Vanlife-bloggaaja puskaparkissa Skotlannissa auringonlaskussa.

Puskaparkkeilu Euroopassa – kattava opas teiden itsenäiselle kulkijalle!

Puskaparkeissa ympäri Eurooppaa kesäkuusta 2021 lähtien

Reilut kaksi ja puoli vuotta: se on pitkä aika asua vailla normaalin kodin mukavuuksia ja elää liikkuvaa elämää ympäri Eurooppaa peltikuorisessa Ford Transitissa asustellen.

Jokin tässä reissu- ja elämäntyylissä kuitenkin edelleen kiehtoo, emmekä ole saaneet vanlife-elosta vieläkään tarpeeksemme. Tällä hetkellä pakumatkamme on ehtinyt viedä meidät kaikkiaan 26 maahan, joissa muutamissa olemme viettäneet aikaa vain päivän pari, toisissa taas kuukausikaupalla.

Vanlife-päiväkirjat matkajoukko puskaparkissa Skotlannissa.
Touko-kesäkuussa 2023 puskaparkkeilimme kuukaudenpäivät Skotlannin maisemissa.
Ford Transit -reissupaku puskaparkissa Marokossa kanjonimaisemissa.
Viimeisimpänä pakumatkamme on vienyt meidät Euroopan rajojen ulkopuolelle Marokkoon saakka.

Ylivoimaisesti suosituin majoitusmuoto, jota olemme reissumme aikana hyödyntäneet, on puskaparkki.

Puskaparkkeilun määritelmä on jonkin verran häilyvä. Sana ”puska” viittaa käsitteenä vahvasti luonnonhelmaan, tai ainakin luonnon läheisyyteen. Puskaparkki voi olla periaatteessa kuitenkin mikä tahansa leirintäalueen tai matkaparkin ulkopuolinen parkkipaikka, tienpiennar, ranta, näköalapaikka tai muu alue, jossa matkailuajoneuvon pysäköintiä ja yöpymistä ei ole erikseen kielletty.

Tässä postauksessa puskaparkkeilun käsite onkin laaja, ja se kattaa yöpymisen käytännössä kaikkialla muualla paitsi leirintäalueilla, matkaparkeissa, maksetuilla parkkipaikoilla tai muissa erityisesti matkailuautoilijoille osoitettujen yöpymisfasiliteettien äärellä.

Tulen käsittelemään puskaparkkeilua kattavasti niiden kokemusten pohjalta, joita me olemme ennättäneet saamaan eripuolilla Eurooppaa puskaparkkeillen edellisen vajaan kolmen vuoden aikana. Käsiteltävinä teemoina ovat:

  • mikä puskaparkkeilussa oikein viehättää
  • puskaparkkeilijan palvelut (raikasvesi, WC:n tyhjennys, netti, suihku…)
  • kuinka löytää puskaparkki
  • puskaparkkeilijan turvallisuus
  • puskaparkkeiluystävälliset ja ei-niin-puskaparkkeiluystävälliset maat
  • puskaparkkeiluetiketti

Postauksen valmisteluvaiheessa keräsin puskaparkkeiluaiheisia kokemuksia ja mielipiteitä Instagram-seuraajiltani sekä Facbookin puskaparkkiryhmän jäseniltä. Vastauksia tuli lukuisia ja myös niitä on hyödynnetty tässä postauksessa joko yleisesti referoiden tai joissain tapauksissa suoraan nimettömänä lainaten.

Vanlife-bloggaaja Emma Kroatian rannikolla puskaparkissa auringonlaskussa.
Puskaparkissa Kroatian rannikolla toukokuussa 2022.

Kuviin liittyen mainittakoon, etten tule jakamaan suurimman osan paikoista tarkkaa sijaintia, sillä 1. se olisi varsin työlästä ja 2. jotkin puskaparkeista ovat saattaneet muuttua jossain vaiheessa vierailumme jälkeen päiväparkeiksi, enkä tahdo kannustaa vahingossa ketään rikkomaan paikallisten asettamia sääntöjä yöpymisen suhteen.

Jos jonkin tietyn mainitsemani puskaparkin tarkka sijainti kiinnostaa, voit lähettää minulle yksityisviestiä vaikka Instagramin puolella, niin vinkkaan puskaparkin tarkemman lokaation (jos sen satun muistamaan). 

Reissupaku puskaparkissa Chamonix'ssa Mont Blancin kupeessa.
Lokakuinen aamuhämärä Ranskan Chamonix’ssa, Mont Blancin kupeessa lokakuussa 2021.

Huom! Paitsi yksittäisten puskaparkkien sallittavuus, myös puskaparkkeilua koskeva lainsäädäntö, lain tulkinta ja sen noudattamisen valvonta elävät eri maissa, ja muutoksia tässä postauksessa esitettyihin tietoihin voi ilmetä. Vastuu fiksusta puskaparkkikäytöksestä, soveliaan puskaparkin valinnasta ja paikallisen lainsäädännön noudattamisesta on lopulta aina puskaparkkeilijalla itsellään. 🙂

Reissupaku parkissa viiniviljelmien edustalla Ranskan maaseudulla.
Puskaparkissa Etelä-Ranskassa viiniviljelmien edustalla, marraskuu 2022.

Miksi puskaparkki?

Edellisen reilu 2,5 vuoden aikana olemme hyödyntäneet leirintäalueiden palveluita harvakseltaan. Leirintäalueita yleisemmin majoitumme matkaparkeissa, joista monet ovat useissa maissa kokonaan maksuttomia. Ylivoimaisesti eniten suosimamme majoitusmuoto on kuitenkin puskaparkki.

Emme ole yksin: 78 prosenttia kyselyyni Instagramin puolella vastanneista ilmoitti yleisimmäksi majoitusmuodokseen matkailuautolla reissatessa puskaparkkeilun. Vain 15 prosenttia ilmoitti majoittuvansa useimmiten leirintäalueilla – matkaparkkien osuus oli seitsemän prosenttia.

Matkailija ja reissupaku puskaparkissa Italiassa.
Puskaparkissa pääsiäisruuhkia paossa Italiassa huhtikuussa 2022.

Aina toisinaan netissä törmää tämäntyyppiseen kannanottoon: ”Jos on varaa reissata matkailuautolla, on kyllä varaa maksaa leirinnästäkin.” Itse en ihan ymmärrä tätä kommenttia. Miksi meidän pitäisi majoittua leirintäalueella, jollemme nimenomaan ole leirintäalueen palveluiden tarpeessa, tai jollemme satu vierailemaan kohteessa, jossa leirinnässä majoittuminen on tarpeen turvallisuussyistä (kuten usein pääkaupungeissa tai muissa suurissa kaupungeissa)?

Vaikka lystiin olisikin varaa, miksi pitäisi maksaa tyhjästä, jollemme ole leirintäalueen fasiliteetteja vailla?

Borderterrierit puskaparkissa Etelä-Espanjassa rannan edustalla auringonlaskussa.
Useissa Pohjois- ja Keski-Euroopan maissa suurin osa leirintäalueista sulkee ovensa jossain vaiheessa syksyä. Monet Etelä-Euroopan leirintäalueista ovat sitä vatsoin avoinna vuoden ympäri. Kuva Etelä-Espanjan rannikon puskaparkista joulukuulta 2021.

Lyhyemmillä lomareissuilla, ja vaikkapa lasten kanssa reissatessa, leirintäalueet ovat varmasti monille huolettomin ja mukavin majoitusvaihtoehto. Sitten löytyy liuta meitä itsenäisiä, omaa rauhaa ja luonnonläheisyyttä rakastavia reissaajia, joille leirintäalueiden palvelut ja muiden leiriytyjien läheisyys ei yleensä ole tarpeen.

Lisäksi: kesälomareissun leirintäaluevierailut eivät välttämättä vielä budjettia kaada, mutta jos vaikkapa me olisimme viettäneet jokaisen reissuyömme leirintäalueella (otetaan yöpymisen keskihinnaksi vaikkapa hieman alakanttiin 20 euroa yöltä), olisimme pulittaneet tähän mennessä reissumme aikana leirintäalueille lähes 20 000 euroa. Rehellisyyden nimissä meillä on löytynyt kyseiselle summalle paljon parempaakin käyttöä.

Borderterrierit Torres ja Vasco puskaparkissa metsässä.
Myös monet lemmikkien kanssa reissaajat arvostavat puskaparkkeja selkeästi leirintäalueita enemmän.

Mutta mikä puskaparkkeilussa tarkemmin ottaen vetää porukkaa puoleensa? Kysyin ja muun muassa tällaisia vastauksia sain. Vastaukset ovat suoria sitaatteja Instagram-seuraajiltani:

”Yksityisyys, luonto, rauhallisuus.”

”Niistä löytää hienoimmat maisemat ja ovat ilmaisia. Plussaa on oma rauha.”

”Hienot paikat ja rauha.”

”Ilmaista ja saa olla rauhassa, eikä kukaan valita, jos on koira ja kissoja.”

”Luksusleireilyä: saa viettää aikaa luonnossa mutta kaikki ”kodin” mukavuudet on mukana.”

Eniten vastauksissa korostui erityisesti oma rauha, vapaus ja mahdollisuus majoittua luonnon ja hienojen maisemien äärellä. Myös kustannuspuoli mainittiin usein, mutta se ei vaikuttanut olevan valtaosalla puskaparkkeilun päämotiivi, eikä se toistunut vastauksissa motiivina ihan yhtä usein kuin vapaus, oma rauha ja läheinen luontokokemus. Myös meidän tapauksessamme edellä mainitut seikat ovat puskaparkkeilun päällimmäisiä syitä.

“Parasta vapauden tunne ja pieni jännitys.”

”Vapaus, se että ei ole perinteisiä karavaanareita joka puolella, helppous, kustannukset.”

”Vapaus, maksuttomuus, hienojen paikkojen löytäminen. Parhaassa tapauksessa yksityisyys.”

”Vapaus ja oma rauha.”

”Vapaus olla juuri siellä missä tahdon. Yleensä kaukana ihmisistä, mutta lähellä vaelluskohteita.”

OP-kevytyrittäjä istuu retkeilyauton sängyllä Portugalin rannikolla.
Yrittäjänä puskaparkkeilun etuja on myös tämän majoitustavan joustavuus: puskaparkkeillessa ei tarvitse huolehtia siitä, että checkout-aika sattuu palaverin kanssa päällekkäin, vaan matka jatkuu omien fiilisten ja aikataulujen mukaan.

Muutamissa vastauksissa huomioitiin myös se, että puskaparkkeilu ei läheskään aina tarkoita missään idyllisissä Instagram-maisemissa parkkeerausta. Meidänkin tapauksessamme puskaparkin maisemakattaus on arviointiasteikolla normaalisti jossain ”varsin vaatimaton” ja ”ihan mukava” välimaastossa. Mutta kun se täydellinen puska aina silloin tällöin osuu kohdalle, ei sitä fiilistä voita mikään.

”Se tunne, kun löytää oikein ihanan puskaparkin. Enkä oikein viihdy leirintäalueilla.”

”Vapauden tunne, mielettömien rauhallisten puskien löytämisen riemua ei voita mikään.”

”Saa olla erakkona.”

”Puskaparkkeillen löytää upeita paikkoja ja tuntuu enemmän että on osa luontoa.”

Täydellisen puskaparkin löytämisen riemua Etelä-Ranskassa Lac de Sainte-Croix -järvellä.
Täydellisen puskaparkin löytämisen riemua Etelä-Ranskassa Lac de Sainte-Croix -järvellä lokakuussa 2021.

Kuinka löytää puskaparkki?

Kuinka soveliaita puskaparkkeja sitten voi oikein löytää? Varsinkin aloittelevan reissaajan on suositeltavaa turvautua sovellusten apuun. Suosituin kansainvälinen sovellus lienee park4night, jota hyödyntäen mekin olemme löytäneet – ja löydämme yhä edelleen – suurimman osan yöpymispaikoistamme kaikkialla Euroopassa. Suomessa puskaparkkeillessa apuna voi käyttää myös GoogleMapsin puskaparkkikarttaa. Park4nightin lisäksi on olemassa muun muassa iOverlander-sovellus. Pohjoismaissa puskaparkkeja etsiessään voi turvautua myös Ställplatser-sovelluksen apuun.

Vanlife-bloggaaaja retkeilyauton sängyllä puskaparkissa Skotlannissa.
Tämäkin rauhallinen puskaparkki Skotlannissa löytyi park4night-sovellusta hyödyntäen.

Ajan kanssa kokemus karttuu ja ”silmä harjaantuu” havaitsemaan kartalta ja maastosta paikat, joissa yöpyminen todennäköisesti onnistuu. Tällöin myös todennäköisyys sellaisen puskaparkin löytämiselle, jossa pääsee yöpymään aidosti omassa rauhassa ilman naapureita, nousee merkittävästi.

76 % kyselyyni vastanneista on etsinyt ja löytänyt puskaparkkeja myös park4night- ynnä muiden sovellusten ulkopuolelta. 24 % vastaajista on puolestaan toistaiseksi luottanut puskaparkin etsimisessä puhtaasti sovellusten apuun.

Jollei edellä mainituista sovelluksista meinaa löytyä mitään miellyttävää majoitusvaihtoehtoa, tai jos tahtoo mieluummin kokeilla jotain muuta, soveliaita puskaparkkeja voi löytää usein muun muassa seuraavista kohteista:

  • vaellus- ja patikointireittien parkkipaikat (joskus näiden yhteydestä voi löytyä myös simppelit WC-fasiliteetit)
  • erityisesti Ranskassa olemme huomanneet yöpyvämme toisinaan paikallisen kylän / pikkukaupungin kirkon kupeessa. Usein ranskalaisen kirkon lähistöltä löytyy myös yleiset WC-tilat
  • picnic-paikat
  • uimarantojen parkkipaikat (jotka ovat toisin useissa maissa puomitettuja tai ”yöpyminen kielletty” -merkein varustettuja).
  • maauimaloiden sekä urheiluhallien ja -puistojen parkkipaikat
  • kaupunkipuistojen parkkipaikat
  • laskettelukeskusten parkkipaikat (kesäaikaan nämä ovat usein ilmaisia, talvisin maksullisia)
  • vuoristoteiden levikkeet ja näköalapaikat (huom. vain tarpeeksi tilavat!)
  • pienet satamat ja veneidenlaskupaikat (etenkin veneilysesongin ulkopuolella).
Ford Transit vaellusreitin parkkipaikalla puskaparkissa iltahämärässä Ranskan vuorilla.
Cirque du Fer-à-Cheval -vaellusreitin parkkipaikalla Ranskan Alpeilla oli rauhaisaa viettää yö. Aamulla läksimme vaellusreitille ennen suuria ihmisjoukkoja.
Sataman parkkipaikka Stonehavenin kylässä Skotlannissa.
Stonehaven-nimisen skotlantilaisen kylän satama-aluella puskaparkkeillessamme näimme pienen delfiiniparven uiskentelevan ohitse – eikä tämä ole ollut suinkaan ainoa kerta, kun olemme törmänneet puskaparkistamme käsin delfiineihin!
Ford Transit laskettelukeskuksen parkkipaikalla puskaparkissa Pyreneiden vuoristossa.
Pyreneiden vuoristossa Piau Engalyn laskettelukeskuksen matkaparkissa maaliskuussa 2023. Laskettelusesongin ulkopuolella täällä saa puskaparkkeilla maksutta.
Matkailuautoja puskaparkissa tienlevikkeellä Skotlannissa.
Rauhallisella levikkeellä Skotlannissa lähellä legendaarista Loch Nessin järveä.
Ford Transit puskaparkissa kirkon parkkipaikalla Ranskassa.
Kirkkojen edustoilla on usein rauhallista majoittua – tosin kannattaa huomioida, että usein kirkonkellot soivat tasatunnein (eivät kuitenkaan yleensä läpi yön). Kuva ranskalaisesta pikkukylästä Loiren laakson lähettyviltä.

”Kansallispuistojen parkkipaikat. Ei ole ollut juuri ketään muita kuin me. En ole tarvinnut muita palveluja kuin vessat ja ne löytyi aina. Ihaninta oli se, että oli heti vaellusreitin lähtöpisteessä. Aamupala siinä, lounaseväiden pakkaus ja menoksi!”

-Instagram-seuraajan kommentti

Puskaparkkeilijan palvelut

Tässä luvussa käydään läpi, missä puskaparkkeilija täyttää veden, tyhjentää harmaaveden ja WC:n, pesee pyykit ja käy suihkussa. Entä miten saada nettiyhteys pelaamaan puskaparkista käsin työskennellessä?

Raikasvesi sekä veden- ja WC:n tyhjennys

Joissakin maissa, kuten Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa, vedentäyttö- sekä harmaaveden ja WC:n tyhjennyspalvelut ovat niin helposti ja laajasti saatavilla, että nämä arkiaskareet tuskin pääsevät aiheuttamaan juurikaan päänvaivaa.

Rothenburg ob der Tauberin katukuvaa Saksassa.
Länsi- ja Keski-Euroopan maissa on yleisesti ottaen hyvät fasiliteetit matkailuautojen tarpeisiin. Monin paikoin nämä palvelut ovat täysin ilmaisia. Kuva Saksan Rothenburg ob der Tauberista syyskuulta 2022.

Tällaisia palveluja tarjoavat muun muassa monet ilmaiset matkaparkit. Park4night-sovelluksessa tällaiset matkaparkit on merkitty tyypillisesti vihreällä matkailuautokuvakkeella. Maksullisten palveluja tarjoavien matkaparkkien matkailuautokuvake on sitä vastoin punainen. Myös monet  huoltoasemat tarjoavat näitä palveluja usein ilmaiseksi – yleensä nämä palvelut ilman yöpymismahdollisuutta on merkitty park4night-sovellukseen ruskealla kuvakkeella.

Näiden niin sanottujen peruspalveluiden saatavuus ja hinta riippuu kuitenkin hyvin pitkälle siitä, missä Euroopan maassa ollaan ja kuinka paljon kyseisessä maassa panostetaan matkailuautoiluun. Romaniassa meillä oli toisinaan haasteita löytää juomavettä, ja pari kertaa täytimme tankin leirintäalueella. Useat leirintäalueet sallivatkin käyttää näitä palvelujaan ilman, että tästä tuli maksaa täyttä yöpymisen hintaa. Iso-Britanniassa matkailuautoilijoiden peruspalveluja oli äärimmäisen niukasti saatavilla leirintäalueiden ulkopuolella.

Puskaparkkeilija Skotlannin Glencoen vehreisä maisemissa.
Skotlannissa matkatessa kannattaa puskaparkkeilijan varautua maksamaan leirintäalueille noin viisi puntaa per kerta WC:n ja harmaaveden tyhjennyksestä sekä raikasveden täytöstä.
WC

Mielestäni jokaisessa puskaparkkeilijan ajoneuvossa – jopa yksinkertaisessa reissupakussa – olisi syytä olla edes simppeli porta potti -tyyppinen pytty niitä tilanteita varten, kun kunnollista WC-mahdollisuutta ei ole saatavilla. Olen saanut todistaa muun muassa Portugalin Ericeiran bussiasemalla kahden nuoren naisen lorottavan häpeilemättä viereisessä parkkiruudussamme pakunsa viereen asfaltille. Kaupungin yleisen parkkipaikan käyttö vessana ei ole omiaan ainakaan parantamaan matkailuautoilijoiden mainetta.

Vaikka meiltäkin tarpeen tullen kaapin alta esiinvedettävä pytty löytyy, on aina mukava hyödyntää tilaisuuden tullen ”ihan oikeita” vessoja: kasettivessan kapasiteetti kun on varsin rajallinen, eikä sille jaksaisi olla joka toinen päivä etsimässä tyhjennyspaikkaa. 

Siisi ja moderni kuivakäymälä Pohjois-Norjassa.
Norjalaisen kuivakäymälän modernia (ja hajutonta!) tyylinnäytettä Senjan saarella.

Julkisten vessojen saatavuus ja niiden yleinen siisteys vaihtelee paljon maittain. Esimerkillisiä maita tämän suhteen ovat oman kokemukseni mukaan Ranska, Sveitsi, Norja ja Portugali. Huonot pisteet saa ainakin Espanja.

Sveitsiläinen puucee järven rannalla.
Siisti puucee järven rannalla Sveitsissä. Julkiset WC-tilat ovat Sveitsissä siistejä ja runsaslukuisia.

Suuri osa lähitienoon julkisista vessoista löytyy yleensä Google Mapsin hakukenttään ”toilet” kirjoittamalla. Hädän hetkellä kannattaa vilkaista myös Flush-nimistä vessasovellusta.

Jos puskaparkkeilet aidosti luonnonhelmassa (etkä esimerkiksi jossain kaupunkipuiston laidalla), voi myös ympäröivää luontoa hyödyntää toisinaan WC:nään – kunhan sen tekee vastuullisesti, tilannekohtaiseen harkintaan perustuen, tarpeeksi syrjäisessä paikassa ja luonnollisesti jälkiä jättämättä. Palataan tähän vielä puskaparkkeilijan etiketti -osiossa.

Pyykinpesu

Etenkin läntinen Eurooppa on täynnä kohtuuhintaisia itsepalvelupesuloita, joista löytyy myös tehokkaat kuivausrummut. Pyykinpesu ei ole ainakaan meillä tuottanut ongelmia, eikä nyrkkipyykkiin ole tarvinnut turvautua juuri koskaan. Toisinaan pyykinpesufasiliteetit löytyvät supermarketin parkkipaikalta, jolloin pyykit peseytyvät kätevästi vaikkapa kauppareissun aikana.

P.S. Monissa itsepalvelupesuloissa on ilmainen wifi, joten ei muuta kuin työläppäri mukaan pyykkituvalle!

Suihku ja peseytyminen

Meillä on reissumme alusta saakka kulkenut mukana Norjan Biltemasta kolmella kympillä hankittu USB-ladattava retkisuihku. Se on kätevä erityisesti lämpimällä ilmalla ulkosalla suihkuteltaessa. Vieläkin kätevämpi on kuitenkin Amazonista reilu parilla kympillä tilaamamme solar shower -suihku, joka lämmittää pesuveden aurinkoenergian avulla.

Vanlife-reissaaja solar shower -suihkun alla Marokon puskaparkissa.
Lämpöinen solar shower Marokon Tafraoutessa helmikuussa 2024.

Myös pakun ulkopuolisia suihkumahdollisuuksia osuu kohdalle yllättävän paljon, kunhan pitää silmänsä auki tai tutkailee vaikkapa park4night-sovellusta.

Esimerkiksi Skotlannissa monissa kylissä ja kaupungeissa oli julkisten WC-tilojen yhteydessä suihkut, ja parilla kolmella punnalla oli mahdollista lunastaa itselleen kätevä viiden minuutin suihkutuokio. Portugalissa olemme hyödyntäneet myös uimahallien suihkuja. Samoin kuntosalien ja urheilukeskusten suihkuja kannattaa pitää silmällä.

Vanlife-bloggaaja Skotlannin Fairy Pools -luonnonaltaassa uimassa.
Kylmiä luonnonvesiä kaihtamaton puskaparkkeilija voi toisinaan päästä kylpemään upeisiin puhtaisiin luonnonvesiin. Kuva Fairy Pools -luonnonvesialtailta Skyen saarelta Skotlannista.

Myös joiltakin huoltoasemilta löytyy suihkuja – joskus jopa ilmaisia –  ja nämä ovat oman kokemukseni mukaan yleensä ihan kelvollisia siinä missä leirintäalueidenkin suihkut.

Netti

Kattava maailmanlaajuinen 4G-verkko ja kohtuuhintaiset nettidiilit mahdollistavat nykyisin monenlaiset liikkuvat etätyötoimistot ja työskentelyn lähes puskasta kuin puskasta.

Itselläni on ollut koko reissun ajan käytössä Elisan mobiililiittymä, jonka reilu parinkympin kuukausimaksuun sisältyy nykyisin 34 gigan edestä netinkäyttöä kaikkialla EU- ja ETA-maissa (Pohjoismaissa ja Baltiassa netin käyttö on Suomen tapaan rajatonta). Tällainen määrä dataa riittää perussurffailuun ja työskentelyyn jo ihan mukavasti.

Craigilla puolestaan on puhelimessaan Telian liittymä, jossa on vieläkin anteliaampi EU:n laajuinen datadiili. Suurimman osan aikaa liittymämme toimivat kutakuinkin tasavahvasti ja suht luotettavasti kaikkialla Euroopassa.

Vanlife-reissaaja pitelee käsissään karttaa Skotlannin Ylämailla.
Fyyysiseen karttaan tarvitsee Euroopan teillä suunnistaessaan harvoin turvautua, vaikka offline-kartat olisivatkin jääneet lataamatta puhelimeen. Kuva Skotlannin Ylämaiden Cairngormsin kansallispuistosta – täällä nettiyhteys oli välillä olematon.

Lisäksi meillä on pakussamme USB-ladattava 4G-reititin, johon yleensä hankimme paikallisen prepaid-nettiliittymän kussakin oleskelumaassamme. Tästä reitittimestä jaamme tyypillisesti netin työläppäreihimme. Reititin plus SIM-kortti onkin älyttömän kätevä keino saada toimiva reissu-wifi käyttöönsä!

Joissakin maissa 4G-verkko on niin vahva jopa syrjäseuduilla, että olemme pystyneet työskentelemään melko lailla puskasta kuin puskasta. Tällaisia ”luotettavan netin maita” ovat muun muassa Sveitsi, Portugali, Romania ja Slovenia. Kaikissa edellä mainituissa Sveitsiä lukuun ottamatta data on lisäksi halpaa. 

Matkailuautoja parkissa Sveitsin vuoristotien varrella.
Videopalaverit sujuivat ongelmitta Sveitsissä jopa täällä reilun 2000 metrin korkeudessa.

Joissain maissa puolestaan pitää olla tarkempana, mihin pakunsa työpäivän ajaksi parkkeeraa, ja nettisignaalin vahvuus kannattaa testata etukäteen ennen tärkeää palaveria. Esimerkiksi Italiassa ja Skotlannissa heikko 4G-signaali rajoitti meillä toisinaan puskaparkin valintaa.

Reissupaku puskaparkissa Abruzzon maaseudulla Italiassa.
Puskaparkissa Abruzzon maaseudulla Italiassa huhtikuussa 2022. Italian puskaparkeissa ei ole aina tarpeeksi vahvaa nettisignaalia saatavilla, ja yhteyden tehokkuus esim. palaveria varten kannattaa aina varmistaa etukäteen.

Skotlannista puheen ollen: Kiitos Brexitin, Iso-Britanniassa puhelimen datan käyttö ei sisälly osittainkaan suomalaisen liittymän kuukausihintaan, vaan jokainen tavu maksaa. Niinpä päädyimme kokeilemaan Briteissä matkatessamme ensimmäistä kertaa eSIM-korttia.

E-SIM on puhelimeen sisäänrakennettu sähköinen SIM-kortti, johon tarvittava eSIM-tuki löytyy uusimmista puhelinmalleista. Laitteeseen ei tällöin tarvitse asentaa perinteistä fyysistä SIM-korttia, vaan liittymä avataan laitteeseen sähköisesti eSIM:lle. Se voi olla myös rinnakkain käytössä fyysisen SIM-kortin liittymän kanssa.

Ardvreckin linna Skotlannissa.
4G-verkko toimii Skotlannissa suurimmilta osin kohtuullisen mukavasti, mutta myös katvealueita esiintyy. Muutamat puskaparkit piti suosiolla skipata sen vuoksi, ettei työnteko olisi ollut niistä käsin mahdollista. Kuva Ardvreckin linnalta Skotlannin Ylämailta.

Kansainvälisiä eSIM-palveluntarjoajia on useita, mutta me päädyimme vertailun jälkeen tilaamaan omat Britannian reissunettimme Nomadin kautta. Nomadin sovelluksen kautta pystyy helposti tilaamaan lisää dataa, jos edellinen uhkaa loppua kesken. Nomad tarjoaa eSIM-diilejä lukuisissa maissa Euroopassa ja sen ulkopuolella.

Yleensä nämä eSIM-datadiilit ovat varsin hintavia, joten jos vierailu kestää paria päivää pidempään ja dataa kuluu esimerkiksi videopalavereihin, kannattanee ensisijaisesti pyrkiä hankkimaan jokaisessa maassa paikallinen sim-kortti.

Yrittäjä työskentelemässä reissupakun edustalla puskaparkissa Marokossa.
Marokossa netinkäyttöä varten kannattaa hankkia paikallinen SIM-kortti vaikkapa INWI- tai Maroc Telecom- nimiseltä operaattorilta. Varsinkin Maroc Telecomin signaali on riittävän vahva puskassa kuin puskassa työskentelyyn. Kuvassa puskaparkkeilijan etätyöpiste Tafraoutessa helmikuussa 2024.

P.S. Jotkut pakuyrittäjät ovat investoineet reitittimen ja puhelimen 4G-liittymän ohella satellittipohjaiseen Starlink-internetpalveluun.

Puskaparkkeilijan turvallisuus

Olen huomannut, että monet ovat varsin mietteliäitä puskaparkkeilun turvallisuuden suhteen.

Kaikilta ikäviltä sattumuksilta ei voi välttämättä aina välttyä, mutta rohkaisuna sanoisin tämän: maalaisjärkeä käyttämällä, intuitiotaan tarkalla korvalla kuuntelemalla ja tietyillä varotoimilla puskaparkkeilija pärjää pääsääntöisesti jo hyvin pitkälle.

Toistaiseksi meillä on vajaan kolmen vuoden aikana käynyt (ainakin tietääksemme) vain yksi läheltä piti -tilanne, kun pakuumme yritettiin ilmeisesti tiirikoitua sisälle etuovesta Slovakian toiseksi suurimmassa kaupungissa, Košicessa, yöpyessämme. Terrierihälyttimemme oli onneksi viritetty toimintavalmiuteen, eikä oveemme ehtinyt jäädä murtojälkiä, kun tunkeilija jo luikki Torreksen raivokkaan haukun säestämänä tiehensä.

Košicen kaupunki Slovakiassa.
Košice on kaunis historiallinen kaupunki itäisessä Slovakiassa, jossa vierailua voin suositella meille sattuneesta läheltä piti -tilanteesta huolimatta!

Samalla tiedän, että joillekin matkailuautoilijoille on käynyt meitä huonommin, ja omaisuutta on menetetty pitkäkyntisten matkaan. Nämä kokemukset tuppaavat keskittymään usein samoille maantieteellisille alueille (Italia, Etelä-Ranska, Espanjan rannikko sekä lähes maasta riippumatta suurkaupunkien vartioimattomat kadunvarsi- ynnä muut parkit).

Reissupaku parkissa Italian Rivieralla iltahämärässä.
Italian kaupungeissa ja rannikolla kannattaa olla erityisen huolellinen sen suhteen, mihin ajoneuvonsa uskaltaa jättää parkkiin. Kuva Italian Rivieralta Sanremosta, jonka kuvassa näkyvää rauhallista kadunvarsiparkkia olemme hyödyntäneet pariinkin eri otteeseen.

Riskien minimoimiseksi valitsemme joka kerta huolella, mihin Transitimme parkkeeraamme – varsinkin, jos olemme jäämässä yöksi tai jättämässä pakun yksikseen vaikkapa kaupunkivierailun tai patikkaretken ajaksi. Jos paikka antaa huonot tai edes kyseenalaiset vibat itsestään, valitsemme suosiolla toisen parkin.

Samoin silmäilemme aina paikan park4night-kommentit: jos niiden joukosta löytyy yhden tähden kokemuksia, on se monesti varoitusmerkki (ei tosin aina – kannattaa myös lukea arviot, sillä toisinaan huonoja arvosanoja jätetään melko kummallisistakin syistä).

Ford Transit Dunbeath -sataman parkissa.
Pikkupitäjiin parkkeeratessa ei yleensä tarvitse tuntea oloaan turvattomaksi. Kuva skotlantilaisesta kylästä kesäkuulta 2023.

Jotkin maat, kuten Slovenia, Sveitsi ja Norja, ovat yleisesti niin turvallisia, että oloaan tuskin tarvitsee tuntea turvattomaksi pysäköipä sitten mihin tahansa. Myös vaikkapa Romania tuntui yllättävän turvalliselta maalta siellä vallitsevasta matalasta elintasosta huolimatta. Portugali on niin ikään hyvin turvallisen maan maineessa, vaikkakin etenkin kesäkaudella, rannikon tuntumassa ja suurimpien kaupunkien liepeillä sielläkin tapahtuu matkailuajoneuvoihin murtautumisia.

Matkailuautoja puskaparkissa Portugalin rannikon kalliolla auringonlaskussa.
Portugalin rannikko on yleisesti Espanjan rannikkoseutua turvallisempaa puskaparkkeiluseutua. Olemme viettäneet Portugalissa kolmen talven aikana yhteensä lähes kahdeksan kuukautta, emmekä vielä kertaakaan ole kokeneet turvattomuuden tunnetta. Kannattaa silti olla tarkkana täälläkin – tuttujemme matkailuautoon murtauduttiin huomaamattomasti Sintrassa kirkkaassa päivänvalossa.

Sen sijaan erityisen pahamaineisia ovat Etelä-Ranskan moottoriteiden huoltoasemat ja rekkapysäkit, joissa autoihin on päästy murtautumaan ja omaisuutta viemään ihmisten ja jopa koirien tähän heräämättä, sekä tietyt Euroopan suuret kaupungit, kuten Marseille, Valencia, Rooma, Barcelona ja Verona. Itse jätämme tällaiset kohteet suosiolla väliin, jollemme löydä niistä reissupakullemme varmuudella turvallista leirintäaluetta tai muuta vartioitua parkkia. Eräs kyselyyni vastaaja varoitteli myös Ruotsin E6-moottoritien varrelle parkkeeraamisesta.

Vanha kivisilta ja -talo joen varrella Ranskan Bretagnessa.
Toisinaan turvallista parkkia kannattaa etsiä suosiolla kauempaa kaupungin keskustasta ja matkustaa kaupunkiin tukikohdasta käsin junalla, bussilla tai muulla julkisella.  Näkymä puskaparkistamme Lehonin keskiaikaisessa pikkukylässä Ranskan Bretagnessa.

Sen sijaan luonnonhelmassa tarvitsee harvoin pelätä, että joku keksii yrittää sisälle autoon. Aseellisista ryöstöistä tai väkivaltaisista hyökkäyksistä matkailuautoilijoita kohtaan emme ole kuulleet lainkaan.

Narkoosikaasutuksesta olen kuullut välikäden kautta; tosin monien mielestä nämä ovat pelkkää urbaanilegendaa – kuolemantapauksia kun ei kaasutuksiin liittyen ole ilmeisesti raportoitu, vaikka varsinkin lemmikkien ja pienten lasten yliannostukselta olisi vaikeaa välttyä. Yhdistäisin nämä väitetyt raportoidut tapaukset pääosin edellä mainittuihin Etelä-Ranskan rekkaparkkeihin. Kaasutukselta suojautumiseen on kuulemma olemassa  omanlaisiaan kaasuhälyttimiä, jos joku sellaisen mielenrauhakseen tahtoo hankkia.

Ainoa realistinen riski, jota itse osaan ”pelätä”, on pakuumme murtautuminen ja omaisuutemme vieminen ja/tai vahingoittaminen. Olemmekin investoineet Transitin tehdaslukkojen lisäksi manuaalisiin lukkoihin ja tuplalukitsemme ovemme lähes aina, kun pakumme jää yksikseen. Myös rattilukko sekä sisätilojen kameravalvonta ovat käytössä tilannekohtaisen harkinnan mukaan.

Reissupakut puskaparkissa Skotlannin Glencoessa.
Autoihin murtautujat metsästävät saalista vahvan pääsäännön mukaan kaupungeissa. Mitä syrjäisempi puska, sitä epätodennäköisemmin siellä kohtaa minkäänlaisia turvallisuusuhkia, tai muitakaan häiriöitä. Kuva Skotlannin Glencoesta juhannuksena 2023.

Kyselyyni vastanneista 43 % kertoi kokeneensa puskaparkkeillessaan turvattomuutta ainakin kerran. Turvattomuuden tunne on voinut olla seurausta esimerkiksi viereen parkkeeratusta epäilyttävästä ajoneuvosta, tai illanviettoon kerääntyneestä, uhittelevasti käyttäytyvästä nuorisojoukosta.

Varsinkin yksin puskaparkkeilevista naisista voi tuntua epämukavalta tilanteessa, jossa he huomaavat olevansa yksin muutoin miesjoukon kansoittamalla parkkipaikalla.

”Yksin ollessa oon tosi tietoinen siitä, miten haavoittuvassa asemassa oon, jos vieressä on useamman tuntemattoman miehen joukko – etenkin jos en yhtään ymmärrä, mitä ne puhuu. Jos on useampia autoja niin turvallisuuden tunne kasvaa. Säikyimmät tilanteet on ollut ihan Suomessa yksin parkissa, johon on tullut miesporukka”.

– Instagram-seuraajan kommentti.

Reissupakuja parkissa Espanjan rannikolla auringonnousun aikaan.
Muiden matkailijoiden läsnäolo luo usein turvallisuuden tunnetta. Jos puskaparkkeilu soolona jännittää, voi yrittää hakeutua johonkin “suosittuun” puskaan muiden matkailuautojen seuraan. Kuva eräästä Etelä-Espanjan rannikon puskaparkista; täällä päin reissatessa puskaparkkiseuraa kyllä riittää.

Vain neljä prosenttia, eli käytännössä ihan muutama, kyselyyni vastanneista kertoi, että heidän ajoneuvoonsa on puskaparkkeillessa murtauduttu, tai omaisuutta muutoin anastettu. Ainakin yksi näistä tapauksista tapahtui pohjoisitalialaisen kaupungin liepeillä rautakaupan pihassa – ei siis varsinaisesti luonnonhelmassa.

Lisäksi eräs kyselyyni vastannut ilmoitti, että puskaparkista häneltä ei ole koskaan viety mitään, mutta sen sijaan leirintäalueella on ajoneuvon luota kadonnut vähän yhtä sun toista.

Helpot ja haastavat puskaparkkeilumaat

Ohessa olen koostanut omiin kokemuksiini pohjautuen – ja samalla jonkin verran yleistäen – listaukset helpon puskaparkkeilun maista sekä maista, joissa puskaparkkeilu on enemmän tai vähemmän haastavaa.

Kysyin näihinkin liittyen kokemuksia myös Instagram-seuraajiltani. Oli kiinnostavaa huomata, että jotkut nimesivät tietyn maan erityisen helpoksi puskaparkkeilumaaksi, kun taas jonkun toisen mielestä kyseisessä maassa puskaparkkeilu on haastavaa.

Vanlife-bloggaaja puskaparkissa lukemassa kirjaa reissupakun sängyllä.
Puskaparkissa Italian Toscanassa. Jotkut kyselyyn vastanneista nimesivät Italian haastavaksi, toiset puolestaan helpoksi puskaparkkeilumaaksi.

Yleisesti voisi todeta, että puskaparkkeilu on maassa kuin maassa helpointa siellä, missä matkailijoita liikkuu vähemmän.

Niissäkin maissa, joissa puskaparkkeilu on yleistä ja sallittua, voi se olla rajoitettua tai kokonaan kiellettyä monissa suosituissa kohteissa, kuten rannikolla, järvien rannoilla ja kuuluisien nähtävyyksien liepeillä.

Etretatin valkoiset kalliot ja turkoosi meri.
Puskaparkkeilu on Ranskassa yleisesti helppoa ja miellyttävää, mutta rannikkojen suosituilla turistialueilla voi olla haastavaa löytää luvallista puskaa. Kuva Normandian rannikolta Etretatista, jossa puskaparkkeilu on niin ikään kimuranttia.

Samoin sesonki vaikuttaa paljon: monin paikoin puskaparkkeilua toleroidaan enemmän kuumimman matkailusesongin ulkopuolella, kun porukkaa on huomattavasti maltillisemmin liikenteessä ja parkkipaikkoja kansoittamassa.

Borderterrieri katsoo ikkunasta ulos Kroatian rannikolla auringonlaskussa.
Puskaparkkeilu Kroatian rannikolla saattaa paikoitellen onnistua matalalla profiililla kesäsesongin ulkopuolella.

Yleisesti helpot puskaparkkeilumaat

Norja

Kun kysyin esimerkkejä helpoista puskaparkkeilukohteista, Norja toistui saamissani vastauksissa kaikkein eniten. Osittain syynä tähän lienee Norjan maantieteellinen läheisyys Suomeen sekä erityisesti Pohjois-Norjan suuri suosio matkailijoiden keskuudessa.

Borderterrieri katsoo reissupakun etuistuimelta ulos puskaparkissa Lyngenin niemimaalla Pohjois-Norjassa.
Suomesta on verrattain lyhyt matka tänne Jäämeren rannikolle Lyngeniin ja muihin Pohjois-Norjan upeisiin luontokohteisiin.

Toki totta on, että niin Norjassa kuin muissakin Pohjoismaissa puskaparkkeilu on yleisesti ottaen helppoa, miellyttävää ja suhteellisen hyvin toleroitua. Kenties yhtenä syynä tähän lienee se, että kansainvälisten matkailijoiden tulva jopa kesäkuukausina tänne kauas Pohjolan perukoille on kansainvälisessä mittapuussa varsin maltillista (poikkeuksena tästä ehkä Lofootit, missä puskaparkkeilu alkaakin olla nykyään suht haastavaa).

Lisäksi Norja, Ruotsi ja Suomi ovat verrattain harvaan asuttuja, ja puhdasta, ”koskematonta” luontoa riittää puskaparkkeilijan iloksi mielin määrin.

Kaksi reissupakua puskaparkissa Norjan Lyngenissä.
Norja vetää suvereenisti Pohjoismaista pisimmän korren, kun kilpaillaan puskaparkkien upeimmista maisemista.

Mieleeni on jäänyt Norjasta myös se, kuinka maassa vaikutetaan panostavan esimerkillisesti siisteihin julkisiin WC-fasiliteetteihin – myös luonnonhelmassa!

Siisi ja moderni kuivakäymälä Pohjois-Norjassa.
Norjalaiset taitavat siistien ja hajuttomien kuivakäymälöiden salat! Tämä miellyttävä WC sattui kohdallemme Senjan saarella.
Matkailuautoja parkissa Bleikin rannalla Andoyan saarella Norjassa.
Tämän fiiliksen muistan vieläkin: Bleikin rannan puskaparkissa Andoyan saarella heinäkuussa 2021 sekä ulkoiset puitteet että tunnelma olivat täydellisesti kohdillaan!
Kuohuviinipullo merivesialtaassa puskaparkissa.
Kuohuviini viilenemässä Bleikin rannalla merivesialtaassa.

Näistä Pohjois-Norja-aiheisista postauksistani pääset lukemaan lisää Norjan matkavinkkejä:

Vanlife-bloggaaja ja borderterrieri kirmaamassa valkealla hiekkarannalla Pohojis-Norjassa.
Vapauden ja vasta-alkaneen seikkailun kutkuttavaa riemua Sommarøyn saarella heinäkuussa 2021.
Ranska

Ranska on ihanan monipuolinen matkailumaa täynnä upeaa luontoa ja luonnonläheisiä puskaparkkeja!

Puskaparkkeilu on Ranskassa lähtökohtaisesti sallittua: jos matkailuajoneuvolla yöpymisen kieltäviä kylttejä ei paikan päällä näy, yöpyminen on yleensä ok.

Reissupaku puskaparkissa joen rannalla aamu-usvassa Ranskassa.
Puskaparkki aamu-usvassa lokakuisena aamuna Verdon-kanjonin lähistöllä Etelä-Ranskassa.

Lisäksi Ranskan kylät ja pikkukaupungit tarjoavat yhteensä tuhansittain ilmaisia matkaparkkeja (useimmat siistejä ja kaikin puolin kunnollisia) peruspalveluineen ympäri maata. Hyödynnämmekin näitä Ranskassa reissatessamme puskaparkkien ohella usein.

Birderterrieri reissupakun sängyllä puskaparkissa Lac de Sainte-Croix'n järvellä Ranskassa.
Kuumimman matkailusesongin ulkopuolella viranomaisten toleranssi puskaparkkeilijoita kohtaan on suurempi useissa sellaisissa paikoissa, joissa yöpyminen olisi kesän matkailusesonkina kielletty: esimerkiksi Lac de Sainte-Croix -järven ympäristössä puskaparkkeilu sujui ongelmitta lokakuun 2021 lopulla.

Puskaparkkeilun helppous ja autuus ei valitettavasti koske Ranskassakaan joka paikkaa. Joillakin alueilla matkailuauton parkkeeraus käytännössä yhtään minnekään on tehty melko lailla mahdottomaksi. Tämän saimme kokea Ranskan Rivieralla, Cannes-Menton -akselilla. Normaali parkkitilakin on usein täällä päin tiukassa ja yleiset parkkipaikat on poissuljettu matkailuautojen saatavilta puomein ja kieltokyltein. 

Ranskalainen nyrkkisääntö: mitä suuremmat satamat kaupunki tarjoaa luksusjahtien käyttöön, sitä vähemmän retkeilyautoilla on yleensä huudeille asiaa.

Reissupaku Ranskan Mentonissa.
Ranskan Riviera on upeaa seutua, mutta matkailuautolla liikkumista täällä päin suosittelisin välttämään. Marraskuussa 2021 Mentonista löytyi vielä yksi sallittu parkki, jossa oli mahdollista yöpyä. Sittemmin yöpyminen on kielletty myös täällä.

Monet Ranskan rantaparkit on puomitettu etenkin suosituilla alueilla – muun muassa Normandian rannikko on puskaparkkeilijalle melko haastavaa seutua. Marseillen rannikkoseutu puolestaan on yleisesti turvatonta. Vältä Ranskassa myös rekkaparkkeja ja hakeudu puskailemaan niiden sijaan luonnonhelmaan sekä pikkukyliin ja -kaupunkeihin!

Saint-Marcelin pikkukaupunki Ranskassa auringonlaskussa, jokimaisema.
Ranska on täynnä toinen toistaan suloisempia pikkukyliä ja -kaupunkeja, joihin hakeutua puskaparkkeilemaan turvallisin mielin. Kuvassa Saint-Marcelin pikkukaupunki Keski-Ranskassa toukokuun 2023 hämärtyvässä illassa.

Täältä pääset lukemaan Ranskan plussat ja miinukset matkailuautoilijan näkökulmasta!

Tässä postauksessa on puolestani jakanut parhaat kohdevinkit eri puolille Ranskaa!

Romania

Romania on yksi Euroopan piilotetuista helmistä, jonne suuret matkailijamassat eivät ole vielä tietään löytäneet! Toukokuussa 2022 Romaniassa reissatessamme vastaamme tuli muita matkailuautoja vain harvakseltaan. Saimme myös nauttia Romanian puskaparkeista pääosin täysin keskenämme ilman naapureita.

Romaniassa ei vaikuta juurikaan olevan rajoituksia sen suhteen, mihin matkailuajoneuvonsa saa yöksi parkkeerata. Puskaparkkeilu on täällä siten hyvin vapaata – kunhan vain muistaa käyttää normaaliin tapaan tervettä järkeä ja harkintakykyä. 

Reissupaku puskaparkissa Romanian vuoristotiellä.
Olimmepa Romaniassa parkissa missä tahansa, poliisi ei kiinnittänyt meihin huomiota ja paikalliset suhtautuivat aina ystävällisesti. Kuvassa puskaparkkeilemassa Transalpinalla, Romanian maanteiden korkeimmalla kohdalla reilu 2100 metrin korkeudessa.
Ford Transit -retkeilyauto parkkipaikalla.
Tässä romanialaisen hiihtokeskuksen edustalla puskaparkkeillessamme joukko paikallisia ilmestyi paikalle iltahämärän aikoihin keräämään kuusenkerkkää. Saimme osaksemme ystävällisiä tervehdyksiä.
Transfagarasan-vuoristotie Romaniassa.
Romaniassa riittää idyllistä luontoa puskaparkkeilijan takapihaksi.

Pienenä haasteena park4night-sovellusta käyttämään tottuneelle Romaniassa on se, ettei sovellus näytä paikoitellen juurikaan potentiaalisia yöpymisvaihtoehtoja. Romaniassa on siten vielä paljon tutkimattomia ja kartalle merkkaamattomia puskia, joihin parkkeerata itsensä yöksi. Tähän voi suhtautua hauskana haasteena löytää aivan oma puskaparkkinsa – jonka voi mahdollisesti jakaa myöhemmin muidenkin Romanian matkaajien iloksi ja hyödyksi!

Romanian puskaparkkeilijoille tiedoksi: Täällä on Euroopan parhaat mahdollisuudet kohdata karhuja luonnossa. Noin 6000 ruskeakarhua elelee Romanian metsissä ja vuorilla – ja eksyypä niistä osa tutkimusmatkoille toisinaan myös taajamiin. Kannattaa siis olla Romanian puskaparkeissa varovainen, vaikka karhu luontaisesti ihmistä luonnossa väistääkin.

Emokarhu ja poikanen kurkkaavat kaiteen yli tielle.
Romaniassa asustaa Euroopan suurin karhupopulaatio. Me kohtasimme karhuja täällä kaikkiaan 14 kappaletta, joista suurimman osan Transfăgărășanin vuoristotiellä.

Täältä pääset tutustumaan paremmin Romanian reissukokemukseemme sekä kohdevinkkeihin!

Slovakia

Vietimme kesä-heinäkuun 2022 vaihteessa parisen viikkoa tässä suhteellisen vähälle huomiolle jääneessä matkailumaassa. Slovakia antoi itsestään kaiken kaikkiaan miellyttävän vaikutelman: hintataso oli jopa yllättävän edullinen, luonto kaunista, puskaparkkeilu hyvin vapaata ja huoletonta ja liikennekin maltillista ja hillittyä. 

Slovakialainen metsäinen luonto muistutti puhtaudessaan ja hiljaisuudessaan paikoitellen hieman Suomea – tosin hyttyset puuttuivat.

Patikoitsija Slovakian Tatravuorilla.
Slovakian ja Puolan rajalla kohoaa komeat Tatravuoret, jotka tarjoavat oivallisia puskaparkkeja ja mukavia ulkoilureittejä.
Ford Transit reissupaku puskaparkissa Slovak Paradise -vuoriston seudulla Slovakiassa. Tatravuorten tapaan Slovak Paradise on mukavaa aluetta retkeilyyn, puskaparkkeiluun ja luonnosta nauttimiseen.
Puskaparkissa Slovak Paradise -kansallispuiston seudulla. Tatravuorten tapaan Slovak Paradise on mukavaa aluetta retkeilyyn, puskaparkkeiluun ja luonnosta nauttimiseen.
Espanja

Puskaparkkeilu on Espanjassa yleisesti hyvin helppoa – ainakin rannikon turistikohteiden ulkopuolella. Talvisesonkina myös suurimmassa osaa Espanjan rannikkoa on hyvät mahdollisuudet löytää miellyttäviä puskaparkkeja jopa aivan rannan edustalta. Kesällä tilanne lienee sen sijaan toinen, kun rannat ovat laajemmassa käytössä ja pysäköintimahdollisuudet tiukemmassa.

Reissupaku ja muita matkailuautoja Espanjan rannikolla puskaparkissa.
Espanjan etelärannikon puskaparkit ovat suosittuja vuoden ympäri.

Tosin yhä useammissa Etelä-Espanjan rannikkokohteissa on nykyisin matkailuautojen yöpymistä koskevat kieltokyltit. Tästä huolimatta poliisit saattavat toleroida puskaparkkeilijoita talvisesongin aikaan. Park4night -sovelluksesta voi vilkaista, onko alueella onnistuttu yöpymään hiljattain ilman virkavallan väliintuloa.

Vanlife-pakumiitti Espanjan puskaparkissa, pakuilijat nuotion äärellä.
Sisämaassa kansoittamattoman puskaparkin löytäminen on rannikkoa helpompaa, ja jopa leiriytymiskäytös voi paikoitellen olla ok. Kuva helmikuun 2024 vanlife Suomi -miitingistä Etelä-Espanjan Ardalesista.

Ei kannata kuitenkaan turhaan kerjätä verta nenästään ja ottaa esille tuoleja ynnä muita terassikalusteita ainakaan rannikon tuntumassa tai muissa suosituissa paikoissa. Kalusteiden, pyykkinarun tai vastaavien ulos asettelu tulkitaan Espanjassa oitis leiriytymiseksi, ei pysäköimiseksi. Guardia Civil antaa tällöin herkemmin lähtöpassit ja lätkäisee mahdollisesti myös sakot päälle. Matalalla profiililla yöpyminen varsinkin rannikon puskaparkeissa on siis Espanjassakin varmin peliliike.

Täältä pääset lukemaan Etelä-Espanjan vanlife-kokemuksestamme!

Cudilleron kylä.
Myös Pohjois-Espanjan vehreältä rannikkoseudulta voi löytää miellyttäviä puskaparkkeja, joissa ei kesän matkailusesongin ulkopuolella ole porukkaa ruuhkaksi asti. Täältä pääset lukemaan meidän Pohjois-Espanjan reissuvinkkejä ja -kokemuksia!
Saksa

Saksassa matkailuautoilu on kokemuksemme mukaan kaikin puolin helppoa: ilmaisia ja edullisia matkaparkkeja löytyy sieltä sun täältä ja puskaparkkeiluakin siedetään verrattain mukavasti. Tietulleistakaan ei tarvitse monien muiden Etelä- ja Keski-Euroopan maiden tapaan kantaa huolta.

Aamuinen usva pelloilla auringonnousun aikaan.
Aamu-usva Saksan maaseudun puskaparkissa Bremenin lähistöllä.

Emme ole viettäneet Saksassa valtavasti aikaa ja usein olemme hyödyntäneet täällä ilmaisia matkaparkkeja. Vähäisen kokemuksen ja kyselyyni tulleiden kommenttien perusteella väittäisin kuitenkin, että Saksa on puskaparkkeilumaana suhteellisen helppo ja huoleton. Tosin muutama kyselyyni vastannut mainitsi Saksan myös esimerkkinä nihkeästä puskaparkkeilumaasta.

Skotlanti

Skotlanti ilahdutti meitä touko-kesäkuussa 2023 erityisesti upealla luonnollaan, poikkeuksellisella koiraystävällisyydellään ja mitä idyllisimmillä maisemillaan – jopa siinä määrin, että on tullut ihmeteltyä, miksei täällä törmää enemmän vaikkapa suomalaisiin matkailijoihin.

Ford Transit reissupaku Cairgormsin kansallispuistossa tienvarressa.

Puskaparkkeilua toleroidaan täällä huomattavasti Englantia paremmin, vaikkakin moni rantaparkki ja vaellusreittien pysäköintipaikka on kieltänyt viime aikoina matkailuautoilta paikan päällä yöpymisen.

Näkymä retkeilyauton avoimien takaovien läpi merelle Skotlannissa puskaparkissa.
Skotlantilaisessa luonnossa on omanlaistaan mystistä tunnelmaa.

Skotlannin lumoava luonto on täynnä toinen toistaan idyllisempiä puskaparkkeja, joista suurimmassa osassa on edelleen sallittua myös yöpyä. Miinuksena mainittakoon, että ilmaisia matkailuautoille suunnattuja palveluja on täälläkin harvassa, ja monin paikoin vedentäytöstä ja vessan tyhjennyksestä veloitetaan suht tuntuvia hintoja.

Täältä kattavasta postauksesta pääset lukemaan lisää Skotlannin matkavinkkejä ja kohdesuosituksia!

Muut maat

Muita kyselyssäni mainittuja helppoja puskaparkkeilumaita olivat Italia, Pohjoismaat, Viro ja muu Baltia sekä Kreikka. Myös Itävalta ja Kroatia mainittiin, mutta enemmän nämä saivat huomiota haastavina puskaparkkeilukohteina. Siitä puheen ollen…

Yleisesti haastavat puskaparkkeilumaat

Sveitsi

Jos puskaparkkeilu olisi Sveitsissä vapaata, olisi maassa reissaus liiankin helppoa ja houkuttelevaa: eihän täältä siinä tapauksessa huvittaisi lähteä enää minnekään! Huono uutinen on kuitenkin se, että Sveitsi on yksi nihkeimmistä Euroopan maista toleroimaan – ei ainoastaan leiriytymistä – vaan kaikenlaista matkailuajoneuvossa yöpymistä lähestulkoon kaikkialla. 

Transit reissupaku parkissa Sveitsin vuoristossa järven rannalla.
Sveitsi ei valitettavasti ole mikään puskaparkkeilun luvattu maa ja hyvää spottia sen kohdalle osuessa osaa joka kerta arvostaa.
Sveitsin Alpit auringonlaskussa.
Upea auringonlaskumaisema Sveitsin Alpeilla puskaparkissa lähellä Ranskan rajaa lokakuussa 2023.

Yleensä yöpymiskielto on ilmaistu paikan päällä kyltein. Myös park4night-sovellukseen on merkitty pääsäännön mukaan selkeästi, jos kyseessä on vain päiväparkki. Poliisilla on ilmeisesti tapana sakottaa surutta ja varsin tuntuvasti kieltojen rikkojia. Myöskään paikalliset eivät suhtaudu Sveitsissä suopeasti kieltojen vastaisesti pysäköineisiin.

Suosittelenkin pitäytymään Sveitsissä säännöissä; niiden rikkominen voi tulla äkkiä kalliiksi ja lisäksi tällainen käytös aiheuttaa nyreyttä paikallisten keskuudessa.

Matkailuauto parkissa Kanderstegin kylässä Sveitsissä.
Me maksoimme kerran 20 frangia Sveitsin Kanderstegissa tällaisesta matkaparkista, jossa ei ollut upeiden maisemien ja läheisen vessan lisäksi muita palveluja. Fiilis oli lähes puskaparkkimainen!

Lehmiä laiduntamassa vuorimaisemassa Sveitsissä.

Sveitsistä on onneksi mahdollista löytää myös kokonaan ilmaisia matkailuautojen palveluja, kuten harmaaveden- ja vessantyhjennys sekä raikasveden täyttö. Soveliaan jäteastian löytäminen tuotti muutaman kerran päänvaivaa. Yön kauniissa maisemissa sijaitsevassa matkaparkissa (monesti ilman palveluita) saattaa saada parilla kympillä. 

Borderterrierit maiseman äärellä retkeilyauton sängyllä Sveitsissä.
Sveitsi on käsittämättömän kaunis matkailumaa, josta jokaisen luontonähtävyyksistä innostuvan matkaajan kannattaisi ehdottomasti kokea edes pieni murunen kerran elämässään. Korkeasta hintatasosta ja puskaparkkeilun vaikeudesta huolimatta Sveitsi on onnistunut lunastamaan paikkansa TOP 5 -Euroopan reissukokemustemme joukossa.

Sveitsissä optimaalisten reittivalintojen ja -aikataulujen sekä pysähdys- ja majoituspaikkojen suunnittelu vaatii budjettimatkaajalta jonkin verran ekstravaivaa. Vinkki: joillakin päiväaikaan maksullisilla parkkipaikoilla yön saa viettää luvallisesti veloituksetta!

Auringonlasku Sveitsin Alppitien huipulla.

Tiukat puskaparkkisäännöt tiedostaen olimme budjetoineet Sveitsin majoituskustannuksiin normaalia enemmän. Yllätyimmekin siten hyvin positiivisesti tajutessamme reissumme lopussa, miten halvalla lopulta majoituksen suhteen pääsimmekään. Täältä pääset lukemaan kokemukseni ja vinkkini Sveitsin budjettimatkailuun!

Slovenia

Pieni ja vehreä Slovenia on tarjoillut meille joitakin koko Euroopan vaikuttavimmista ja sykähdyttävimmistä maisemista. Sloveniassa ei ole kuitenkaan luvallista parkkeerata ajoneuvoaan yöksi minne huvittaa – ei siinäkään tapauksessa, että varsinaisesta leiriytymiskäytöksestä pidättyisikin.

Vesiputous ja metsäistä maisemaa Sloveniassa.
Luonto tuntuu olevan slovenialaisille sydäntä lähellä. Sitä kunnioitetaan, arvostetaan ja suojellaan. Roskia näkyi tuskin missään. Yli kolmannes maan pinta-alasta kuuluu Euroopan Unionin tasolla suojeltuun Natura 2000 -verkostoon.

Etenkin luonnonpuistoissa ja kansallispuistossa yöpymisen suhteen täällä ollaan tiukkoja. Näillä alueilla yöpymiskieltoa myös ilmeisesti valvotaan suht ahkerasti.

Päiväksi ajoneuvonsa saa sen sijaan parkkeerata huoletta vaikka mihin upeisiin luontospotteihin tai vaellusreittien parkkipaikoille. Pääsäännön mukaan parkkipaikan kyltti kuitenkin ilmoittaa, että pysäköinti paikan päällä on luvallista vain esimerkiksi kello 07:00 – 22:00 välisenä aikana.

Bloggaaja Slap Virje -vesipitouksella.

Retkeilijä pitelee kuksaa kädessään Slovenian luonnonhelmassa puskaparkkeilemassa.

Ilman erillisen kieltokyltin läsnäoloakin suojelluille alueille ei pidä mennä asettumaan yöksi, vaan tämä on kiellettyä toimintaa jo ihan lain nojalla. Onneksi Slovenian luontokohteiden läheisyydestä voi löytää mukavan kattauksen eritasoisia leirintäalueita ja matkaparkkeja, joihin hakeutua luvallisesti yöksi.

Kun näkee slovenialaisen luonnon puhtauden, kauneuden ja turmeltumattomuuden, ymmärtää hyvin, miksi sitä tahdotaan vaalia ja luonnossa yöpymistä rajoittaa. Sloveniassa ympäröivän luonnon mykistävä, lähes henkeäsalpaava kauneus tuntui muutaman kerran ihan rinnassa asti!

Triglavin kansallispuiston sekä muiden suojeltujen luontokohteiden ulkopuolelta on mahdollista löytää parkkipaikkoja ynnä muita yöpymispaikkoja, joissa matkailuautossa yöpyminen onnistuu kenenkään puuttumatta. Park4night -sovellusta voi käyttää apuna selvittääkseen, missä spoteissa toleroidaan matalalla profiililla paikan päällä yönsä viettävää matkailuautoilijaa. Kannattaa tällöinkin olla hyvin huomiota herättämätön: Ei siis leiriytymiskäytöstä ja on fiksua yöpyä vain yksi yö kerrallaan kulloisessakin kohteessa.

Parkkipaikka Vipavan laaksossa Sloveniassa.
Yöpymiseen soveltuva pieni parkkipaikka Vipavan viinilaaksossa Sloveniassa.

Helpointa puskaparkkeilu on kokemukseni mukaan Slovenian itäisissä osissa, joissa matkailijoitakin on maan länsi- ja pohjoisosia vähemmän. Tämä seutu on muutoinkin hyvin matkailuautoystävällistä: lähes jokaisesta seudun kylästä löytyy ilmainen, usein luonnonläheinen matkaparkki palveluineen!

Ford Transit parkissa Sloveniassa.
Sloveniassa ei ole liiemmin matkailuautoista ruuhkaa kesäkuukausien ulkopuolella. Varsinkin loka-marraskuussa saimme monesti matka- tai puskaparkin kokonaan itsellemme.
Kroatia

Toukokuussa 2022 saimme parin päivän ajan esimakua Kroatian kuvankauniin rannikon antimista. Valitettavasti puskaparkkeilu on Kroatian rannikolla haastavaa ja poliisi jakaa sakkoja kuulemma ahkeraan – varsinkin kesäsesongin aikaan. Talvella suhtautuminen puskaparkkeiluun voi olla Kroatiassakin sallitumpaa, mutta meillä ei ole tästä henkilökohtaista kokemusta.

Puskaparkki Kroatian rannikolla.
Upea ”piilotettu” puskaparkki Pohjois-Kroatian rannikolla, jossa saimme viettää pari yötä rauhassa toukokuussa 2022.
Englanti

Toukokuun 2023 alussa matkasimme Pohjois-Ranskan Calais’sta Eurotunnelia pitkin Englantiin – Craigin kotimaahan. 

Brittien koiraystävällisyys – sekä ystävällisyys ja kohteliaisuus noin muutoinkin – on vertaansa vailla. Mutkaton pubikulttuuri on yksi saarivaltion hienoimmista piirteistä. Sen sijaan puskaparkkeilun vaikeus ja ilmaisten palveluiden (WC:n tyhjennys, harmaa- ja raikasvesi) puuttuminen lähes täysin saa Britteinsaarilla matkaajan haikailemaan välillä takaisin Manner-Eurooppaan. Jos taas viihtyy leirintäalueilla, viihtyy varmasti Englannissakin. Edellä käsitelty Skotlanti on pirteä poikkeus tästä yleisestä nihkeydestä.

Brightonin merenrantakaupungin laiturilla Englannissa.
Brightonin kaupunkipuiston parkkipaikalla oli mahdollista puskaparkkeilla luvallisesti toukokuussa 2023 maltillista pysäköintimaksua vastaan. Luvalliset puskaparkit ovat Briteissä kaiken kaikkiaan harvassa.

P.S. Lukuisat brittipubit sallivat matkailuautoilijoiden yöpyä parkkipaikallaan – kunhan vastineeksi poikkeaa pubissa nauttimassa aterian, tai vähintään tuopillisen. Usein ruoan hinta-laatusuhde on pubeissa kohdallaan ja kasvisruokailijatkin huomioidaan erittäin mallikkaasti.

Triumph-moottoripyörä parkissa englantilaisen pubin edustalla.
Viihtyisä pubi Essexin maaseudulla, jossa poikkesimme tällä kertaa pakun sijaan Craigin moottoripyörällä.
Hollanti

Hollannissa suhtaudutaan nihkeästi puskaparkkeiluun. Park4night -sovelluksesta on saanut lukea lukuisia esimerkkejä siitä, miten poliisi on jossain vaiheessa yötä tullut hätistelemään pois onneaan kokeillen luonnonhelmaan yöksi parkkeeranneet matkailijat.

Bloggaaja kanervaniityillä Veluwezoomin kansallispuistossa.
Kävelyretkellä Veluwezoomin kansallispuistossa syyskuussa 2021. Täältä löytyi mukava päiväparkki, jossa yöpyminen ei ollut kuitenkaan sallittua.

Olemmekin majoittautuneet Hollannissa reissatessamme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ainoastaan leirintäalueilla, tai muilla vastaavilla yöpymiseen osoitetuilla alueilla.

Lisää Hollannin matkakokemuksistamme pääset lukemaan tästä postauksesta!

Portugali

Portugalista on muodostunut edellisten talvien aikana meille mieluisin Manner-Euroopan talvehtimispaikka. Eteläiseen Espanjaan verrattuna tunnemme olevamme enemmän kotonamme Portugalissa – vaikka puskaparkkeilu etenkin maan eteläosien rannikon tuntumassa onkin Espanjaa haastavampaa.

Portugali sai kyselyssäni paljon ääniä, kun pyydettiin nimeämään vaikeita puskaparkkikohteita, mutta löytyi niitäkin, joiden mielestä Portugalissa puskaparkkeilu on helppoa. Ymmärrän molemmat näkökulmat. Puskaparkkeilun haastavuus tai helppous riippuu täysin siitä, missä päin Portugalia reissaa.

Merimaisema Portugalin rannikolla reissupakusta käsin.
Upea päiväparkki praia do Beliche -surffirannan edustalla Sagresin liepeillä. Poliisi sakottaa yöpyjiä.

Jokunen vuosi sitten portugalilaiset saivat tarpeekseen lisääntyvän matkailuautoilun tuomista epätoivottavista lieveilmiöistä. Vuoden 2021 alusta alkaen maa päätyi asettamaan täyskiellon matkailuajoneuvoissa yöpymiselle leirintäalueiden ja muihin varta vasten yön yli parkkeeraukseen tarkoitettujen alueiden ulkopuolella. Tämän jälkeen sääntöjä on onneksi päädytty hieman höllentämään.

Pääsäännön mukaan matkailuautonsa saa nykyisin parkkeerata Portugalissa saman kunnan alueelle yhtäjaksoisesti maksimissaan 48 tunnin ajaksi.

Tämän säännön noudattamista ei juurikaan valvota, mutta on kuitenkin viisainta viettää korkeintaan pari yötä samassa puskaparkissa kerrallaan.

Puskaparkkeilu on edelleen kokonaan kielletty Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla, muilla luonnonsuojelualueilla ja rannikon niin sanotuilla Coastal Plans -alueilla.

Matkailuajoneuvoja luonnonhelmassa parkkipaikalla.
Monet matkailuautot ovat käyttäneet talvikautena tätä Praia dos Tomates -rannan pysäköintipaikkaa sääntöjen vastaiseen pitkäaikaiseen puskaparkkeiluun ja leiriytymiseen. Poliisi tarkkaili tilannetta pidemmän aikaa ja teki yllättäen helmikuussa 2022 tänne täsmäiskun sakottaen kaikkia paikan päällä pitkäaikaisesti majoittautuneita.

Nykyiset säännöt tekevät Portugalin rannikkoseudulla matkailuautolla reissaamisesta haastavampaa, mutteivät missään tapauksessa ylivoimaista tai mahdotonta. Tilanne vaihtelee paljon alueittain. Erityisesti Algarven alueella on välillä lähes mahdotonta löytää minkäänlaista luvallista puskaparkkia yöpymiseen. 

Puskaparkki auringonlaskussa Portugalin rannikolla.

Talven 2023-2024 aikana Portugalissa matkatessamme havainnoimme, että yhä useampi rannikon puskaparkeista kieltää nykyisin paikan päällä yöpymisen. Jos minulta kysytte, niin rannikkoluontoa surutta vessanaan käyttävät matkailuautoilijat saavat syyttää tästä vain itseään.

Portugalissa on kuitenkin jäljellä vielä runsaasti rannikkoseutua, josta voi löytää kerrassaan upeilla maisemilla varustettuja täysin sallittuja puskaparkkeja. Esimerkiksi maan rannikkoalue pohjoisesta aina Lissabonin kulmille saakka on suureksi osaksi puskaparkkeilijaa (luvallisesti) hemmottelevaa seutua.

Portugalin matkaajan nyrkkisääntö: mitä enemmän sisämaahan tai pohjoiseen päin ajaa, sitä helpommaksi käy myös puskaparkkeilu.

Lisäksi monet sisämaan kylät ja kaupungit tarjoavat matkailijoille täysin ilmaisia viihtyisiä matkaparkkeja peruspalveluineen. Nämä vihreällä matkailuauton symbolilla merkityt parkit löytyvät tuttuun tapaan park4night-sovelluksesta.

Huom! vaikka kyseessä olisikin ihan luvallinen puskaparkki, tee palvelus niin kaikille kanssareissaajille kuin paikallisillekin: älä raahaa terassikalusteita, pyykkinaruja ynnä muita leirihärpäkkeitä ulos ja pystytä markiisia. Tämä tulkitaan oitis leiriytymiseksi, mikä Portugalissa on kiellettyä leirintäalueiden ulkopuolella. Poliisi antaa häädöt ja monesti myös sakottaa leiriytymiskäytöstä kohdatessaan. Paikallisetkaan eivät usein katso tällaista käytöstä suopeasti.

Vanlife-pariskunta ja koirat reissupakun edustalla Portugalissa.
Tämäntyyppistä leiriytymistä varten tulee Portugalissa hakeutua matkaparkkiin tai leirintäalueelle. Kuvassa joulun 2022 vietossa Algarve camping car park -nimisessä matkaparkissa Armação de Pêrassa.

Täältä pääset tutustumaan postaukseeni Portugalin plussista ja miinuksista!

Täältä puolestaan löydät 10 + 1 kohdevinkkiä eri puolille Portugalia!

Tämä Portugali-aiheinen postaukseni on omistettu Ericeiran viehättävälle surffikaupungille.

Muut maat

Myös nämä maat mainittiin haastavina puskaparkkeilumaina:

  • Itävalta (joidenkin mielestä jopa Sveitsiä haastavampi – meillä ei ole vielä toistaiseksi tästä kattavaa kokemusta)
  • Italia (riippuu paljon siitä, missä päin maata ollaan)
  • Saksa (”kaikki kiellettyä”)
  • Ranska (erityisesti suuret kaupungit ja eteläinen rannikkoseutu)
  • Eräs vastaaja myös huomautti, että Suomi on siinä mielessä suhteellisen vaikea puskaparkkimaa, että ajokaivoja ja WC:n tyhjennyspaikkoja on verrattain vähän saatavilla.

Puskaparkkeilijan yleiset tapaohjeet ja kirjoittamattomat säännöt

”Et omista maata renkaittesi alla, joten älä käyttäydy niin.”

Vielä postauksen lopuksi käsitellään äärimmäisen tärkeää puskaparkkeilun osaa, eli puskaparkkeiluetikettiä.

Yleisluontoisena puskaparkkeilijan toimintaa ohjaavana periaatteena voitaneen todeta, että hänen ei koskaan tulisi käyttäytyä kuin maailmanomistaja – tai edes maanomistaja, vaikka kuinka olisi löytänyt unelmiensa spotin ja vieläpä saapunut sinne ensimmäisenä. Toiset matkailijat ja varsinkin paikalliset huomioonottava, ystävällinen ja huomaavainen käytös olisi sellainen piirre, jonka mielellään ottaisi oletusarvona jokaiselta puskaparkkeilijalta.

Valitettavasti näin ei läheskään aina ole, mutta toivottavasti ainakin jokainen meistä suomalaisista näyttää omalta osaltaan esimerkkiä, kuinka puskaparkkeilla vastuullisesti muut ihmiset, eläimet ja luonto huomioon ottaen!

Vanlife-bloggaaja ja borderterrieri puskaparkissa Skotlannin Glencoessa.
Vastuu luonnosta ja huomaavaisesta käytöksestä muita kohtaan kuuluu jokaiselle puskaparkkeilijalle.

Tämän osion sitaatit ovat lainauksia tätä postausta varten teettämästäni puskaparkkikyselystä.

Mikä muissa puskaparkkeilijoissa ärsyttää eniten?

Asiaa muilta puskaparkkeilijoilta kysyessäni sain muun muassa seuraavia vastauksia:

“Sotkeminen ja yleinen siivottomuus.”

“Koko tilan valtaaminen ja meluaminen. Ajetaan esimerkiksi niin, että peitetään maisema muilta.”

“Roskaaminen ja välinpitämättömyys muita kohtaan.”

“Ulosteiden ja WC-paperin jättäminen luontoon.”

“Liika levittäytyminen jos tilaa on rajallisesti.”

“Se, että tullaan autolla liian lähelle, vaikka tilaa olisi.”

“Vapaana juokseva koirat, roskaaminen, koirankakkojen jättäminen.”

“Liika levittäytyminen ja itsekkyys, esimerkiksi yleisten pöytien ym. varaaminen omaan käyttöön.”

“Roskaaminen ja luonnon tärveltäminen.”

“Äänekkyys, yöllinen meteli.”

“Pissapaperit, roskaaminen ja turha meluaminen!”

“Välinpitämättömyys luontoa ja paikallisia kohtaan.”

“Liiallinen tilanvaltaus (tukitaan esim. uimarantaa).”

Muistetaanhan siis, arvon puskaparkkeilijat, kiinnittää kaikki huomiota seuraaviin tapaohjeisiin: 

Siisteys

”Pidetään ympäristö siistinä! <3”

Suurin osa kyselyyni vastanneista puskaparkkeilijoista nosti suurimmaksi ärsytyksen aiheeksi roskaamisen. Jokainen puskaparkkeilija lieneekin samaa mieltä siitä, että puskaparkkeilijan ei tulisi jättää jälkeensä minkäänlaisia jälkiä itsestään. Jollei paikan päältä löydy roskista, roskat otetaan mukaan. Myös koirien jätökset on syytä kerätä parkkipaikoilta ja nurmikoilta pois.

”Älä ole sika, leave nothing but footprints, eli ei roskia, kakkaa tai harmaavesiä luontoon.”

Ethän koskaan dumppaa vessaasi luontoon! Tämän(kin) pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kaikille se ei sitä valitettavasti ole. Vaikka WC:ssä olisikin vain pissaa eikä mitään kemikaaleja seassa, näyttää Porta Potti -pytyn luontoon tyhjentäminen aina äärimmäisen pahalta.

”Paikka jää sen näköiseksi, kuin siellä ei oltaisi oltukaan.”

Jos käytät luontoa käymälänä, tee se vain soveliaassa, tarpeeksi syrjäisessä paikassa ja hautaa jätöksesi kunnolla lapion avulla. Älä jätä jälkeesi vessapaperia – laita paperinpalat vaikka pieneen muovi- tai koirankakkapussiin ja pussi autolla roskikseen!

On äärimmäisen surullista, kun lähes maassa kuin maassa suositut puskaparkit pilataan sillä, että lähipusikot ja polunvarret ovat täynnä vessapaperia ja ihmisjätöksiä. Pari kertaa kunnon torttu on tullut vastaan röyhkeästi keskellä polkuakin.

”Jätä paikka vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin tullessasi!”

Kuten moni kyselyyni vastaajista kehotti: jos mahdollista, jätä puska siistimmäksi kuin se oli sinne saapuessasi. Jos kaikki toimisivat näin, olisi puskaparkkeilu takuulla sallittua paljon nykyistä laajemmin!

Kaunista sveitsiläistä vuoristo- ja järvimaisemaa.
Otetaanhan jokainen puskaparkkeilija vastuullemme pitää omalta osaltamme puskaparkit ja niitä ympäröivä luonto siistinä kaikkien nautittavaksi! Kuva Sveitsistä – yhdestä siisteimmistä maista koko Euroopassa.
Tilan- ja äänenkäyttö

“Annetaan kaikkien tasapuolisesti nauttia paikasta.”

”Yövy mahdollisimman “huomaamattomasti”. Anna rauha muille.”

”Kunnioita muita puskailijoita (ei esimerkiksi äänekkäitä bileitä).”

Kun kysyin, mikä muissa puskaparkkeilijoissa ärsyttää, roskaamisen ohella tuli eniten vastauksia tilan- ja äänenkäyttöön liittyen.

Itse ohjeistaisin aiheen tiimoilta seuraavaa: älä vie tarpeettomasti tilaa. Hyväksy myös se, että jos olet liikkeellä suuremman luokan matkailuautolla saati jollain Concorde-kokoluokan bussilla, et mahdu välttämättä samaan puskaparkkiin kuin jonkun toisen 5,5-metrinen reissupaku.

Törmäämme hyvin usein siihen, että matkailuauto on parkkeerattu poikittain useamman parkkiruudun tilan vieden. Tämä voi olla ok joissain tapauksissa – esimerkiksi silloin kun parkkipaikka on tarpeeksi suuri tai hyvin hiljainen (vaikkapa matkailusesongin ulkopuolella), mutta monissa tilanteissa en tätä suosittele. Esimerkiksi illalla parkkiin saapuessa virkistysalueen parkkipaikka voi vaikuttaa lähes autiolta, mutta seuraavana päivänä herätessä parkkipaikka voi olla jo täpötäysi vierailijoista, joista moni on jo ehtinyt paheksua, kuinka poikittain parkkeerattu matkailuauto vie kolmen neljän normaalin auton tilan.

Ford Transit joenvarren puskaparkissa Ranskan Bretagnessa.
Tähän Lehon-nimisen keskiaikaisen ranskalaiskylän joenvarsiparkkiin ei erityisen pitkällä matkailuajoneuvolla olisi ollut asiaa. Poikittain parkkeeraten suuri ajoneuvo olisi vallannut itselleen koko parkkipaikan.

Kukaan ei myöskään omista puskaa, vaikka saapuisi sinne ensimmäisenä. Keskustelupalstoilta tiedän, että vallitsee erilaisia käsityksiä siitä, onko soveliasta mennä parkkiin, jonka joku toinen on ”löytänyt” jo aiemmin. Jollei kyseessä ole rehellisesti yhden pakun mentävä puska, mielestäni puskaparkkeilija ei voi vaatia koko spottia itselleen, vaikka olisikin saapunut sinne ennen muita. Toki on fiksua, että seuraava tulija jättää ensimmäiseen mahdollisuuksien mukaan hajurakoa, eikä parkkeeraa aivan viereen.

Matkailuautoja puskaparkissa Marokon Tafraoutessa.
Matkailuautoja puskaparkissa Marokon Tafraoutessa helmikuussa 2024.

Esimerkki puskaparkin omimisesta: Itselläni muistuu mieleen tilanne, jossa ranskalaispariskunta valtasi Ranskassa erään puskaparkkina käytetyn näköalapaikan kokonaan itselleen. Paikan päälle olisi mahtunut helposti kolme neljäkin reissupakua, mutta nämä kaksi olivat tarkoituksella parkkeeranneet pakunsa poikittain. Loput tilasta he valtasivat pyörillään, leirikalusteillaan, koirien pedeillään ynnä muilla, jotta kukaan muu ei varmasti mahtuisi samaan spottiin. Kun yritimme parkkeerata alueen reunaan heidän pyöriensä eteen, nainen tuli anelemaan / vaatimaan, että häipyisimme paikalta.

Hetken aikaa asiasta naisen kanssa kinattuamme annoimme periksi ja lähdimme etsimään toista puskaparkkia (minä kiukusta kihisten). Ei siinä mitään, että meiltä meni kyseinen upea puskaparkki sinä iltana sivu suun – olimme saaneet itse asiassa majoittua kyseisessä puskassa edellisenä yönä. Pidimme kuitenkin tuolloin huolen siitä, että parkkeerasimme fiksusti siten, että myös toisille – sekä puskaparkkeilijoille että muille matkailijoille, jotka tahtovat pysähtyä ihastelemaan upeaa järvinäköalaa – jäi tarpeeksi tilaa.

Tuon ranskalaispariskunnan tavoin käyttäytyvät puskaparkkeilijat saavat aikaan sen, että tuollakin paikalla on varmasti jo nykyisin puskaparkkeilu kokonaan kielletty.

Ford Transit puskaparkissa Ranskassa järvinäköalalla.
Ethän ole kuin esimerkin ranskalaiset ja pilaa itsekkäällä käytöksellä kaikkien mahdollisuutta nauttia vastuullisesta, toiset huomioon ottavasta puskaparkkeilusta!

”Jos mahdollista, vältä pysäköimästä liian lähelle toista puskailijaa.”

Moni kyselyyn vastanneista vastasi ärsytyksen aiheeksi ”kiinni puskuriin tunkemisen”.

Toisen tilan kunnioittaminen yhteensovitettuna pyrkimykseen välttää koko parkkipaikan valtaamista matkailuautoille voi olla joskus haastavaa. Samaten, jos lupaavassa puskassa on jo porukkaa, mutta yöpyminen paikan päällä huvittaisi, on toisinaan kiusaus parkkeerata lähelle toista ajoneuvoa suuri.

Reissupakuja puskaparkkeilemassa Skotlannin vehreässä luonnossa.
“Riittävä hajurako” naapuriin on suhteellinen käsite, joka riippuu muun muassa puskaparkin kokonaispinta-alasta. Kuvassa reissupakut sopuisasti keskenään suht pienessä puskaparkissa Skotlannissa kesäkuussa 2023.

Mikä on ”liian lähellä” ja mikä ei riippuu monista tekijöistä, kuten puskaparkin suuruudesta ja muiden ajoneuvojen määrästä. Henkilökohtaisen tilan tarve on joillain suurempi kuin toisilla – ja uskoakseni meillä suomalaisilla kansainvälisessä vertailussa keskimääräistä suurempaa (kun taas vaikkapa saksalaisilla henkilökohtaisen tilan tarve vaikuttaa tunnetusti olevan melko lailla olematon ;)).

Kieltojen ja rajoitusten kunnioittaminen

“Älä vaikeuta paikallisten elämää. Kunnioita kulttuureja ja lakeja.”

Kannustan kunnioittamaan sääntöjä ja pidättäytymään puskaparkkeilemasta paikoissa, joissa on selkeästi yöpymistä koskevat kiellot, tai joissa puskaparkkeilu on kiellettyä jo lain nojalla (esimerkiksi luonnonsuojelualueet).

Kehotan tutustumaan mahdollisuuksien mukaan kunkin maan puskaparkkeiluetikettiin ja kunnioittamaan sitä, vaikka joku toinen perseilisikin. Monissa maissa ajoneuvon yöksi parkkeeraaminen ja ajoneuvossa nukkuminen on lähtökohtaisesti ok, mutta leiriytyminen matkaparkkien ja leirintäalueiden ulkopuolella sitä vastoin ei.

Vanlife-reissaaja ja borderterrieri aurinkolasit päässä reissupakun luona puskaparkissa Portugalissa.
Fiksu puskaparkkeilija pyrkii ottamaan selvää kunkin maan säännöistä ja käyttäytymään niiden mukaisesti. Vaikka joku toinen rikkoisikin leiriytymis- tai yöpymiskieltoa, ei moiseen tarvitse lähteä itse mukaan.

Jokaisessa maassa on omat sääntönsä, mutta yleisesti leirinnän määritelmä tarkoittaa, että matkailuautosta ”levittäydytään” jollain tapaa sen ulkopuolelle: terassikalusteet / kynnysmatto / ulkogrilli kaivetaan esiin, markiisi pystytetään, pyykit laitetaan ulos kuivumaan… Useimmissa maissa tällainen käytös on suositeltavaa jättää suosiolla matkaparkkeihin ja leirintäalueille. 

Reissupaku ulkokalusteineen matkaparkissa Portugalissa.
Kuvassa leiriytymiskäytöstä, joka muun muassa Portugalissa on sallittua leirintäalueilla ja joissakin matkaparkeissa – puskaparkeissa sen sijaan ei.
Yleinen viihtyvyys ja muiden huomioon ottaminen

”Annetaan tilaa tulijoille, moikkaillaan, siivotaan roskat pois, autetaan toisia jos tarvis.”

”Ollaan kuin ei oltaiskaan”.

”Tervehditään muita, mutta annetaan oma rauha.”

”Älä tuki kulkuteitä. Ja olet toisen mailla vieraana, elä ja ole sen mukaisesti.”

”Älä peitä muiden näköalaa.”

”Annetaan kaikkien tasapuolisesti nauttia paikasta.”

Ai että, eikö kuulostaisikin mukavalta, jos kaikki meistä käyttäytyisivät näin! Lopetan postauksen vielä muutamaan omaan täydentävään huomioon aiheen ääreltä:

  • Suhtaudu paikallisiin aina ystävällisesti, äläkä mulkoile tai osoita mieltä, jos joku (vaikkapa retkeilemään tullut perhe) parkkeeraa autonsa mielestäsi vähän turhan lähelle matkailuautoasi ”vaikka kauempanakin olisi ollut hyvin tilaa.”
  • Vapaana juoksevat koirat aiheuttavat usein harmitusta – ja näitä kohtaa yllättävän paljon esimerkiksi surffirantojen parkkipaikoilla. Joskus on mukavaa, kun luonnonhelmassa pystyy pitämään koiraansa myös kytkemättömänä. Tällöin on kuitenkin syytä varmistaa, ettei koira pääse häiritsemään muita ihmisiä tai eläimiä, tai vaikkapa tekemään omin päin tuttavuutta muihin koiriin. Vaikka oma koira olisikin ”ihan kiltti eikä tee mitään”, vastaava ei päde välttämättä reaktiiviseen koiraan, jota koira menee omin päin tervehtimään.
Borderterrierit Torres ja Vasco istumassa kiven päällä Suomessa luontomaisemassa.
Puskaparkissa lemmikit saavat olla hieman leirintäalueita ja matkaparkkeja vapaammin; joskus myös ilman hihnaa. Puskaparkkeillessakin on kuitenkin huolehdittava siitä, etteivät omat lemmikit pääse häiritsemään muita ihmisiä tai eläimiä.
  • Jollei kyseessä ole jokin syrjäinen ja huomaamaton spotti, tai vastaavasti vaikkapa laaja nurmikenttä, jossa tilaa on kaikille halukkaille mielin määrin, useimmissa maissa ja parkeissa on mielestäni kohtuullista viettää maksimissaan vain pari kolme yötä kerrallaan.

    Varsinkin jos kyse on tiloiltaan rajatusta luontoparkista suhteellisen suositulla alueella, on mielestäni ajattelematonta muita kohtaan, jos paikan päälle jää niin sanotusti ”asumaan pysyvästi” rajoittaen samalla muiden mahdollisuutta päästä saman luonnonkauneuden äärelle. Pysyvämpi asettuminen tiettyyn paikkaan voi johtaa myös siihen, että puskaparkkeilu muuttuu vaivihkaa leiriytymiseksi.

Auringonlaskumaisema Skotlannin Ylämailla reissupakusta käsin kuvattuna puskaparkissa.
Auringonlasku puskaparkissa Skotlannin Ylämailla.

Puskaparkkeilija on vähän niin kuin kulkuri: maiseman tulisi vaihtua suht säännöllisesti. Jos pysyvämpi oleskelu yhdessä paikkaa houkuttaa, suosittelen puskaparkin sijaan leirintäaluetta, viihtyisää matkaparkkia tai vaikkapa Airbnb-asunnon vuokraamista.

Toivottavasti tästä postauksesta oli sinulle hyötyä suunnitellessasi tulevia seikkailujasi Suomessa tai kauempana Euroopassa. Postausta saa mielellään jakaa myös muiden reissaajien iloksi ja hyödyksi!

Entä jäikö jokin mietityttämään? Kysy ihmeessä pois kommenttiosiossa!

Vanlife-bloggaaja ja borderterrieri puskaparkissa reissupakussa Ranskassa.

4 thoughts on “Puskaparkkeilu Euroopassa – kattava opas teiden itsenäiselle kulkijalle!”

  1. Oikein hyvä ja kattava artikkeli. Itselläni ei matkailuautolla ole tullut matkailtua käytännössä lainkaan, mutta arvelisin, että puskaparkkeilu olisi omakin valintani, jos matkailuautolla joskus tulisi jonnekin lähdettyä.

    1. Hei Mikko,

      Kiitos paljon – kiva kuulla että pidit postauksesta! Vaikutat omastakin mielestäni puskaparkkihenkiseltä matkailijatyypiltä – ehkä vielä joku päivä sinäkin! 😉

  2. Oikein hyvä ja kattava kertomus puskaparkeista/ym. Mukavia kuvia ja asioita teidän eri reissuilta. Tulevana retkiauto reissaajana sain todella paljon hyviä vinkkejä. T.Arska

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *