsinkin, jos koira on herkkävatsainen ja siten valikoiva ruokansa suhteen. Toinen vaihtoehto on varata riittävästi luottoruokaa mukaan jo Suomessa.
Torreksen 10-vuotisjuhla-ateria Puolassa heinäkuussa 2022. Yleensä koiramme syövät pääosin kuivamuonaa – lattialta omista kupeistaan. 😉Meidän koiramme eivät ole onneksi turhan nirsoja ja olemmekin vaihtaneet niiden ruokaa reissumme aikana moneen kertaan saatavuuden mukaan. Vatsavaivojen välttämiseksi koira tulisi kuitenkin totuttaa uuteen ruokaan aina pikkuhiljaa (uutta ruokaa edellisen ruoan sekaan asteittain lisäten) hyvissä ajoin ennen edellisen ruoan loppumista.
Muutoin koirantarvikkeita ei tarvitse hamstrata Suomesta ennen reissuun lähtöä. Eurooppa on täynnä hyvin varusteltuja lemmikkiliikkeitä, jotka sisältävät kaiken tarpeellisen, mitä nelijalkainen reissukaveri voi mahdollisesti matkan aikana tarvita.
Pidä mielessä: jokainen koira on yksilö
Ihan kaikki koirat eivät valitettavasti sovellu pakumatkaajiksi. Koira voi kärsiä vaikkapa ylitsepääsemättömästä matkapahoinvoinnista, tai matkustamisen aiheuttamasta stressistä.
Jokainen koira ei myöskään tunne oloaan mukavaksi hälyisessä ravintolassa, tai vilkkaan pääkaupungin kaduilla ihmisvilinässä. Itse voin jakaa reissukokemuksia ja puhua vain omien koirieni osalta, jotka ovat sopeutuneet (ehkäpä jopa poikkeuksellisen) vaivattomasti jokaiseen kohtaamaansa ympäristöön niin luonnonhelmassa kuin miljoonakaupungeissakin.
Rooman ihmisvilinä ei tununut häiritsevät suurkaupunkeihin tottuneita Torresta ja Vascoa.Sinä tunnet kuitenkin parhaiten juuri oman koirasi. Sinun vastuullasi on (mahdollisen kokeilu- ja totuttelujakson jälkeen) arvioida, olisiko omasta lemmikistäsi onnelliseksi ja tyytyväiseksi reissukaveriksi ja jos näin on, minkä tyyppiset kohteet soveltuisivat juuri teille parhaiten yhdessä koettavaksi. Suurimmasta osasta koiria on onneksi mahdollista saada iloinen ja innokas reissukaveri!
Tästä aiemmasta postauksestani pääset lukemaan lisää koirien kanssa Euroopassa reissauksesta, ja täältä vanlife koiranpennun kanssa -postauksesta löytyy puolestaan pakutunnelmia ajalta, jolloin laumamme kuopus Vasco oli vasta muutaman kuukauden ikäinen.
Vasco nukkui ensimmäisen yönsä reissupakussamme vajaa kahdeksanviikkoisena oltuaan ennen sitä uudessa kodissaan vain muutaman päivän. Kenties tämän ansiosta nuoresta herrasta kasvoi mitä helpoin ja mainioin reissukoira!”Pakuelämän huonot puolet ja hankalat asiat?”
Huonoihin puoliin ja hankaliin asioihin on vaikeaa ottaa kantaa, sillä ne ovat niin subjektiivisia kokemuksia. Asiat, joihin me olemme sopeutuneet tosi hyvin voivat jonkun toisen mielestä näyttäytyä hankalina tai vaivalloisina.
Me olemme Craigin kanssa kumpikin sellaisia ihmisiä (ja Torres ja Vasco sellaisia koiria), että sopeudumme vallitseviin olosuhteisiin yleensä hyvin, löydämme asioista sen valoisan puolen ja keskitymme siihen negatiivisten näkökulmien ja synkistelyn sijaan.
Hirveän harvoin kumpikaan meistä valittaa mistään, ja silloin kun ketutus iskee, olen huomannut sen lähes aina yhdistyvän väsymykseen ja/tai nälkään. Eli klassinen nälkäkiukku iskee joskus pakuillessakin, mutta siihen on onneksi olemassa helppo lääke.
Mielestäni tärkeintä on tiedostaa mahdollisimman hyvin, mihin pakuelämään hypätessään oikeasti ryhtyy. Ennen omaisuuden myymistä ja ajan ja rahan investoimista vanlife-unelmaan onkin suositeltavaa vuokrata retkeilyauto kesäloman ajaksi tai edes viikonlopuksi ja testata, mitä se elo pienessä peltikuorisessa pakussa todellisuudessa on.
Näin on mahdollista kokeilla käytännössä, vastaako pakuelämä todellisuudessa lainkaan odotuksia ja tuntuuko se omalta jutulta. Vanlife-kulttuuria romantisoidaan ahkerasti sosiaalisessa mediassa, ja jotkut ovat yllättyneet, kun todellisuus onkin ollut siloteltua kiiltokuvaa rosoisempi.
Vanlife-todellisuus ei aina vastaa kiiltokuvamaista Instagram-tilin sisältöä.Tietääkseni joillekin on tullut epämiellyttävänä yllätyksenä esimerkiksi se, miten haastavaa suurimmassa osassa Eurooppaa on löytää luvallisia puskaparkkeja, joissa saa olla oikeasti yksikseen omassa rauhassa, sekä se, kuinka kylmää eteläisessäkin Euroopassa voi talvikuukausina olla. Joitakin voi ketuttaa sekin, että vaikka pakusta löytyisikin suihku ja vedenlämmitin, ei kuumalla vedellä läträäminen yksinkertaisesti onnistu vesitankin rajallisen koon vuoksi.
Tien päällä “koko maailma on takapihasi”, mutta rajallisiin sisätiloihin sopeutuminen voi aiheuttaa haasteita.Yksi pakuelämän ”hankaluus” on luonnollisesti rajattu elintila (minkä ei pitäisi sinänsä tulla kenellekään suurena yllätyksenä). Toinen luonnollinen hankaluus on vesivarantojen rajoitettu määrä, mikä taas johtaa siihen, että vesisäiliö tulee täyttää viikoittain. Samoin harmaavedelle ja WC:lle tulee löytää säännöllisesti tyhjennyspaikat.
Joissakin maissa (kuten Ranska) edellä mainitut palvelut ovat niin helposti ja laajasti saatavilla, että nämä arkiaskareet tuskin aiheuttavat päänvaivaa. Palveluiden saatavuus ja hinta riippuu kuitenkin hyvin pitkälle siitä, missä Euroopan maassa ollaan ja kuinka paljon kyseisessä maassa panostetaan matkailuautoiluun.
Painottaisin siis ennen kaikkea oikeaa asennetta ja sen tiedostamista, mihin on ryhtymässä. Kun nuo molemmat seikat on kunnossa, voi edessäsi olla elämäsi ikimuistoisin seikkailu!
”Mikä on ollut vaikeinta pakuilussa? Entä parasta?”
“Huonot puolet” tulikin käsiteltyä edellisessä kohdassa. Parasta tässä elämäntavassa ja reissutyylissä on puolestaan:
- Vapaus, vapaus, vapaus. Mainitsinko jo, että vapaus?
- Mahdollisuus spontaaniuteen ja vaihtaa suunnitelmia lennosta vaikkapa sääennusteen mukaan.
- Mahdollisuus nähdä ja kokea uutta halutessaan jopa päivittäin.
- Mahdollisuus tutustua suosittujen turistikohteiden ohella lukuisiin “tuntemattomiin” pikku kyliin ja kaupunkeihin, joihin ei muutoin tulisi koskaan eksyttyä. Moniin hurmaaviin pitäjiin ja unohtumattomiin kohteisiin olemme päätyneet täysin sattumalta yöpaikkaa etsiessämme.
- Edullinen elämäntapa: ei vuokraa, ei yhtiövastikkeita, ei asuntolainaa kasvavine korkomenoineen, ei sähkölaskuja. Ei mahdollisuutta ostaa turhaa roinaa tai ”ylimääräisiä” vaatteita, koska ne eivät kuitenkaan mahtuisi näissä neliöissä minnekään. Vaatimattomistakin tuloista on tässä elämäntyylissä mahdollista säästää.
- Mahdollisuus elää lähellä luontoa ja koirien mahdollisuus uusiin lenkkeilymaastoihin päivittäin.
- Vaihtelevuus: Välillä elellään meren rannalla, välillä vuoristomaisemissa, toisinaan ranskalaisten viiniviljelmien ympäröimänä.
- Mahdollisuus viettää ”kaupunkilomia” ympäri Eurooppaa minimaalisella budjetilla, kun ulkona humputtelun lisäksi kustannettavaksi tulee vain varsin vaatimattomat parkki- tai leirintäkulut ja lentolippujen sekä hotellikulujen satojen eurojen osuus jää pois. Meillä on ollut edellisen kahden vuoden aikana kymmenittäin kaupunkilomia ja takana muun muassa Euroopan 16 pääkaupunkia (oheisessa postauksessa ei ole mukana vielä Lontoo ja Edinburgh).
- Paikkariippumattomuus: miksi pitäisi valita yksi kiinteä paikka, josta käsin elää elämää, kun vaihtoehtona on elää vähän kaikkialla?
”Onko teillä suunnitelmia / haaveita ajaa Euroopan ulkopuolelle?”
Lyhyesti vastattuna: ON! 😀 Olemme kovia suunnittelemaan ja haaveilemaan, ja osa näistä haaveista suuntautuu myös Euroopan ulkopuolelle. Olemme haaveilleet niinkin villeistä suunnitelmista kuin roadtripistä halki Kanadan. Mutta saas nähdä.
Olemme harkinneet tulevaksi talveksi Marokon visiittiä, samoin esimerkiksi Turkki voisi olla tutustumisen arvoinen pakumatkakohde. Erityisesti Marokon tapauksessa mietityttää kuitenkin paikallisten suhtautuminen koiriin, sillä koirakulttuuri on Marokon kaltaisessa arabimaassa hyvin erilainen kuin olemme Euroopassa reissatessamme tottuneet. Meille on tärkeää, että koirat pystyvät kulkemaan mukanamme huoletta myös kaupungin kaduilla ja vaikkapa ravintoloissa.
Vielä emme olekaan tehneet Marokon osalta lopullisia päätöksiä. Mahdollisesti kyseeseen voisi tulla suht lyhytaikainen visiitti johonkin suosittuun rannikon surffikohteeseen. Koirien kannalta tämä tietäisi kuitenkin ekstrakustannuksia ja byroktratiaa rabieksen vasta-ainetestien vuoksi.
”Mikä kohde on jäänyt mieleen ylitse muiden?”
Tässä vaiheessa on tullut koettua ja nähtyä niin valtavasti, että lienee mahdotonta valita vain yhtä kohdetta, joka olisi jättänyt muita lähtemättömämmän muistijäljen.
Parhaimmissa reissumuistoissani ei ole kyse ainoastaan jostain tietystä kohteesta, vaan siitä tunteesta, joka siihen paikkaan siinä hetkessä on yhdistynyt.
Jos olisi pakko valita jokin kohde, olisi se todennäköisesti jokin hieno puskaparkki, johon on yhdistynyt upea fiilis. Ehkä tästä syystä nousee mieleeni Pohjois-Norja ja irtiottomme ensimmäiset viikot, kun tuore vapauden tunne oli niin huumaava ja fiilis elämänmuutoksen äärellä lähes epätodellinen.
Tämän fiiliksen muistan vieläkin: Bleikin rannan puskaparkissa Andoyan saarella heinäkuussa 2021 sekä ulkoiset puitteet että tunnelma olivat täydellisesti kohdillaan.
Kuohuviini viilenemässä Bleikin rannalla merivesialtaassa.
Bukarest jäi ikuisesti mieleen kaupunkina, jossa vastasin Craigin kosintaan myöntävästi, ja jossa sain pujottaa nimettömääni maailman kauneimman, juuri minua varten suunnitellun ja valmistetun kihlasormuksen.Tähän saakka mieleenpainuvimmista reissumaista täytyy nostaa esille Norjan lisäksi Slovenia, Sveitsi, Portugali, Ranska ja Skotlanti.
Skotlannin luonto yllätti puhtaudellaan ja mainioilla puskaparkkimahdollisuuksillaan. Kuva kesäkuulta 2023.”Onko teillä tulevaisuudensuunnitelmia, vai jatkuuko pakuelämä hamaan tulevaisuuteen? Tuleeko koskaan sellainen tunne, että haluaisittekin asettua johonkin?”
Tulevaisuudensuunnitelmamme ovat tässä matkamme aikana rönsyilleet ja sinkoilleet villisti ääripäästä toiseen ja olenkin käsitellyt niitä jonkin verran myös aiemmissa postauksissani.
Ainakin vakituinen asettuminen Suomeen ja normi yhdeksästä viiteen -palkkatyöhön paluu tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta ajatukselta. Sen sijaan olemme pyöritelleet mielessämme muita mahdollisuuksia. Ongelma (positiivinen kaiketi) tuntuu olevan sama kuin aina: mahdollisuuksien moninaisuus, ja minkä lukuisista potentiaalisista vaihtoehdoista lopulta valitsemme ja millä perusteella.
Varsinkin Craigia polttelisi riippumattoman reissuelämän ohella ajatus ensiasunnon ostamisesta – hän kun on saanut kuluneen kahden vuoden aikana säästöön kohtuullisen mukavan pesämunan. Portugalin surffirannoilla talvea viettäessämme olimmekin lähellä ostaa asunnon tulevia talvia silmällä pitäen suositusta surffikaupungista Ericeirasta. Alustava ostotarjouksemme oli hyväksytty, ja paikallisesta pankistakin oli lainalupaus valmiina.
Ericeiran viihtyisästä surffikaupungista oli vähällä tulla “pysyvä” Portugalin talvehtimiskotimme.Peräännyimme kuitenkin viime hetkellä – mikä oli onni, sillä Ranskassa oleskellessamme unelmamme muutti jälleen muotoaan portugalilaisesta surffistudiosta jossain Pyreneiden laskettelukeskusten ja Atlantin surffiaaltojen välimaastossa sijaitsevaan vanhaan remontoitavaan ranskalaiseen kivitaloon.
Tuhatvuotisen kartanon talovahteina Ranskassa toimiessamme ihastuimme tähän vanhaan kartanon talousrakennukseen remontoituun “mökkiin”, jossa asuimme kolme viikkoa. Ehkä kunnostamme vielä joku päivä vastaavanlaisen itsellemmekin.Minne tuleva kiinteä kotimme sitten ennen pitkää muodostuukaan, yksi asia näyttää tässä vaiheessa lähes kiveen hakatulta: vanlife-elämäntyyli ja joustava paikkariippumaton yrittäjyys reissupakussa tulee jatkumaan kohdallamme joko kokoaikaisena, tai vähintään noin puolet vuodesta käsittävänä elämäntapana myös jatkossa.
Transitimme Frida toimii uskollisena reissuratsunamme siihen saakka, että hänen seuraajansa astuu jossain vaiheessa kehiin. Tämä tapahtunee kaikella todennäköisyydellä aiemmin kuin osittainen aloilleen asettuminen ja ”kiinteän” kodin hankkiminen.
Koskaan ei voi olla kuitenkaan täysin varma, mitä tulevina kuukausina ja vuosina tapahtuu: elämä voi heittää eteen odottamattomiakin mahdollisuuksia – ja me tahdomme tarttua niihin yleensä ennakkoluulottomin ottein.
Kun liikkuvaan tien päällä eloon on kerran tottunut, tuntuu vaikealta ajatukselta asettua paikoilleen vain yhteen paikkaan.Semmosta! Olipa muuten hauskaa tehdä tätä postausta ja pohtia sellaisiakin asioita, joita ei ole muutoin niin syvällisesti tullut mietittyä. Toivottavasti vastasin kaikkiin kysymyksiin – kiitos teille kaikille, jotka niitä esititte! Mahtavaa huomata, että tämä elämäntapa ja reissutyyli kiinnostaa porukkaa yhä enenevissä määrin.
Jos edelleen jokin vanlife-elämäntapaamme tai pakuprojektiin liittyen mietityttää, kysy vapaasti Instagramin tai sähköpostin puolella taikka tämän blogin kommenttiosiossa – vastailen mielelläni!
Olipa kiinnostava postaus ja hurjasti asiaa! Tuo vapaa elämäntyyli kiehtoo ja se että pääsee näkemään ja kokemaan ihan eri tavalla kuin vain loma-aikoina reissatessa. Olen paljon miettinyt viihtyisinkö itse pienessä tilassa asustellen ja miten esim perhe-elämän yhdistäminen pakuelämään onnistuisi. Tilan puolesta ei varmasti mitenkään 😂 Mutta ajatuksena kutkuttava ja fiilistelen niin paljon tätä teidän reissailua 😍
Moi, Anna!
Kiitokset kommentistasi – huippua kuulla, että siellä fiilistellään mukana matkassa! 🙂 Se, miten tämä elämäntyyli tilaratkaisuineen kenellekin sopii ratkeaa monesti vain kokeilemalla. 😉