Kirje seikkailun ääreltä – suuren reppureissuvuoden aloitus

Helsinki-Vantaa, 4.10.2017

“Because life is an adventure, not a package tour“.

Ihan älyttömän iso kiitos teille kaikille, jotka olette jo ehtineet lähettää tsemppejä ja hyvän matkan toivotuksia – ne merkitsevät mulle tosi paljon. <3  Nyt kun lennon lähtöön on alle tunti, alkaa pikku hiljaa tajuta, mitä tässä on tapahtumassa ja olo on silti edelleen semi epätodellinen. 

Kahden vuoden säästämisen, suunnittelun, organisoinnin ja fiilistelyn jälkeen the hetki on vihdoin käsillä. Se tarkoittaa, että seuraavat kuukaudet painelen rinkka selässä jossain Väli- ja Etelä-Amerikan biitseillä, sademetsissä, vuoristoissa, pikku kylissä ja metropoleissa reppureissaten. 

Ja jos rahaa, mielenkiintoa ja matkavakuutuksen voimassaoloaikaa vielä senkin jälkeen riittää, mikään ei estä ottamasta äkkilähtöä fiiliksen mukaan vaikka ihan eri puolelle palloa…. Mutta ihan ensimmäiseksi, ennen sen suurempia seikkailuja, lennän Karibialle rentoutumaan 11 päiväksi.

Hasta luego, mis amigos!

P.S. Kaikille kiinnostuneille tiedoksi; päivittelen kyllä tien päältä aina tilaisuuden tullen kuulumisia, kuvia ja fiiliksiä! Lupaamani reissublogikin on hyvää vauhtia kehitteillä. 😉

Emma

Jälkeenpäin

Reppureissukirjeiden alkuperä

Nämä reppureissuvuodestani kertovat ”kirjeet” pohjautuvat Facebook-päivityksiini, joita ystävieni ja tuttavieni iloksi rustailin tuolloin Väli- ja Etelä-Amerikan reppureissullani 2017-2018 säännöllisin väliajoin.

Päivitykseni kuvineen saavuttivat Facebook-kavereideni keskuudessa suuren suosion, kun taas lupailemani blogi jäi lopulta kokonaan toteutumatta. Tähän päivään asti siis – nyt tuntuu sopivalta hetkeltä jakaa nämä reppureissutarinani myös nykyisen blogini lukijoiden iloksi!

Olen jättänyt näistä blogin tekstiversioista pois alkuperäisten päivitysten emojit ja korjaillut tekstiä paikoitellen kirjakielimäisempään muotoon. Kaiken kaikkiaan tarkoituksena on kuitenkin ollut säilyttää ”kirjeiden” alkuperäinen tyyli ja kirjoitusasu.

Jokaisen kirjeen ja postauksen loppuun kirjoitan kulloiseenkin kirjeen teemaan ja maahan liittyviäni huomioita, taustatietoja ja suosituksia.

Idea Reppureissuvuodesta

Alunperin ajatus reppureissuvuodesta syttyi syyskuisena arki-iltana 2015. Olin tuolloin 25-vuotias ja asuin vielä Rovaniemellä.

Olen rehellinen: Selailin puhelimellani Tinderiä, jossa vastaan tuli aasialaistaustaisen miehen profiili. Mies kertoi irtisanoutuneensa työstään (Hongkongissa? En muista tarkalleen) ja reissaavansa rinkkansa kanssa tällä hetkellä ympäri maailmaa.

Boom. Kuin salamaniskusta koin sillä hetkellä jonkinlaisen valaistumisen. Ilman sen enempiä pohdintoja tiesin, että itsehän tulen tekemään juurikin vastaavanlaisen irtioton.

Tässä mielessä Tinderillä on siis ollut käänteentekevä vaikutus myös meikäläisen elämässä, vaikka elämänkumppani löytyikin lopulta jostain aivan muualta. 

Vielä samana iltana päätin säästäväni kahden vuoden aikana reissukassaksi vähintään 10 000 euroa. Lähtö koittaisi syksyllä 2017.

Seuraavana päivänä heti töiden jälkeen lampsin Rovaniemen Revontuli-kauppakeskuksen Suomalaiseen Kirjakauppaan ostamaan itselleni Madventuresin kansainvälisen seikkailijan oppaan. Kyseinen opus toimi sittemmin reissuraamattunani ympäri Väli- ja Etelä-Amerikkaa reissatessani. 

Lopullinen päätös

Kaksi vuotta tuon päätöksen jälkeen elämäni näytti erilaiselta aiempaan Rovaniemellä elettyyn arkeen verrattuna. Olin muuttanut vuosi takaperin Porvooseen, jossa asuin Torreksen kanssa 35 neliön vuokrayksiössäni yhdessä vanhan kaupungin ihastuttavista puutaloista. 

Viihdyin pankkilakimiehen työtehtävissäni ja silloisessa työyhteisössäni mainiosti. Kaiken kaikkiaan olin kotiutunut Porvooseen erinomaisesti. Olin saanut mukavan kaveriporukan ja uudet koiraharrastuspiirit. Minun ei olisi välttämättä tarvinnut lähteä enää minnekään. 

Samalla oli kuitenkin selvää, etten voisi rikkoa itselleni kaksi vuotta aiemmin antamaani lupausta. Niinpä pitäydyin aiemmin tekemissäni suunnitelmissani, kohteliaasti kieltäydyin määräaikaisen työsuhteeni jatkopestistä ja irtisanoin vuokrasopimukseni. 

Sain kerrytettyä lopulta säästöön tuplasumman aiemmin kaavaillun kymppitonnin sijaan. Päätin ottaa matkavakuutuksen 12 kuukaudeksi. Kunhan pidättäytyisin suuremmilta ylellisyyksiltä ja humputuksilta, reissukassani pitäisi riittää vuoden päiviksi.

Lähtöön valmistautuminen

Reissukassan keräämisen lisäksi reppureissuun valmistautuminen tiesi paljon muutakin hommaa. Ensinnäkin kaikki varusteet piti hankkia yksitellen, rinkasta lähtien. 

Kulutin runsaasti aikaa eri kohdemaista lukemiseen (lähinnä muiden reppureissaajien blogeista vinkkejä ja suosituksia poimien), alustavan karkean reittisuunnitelman tekoon sekä espanjan kielen alustaviin opiskeluihin.

Lähempänä lähtöä vuokrasin irtaimistolleni varastotilan Helsingin Malmin Kotivarastolta. Koko omaisuuteni mahtui kolmen neliön varastokoppiin.

Lisäksi oli tietenkin hoidettavana kaikenmaailman muut reissua edeltävät säädöt ja järjestelyt: Jo aiemmin mainittu matkavakuutus (ns. normaali, toistaiseksi voimassa oleva matkavakuutus on voimassa ainoastaan max. 45-90 päivää kestävillä reissuilla), Torreksen hoitopaikka, luottokortit, erinäisiä todistuksia, tarvittavat rokotukset, postin kääntäminen (eli toisin sanoen osoitteenmuutos vanhempieni luokse), reseptilääkkeet vuoden tarpeisiin… 

Olin tehnyt muutaman ”valmentavan” parin viikon reppureissuun Costa Ricaan (marras-joulukuu 2016) ja Sri Lankaan (helmi-maaliskuu 2017). Nuo upeat reppureissukokemukset valoivat itseluottamusta ja vahvistivat tuntemustani siitä, että olin tekemässä oikean päätöksen maailmalla vietettävän reppureissuvuoden suhteen.

Itse asiassa Costa Rica kolahti tuon kahden viikon aikana niin kovaa, että koko tuleva reppureissuvuoteni päätyi sittemmin rakentumaan Costa Ricaan paluun ympärille. Alunperin olin kuvitellut starttaavani reissuni sieltä mistä suurin osa muistakin suomalaisista reppureissaajista: Kauko-Idästä, jostain Thaimaa-Laos-Kambodža-akselilta. 

Costa Rican reissukokemuksen myötä palo Väli- ja Etelä-Amerikan näkemiseen kasvoi kuitenkin Kauko-Idän houkutuksia suuremmaksi.

Vanhempani varasivat kehotuksestani lennot jouluksi 2017 Costa Ricaan. Siellä nähtäisiin (reilu pari kuukautta reissuni alun jälkeen) ja vietettäisiin yhdessä joulun aika ja uusivuosi. 

Viimeiset viikot ennen lähtöä olivat erityisen hektisiä sisältäen kaikenlaisten käytännön asioiden hoitamisen ja asunnon tyhjentämisen lisäksi muun muassa kolmet läksärit Porvoossa, yhdet Rovaniemellä ja yhdet Kemissä.

Kemissä lapsuudenhuoneeni lattialla tuskailin pari päivää enen lähtöä, miten ihmeessä saisin kaiken haluamani ja tarvitsemani mahdutettua Kajka-rinkkani sisuksiin.

Ready for take off

Lopulta monta viikkoa kestäneen lähtöön valmistautuvan huuman jälkeen istuin Helsinki-Vantaan lentokentän viinibaarissa proseccoa siemaillen, Frankfurtin lentoani odotellen ja reissun ensimmäistä Facebook-päivitystäni rustaten. Olo oli hieman epätodellinen, mutta samalla riemuisa. Tässä sitä nyt viimein oltiin: Unelmien toteutuksen ja suuren seikkailun äärellä.

Odotukset olivat korkealla ja tiesin, että kyseessä tulisi olemaan upea ja ainutlaatuinen vuosi. Enpä silti osannut arvata, mitä kaikkea seuraavat 11 kuukautta toisivat tullessaan. Sitä on näin jälkeenpäinkin vaikeaa käsittää. 

Tulevien blogipostausten myötä pääsen itsekin elämään ikimuistoisen reppureissuvuoteni parhaita paloja ja tunnelmia uudelleen. Toivottavasti moni teistä lukijoistakin tulee viihtymään mukana matkassa reilu 22 000 kilometrin matkan halki Väli- ja Etelä-Amerikan mantereen! Tapahtumia ja mitä erilaisimpia elämyksiä ei tältä matkalta tule puuttumaan.

Reissuni ensimmäisestä matkakohteesta, Dominikaanisesta tasavallasta, pääset lukemaan enemmän tästä postauksesta!

Guatemalan reissutaipaleestani pääsee lukemaan lisää näistä aiemmista postauksistani: Tikal, Lanquin ja Rio Dulce, Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä, sekä Antiguan kielikurssi ja Acatenangon tulivuorivallus.

Utilan saaren sukelluskurssistani Hondurasissa pääsee lukemaan täältä!

Nicaraguan elämyksistäni kertovat postaus Leonista, Granadasta ja Ometepestä sekä San Juan del Surin surffirannikosta!

Costa Ricassa viettämästäni ajasta kertovat nämä kaksi postausta: Paluu paratiisiin sekä Animal Rescue Center ja Costa Rican kohdesuositukset!