Äidin kynästä 20.12.2017.
Siellähän se Emma meitä odotteli rinkka selässä San Josen lentokentällä! Olipa ihanaa nähdä pitkästä aikaa!
Tänään saavuimme illansuussa joulunviettoon Monteverden pilvisademetsän ihmeellisiin maisemiin uskomattomia teitä ajaen. Kerran piti muuttaa reittisuunnitelmaakin, kun auto hyytyi jyrkkään ylämäkeen ja oli pakko palata takaisin.
Matkalla kävimme patikoiden ihastelemassa upeaa Catarata del Toro -vesiputousta. Majoitumme viehättävässä omassa pikku mökissä Santa Elenassa. Huomenna päästään tutkimaan ympäröivää vehreän kaunista luontoa ja sen rikasta eläimistöä. Erilainen joulu totta tosiaan!
Catarata del Toro -putouksella.Costa Rica 27.12.2017.
Pura vida from Costa Rica! Viikko sitten matkasin Nicaraguasta tänne Costa Rican puolelle vastaanottamaan äitiä ja iskää lentokentälle. Sen jälkeen on kierrelty vuokra-autolla maan keski- ja pohjoisosia ja nautittu hienoista maisemista sekä kauniista vehreästä costaricalaisesta luonnosta.
Upea luonto on Costa Ricassa läsnä kaikkialla.
Costa Rica on lintubongarin unelmakohde.
Sympaattinen laiskiainen on Costa Rican kansallissymboli ja näihin omintakeisiin eläimiin voi törmätä ympäri maata. Kuvassa emolaiskiainen puussa poikasineen.
Auringonlasku Monteverden pilvisademetsän maisemissa.
Koatit ovat Keski- ja Väli-Amerikassa eläviä puolikarhuja. Ne ovat varsin uteliaita ja jopa röyhkeän pelottomia – olen nähnyt koatin mm. kähveltävän ruokaa suoraan varomattoman turistin käsilaukusta.Joulun vietimme vuorilla omassa “mökissä” Monteverden pilvisademetsän nurkilla. Aattoaamuna seikkailimme köysiradoilla ja myöhemmin iltapäivästä teimme kävelyretken riippusilloilla pilvisademetsän yllä.
Vaijeriliukua Monteverden pilvisademetsässä.
Pilvisademetsän ihailua puiden latvustosta käsin.
Aattoiltana kävimme syömässä fiinisti ravintolassa, pelailimme korttia ja kuuntelimme Raskasta Joulua. Glögin sijaan siemailimme tällä kertaa rommikolaa.
Jouluaaton vietimme tällaisessa costaricalaisessa mökissä.
Jouluaaton illallinen lähibistrossa.Lisäksi olemme tehneet muutaman patikkareissun kansallispuistoihin ja vesiputouksille. Huomenna matka jatkuu yhdeksi yöksi Arenal-tulivuoren liepeille ja sen jälkeen suunnataan loppureissun ajaksi Karibian rannikon maisemiin.
Sen lisäksi, että on ollut kivaa pitkästä aikaa nähdä porukoita, on kulunut viikko ollut muutenkin melkoista luksusta niin sanottuun normaaliin backpacker-arkeen verrattuna: Vuokra-auto, mökkimajoitus dormitorion kerrossängyn sijaan, lämmin vesi suihkussa, ruokailut ravintoloissa, monet erikoisaktiviteetit, kansallispuistojen sisäänpääsymaksut… suurin osa edellä mainituista huvituksista olisi jäänyt kokematta ja kustantamatta itsekseni pienellä päiväbudjetilla matkatessa.
Yksityismajoitus – miten mahtavaa luksusta ja tervetullutta vaihtelua iänikuiseen dormitorioelämään!Vielä on onneksi viikon verran yhteistä reissuaikaa jäljellä. Lisää kuvia ja tunnelmia myöhemmin luvassa Karibian rannalta!
Costa Rica 31.12.2017.
Suuri kiitos kaikille syntymäpäiväonnitteluista! Synttäreitä sain viettää tällä kertaa Karibian rantojen maisemissa.
Joulukuun lopussa vietettäville syntymäpäivilleni sattuu harvemmin tällaiset biitsikelit.
Syntymäpäivän kunniaksi osallistuimme kiehtovalle opastetulle kierrokselle paikallisessa villieläinten pelastuskeskuksessa, Jaguar Rescue Centerissä. Teimme samalla lahjoituksen keskukselle pelastettujen ja kuntoutettavien laiskiaisten, apinoiden ja muiden eläinten hyväksi. Vuosi vaihtuu vielä myöhemmin tänään täällä samoissa maisemissa Puerto Viejossa.
Vuosi 2017 oli yksi elämäni parhaimmista, joka huipentui loppua kohden totaaliseen irtiottoon ja suuren reissu-unelman toteutukseen. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Jatkakoon 2018 edeltäjänsä viitoittamalla tiellä; suuren seikkailun äärellä.
Onnea ja iloa kaikille tulevan vuoden suuriin ja pieniin seikkailuihin!
Thank you everyone, my old and new friends in Finland and elsewhere, for making my 2017 so awesome! Wish you all the best for 2018 – let’s rock it!
Costa Rica 12.1.2018.
Kivaa alkanutta vuotta kaikille! Itselläni vuosi 2018 on pyörähtänyt käyntiin oikeastaan parhaimmalla mahdollisella tavalla täällä ympäri ihanaa Costa Ricaa seikkaillessa.
Vuoden ensimmäiset pari päivää vietin yhdessä vanhempien kanssa Karibian kauniissa maisemissa rennon letkeissä tunnelmissa. Oli ihan mahtavaa, kun porukat tuli tänne saakka moikkaamaan mua ja pääsimme koluamaan yhdessä Costa Ricaa vajaat pari viikkoa!
Cahuitan kansallispuistossa.
Illanviettoa Puerto Viejossa.
Lopulta koitti jäähyväisten ja vanhempieni kotiinpaluun aika.Äidin ja iskän lähdettyä paluumatkalle kohti pohjolaa jäi Karibia taakse ja matkani jatkui Costa Rican Tyynenmeren puoleiselle rannikolle, jossa jo reilu vuotta aikaisemmin rinkka selässä reissasinkin.
Törmäsin sattumalta aiemmin Nicaraguassa yhteen huippuun brittiin, jonka kanssa tutustuimme ja chillailimme sittemmin yhdessä mun viimeiset Nicaraguan päivät. Nyt Costa Ricassa meidän tiet kohtasivat Craigin kanssa uudestaan.
Nicaraguassa vajaa pari viikkoa aiemmin tapaamani Craig liittyi seuraamme Costa Ricassa sopivasti syntymäpäiväni iltana.Vietimme porukalla loistavan vuodenvaihteen. Sen jälkeen, vanhempieni lähdettyä takaisin Suomeen, otimme Craigin kanssa alle vuokra-auton, jolla painelimme Costa Rican kenties syrjäisimpään kolkkaan, Osan niemimaalle Drake Bayhin maan kaakkoisosiin.
Seuraavat päivät seikkailimme pitkin niemimaan uskomattoman huonokuntoisia teitä syrjäisiä rantoja etsien ja kaunista, lähes koskematonta luontoa ja sen villieläimiä ihaillen.
Kyltti tien varressa muistuttaa hiljentämään vauhtia – olet jo saapunut paratiisiin.
Paikoitellen jouduimme ylittämään autollamme jopa pieniä jokia. Kerran rankkasateen yllätettyä joet tulvivat sen verran, että jouduimme odottelemaan pimeän laskeutuessa saarroksissa noin tunnin verran vedenpinnan laskua, ennen kuin pystyimme ylittämään joen turvallisesti ja palaamaan majapaikkaamme.
Jännitystä lisäsi kohtaaminen erään pariskunnan kanssa, joka oli onnistunut jokea turhan varomattomasti ylittäessään tuhoamaan oman vuokra-autonsa.
Craig testailemassa joen syvyyttä ja sopivaa ylityskohtaa.
Uskaltaisikohan tämän joen ylittää pienellä Daihatsullamme…Drake Bayn visiitin kohokohta oli opastettu päiväretki Väli-Amerikan kansallispuistojen “kruununjalokiveen”, syrjäiseen Corcovadon kansallispuistoon.
Corcovadon kansallispuisto on maan suurin ja se kattaa arviolta huikeat 2,5 % koko maapallon biodiversiteetistä. National Geographic onkin tituleerannut kansallispuiston biodiversiteetiltään maailman intensiivisimmäksi alueeksi.
Jo venematkan aikana kohti kansallispuistoa kohtasimme pienen ryhävalasjoukon, joka nousi yhtäkkiä pintaan aivan meidän veneemme vieressä. Hitto mikä fiilis!
Valaat pääsivät yllättämään, vaikkei millään varsinaisella valassafarilla oltukaan.Costa Rican neljän apinalajin lisäksi näimme kansallispuistossa lyhyen ajan sisällä muun muassa muurahaiskarhun, krokotiilin, harvinaisia lintuja ja jyrsijöitä, Jesus Christ -liskon (viimeisenä reissupäivänä Dominicalissa näimme myös samaisen lajin edustajan juoksevan vetten päällä) sekä huikeimpana kaikista muutaman bairdin tapiirin, joita on kuulemma koko maailmassa jäljellä enää noin pari tuhatta yksilöä.
Harvinainen tapiirin poikanen.
Oravasaimiri on yksi neljästä Corcovadon kansallispuistossa tavattavasta apinalajista.
Hämähäkkiapinoita.
Mölyapinan poikanen.
Keltanuolimyrkkysammakko.
Jesus Christ -lisko osaa kutsumanimensä mukaisesti kävellä – tai ainakin juosta – vetten päällä.Osan niemimaata tarpeeksi koluttuamme otimme suunnaksi pienen Dominical-nimisen surffikylän, jossa vietin pari päivää viimeksi joulukuun 2016 alussa.
Dominicalin rannan edustalla ei näy turistiresortteja.
Molempina kertoina Dominicalissa olen majoittunut Cool Vibes Beach Hostellissa. Voin suositella!Sain synttärilahjaksi pari yksityistä surffituntia Craigilta (sisältäen piknik-lounaan biitsillä), joten suuri osa Dominicalissa viettämästämme ajasta kului Tyynenmeren lämpimissä aalloissa surffilaudan kanssa.
Surffauksesta jäi (monista kipeistä nirhaumista ja rakoista huolimatta) tosi hyvät fiilikset. Sain kasvatettua kivasti itseluottamusta ja treenattua ajoitusta, sekä lopulta pyydystettyä itsenäisesti enemmän aaltoja kuin koskaan aiemmin. Surffaustuokio aringonlaskussa oli myös jotain tosi makiaa.
Surffiopettajanani toimi tällä kertaa Craig. Rannalla ollut valokuvaaja sai ikuistettua meidät tietämättämme tähän surffioppitunnin jälkeiseen otokseen.Surffauksen lisäksi teimme kahdeksan kilometrin pituisen kävelyretken luonnonhelmaan kauniille Nayaca-vesiputouksille, jossa paistattelimme päivää, uimme putouksissa ja hypimme kallioilta veteen.
Viimeisenä päivänä kävimme tsekkaamassa myös muutaman muun pienemmän vesiputouksen. Kuvassa Poza Azulin putous, jossa pääsi myös hyppimään liaanilla kalliolta veteen.Iltaisin kokkailimme yhdessä ruokaa (viimeisen illan kunniaksi lohta ja perunamuusia kermakastikkeessa), pelailimme korttia, kuuntelimme musiikkia, pidimme leffailtoja ja nautimme maltillisesti rommipohjaisia drinksuja.
Yhden yön vietimme tässä yksinkertaisessa, mutta ainakin (lähes) vedenpitävässä murjussa viidakon laidalla. Drake Bayn ainoa hostelli oli tuolloin täyteen buukattu, ja jokin yösija oli pakko löytää. Yö sujui ongelmitta, vaikkakin 30 dollaria oli hieman ylihinnoiteltu pyyntihinta tönön tarjoamista fasiliteeteista.Tänään torstaina tuli meidän yhteinen Costa Rican reissutaival päätökseensä, ja Craig nakkasi mut matkallaan lentokentälle tänne Animal Rescue Centerille. Vähintään viikon verran tulen toimimaan täällä vapaaehtoishommissa pitäen huolta pelastuskeskukseen tuoduista ja täällä asuvista apinoista, laiskiaisista, papukaijoista ja muista eläimistä.
Odotan innolla huomista ensimmäistä työpäivää, mutta samalla tuntuu vähän oudolta ja haikealta olla pitkästä aikaa taas “yksin”.
Vuoden alku on opettanut, että vähintään yhtä antoisaa kuin yksin matkustaminen voi olla jakaa reissuarjen pienet asiat ja hyvät hetket, reissaamisen riemu sen tuomine ikimuistoisine elämyksineen ja pikku kommelluksineen, oikean tyypin kanssa.
Mun matka jatkuu nyt toistaiseksi taas itsenäisesti omaa tietäni. Maaliskuun lopulla pääsen kuitenkin jälleen jatkamaan yhteistä seikkailua, tällä kertaa Etelä-Amerikassa Ecuador-Peru -akselilla, tutun reissukaverin kanssa…
Jälkeenpäin
Lähdettyäni Nicaraguasta vastaanottamaan vanhempiani Costa Ricaan jäi Craig jatkamaan reissuaan Nicaraguaan. Viestittelimme kuitenkin päivittäin ja sovimme, että näemme Costa Ricassa muutaman päivän ajan uudenvuoden jälkeen vanhempieni lennettyä takaisin Suomeen ennen Craigin paluulentoa Lontooseen (Nicaraguan ensitapaamisestamme pääsee lukemaan enemmän tästä postauksesta!).
Jossain vaiheessa kyselin Craigin uudenvuoden suunnitelmia ja tiedustelin, olisiko hän kenties tahtonut liittyä minun (ja vanhempieni) seuraan uudenvuoden viettoon Puerto Viejossa. Tämä sopi Craigille ja lopulta hän saapui Karibian rannikolle sopivasti jo syntymäpäiväni iltana, 29. joulukuuta.
Päiväretkellä vanhempieni ja Craigin kanssa Cahuitan kansallispuiston maisemissa.
Uudenvuoden viettoa porukalla Karibianmeren rannalla.Pääsimme Costa Ricassa seikkailemaan Craigin kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla yhdessä ja syventämään Nicaraguassa lupaavasti alkanutta tuttavuuttamme. Kummallekin jäi Costa Ricasta ja siellä yhdessä viettämästämme ajasta erittäin lämpimät muistot, joiden äärelle palataan toisinaan kaiholla edelleen.
Craig oli muuten ilmoittanut jossain vaiheessa työpaikalleen Lontooseen, että hän on päättänyt venyttää lomaansa ja palaisi töihin reilu viikko etukäteen ilmoitettua myöhemmin.
Olisin tahtonut nähdä Craigin pomon ilmeen, kun Craig lopulta ilmaantui toimistolle tammikuiseen Lontooseen suoraan lentokentältä shortseissa, hupparissa ja rinkka selässään, ja ilmoitti heti alkajaisiksi, että hän tahtoo vielä samalle keväälle sapattivapaan – niin pitkän kuin mahdollista.
P.S. Jäähyväisten hetki oli erittäin vaikea, eikä kyyneliltäkään vältytty. Tiesimme, että seuraavan kerran näkisimme toisemme vasta lähes kolmen kuukauden kuluttua. Sen sijaan emme vielä tienneet, kuinka pitkän palkattoman loman Craig onnistuisi itselleen lopulta tuota reissua varten neuvottelemaan.
Costa Rica – miten sinne löysin ja miksi sinne kaipaan
rakkautta ensikosketuksella
Costa Rica on se maailmankolkka, jossa alkujaan löysin reppureissauksen riemun. Marras-joulukuussa 2016 tähän sademetsien, surffirantojen, vesiputousten ja tulivuorien maahan tekemäni parin viikon reppureissu edustaa jonkinlaista käännekohtaa elämässäni. Tuosta kokemuksesta lähtien sisälläni on aina asunut pieni seikkailunnälkäinen reissusielu.
Jo valmiiksi kytenyt liekki maailman tutkimista ja sooloreissausta kohtaan oli ensimmäisen Costa Rican reissuni myötä peruuttamattomasti roihahtanut.
Päädyin Costa Ricaan ensimmäistä kertaa täysin sattumalta etsiessäni maailmankartalta kiinnostavalta kuulostavaa reppureissukohdetta. Kuva Playa Jacolta marraskuulta 2016.Tuolla reppureissulla oli käänteentekevä vaikutus myös tässä blogissa kuvatun, maailmalla vietetyn reppureissuvuoden reittivalintaan. Costa Rican kokemukseni ansiosta päädyin syksystä 2017 lähtien reissaamaan 11 kuukaudeksi nimenomaan Väli- ja Etelä-Amerikkaan Kaakkois-Aasian sijaan.
Näkymä viidakkohostellin parvekkeelta lähellä Manuel Antonion kansallispuistoa.Lisäksi päädyin ehdottamaan vanhemmilleni, että viettäisimme yhteisen joulun Costa Ricassa, jossa voisin toimia heidän matkaoppaanaan. Minusta tuntui, että Costa Rica voisi olla sopiva vaihtoehto heidän ensimmäiseksi Euroopan ulkopuoliseksi matkakohteekseen.
”Tämän maan sanoinkuvaamattoman kaunis luonto, paikallisten ihmisten ystävällisyys, avuliaisuus ja yleinen elämänasenne sekä muiden reissaajien kanssa koetut hetket ja heidän kanssaan vaihdetut kokemukset tekivät näistä kahdesta viikosta mun tähänastisen elämän ikimuistoisimmat. Ja enää ei tarvitse pohtia, kannattaako se “yksin” reissaaminen. Avoin, rento mieli sekä ennakkoluuloton asenne kantavat jo pitkän matkan.” -Emma joulukuussa 2016.
Costa Rica reppureissukohteena
Vaikka jotkut kokeneet reppureissaajat parjaavat maata kalliiksi ja turistisoituneeksi, on Costa Rica oman kokemukseni mukaan täydellinen reppureissukohde varsinkin Väli- ja Etelä-Amerikan vasta-alkajalle sekä jokaiselle luontomatkailusta kiinnostuneelle.
Kompaktin kokoinen maa on suhteellisen turvallinen ja helposti haltuun otettava. Englannin kielellä pärjää täällä kaikista reissaamistani Latinalaisen Amerikan maista kaikista pisimmälle. Amerikkalaisia turisteja toki piisaa, mutta samalla täältä on helppoa löytää myös omaa rauhaa ja turistiresorttien vastapainoksi huomattavasti autenttisempaa meininkiä.
Costa Rica on hintatasoltaan naapurimaitaan kalliimpi, mutta kaiken kaikkiaan mielestäni edelleen varsin edullinen verrattuna vaikkapa läntisen Euroopan hintatasoon. Bussiverkosto on ihan kattava, mutta eniten maasta ja etenkin sen monista syrjäisistä luontokohteista saa irti ottamalla alleen vuokra-auton.
Lyömätön biodiversiteetti
Costa Rican luonto edustaa itselleni jonkinlaista maanpäällistä paratiisia. Luonnon monimuotoisuus on täällä jotain niin uskomatonta, että sen äärellä jopa liikuttuu.
Costa Ricasta löytyy arviolta puoli miljoonaa lajia – noin viisi prosenttia koko planeetan biodiversiteetistä. Mistään muualta Amerikoista – tai edes koko maailmasta – ei löydä vastaavaa luonnon monimuotoisuutta ja villieläinten kirjoa yhtä pieneltä alueelta.
Ainoastaan eri lintulejeja tavataan Costa Ricassa 900 kappaletta. Kuvassa leveänokkamomotti.
Costa Ricassa ei tarvitse välttämättä matkata kansallispuistoon saakka villieläimiä bongatakseen. Kuvassa punainen iguaani paistattelemassa päivää majapaikkamme viereisessä puussa La Fortunan pikku kaupungissa.
Costa Ricalla on yli 1200 kilometriä rantaviivaa sekä Karibian että Tyynenmeren rannikolla. Maa on täynnä toinen toistaan upeampia biitsejä, joista monet ovat myös surffaajien suuressa suosiossa.Costa Ricassa myös tehdään paljon töitä ympäristönsuojelun ja lajien varjelemisen eteen. Yhteensä noin 28 % maan pinta-alasta on suojeltua ja metsähakkuiden määrä täällä on maailman alinta luokkaa. Maan energiantuotanto nojaa 99 prosenttisesti uusiutuviin energianlähteisiin.
Ympäristönsuojelun lisäksi Costa Rica on oman maanosansa mallimaa myös monessa muussa mielessä. Maalla ei ole ollut omaa armeijaa sitten vuoden 1949. Asevoimien sijaan verorahat on voitu ohjata koulutukseen, terveydenhuoltoon ja ympäristönsuojeluun. Costa Ricassa on ilmainen julkinen terveydenhuolto ja maksuton koulutus.
Pura vida
Mikä yhdistää Costa Ricaa ja Suomea? Kumpikin on tahoillaan valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Costa Rica on sittemmin saanut luopua tittelistään, mutta costaricalaiset, eli ticot, ovat edelleen tunnettu hymyilevänä ja positiivisen elämänasenteen omaavana kansana.
Maan motto sekä yleisenä tervehdyksenä ja sloganina käytetty pura vida on paitsi tervehdys, myös elämäntapa ja osa paikallista filosofiaa ja elämänkatsomusta. Se tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä puhdasta / yksinkertaista elämää.
Ilmaisua käytetään kuvaamaan rentoa, ystävällistä ja elämästä nauttivaa suhtautumistapaa ja asennetta.
Pura vida -elämänasenne kannustaa nauttimaan elämän pienistä asioista ja arvostamaan sitä, mitä kullakin on.Suomalaisten aseman maailman onnellisimpana kansana selittänee puolestaan ihan jotkin muut tekijät, kuin letkeän huoleton pura vida -elämänfilosofia…
Kulinaristin paratiisi – vai eikö sittenkään?
Valitettavasti perinteinen costaricalainen keittiö ei varsinaisesti hurmaa monipuolisuudellaan ja makumaailmallaan. Aamiaiseksi on perinteisesti tarjolla lähinnä jo Nicaraguasta tuttua gallo pintoa; riisistä ja mustapavuista koostuvaa sekoitusta. Kylkeen tarjoillaan yleensä munia, tortillaa ja/tai juustoa.
Perinteisen costaricalaisen lounaan äärellä. Pavuista on vaikeaa päästä täällä eroon.Toinen tyypillinen costaricalainen ruoka casado nautitaan lounaaksi tai illalliseksi. Jälleen kerran: riisiä ja papuja tällä kertaa proteiininlähteen (kana, kala tai liha), keittobanaanin eli plantaanin sekä salaatin kera. Ihan maukasta sinänsä ehkä joo, mutta Nicaraguassa ja Costa Ricassa vietetyn reilun kuukauden jälkeen alkoivat riisi ja pavut tursuta pikku hiljaa korvista ulos.
No, mikään maa ei ole täydellinen. Ei edes Costa Rica.
Seuraavassa Costa Rica -aiheisessa postauksessani kerron vapaaehtoistyöstäni villieläinten parissa Animal Rescue Centerissä sekä tarjoilen kohdesuosituksia ja -vinkkejä Costa Rican reissua suunnitteleville. Klikkaa postauksen pariin tästä!
Psst! Jos olet missannut reppureissuni aikaisemmat etapit, ei huolta – tässä kootusti linkit kaikkiin tähänastisiin Latinalaisen Amerikan seikkailuihini:
- Reppureissuun valmistautuminen
- Dominikaaninen tasavalta: 11 päivää Dominikaanisessa Tasavallassa
- Guatemala: Antigua ja Acatenango, Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä, Tikal, Lanquin ja Rio Dulce
- Honduras: Sukelluskurssi ja saarielämää Utilan saarella Hondurasissa
- Nicaragua: Leon, Granada ja Ometepe, San Juan del Sur ja Nicaraguan surffirannikko
Kieltämättä Costa Rican luonto on upea, maan luonnon vuoksi olisi kova halu päästä siellä käymään. Ihan huippuja nuo kaikki lukuisat eläinhavainnot, vastaavia eläimiä ei pääse näkemään yhtä runsaasti muualla kuin Costa Ricassa.