Suuntana Pohjois-Norja osa II: Tromssa, Kvaløya ja Sommarøy

Lyngenistä länteen 

Tässä sitä seilattiin – lautan kyydissä kohti uusia maisemia! Neljän elämyksekkään reissupäivän jälkeen Lyngenin niemimaa jäi taakse lautan lipuessa vuonon poikki kohti vastarannalla sijaitsevaa Breidvikin satamaa. Lyngenin Svensbystä matkaan lähtenyt lautta saapui noin kahtakymmentä minuuttia myöhemmin määränpäähänsä. 

Reissukertomuksen ensimmäisen osan ja Lyngenin niemimaan matkavinkeistä voit lukea täältä!

Seuraavaksi meillä oli edessämme reilu 45 minuutin ajomatka Tromssaan – Pohjoismaiden suurimpaan napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunkiin. Ilta oli ennättänyt kuitenkin jo pitkälle, joten Tromssa saisi odottaa seuraavaan päivään. 

Rauhallinen, oikein ideaali puskaparkki löytyi luonnon helmasta, pikaisen ajomatkan päästä Breidvikin satamasta. Paikoitellen huonokuntoiselta Tromssaan johtavalta valtaväylältä kääntyi vasemmalle metsikköön ilmeisesti kalastajien käyttämä, lähes huomaamaton hiekkatie, jonka varrella oli hyvin tilaa ja omaa rauhaa yhden yön pysäköintiä varten.

Seuraavana aamuna heräsimme iloksemme ensimmäistä kertaa Norjan puolella lämpimään auringonpaisteeseen!

Vietimme puskassamme kiireettömän aamun aamukahvista ja aurinkoisesta aamupalahetkestä nautiskellen. Koirat saivat lekotella ulkosalla mättäällä, kunhan ensin olivat vetäneet spurttia pitkin mantuja sekä mittelöineet metsästä raahaamansa kepin herruudesta.

Päätin ottaa kaiken hyödyn irti lämpimästä aamusta ja hemmotella itseäni reissun ensimmäisellä ulkoilma”suihkulla”: Kuumensin vettä liedellä, jonka sitten kaadoin tiskialtaan saaviin lisäten jonkin verran kylmää hanavettä joukkoon. Saavi ulos ja siitä vaan litran mitan avulla vettä niskaan ammentamaan. 

Puhdasta tuli ja toimi se näinkin! Tosin Tromssan Biltemasta myöhemmin samana päivänä ostettu 30 euron retkisuihku on sittemmin tuonut hieman ekstrakäytännöllisyyttä suihkuoperaatioihin.

On muuten yllättävää, miten vähällä vesimäärällä sitä ihminen oikeasti voi tulla toimeen silloin, kun vedenkäytön suhteen pitää yrittää olla säästeliäs! Meidän 70 litran vesitankki on toistaiseksi kestänyt käytössämme suurinpiirtein 4-5 päivää kunkin täyttökerran jälkeen (tosin olemme täytelleet vesipullojamme tilaisuuden tullen myös muista hanoista).

Vertailun vuoksi; keskimääräinen suomalaisen vedenkulutus pyörii ilmeisesti 140-150 litran päivälukemissa.

Kadonneen radiosignaalin arvoitus

Leppoisan aamun jälkeen matkamme jatkui aurinkoisessa säässä kohti maailman pohjoisinta yliopistokaupunkia Tromssaa. Teiden kunto onneksi koheni liikenteen vilkastuessa ja lähestyttäessä kaupunkia. Ensimmäistä kertaa Norjan puolella radiomme myös pyydysti signaalin (!!) ja pystyimme kuuntelemaan Tromssan paikallisradiota matkalla kaupunkiin.

Kummastelin pitkään, mistä radiohiljaisuus täällä Pohjois-Norjassa johtuu. Asia selvisi äskettäin pikaisella googletuksella: Norja on luopunut FM-radiolähetyksistä ensimmäisenä valtiona maailmassa vuonna 2017! https://caravan-lehti.fi/pinnalla/vaikeniko-autoradiosi-norjassa-tassa-syy-siihen/

Muutamia paikallisradiokanavia lukuun ottamatta lähetysten kuunteleminen edellyttää Norjan puolella siis nykyisin autolta jonkin sortin digitaalista autoradiota. Jos tällaista ei omasta autosta satu löytymään (ilmeisesti tällainen kuuluu vielä toistaiseksi suht harvojen autojen varustukseen), kannattaa Norjan roadtrippiin varustautua omilla Spotify- tms. soittolistoilla – tai sitten kuunnella vaikkapa nettiradiota.

Mykän FM-radion vastapainoksi vahva 4G yhteys nimittäin löytyy harvoja katvealueita lukuun ottamatta syrjäisemmästäkin periferiasta!

Tromssa – Pohjolan Pariisi

Tromssan kaupunki sijaitsee pienellä Tromssan saarella, ja matkalla sinne ylitimme huikean, reilu kilometrin pituisen Tromssan sillan. Sillalta ajettaessa avautuu hieno näkymä itse kaupunkiin ja se on mahdollista ylittää turvallisesti myös kävellen aidattua jalkakäytävää pitkin – monet suosittelevat tätä jo sillalta avautuvien näköalojen vuoksi! 

Sillan tällä puolella, siis ennen kun silta ylitetään kaupungin keskustaan mentäessä, sijaitsevat kuuluisa Jäämerenkatedraali sekä Fjellheisen-köysirata, jonka 420 metrin korkuiselta näköalapaikalta avautuvat kaikista parhaimmat maisemat kaupungin yli.

Olimme tutkailleet etukäteen, mihin vanimme olisi kätevintä parkkeerata kaupunkiin päästyämme (mieluiten pysäköintimaksutta), mutta sovellukset tai nettikeskustelut eivät äkkiseltään paljastaneet meille mitään puskaparkkihelmiä keskustan liepeillä.

Sitten satuin lukemaan kaupungin keskustan laitamilla sijaitsevasta Folkeparken-puistosta, jonka parkkipaikalla pysäköinti oli ollut vielä ainakin pari kesää sitten ilmaista ja rajoittamatonta.

Ajoimme kaupungin keskustan läpi ja hetkisen karttaa tutkailtuamme löysimme Folkeparken-puiston tilavalle pysäköintialueelle. Pysäköinti oli edelleen ilmaista, mutta kielletty 03:00-06:00 välisenä aikana; selkeästi täälläkin pyritään nykyisin rajoittamaan yön yli leiriytymistä.

Kyseinen parkkipaikka on varsin mainio Tromssan päivävierailua varten sillä edellytyksin, että jaksaa kävellä puistosta keskustaan kolmisen kilometriä suuntaansa.

Itse vuonon rannalla sijaitseva Folkparken-puisto oli siisti ja kaunis ja sieltä oli hienot näkymät vuonolle sekä vastakkaisella rannalla kohoaville vuorille. Puistossa oli muun muassa pöytiä picnicin viettoon, hiekkaranta, lasten leikkipaikka, lentopallokenttä, kallioisia rantoja sekä kävelypolkuja.

Käppäilimme kaikessa rauhassa puiston halki ja sieltä rantaa pitkin kulkevaa reittiä erilaisten kahviloiden, ravintoloiden, puutalojen ja putiikkien täplittämään kaupungin keskustaan. 

Reilu 70 000 asukkaan Tromssan ravintolaskeneä kehutaan monipuoliseksi ja laadukkaaksi. Tuoreita, arktisen lähiympäristön raaka-aineita hyödynnetään täällä laajalti.

Merenelävät ovat suuressa suosiossa, ilmeisesti vege-/vegaaniruoka ei niinkään. Ravintolan menu kannattaakin pyrkiä tsekkaamaan etukäteen, jos omaan ruokavalioon eivät eläinkunnan tuotteet kuulu.

Täällä oli aika reissun ensimmäisen ulkona syömisen. Spottasimme rauhalliselta sivukujalta NYT-nimisen ravintolan, jossa näytti olevan hyvin pöytiä myös ulkosalla terassin puolella (koiria ei valitettavasti juurikaan hyväksytä täällä päin ravintoloiden sisätiloissa).

Ruokalista oli saatavilla ainoastaan norjaksi, mutta avulias tarjoilija selitti mielellään, mitkä vaihtoehdot olivat lihattomia, tai mitkä voitiin tarvittaessa muuntaa vegetaariseen muotoon.

Reilu 20 euron pasta-ateriat olivat maittavat ja antoivat hyvin energiaa loppupäiväksi. 10 euron hanapilsneri hirvitti hieman,
mutta kerrankos sitä vain Tromssan maisemissa lounasta nautiskellaan…

(Huom. Sittemmin kalleimmaksi nautiskelemakseni oluseksi on noussut Svolværissa Lofooteilla, Bacalao-ravintolan terassilla nautittu 13,5 euron hedelmäinen IPA-tuoppi. Auts.)

Aurinkoisen lounastuokion jälkeen kävelimme rauhakseltaan auringonpaisteessa takaisin puiston parkkipaikalle, tällä kertaa hieman eri reittiä puutaloista koostuvan asuinalueen läpi. Mielestäni on aina kiehtovaa nähdä, miten paikalliset kussakin paikassa asuvat ja kuvitella samalla, miltä itsestä tuntuisi elellä samoilla kulmilla.

Tromssan keskustasta matka jatkui kaupungin pohjoispuolelle Kiwi-supermarkettiin ja Biltemaan; täällä täydensimme automme varustusta USB-ladattavalla retkisuihkulla sekä teimme ensimmäisen kunnon täydentävän ruokaostosreissun Norjan puolella.

Jotkin elintarvikkeet täällä eivät olleet sen kalliimpia kuin Suomessakaan; toisissa taas ero oli huomattava. Mitään proteiinipitoisia kasvisvalmisteita, kuten Suomen puolella Muu, Vöner, Beanit, Beyond Meat yms. emme ole vielä toistaiseksi onnistuneet löytämään; ja jos edes jotain perus tofua paikallisissa supermarketeissa on tarjolla, sen täytyy olla hyvin piilotettu.

Päivitys: Lofooteilla, Svolværin kaupungin kauppakeskuksen Extra-myymälästä löydettiin kylmäosastolta vihdoin kasvisvalmisteille omistettu hyllynpätkä!

Tromssa on viehättävä, eloisa ja kaunis kaupunki, jossa olisi voinut helposti viihtyä päivän pari pidempäänkin. Tämä olisi kuitenkin tiennyt osaltamme lähes väistämättä laajempaa perehtymistä kaupungin ravintola- ja kahvilatarjontaan – tätä kiusausta pyrimme budjettisyistä tässä vaiheessa reissua välttämään. 

Lisäksi Craig mittaili kiinnostuneena suht vankasti puhaltavaa tuulta ja sen suuntaa pohtien, olisikohan seuraavassa määränpäässämme vihdoin kitesurffaukselle otolliset olosuhteet ja soveliaita rantoja. 

Oli siis aika heilauttaa Pohjolan Pariisille hyvästit ja kääntää Transitin keula kohti uusia tuulia!

Vuonojen ja vuorien Kvaløya

Kun ostokset oli lastattu autoon ja jokainen säilyke ja purnukka saatu ahdettua ruokahyllylle omaan koloonsa, jatkui matka Tromssan länsipuolella sijaitsevan Kvaløya-saaren kautta kohti Pohjois-Norjan kävijöiden runsaasti hehkuttamaa Sommarøy:n kesäsaarta. Matkalla kesäsaarelle auton ikkunasta avautuvat maisemat ilahduttivat jälleen.

Tromssan saaren länsi-ja pohjoispuolelle levittäytyvä vuoristoinen Kvaløyan saari on Norjan viidenneksi suurin saari ja maisemiltaan dramaattinen sen vuoristoisuuden ja useiden vuonojen vuoksi – kuin Pohjois-Norja pienoiskoossa siis!

Kolme kappaletta saaren huippuja kohoaa yli tuhanteen metriin ja näitä lukuisammat yli 700 metrin korkeuteen.

Kvaløyan sisäosat ovat asumatonta erämaata ja saarelta löytyy monia vaellusreittejä. Yksi helpohko, mutta maisemiltaan hyvin palkitseva ja hehkutettu reitti on Brosmetindenille nousu. 

Brosmetinden löytyy saaren luoteisosasta ja suuntaansa kahden kilometrin pituinen, 525 metriin nouseva polku lähtee tilavalta, maksuttomalta parkkipaikalta. Harmitti kun huomasin tämän karttamerkintäni vähän liian myöhään ja olimme ehtineet ajaa jo hyvän matkaa eri suuntaan. No, yksi hyvä syy lisää palata näille seuduille vielä joskus uudemmankin kerran!

Sommarøyhin pääsee ajamaan kahta eri reittiä, joista Kvaløyan saaren etelärannikkoa myötäilevä reitti lienee ajallisesti ainakin Google Mapsin perusteella hieman pidempi. Me valitsimme pohjoisempana saarta kulkevan reitin, jonka kunnoltaan vaihtelevalla, mutta maisemillaan palkitsevalla tiellä matka Tromssasta perille kesti muistaakseni hieman reilu tunnin. 

Sommarøy – Välimeren tunnelmaa arktisen meren rannalla

Sommarøy on Kvaløya-saaren läntisessä kärjessä sijaitseva vanha kalastajakylä ja (oikeutetusti) kesäparatiisiksikin luonnehdittu pikkuinen saari.

Täällä sijaitsevat valkoiset hiekat ja uskomattoman kirkkaat turkoosit vedet, jotka tekevät saaresta suositun vierailukohteen sekä kansainvälisten matkailijoiden että paikallisten viikonloppulomailijoiden keskuudessa. Vakituisia asukkaita saarella on reilu 300. Kulku saarelle tapahtuu pitkää, liikennevaloilla ohjattua yksikaistaista siltaa pitkin.

Saari oli yllättävän pieni – rauhallisellakin nopeudella saaren päästä päähän ajeli autolla muutamassa minuutissa. Ihastelimme tien vieressä avautuvaa idyllistä rantamaisemaa yrittäen samalla pitää silmällä sopivaa yösijaa – päivä oli vaihtunut jo illaksi hyvän aikaa sitten.

Sommarøyn kauimmaisessa päässä sijaitsee itsepalveluperiaatteella toimiva Sommarøy Camping & Marina -niminen leirintäalue (maksu vaikutti tapahtuvan kortilla huoltorakennuksen seinässä olevaan automaattiin). Leirintäaluetta suurempaa mukavuustasoa matkallaan havitteleville saarella sijaitsee myös Sommarøy Arctic -niminen hotelli.

Sen sijaan potentiaalisia puskaparkkeja yön yli yöpymiseen ei saarella juurikaan näkynyt.

Onneksi löysimme majapaikaksemme ihanan, Sandviksletta-nimisen rannan Kvaløyan puolelta, vain noin kolmen kilometrin päästä Sommarøylle johtavalta sillalta. Tälle hieman piilossa olevalle helmelle vahva suositus – varsinkin jos yövyt telttaillen! 

Rannan parkkipaikka, jossa yövyimme, sijaitsi itse rannalta noin sadan metrin päässä. Paikan päällä oli myös jätepiste ja pari bajamajaa. Näin iltasella rannalla oli rauhallista; vain muutama telttailijaseurue oli pystyttänyt majapaikkansa laakealle nurmialueelle. Nukuimme jälleen makeat yöunet ilman tarvetta korvatulpille.

Ørnfløya – helppo ja nopea kävelyretki maisematakuulla

Sommarøyn lähistön suosituin retkeilykohde lienee Ørnfløya-kukkula. Se sijaitsee Brensholmenin kalastajakylän vieressä Kvaløya-saarella noin viiden minuutin ajomatkan päässä Sommarøyhin johtavalta sillalta. 

Kukkulalle on helppoa ja nopeaa nousta ihailemaan sieltä levittäytyvää upeaa merimaisemaa sekä näkymää Sommarøyn saarelle. Näkyipä kukkulan laelta vuonon vastarannalle ihan Senjan huipuille saakka! Taisi olla merikotka, jonka myös bongasimme liihottelevan ylväästi taivaalla.

Reitti on noin kilometrin suuntaansa, ja aikaa kävelylle kannattaa varata kaikkinensa noin tunnin verran, jotta huipulta avautuvista maisemista ehtii nauttimaan. Tien vieressä sijaitseva vaatimaton parkkipaikka (näkyy mm. Google Mapsissa) on hyvin pieni, ja sinne mahtuu vain jokunen auto. Perjantai-aamupäivänä ei paikan päällä ollut kuitenkaan ruuhkaa. 

Iltapäivä Sommarøy:ssa: Saarikävely ja biitsiekskursio

Ørnfløyalla vierailun jälkeen suuntasimme tutkimaan lähemmin Sommarøy:n saarta.

Täällä keskityimme ottamaan rennosti ja viettämään huoletonta biitsiaikaa nauttien välimerellisen kauniista hiekkarannoista. Pysäköimme vanin saaren päässä leirintäaletta vastapäätä olevan kahvilan parkkipaikalle ja teimme leppoisan kävelyretken saaren päästä päähän.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaikka lämpötila pysytteli kaukana hellerajasta ja mereltä puhalteli viileä tuuli, oli sää lähestulkoon täydellinen toinen toistaan kuvauksellisemmista rannoista nauttimiselle. 

Vaikka oli heinäkuinen perjantai, saimme yllätykseksemme viettää rannoilla aikaa lähinnä keskenämme.  Ehkäpä tromssalaiset viikonloppulomailijat eivät vielä olleet ennättäneet paikalle näin perjantai-iltapäivästä ja seuraavana päivänä olisi ollut jo ruuhkaisempaa, tiedä sitten.

Kun saari oli koluttu hitaalla temmolla päästä päähän, istuuduimme saaren ainoan kahvilan terassille nauttimaan vielä hetkeksi auringosta ja juomaan kupposet kahvia (7 euroa kaksi kuppia; hintaan sisältyi yksi santsauskerta, ja tuohon hintaan etu oli pakko hyödyntää). Esimerkiksi kalaburgeri olisi ollut tarjolla 17 euron hintaan.

Kahvilan lisäksi saarelta löytyy muuten myös pieni ruokakauppa.

Tromssan suunnilla matkaavien kannattaa ehdottomasti lisätä kuvankaunis Sommarøy matkasuunnitelmaansa – saaren rannat ovat näkemisen arvoisia varmasti pilvisemmälläkin säällä! Yksi päivä riittää hyvin pikkuruiseen saareen tutustumista varten. 

Sommarøylta on lisäksi vain 10 minuutin ajomatka Brensholmenin satamaan, josta kulkee säännöllinen, noin 45 minuuttia kestävä lauttayhteys Senjalle. 

Tähän Senjalle matkaavaan lautan kyytiin meidänkin Transitimme nousi Sommarøylla vietetyn päivän päätteeksi. Senjalla viettämäämme aikaan sisältyy paljon tähänastisen reissumme hienoimpia elämyksiä ja kohokohtia – niistä lisää seuraavassa postauksessa!