Moikka!

 

Olen Emma; kolmekymppinen matkustamisesta, päiväunista, luonnossa liikkumisesta, hyvästä kasvisruoasta ja IPA-oluista nauttiva ennakkoluuloton seikkailijasielu.

blogin kirjoittaja reissupakun kyydissä

 

Mistä minä tulen

Asun vielä tällä hetkellä kerrostalokaksiossa Porvoon vanhan kaupungin laitamilla. Yhteiseloa kanssani saman katon alla viettävät brittiläinen kumppanini Craig sekä borderterrierit Torres 8 vuotta ja Vasco vajaa 1 vuotta. Päällisin puolin vietämme vielä toistaiseksi melkoisen normaalia elämää.

Haaveenani on kuitenkin jo useamman vuoden ajan ollut riippumaton reissaus ja elämä tien päällä itse tuunatussa matkailuautossa.

Alunperin olen kotoisin Peräpohjolan perukoilta Kemistä, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Luin itseni lukion jälkeen Lapin yliopistossa oikeustieteen maisteriksi. Olin maisteriksi valmistuessani 23-vuotias.

Valmistumisen jälkeen auskultoin itseni varatuomariksi. Tuomioistuinlaitoksen jälkeen olen ehtinyt työskennellä oikeudenkäyntiavustajana, pankkilakimiehenä sekä asiantuntijana ja asiakasvastaavana yritysrahoituksen parissa.

Arvot valintojen taustalla

Nuoruusvuosien kunnianhimoiset uratavoitteet sekä itsensä täydellisyyteen piiskaaminen ovat kuitenkin pikku hiljaa saaneet väistyä syrjemmälle ja antaa tilaa enemmän itseäni enemmän puhutteleville arvoille ja elämän valinnoille: vapauden ja riippumattomuuden tunteelle, itsensä toteuttamiselle ilman suorituspaineita tai “menestymisen” pakkoa, elämän pienistä asioista nauttimiselle, kiitollisuuden harjoittamiselle sekä uteliaisuudelle maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan.

Suorittamiskeskeisyys, itsekriittisyys sekä täydellisyyden tavoittelu ovat tosin juurtuneet nuoruudesta lähtien syvälle tapoihini. Näistä paheista on edelleen vaikeaa päästä kokonaan eroon.

Maailman kokemisen ja ymmärtämisen ohella minulle on muodostunut tärkeäksi pyrkimys tiedostavien ympäristövalintojen tekemiseen. Pyrin hillitsemään omaa hiilijalanjälkeäni ja välttämään turhaa kulutusta. Minulle on tärkeää omalta osaltani minimoida toisille elollisille omista valinnoistani ja kulutustottumuksistani aiheutuvaa kärsimystä.

Sielu halajaa maailmalle

Huomasin jo vuosia sitten, ettei maailman näkemisen nälkää voi kohdallani tyydyttää pelkästään vuosilomien puitteissa tapahtuvilla lomamatkoilla.

Eräänlainen käännekohta elämässäni tapahtui syksyllä 2017 ollessani 27-vuotias. Kahden vuoden määrätietoisen säästämisen ja valmistautumisen jälkeen irtisanoin itseni silloisesta työstäni. Heitin 55-litraisen Kajka-rinkkani selkään ja lähdin sooloreppureissulle Väli- ja Etelä-Amerikkaan.

Seuraavien 11 kuukauden aikana matkasin läpi 13 maan taittaen maanteitse yli 22 000 kilometriä halki Latinalaisen Amerikan.

Tuo reppureissuvuosi oli käänteentekevä monella tapaa. Niin klisee kuin se onkin, matka avasi silmiäni ja muovasi arvojani uuteen uskoon. Tien päällä keräämäni kokemus antoi minulle itseluottamusta ja päättäväisyyttä myös tulevien haaveiden toteuttamiseen.

Palo maailman näkemiseen ja kokemiseen ei kuitenkaan hiipunut. Päinvastoin – nälkä kasvoi syödessä.

Blogin kirjoittaja ja borderterrierit Torres ja Vasco campervanin sängyllä.

Unelmia ja campervan-hommia

Onneksi olen ollut onnekas ja löytänyt vierelleni kumppanin, joka jakaa kanssani samat arvot sekä ennen kaikkea seikkailumielisen asenteen.

Tapasimme Craigin kanssa toisemme ensi kertaa nicaragualaisessa hostellissa joulukuussa 2017. Kahden itsenäisen sooloreissaajan polut kohtasivat tuolloin erottamattomalla tavalla.

Seuraavana pääsiäisenä Kolumbiassa saimme päähämme idean, josta tuli seuraava yhteinen haaveemme. Päätimme tuolloin seuraavasta suuresta seikkailustamme, joka tulisi tapahtumaan itse tuunaamassamme retkeilyautossa. Nyt, vajaa kolme vuotta myöhemmin, tämä unelma on käymässä pian toteen.

Vanlife päiväkirjat Emma ja Craig poseeraavat itsetehdyn retkeilyautonsa kanssa.

Reilu vuoden etsimisen jälkeen löysimme viimein maaliskuussa 2020 meille juuri sopivan pakettiauton: 2007-vuosimallin Ford Transitin. Seuraavina kuukausina käytimme käytännössä kaiken ylimääräisen aikamme ja rahamme tulevan reissupakumme remontointiin. Ajankohta projektille oli ideaalinen, sillä  “koronakevät” vapautti kalenterin kaikista muista suunnitelmista, menoista ja rahanrei’istä.

Nyt vuotta myöhemmin urakkamme alkaa olla loppusuoralla. Muutama onnistunut testireissukin on jo takana. Transitimme on lähestulkoon valmis kuljettaakseen meidät kohti unelmaamme; riippumatonta reissuelämää halki Euroopan.

Suunnitelmana on yhdistää kodinomaisen elon ja matkustamisen hyvät puolet ja elää yksinkertaista, luonnonläheistä elämää itsetuunatussa retkeilyautossamme. Tiettyä määränpäätä tai ennalta suunniteltua reittiä meillä ei ole.

Pienoiseen matkakotiimme tulee mahtumaan mukaan ainoastaan oleellinen, mutta toivottavasti samalla kaikki tarvittava simppeliin, onnelliseen reissuarkeen. Olo tulee olemaan keveä myös siinä mielessä, että emme jätä taaksemme Suomeen asuntoa tai turhaa tavaraa paluutamme odottamaan. Mikä ei tule mukaamme, siitä luovutaan.

Yksi parhaista puolista reissupakussamme on, että se mahdollistaa meille äärimmäisten rakkaiden nelijalkaisten, Torreksen ja Vascon, mukaanpääsyn reissuun.

Tiedossa on vaihtuvia maisemia, käytännön vinkkejä, fiiliksiä sekä tunnelmia tien päältä ja puskaparkeista ympäri Eurooppaa sekä vanlife-elämän arkea riemuineen ja mahdollisine kolhuineen.

Perustin tämän blogin, jotta sinäkin voisit päästä osaksi tätä elämyksellistä matkaa. Mikäli haaveilet vastaavan tyyppisestä irtiotosta / elämäntapamuutoksesta, tai olet muuten vain utelias taikka kiinnostunut tämän tyyppisestä projektista, kannattaa lukea pidemmälle ja ottaa blogi seurantaan! Luvassa on myös vinkkejä ja ideoita niille, jotka itse harkitsevat matkailuauton tuunausprojektia – tai ovat jo kenties päättäneet tarttua tilaisuuteen.

Tahdon omalta osaltani kannustaa kaikkia lähestymään rohkeasti omia haaveita ja unelmiaan – ja tekemään niistä jonain päivänä totta.

Tervetuloa kyytiin – enjoy the ride!

Emma