Koirien kanssa tien päällä Euroopassa

Reissukoiran elämää jo 23 maassa 

Koirien kanssa matkailuautolla reissaus Euroopassa tuntuu olevan yleinen kiinnostuksen aihe, johon liittyen saan säännöllisesti vastata muun muassa sosiaalisen median kautta esitettyihin kysymyksiin. 

Vastikään minua pyydettiin myös Koira ohjaksissa -podcastiin juttelemaan aiheen tiimoilta. Tämän pohjalta mieleeni juolahti, että miksipä en kirjoittaisi aiheesta hieman laajemmin myös blogini puolella. Useat koiralliset matkaajat kun näyttävät suunnittelevan Euroopan pakureissua, tai muutoin haaveilevan irtiotosta tien päällä nelijalkaisten ystäviensä kera.

Tässä postauksessa kerron omista kokemuksistamme tien päällä kahden borderterrierin kanssa. Takanamme on tällä hetkellä unohtumattomia reissukokemuksia sekä pakuelämän arkea yhteensä 23 Euroopan maassa.

Postauksen lopussa jaan vinkkejä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon koiran kanssa Euroopan reissua suunniteltaessa. Postaus sisältää myös muutamia kohdevinkkejä erityisen koiraystävällisen fiiliksen jättäneistä maista ja kaupungeista.

Olen kirjoittanut aikoinaan myös postauksen vanlife koiranpennun kanssa. Kyseinen postaus käsittelee nimensä mukaisesti Vacscon pentuajan totuttelua matkailuautossa eloon sekä ensimmäisiä kotimaan reissujamme ajalta, kun Vasco oli vasta muutaman kuukauden ikäinen.

Koirat tekevät reissukodin

Meille oli alusta alkaen täysin selvää, että rakkaat karkeakarvaiset perheenjäsenemme Torres (10 v) ja Vasco (2 v) lähtisivät mukaan toteuttamaan reissu-unelmaamme tien päälle. Pidempi reissu ilman koiria ei yksinkertaisesti ollut meille vaihtoehto.

Torres ja Vasco olivat jo ennen nykyistä suurta pakumatkaamme melkoisia reissukonkareita. Ne ovat solahtaneet tien päällä vietettyyn reissuarkeen ja ottaneet kompaktin matkakotimme omakseen vähintään yhtä mutkattomasti kuin me ihmisetkin.

Aktiiviset ja seikkailumieliset borderterrierit soveltuvat Euroopan roadtripille matkaseuralaisiksi mainiosti. Kompaktin kokonsa ansiosta ne kulkevat kätevästi mukana pienemmässäkin matkailuautossa. Pitkistä jaloista ja sporttisesta rungosta on etua niin vaelluksilla ja maastossa kuin pääkaupunkien ihmisvilinässäkin liikuttaessa.

Kumpikin koiristamme rauhoittuu retkipakuumme aina hyvin, ja ne tuntuvat suorastaan nauttivan olostaan matkanteon aikana. Rajoitetut sisätilat eivät ole ongelma, kun energia päästään purkamaan päivisin tehokkaasti ja monipuolisesti ulkosalla. 

Öisin koirat nukkuvat joko etupenkeille käpertyneinä tai omassa ”luolassaan” sänkymme alla. Erityisen viileinä öinä, hitaina aamuina ja päiväunien aikaan ne pääsevät köllöttelemään ihmisten viereen sänkyyn. 

Olemme yksimielisiä Craigin kanssa siitä, että ilman Torresta ja Vascoa matkastamme puuttuisi jotain oleellista. Nämä kaverit tuovat päiviimme niin paljon ekstrasisältöä, huumoria, toimintaa ja hyvää energiaa, ettei reissukokemuksemme yksinkertaisesti olisi yhtä antoisa ilman niitä. 

Reissukoiran elämää

Tien päällä reissatessa koirat saavat osallistua ja olla tiivis osa jokapäiväistä olemistamme ja tekemistämme aamusta iltaan. Joka päivä niitä odottaa tavallisesti uusi ympäristö uusine hajuineen ja seikkailuineen. 

Alati vaihtuvat maisemat, luonnon äärellä eläminen, pitkät päiväretket ja vaellukset, keppileikit ja kirmailut lukuisilla rannoilla, kiireettömyys sekä tiivis yhdessäolo lauman kanssa. Uskallan veikata, että koiramme nauttivat liikkuvasta elämäntavastamme sekä päivittäisestä uuden näkemisestä ja kokemisesta yhtä paljon kuin omistajansakin. 

Torres ja Vasco ovat saaneet koluta toinen toistaan suloisempia keskiaikaisia kyliä ja hurmaavia vanhoja kaupunkeja. Ne ovat matkanneet maisemajunalla Alppien toiseksi suurimman jäätikön, Mer de Glacen, äärelle Chamonixissa. Ne ovat veneilleet mahtipontisen Verdon-kanjonin pohjalla virtaavan joen turkoosissa vesissä.

Ne ovat viettäneet yönsä Euroopan korkeimman vuoren, Mont Blancin, kupeessa. Ne ovat vilvoitelleet itseään Välimeren lempeissä aalloissa, uineet sydämensä kyllyydestä Lac de Sainte Croix -järven uskomattoman kirkkaissa vesissä sekä nauttineet kiireettömistä aamukävelyistä toinen toistaan kauniimmilla Algarven hiekkarannoilla.

Koirat olleet mukanamme 1400-luvulta peräisin olevassa Langeaisin linnassa Ranskassa, kidutusmuseossa Belgian Bruggessa, Villa D’Esten renessanssipalatsissa Italian Tivolissa, Viscrin linnoitetussa kirkossa sekä Castelul de Lut -teemapuistossa Romaniassa, antiikinajan roomalaiskaupungin Conimbrigan raunioilla Portugalissa, Surya Surf & Yoga -joogaretriitillä Espanjan Cadizissa, rikosmuseossa Rothenburg ob der Tauberissa sekä sellaisilla Rooman kuuluisimmilla nähtävyyksillä kuten Colosseum, Piazza Navona, Pantheon ja Trevin suihkulähde. 

Reissupakumme lisäksi Torres ja Vasco ovat päässeet matkustamaan lautalla, laivalla, metrolla, raitiovaunulla, junalla, bussilla ja Bolt-taksilla. Olipa kulkuneuvon tyyppi mikä tahansa, koiramme tuntuvat olevan matkanteosta joka kerta mielissään.

Torres ja Vasco ovat käyneet mukanamme kymmenissä, jolleivät sadoissa ravintoloissa, kahviloissa, pubeissa, bistroissa ja drinkkibaareissa. Ne tuntuvat omistajiensa tapaan nauttivan suuresti pienestä pakuarjen luksuksesta; ajoittaisesta ulkona syömisestä. 

Erityisesti Vasco tuntuu tykästyneen erilaisiin ravintoloihin ja kuppiloihin. Muun muassa Ljubljanassa se löi erään Irish pubin kohdalla jarrun pohjaan ja kieltäytyi liikkumasta niin hanakasti, ettei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä pikaisesti Guinnesille ennen matkan jatkumista. 

Monissa maissa ei tarvitse yleensä etsimällä etsiä erillistä ”koirat tervetulleita” -tarraa ravintolan tai kahvilan ovessa, vaan koiraystävällinen asenne on ikään kuin oletusarvona. Sen sijaan kieltokyltti ovessa kertoo, jolleivät koirat ole kyseiseen kuppilaan tai putiikkiin tervetulleita.

Oman mausteensa tien päällä eloon on tuonut agilityharrastus yhdessä koirien kanssa. Olemme päässeet tähän mennessä kisaamaan ja / tai treenaamaan agilitya Suomen lisäksi Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Tšekeissä. 

Lisää agilityn harrastamisesta tien päällä pääsee lukemaan Agility on the road –aiheisesta postauksestani!

Haasteet, rajoitteet ja jännittävät tilanteet

Haasteet

Olemme onnistuneet välttymään suurilta haasteilta ja vastoinkäymisiltä toistaiseksi koko reissumme ajan. 

Vasco on käynyt eläinlääkärillä kerran punehtuneen silmänsä ja toisen kerran korvatulehduksen vuoksi. Muilta sairauksilta ja tapaturmilta koiramme ovat onneksi tähän saakka säästyneet. 

Olemme kuitenkin varautuneet mahdollisiin sairauksiin ja tapaturmiin etukäteen koirien asianmukaisesta vakuutusturvasta huolehtimalla. Torreksen ja Vascon koiravakuutukset ovat voimassa myös Euroopassa reissatessa maksimissaan vuoden kerrallaan.

Eniten reissussa on ärsyttänyt toisinaan toiset koirat – tai pikemminkin välinpitämättömät koiranomistajat. 

Vai liekö kyseessä vain kulttuurillinen ero koirakansojen välillä… Joka tapauksessa varsinkin Espanjassa kuumotti useaan otteeseen, kun suuri koira saattoi jolkotella ihan itsekseen meitä vastaan ilman, että sen omistajaa näkyi mailla halmeilla.

Moni näistä itsekseen vastaan tulleista koirista on onneksi ohittanut meidät välinpitämättömästi. Toiset taas ovat tahtoneet pysähtyä tekemään innokkaasti tuttavuutta (itseni yrittäessä rauhoitella koiriani ja kannustaa niitä jatkamaan matkaa pepunnuuhkija ignooraten). 

Torres ja Vasco ovat onneksi oppineet suhtautumaan näihin kohtaamisiin pääsääntöisesti varsin tyynesti, vaikka itseäni tilanne aina hieman kuumottaakin. 

“Ei se tee mitään!” huutelut jälkeenpäin koiraansa kontrolloimattomasti irrallaan pitävän omistajan taholta on näissä tilanteissa ihan yhtä tyhjän kanssa. Mistäpä sitä voi etukäteen tietää, mitä yksikseen koiriamme lähestyvä, usein näitä huomattavastikin kookkaampi koira on tehdäkseen. Sitä paitsi, entäpä jos meidän koirat eivät suhtautuisikaan yllättävään kohtaamiseen yhtä suopeasti? 

Rajoitteet

Emme ole kokeneet, että koiriemme mukanaolo olisi juurikaan rajoittanut reissuamme, tai että olisimme joutuneet suunnittelemaan matkakohteitamme tai matkareittiämme jotenkin niiden ehdoilla. 

Joitakin kertoja olemme tahtoneet toteuttaa aktiviteetin tai vierailla paikassa, johon koirat eivät ole voineet tulla mukaamme. Tällaisia ovat olleet muun muassa WONDR Experience -elämysmuseo Amsterdamissa, Montreul-Bellayn linnavierailu viininmaisteluineen Ranskassa ja kuuluisa Caminito del Rey -kävelyreitti Espanjassa.

Koirat ovat kaikkina noina kertoina odottaneet meitä keskenään vanissamme. Korkeintaan 2-3 tunnin yksinolo on onnistunut noina muutamina kertoina ongelmitta.

Olemme aina varmistaneet, että retkeilyautomme on ollut pysäköitynä turvalliseen, varjoisaan paikkaan, emmekä ole koskaan jättäneet koiria vaniin keskenään lämpiminä hellepäivinä. 

Valvontakameran perusteella koirilla on tapana istua vanin etuistuimella ja tuijotella ikkunasta ulos odotellessaan isäntäväen paluuta.

Jännittävät tilanteet

Reissumme toistaiseksi ainoa epämiellyttävä uhkatilanne tapahtui kesäkuussa 2022 Slovakiassa Košicen kaupungissa. Tällöinkin koirien läsnäolosta oli meille ainoastaan hyötyä. 

Olimme parkkeeranneet yöksi suositulle pysäköintialueelle rauhallisen keskuspuiston laidalle, noin viiden minuutin kävelymatkan päähän keskustan kävelybulevardilta. 

Tuolloin perjantain ja lauantain välisenä yönä noin klo 01:00 aikoihin joku sankari päätti yrittää matkustajanpuoleisen oven kautta sisään vaniimme.

Onneksi koiramme olivat tilanteen tasalla. Torreksen raivokas haukku säpsäytti meidät hetkessä hereille ja säikäytti tunkeilijan välittömästi tiehensä. Näimme makuuhuoneen ikkunastamme tukevan miehen vaappuvan tiehensä. 

Tuolloin tuli todettua, että onneksi meillä on reissussamme mukana nämä vahtikoirat! Turhia ne eivät tapaa räksyttää, mutta tosipaikan tullen niihin voi näemmä luottaa. 

Koiraystävällisimmät maat ja kaupungit

Yleisellä tasolla on todettava, että jokainen vierailemamme maa on antanut itsestään Suomea koiraystävällisemmän vaikutelman.

Vähiten koiraystävälliset vibat tuli ehkäpä Espanjassa, Portugalissa ja Slovakiassa. Tosin kaikissa edellä mainituissakin maissa onnistuimme löytämään useita koiraystävällisiä ravintoloita. Lisäksi koirat ovat maassa kuin massa melkolailla poikkeuksetta tervetulleita ravintolan terassille, vaikka niiden tuominen sisätiloihin olisikin kielletty. 

Oman kokemuksemme perusteella kasvisravintolat ovat lähes poikkeuksetta koiraystävällisiä!

Kaikki tähän mennessä vierailemamme pääkaupungit (12 kpl) ovat olleet yleisesti hyvin koiraystävällisiä kohteita. Erityisesti mainittakoon Amsterdam, Praha, Rooma, Bukarest, Ljubljana sekä (suht rajoitetun kokemuksen perusteella) kaikki Baltian pääkaupungit.

Ranska

Ranskalaiset ovat koirakansaa henkeen ja vereen. Koirat huomioidaan maassa hyvin ja ne ovat yleensä tervetulleita omistajiensa mukana kaikkialle.

Jopa Michelin-tähdin palkittu ravintola Ranskan Bretagnessa olisi hyväksynyt koiramme sisätiloihin kanssamme lounastamaan (valitettavasti kyseinen ravintola oli kuitenkin sille päivälle täyteen buukattu).

Agilityharrastajaa ilahduttaa, että Ranskasta löytyy Euroopan – jollei koko maailman – paras agilityskene. Kilpailuja järjestetään joka viikonloppu runsain määrin ympäri maata.

Lisäksi kyseessä on muutoinkin uskomattoman kaunis ja monipuolinen matkailumaa, yksi koko Euroopan lemppareitamme! Matkailuautolla reissauksesta Ranskassa pääsee lukemaan enemmän tästä postauksestani.

Italia

Italia on kokemuksemme mukaan yksi Euroopan mutkattomimmista matkailumaista koirien kannalta. Vastaamme ei tainnut tulla yhtäkään pizzeriaa tai trattoriaa, joka ei olisi hyväksynyt koiriamme asiakkaakseen. 

Koirien tulisi virallisten sääntöjen mukaan ilmeisesti pitää Italiassa julkisissa kulkuvälineissä matkatessaan kuonokoppaa. Italialaisille tyypilliseen tapaan päätimme tällä kertaa olla piittaamatta säännöstä ja matkustimme pokkana koiriemme kanssa ilman kuonokoppia niin paikallisjunissa kuin -busseissakin.

Yhden kerran bussikuski kiinnitti huomiota koiriemme kuonokopan puuttumiseen. “Ei ongelmaa, nämä ovat kumpikin tosi kilttejä”, vakuutin. Kuski kumartui testimielessä silittämään Torresta ja kun hän ei saanut aggressiivista (tai minkäänlaista muutakaan) reaktiota osakseen, pääsivät koiramme hyppäämään bussin kyytiin.

Lisää Italian reissukokemuksistamme pääsee lukemaan tästä postauksesta!

Vinkki: Monet italialaiset ravintolat hyväksyvät koira-asiakkaat sisätiloihinsa myös ei-niin-koiraystävällisissä maissa!

Esimerkiksi Espanjassa (jossa koira-asiakkaisiin suhtautuminen oli yleisesti ravintoloiden osalta nihkeää tai vähintäänkin varauksellista) päädyimme ruokailemaan useamman kerran italialaisissa ravintoloissa.

Belgia

Kokemuksemme Belgiasta rajoittuvat lähinnä Bruggeen ja Gentiin. Näitä kahta kiehtovaa historiallista kohdetta pidetäänkin Belgian koiraystävällisimpinä kaupunkeina. 

Ja toden totta, Torres ja Vasco olivat tervetulleita kanssamme Belgian kaupunkipäivinämme poikkeuksetta mihin tahansa ravintolaan ja kuppilaan. Pääsivätpä Torres ja Vasco Bruggessa mukaamme jopa museovierailulle!

Lisää Belgian kaupunkivisiitistämme pääsee lukemaan tästä postauksesta!

Muistilista koirien kanssa pakumatkailuun

-Lemmikkieläinpassi ja mahdollinen ekstrasuojaus “Euroopan” tauteja vastaan

Eurooppalainen lemmikkieläinpassi, johon on merkitty ajantasaiset rokotukset (rabies oikeastaan se olennainen) kantaa EU:n alueella jo pitkälle. Tunnistusmerkitty, rokotettu passinhaltija reissaa suuressa osassa Eurooppaa huoletta.

EU:n ulkopuolelle matkatessa kannattaa olla tarkkana ja tarkastaa huolellisesti kulloisenkin maan osalta koirien maahantulovaatimukset.

Meidän koiriemme passit on toistaiseksi tsekattu ainoastaan kerran: Norjan ja Suomen välisellä rajalla. 

Pakollisten rokotusten lisäksi koirille on erittäin suositeltavaa antaa reissua varten myös ekstrasuojaa paikallisia loisia ja tauteja vastaan. Paikallinen eläinlääkäri osaa kokemuksemme mukaan yleensä neuvoa parhaiten kulloisessakin maassa suositeltavan lääkityksen suhteen. Meille italialainen eläinlääkäri antoi seuraavat ohjeet:

• Rokotus + tehoste leptospiroosia vastaan. Tehosterokotus tämän jälkeen vuoden välein niin kauan kun oleskelu taudin riskialueella jatkuu.
• Seroste tai vastaava kaulapanta (saatavilla lemmikkieläinkaupoista)  TAI rokotus ehkäisemään leishmaniaa, joka tarttuu koiraan tavallisesti hietasääsken puremasta.
• Tabletti kerran kuukaudessa filarian, eli sydänmatojen ehkäisyyn. Esimerkiksi Pohjois-Italiassa tabletteja kehotetaan antamaan koiralle huhtikuulta marraskuulle ulottuvana ajanjaksona. 

-Ekinokokkilääkitys 

Ekinokokki- eli heismatolääkitys täytyy muistaa antaa koiralle 1-5 vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Eläinlääkärin tulee tehdä tästä merkintä koiran passiin. Kannattaa eläinlääkäriaikaa varatessaan varmistaa, tuleeko lääke ostaa itse apteekista etukäteen, vai saako sen eläinlääkäriltä. 

Huom! Suomen lisäksi ekinokokkivapaita maita Euroopassa taitavat olla tällä hetkellä Norja, Malta, Iso-Britannia ja Irlanti. Joten Suomen ulkopuolelta näihin maihin matkustettaessa kyseinen matolääke on niin ikään tarpeen. 

Jos esimerkiksi matkalla Norjaan rajanylitys tapahtuu Ruotsin kautta, tulee koira lääkitä heismatotabletilla 1-5 vuorokautta ennen rajanylitystä Norjaan.

Me palasimme Norjan reissultamme takaisin Suomeen Ruotsin kautta. Niinpä kävimme Ruotsin puolella apteekissa ostamassa kyseisen matolääkkeen, joka sitten annettiin koirille Piteåssa paikallisen eläinlääkärin toimesta päivää ennen rajanylitystä.

Googlen avulla paikallisten eläinlääkäriasemien sijainti ja yhteystiedot löytyivät helposti ja ajanvaraus toimenpidettä varten sujui mutkattomasti puhelimitse. Lääkitys eläinlääkärikuluineen kustansi kahdelta koiraltamme tuolloin Ruotsissa yhteensä reilut 70 euroa.

Vuotta myöhemmin Tallinnan eläinlääkärissä (Miki OÜ Loomakliinik – suosittelen!) pääsimme huomattavasti halvemmalla: Tällöin klinikkavierailu kesti vajaat 10 minuuttia ja maksoi kahdelta koiralta yhteensä 26 euroa. 

-Koiran asuinmukavuudesta huolehtiminen

Nelijalkaisten matkustajien tarpeet sekä asuin- ja matkustusmukavuuus olisi hyvä ottaa huomioon mieluiten jo matkailuajoneuvon hankintavaiheessa. Kiinnittäisin huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin: 

• Varmista, että reissuautossa on riittävästi tilaa koiralle oleskella ja liikkua luontevasti (esimerkiksi kääntyä asuintiloissa ympäri – jotkin retkeilyautot voivat olla varsin ahtaita suurille koirille).
• Totuta koira rauhassa pikku hiljaa uuteen matkakotiin. Ensimmäiset yöt ja oleskelujaksot reissuautossa pennun tai ihan aikuisenkin koiran kanssa voi toteuttaa siten, että auto on koko ajan parkissa vaikkapa tutulla kotipihalla.
• Koiralla on hyvä olla reissukodissa oma rauhallinen lepopaikkansa. Meillä tämä koirien ”luola” sijaitsee sänkymme alla.
• Varmista  lemmikin turvallinen matkustus ajon aikana. Tähän voi olla keinona kuljetushäkki, tai turvavöihin kiinnitettävät valjaat. Meidän koirilla on käytössä valjaat. 
• Kiinnitä huomiota reissupakun kunnolliseen lämpöeristykseen ja koirien viilennyskonsteihin kuumilla helteillä. Meillä on hellekelien helpotuksena Maxxair -kattotuulettimen lisäksi käytössä pieni USB-tuuletin sekä koirien kasteltavat ja lämpöä heijastavat viilennysliivit. 

–Uuteen ruokaan totuttaminen

Koiran tuleva reissuruoka kannattaa vaihtaa mahdollisuuksien mukaan jo Suomessa merkkiin, jota olisi saatavilla mahdollisimman laajasti myös kohdemaissa – varsinkin, jos koira on herkkävatsainen ja siten valikoiva ruokansa suhteen. 

Meidän koiramme eivät ole onneksi turhan nirsoja ja olemmekin vaihtaneet niiden ruokaa reissumme aikana moneen kertaan saatavuuden mukaan. Vatsavaivojen välttämiseksi koira tulisi kuitenkin totuttaa uuteen ruokaan aina pikkuhiljaa (uutta ruokaa edellisen ruoan sekaan asteittain lisäten) hyvissä ajoin ennen edellisen ruoan loppumista. 

-Varo ”tappajatoukkia”

Mäntykulkurinirkon toukat (englanniksi processionary caterpillars) ovat myrkyllisillä poltinkarvoilla varustettuja yöperhosen toukkia. Ne ovat jokakeväinen riesa etenkin eteläisessä Euroopassa. Itse törmäsimme näihin viheliäisiin otuksiin Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja Italiassa.

Mäntykulkurinirkon toukat asuvat pinjamäntyjen oksistossa harsopallomaisissa pesissään. Jossain vaiheessa kevättä, tyypillisesti helmi-huhtikuun aikoihin, toukat lähtevät pesistään liikkeelle marssien maassa ja mäntyjen rungoilla pitkinä, kymmenien toukkien pituisina letkoina.

Toukista irtoavat mikroskooppisen pienet poltinkarvat ovat myrkyllisiä ja äärimmäisen teräviä. 

Ihmisille nämä poltinkarvat aiheuttavat tyypillisesti allergisen reaktion, mutta lemmikeille mäntykulkurinirkon toukka on hengenvaarallinen ja usein tappava: toukkaa lähestynyt koira menettää tyypillisesti vähintään osan nenäänsä, kieltään ja huulet. Monesti toukkien kanssa tekemisissä ollut koira tai kissa ei selviä ollenkaan.

Näiden toukkien takia olemme joitakin kertoja jättäneet suosiolla väliin mäntyjen ympäröimän puska- tai matkaparkin, sekä kääntyneet patikkapolulla ympäri törmätessämme mäntymetsikköön.

-Harkitse kuonokoppaa

Joissain maissa koirilta vaaditaan julkisissa kulkuvälineissä matkustettaessa kuonokoppa.

Varsinkin jos reissusuunnitelmaan sisältyy kaupunkivierailuja, kannattanee ottaa Euroopan matkalle mukaan kiltillekin koiralle varuiksi kuonokoppa ja totuttaa koira käyttämään sitä hyvissä ajoin. Aivan pienimmille koirille riittää matkustettaessa kuljetuskoppa.

-Ja viimeiseksi: Jokainen koira on yksilö

Kaikki koirat eivät valitettavasti sovellu pakumatkaajiksi. Koira voi kärsiä vaikkapa ylitsepääsemättömästä matkapahoinvoinnista, tai matkustamisen aiheuttamasta stressistä.

Jokainen koira ei myöskään tunne oloaan mukavaksi hälyisessä ravintolassa, tai vilkkaan pääkaupungin kaduilla ihmisvilinässä. Itse voin jakaa reissukokemuksia ja puhua vain omien koirieni osalta, jotka ovat sopeutuneet (ehkäpä jopa poikkeuksellisen) vaivattomasti jokaiseen kohtaamaansa ympäristöön niin luonnonhelmassa kuin miljoonakaupungeissakin.

Sinä tunnet kuitenkin parhaiten juuri oman koirasi. Sinun tehtävänäsi on (mahdollisen kokeilu- ja totuttelujakson jälkeen) arvioida, olisiko omasta lemmikistäsi onnelliseksi ja tyytyväiseksi reissukaveriksi ja jos näin on, minkä tyyppiset kohteet soveltuisivat juuri teille parhaiten yhdessä koettavaksi.