Kaksi kuukautta Ranskassa
Vietimme Ranskassa syys-marraskuussa 2021 kaikkiaan yhdeksän viikkoa.
Vaikka paljon jäi vielä kokemattakin, ehdimme saada tänä aikana melko kattavan kokonaiskuvan siitä, millaista matkailuautolla reissaus ja vanlife Ranskassa kaiken kaikkiaan on.
Monet asiat ihastuttivat, jotkin ärsyttivät. Tässä postauksessa summaan unohtumattoman Ranskan vanlife-kokemuksemme suurimpien plussien ja kaihertavimpien miinusten avulla.
Täältä pääset puolestaan lukemaan Ranskan parhaat kohdevinkit eri puolilla maata!

Suurimmat plussat
+ Lukuisat edulliset / ilmaiset matkaparkit
Ranska on matkailuautolla reissaajan luvattu maa. Karavaanariharrastuksen suosio näkyy selvästi Ranskan maanteillä, leirintäalueilla ja matkaparkeissa. 99 prosenttia vastaantulevista matkailuautoista oli syys-marraskuun aikoihin ranskalaisia kotimaanmatkailijoita.
Lähes jokaisesta kaupungista ja lukuisista pikku kylistä löytyy jonkinasteinen matkaparkki (aire de camping-car) matkailuautojen käyttöön – joko veloituksetta tai kohtuullista vuorokausimaksua vastaan.
Näiden matkaparkkien taso vaihtelee, mutta monesti ne ovat varsin kelvollisia ja sisältävät hyödyllisiä palveluita, kuten vedenoton, jäteveden tyhjennyksen ja vessan. Kaiken kaikkiaan matkaparkit ovat hyvin varteenotettava ja kustannustehokas vaihtoehto leirintäalueille!
Matkaparkeista on suurta hyötyä etenkin sesongin ulkopuolella matkatessa – valtaosa Ranskan leirintäalueista kun sulkee ovensa viimeistään marraskuun puolessa välissä, monet jo syyskuun lopussa.






Huom! Tämä vieraanvaraisuus matkailuautoilijoita kohtaan ei koske Ranskan Rivieraa. Siellä kaikesta päätellen toivotaan, että karavaanarit ja kaiken maailman vanlaifferit pysyisivät mahdollisimman kaukana.
+ Monimuotoisuus ja mieletön luonto
Tämä on mielestäni se kaikista suurin yksittäinen plussa. Ranskasta löytyy lähes kaikki mahdollinen, mitä reissaaja voi matkailumaalta toivoa!
Atlantin surffiaaltoja, lumihuippuisia vuoria, jylhän vuoriston henkeäsalpaavissa maisemissa mutkittelevia serpentiiniteitä, maaseutua ja kumpuilevia viinitiloja silmän kantamattomiin.
Vehreitä luonnonpuistoja, palmupuiden reunustamia rantabulevardeja, lempeitä Välimeren aaltoja, syviä kanjoneita, toinen toistaan hurmaavampia keskiaikaisia kyliä, eloisia kaupunkeja ja tuhat vuotta vanhoja linnoja… Jokaiselle löytyy varmasti jotakin, eikä tarjontaan pääse kyllästymään hevillä!









+ Tuoreet leivät, piiraat ja leivonnaiset
Tuskin on ranskalaista kylää, jossa ei olisi vähintään yhtä Patisserie / Boulangerie -kyltillä varustettua paikallista leipomoa. Näistä reissaaja saa joka aamu mukaansa tuoreet patongit, voileivät, piiraat ja leivonnaiset suomalaisittain hyvin sopuhintaan.
Myös supermarkettien tuorepisteillä myydään edullisesti juustokakkuja, paris brestejä, éclaireja, pain au chocolateja ynnä muita tuoreita herkullisia leivonnaisia ja näiden lajitelmia, usein noin euron kappalehintaan.



Omiksi suosikeikseni éclairien ohella nousivat paris brest -nimiset, praliinin makuisella kreemillä täytetyt tuulihattumaiset leivonnaiset. En ole yleisesti ottaen mikään intohimoisin makean ystävä, mutta tätä suussasulavaa jälkiruokaa tulen vielä kaipaamaan!



+ Ystävällinen ja mutkaton suhtautuminen koiriin
Ranskalaiset ovat kiistatonta koirakansaa. Vastaan ei tullut montaa kahvilaa, baaria tai ravintolaa, jonne Torres ja Vasco eivät olisi olleet kanssamme tervetulleita.
Koiria saa lisäksi pitää Ranskassa suht vapaasti kytkemättömänä – sillä oletuksella tietty että ne ovat omistajansa hallinnassa ja tottelevat luoksetulokäskyä tarpeen vaatiessa.
Emme törmänneet Ranskassa myöskään yhteenkään matkaparkkiin tai leirintäalueeseen, jossa koirat eivät olisi olleet sallittuja. Sen sijaan, hassua kyllä, leirintäalueilla koirista veloitetaan usein lisämaksu, euron pari per koira.












Vertailun vuoksi vaikkapa täällä Espanjassa suhtautuminen nelijalkaisiin perheenjäseniin on Ranskaa nihkeämpää. Esimerkiksi ravintoloiden sisätiloihin tai julkisiin kulkuvälineisiin koirilla ei yleensä ole asiaa.
Ranskalaisen koirarakkauden harmillisena lieveilmiönä on runsaslukuinen koiran kakan lojuminen kaduilla – ranskalainen on keskimäärin selkeästi suomalaista laiskempi noukkimaan lemmikkinsä jätökset parempaan talteen.
+ Mahdollisuus yöpyä ja maistella viiniä viinitiloilla, jopa ilmaiseksi!
Vastaamme tuli useampi vieraanvarainen viinitila, joka tarjosi matkailuautolla reissaajille parkkiruudun sekä usein myös leiriytymisen peruspalvelut, kuten vessan, suihkun ja sähkön, veloituksetta. Kolmella viinitilalla pääsimme myös maistelemaan tilan omia viinejä yksityisessä viininmaistelussa. Ranskalaisuutta parhaimmillaan!
Olemme joka kerta ostaneet mukaamme kiitokseksi vieraanvaraisuudesta vähintään yhden – parhaimmillaan kuusi – tuliaispulloa. Yhden viinipullon hinta on liikkunut 4,5 eurosta kuuteen euroon. Mitään epäsuoraa velvoitetta tai painetta emme ole näihin ostoksiin kertaakaan kokeneet.












+ Suhteellisen suuri toleranssi puskaparkkeiluun
Puskaparkkeilu ei ole Ranskassa lähtökohtaisesti kielletty – toisin kuin esimerkiksi Alankomaissa tai Belgiassa. Jos paikan päällä ei näy matkailuajoneuvolla yöpymisen kieltäviä kylttejä, yleensä tällaisessa paikassa yöpyminen on ok (terveen järjen ja harkintakyvyn käyttäminen on toki aina vahvasti suositeltavaa).
Ilmeisesti kuumimman matkailusesongin ulkopuolella viranomaisten toleranssi puskaparkkeilijoita kohtaan on myös suurempi useissa sellaisissa paikoissa, joissa yöpyminen olisi kesän matkailusesonkina kielletty (esimerkiksi Lac-de-Sainte-Croix -järven ympäristö).



Poliisi ilmeisesti harvemmin oitis sakottaa Ranskassa epätoivottavasti matkailuajoneuvonsa parkkeerannutta. Yleensä tapana on sen sijaan koputtaa ikkunaan ja sanallisesti kehottaa etsimään jokin soveliaampi paikka yöpymiselle.
Sitten on myös valitettavasti alueita, joilla matkailuauton parkkeeraus käytännössä yhtään minnekään on tehty kirjaimellisesti mahdottomaksi. Tämän saimme kokea Ranskan Rivieralla, Cannes-Menton -akselilla. Normaali parkkitilakin on usein täällä päin tiukassa ja yleiset parkkipaikat on poissuljettu matkailuautojen saatavilta puomein ja kieltokyltein.
Ranskalainen nyrkkisääntö: mitä suuremmat satamat kaupunki tarjoaa luksusjahtien käyttöön, sitä vähemmän retkeilyautoilla on yleensä huudeille asiaa.



+ Julkiset vessat
Ensimmäistä kertaa pääsin fiilistelemään julkisia vessoja kesällä Pohjois-Norjassa. Myös Ranskassa sain yllättyä positiivisesti sekä julkisten vessojen määrästä että laadusta.
Yleensä jokaisesta ranskalaisesta kylästä löytyy vähintään yksi yleinen vessa. Monesti nämä vessat ovat vieläpä “itsestään peseytyvää” mallia, eli ne putsaavat itse itsensä jokaisen käyttökerran jälkeen. Myös vessapaperia sekä käsisaippuaa on usein saatavilla.
Vinkki: julkiset vessat on merkitty usein – muttei läheskään aina – Google Mapsiin (kartan hakukenttään voi kirjoittaa “toilet”). Omasta kokemuksesta voin vinkata, että vessaa kannattaa yleensä etsiä kylän kirkon liepeiltä.



Nihkeimmät miinukset
-Puomit
Ranskalaiset tuntuvat rakastavan puomeja. Niiden avulla monille parkkipaikoille, ja erityisesti meren äärelle, pyrkivien ajoneuvojen maksimikorkeus rajoitetaan kahden metrin paikkeille.
Tämä rajoittaa toisinaan huomattavastikin asuntoautojen sekä ns. korkeiden retkeilyautojen pysäköintimahdollisuuksia. Näiden salakavalien puomien kanssa saa myös välillä olla oikeasti tarkkana, jotta ne ehtii havaita ajoissa.
Matalakattoiset retkeilyautot pärjäävät paremmin. Ne pääsevät nauttimaan varsinkin meren rannalla useista puskaparkeista, joihin suomalaisen verovapaan matkailuauton mukaiset korkeusstandardit täyttävällä ajoneuvolla ei ole asiaa.
-kielteinen suhtautuminen englannin kieleen
Ranska matkailumaana voi paikoitellen tarjota haasteita kieltä taitamattomalle. Ranskalainen nimittäin olettaa, että matkailija puhuu ranskaa. Keskimääräisen ranskalaisen taito ja/tai halu puhua englantia on lähellä nollaa.
Esimerkiksi ravintoloiden päivän menu rustataan perinteisesti ranskaksi liitutaululle. Englanninkielistä ruokalistaa on tarjolla hyvin harvoissa paikoissa, saati minkäänlaisia kuvia tarjolla olevista annoksista.



Vaikka oma ranskan taitoni onkin kohtalainen, asetti kieli siitä huolimatta paikoitellen haasteita paikallisten kanssa kommunikointiin. Loppuvaiheesta matkaa aloinkin jo odottaa innolla tulevaa rajanylitystä, jotta pääsen keskittymään vaihteeksi espanjaan – siihen helpompaan ja suomalaisen suuhun niin paljon sopivampaan kieleen.
-Tietullit
Ranskassa moottoritiet ovat maksullisia. Maksun määrä per kilometri vaihtelee tieosuudesta ja ajoneuvon tyypistä riippuen.
Yleisesti ottaen Ranskan moottoriteillä ajaminen matkailuajoneuvolla on suhteellisen kallista lystiä. Itse maksoimme parhaimmillaan noin tunnin pyrähdyksestä reilut 30 euroa. Suuremman luokan matkailuautolla maksu voi olla vieläkin enemmän.



Lisäksi dieselin hinta moottoriteiden varsilla olevilla huoltoasemilla oli poikkeuksetta 1,70 eurosta ylöspäin litralta. Taajamissa ja pienempien teiden varsilla oli mahdollista tankata halvimmillaan reilu 1,50 euron litrahintaan.
Ranskan tieverkko on kuitenkin tiheä ja lähes kaikkialla moottoriteille löytyy kohtuullinen, joskin jonkin verran hitaampi vaihtoehtoinen reitti. Itse käytimme maksullisia moottoriteitä vain muutamina kertoina, kun edessä oli pidempi ajorupeama. Kun ei ole aikataulupaineita, matkanteko on leppoisampaa ja edullisempaa – sekä myös maisemallisesti palkitsevampaa.



-Holtittomat ja uhkarohkeat kuskit
Ranskalaisten liikennekäyttäytymistä on ihan virallisesti tutkittu. Tutkimustulokset vahvistavat sen, mitä itsekin havainnoimme tien päällä kahden Ranskassa vietetyn kuukauden aikana: Ranskalaiset ovat ratin takana Euroopan vaarallisimpia (kreikkalaisten ohella).
Rattiraivo on tosiasia. Joka viides ranskalainen arvioi muuttuvansa ratin takana kuin toiseksi henkilöksi; aggressiiviseksi ja impulsiiviseksi versioksi itsestään.
Todistimme itsekkäiden, piittaamattomien ja varomattomien kuskien aiheuttavan monta vaaratilannetta muun muassa röyhkeillä kaistojen vaihdoillaan ja holtittomilla ohitustilanteilla. Muutaman kerran liikenne seisoi tiellä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Ekstravalppaus ratin takana on siis monesti paikallaan!
-Ranskalainen voi olla avulias – jos häntä kiinnostaa
Törmäsimme Ranskan tourneellamme useisiin äärimmäisen ystävällisiin ja avuliaisiin paikallisiin.
Ranskalaisen halu auttaa voi kuitenkin riippua monesta asiasta. Myös kielellä voi toisinaan olla osuutensa pelissä. Esimerkiksi autokorjaamolla tuli tunne siitä, että tiskin takana ajateltiin ongelman ratkeavan helpoimmalla, jos asian selvittämisen ja auttamisen sijaan meidät ontuvasti ranskaa puhuvat muukalaiset lähetettäisiin matkoihimme seuraavan korjaamon riesaksi.
Kävi nimittäin niin, että Transitimme vetoakseli sanoi sopimuksensa irti marraskuussa eteläisessä osassa maata matkatessamme. Ryömitimme vanimme varovasti kuuttakymppiä reilun 80 kilometrin päässä sijaitsevaan Carcassonneen.



Suhteellisen suuren kaupungin pienteollisuusalue oli täynnä autohuoltamoja ja -korjaamoja – mukaan luettuna Fordin oma merkkiliike. Ajattelimme uuden Transitin vetoakselin löytymisen olevan siten helppo nakki ja avun saamisen olevan suht mutkatonta.
Jouduimme kuitenkin hämmennykseksemme kysymään apua yllättävän monesta autokorjaamosta tuloksetta.
Euromasterin tiskin takana oleva mies huokaili ja pudisteli tympääntyneen oloisena päätään ”mahdottoman tehtävän” edessä. Ihan kuin olisimme juuri tiedustelleet häneltä jonkin skandinaavisen keräilyautomallin harvinaisen varaosan esiintaikomista ja paikoilleen asentamista.
Lopulta löysimme nopean ja mutkattoman avun Feu Verte -nimisen ketjun autokorjaamosta. Saimme allemme uuden vetoakselin vielä samana päivänä pari tuntia sen jälkeen, kun tarvittava varaosa oli saapunut korjaamolle.
Lieneekö sattumaa, mutta meitä auttanut Feu Verte -korjaamon työntekijä puhui reipasta englantia.



Toinen esimerkki: Loiren laaksossa lokakuussa matkatessamme kävi niin, että jouduimme lähtemään paikalliseen eläinlääkäriin Vascon punehtuneen silmän vuoksi.
Yritin selittää ongelmamme eläinlääkärin vastaanoton tiskin takana työskentelevälle virkailijalle. Nainen tiskin takana kuunteli kyllä, mutta totesi pahoitellen, ettei heillä olisi millään aikaa ottaa Vascoa tutkittavakseen.
Saatuamme pakit eläinlääkäriltä menimme kyläilemään erään äärimmäisen sydämellisen ja vieraanvaraisen paikallisen agility-harrastajan ja -kouluttajan luona. Eden oli nimittäin kutsunut meidät aiemmin vierailulle perheensä tilalle maaseudulle kuultuaan, että olin kiinnostunut agilityn harrastusmahdollisuuksista Ranskassa.
Mainitsimme kyläilyn aikana Vascon tilanteesta. Edenin äiti soitti oitis luottoeläinlääkärilleen varatakseen meille ajan.
Heidän eläinlääkärinsä sattui olemaan juuri se samainen, josta meidät oli jo kertaalleen käännytetty pois muutamaa tuntia aiemmin. Mutta kas kummaa; tällä kertaa ajanvaraus onnistuikin, ja pääsimme näyttämään Vascon silmää klinikalle vielä samana iltapäivänä.
Saimmekin vinkin, että ranskalaisen ensimmäinen “ei” ei ole välttämättä lopullinen ei. Ranskalainen saattaa tarvita ensin hieman suostuttelua.
Jos suostuteltava on nainen (kuten eläinlääkärin vastaanotolla), olisi kannattanut kuulemma laittaa Craig asialle. Vastaavasti minun olisi ilmeisesti kannattanut mennä carcassonilaiselle autokorjaamolle itsekseni räpyttelemään ripsiäni, kun kaipasimme apua hajonneen vetoakselimme kanssa.
Niinpä. Ranskalaiset ovat varsin perinteikästä kansaa ja ummehtuneet sukupuoliroolit pitävät maassa vielä hyvin pintansa.
-Kasvisruoan niukka saatavuus ravintoloissa
Ranskalaiset rakastavat ranskalaista keittiötä – luonnollisesti. Eikä siinä mitään; täkäläiset ravintolat tarjoilevat laadukasta, huolella kokattua ja kohtuuhintaista ruokaa.
Erityisesti kolmen ruokalajin ranskalaiset lounasmenut ovat usein hinta-laatu -suhteeltaan erittäin hyvä ruokadiili. Michelin-tähdelläkin palkitussa ravintolassa tällainen kolmen ruokalajin lounas olisi irronnut reilulla parilla kympillä!
Ranskalaisessa keittiössä ei toki sinänsä ole mitään vikaa – paitsi että se on vielä nykyäänkin kovin lihaan ja siipikarjaan perustuva. Hyvin harvoin tällainen edellä mainittu lounasmenukaan sisältää yhtään ainutta kasvisvaihtoehtoa. Edes mäkkäreiden ruokalistalta ei muuten löytynyt yhtään vege- saati vegaanipurilaista.
Tämä asettaa paikoitellen haasteita paitsi vegaaneille, myös meille joustavammille kasvissyöjille, jotka herkuttelemme muun muassa juustolla ja toisinaan myös merenelävillä.



Mieleen tulee ainakin kaksi kertaa, kun kohtuullisen kokoisessa, matkailijoiden suosimassa kaupungissa yritimme etsiä ruokavalioomme soveltuvaa lounasravintolaa hyvän tovin – tuloksetta.



Nälkäkiukku ja turhautuminen iski esimerkiksi Amboisen vanhan kaupungin kaduilla. Päädyimme lopulta jatkamaan matkaa seuraavaan kaupunkiin, jossa lopulta saimme vatsamme täyteen paikallisesta Thai-ravintolasta mukaan napatun Pad Thain avulla.
Onneksi on myös poikkeuksia. Esimerkiksi Ranskan Rivieralla Mentonissa, jossa italialaisen keittiön vaikutus on voimakasta, ei laadukkaista kasvispastoista, -risotoista tai -pizzoista ollut pulaa.



Sen sijaan supermarketeissa saimme yllättyä positiivisesti laadukkaiden, helposti valmistettavien ja kohtuuhintaisten proteiinipitoisten kasvispuolivalmisteiden tarjonnasta.
-Suomalaisittain vieraat aukioloajat
Mainitaan nyt tämäkin seikka, vaikka kyseessä on pikemminkin suomalaisesta kulttuurista poikkeava ominaisuus kuin varsinainen negatiivinen puoli. Espanjan matkaajille tämä iltapäivän siestaa vastaava järjestely onkin varmasti entuudestaan tuttu konsepti.
Tahdotko lounastaa Ranskassa? Ruokailuhetkesi on osuttava melko tarkalleen kello 12:00 ja 14:00 välimaastoon. Valtaosa ravintoloista avaa ovensa lounasta varten keskipäivän tienoilla. Kahden – puoli kolmen aikaan ne sitten sulkevatkin jo ovensa avatakseen ne seuraavan kerran vasta seitsemän aikaan illalla päivällisseurueita varten.



Useammin kuin kerran meinasimme jäädä ilman lounasta, kun emme tajunneet – tai Craigin töiden takia ehtineet – olla liikkeellä ajoissa.
Sama koskee monia myymälöitä ja muita palveluita. Ovet sulkeutuvat vaikkapa yhden aikoihin ja ne avataan uudelleen noin viidestä eteenpäin. Yleensä aukioloajat saa tarkastettua kätevästi Googlen avulla.
Lopullinen tuomio
Ranska on monipuolinen, kaunis ja matkailuautoilijalle suhteellisen helppo matkailukohde. Suuressa osaa kyliä ja kaupunkeja otetaan matkailuautolla liikkuvien tarpeet huomioon. Kaunis ja monipuolinen luonto sekä upeat maisemat kutsuvat retkeilemään sekä puskaparkkeilemaan luonnonhelmaan.
Vaa’an päälle asetettaessa Ranskan kokemuksemme plussat peittoavat miinukset ja vaaka kallistuu vahvasti positiivisen reissukokemuksen puolelle. Yksittäisistä huonoista puolistaan huolimatta Ranska on kaiken kaikkiaan suurenmoinen matkailumaa, josta jokaisen reissaajan tulisi kokea edes pieni murunen kerran elämässään.



Vaivattomammin täällä päin pärjää pienemmän luokan asuntoautolla tai retkeilyautolla. Jonkinasteinen ranskan peruskielitaito on suurta plussaa. Vähintäänkin kannattaa vastata ranskalaisen tervehdykseen bonjour ja kiittää saamastaan palvelustaan merci – jo tällä voi olla ranskalaisen näkökulmasta käänteentekevä vaikutus!
Suositeltavin ajankohta Ranskan roadtripille lienee syys-lokakuussa. Tällöin piisaa vielä lämmintä ja aurinkoista säätä, mutta suurin ryysis tien päällä, leirintäalueilla sekä turistikohteissa on jo ohi. Marraskuussa sää kylmenee, sateet lisääntyvät ja suurin osa leirintäalueista sulkee ovensa. Syksyn lisäksi huhti-kesäkuu voi olla otollista aikaa Ranskan visiitille.






Ja kun marraskuu sitten etenee sateineen ja koleine öineen, voi matkailija suunnata keulansa kohti Ranskan eteläistä naapuria, joka houkuttelee talvikauden reissaajia talvehtimaan lämpöönsä. Marraskuun loppupuolella ylitimme mekin Ranskan ja Espanjan välisen rajan Le Perthusissa. Tällä hetkellä matkamme jatkuu aurinkoista ja lempeän leutoa Välimeren rannikkoa pitkin kohti eteläisintä Espanjaa.



Kiitos Ranska ja näkemisiin! Merci & au revoir!
Kaipaatko lisävinkkejä Eurooppaan? Tsekkaa siinä tapauksessa muut maa-aiheiset matkapostaukseni:
Olipa teillä paljon mielenkiintoisia kokemuksia Ranskasta. Meillä on paljonkin autoilukokemuksia, mutta siihen aikaan, kun meillä oli auto ja vaunu, emme tainneet ajaa kuin kerran Espanjaan Ranskan läpi. Ja vaunun kanssa asiat ovat vielä suoraviivaisemmin joko tai -juttuja, eli ei todellakaan puskaparkkia tai paikallisia parkkipaikkoja, vain leirintäalueita. Tuo kielen merkitys on tuttu. En osaa ranskaa kuin alkeet, ja usein sekin kyllä auttaa. Mutta yllättävän usein ranskalaiselle on kelvannut keskustelukieleksi ennemmin saksa kuin englanti. Toki englannin osaajiakin on. Oikein hyvää matkaa teille Espanjaan, siitä mekin täällä haaveilemme. Juuri tuo rantareitti on ollut meidän keskusteluissamme tällä kertaa. Valitsemme aina eri reittejä ajeluihimme, mutta siitä on jo jonkin verran aikaa, kun ajoimme rantaa. Kai pysähdytte Valenciassa? Se ainakin on paikka, jota me emme tälläkään kertaa ohita. On niitä paljon muitakin toki.
Moikka Aila,
Monesti tulikin Ranskassa mietittyä, että Ranska ei todellakaan ole mikään helpoin maa asuntovaunun kanssa reissatessa! Täällä Espanjassa tiet ovat jotenkin väljempiä, eivätkö puikkelehdi ahtaiden taajamien poikki, joten vaunun kanssa täällä päin on varmasti helpompaa verrattuna vaikkapa juuri Ranskaan.
Hyvä tietää, että kun oma saksani tästä vielä hieman kehittyy (yritän itsenäisesti pikku hiljaa alkeita opiskella), voin yrittää viedä eteenpäin keskustelua Ranskassa tarvittaessa myös saksaksi! 😀
Vietimme Valenciassa itse asiassa vajaan viikon verran aikaa, joten kaupunki mielettömine rantabulevardeineen kävi ihan mukavasti tutuksi! Ensi vuoden alkupuolella kirjoittelen varmasti lisää tänne Valenciasta ja muista Espanjan (rannikon) kokemuksista. Onko teillä jo ajankohta tiedossa, milloin ajattelitte seuraavan kerran suunnata tänne Espanjan auringon alle?
Niin voin allekirjoittaa oikeastaan kaiken mistä kirjoititte Ranskasta, plussineen ja miinuksineen. Itsekin kasvissyöjänä antaa se paikoin haasteita, mutta usein kun olemme esim kaveriporukalla menty syömään, ollaan varattu pöytä etukäteen ja maininta mun erikoisruokavaliosta. Silloin olen saanut taivaallisia makuelämyksiä kokin inspiraatiosta. Kerran puhuin aiheesta myös Ranskan radiossa kontra monet muut maat. Mutta matkaparkit on Euroopan aatelia, jep, kaikkialla muualla kuin missä tekin koitte pakkauksen vaikeaksi. Hyvä kirjoitus!
Moikka,
Kiitos kommentistasi – kiva kuulla, että siellä on vastaavia kokemuksia! Ja todella ilahduttavaa kuulla, että jos kasvisruokavaliosta ilmoittaa etukäteen, saattaa yllättyä positiivisesti! Pitääpä seuraavan kerran Ranskassa matkatessaan yrittää tehdä pöytävaraus kasvisruokamaininnan kera ja katsoa, onnistaisiko meitäkin taivaallisten makuelämysten kanssa… 🙂
Itseäni Ranskassa kiehtoo erityisesti luonto ja varsinkin Ranskan Alppeihin olen ihastunut. Todella kauniita maisemia. Ärsyttäähän nuo tietullit ihan henkilöautollakin ajavaa, mutta eipä sille mitään voi ja sama kyllä koskee useampaa naapurimaata.