Bloggaajan selfie, tulivuori savuaa taustalla.

Kirjeitä Guatemalasta osa I – Antigua ja Acatenango

Guatemala, 23.10.2017

Jälleen yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampana!

Sunnuntaina kiipesimme 12 hengen porukan sekä kahden paikallisen oppaan voimin Acatenango-tulivuorelle, jossa yövyimme neljän hengen teltoissa parin asteen lämpötilassa vajaan neljän kilometrin korkeudessa. 

Vaeltaja tulivuoren rinteellä.

Näkymä teltansuulta savuavalle tulivuorelle.

Matka leiripaikalle kesti lounastaukoineen noin 5,5 tuntia ja oli suurimman osan aikaa jyrkkää nousua tulivuoren rinteillä – eli toisin sanoen aivan täyttä tuskaa (oikeesti – se mun toukokuinen Helsingin puolimaraton ei ollut mitään tähän verrattuna…). 

Ikuisuudelta tuntuneen patikoinnin päätteeksi perillä odotti kuitenkin mahtava palkinto: Aitiopaikan näkymät leiripaikalta suoraan viereiselle aktiiviselle Fuego-tulivuorelle, joka noin 5-20 minuutin välein syöksi ilmaan savua ja laavaa voimakkaiden jyrähdysten säestämänä.

Fuego-tulivuori savuaa Guatemalassa.

Leirinuotio ja tuprutteleva Fuego-tulivuori taustalla.
Leiritulet ja taustalla tuprutteleva tulivuori.
Cuba libre -tölkki ja tulivuori taustalla.
Kappas – rinkan eväiden joukkoon oli päätynyt myös yksi Cuba libre -tölkki. Kyllä näissä maisemissa kelpasi fiilistellä!

Erityisen vaikuttavia purkaukset olivat pimeän laskeuduttua, jolloin pystyi ihailemaan myös vuoren rinteiltä alas valuvaa laavaa. 

Laava valuu pimeydessä alas Fuego-tulivuoren rinnettä.

Perille päästyämme chillailimme teltassa noppaa pelaillen ja myöhemmin nautimme illallisen viineineen leirinuotion lämmössä tähän mennessä reissun parasta auringonlaskua ihaillen.

Vaeltajat teltassa, taustalla savuttava tulivuori.

Vaeltajat ihailevat aruingonlaskua tulivuoren rinteellä.

Yöllä yritimme pysyä lämpiminä muutamassa lämpöasteessa ja saada unta tulivuoren ajoittaisista valtavista jyrähdyksistä huolimatta.

Pari kertaa erityisen suuren purkauksen aikaansaama meteli herätti mut kesken unien ja sai hetken pelkäämään, että tällä kertaa se laava ryöppyää oikeasti teltasta sisään. 

Herätyskello soi koleassa teltassa maanantaiaamuna klo 03:40 ja noin 20 minuuttia myöhemmin lähdimme kipuamaan jyrkän, kivikkoisen ja hermoja koettelevan matkan säkkipimeydessä otsalamppujen valossa kohti Acatenangon huippua (tulivuori on purkautunut viimeksi vuonna 1972 ja uinui tälläkin kertaa rauhallisesti).

Noin tunnin kiipeämisen jälkeen saimme nauttia jäätävän kylmällä ja tuulisella huipulla 3976 metrin korkeudessa hetken auringonnoususta, kunnes aurinko ja tulivuoret peittyivät pilviin ja alkoi laskeutuminen leiripaikalle sormet ja varpaat kohmeisina.

Auringonnousu, pilvet ja tulivuori.
Fuego-tulivuori auringonnousussa pilviverhon takana.
Vaeltajia aamuhämärässä tulivuoren huipulla.
Hostellilta oli voinut lainata lämpimiä vaatteita vaellukselle. Itse olen tuo neonkeltaiseen lainatakkiin sonnustautunut iloinen, mutta kohmeinen tulivuoren valloittaja.
Risti muistomerkkinä Acatenanco-tulivuoren huipulla.
Muistomerkki Acatenangon huipulla kuoliaaksi paleltuneiden vaeltajien muistolle. Vaeltajat olivat ilmeisesti yöpyneet tulivuoren huipulla teltassa, kun voimakas myrsky oli vienyt heidän telttansa mukanaan kohtalokkain seurauksin.

Reilu tuntia myöhemmin aamupalan jälkeen aloitimme noin 2,5 tuntia kestäneen paluumatkan. Hieman yllättäen alastulo jyrkkää vuoren rinnettä pitkin osoittautui (varsinkin näillä mun polvilla) vielä ylösmenoakin v-mäisemmäksi touhuksi, ja loppua kohden meinasi melkein jo itku tulla.

Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja vaikka jalat eivät arvatenkaan huomenna liiku yhtään mihinkään, en vaihtais tätä kokemusta pois mistään hinnasta!

Kävelty matka: yhteensä 22,5 km 

Askeleet: 36 895

Noussut kerrokset: 281

Tähän mennessä korkein vuoren huiputus: Acatenango, 3976 m.

Emma

Guatemala, 26.10.2017.

¡Hola! Puolitoista viikkoa elämää Antiguan kaupungissa on nyt takana.

1500-luvulla perustettu kaunis ja idyllinen Antigua on Guatemalan entinen pääkaupunki, Unescon maailmanperintökohde ja yksi maailman suosituimmista (ja varmasti myös halvimmista) paikoista opiskella espanjaa. Kaupunki onkin kuuluisa juuri laadukkaista kielikouluistaan.

Antiguan kaupungin mukulakivikatukuvaa.

Maya-alkuperäisväestöä Antiguan puistobukevardilla.

Antigua on mielenkiintoinen sekoitus traditionaalisesti pukeutuvaa alkuperäistä maya-väestöä, kansainvälisiä kieliopiskelijoita sekä erityisesti jenkeistä tänne muuttaneita expatteja, joiden ansioista myös englannilla pärjää täällä varsin pitkälle niin halutessaan. 

Köyhyyden ja vaurauden kontrasti on myös havaittavissa: vähävaraiset alkuperäisväestöön kuuluvat istuvat kadulla yrittäen myydä käsityötuotteitaan ja rammat kerjäävät McDonaldsin nurkilla samaan aikaan, kun varakkaat, yleensä länsimaalaislähtöiset ihmiset siemailevat lattejaan ja margaritojaan tyylikkäiden internet-kahviloiden ja ravintoloiden kattoterasseilla.

Antigualainen kahvilaravintola.

Antiguan Mc'Donaldsin puutarhaa.
Antiguan McDonalds lienee yksi maailman kauneimmista: Harvan pikaruokaketjun puutarha on varustettu tulivuorinäkymillä. P.S. paikan päälle veti hyvä, ilmainen wifi, ei länsimainen roskaruoka.

Toisinaan olen nauttinut reilu seitsemän euroa maksavan sandwichin hedelmäsmoothien kera viihtyisässä internet-kahvilassa, tai 4,5 euron Chardonnay-lasillisen viinibaarissa. Kun taas välillä olen vetänyt paikallisille suunnatussa vaatimattomassa pikaruokalassa vatsan täyteen herkullisia vegetortilloja 0,70 eurolla, tai Tropicana-hostellin cuba librejä 1,73 eurolla.

Guatemalalainen pikaruoka-ateria katukioskissa.
Katukioskin maissitortilla kaikilla mausteilla kustansi euroissa 70 senttiä, eikä makuelämyksessäkään ollut moitteen sijaa.

Entäpä huonot puolet? Turvallisuus, tai tarkemmin ottaen sen puute. Kaduilla ja liikkeiden edustoilla päivystävistä aseistetuista poliiseista ja vartijoista sekä rautakaltereista ikkunoiden ja parvekkeiden edessä voi päätellä, että nyt ollaan melko kaukana kotoa.

Päivisin kaduilla liikkuminen yksinään on ihan ok, mutta paikallisia haastattelemalla on käynyt selväksi, että pimeän jälkeen, varsinkaan myöhään illalla, ei ole välttämättä hyvä idea liikkua yksin. Tämä siitä huolimatta, että Antigua on Guatemalan kaupungeista sieltä turvallisimmasta päästä.

Pari kertaa on pitänyt hampaita kiristellen pelata varman päälle ja ottaa baarista kotiin mennessä paikalliseen hintatasoon nähden kallis taksi (4,00 – 4,70 €) noin kilometrin pituista matkaa varten. Tähän lienee tottuminen täällä päin maailmaa. Suomessa vallitsevaa huippuluokan turvallisuutta osaa tämän kokemuksen jälkeen arvostaa ihan eri tavalla.

Värikkäitä kivitaloja vieritysten Guatemalan Antiguassa.
Antiguan kauniit, idylliset kadut muuttuvat pimeän jälkeen astetta turvattomammiksi, eikä niillä yksinliikkumista juurikaan suositella.

Antiguan kaupungin puistobulevardi.

Espanjan opiskelu oli itselläkin suurin syy siihen, miksi suuntasin kulkuni Väli-Amerikassa ensimmäisenä juuri tänne.

Muutaman päivän tutustuttuani kaupunkiin hakeuduin opiskelemaan yhteen Antiguan suosituimmista kielikouluista, Antiguena Spanish Academyyn, ja muutin asumaan paikalliseen isäntäperheeseen, jossa on asunut lisäkseni tänä aikana 5-7 muuta opiskelijaa.

Viikko isäntäperheessä (sisältäen oman huoneen, jaetun kylppärin sekä kolme ateriaa päivässä) ja viisi päivää viikossa espanjan yksityisoppitunteja neljä tuntia päivässä maksaa täällä rapiat 150 euroa viikolta.

Yksinkertainen huone sänkyineen ja pöytineen.
Ikioma huoneeni – mitä reppureissaajan luksusta!

Oma huone, vaikkakin vaatimaton, on tuntunut hostellien dormitorioihin verrattuna melko luksukselta ja kämppiksistä (kansallisuudeltaan brittejä, australialaisia, kanadalaisia, sveitsiläisiä ja quatarilaisia) on ollut hauskaa seuraa vapaa-ajalla ja muun muassa yhteisten ruokailuhetkien aikana. 

Kieliopiskelijoita isäntäperheen illallispöydän ympärillä.
Kielikouluporukan kämppisten kanssa illallispöydässä. Emäntäperheemme emäntä Ana vieressäni vasemmalla.

Baareissa laukkominen on jäänyt opinnoista johtuen suht vähälle, mutta eiköhän sitäkin aktiviteettia ehdi tässä vielä matkan varrella harjoittamaan…

Bloggaaja ja mansikkamargarita terassilla.
Suht vähälle? No, kuvamateriaalista päätellen kuitenkin sentään joitain yksittäisiä iltamenoja tuonne kielikurssinkin lomaan mahtui. Tässä mansikkamargaritoilla jollain Antiguan kattoterasseista.
Vaaleahiuksinen nainen guatemalaisen perinteisen kapakan tiskin ääressä.
Tässä taas jossain perinteikkäässä guatemalalaisessa kapakassa.
Viinilasit viinibaarin pöydällä.
Tässä viinittelemässä paikallisessa viinibaarissa.
Bloggaaja huojuva torni -peli n äärellä baarissa.
Tässäkin jokin baari-/peli-ilta meneillään…
Kaverukset ravintolan pöydän ääressä.
Rommikola kourassa uusien kavereiden kanssa salsaclubilla.

1,5 viikossa olen ehtinyt nauttia kävelystä Antiguan mukulakivikaduilla, sen ravintoloista, (muutamina iltoina) baareista, kahviloista, vilkkaista markkinoista, täydellisen leudosta ilmastosta (päivisin n. 20-24 C) ja paikallisten ihmisten ystävällisyydestä. 

Suurinta antia täällä on kuitenkin ollut nimenomaan espanjan kielikoulu ja oppitunnit koulun idyllisessä puutarhassa mun mahtavan Mari-opettajan kanssa.

Espanjan läksyt ja kissa pöydällä.
Bigotes-kissa ilmestyi yleensä opiskelukaverikseni koulun puutarhaan.

Uskomatonta, miten kielen puhuminen ja ymmärtäminen voi intensiivisesti opiskellen kohentua muutamissa päivissä! Suurin osa ajasta on keskitytty opettajan kanssa vain espanjaksi keskustelemiseen (sanaston ja suullisen kommunikoinnin kehittämiseen), minkä lisäksi olen saanut kielioppitehtäviä kotona tehtäväksi ja opiskeltavaksi.

Kiitos Antiguena Spanish Academyn ja erityisesti mahtavan opettajani, koen espanjan kielitaitoni olevan nyt sillä tasolla, että pystyn selviytymään Latinalaisessa Amerikassa reissaamisesta kunnialla ja harrastamaan niin sanotun pakollisen kommunikoinnin lisäksi paikallisten kanssa mahdollisesti jotain muutakin ajatustenvaihtoa.

Kielikoulu jää nyt taakse, mutta kielen opiskelu jatkuu itsenäisesti tulevina viikkoina ja kuukausina – espanja on onneksi mukava, helpohko ja suomalaiseen suuhun hyvin sopiva kieli (olen saanut positiivista palautetta nopean oppimisen lisäksi erityisesti ääntämisestäni). Viimeisenä päivänä annoin Mari-opelle pienen suomalaisen lahjan; salmiakkikossupullon, josta opettajani vaikutti olevan hyvin kiitollinen.

Kielikoulun opettajia ja oppilaita pöydän ääressä.
Viimeinen päivä kieliopintojen parissa. Opettajani Mari kuvassa vasemmalla puolellani.

Olisin viihtynyt täällä espanjan opintojen parissa pidempäänkin, helposti 3-4 viikkoa. Mutta jotta ennätän jouluksi Costa Ricaan äitiä ja iskää vastaanottamaan, on matkan pikku hiljaa jatkuttava. 

Seuraavaksi tie vie yhdelle (kuuleman mukaan) maailman kauneimmista järvistä, Lago Atitlanille, jonka ympärillä olevissa maya-kylissä kulunee ainakin viikon päivät. Ja kuka tietää, ehkä palaan tänne Antiguaan jatkamaan kieliopintoja ensi vuoden puolella…

Antiguan kaupungin katukuvaa Guatemalassa.
Näissä maisemissa ja puitteissa opiskelisi espanjaa mielellään toistekin!

P.S. Sori romaanista – järvellä ajattelin vuokrata pariksi yöksi itselleni oman huoneen jostain rauhan tyyssijasta, jotta olisi vihdoin aikaa keskittyä blogin avaamiseen ja voisi säästää suurimmat tarinoinnit sinne.

Emma

Jälkeenpäin

Antigua – itsenäisen kielimatkaajan unelmakohde

Kielikoulu Guatemalan Antiguassa on näin jälkeenpäin ajateltuna yksi reissuni kohokohdista. Jo espanjan kielitaitoni puolesta Antiguassa vietetty aika oli käänteentekevä.

Uskomatonta, minkä eron itsenäiseen kielen pänttäykseen verrattuna kehitystasoon tekee se, että istuu päivittäin neljä tuntia pöydän ääressä puhuen ja opetellen kieltä natiivin tuella ja opastuksella!

Mahdollisuus yksityiseen opettajaan olikin Antigüeña Spanish Academy -kielikoululta ihan loistoveto. Kielikouluista kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti yksityistä opettajaa, mikäli se on mahdollista! Ainakaan Guatemalan kaltaisessa maassa kielikoululaisen budjetti ei yksityisopetukseen kaadu.

Myös paikallisessa isäntäperheessä majoittautuminen on kielen oppimisen kannalta usein tehokkaampaa kuin vaikkapa englanninkielisessä hostelliympäristössä yöpyminen. 

Antiguan katukuvaa Guatemalassa.
46 000 asukkaan Antiguan kaupunki sijaitsee vain 40 kilometrin päässä maan pääkaupungista Guatemala Citystä. Perille pääsi helposti pääkaupungin lentokentältä shuttle bus -kyydityksellä.

Näkymä Antiguan suihkulähteeltä.

Mari oli minulle ihan täydellinen opettaja. Meillä bondasi tosi hyvin ja Mari mitä ilmeisimmin piti myös minusta. Hän on esimerkiksi lähettänyt sittemmin joka vuosi whatsappilla minulle hyvät joulun- ja uudenvuoden toivotukset.

Olen kertonut Marille palaavani mielelläni vielä jokin päivä verestämään ja kehittämään espanjan kielen taitojani Antiguaan hänen oppeihinsa.

Mahdollisille innokkaille kielimatkaajille tiedoksi: Mari kertoi, ettei työskentele enää opettajana Antigüeña Spanish Academylle, vaan hänellä on ilmeisesti nykyisin oma yrityksensä. Saan varmasti tarvittaessa enemmän lisätietoja häneltä kysyttäessä. Joka tapauksessa voin lämpimästi suositella Maria espanjan kielen opettajaksi!

Antigua, Guatemala.

Toisin kuin Dominikaanisessa tasavallassa, Antiguassa elää hyvin vahva ja kansainvälinen backpacker-skene. Ihmiset ympäri maailmaa tulevat tänne 1540-luvulla perustettuun kaupunkiin opiskelemaan espanjaa, joten tunnelma on eloisa, nuorekas ja kansainvälinen. Hostelleja ja majataloja riittää jokaiseen makuun ja budjettiin. 

Toisin sanoen kyseessä oli täydellinen kielimatkakohde kaltaiseni sooloreissaajan näkökulmasta. Hauskaa oli – sekä espanjan oppitunneilla että niiden ulkopuolella! 

Dominikaanisessa tasavallassa podettu koti-ikävä alkoi Antiguassa vietetyn ajan jälkeen olla lopullisesti kuopattu.

Acatenangon huiputus – vaelluskokemus vailla vertaa

Fuego on yksi aktiivisimmista ja vaikuttavimmista Keski-Amerikan tulivuorista. Oli ainutlaatuinen kokemus päästä seuraamaan luonnon voimannäytettä – aktiivisen tulivuoren toimintaa – niin läheltä aitiopaikalta. 

Laavaa syksevä Fuego-tulivuori.

Fuegolla on kuitenkin myös synkkä historiansa. Se purkautui kohtalokkain seurauksin viimeksi kesäkuussa 2018 – vain reilut puoli vuotta Antiguassa vierailuni jälkeen. Kyseessä oli Fuegon rajuin purkaus 40 vuoteen. Se aiheutti ainakin 194 ihmisen kuoleman ja 300 ihmisen loukkaantumisen.

Acatenango-tulivuoren huiputus ja teltassa vietetty yö laavaa sisuksistaan syöksevän ja infernaalisesti jyrisevän Fuego-tulivuoren kupeessa on yksi elämäni uniikeimmista vaelluksista ja luontoelämyksistä. 

Suosittelen Acatenangon vaelluskokemusta ehdottomasti kaikille kohtuullisen fyysisen kunnon omaaville! Kannattaa turvallisuussyistä omaehtoisen retken sijaan ilmoittautua opastetulle vaellukselle.

P.S. Ennestään tuntemattomien reissaajien kanssa kylki kyljessä samassa teltassa nukkuminen tuntui yllättävän luonnolliselta. Yksityisyyden sekä oman tilan vaatimukset kun olivat jo dormitorioissa majoittuessa ehtineet muuttua ja mukautua joustavammiksi käsitteiksi. Lisäksi vaelluskumppaneiden läheisyys lämmitti hyisen kylmänä yönä, kun lämpötila hipoi pakkasrajaa.

Vaeltajia teltassa.

Guatemalan reissukokemus alkoi kaiken kaikkiaan varsin vakuuttavasti. Myöhemmissä postauksissa selviää, mitä kaikkea muuta upeaa, jännittävää ja mystistäkin tällä salaperäisellä tulivuorien maalla on reppureissaajalle tarjottavanaan!

Pääset lukemaan Atitlanjärvellä sekä El Paredonin surffikylässä viettämästäni ajasta täältä sekä viidakkoseikkailuistani Rio Dulcella, Lanquinissa sekä muinaisessa Tikalin mayakaupungissa täältä!

Atitlan-järven tulivuorimaisema iltahämärässä.
Tulivuorimaisemilla päästään fiilistelemään myös tulevissa Guatemalan seikkailuissa.

2 thoughts on “Kirjeitä Guatemalasta osa I – Antigua ja Acatenango”

  1. Hei, mielenkiintoinen postaus! Millaiset sun espanjan taidot oli ennen tuota kielikoulua? Sen jälkeen ilmeisesti pärjäsit reissussa espanjalla:)

    1. Moi, Niina!

      Kiitos, kiva kuulla että sielläkin Väli-Amerikka / Guatemala kiinnostaa! Espanjan kielen taitoni ennen kielikoulua olivat sitä luokkaa, että Duolingo-sovelluksen avulla olin kieltä itsekseni iltaisin jonkin verran opiskellut, ei oikeastaan muuta kokemusta. Kerran olin kaksi viikkoa Costa Ricassa käynyt reppureissaamassa, ja sitä kautta saanut pienen käytännön kosketuksen kieleen, mutta siinä kaikki. Eli äärimmäisen hyödyllinen kokemus oli tuo kielikoulu näin kielen vasta-alkajan näkökulmasta!

      Ja kyllä – loppureissun pärjäsin espanjalla erittäin hyvin. Toki kielitaito karttuikin vielä matkan varrella mukavasti käyttämisen ja kokemuksen myötä. 🙂

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *