Bloggaaja nojaa palmua vasten paratiisisaarella rommikoladrinkki kädessään.

Kirjeitä Dominikaanisesta tasavallasta

Dominikaaninen tasavalta, 11.10.2017.

Terveiset täältä Karibian paahtavan auringon alta!

Ensimmäinen reissuviikko alkaa olla paketissa. Vielä neljä päivää tällä saarella jäljellä ja sunnuntai-maanantai välisenä yönä matka jatkuukin jo sitten kohti Guatemalaa.

Bloggaajan hymyilevä selfie hotellin parvekkeella.
Reppureissuvuoteni ensimmäinen aamu Dominikaanisessa tasavallassa.

Tähän mennessä reissuni on ehtinyt viedä pääkaupunki Santo Domingon vanhan kaupungin sykkeestä saaren koilisrannikolle vesiurheilijoiden paratiisiin Cabareteen sekä Samanán niemimaan upeille, lähes autioille biitseille tänne Las Terrenakseen.

Matka on taittunut niin bussissa, (viritettyjen) mopotaksien takapenkillä kuin kuorma-auton avolavallakin.

Bloggaaja avolavan kyydissä muutaman muun matkustajan kanssa Dominikaanisessa tasavallassa.
Avolavalla reissaten yhdessä paikallisten kanssa.
Bloggaaja moottoripyörätaksin kyydissä Dominikaanisessa tasavallassa.
Paikallisten moottoripyörätaksien kyydissä meinasi välillä vähän jännittää.

Hurrikaaneista ei ole onneksi tietoakaan ja aurinko on hellinyt (välillä ronskein ottein) päivittäin. En viitsi kuitenkaan valittaa välillä suht tuskaiselta tuntuvasta helteestä samaan aikaan, kun siellä Suomessa on ilmeisesti meneillään ennätyssateinen lokakuu. 

Hurrikaanin varoituskyltti hostellin seinällä.
Hurrikaanin varoituskyltti hostellin seinällä.
Rantanäkymä Dominikaanisessa tasavallassa.
Samanan niemimaan rantamaisemaa.
Bloggaajan selfie Cabareten kadulla Dominikaanisessa tasavallassa.
Cabareten paahteisilla kaduilla.

Paikallisten kanssa espanjaksi kommunikointi onnistuu pakollisilta osin jotenkuten. Vielä on kuitenkin pitkä matka sujuvaan, ajatuksia ja kokemuksia vaihtavaan suulliseen kommunikointiin. 

Ihmiset ovat ystävällisiä ja mahtavan avuliaita, vaikkakin toisinaan miehiltä saatu liiallinen huomio kyrsii (on super eksoottista olla skandinaavi täällä päin – yllätys yllätys). Cuba Libre on maittavaa ja sitä näyttää saavan 1,80 € hintaan joka majapaikan baarista, jos ei pidemmälle jaksa lähteä.

Hostellin baari Santo Domingossa.
Island Life -hostellin baari Santo Domingossa.
Bloggaaja ja rommikola hostellin uima-altaalla.
Cuba libreä Island Life -hostellin uima-altaalla.

Ajatus siitä, etten ole tulossa täältä Karibialta takaisin kotiin (niin mihinkäs kotiin..?) tuntuu edelleen tosi omituiselta. Hölmöä, etten aloita pian taas normaalia arkea ja paina ensi viikosta jälleen duunia tutussa pankissa (terkkuja sinne Porvooseen!). 

Tämä loma Dominikaanisessa tasavallassa on toiminut osaltaan myös ikään kuin henkisenä “sopeuttamisleirinä” tulevia viikkoja ja kuukausia varten. Vaikeaa yrittää käsittää, ettei tämä reissu ole loppumassa ihan hetkeen, vaan sen sijaan se on viemässä minut edelleen yhä vain kauemmaksi tutusta ja turvallisesta Suomesta. Hieman pelottavaa, mut samalla niiiin siistiä!

Bloggaaja Dominikaanisen tasavallan hiekkarannalla.

Hostellin wifin rajallisuudesta johtuen lisää kuvia ja tähänastisista reissufiiliksiä luvassa myöhemmin. Älkäähän hajotko sillä välin sinne sateeseen! 😉

Emma

Dominikaaninen tasavalta, 15.10.2016.

Eilen oli ihan täydellinen viimeinen päivä täällä Dominikaanisessa tasavallassa!

Suhtauduin vähän skeptisesti meidän varaamaamme booze cruise -retkeen, sillä koko päivän kestävä purjehdusreissu open baareineen paratiisimaiselle Saonan saarelle kuulosti yksinkertaisesti liian hyvältä ollakseen totta – varsinkin lystin hinta huomioiden. 

Bloggaaja veneen kannella drinkki kädessään, sininen meri taustalla.
Paatin kannella matkalla kohti paratiisisaarta.

Bloggaaja loikoilee veneen takaosassa merellä.

Bloggaaja ja muita reissaajia veneen kannella turkoosin meren äärellä.
Uusia kavereita paratiisin äärellä.

Mutta kaikki olikin yhtä täydellistä, jollei parempaa, kuin konsepti oli alunperin lupaillut! Koko päivä meni cuba librejä siemaillen latinorytmien säestämänä hulppealla purjeveneellä sekä Isla Saonan luonnon uima-altaan turkoosissa vesissä drinksu kädessä chillaillessa. Tällaisia päiviä muistelee lämmöllä vielä pitkään!

Isla Saonan valkoista hiekkarantaa palmuineen ja turkosia merivettä.
Isla Saonan paratiisimaista rantaa.
Isla Saonan turkoosia merivettä Dominikaanisessa tasavallassa.
Karibianmeren turkoosit vedet.
Bloggaaja nojaa palmua vasten drinkki kädessään paratiisirannalla.
Rommikolaa paratiisissa – liian hyvää ollakseen totta?
Hymyilevä bloggaaja turkoosissa merivedessä.
Tuona päivänä oli helppo hymyillä.
Emma

Viimeinen kirje Dominikaanisesta tasavallasta 18.10.2017.

Hola! Karibian loma on jo hiljalleen taakse jäänyttä elämää ja matka on taittunut tänne kuvankauniiseen Antiguan pikku kaupunkiin Guatemalaan, jossa takana on juuri ensimmäinen espanjan kielen oppitunti (oon ihan poikki!!), ja jossa asun paikallisessa isäntäperheessä seitsemän muun opiskelijan kanssa. 

Ohessa kuitenkin vielä koottuja fiiliksiä Dominikaanisesta tasavallasta.

Ensinnäkin, budjettimatkaajan reissuvinkkejä ja reppureissausblogeja kohdemaasta oli etukäteen hyvin niukasti saatavilla (vaikka englannin kielellä kovasti yritin googletella).

Lyhyeksi jääneen selvitystyön perusteella päätin jättää suosiolla väliin kalliit ja tylsältä vaikuttavat Puerto Platan ja Punta Canan All-Inclusive resort -turistirysät. 

Rantatuoli ja palmu Dominikaanisessa tasavallassa rannalla.

Pari ensimmäistä päivää vietin pääkaupunki Santo Domingoon ja erityisesti sen vanhaan kaupunkiin, Zona Colonialiin, tutustuen, jonka jälkeen jatkoin bussilla matkaa saaren pohjoisosiin; ensin vesiurheilumekkaan Cabareteen (jossa vastassa oli mahtava lämminhenkinen ja kansainvälinen paikallisyhteisö) ja sen jälkeen kauniille Samanan niemimaalle, Las Terrenaksen paratiisimaisille, lähes autioille hiekkarannoille. 

Rantamaisemaa Dominikaanisessa tasavallassa.

Matkan lopuksi palasin pääkaupunkiin osallistuakseni upealle purjehduspäiväretkelle Isla Saonan kristallinkirkkaille rannoille.

Vaikka lokakuu on saarella hiljaisempaa ns. low seasonia, paistoi aurinko 95 prosenttia ajasta. Harvat sateet tulivat yleensä noin 2-30 minuutin rankkasadekuuroina, jonka jälkeen taivas jälleen selkeni. 

Bloggaaja loikoilee veneen kyydissä merellä.

Luulin varanneeni saareelle varsin ruhtinaallisesti aikaa. Lopulta 11 päivää osoittautui kuitenkin liian lyhyeksi ajanjaksoksi maahan tutustumiseen ja samalla rennosti ottamiseen. 

Jos olisin tiennyt, kuinka paljon kauniita ja kiinnostavia paikkoja verrattaen uusi ja tuntemattomampi reppureissauskohde pitää sisällään, olisin varannut saarelle aikaa noin kolmisen viikkoa.

Hintataso resorttialueiden ulkopuolella on ihan Ok edullinen, varsinkin jos syö muuallakin kuin pelkästään turisteille suunnatuissa ravintoloissa. Hostellit olivat laadukkaita ja maksoivat dormitorioiden osalta suurinpiirtein 10-15 € per yö, yleensä aamiaisen sisältäen.

Pelkällä englannin kielellä on turisteille suunnattujen alueiden ulkopuolella vaikeaa tulla toimeen – ei sitä kukaan puhu.

Paikalliset olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita, mutta latinalaisen macho-kulttuurin pystyi havaitsemaan yksin kaduilla kulkiessaan. Yhtään kertaa ei onneksi kuitenkaan tarvinnut tuntea itseään uhatuksi.

Ainoan kerran mua hetkellisesti ahdisti ja ruumiillista koskemattomuuttani rikottiin, kun kaksi moottoripyöräkuskia lähes kirjaimellisesti taisteli siitä, kumpi saa kyydittää mut pääkaupungin helvetillisessä liikennekaaoksessa hostellille. Tällöin iso korsto kuski alkoi riuhtomaan mua kädestä. Jäipä siihen kyytiin nousematta.

Santo Domingon vanhankaupungin katukuvaa.
Santo Domingon katukuvaa.

Niille, jotka suunnittelevat kohtuuhintaista rentoa Karibian lomaa kauniissa maisemissa, voin ehdottomasti suositella Dominikaanista tasavaltaa. 

Kannattaa jättää suosiolla väliin Punta Canan viiden tähden all inclusivet ja varata majoitus sen sijaan esimerkiksi Las Terrenaksesta, jolloin pääsee kokemaan aitoa dominikaanista elämänmenoa ja saattaa saada, ainakin kuumimman sesongin ulkopuolella, kauniin hiekkarannan turkoosin meren äärellä kokonaan itselleen.

Saarella liikkuminen on helppoa joko vuokra-autolla tai julkisia busseja (sekä jos uskaltaa; paikallisia mopotakseja) hyödyntäen. 

Kaiken kaikkiaan Karibia jätti jälkeensä lämpimät fiilikset, ja sen letkeisiin tunnelmiin paahtavan auringon alle tulen vielä palaamaan… mutta sitä odotellessa ainakin seuraava kuukausi kulunee täällä mystisessä tulivuorien maassa: Guatemalassa.

Emma

Jälkeenpäin

Miksi Dominikaaninen tasavalta?

Dominikaaninen tasavalta valikoitui reppureissuni ensimmäiseksi kohteeksi käytännössä lentoreiteistä johtuvasta syystä. Löysin sopivan lentodiilin Helsingistä Frankfurtin kautta Santo Domingoon ja ajattelin, että mikäpä siinä – käydään pistäytymässä hetki Karibialla ennen matkan jatkumista ns. ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen Guatemalaan. 

Päätinkin suhtautua 11 päivääni Dominikaanisessa tasavallassa ikään kuin varsinaista reppureissua edeltävänä leppoisana lomana Karibialla. 

Yritin ottaa tämän suuren irtiottoni alun lähinnä rentoutumisen ja totuttelun kannalta. En esimerkiksi tuijotellut liian tarkkaan varsinaista reppureissuani varten luomaani suht tiukkaa 30 euron päiväbudjettia.

Dominikaaninen tasavalta reppureissukokemuksena

Dominikaaninen tasavalta oli ehkä reppureissaajan näkökulmasta hieman haasteellinen kohde startata reissu. Saari kun on tosiaan tunnettu pikemminkin All Inclusive- resorteistaan kuin hyvästä ja monipuolisesta hostelli- ja backpacker-skenestä. Ainakin vielä tuolloin 2017 hostelleja oli tarjolla muihin vierailemiini Väli- ja Etelä-Amerikan maihin verrattuna niukanlaisesti. 

valkoista hiekkaa ja palmuja Dominikaanisessa tasavallassa.

Mitä en maininnut tuolloin Facebook-postauksessani, oli se kamala koti-ikävä, joka vihloi rintaani tuolloin ensimmäisten päivien aikana. En muista, tunnustinko sitä tuolloin kenellekään.

Alkupäivinä pääkaupunki Santo Domingon hostellissa muistan jopa netistä googletelleeni apua ja lohtua siihen musertavaan yksinäisyyden tunteeseen, jota tuolloin koin. Saatoin jopa hieman kyseenalaistaa tuossa vaiheessa päätökseni koko reppureissuvuotta kohtaan.

Onneksi kyseessä oli jonkinlainen alkushokki, eikä minun tarvinnut kauaa rypeä raastavassa yksinäisyydessäni. Pahin koti-ikävä hälveni nopeasti ja pian pääsin sisälle vanhaan tuttuun yksinmatkustamisen moodiin. Tässä auttoivat ne lukuisat mukavat tyypit, joihin käytännössä jokaisessa hostellissa tutustui.

Viimeistäänkin kaksi viikkoa myöhemmin Guatemalassa yksinäisyyden tunteesta ei ollut jäljellä enää häivähdystäkään.

Bloggaaja seisoo veneen kannella Karibialla.

Virnuilin itsekseni, kun huomasin jo näissä ensimmäisissä kirjeissä mainittavan Cuba libren moneen otteeseen. Rommikola oli kyllä nautintoaineiden puolesta ehdottomasti reppureissuni yksi kantavia teemoja. Silloin harvakseltaan kun lasistani on sittemmin löytynyt rommia, kuljettaa sen maku minut oitis Väli-Amerikan maisemiin sekä Karibian letkeisiin tunnelmiin.

Bloggaaja pitelee kädessään mehulasia Cabareten rannalla.
Tällä kertaa Cabareten rannalla kädessäni ei ollut rommikola, vaan ihan alkoholiton tuorepuristettu  hedelmäcoctail.

Olin pyrkinyt opettelemaan itsenäisesti espanjaa etukäteen ja jonkin verran kieltä jo tuolloin reissun alussa ymmärsinkin. Muistan, kuinka turhauttavaa oli, kun paikallisten kanssa kommunikoinnista ei kuitenkaan meinannut vielä tuolloin Dominikaanisessa tasavallassa tulla juuri mitään. Paikalliset myös puhuivat espanjaa hyvin nopeasti ja murtaen, mikä ei myöskään auttanut asiaa.

Kielitaitoni koki tuosta viikko pari myöhemmin Guatemalan kielikurssilla aimo harppauksen eteenpäin. Seuraavissa kirjeissä ollaankin jo ehdottomasti yhden Väli-Amerikan kiehtovimman maan – Guatemalan – maisemissa!

Reppureissaajan kohdevinkit Dominikaaniseen tasavaltaan

  • Santo Domingo. Pääkaupungin vanhassa kaupunginosassa, Colonial Zonella, voi viipyä hyvin päivän pari ennen kun jatkaa matkaa saaren muihin osiin. Tietty varovaisuus ja harkinta on kuitenkin paikallaan – etenkin jos on naispuolinen ja liikkuu kaupungilla pimeän aikaan. Island Life Hostel on oivallinen tukikohta pääkaupungin vierailun ajaksi!
    Santo Domingon vanha keskusta.
    Santo Domingon Zona Colonial on Amerikkojen vanhin jatkuvasti asuttu eurooppalainen asutus. Alue on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi.
  • Cabarete. Vesiurheilijan paratiisi! Etenkin leijasurffaajat ovat täällä pikku kaupungin rannikolla kuin kotonaan, mutta kyllä sitä tällainen ei-niin-vesiurheilulajien-ystäväkin viihtyi huudeilla mainiosti pari päivää! Täältä löytää myös eloisaa yöelämää ja bileskeneä. Hostel Laguna Park tarjosi oikein kelvollisen tukikohdan Cabareten vierailun ajaksi.
    Hostellin uima-allasalue Dominikaanisessa tasavallassa.
    Laguna Park -hostellin uima-allasalue.
  • Las Terrenas. Viihtyisä pieni merenrantakaupunki, joka tarjoilee jonkin verran myös backpacker-skeneä. Majoituin täällä Manty’s Guesthouse -nimisessä, hostellimaisessa majatalossa, jossa oli hyvä, kotoisa tunnelma!
    Las Terrenasin rantanäkymää Dominikaanisessa tasavallassa.
    Las Terrenasin rantamaisemaa.
    Aamupalalautanen ja kahvikuppi hostellin pöydällä.
    Aamupala Manty’s Guesthousessa. Kahvi oli muuten Karibialla ja Väli-Amerikassa lähes poikkeuksetta HYVÄÄ!
  • Päiväretki Isla Saonalle. Retken voi buukata vaikkapa hostellin tms. majoituspalvelun kautta. Retkiä on erilaisia eri budjeteille. Itse taisin maksaa kokopäiväretkestä (sisältäen lounaan ja open barin koko päiväksi) jotain 40-50 euron väliltä.
Bloggaaja kävelee hiekkarannalla Dominikaanisessa tasavallassa.
Ja sitten kohti uusia maisemia!

Leave a Comment

Your email address will not be published.