Santa Marta, Kolumbia, 16.2.2018.
Karnevaalifiestan jälkeiset terveiset täältä Santa Martasta! Viime viikonloppu oli yksi koko tähänastisen reissun huikeimpia, kun sain tilaisuuden juhlia maailman toiseksi suurimmassa karnevaalitapahtumassa Barranquillan kaupungissa Kolumbiassa.
Vielä muutama viikko sitten en tiennyt Barranquillan karnevaalista yhtään mitään. Panama Cityssä kuulin ensimmäistä kertaa “joistain coolista kolumbialaisesta karnevaalista”, johon kaikki reppureissaajat tuntuivat olevan matkalla, mutta josta moni ei juuri tiennytkään sen enempää.
Siispä oli alunperin yksi onnellinen sattuma, että reissusuunnitelmani toivat mut karnevaalien aikaan tähän maailmankolkkaan, vain parin tunnin päähän varsinaisesta tapahtumapaikasta!
Ready for la fiesta!Kaikki Barranquillan majapaikat airbnb-asuntoja myöten tuntuivat olevan täyteen buukattuja siinä vaiheessa, kun kuulin karnevaaleista. Siispä hyvän aikaa ehdin jo stressata, onnistuisinko saamaan itselleni kattoa pään päälle karnevaalien ajaksi lainkaan.
Onneksi sain kuin sainkin sattumien kautta kohtuuhintaisen hotellihuoneen yhdessä hollantilaisen Paulin ja ruotsalaisen Farnazin kanssa. Paulin tapasin ensimmäistä kertaa marraskuussa Utilan saarella Hondurasissa sukeltamassa ja toisen kerran Cartagenan hostellin aamiaispöydässä, jolloin päätimme liittoutua majapaikan löytämiseksi. Farnazin kanssa törmäsin karnevaaleja koskevassa Facebook-ryhmässä, missä me molemmat etsimme itsellemme majapaikkaa.
Meillä toisillemme entuudestaan käytännössä tuntemattomilla tyypeillä synkkasi onneksi keskenämme tosi hyvin, ja oli helppoa viettää porukalla hauska ja railakas karnevaaliviikonloppu!
Ja itse karnevaalit… Mikä uskomaton värien, ilon, musiikin ja tanssin juhla!
Hankimme liput katettuihin niin kutsuttuihin palco-katsomoihin, joista pääsi seuraamaan tuntikausia kestäviä karnevaaliparaateja hyviltä istumapaikoilta. Se kuinka iloinen, riehakas, yhteisöllinen fiilis paikallisten ja meidän turistien kesken vallitsi katsomossa paraateista, musiikista ja tanssista nauttiessamme, oli jotain mieletöntä; kuvista vällittynee toivittavasti osa sitä ilon ja juhlan tunnelmaa.
Paikallisten kanssa kommunikointi sujui sujuvasti espanjaksi (kenties osittain juhlajuomien avittamana). Paraatien aikana myyjät kauppasivat katsomoon 1,12 euron olutta ja muita virvokkeita sekä purtavaa. Muutaman kerran järjestäjät kaatoivat kannettaviin shottilaseihimme jopa ilmaisia rommishotteja. Muistan myös kumonneeni katsomossa viskishotin jos toisenkin, joita paikalliset kanssajuhlijat tarjoilivat mielellään.
Viskiä ja rommia tarjoiltiin katsomossa suoraan pullosta niin yleisön kuin järjestäjienkin toimesta.Kukaan ei tsekannut sisäänkäynnillä laukkujen sisältöä, eivätkä omat eväät olleet ilmeisesti kiellettyjä. Siitä huolimatta kaljakauppa kävi. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut olevan näyttävässä tai häiritsevässä humalatilassa.
Bajamajat olivat siistejä, niihin mennessä tarjottiin vessapaperia ja yleensä niihin pääsi suoraan jonottamatta – siinäpä joitakin seikkoja, joita kokisi mielellään suomalaisillakin festareilla…
Kolumbialaisiin karnevaaleihin kuuluu näemmä olennaisesti myös vaahtobileet. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä kiihkeämmäksi kävi vaahtosota katsomossa; usein me “gringot” jouduimme targeteiksi…
Juhlat eivät tietenkään rajoittuneet ainoastaan katsomoihin ja paraatien seuraamiseen. Sen sijaan koko 1,2 miljoonan ihmisen kaupunki (lisättynä sadoilla tuhansilla karnevaalituristeilla) muuttui yhdeksi suureksi juhlapaikaksi. Paraatien jälkeen fiestat olivat kaikkialla kaupungin kaduilla, baareissa ja asukkaiden kotona.
Halpaa ja herkullista katukeittiöruokaa ja kylmää olutta myytiin joka kadunkulmassa. Lauantai-iltana myös meidän seurue juhli aamuyön puolelle suurissa katubileissä. Jos kestävyys olisi kantanut, olisivat juhlat kestäneet auringonnousuun saakka.
Meidän vaatimaton hotelli sijaitsi vähän laitakaupungissa ei-niin-suositulla alueella, jossa ei tehnyt juurikaan mieli liikkua itsekseen varsinkaan pimeän jälkeen. Onneksi taksit kuljettivat festaripaikan ja hotellin väliä 2,80 euron sopuhintaan.
Valitettavasti onnettomuuksilta ei ihan kokonaan päästy välttymään: toisen karnevaalipäivän aamuna paraateihin matkatessamme tunsin olkalaukkuni tihkuvan läpi nestettä reidelleni. Olin mielestäni sulkenut pullon korkin huolellisesti, mutta siitä huolimatta rommikolalla täytetty litran vesipulloni oli päässyt tyhjentymään laukkuun ja upottamaan sen sisällön makeaan, petolliseen sekoitukseensa. Hemmetti.
Puhelimeni onneksi pelastui, mutta laukun muu elektroniikka ei ollut yhtä onnekas, vaan muun muassa Canonin digijärjestelmäkamerani ei koskaan toipunut rommikokiksen yliannostuksestaan. Harmitus kuitenkin lieveni, tai ainakin loittoni kauemmaksi tulevaisuuteen, kunhan pääsimme käynnistelemään sunnuntain bileet karnevaalikatsomoon.
Onneksi laukkuun vuotanut rommikokis jäi karnevaaliviikonlopun suurimmaksi vastoinkäymisekseni – kaikki eivät ole aina yhtä onnekkaita miljoonien ihmisten kokoontuessa yhteen hauskanpitoon. Myöhemmin kuulin useita tarinoita karnevaaleilla ryöstetyistä ihmisistä. Yleisimmin varkaiden mukaan on lähtenyt puhelin, joka on joskus jopa riuhtaistu omistajansa kädestä väenpaljoudessa.
Ilmeisesti tätä katsomoissa ammuttavaa vaahtoa käytetään toisinaan myös vääränlaisiin tarkoituksiin: matkailijan pyyhkiessä silmiltään hänen kasvoilleen ruiskutettua vaahtoa voi hänen lompakkonsa, laukkunsa tai puhelimensa olla jo tipotiessään.Täällä Santa Martassa kanssani samassa dormitoriossa yöpyi saksalainen jätkä, joka oli kuulemma karnevaalihumussa piiritetty kadulla kolmen miehen toimesta, ja joka oli aseella uhaten pakotettu antamaan näille puhelimensa sekä lompakkonsa.
Nämä tositarinat toimivat pieninä muistutuksina siitä, että kaikesta mahtavuudesta huolimatta nyt ollaan kuitenkin Kolumbiassa: maassa, joka edelleen taistelee köyhyyttä, huumeita, korruptiota ja rikollisuutta vastaan. Se voi täällä kauniissa maisemissa, ystävällisten ihmisten keskellä, värikkäiden katujen varsilla letkeän latinomusiikin rytmeissä välillä unohtua.
Karnevaaleilla tuli törmättyä ja tutustuttua kämppisteni lisäksi myös muihin mukaviin tyyppeihin. Erään tällaisen uuden kontaktin myötä pääsimme Farnazin kanssa rentoutumaan karnevaalien jälkeen yhdeksi päiväksi Santa Martan hienolle hotellialueelle hulppeaan resorttiin – ilmaiseksi.
Kun päiväbudjettisi on kolmekymmentä euroa ja löydät itsesi yhtäkkiä perus hostellin dormitorion sijaan näistä puitteista.Kuuma suihku, mahtava aamiainen, sängyn muhkeat tyynyt ja allasalueen aurinkotuolissa makoilu tekivät hyvää hektisestä karnevaalihumusta palauduttaessa, samoin hieno illallinen alkupaloineen, seafood-pastoineen ja viineineen. Silti on tunnustettava, että olen kaikesta huolimatta nykyisin enemmän kotonani, varsinkin yksin matkustaessani, rennon vaatimattomissa hostelliympyröissä.
Kaiken kaikkiaan Barranquillan karnevaalit olivat ehdottomasti yksi tämän reissuni iloisimpia ja ikimuistoisimpia kokemuksia. Kunpa siitä ilon, riemun ja huolettomuuden määrää olisi voinut imeä itselleen varastoon ja myös vähän Suomeen kotiinviemiseksi.
On ihanaa huomata, kuinka nämä ihmiset täällä, joilla monilla ei ole juuri mitään, osaavat siitä huolimatta ottaa ilon irti elämästään.
Samaan aikaan kotimaan suunnalta kuuluu kuulemma ainakin yksittäisestä lähteestä nurinaa siitä, kun en ole Suomessa täyttämässä “velkaani” valtiolle saamastani koulutuksesta, vaan verojen maksamisen sijaan painelen menemään rinkkani kanssa jossain sivistyksen selän takana. Matkani mahdollisena hyötynä mielensäpahoittaja kokee sen, että opinpahan onneksi arvostamaan kaikkea sitä, mitä meillä siellä Suomessa on.
Ottamatta kantaa siihen, kuinka paljon veroja olen jo tähän mennessä palkkatöissä käymällä valtiolle ehtinyt “opintolainastani” kuitata ja viemättä yhtään arvostusta siltä, miten taloudellisesti hyvinvoiva, lähes kliinisen siisti, uskomattoman turvallinen hyvinvointivaltioiden kärkimaa Suomi on, rohkenen jo tässä vaiheessa reissua todeta, että tämän matkan hyödyt itselleni ovat jossain ihan muualla.
Ennen pitkää, kun olen taas tunnollisena kansalaisena ja veronmaksajana tienaamassa ja painamassa duunia yhteiskunnan oravanpyörässä siellä joskus kolkolta tuntuvassa pohjolassa, juuri nämä karnevaalien kaltaiset muistot ja matkallani koetut suuret ja pienet, yksittäiset ja kollektiiviset, kansallisuus- ja kulttuurirajat ylittävät ihmiskohtaamiset tulevat olemaan henkisenä voimavarana ja lämmittämässä mieltä.
Samalla ne auttanevat kyseenalaistamaan osittain sen, miten “ihanne”yhteiskunnassa me suomalaiset oikeastaan eletään. Meillä korruptio ei (avoimesti) rehota, massiivista huumesotaa ei käydä, eikä kaduilla ryöstetä terä- ja ampuma-asein. Silti uskallan väittää, että esimerkiksi kolumbialaisen näkökulmasta meidän yhteiskunta voi esittäytyä pikkuriikkisen tylsänä, värittömänä, monesti hieman epäsosiaalisena ja valitettavan useiden tahojen toimesta myös ahdasmielisenä.
Kolumbialaisten elämänilo ja positiivinen asenne on tarttuvaa.Tämän kokemuksen jälkeen osaan varmasti edelleen arvostaa niitä hyviä puolia, joita Suomessa on. Toisaalta tulee olemaan takuulla vaikeaa oppia taas elämään ilman niitä asioita, joita ihailee Suomen ulkopuolella, mutta joita Suomesta on vaikeaa löytää. Uskomatonta mutta totta; jotkin asiat voivat olla jossain muualla myös Suomea paremmin…
Barranquillan karnevaali
Mistä on kyse?
Barranquillan karnevaali on Kolumbian neljänneksi suurimmassa kaupungissa, Barranquillassa, Karibianmeren rannikolla vuosittain helmikuussa laskiaisviikolla järjestettävä karnevaalitapahtuma. Barranquillan kadut muuttuvat tuolloin neljän päivän ajaksi musiikin-, tanssin- ja paraatientäyteiseksi riemukkaaksi juhlaksi. Kaupungin asukkaat on vapautettu työnteosta karnevaalin ajaksi.
Barranquillan karnevaali on maailman toiseksi suurin karnevaali heti Rion karnevaalin jälkeen. Tapahtuma on lukeutunut Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuodesta 2008.
Karnevaalin motto on osuvasti Quien lo vive es quien lo goza (vapaa suomennos: “hän joka elää, on se joka nauttii”).Tapahtumalla on satojen vuosien takaiset perinteet. Se on koettu alkuperäiskansan ja afrokolumbialaisten yhteisöjen mahdollisuutena esitellä kulttuuriaan, uskomuksiaan ja perinteitään karnevaalimusiikin ja -tanssin keinoin. Karnevaali oli aikoinaan myös sallittua loma-aikaa Barranquillan afrikkalaisperäiselle orjaväestölle.
Barranquillan karnevaalit sisältävät runsaasti musiikkia ja tansseja eri kulttuureista. Vaikutteita on alkuperäisen kolumbialaisen kulttuurin ohella muun muassa Espanjan siirtomaa-ajalta sekä Afrikasta.
Karnevaalijuhla Barranquillassa on pakanallisten seremonioiden, katolilaisten uskomusten sekä etnisen monimuotoisuuden kiehtova ja iloinen yhdistelmä.
Karnevaali alkaa lauantaina kuusituntisella La Batalla de Flores (”kukkien taistelu”) -nimisellä tapahtumalla, joka on karnevaalin tärkein yksittäinen tapahtuma. Katsomoiden ohi ajelehtivilla ”kelluvilla lavoilla” esiintyy livemusiikin säestämänä tuhansia tanssijoita ja esiintyjiä; muun muassa karnevaalien kuningas ja kuningatar sekä suuri joukko kolumbialaisen viihdemaailman tähtiä.
Tätä karnevaalien päätapahtumaa juhlistaa parisen miljoonaa henkeä joka vuosi, mukaan luettuna Kolumbian presidentti.
Tätä seuraa sunnuntain La Gran Parada de Tradicion (”suuri perinteiden paraati”), jolloin naamiaisasuihin sekä värikkäisiin pukuihin sonnustautuneet eri kansanryhmät tanssivat paraatina riehakkaan salsan, cumbian ja muun kansanmusiikin rytmien säestämänä.
Oma kokemukseni karnevaalista ajoittuu nimenomaan näiden kahden ensimmäisen päivän ohjelmaan.
Riehakkaat tanssiryhmät ilmentävät esityksillään Kolumbian ja Karibian kulttuureille tyypillistä iloa ja positiivista elämänasennetta.
Pääset lukemaan enemmän Barranquillan karnevaaleista ja niiden ohjelmanumeroista esimerkiksi täältä englanninkielisiltä sivuilta!
Vinkit karnevaaleille
Toisin kuin Rion karnevaali, Barranquillan karnevaali vaikuttaa olevan Kolumbian ulkopuolella, ainakin Euroopassa, suhteellisen tuntematon tapahtuma. Esimerkiksi suomeksi tietoa karnevaalista ei näytä juurikaan olevan saatavilla. Karnevaalimeno Barranquillassa vaikuttikin suhteellisen “paikalliselta”, ja valtaosa osallistujista oli kolumbialaisia, mikä oli mielestäni mukava plussa!
Eksoottisen vaalea ulkonäköni herätti paikallisissa runsaasti huomiota (ei kuitenkaan ahdistavassa mielessä) ja minua pyydettiin useita kertoja yhteiskuviin esiintyjien kanssa.
Myös poliisit tahtoivat kanssani yhteiskuvan.Jos siis kaipaat Rion karnevaaleihin verrattuna edullisempaa ja paikallisempaa karnevaalihumua, josta ei kuitenkaan puutu iloa, musiikkia, tanssia, upeita asuja tai riehakasta menoa, valitse ensi helmikuun karnevaalien tapahtumapaikaksi Rion sijaan Kolumbian Karibian rannikolla sijaitseva Barranquilla!
Itse saavuin Barranquillaan bussilla Cartagenan suositusta turistikohteesta. Bussimatka kaupunkien välillä kestää kolmisen tuntia ja kustantaa halvimmillaan 20 000 pesoa (nelisen euroa).
Majoitus Barranquillan karnevaaleille kannattaa varata hyvissä ajoin ennakkoon. Meitä onnisti majoituksemme kanssa ihan viime hetkellä, mutta hotelli oli hyvin simppeli ja sijainniltaan laitakaupungin ei-niin-turvallisessa lähiössä. Saimme ostettua liput karnevaaleille muistaakseni hotellimme vastaanotosta, mutta nekin kannattanee hankkia varmuudeksi etukäteen virallisesta lippupisteestä. Kolmen päivän palco-katsomon lippu ei ollut neljää kymppiä kalliimpi elämyslippu.
Palco-katsomoon oikeuttavan lipun ja sopivan majoituksen lisäksi kannattaa karnevaaleilla investoida värikkääseen karnevaaliasuun somisteineen! Me kävimme shoppailemassa asumme tapahtumaa varten perjantai-iltana; karnevaalivermeitä ja asusteita myivät käytännössä kaikki keskustan kaupat ja putiikit. Perjantaina oli jo meneillään karnevaaleja edeltävät iltabileet ja meininki kaduilla oli sen mukainen.
Rannekoru, hiuskoriste, musta paita värikkäine yksityiskohtineen sekä kaulassa roikkuva shottilasi: siinä allekirjoittaneen karnevaaliasu. Shortsit olin ostanut aiemmin kahdella dollarilla Panama Citystä: ne ovat palvelleet moitteetta tähän päivään saakka.On hyvä muistaa olla karnevaalihumussa aina ekstrahuolellinen. Arvotavarat kannattaa jättää suosiolla pois matkasta ja varsinkin pimeän jälkeen hotellin ja keskustan välillä liikuttaessa kannattaa suosia taksia; se on täällä länsimaisittain halpaa jopa karnevaalien aikaan.
Myös luottokortit tulisi jättää majapaikkaan, eikä käteistäkään pidä kuljettaa mukanaan turhan suuria määriä kerrallaan. Aina kannattaa muistaa varautua vastoinkäymisiin myös ajantasaisella matkavakuutuksella.
Iltaisin karnevaalijuhlat jatkuvat satojen tuhansien ihmisten voimin ympäri kaupungin katuja. Näissä katujuhlissa kannattaa hauskanpidon ohella noudattaa varovaisuutta, eikä koskaan juoda itseään tuhtiin humalaan.Fun fact: Tuo kamerani rommikolassa uiminen oli onnekseni – uskomatonta kyllä – koko 11 kuukauden reppureissuni ainoa tapahtuma, kun piti kääntyä matkavakuutusyhtiön puoleen! Selostin korvaushakemuksessani totuudenmukaisesti, mitä oli tapahtunut, ja asianmukaisen selvityksen annettuani Pohjolan matkavakuutus korvasi uuden vastaavan kameran hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.
Santa Martan ostoskeskuksesta löytyi onneksi Canonin myymälä, josta sain uuden kameran tuhoutuneen tilalle. Onneksi kameran muistikortti selvisi rommissa uiskentelusta vahingoittumattomana!
Tämä palco-katsomosta räpsäisty otos oli kamerani muistikortille tallentunut viimeinen kuvamuisto ennen seuraavan aamupäivän kohtalokasta vahinkoa. Kuvasta huokuu se iloinen, yhteisöllinen fiilis, joka karnevaaleilla vallitsi karnevaalikansan kesken. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!Psst! Jos olet missannut reppureissuni aikaisemmat etapit, ei huolta – tässä kootusti linkit kaikkiin tähänastisiin Latinalaisen Amerikan seikkailuihini:
- Reppureissuun valmistautuminen
- Dominikaaninen tasavalta: 11 päivää Dominikaanisessa Tasavallassa
- Guatemala: Antigua ja Acatenango, Atitlanjärvi ja El Paredonin surffikylä, Tikal, Lanquin ja Rio Dulce
- Honduras: Sukelluskurssi ja saarielämää Utilan saarella Hondurasissa
- Nicaragua: Leon, Granada ja Ometepe, San Juan del Sur ja Nicaraguan surffirannikko
- Costa Rica: Costa Rican matkakertomus, vapaaehtoistyö Animal Rescue Centerillä ja Costa Rican kohdevinkit
- Panama: Veneseikkailu San Blas -paratiisisaarilla
- Kolumbia: Värien, historian ja katutaiteen Cartagena
Varsin mukavalta kuulosti meno karnevaaleilla. Ikävä kuitenkin tuo rommikolaepisodi. Mahtavaa, että vakuutus korvasi sen! Itse en muista, että olisin reissussa joutunut ikinä ryöstön kohteeksi, vaikka Afrikassa ja Etelä-Amerikassa olenkin paljon matkannut. Omaa hölmöyttäni sen sijaan olen kadottanut tai rikkonut jotain. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö jatkossa jotain voisi tapahtua.
Oli kyllä kerrassaan hulvattomat karnevaalit! 🙂 Rommikolaepisodi harmitti tuolloin tosissaan, mutta onneksi seuraavasta kaupungista löytyi vastaava kamera ja matkavakuutus korvasi onnettomuuden. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa reissatessa on tosiaan aina syytä olla varuillaan. Itsekin olen onnistunut säästymään hyvin vähillä vastoinkäymisillä. Visa Electron -korttini onnistuttiin jotenkin kopioimaan Brasiliassa, mutta siitäkään ei lopulta ehtinyt seurata menetyksiä, kun pankkini Suomessa huomasi nopeasti luvattoman käytön ja sulki kortin.