Vanlife-bloggaaja Emma Kroatian rannikolla puskaparkissa auringonlaskussa.

Moi, tosi kiva kun löysit vanlife-päiväkirjat -blogini pariin!

Olen Emma: kolmekymppinen matkustamisesta, kirjoittamisesta, luonnossa liikkumisesta, uusiin kaupunkeihin tutustumisesta, hyvästä kasvisruoasta ja viineistä nauttiva ennakkoluuloton seikkailijasielu, paikkariippumaton yrittäjä ja vanlife-bloggaaja.

ALKU.

Kirjoittaessani tämän vanlife-blogin ensimmäiset pakuprojektia käsittelevät postaukseni 2020–2021 taitteessa asuimme vielä brittiläisen kumppanini Craigin sekä borderterriereiden Torreksen ja Vascon kanssa kerrostalokaksiossa Porvoon vanhan kaupungin laitamilla. Päällisin puolin vietimme vielä tuolloin melkoisen normaalia elämää.

Haaveenani oli ollut kuitenkin jo useamman vuoden ajan riippumaton reissuelämä ja liikkuva vanlife-arki tien päällä itserakennetussa reissupakussa.

Nuoruusvuosien kunnianhimoiset uratavoitteet sekä itsensä täydellisyyteen piiskaaminen olivat saaneet edellisten vuosien aikana pikkuhiljaa väistyä syrjemmälle. Niiden tilalle oli noussut itseäni enemmän puhuttelevia arvoja ja elämänvalintoja: vapauden ja riippumattomuuden tunne, omannäköinen elämä, itsensä toteuttaminen ilman suorituspaineita tai “menestymisen” pakkoa, elämän pienistä asioista nauttiminen, sekä uteliaisuus maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan.

Vanlife-bloggaaja Emma Rio de Janeiron maisemissa.

SIelu halajaa maailmalle

Huomasin jo vuosia sitten, ettei maailman näkemisen nälkää voi kohdallani tyydyttää pelkästään vuosilomien puitteissa tapahtuvilla lomamatkoilla.

Eräänlainen käännekohta elämässäni tapahtui syksyllä 2017 ollessani 27-vuotias. Kahden vuoden määrätietoisen säästämisen ja valmistautumisen jälkeen irtisanoin itseni silloisesta pankkijuristin työstäni. Heitin 55-litraisen Kajka-rinkkani selkään ja lähdin sooloreppureissulle Väli- ja Etelä-Amerikkaan.

Seuraavien 11 kuukauden aikana matkasin läpi 13 maan taittaen maanteitse yli 22 000 kilometriä halki Latinalaisen Amerikan.

Tuo reppureissuvuosi oli käänteentekevä monella tapaa. Niin klisee kuin se onkin, matka avasi silmiäni ja muovasi arvojani uuteen uskoon. Tien päällä keräämäni kokemus antoi minulle itseluottamusta ja päättäväisyyttä myös tulevien haaveiden toteuttamiseen.

Palo maailman näkemiseen ja kokemiseen ei kuitenkaan tuolla reissulla hiipunut. Päinvastoin – nälkä kasvoi syödessä.

11 kuukautta, 13 maata

Seikkailu, joka käänsi elämäni suunnan.

Vanlife-bloggaaja Emma reppureissulla Kolumbian Mincassa.
Vanlife-bloggaaja Emma riippukeinussa hostellin kuistilla Ecuadorissa.

Kun vapauden kerran tuntee ja seikkailun kerran antaa viedä mukanaan. Kun kerran näkee ja kokee, kuinka suuri maailma on ja kuinka valtavasti sillä on annettavaan… ei paluuta entiseen enää ole.

Vanlife-bloggaaja Emma Perun aavikolla.

Unelmia ja vanlife-hommia

Tapasimme nykyisen puolisoni Craigin kanssa toisemme ensi kertaa nicaragualaisessa surffihostellissa joulukuussa 2017. Kahden itsenäisen sooloreissaajan polut kohtasivat tuolloin erottamattomalla tavalla.

Seuraavana pääsiäisenä Kolumbiassa saimme päähämme idean, josta tuli seuraava yhteinen haaveemme ja tavoitteemme: päätimme tuolloin seuraavasta suuresta seikkailustamme, joka tulisi tapahtumaan itsetuunaamassamme retkeilyautossa.

Noin kolme vuotta myöhemmin tämän vanlife-unelman käytännön toteutus sai alkunsa, kun reilu vuoden etsimisen jälkeen löysimme viimein, maaliskuussa 2020, meille juuri sopivan pakettiauton: 2007-vuosimallin Ford Transitin.

Vanlife-pariskunta ja rakenteilla oleva reissupaku.

Seuraavina kuukausina käytimme käytännössä kaiken ylimääräisen aikamme ja rahamme tulevan reissupakumme remontointiin. Ajankohta projektille oli ideaalinen, sillä  ”koronakevät” vapautti kalenterin kaikista muista suunnitelmista, menoista ja rahanrei’istä.

Vuotta myöhemmin, keväällä 2021, urakkamme oli loppusuoralla ja Muutama onnistunut testireissukin oli jo takana. Transitimme ”Frida” alkoi olla valmis kuljettaakseen meidät kohti unelmaamme: riippumatonta vanlife-reissuelämää halki Euroopan.

Ja sillä tiellä olemme edelleen.

Suunnitelmamme oli yhdistää kodinomaisen elon ja matkustamisen hyvät puolet ja elää yksinkertaista, luonnonläheistä elämää itsetuunatussa reissupakussamme. Tiettyä määränpäätä tai tarkkaan ennalta suunniteltua reittiä meillä ei ole ollut missään vaiheessa näiden kuluneen 3,5 vuoden aikana.
Pakuyrittäjä reissupakussa pöydän ääressä borderterrierien kanssa.

Pienoiseen matkakotiimme on mahtunut mukaan ainoastaan oleellinen, mutta samalla kaikki tarvittava simppeliin, onnelliseen reissuarkeen. Olo on ollut keveä myös siinä mielessä, ettemme jättäneet taaksemme Suomeen asuntoa tai turhaa tavaraa paluutamme odottamaan. Mikä ei tullut mukaamme, siitä luovuttiin.

Tässä blogissa jaan vanlife-arkea, käytännön vinkkejä, kohdesuosituksia sekä tunnelmia tien päältä ja puskaparkeista ympäri Eurooppaa. Matkan varrelle on mahtunut valtavat määrät vaihtuvia maisemia ja ikimuistoisia elämyksiä toistaiseksi 26 eri maasta.
OP-kevytyrittäjä Emma Matila retkeilyautossa läppärin äärellä.

Vuodesta 2022 alkaen olen työllistänyt itseni paikkariippumattomana yrittäjänä.

Vuodesta 2022 alkaen olen työllistänyt itseni paikkariippumattomana yrittäjänä. Olen Suomen ensimmäinen juristi, joka on perustanut lakitoimistonsa ja harjoittaa liiketoimintaansa 100 % liikkuvasti retkeilyautosta käsin.

Perustin tämän blogin, jotta sinäkin voisit päästä osaksi tätä elämyksellistä matkaa. Tahdon omalta osaltani kannustaa kaikkia lähestymään rohkeasti omia haaveita ja unelmiaan – ja tekemään niistä jonain päivänä totta.

Tervetuloa kyytiin – enjoy the ride!

Biarritz, Ranska, marraskuu 2024.

Emma

P.S. Päivittäisiä reissutunnelmiamme ja kuulumisiamme pääset seuraamaan Instagramista @emmajohannam-tilitä!