Suuri reissu alkaa: Ruotsin ja Tanskan halki kohti Eurooppaa

Kohokohdat: Naantali-Kapellskär -lauttamatka, Kööpenhamina, Ribe, Tønder.

Se kauan odotettu lähtö

Vietettyämme kesä-heinäkuussa huikeat kuusi viikkoa Norjassa sekä paluumatkalla vähän Ruotsissakin, oli aika palata elokuun alussa hetkeksi takaisin Suomeen.

Tarkoitus oli viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, hoitaa kuntoon viime hetken käytännön järjestelyt ja säädöt sekä hakea toiset annoksemme Pfizeria – käytännössä pääsylippumme Eurooppaan.

Piikin jälkeen oli voittajafiilis kipeästä käsivarresta huolimatta. Olimme vihdoin valmiita Euroopan löytöretkellemme – suureen seikkailuumme. Elämysmatkaamme.

Tuntui hyvältä saada vielä moikata ja viettää laatuaikaa tärkeiden tyyppien kanssa sekä päästä jälleen hetkeksi rakkaan harrastuksen pariin: kisaamaan ja treenaamaan koirien kanssa agilitya.

Kuitenkin elokuun lähentyessä loppuaan kasvoi malttamattomuutemme ja levottomuutemme. Mieli halasi jo tien päälle. Porvookaan ei tuntunut enää ihan samanlaiselta kodilta kuin se oli meille aiemmin ollut.

Malttamattomuuttamme maisemanvaihdokseen edesauttoi surkean sateinen ja harmaa keli, joka Suomessa tuolloin elokuun loppupuolella vallitsi. Päädyimme lopulta aikaistamaan lähtöämme 6.9. maanantailta jo edelliselle viikolle, torstaille 2.9. Lauttamatkan vaihdos aiempaan vuoroon sujui ongelmitta ja lisämaksutta Finnlinesin asiakaspalveluun puhelimitse yhteyttä ottamalla.

Naantali – Kapellskär

Ajaessamme vihdoin syyskuun ensimmäisen päivän yötä vasten Porvoosta kohti Naantalin satamaa fiilis oli vähän epätodellinen.

Muistettiinkohan nyt varmasti hoitaa kaikki to do -listalla olleet asiat kuntoon? Onhan meillä nyt varmasti mukanamme kaikki tarvittava? Toisaalta loppupeleissä passeilla ja rokotustodistuksilla pitäisi pärjätä jo melko pitkälle. Lähes kaiken muun voi tarvittaessa hoitaa kuntoon myös matkalta käsin.

Edelliset päivät olivat olleet todella kiireisiä ja ohjelmaa täynnä; käytännön asioiden hoitamista, viime hetken agility-treenejä ja SM-kisaviikonloppu Turussa, lounaita ja viimeisiä treffailuja ystävien kanssa… missään vaiheessa ei ollut ollut oikein aikaa käsitellä itse käsillä olevaa lähtöä. No, kyllä sen varmaan tajuaa viimeistään siinä kohtaa, kun laiva lipuu poispäin Naantalin satamasta, tuumattiin.

Olimme ensi kertaa Suomen ja Ruotsin välisellä laivalla, joten kokemus oli meille täysin uusi. Lähtöselvitys ja campervanin parkkeeraus lautan autokannelle sujui ongelmitta. Oma koirahyttimme löytyi samalta kannelta.

Koirien kanssa matkatessa on pakollista ostaa hytti myös päivävuorolle, ja koirien piti käytännössä viettää koko noin kahdeksan tunnin matka hytissä. Samalta kannelta löytyi toki myös koirien ulkoilualue, jossa oli yksi pienien kivien muodostama ”hiekkalaatikko” tarpeiden teolle. Pojat olivat aluksi vähän ihmeissään, mutta varsinkin Vasco tätä vessafasiliteettia ymmärsi lopulta hyödyntää.

Maksuton langaton internet toimi laivan yläkannella. Työskentelimme / kirjoitimme blogia vuorotellen yläkerran loungessa toisen meistä pitäessä seuraa koirille hytin puolella. Totta kai meidän piti ottaa hyöty irti myös hyttimme kuumasta suihkusta – tästä lähtien tolkun suihkufasiliteetit muuttuisivat jälleen vähän epäsäännöllisimmiksi. 

Matkan alussa ja sen päätteeksi tarjoillut kaksi buffetateriaa (jotka sisältyivät noin 180 euroa kustantaneen matkan hintaan) takasivat sen, ettei omia eväitä matkan aikana tarvinnut. Myöskään Ruotsiin saavuttuamme ei ollut tarvetta lähteä matkaan Mäkkärin drive in -kaistan kautta.

Etelä-Ruotsin läpi kohti Tanskaa: Tullgarnin linna ja Alvastran luostarin rauniot

Ensimmäinen yöpymispaikkamme löytyi noin 62 kilometriä Tukholmasta Helsingborgia kohti: 1700-luvulta peräisin olevan Tullgarnin linnan parkkipaikka. Sijainti oli erittäin rauhallinen ja idyllinen keskellä maaseutua. Parkkipaikkaa reunustivat omenapuut sekä symmetrisesti leikatut linnan puutarhan pensasaidat.

Myöhään illalla koirien vessareissulla sammutin puhelimen taskulampun ja katselin hetken täydellisessä pimeydessä hiljaisuuden vallitessa taivaalla välkehtiviä tuhansia tähtiä.

Vielä joitakin hetkiä aiemmin painanut väsymys oli vaihtunut innostuksen ja onnellisuuden tunteeksi. Tässä vaiheessa sen pystyi viimein käsittämään: Suuri reissumme oli nyt oikeasti alkanut!

Seuraavana aamuna heräilin epätyypillisen aikaisin; liekö syynä tunnin aikaero Suomeen vai reissun alun aikaansaama malttamattomuus ja into. Teimme pitkähkön aaamukävelyn koirien kanssa linnan mailla; sen puutarhoissa ja puistossa, ennen kun Transitimme starttasi jälleen tien päälle. 

Samana päivänä vierailimme vielä 1100-luvulta peräisin olevan Alvastran luostarin raunioilla. Tämäkin miellyttävä pysähdyspaikka oli täysin spontaani; paikka tuli eteen tutkaillessani ajon aikana Park4night -sovellusta ja etsiskelin meille sopivaa taukopaikkaa Craigin työpalaverin ajaksi.

Luostarin raunioihin tutustumisen jälkeen Craig hoiti täällä palaverinsa ja itse vein koirat sillä välin läheiseen luonnonpuistoon lenkille. Luostarialue oli muuten todella idyllinen hoidettune nurmikkoalueineen, picnic-pöytineen ja tolkun vessoineen – tänne olisi ihan hyvin voinut jäädä yöksikin!

Matkamme jatkui kuitenkin kohti etelää. Pyrimme yöpymään mahdollisimman lähellä Tanskan rajaa ja Juutinrauman siltaa, jotta seuraavana päivänä ajomatkamme Kööpenhaminaan olisi suhteellisen lyhyt.

Helsingborgia lähestyttäessä kelvollista puskaparkkivalikoimaa vaikutti olevan heikonlaisesti. Lopulta yöpymispaikaksemme valikoitui Örkelljunga-nimisen pikku kaupungin laitamilla, hulppean omakotitalotalueen läheisyydessä järven rannalla sijaitseva parkkipaikka. Muutaman sadan metrin päässä oli uimaranta vesivessoineen, vieressä kuntopolku ja ulkoilmakuntosali.

Aamusta oli mukava vähän reippailla koirien kanssa, kuntoilla sekä nauttia kauniista aurinkoisesta aamupäivästä ennen kun matka jatkui kohti ensimmäistä varsinaista määränpäätämme Kööpenhaminaa.

Ruotsista Tanskaan päin mentäessä tulee ylittää Juutinrauman lähes kahdeksan kilometriä pitkä silta (tai no, vaihtoehtona on lauttayhteys Helsingborgin kautta, mutta tämä lysti on ilmeisesti vielä siltamaksuakin tyyriimpi).

Juutinrauman sillan ylitys kustansi 54 euroa – eli aika suolainen maksu kahdeksan kilometrin pyrähdyksestä. Tämä tanskalaisten Jätkänkynttilä on muuten maailman pisin yhdistetyssä rautatie- ja maantieliikenteen käytössä oleva vinoköysisilta.

Myöhemmin Kööpenhaminasta Odensea kohti ajettaessa piti vielä ylittää toinenkin pitkä silta, Ison-Beltin silta, mikä kustansi reilut 30 euroa. Tanskan läpi matkaavan kannattaakin varautua näihin siltamaksuihin reissubudjetissaan.

Eloisa Kööpenhamina

Craig ei ollut koskaan käynyt Kööpenhaminassa ja tahtoi siksi viettää kaupungissa hieman aikaa. Omastakin vierailustani oli ennättänyt kulua jo aikaa yhdeksän vuotta, joten oli aika virkistää hieman Köpiksen muistoja.

Päätimme turvallisuuden vuoksi turvautua täällä poikkeuksellisesti leirintäalueen palveluihin ja pysäköidä Frida Copenhagen City Camp – nimiselle leirintäalueelle kaupungissa vierailumme ajaksi.

Kyseinen 30 euroa yöltä kustantava leirintäalue on maisemallisesti hyvin pelkistetty ja sijainti carting-radan vieressä – ei missään nimessä kaupungin hiljaisimmassa kolkassa. Kuitenkin peruspalvelut löytyivät ja mikä tärkeintä, Köpiksen keskustaan käveli alle puolessa tunnissa.

Leirintäalueelta olisi voinut vuokrata alleen polkupyörät, mutta jo koirien vuoksi päätimme tutustua kaupunkiin jalkaisin. Ilma oli aurinkoinen, lämmin ja ihanan kesäinen, vaikka elettiinkin jo syyskuuta.

Reitti leirintäalueelta Köpiksen keskustaan kulki hippejä, anarkisteja ja taiteilijasieluja puoleensa vetävän vapaakaupunki Christianian poikki.

Kävellessämme pitkin Christianin boheemeja, hieman ränsistyneitä katuja tuntui hurjalta, että Pohjoismaista vielä nykyäänkin löytyy tällainen paikka, joka elää ihan omaa, omannäköistä (vapaata) elämäänsä. Toki turismilla täälläkin on omat varjopuolensa. Jossain näkyi kyltti, jossa pyydettiin että turistit auttaisivat Christianiaa, eivätkä ostaisi kannabista sen kaduilta.

Täällä tuli kaduilla vastaan myös irtokoiria, mikä oli vähän epämukavaa, kun ei voinut olla varma, kuinka ne käyttäytyisivät meidän koiriamme kohtaan. Onneksi Christianian koirat tuntuivat olevan yhtä rentoja ja huolettomia kuin ihmisetkin. Irtokoirat kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jos vierailee vapaakaupungissa yhdessä koiransa kanssa.

Christianiassa meitä jututtamaan tuli muuten paikallinen pariskunta borderterrierinsä kanssa. He olivat innoissaan nähdessään Torreksen ja Vascon ja kertoivat, että heillä on yhteensä neljä borderia. Hauska tietää, että Christianiassa asuu bordereita!

Kolmen euron pilsner-oluet paikallisessa kapakassa eivät muuten olleet hinnalla pilattu. Pysähdyimme illalla kotimatkalla vielä toisille mokomille. Niitä nauttiessamme poliisit nappasivat yhtäkkiä vieressämme kadulla jonkun hepun kiinni ja veivät mennessään. Porukka seurasi vaivihkaa, kuinka poliisit taluttivat miehen pois ja jatkoivat sen jälkeen illanviettoaan kuin välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan.

Itselläni jäi Christianiasta lähinnä positiiviset fiilikset paikan omaleimaisuuden ja boheemiuden vuoksi. Craigilla tuli sen sijaan vapaakaupungista hieman oudot ja levottomat fiilikset. Jokin ei hänen mukaansa ”ollut kohdallaan”.

Mietittiin, että eroa voi selittää se, että itse kiinnitän luonnostaan huomiota enemmän rakennuksiin ynnä muuhun ympäristöön ja sen yksityiskohtiin, Craig puolestaan tarkkailee enemmän ihmisiä ja heidän olemustaan. Myöskin ilmassa leijaileva pilven tuoksu oli Craigin mielestä ilmeisesti jotenkin outo.

Christianiasta jatkoimme matkaa kohti Nyhavnin satamaa sekä keskustan aurinkoisia, eläväisiä katuja. Kävelykilometrejä kertyi päivän aikana kaikkiaan kuutisentoista.

Nälkä hoidettiin pois Inderhavnsbroen-sillan kupeessa sijaitsevien ulkoilmaruokakojujen antimilla (vegan burrito mennessä ja kreikkalainen halloumi-gyros takasin leirintäalueelle päin palatessa). Täältä löytyy takuuvarmasti jokaiselle jotakin mieluista syötävää ja palanpainiketta!

Seuraavana päivänä matka jatkui jälleen eteenpäin mukavissa, innostuneissa tunnelmissa. Emme olleet suunnitelleet Kööpenhaminan lisäksi Tanskan maalle mitään erityistä tekemistä, mutta pikaisen selvitystyön perusteella pysähdyspaikoiksi matkallamme kohti Saksaa valikoitui muutama pieni vierailun arvoiselta vaikuttava kohde: Ribe ja Tønder.

Ribe – Pohjoismaiden vanhin kaupunki

Kööpenhaminassa oli vielä havaittavissa joitain pohjoismaisia viboja, mutta Ribe ja Tønder muistuttavat Pohjoismaita enemmän arkkitehtuuriltaan ja yleiseltä fiilikseltään mielestäni jo Keski-Eurooppaa.

Reilu 8000 asukkaan Ribe on Tanskan ja samalla koko Pohjoismaiden vanhimmaksi mainittu historiallinen kaupunki. Se oli jo viikinkiajalla tunnettu kauppapaikka ja jälkiä asutuksesta on ajoitettu täällä 700-luvun alkuun saakka.

Kaupungin keskustassa on edelleen säilynyt noin sata 1600-luvulta peräisin olevaa suojeltua taloa. Kaupungin keskusaukiota hallitsee maan vanhin goottilainen tuomiokirkko.

Kuulostaa lupaavalta – rakastan historiaa, vanhoja rakennuksia ja arkkitehtuuria sekä tunnelmallisia mukulakivikatuja. Ei muuta kun paku parkkiin ja keskiaikaisia kujia koluamaan!

Campervanin sai kätevästi parkkiin kaupungin keskustan eteläpuolella sijaitsevalle parkkipaikalle, josta oli vain vajaan 10 minuutin kävelymatka vanhan kaupungin ytimeen.

Tämä parkkipaikka osoittautui matkailuautojen keskuudessa hyvin suosituksi, ja päädyimmekin lopulta ajamaan yöksi parkkiin juna-aseman viereiselle parkkipaikalle. Täältäkin oli keskustaan vain muutaman minuutin kävelymatka ja saimme viettää yön lähestulkoon yksinämme.

Seuraavana aamuna vein koirat vielä aamukävelylle Riben hiljaisille mukulakivikaduille. Tämä on yksi matkailuautoilun parhauksia: kun majoittuu ihan kohteen liepeillä, pääsee helposti nauttimaan siitä varhain aamulla tai myöhään illalla silloin, kun valtaosa päivän vierailijoista on poissa. Hiljaiset, lähes autiot kadut luovat heti oman ekstratunnelmansa.

Tønder – keskiaikainen hansakaupunki

Ribestä on vain vajaan 50 kilometrin matka 37 000 asukkaan Tønderiin, joka sijaitseekin jo hyvin lähellä Saksan rajaa. Täällä on jo aistittavissa hyvin paljon saksalaisvaikutteita.

Riben tavoin Tønderin historia ulottuu vuosisatojen taakse. Se sai satamakaupungin oikeudet Hansaliitolta vuonna 1243 ja on siten Tanskan vanhin privilegio-oikeudet saanut kauppakaupunki.

Hurmaavan Riben jälkeen kävi jo mielessä, että onnistuukohan Tønder tarjoilemaan enää mitään uutta säväyttävää. Mutta kyllä täälläkin nättejä katuja sekä muuta ihasteltavaa piisasi!

Kummankin edellä mainitun kaupungin vanhat keskustat ovat hyvin pieniä ja niihin ehtii tutustua riittävästi jo tunnissa parissa. Tønderin kävelykierroksen ja paikallisen leipomon terassilla vietetyn lounastauon jälkeen nostimme jälleen kytkintä ja ennen kun ennätimme edes kunnolla asiaa ymmärtää, Pohjoismaat jäivät taakse ja ylitimme Saksan rajan.

Reissun alun fiilikset

Tuntemukset tässä kohtaa reissua ovat äärettömän hyvät, innostuneet, kiitolliset ja malttamattomat. Ollaan nautittu jokaisesta päivästä, uusista maisemista, simppelistä tien päällä elosta ja huikeasta vapauden tunteesta.

Ajokilometrejä on kertynyt muutamaan päivään reilusti, mutta tämä oli ennakoitavissa. Tiedämme vauhdin hidastuvan, kunhan päästään niin sanotusti ”mestoille” Manner-Euroopan ytimeen. Tästä se alkaa!