Marktplatz-aukion taloja.

Päivä Bremenissä

Läpikulkumatkalla Tanskasta kohti Hollantia

Tanska jäi taakse ja Saksan raja ylittyi lähes huomaamatta syyskuun toisena tiistaina. Rajamuodollisuuksia ei ollut, emmekä saaneet vieläkään esitellä kenellekään koronapassejamme. Vaan eiköhän senkin huvin aika vielä koittaisi.

Liikenne tiheni ja kaistojen määrä kasvoi, kun huristelimme Saksan autobaanaa Hampurin ohi kohti luodetta. Ei tullut testattua, kuinka suuriin lukemiin Fridan nopeusmittarin on mahdollista kohota. Sen sijaan tyydyimme körryttelemään vaatimatonta satasen vauhtia rekkakaistalla ja annoimme urheiluautojen suihkia paria sataa vierestä ohi.

Emme olleet etukäteen suunnitelleet Saksan etapillemme oikeastaan yhtään mitään. Tanskan tapaan päällimmäisenä ajatuksena oli lähinnä läpikulkumatka Luoteis-Saksan läpi kohti Benelux-maita ja Ranskaa.

Tutkaillessani karttaa huomasin reittimme Luoteis-Saksassa kohti Hollantia kulkevan Bremenin liepeiltä. En tiennyt kaupungista etukäteen oikeastaan yhtään mitään (lieneekö kyseessä vain yksi Saksan tylsistä ja värittömistä teollisuuskaupungeista…). Pieni googletus kuitenkin paljasti, että Bremenin sydämessä odottaakin aivan ihastuttava keskiaikainen vanha kaupunki. 

Vanhat, vuosisatojen takaista historiaa huokuvat kaupungit ovat yksi suurimpia houkutuksiani. Siispä ennen Hollantiin suuntaamista päätimme pitää kaupunkipäivän ja tutustua Bremenin vanhan kaupungin katuihin, kujiin – ja vähän siinä sivussa myös kuppiloihin.

Bremen: Luoteis-Saksan historiallinen helmi

Reilu puolen miljoonan asukkaan Bremen on Saksan kymmenenneksi suurin kaupunki. Se on tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki ja Bremenissä sijaitseekin Saksan toiseksi suurin satama. Muun muassa Saksan suurimpiin kuuluva vientipanimo Beck’s toimii Bremenissä – näimme panimon tornin kohoavan Weser-joen vastarannalla istuessamme olusilla Schlachten terassilla.

Kaupungin teollisuuskohteet kärsivät pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Onneksi Bremenin goottikirkot säilyivät pääosin sodan jaloista ja myös osia vanhasta kaupungista – kuten keskiaikainen Schnoorviertelin kaupunginosa – selvisi vahingoittumattomana.

Bremenin vanhan kaupungin katukuvaa.

Bremenin historia kauppapaikkana alkaa 700-luvulta. 1200-luvulla siitä tuli osa hansaliittoa ja se oli läpi keskiajan tärkeä hansakaupunki.

Hansaliiton perintönä Bremenin Marktplatzilla on nähtävillä Bremer Rolandin patsas (1404) sekä goottilaistyylinen raatihuone (1409). Nämä molemmat monumentit  kuuluvat nykyisin myös Unescon maailmanperintöluoetteloon.

Bremenin keskusaukio.

Vaikka Bremen on kooltaan ja väkiluvultaan suhteellisen suuri, sen idyllinen ja kompakti vanha keskusta tekee kaupungista helposti lähestyttävän ja ihanteellisen kaupunkilomakohteen esimerkiksi viikonlopun viettoon.

Bremenillä on maine vapaamielisenä ja nuorekkaana kulttuurikaupunkina. Historian, kulttuurin, museoiden, shoppailun sekä hyvän ruoan ja juoman ystävät voivat helposti viihtyä täällä viikonloppua pidempäänkin. Hintataso on suomalaisittain miellyttävän edullinen.

Kohti vanhaa kaupunkia

Majoituskohteeksemme city-vierailun ajaksi valikoitui tällä kertaa paikallisen hotellin parkkipaikka. Yhden yön majoittuminen sähköpaikkoineen ja vessoineen maksoi täällä parikymppiä. Etsinnässä oli simppeli ja suht edullinen, mutta samalla turvallinen paikka mahdollisimman läheltä keskustaa, ja kyseinen hotellin parkkipaikka oli melkolailla täydellinen tähän tarkoitukseen.

hotellin parkkipaikka ja pari matkailuautoa parkissa.
Paikka löytyy Google Mapsista Wohnmobilstellplatz -nimellä osoitteesta Schosterboorn 9, ja se on merkitty myös Park4night -sovellukseen.

Raitiovaunut huristivat kohti keskustaa aivan hotellin liepeiltä. Kävellen matkaa vanhaan kaupunkiin kertyisi neljä kilometriä.

Päätimme ottaa ilon irti kesäisestä, aurinkoisesta päivästä sekä uusista maisemista ja julkisista kulkuyhteyksistä huolimatta lähdimme käppäilemään kohti keskustaa jalkaisin Vor dem Steintor -katua pitkin (joka vaihtui lähempänä keskustaa Ostertorsteinweg-nimiseksi kaduksi).

Vastaamme kadun varsilla tuli valtavat määrät lähes kaikista mahdollisista etnisistä alkuperistä lähtöisin olevia ravintoloita ja pikaruokapaikkoja, joista monien antimet näyttäytyivät suomalaisittain lähes pilkkahintaisilta.

Myöhemmin illalla paluumatkalla poikkesimme samaisella kadulla syyrialaiseen leipomoon nappaamaan mukaamme muutaman baklava-leivonnaisen. Samoin pistäydyimme eräässä espanjalaisessa kulmabaarissa kahden euron viinilasillisilla.

Schnoorviertel – satukirjamainen kortteli

Ensimmäisenä vanhaan kaupunkiin saapuessamme meitä oli vastassa Schnoorviertel – Bremenin vanhin nykypäivään saakka säilynyt kaupunginosa. Suurin osa kaupunginosan rakennuksista on peräisin 1400-1500-luvuilta.

Schnoorviertelin katunäkymää.

Näkymä Schnoorin pikku putiikkien ja ravintoloiden reunustamilla kaduilla ja kapeilla kujilla oli lähes taianomainen – kuin jostain Grimmin veljesten satukirjasta. Tätä kaupunginosaa ei pidä Bremenissä vieraillessaan missään nimessä missata!

Schnoorviertelin katunäkymää
Aikahyppy keskiajalle.
Schnoorviertelin taloja.
Oikeasti – asuuko näissä taloissa vielä nykyisinkin oikeasti joku? <3
Schnoorviertelin katukuvaa.
Voin kuvitella, että nämä kadut voivat kesäsesonkina ja viikonloppuisin tuppatua vähän turhankin täyteen turisteista.

Marktplatz-aukio

Schnoorviertel on vain kivenheiton päässä Marktplatz-aukiosta, joka on kaupungin pääaukio. Ja aivan tavattoman kaunis sellainen!

Marktplatz-aukion taloja.
Marktplatz-aukion ravintoloita terasseineen.

Tivolimainen myyntikoju Bremenin keskusaukion liepeillä.

Aukiolla sijaitsee muun muassa kaupungin raatihuone. Tällä 1400-luvulla rakennetulla Bremenin kaupungintalolla on maine yhtenä Saksan kauneimmista rakennuksista. Se on myös historiallisesti merkittävä, sillä se on säilynyt tuhoutumattomana ja muuttumattomana alkuperäisessä muodossaan keskiajalta tähän päivään saakka.

Marktplatz-aukio iltahämärässä.
Raatihuone kuvassa oikealla käsin.

Bremenin tuomiokirkko on vaikuttava näky sen lähes sataan metriin kohoavine torneineen. Kirkon historia ulottuu tuhannen vuoden päähän.

Bremenin tuomiokirkko iltahämärässä.
Bremenin tuomiokirkko iltahämärässä.

Keskusaukiolla sijaitseva, ritari Rolandia esittävä veistos vuodelta 1404 on Saksan vanhin ja suurin Rolandia esittävä patsas. Yli 10 metriä korkea veistos symboloi kaupungin vapautta ja itsenäisyyttä.

Rolandin patsas Bremenin keskusaukiolla.
Rolandin patsas on toiminut kaupungin symbolina jo 1400-luvulta lähtien.

Bremenin soittoniekat, Die Bremer Stadtmusikanten, on 1850-luvulta peräisin oleva Grimmin veljesten kansansatu, jossa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka kohtelevat eläimiään huonosti. Eläimet päättävät lähteä Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan ja siitä, että siellä voi elää ilman omistajiaan.

Bloggaaja, borderterrierit sekä Bremenin soittoniekkojen patsas.

Näitä neljää soittoniekkaa esittävä kuuluisa patsas sijaitsee vanhan kaupungin keskusaukiolla. Uskomuksen mukaan aasin jalkojen kosketus tuo onnea ja patsaassa olikin havaittavissa vuosikymmenten jalkojen koskettelun jättämät jäljet.

Bloggaaja, borderterrierit sekä Bremenin soittoniekat -patsas.
No, pitihän sitä sit itekin varmuuden vuoksi…

Böttcherstrasse

Aivan Marktplatz-aukion tuntumassa sijaitsee myös Böttcherstrasse -niminen omaleimainen alue. Tämä pääosin 1920-luvulla rakennettujen punatiilisten rakennusten hallitsema kaupunginosa on yksi matkailijoiden perinteisiä suosikkikohteita Bremenin vierailullaan.

Böttcherstrassen katukuvaa iltahämärässä.

Kyseessä on itse asiassa vain noin sadan metrin pituinen kadunpätkä, joten alueeseen tutustuminen ei vie pitkään. Jollei sitten päätä pistäytyä olut- tai viinimaistiaisille sen keskellä sijaitsevalle pienelle aukiolle – kuten me teimme alkuillasta, ennen kun aloimme tehdä matkaa takaisin kohti majapaikkaamme.

Puna- ja valkoviinilasilliset Böttcherstrassen aukiolla.
Valkoviinin lisäksi lasiin on päätynyt näköjään katusoittajakin.

Böttcherstrasse, Bremen.

Böttcherstrassen punatiilisiä rakennuksia.

Schlachte – terassien reunustama jokiranta

Schlachte -niminen joenrantapromenadi on täynnä vieri vieressä olevia terasseja, jotka houkuttelevat tuopin ja ruoan äärelle Weser-joen maisemiin.

Pysähdyimme täällä ruoka- ja juomatauolle vanhan kaupungin koluamisen jälkeen. Puolen litran vehnäoluttuoppi kustansi viiden euron tasarahan ja antoi täten mukavaa esimakua eurooppalaisista hinnoista!

Bloggaaja ja oluttuoppi Schlachten jokirannassa.
Jokiranta viihtyisiä terasseja täynnä – vähän kuin Porvoossa jälleen olisi!
Beyond Meat -vegeburgeri rantaterassilla.
Myös terassilla nautittu Beyond Meat -vegeburgeri oli hintaansa nähden oikein onnistunut makukokemus!

Terasseilla ja ulkona sai muuten olla vapaasti maskitta, mutta ravintoloiden sisätiloihin – edes vessareissulle – ei ollut asiaa ilman maskia. Eräässä ravintolassa pyydettiin nähtäväksi myös rokotustodistus.

Hinnat Bremenissä ovat suomalaisesta näkökulmasta ihanan edullisia! Katuravintoloissa on mahdollista saada vatsansa täyteen alle viidellä eurolla. Paluumatkalla nautittu 4,5 euron halloumi-pita oli täydellinen yöpala ennen vaniimme paluuta ja nukkumaanmenoa. 

Peukku nousee

Virkeä ja tunnelmallinen Bremen ei jättänyt meitä kylmäksi. Täällä olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta yhdessäkin päivässä ehti onneksi tutustua kohtuullisen mukavasti historialliseen keskustaan sekä sen tunnetuimpiin nähtävyyksiin.

Jos täällä päin ajelee ja kulttuuri, historia sekä kaunis arkkitehtuuri vähänkään kiinnostelee, kannattaa pyhittää meidän tavoin vähintään päivä Bremenin historialliseen keskustaan tutustumiselle!

Bloggaaja ja borderterrieri Vasco Schnoorin korttelissa Bremenissä.

Fischerhude: Kaunis kylä vajaan 30 minuutin ajomatkan päässä Bremenistä

Ennen Bremenin visiittiämme vietimme sattumalta yhden rauhallisen yön pienen Fischerhude-nimisen kylän parkkipaikalla auringonkukkaniityn, ankkojen, hevosien ja maalaismaiseman ympäröimänä.

Sattumalta kyseessä on ilmeisesti yksi pohjoisen Saksan hurmaavimpia maalaiskyliä. Kylä on vetänyt puoleensa myös taiteilijoita. Esimerkiksi maisemataidemaalari Otto Modersohn ja kuvanveistäjä Clara Westhoff elivät ja työskentelivät aikanaan Fischerhudessa.

Saksalaisen Fischerhude-kylän maisemaa.

Fischerhude-kylän rakennuksia.

Ford Transit parkissa maalaismaisemassa.

Kyseessä oli elämäni ensimmäinen vierailu saksalaisessa kylässä, ja ihastuin paikkaan ja sen tunnelmaan aivan täysin. Tällaiset tiiviisti rakennetut, kauniit vanhat kylät keskellä idyllistä maaseutua puuttuvat esimerkiksi Suomesta täysin.

Aamuinen usva pelloilla auringonnousun aikaan.
Varhainen aamu, hiljaisuus ja usva. Craig pääsi todistamaan tätä kaunista näkyä aamukävelyllä koirien kanssa, kun meikäläinen veteli vielä onnellisena sikeitä.

Hevosia pellolla aamu-usvassa.

Kuksa aamuauringossa maalaismaisemassa.
Lopulta heräilin itsekin nauttimaan kauniista aamusta maaseudun rauhassa.
Borderterrieri Vasco istuu ja tuijottaa ulos ikkunasta auton etupenkillä.
Hiljaista on kylän raitilla, tuumiskelee Vasco.

Ja matka jatkuu…

Heitettyämme hyvästit hurmaavalle Bremenille jatkoimme matkaamme kohti aakeita laakeita Alankomaita. Matkalla pysähdyimme vielä Bad Zwischenahnissa nauttimaan puistopicnic-lounaasta Zwischenahner Meer -järven rannalla.

Saksa oli hemmotellut meitä muutaman päivän niin hyvin, että tiesimme jo tässä kohtaa palaavamme tänne vielä uudestaan paremmalla ajalla. Sitä odotellessa olen haastanut itseni opiskelemaan saksan kielen perusteita, jotta perustason kommunikointi paikallisten kanssa toivon mukaan seuraavalla vierailulla onnistuu.

Schnoorviertelin katukuvaa.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *