Bloggaaja koristeellista portugalilaista seinää vasten.

Tyhjän päälle heittäytyjästä yrittäjäksi – näin vanlife muovaa urapolkua

Suunnitelmat selkenevät

”Vasta tulevaisuus näyttää, minkä merkityksen matkamme saa urakehitykseni tai -valintojen kannalta,” totesin Nelli Leppäsen / Mandariinimedian toteuttamassa ja Duunitorin julkaisemassa haastattelussa kesällä 2022.

”Reissussa olen oivaltanut, että elämää saa ja tulee elää itseään varten. Siksi työn tulee olla tässä vaiheessa elämääni sellainen, joka mukautuu reissuarkeeni eikä toisin päin. Minulle elämä on ennen kaikkea seikkailu.”

Nyt tuo urani seuraava suunta on viimein selvillä. Vastaus häilyi silmieni edessä hyvän aikaa, mutta vaati aikaa, rohkeutta ja kypsyttelyä päättää lopulta tarttua tilaisuuteen. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan:

Minusta tulee yrittäjä!

jakkupukuinen bloggaaja Portugalissa.
Hei työelämä – täältä tullaan taas!

Liikeideassani saan yhdistää oikeustieteellistä koulutustaustaani ja juridiikan osaamistani henkilökohtaisiin vahvuuksiini sekä muun muassa bloggauksen kautta kartutettuun osaamiseen ja tietoon.

Mikä parasta, pääsen toteuttamaan itseäni ja hyödyntämään vahvuuksiani paikkariippumattomasti työskennellen. Kuten jo aikoja sitten päätin, tuleva työni tulee todellakin mukautumaan muuhun elämääni ja liikkuvaan arkeeni, ei toisin päin. 

Matkailuautoja parkissa kanaalin rannalla Ranskassa.
Parkissa kanaalin varrella Etelä-Ranskassa marraskuussa 2022.

Reissuarjen huolettomuus

Tämä matka ja siitä kaiken ilon irti ottaminen on ollut viimeiset puolitoista vuotta elämässäni se seikka, jonka olen tahtonut priorisoida kaiken muun edelle.

Koska olin ennättänyt ennen kesäkuussa 2021 alkanutta irtiottoamme säästää mukavan kokoisen reissukassan, päätin reissun alkuaikoina olla stressaamatta turhia tulevista työkuvioista. Aika kyllä näyttäisi, millaisen suunnan työurani tulisi seuraavaksi ottamaan.

Voit lukea irtisanoutumisen aikaisista fiiliksistäni lisää tästä ja tunnelmistani vuosi irtisanoutumiseni jälkeen tästä postauksesta!

Parasta antia tässä irtiotossa — työelämästä irtautumisessa ja pakun kyytiin loikkaamisessa — on ollut tottakai reissaaminen, simppeli tien päällä elo sekä päivittäinen uusien paikkojen näkeminen ja uuden kokeminen. 

Tähän kaikkeen on liittynyt olennaisena osana mielettömän hieno vapauden ja riippumattomuuden tunne — jopa siinä määrin, ettei tuosta tunteesta ole valmis enää noin vain luopumaan. 

Reissurutiinien ja -seikkailujen lisäksi minulla on ollut mahdollisuus tarjota arvokasta aikaani itselleni merkityksellisille projekteille ja harrastuksille. Olen muun muassa kartuttanut bloggaamisen sekä blogini kotisivujen rakennuksen ja hallinnoinnin avulla hyödyllistä tietotaitoa, jota pääsen jatkossa hyödyntämään myös yritystoiminnassani. 

Hymyilevä bloggaaja auringossa sinisen taivaan alla.
Portugalin auringon alla joulukuussa 2022.

Etätyöskentelyn aikakausi

Mahdollisuudet etätyöntekoon tien päältä käsin ovat nykyisin moninaisemmat kuin koskaan. 2020-luvulla on täysin mahdollista viettää liikkuvaa reissuarkea samalla paikkariippumattomasti työskennellen. 

Esimerkkiä tästä ei tarvitse hakea kaukaa. Kihlattuni Craig on elävä osoitus siitä, että työelämän ja liikkuvan vanlife-elämäntyylin tasapainoinen yhdistäminen on täysin mahdollista.

Craig on reissumme alusta asti tehnyt joustavaa työviikkoa rakennuskonsultointipuolen yrittäjänä. Olemme molemmat olleet tyytyväisiä siihen, miten Craig on onnistunut yhteensovittamaan liikkuvan elämäntyylimme ja haastavan asiantuntijatyönsä sekä löytämään tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä.

Surffaaja retkeilyauton edustalla.
Tauon työpalavereiden välissä voi toisinaan hyödyntää vaikkapa surffaten. Kuva Ranskan Cabretonista marraskuulta 2021.

Craigin rohkaisevaa esimerkkiä seuraten otin vastikään ratkaisevan askeleen urapolullani ja perustin marraskuussa 2022 oman toiminimen. Alkuvuodesta 2023 alkaen minun on tarkoitus työllistää itseni Craigin tavoin paikkariippumattomasti yrittäjänä työskennellen. 

Kompromisseja reissuarkeen

Yrittäjyyteen hyppääminen tulee olemaan uusi, jännittävä muutos ja myös eräänlainen haaste nykyiseen reissuarkeemme. 

Jatkossa meidän tulee Craigin kanssa olla valmiita pihistämään ainakin jonkin verran nykyistä enemmän yhteisestä ajastamme. Lisäksi meidän tulee valmistautua tekemään kompromisseja työskentelyfasiliteettien suhteen.

On nimittäin täysin eri asia, työskenteleekö noin kymmenen neliömetrin reissupakussa yhtä aikaa yksi vai kaksi ihmistä. Varsinkin, kun emme aikoinaan ymmärtäneet rakentaa Transitiamme varsinaisesti kahden hengen etätyöstudioksi. 

Omavalmiste-retkeilyauton sisätilat.
Reissupakussamme on käytössä vain rajallinen määrä pöytätilaa etätyöskentelyn tarpeisiin.

Olemme kuitenkin valmiita ottamaan haasteen vastaan. Muutoin pakumatkamme päätepiste tulisi vastaan viimeistään siellä, missä reissukassani pohjakin.

Samalla on vaikeaa kuvitella, että luopuisimme täysin nykyisestä vanlife-elämäntavastamme ainakaan lähitulevaisuudessa; siitä kun on tullut meille niin rakas ja tärkeä osa arkea. Vaikka jonkinlaisen ”tukikohdan” ennen pitkää jostain luultavasti hankimmekin, tulee tämä elämäntapa säilymään todennäköisesti kiinteänä osana elämäämme myös jatkossa. 

Retkeilyauton makuuhuoneesta avautuu maisema ranskalaiselle viiniviljelmälle.
Parkissa viiniviljelmien edustalla Etelä-Ranskassa marraskuussa 2022.

Olen myös tajunnut, etten ole (ainakaan vielä) valmis laskeutumaan niin sanottuun tavanomaiseen arkeen. En yksinkertaisesti tahdo palata Suomeen ja hankkia asuntoa sekä kiinteään paikkaan sidottua “normaalia” päivätyötä.

Palkkatyö vs. yrittäjyys

Sataprosenttinen etätyöskentely työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan tien päältä käsin olisi ainakin periaatteessa mahdollisuus sekin. Tähän liittyy kuitenkin vielä nykyisin valitettavan paljon byrokraattisia koukeroita siinä vaiheessa, kun työtä tehdään Suomen ulkopuolelta (ja varsinkin liikkuvasta olinpaikasta) käsin.

Lisäksi työsuhteessa tulisi tuskin toteutumaan riittävissä määrin se vapaus ja riippumattomuus, jota tällä hetkellä elämässäni kaipaan.

Yrittäjyys tuskin tulee olemaan mitään kevyttä ja huoletonta vapauden sinfonian tahdissa tanssahtelua sekään. Olen jo ehtinyt saada hieman esimakua siitä, kuinka paljon ekstratyötä, selvittelyä ja vaivannäköä monet lopulta ihan simppelitkin yrittäjän arkeen kuuluvat asiat vaativat.

Ekstravaivannäön vastapainoksi saan kuitenkin yrittäjänä säilyttää vapauden määrittää itse omat aikatauluni, työnkuvani ja projektini. Minun omissa käsissäni tulee olemaan lopullinen määräysvalta päättää, kuinka suuren siivun päivittäisestä ja viikoittaisesta ajasta omistan työnteolle ja kuinka suuren osan puolestaan kaikelle muulle.

Reissaaja joen varressa rentoutumassa riippukeinussa.
Rentoutuminen ja hetkestä nauttiminen on taitolaji myös reissun päällä – ja sille täytyy pyrkiä löytämään tarpeeksi aikaa jatkossakin. Kuva Sloveniasta toukokuulta 2022.

Tässä mielessä vanlife on tehnyt minusta jossain määrin itsekkään ja mukavuudenhaluisen: kun vapauden tunteen vietäväksi on heittäytynyt täydestä sydämestään ja siitä on ehtinyt muodostua edellisen puolentoista vuoden aikana eräänlainen itsestäänselvyys, ei tunteesta ole enää valmis noin vain luopumaan.

Uteliaana uuden äärellä

Tällä hetkellä olen uuden mahdollisuuden äärellä. Taloudellisen toimeentulon turvaaminen itselleni mielekkäällä työllä sekä riippumattoman reissuelämän yhdistäminen tulee olemaan haaste, johon tartun avoimin mielin ja intoa puhkuen. Katsotaan, mitä tästä tulee!

Vuoden 2022 viimeiset viikot rakennellaan, suunnitellaan ja valmistellaan. Vuosi 2023 tuleekin sitten starttaamaan täysin uuden ja jännittävän äärellä. 

Upeaa ja onnellista uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Bloggaaja Etelä-Ranskassa.

P.S. Vaikka yrityskuvioni tulevat pitämään minut jatkossa aiempaa kiireisempänä, ei syytä huoleen — tulen olemaan aktiivinen ja kirjoittelemaan tänne reissubloginkin puolelle kuulumisia ja reissutarinoita myös jatkossa! 😉 

2 thoughts on “Tyhjän päälle heittäytyjästä yrittäjäksi – näin vanlife muovaa urapolkua”

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *