Kirjeitä Costa Ricasta: Animal Rescue Center ja Costa Rican kohdevinkit

Viimeinen kirje Costa Ricasta 24.1.2018.

Buenas dias from Panama City!

Viime perjantaina jätin kuukauden oleskelun jälkeen jo toista kertaa elämässäni yhden mun ehdottomista suosikkimaista, Costa Rican, taakseni ja jatkoin matkaa pääkaupunki San Josen kautta tänne etelänaapuri Panaman puolelle. 

Viimeinen Costa Rican viikko vierähti vapaaehtoishommissa Costa Rica Animal Rescue Centerissä. Olin ottanut ensi kerran yhteyttä tähän voittoa tavoittelemattomaan järjestöön jo noin yhdeksää kuukautta aiemmin tiedustellakseni mahdollisuutta mun yhden unelman toteuttamiseen: villieläinten parissa ja niiden hyväksi työskentelyyn. 

Vapaaehtoistyöjaksoni organisaatiossa järjestyi helposti ja joustavasti. Viikonpäivät eläinten pelastuskeskus toimi kotinani, kun reilu kahdenkymmenen muun vapaaehtoistyöntekijän toimin pidimme huolta keskukseen tuoduista pelastetuista, kuntoutettavista ja siellä asuvista eläimistä. 

Eläinten huolenpito Rescue Centerillä pyörii käytännössä kokonaan vapaaehtoisvoimin. Muutamat palkatut työntekijät pitävät huolta vapaaehtoisten muonituksesta, tilojen siivouksesta, pyykkäämisestä ynnä muista päivittäisaskareista.

Eläinten päivittäinen ruokinta, niiden elintilojen siivous ja ylläpito, lelujen ynnä muiden aktivointikeinojen kehittäminen ja hyvinvointia lisäävien aktiviteettien mahdollistaminen (”enrichment“) on kuitenkin käytännössä vapaaehtoisten harteilla. Poikkeuksen muodostavat hämähäkki- ja kapusiiniapinat, jotka vaativat erikoisosaamista ja -ammattitaitoa.

Päivittäiseen toimenkuvaani kuului pääasiassa, päivästä riippuen, eri eläinten aitausten siivous ja puhdistus, puhtaan juoma-/kylpyveden vaihtaminen sekä rajoitetussa määrin eläinten ruokinta. Välillä avustin keittiössä myös ihmisten muonituksessa, toisinaan päivittäisten normitehtävien lisäksi avustin ekstraprojekteissa, kuten kasvimaan laajennuksessa ja yleisten tilojen maalaamisessa. 

Työtehtävät olivat sinänsä simppeleitä, mutta silti olin aluksi pihalla kuin puutarhaletku. Loppuajasta olin jo vähemmän hukassa ja pari viimeistä päivää toimin oman työryhmäni tiiminjohtajana.

Aina työtehtävät eivät olleet sieltä siisteimmästä päästä: toisinaan niskassani tai paidassani valui papukaijan shaibaa /oksennusta, välillä taas piti yrittää puhdistaa aitauksen lattiaa vanhoista hedelmistä ja ulosteista nuoren mölyapina Lucyn roikkuessa hiuksista ja kiipeillessä selässä. 

Välillä puolestaan pesukarhunpoikaset yrittivät aktiivisesti sabotoida häkin putsausyritystä muun muassa asettumalla asumaan vesisankoon, roikkumalla vaatteista ja yrittämällä kähveltää kaulakoruni.

Kroppa kutisi moskiittojen pistoksista ja kirveli muurahaisten puremista (ne olivat muodostaneet yhdyskuntiaan eläinten ruokinnassa käytettävien puiden oksien sisään). Kerran jouduin eläinsairaalaan paikattavaksi ja desinfioitavaksi pintanaarmujen takia, kun pari papukaijaa ei tykännyt, kun yritin puhdistaa niiden vanhoja ruokia pois, ja ne päättivät antaa mulle opetuksen.

Vapaaehtoistyön parasta antia oli tietysti eläimet. Eläinten huolenpidon ja niiden elintilojen siistimisen ohella oli kiehtovaa saada tilaisuus seurata ja oppia niin läheltä eläinten käyttäytymistä. Etenkin apinoiden katselemisessa riitti viihdykettä. Myös laiskiaiset ovat kaikessa omaperäisyydessään ihan käsittämättömän kiehtovia. 

Koko aikaa keskuksessa ei tarvinnut työskennellä, eikä paiskia tiukkaa kahdeksasta neljään -päivää, vaan aikaa jäi päivästä riippuen enemmän tai vähemmän myös chillailuun ja omiin henkilökohtaisiin projekteihin (mikä omassa tapauksessani tarkoitti pitkälti päiväunia ja seuraaviin reissukohteisiin perehtymistä riippukeinussa). 

Lähin kauppa sijaitsi puolen tunnin kävelymatkan päässä – muut palvelut ja aktiviteetit vieläkin kauempana – joten viikon aikana poistuin rescue centeriltä vain kerran käydäkseni lenkillä ja lähikauppareissun. 

Eläinten rescue centerissä eläimet eivät ole missään tapauksessa ihmisten viihdykkeenä ja ne pyritään vapauttamaan takaisin luontoon heti kun suinkin mahdollista. 

Tällaisten tilapäisesti keskuksessa oleskelevien eläinten kanssa on oltava tarkkana, etteivät ne liikaa tottuisi ihmiskontaktiin, eikä niille saanut antaa turhaa huomiota. 

Toisaalta suuri osa keskukseen tuoduista eläimistä ja – surullista kyllä – käsittääkseni lähes kaikki siellä olevat apinat ja papukaijat, on pelastettu kun niitä on pidetty poikasesta saakka lemmikkeinä, eivätkä ne siten enää selviäisi yksin luonnossa. Tällaisille eläimille Rescue Center muodostaa pysyvän kodin, jossa niille pyritään tarjoamaan mahdollisimman hyvä elämä ja luonnonmukaiset elinolot. 

Tällaiset eläimet voivat olla myös enemmän tekemisissä ihmisten kanssa – jotkin eläimet jopa kaipaavat sitä. Mun henkilökohtainen suosikki oli pikkuruinen, super sympaattinen mutta samalla ilkikurinen pikkumarmosettiapinaherra Evo.

Evo rakasti, kun sitä silitti hammasharjalla. Se kiipesi syliin harjattavaksi joka kerta, kun sen aitaukseen meni istumaan tuolille hammasharja kädessään. 

Kuten keskuksen muutkin apinat, Evo on pelastettu lemmikkinä, eikä sitä voida vapauttaa luontoon (marmosettiapinoita ei edes esiinny luontaisesti Costa Ricassa). Tämän vuoksi ihmiskontaktista ei ole sille haittaa.

Rescue Centerillä tunsin tekeväni jotain tärkeää avun tarpeessa olevien eläinten hyväksi. Lisäksi koin olevani osa lämminhenkistä ja valveutunutta, vapaaehtoisista ja henkilökunnasta muodostuvaa yhteen hiileen puhaltavaa yhteisöä – yhtä suurta tiimiä, jolla on yksi yhteinen tavoite ja filosofia: eläimistä ja luonnosta huolehtiminen ja niiden suojeleminen. 

Vapaaehtoistyöstä jäi kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset ja voisin kuvitella itseni vielä palaavan vastaaviin hommiin. Vapaaehtoisena toimiminen ei katso ikää: vaikka suurin osa vapaaehtoisista oli jonkin verran mua nuorempia, parinkympin molemmin puolin, olimme me porukkana kaiken kaikkiaan iältämme laidasta laitaan. 

Suosittelen kokemusta kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita vastaavasta työstä jonkin universaalin hyvän eteen, ja annan mielelläni kysyttäessä lisätietoja!

Panaman kuulumisia on luvassa myöhemmin. Tän viikon lopussa tuleekin aika hyvästellä viimein Väli-Amerikka ja lähteä neljä päivää kestävälle veneseikkailulle San Blas -saarien kautta kohti yhtä mun ehdotonta ennakkosuosikkimaata – Kolumbiaa!

Muistilista vastuulliseen ja villieläimiä kunnioittavaan matkailuun

• Vältä delfinaarioita ynnä muita vesieläinpuistoja, joissa pidetään vankeudessa ja esiintyy yleisölle merinisäkkäitä, kuten delfiinejä, miekkavalaita, tai merileijonia.

• Myöskään uinti vankeudessa (edes aidatulla alueella meressä) pidettävien, tai ruoan avulla paikalle houkuteltujen delfiinien kanssa ei ole eettisesti kestävällä pohjalla.

• Älä tue ravintoloita, baareja, kojuja tms., jossa houkutellaan turisteja paikalle villieläimen, kuten laiskiaisen, apinan, liskon, käärmeen tai papukaijan avulla. Esimerkiksi laiskiainen menehtyy tavallisesti puolen vuoden sisällä sen jälkeen, kun se on riistetty mukaan tällaiseen toimintaan. Apinanpoikasen pyydystäminen turistivetonaulaksi taas tarkoittaa tyypillisesti sitä, että poikasen emo on jouduttu tappamaan. Myös itse poikasta odottaa karu kohtalo viimeistään siinä vaiheessa, kun se kasvaa teini-ikään.

• Älä osta villieläinten riistoon perustuvia tuliaisia, kuten turkkeja, norsunluuta, merihevosia, meritähtejä, eläinten hampaita, sarvia tai vastaavia.

• Älä tue toimintaa, jossa tarjotaan yhteiskuvaa villieläimen, kuten apinan, käärmeen, liskon, laiskiaisen, tai elefantin kanssa. Toiminta, joka sisältää eläimen koskettamista, eläimen kanssa kuvaan pääsemistä tai sillä ratsastamista, ei ole yleensä eettisesti kestävällä pohjalla.
  

• Älä tue tiikerin- tai leijonanpentujen paijausta, ”leijonakävelyä”, tai muunlaista villikissoilla tapahtuvaa rahastusta. Esimerkiksi leijonakävely on pohjimmiltaan brutaali bisnes, joka naamioidaan taitavasti ”eettiseksi” suojelutoiminnaksi. Voit lukea leijonakävelyn eettisistä ongelmista esim. täältä.

   

• Älä ratsasta elefantilla. 

Huom. Boikotoi myös matkanjärjestäjiä, jotka tarjoavat retkiä edellä mainitun tyyppisiin kohteisiin!

Kaikkein paras tapa tutustua villieläimiin on eläinten mahdollisimman huomaamaton ja häiriötön tarkkailu niiden luontaisessa elinympäristössä.

Vaihtoehtoinen keino villieläinten tarkkailuun ovat eettisesti kestävällä pohjalla toimivat eläinten pelastuskeskukset, joiden tuotto ohjataan välittömästi eläinten suojelu- ja pelastustyöhön, ja joissa eläimet pyritään ensisijaisesti kuntouttamaan ja päästämään takaisin luontoon. Tällaisissa paikoissa eläimet eivät ole näytillä ihmisten ehdoilla ja niille pyritään järjestämään mahdollisimman luonnonmukaiset oltavat.

Tällaisen aidosti vastuullisen toimijan tunnistaminen ei ole aina helppoa, sillä useat villieläinten hyväksikäyttöön perustuvat organisaatiot pyrkivät naamioimaan toimintansa eläinten suojelutyöksi.

Älä siis automaattisesti pidä vaikkapa animal sanctuary -termin käyttöä takeena siitä, että kyse on pohjimmiltaan eläinten suojelutyöstä. Esimerkiksi aidosti elefanttien suojelutyöhön keskittyvässä Elephant Sanctuaryssa ei ole tarjolla norsulla ratsastusta. Pyri aina tekemään huolellinen taustatyö ennen tämän tyyppisiin kohteisiin tutustumista (googleta vaikka suunnitellun vierailukohteen nimi + ethicality, esimerkiksi Tiger Temple Thailand ethicality). 

Kohdevinkit Costa Rican matkaajalle

Minne ja milloin?

Costa Rica on mielettömän kaunis ja monipuolinen matkailumaa. Suuntasipa matkaaja Costa Rican reissullaan minne päin maata tahansa, tulee hän tuskin pettymään. Ohessa kuitenkin muutamia suosituksia itseäni tavalla tai toisella erityisesti ihastuttaneista kohteista.

Lue lisää Costa Ricassa viettämästäni ajasta sekä Costa Ricasta reppureissukohteena täältä!

Costa Ricassa on käytännössä kaksi vuodenaikaa. Sadekausi kestää suurin piirtein toukokuusta marraskuuhun ja kuiva kausi joulukuusta huhtikuuhun.

Omat vierailuni ovat ajoittuneet sadekauden loppuun / kuivan kauden alkuun marraskuun loppuun – tammikuun alkuun. Tällöin suurimmat monsuunisateet ovat alkaneet hellittää, mutta luonto on sadekauden jäljiltä ihanan vehreä. Kevään kuiva kausi on kuuminta ja matkailun kannalta ruuhkaisinta aikaa.

P.S. Osa kuvamateriaalista on peräisin ensimmäiseltä Costa Rican reppureissultani marras-joulukuulta 2016, jolloin kamerakännykälläni räpsityt otokset eivät ole sieltä laadukkaimmasta päästä – pahoittelut siitä. 

1) Monteverden pilvisademetsä

Reilu 1300 metrin korkeudessa sijaitseva Monteverden pilvisademetsä ympäristöineen tarjoaa mahtavat puitteet luontomatkailuun sekä aktiivilomailuun. Pilvisademetsässä samoilun lisäksi täällä on mahdollista harrastaa erilaisia ulkoilma-aktiviteetteja, muun muassa vaijeriliukua (ziplining).

Itse hyppäsin elämäni ensimmäisen (ja ainoan) benjihypyn Monteverdessä marraskuussa 2016. Osallistuin tuolloin myös yölliselle viidakkoretkelle: sademetsä eläimistöineen näyttäytyi pimeän jälkeen niin sanotusti aivan toisenlaisessa valossa.

2) Dominical

Dominical on yksi Costa Rican Tyynenmeren rannikon tunnelmallisimpia surffipitäjiä. Sen rento, boheemi ilmapiiri houkuttelee paikalle surffareita ympäri maailmaa.

Itsekin noviisina otin hieman tuntumaa Dominicalin allokkoon, joka vierailuni aikaan oli aloittelevalle surffaajalle sopiva. Itselläni oli etuoikeus saada yksityisoppitunti Craigilta, mutta kylästä löytyy tarvittaessa myös useampi kohtuuhintainen surffikoulu.

Dominicalissa kannattaa piipahtaa, vaikkei niin surffauksesta välittäisikään. Kylän lähistöltä löytyy useita upeita retkikohteita, kuten Nauyacan putoukset ja Uvitan putous. Ballenan rannikko on lisäksi täynnä toinen toistaan upeampia hiekkarantoja.

Dominicalista löytyy vielä nykyäänkin ilmeisesti vain kaksi hostellia. Cool Vibes Hostel on the place to be Dominicalin visiitillä (huom! hostelli on usein täyteen buukattu – pyri varaamaan majoitus hyvissä ajoin), kun taas viereistä Piramus-hostellia kehotan karttamaan viimeiseen saakka.

3) Manuel Antonion kansallispuisto

Costa Rican Tyynenmeren puoleisella rannikolla, kolmen tunnin ajomatkan päässä maan pääkaupunki San Josesta sijaitseva Manuel Antonio on maan suosituin kansallispuisto. Täällä voi bongailla muun muassa apinoita, laiskiaisia, koateja, pesukarhuja ja iguaaneja. 

Luontopoluilla samoilun lomassa täällä pääsee viettämään biitsiaikaa ja kastautumaan valtameren lempeän lämpimissä aalloissa kansallispuiston upeilla rannoilla.

Majoituin kansallispuiston vierailulla tunnelmallisessa viidakkohostellissa – hostel Pliniossa.

4) Puerto Viejo ja Karibianmeren rannikko

Jos on pakko valita vain toinen, kannattaa Costa Ricassa mielestäni suunnata Tyynenmeren puoleiselle rannikolle. Jos aikaa on kuitenkin riittävästi, ei kannata missata Karibianmeren rannalla sijaitsevaa pientä Puerto Viejon rantakaupunkia!

Costa Rican Karibianpuoleinen rannikko on tunnelmaltaan täysin omanlaisensa. Letkeä Karibian tunnelma ja upea luonto huokuvat vahvaa pura vida -fiilistä.

Puerto Viejon visiitillä kannattaa tsekata myös läheinen Cahuitan kansallispuisto sekä Punta Uvan ja Playa Manzanillon upeat biitsit. Jaguar Rescue Centerissä voi käydä paikallisen oppaan johdolla tutustumassa pelastettuihin ja kuntoutettaviin villieläimiin, joille eläinten pelastuskeskus tarjoaa joko tilapäisen tai pysyvän turvapaikan ja kodin. 

5) Drake Bay ja Osan niemimaa

Valtaosa Costa Rican matkaajista ei koskaan astu jalallaan tänne maan syrjäisimpään kolkkaan. Mutta joka tänne saakka reissutaipaleensa taittaa, hänen vaivannäkönsä palkitaan ruhtinaallisesti.

Syrjäisellä Osan niemimaalla matkaajaa odottaa varsinainen paratiisi maan päällä. Täällä pääsee ihailemaan luontoa ja viidakon elämää autenttisimmillaan  ja monimuotoisimmillaan suurten turistimassojen ulottumattomissa.

Osan niemimaalla eletään luonnon ehdoilla. Esimerkiksi Drake Bayn suunnilla viidakon läpi kulkeva (seudun ainoa) kuoppainen hiekkatie saattaa rankkasateella muuttua hetkessä tulvivaksi viidakkojoeksi – tästäkin on omakohtaista kokemusta.

Niemimaan syrjäisimmässä kolkassa sijaitseva Corcovadon kansallispuisto on luonnon monimuotoisuudeltaan koko planeettamme ylivertaisin kolkka. Kansallispuistoon ja sen mielettömään biodiversiteettiin pääsee tutustumaan opastetuilla retkillä. Jos on onnekas, täällä voi monien muiden harvinaisten lajien ohella päästä jopa jaguaarin jäljille.

6) Playa Jaco

Playa Jaco ei ole ehkä se Costa Rican kaikista autenttisin tai kaunein rantakohde. Vilkasta yöelämää sekä aloittelijaystävällisiä surffiaaltoja etsivät viihtynevät näillä kulmilla kuitenkin mainiosti päivän pari. 

Itsekin sain Playa Jacossa kokea sekä elämäni ensimmäisen surffitunnin että paikallisen yöelämän humua (riemukkaita mutta rankkoja kokemuksia kumpainenkin). Lisäksi tutustuin onnekseni Room2Board -hostellissa mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa reissu jatkui yhdessä vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin, kun Playa Jacon kuppilat ja surffirannat jäivät taakse. 

7) Santa Teresa

Tämä Nicoyan niemimaalla sijaitseva surffikohde huokuu hyviä viboja ja rentoa, kiireetöntä elämänmenoa. Tänne voisi helposti jumittua nauttimaan elämästä pidemmäksikin aikaa, vaikkei surffilaudan päälle välttämättä aikoisikaan.

Tee Santa Teresasta vähintään päiväretki myös läheiseen Montezuman pieneen ja boheemiin rantakylään! Täällä osallistuin elämäni ensimmäiselle joogatunnille täydellisen seesteisissä puitteissa.

Vesiputousbongareille:

• Catarata La Fortuna (La Fortuna, Alajuela)
• Catarata de Toro (Bajos del Toro, Alajuela)
• Cataratas Nauyaca (Dominical, Puntarenas)
• Catarata de Montezuma (Montezuma, Nicoyan niemimaa)
• Catarata Rio Celeste  (Tenorio Volcanon kansallispuisto)
• Catarata Uvita (Uvita, Puntarenas)

Seuraavassa reppureissupostauksessa heitetäänkin jäähyväiset Costa Ricalle ja Väli-Amerikalle, kun matka jatkuu Panaman ja San Blas -paratiisisaarten kautta kohti kiehtovaa Kolumbiaa ja Etelä-Amerikkaa!

Psst! Jos olet missannut reppureissuni aikaisemmat etapit, ei huolta – tässä kootusti linkit kaikkiin tähänastisiin Latinalaisen Amerikan seikkailuihini:

• Reppureissuun valmistautuminen
• Dominikaaninen tasavalta: 11 päivää Dominikaanisessa Tasavallassa
• Guatemala: Antigua ja Acatenango, Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä, Tikal, Lanquin ja Rio Dulce
• Honduras: Sukelluskurssi ja saarielämää Utilan saarella Hondurasissa
• Nicaragua: Leon, Granada ja Ometepe, San Juan del Sur ja Nicaraguan surffirannikko
• Costa Rica: Costa Rican matkakertomus