Ford Transit retkeilyauto ja muita matkailuautoja puskaparkissa Espanjan rannikolla meren äärellä.

Vanlife Espanja – suurimmat plussat ja miinukset

Kaksi kuukautta Espanjan auringon alla

Vietimme Espanjassa marraskuu 2021 – tammikuu 2022 välisenä aikana kaikkiaan yhdeksän viikkoa. 

Tässä ajassa ennätimme saamaan suhteellisen hyvän yleisvaikutelman siitä, mitä kaikkea Espanjalla, erityisesti sen itärannikolla ja eteläisellä osaa maata, on matkailuautolla itsenäisesti maata kiertävälle vanlife-reissaajalle tarjottavanaan.

Bloggaaja ja Rondan kuuluisa rotko ja silta.
Päiväretkellä Rondan kuuluisassa rotkokaupungissa joulukuun lopulla.

Espanja ei onnistunut hurmaamaan ensinäkemältä. Se ei aiheuttanut itselleni samanlaista rakkautta ensisilmäyksellä -huumaa, mitä koin vaikkapa Ranskan Normandiaan saapuessamme paria kuukautta aiemmin. 

Sen sijaan maisemat, fiilikset ja yleistunnelma paranivat pikku hiljaa mitä pidemmälle matkamme eteni, ja mitä enemmän saimme nähdä ja kokea.

Tässä postauksessa summaan tapasten ja biitsien täyteisen Espanjan vanlife-kokemuksemme suurimpien plussien ja miinusten avulla.

Kokemuksemme pohjautuvat valtaosin maan itä- ja etelärannikon tuntumaan; reilu tunnin ajomatkaa kauemmas sisämaahan emme tällä kertaa matkanneet. Varsinkin yölämpötilat tähän vuodenaikaan ovat sisämaassa huomattavasti rannikkoa kylmemmät ja rannikon liepeilläkin riitti nähtävää, koettavaa ja fiilisteltävää pariksi kuukaudeksi ihan riittämiin.

Retkeilyauton sänky ja avonaisista takaovista näkyvä rantamaisema ja auringonlasku.

Yleisenä vertailukohteena käytän postauksessani toista suosittua ja kaikin puolin mahtavaa matkailumaata, eli Ranskaa. Ennen Espanjaan saapumistamme reissasimme Ranskassa niin ikään kaksi kuukautta, lähes päivälleen yhtä pitkään kuin Espanjassa.

Ranskan kokemuksemme suurimmista plussista ja miinuksista voit lukea täältä!

Bloggaaja ja borderterrierit poseeraavat Sevillan Plaza de Espanalla.

Suurimmat plussat

+Ympärivuotinen matkailukohde 

Eteläisen Espanjan lyömätön valttikortti on sen ympärivuotinen leuto, välimerellinen ilmasto. Se on Euroopan lämpimin ja aurinkovarmin paikka talven viettoon.

Etelärannikolla aurinko paistelee vuoden ympäri lämpimästi kirkkaalta taivaalta ja elämä hymyilee. Andalusiassa auringosta saadaan nauttia 320 päivänä vuodessa. 

Borderterrieri Vasco kyyhöttää auton etupenkillä, taustalla sateinen maisema.
Marraskuun lopulla värjöttelimme Katalonian sateisessa säässä pari päivää. Sitten sateet väistyivät, ja seuraavat sateet saatiin vasta jouluna. Kuukautta myöhemmin 24.1. koimme vielä yhden sateisen päivän.

Joulu-tammikuun aikoihin päivälämpötila liikkui etelärannikolla noin 14-22 asteessa – täällä eletään siis kutakuinkin Suomen kesää vuoden kylmimpään vuodenaikaan. Ei ihme, että tänne tullaan talvea pakoon ympäri Eurooppaa! 

Kuksa ja minikynttelikkö campervanin keittiön pöydällä ikkunan ääressä.
Joulukuinen aamukahvituokio rannikon puskaparkissa.
Craig rentoutumassa shortseissa retkituolissa campervanin edustalla.
Joulukuinen lounas- ja uimatauko jossain Mazarrónin tienoilla.

Auringonlaskun jälkeen lämpötila kuitenkin laskee etelärannikollakin reilusti, jopa lähelle nollaa. Samoin sisäosassa maata vuorilla on selkeästi rannikkoa viileämpää ja yölämpötilat voivat painua pakkasen puolelle. Pohjoisosassa maata sataa enemmän (sekä lunta että vettä), ja aurinkoa sekä kuivia kelejä arvostavan reissaajan Pohjois-Espanjan vierailu kannattaakin säästää suosiolla keväämmälle.

Borderterrieri Vasco viltin suojissa Craigin sylissä iltahämärässä.
Auringonlaskun jälkeen saa talvisin kerrospukeutua huolella, vaikka päivällä olisikin ollut t-paitakeli. Kuva vanlife Suomi -miitingistä Malagan Ardalesista tammikuulta 2022.

Kesällä lämpötila puolestaan huitelee helposti 30 asteen paremmalla puolella auringon paahtaessa armottomasti. Tämä voi tuntua suomalaiselle hipiälle turhankin tukalalta.

+ Lukuisat puskaparkkimahdollisuudet myös rannan tuntumassa

Talvisesonkina suurimmassa osaa Espanjan rannikkoa on hyvät mahdollisuudet löytää miellyttäviä puskaparkkeja aivan rannan edustalta. Kesällä tilanne on sen sijaan toinen, kun rannat ovat laajemmassa käytössä ja pysäköintimahdollisuudet tiukemmassa.

Rannikolle ja vesistöjen äärelle parkkeeraaminen on Espanjassa kaiken kaikkiaan super paljon Ranskaa helpompaa! Myöskään korkeuspuomeja ei ole asetettu matkailuautojen riesaksi läheskään vastaavissa määrin kuin Ranskassa.

Yhä useammissa kohteissa on tosin nykyisin matkailuautojen yöpymistä koskevat kieltokyltit. Tästä huolimatta poliisit saattavat toleroida karavaaneja talvisesongin aikaan. Park4night -sovelluksesta voi vilkaista, onko alueella onnistuttu yöpymään ilman virkavallan väliintuloa viime aikoina.

Borderterrierit pöytköttelevät retkeilyauton sängyllä auringonlasku ja rantamaisema taustalla.
Tämä viihtyisä rantaparkki La Herradurassa oli vähän rajatapaus, sillä paikan päällä oli matkailuautot kieltävä kyltti. Park4night -sovellus sekä muutama paikallinen kuitenkin arvelivat, että meillä tuskin olisi huolta tähän aikaan vuodesta (joulukuu) yhden yön yöpymiselle.

Ei ehkä kannata kuitenkaan turhaan kerjätä verta nenästään ja ottaa esille tuoleja ynnä muita terassikalusteita silloin, kun puskaparkin suhteen on kyse ns. rajatapauksesta.

Kalusteiden, pyykkinarun tms. ulos asettelu tulkitaan oitis leiriytymiseksi, ei pysäköimiseksi. Guardia Civil antaa tällöin herkemmin lähtöpassit ja lätkäisee mahdollisesti myös sakot päälle. Matalalla profiililla yöpyminen varsinkin rannikon puskaparkeissa on varmin peliliike.

Matkailuautoja sekä auringonnousu Espanjan rannikolla..
Auringonnousu Santa Polan rannikolla.

+ Leirintäalueet ja matkaparkit avoinna vuoden ympäri

Vaikka suosimmekin säännönmukaisesti puskaparkkeja, on kätevää kun lähistöllä on lähes poikkeuksetta kohtuuhintainen matkaparkki tai leirintäalue, jonne pääsee tarvittaessa tekemään ”huoltoreissun” (suihku, vessan tyhjennys, vedentäyttö, Wifi, jne). 

Vertailun vuoksi: Rankassa valtaosa leirintäalueista sulkee ovensa syys-lokakuun aikoihin.

Myös Espanjasta voi Ranskan tapaan löytää matkailijoille kokonaan maksuttomiakin matkaparkkeja peruspalveluineen. Näiden taso vaihtelee runsaasti paikasta riippuen. Parhaimmat ovat siisteydellään ja palveluillaan pesseet jopa jotkin maksulliset parkit. Toiset ovat niin epäsiistin ja/tai turvattoman näköisiä, että ne tekee mieli kiertää kaukaa.

Matkailuautoja Tarifan matkaparkissa.
Tarifan matkaparkki sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa, noin sadan metrin päässä rannalta. Yöpyminen kustansi tammikuussa 2022 kahdeksan euroa yöltä per ajoneuvo.

+ Kilometrien pituisia, toinen toistaan kauniimpia rantoja

Uimarannoista ei Espanjassa ole pulaa – maahan mahtuu yli 8000 biitsiä. Omaan makuuni kauneimmat, autenttisimmat ja myös vähiten kansoitetut rannat löytyvät Tarifan sekä Cadizin välimaastosta maan lounaisosista.

Palmuja valkealla hiekkarannalla.
Costa Blanca – valkoinen rannikko Alicanten maakunnassa. Valkea rantaviiva jatkuu silmän kantamattomiin.

Bloggaaja seisoo rantakalliolla auringossa.

Pinkki auringonlasku merenrannalla.

Koirat ovat pääsääntöisesti Espanjan rannoilla kiellettyjä. Talviaikaan kukaan ei kuitenkaan välitä, ja rannoilla kirmailee tyypillisesti lukuisia irtiolevia, onnellisia koiria. Minä, Torres ja Vasco tulemme varmasti kaikki kaipaamaan vielä monet kerrat kilometrien pituisia kävely- ja juoksulenkkejämme lukemattomilla Espanjan biitseillä.

Borderterrierit Torres ja Vasco Espanjan hiekkarannalla.
Koiran elämää parhaimmillaan!

Borderterrieri Torres istuu meren äärellä rantakalliolla.

Craig ja borderterrierit kahlaamassa meressä.

Espanjan rannikko on myös useiden vesiurheilulajien harrastajien unelmakohde. Aaltoja ja tuulta surffareille sekä kitesurffaajille löytyy etenkin Tarifan tienoilta sekä Cadizin puoleiselta rannikolta.

Leijalautailijoita Tarifan rannikolla.
Tarifa on leijasurffaajien pyhä Mekka.

Tarifan ranta ja leijasurffaajia auringonlaskussa.

Surffareita auringonlaskussa rannalla.

+ Edullista matkantekoa

Espanjan maksulliset moottoritiet ovat Ranskaan verrattuna lukumäärältään vähäisempiä ja hinnaltaan edullisempia.

Esimerkiksi Katalonian läpi kulkevalta, ennen maksulliselta moottoritieltä on poistettu tullit syyskuusta 2021 alkaen. Matkanteko läpi Katalonian rannikon olikin nopeaa ja helppoa. 

Taisimme maksaa parin kuukauden aikana tietulleja ainoastaan kahteen otteeseen, euron pari kummallakin kerralla. Ranskassa tietulleihin tuhlaantui sen sijaan reilusti toista sataa.

Myös dieselin hinta on ollut Espanjassa edullisinta, mihin toistaiseksi olemme Euroopassa törmänneet. Litrahinta on vaihdellut suurin piirtein 1,25 – 1,45 euron välillä.

Vinkki: Tankkaa tankki piripintaan ennen Portugalin rajanylitystä! Dieselin hinta Espanjan länsinaapurissa löi meidät epämieluisalla tavalla ällikällä. Harkitsimme jonkin aikaa tosissaan palaavamme Espanjaan tankkaamaan jopa yli 50 senttiä litralta halvempaa dieseliä. 

+ Pääosin hyväkuntoiset, helposti ajettavat tiet

Espanjassa valtaväylät eivät puikkelehdi ranskalaiseen tapaan yhtäkkiä pikku kylien ahtaisiin keskustoihin. Sen sijaan pitäjiin johtaa valtateiltä omat liittymänsä. Varsinkin suuremman luokan kalustolla matkan taittaminen onnistunee täällä Ranskaa vaivattomammin myös moottoriteiden ulkopuolella.

Espanjalainen valtatie ja auringonlasku.
Espanjalaisilla teillä huristelee yleensä huoletta suuremmankin luokan ajoneuvolla.

Sen sijaan hidastetöyssyjä piisaa espanjalaisissa taajamissa välillä turhautumiseen saakka. Paikalliset eivät ilmeisesti ilman niiden olemassaoloa viitsi noudattaa nopeusrajoituksia.

+ Monipuolinen luonto

Espanjassa on suuret määrät kaunista, avaraa ja monipuolista luontoa. On rannikkoa, aavikkoa, vuoristoa ja kaikkea siltä väliltä.

Pystysuoraa kallionseinämää Ruta de Los Calderones -patikkareitillä Chulillassa.
Pystysuoraa kallionseinämää Ruta de Los Calderones -patikkareitillä Chulillassa.
Bloggaaja ja borderterrierit pienen vesiputouksen edustalla.
Cueva de las Palomas, Buñol.
Borderterrieri Torres tunnelin edustalla Rambla de Alcotas -vaellusreitillä.
Rambla de Alcotas -vaellusreitti, Valencia.

Täkäläistä maisemaa majesteettisimmillaan pääsee ihastelemaan vaikkapa Caminito del Reyn huikealla kävelyreitillä, vain 60 kilometriä Malagasta sisämaahan päin.

Voit lukea kokemuksestamme maailman vaarallisimman vaellusreitin maineessa olleelta taipaleelta tästä postauksesta!

Kuivasta ilmastosta sekä pitkästä, kuumasta kesästä johtuen kasvillisuus on kuitenkin etelä- ja keskiosissa maata niukempaa ja jollain tapaa karumpaa verrattuna vaikkapa – jälleen kerran – Ranskaan.

Espanjalaista sisämaamaisemaa luonnon helmassa.
Puskaparkissa luonnon helmassa Buñolin liepeillä.
Vuoristoista luontoa Espanjan sisämaassa.
REC.ON project Spain -ekoparkissa vuorilla, noin tunnin ajomatkan päässä rannikolta.

Pohjoisosassa maata on sateisempaa ja viileämpää – ja näin ollen myös vehreämpää. Pohjois-Espanja on meillä vielä tässä vaiheessa reissua kokonaan kokematta, mutta sen pitäisi tarjota monia maan kauneimmista ja dramaattisimmista maisemista.

+ Luotettava 4G-verkko

Rannikon tuntumassa saimme nauttia melkolailla poikkeuksetta hyvästä signaalista sekä moitteettomasta 4G-netistä. Valenciassa havahduin siihen, että puhelimeni oli ensimmäistä kertaa ikinä 5G-verkossa. 

En muista, että olisimme kahden kuukauden aikana kertaakaan joutuneet vaihtamaan sijaintiamme sen vuoksi, että netti olisi ollut liian heikko Craigin etätyöpalaveria, tai muuta työskentelyä varten.

+ Monipuolinen, runsas ja verrattain edullinen ravintolatarjonta

Espanjalainen ruoka- ja ravintolakulttuuri on tiivistettynä bueno.

Espanjassa on eniten baareja ja ravintoloita per asukas maailmassa. Ravintoloita, kuppiloita ja kahviloita on joka puolella.

Täällä ovat kattavasti edustettuina paitsi tapaksiin, paellaan ynnä muihin perinteikkäisiin espanjalaisiin herkkuihin keskittyvät ravintolat, myös monet kansainväliset keittiöt ympäri maailmaa. Ero Ranskaan on tässä suhteessa huomattava.

Bloggaaja paellapannun äärellä espanjalaisessa ravintolassa.
Paella on alkujaan peräisin Valenciasta – ja pakkohan sitä oli ainakin kerran päästä reissun aikana maistelemaan!
Koristeellinen tapas-annos.
Tapaksia astetta taiteellisemmin ja makukin 5/5! Cerveceria Giralda Bar, Sevilla.
Espanjalainen perunamunakas lautasella.
Reissun suussasulavin tortilla – eli espanjalainen perunamunakas – löytyi Islamorada Tapas Bar -nimisestä tapas-ravintolasta Sevillan vanhan kaupungin sydämestä. Sen salaisuus piili tryffelin aromissa.
Bloggaaja ja drinkki hämyisessä baarissa.
Synttäreiden kunniaksi drinkeillä Rondassa.

Usein aamuni rannikolla alkoi kupposella cafe con lecheä sekä tostadalla lähimmässä rantakahvilassa. Hintakaan ei päätä huimannut; usein tällaisen yksinkertaisen aamiaisen nautti kolmella eurolla.

+ Ranskaa vegeystävällisempi ravintolaskene

Myös kasvissyöjän onnistuu useimmiten saada Espanjan ravintoloissa kupunsa täyteen – varsinkin jos vertaa (jälleen kerran) Ranskaan.

Espanjassakin tämä tosin riippuu suuresti paikasta. Varsinaiset vegaanivaihtoehdot ovat perus tapas-baarissa monesti tiukassa; juustoa ja kananmunaa ruokavaliossaan sietävät pärjäävät jo paremmin. Ja merenelävien ystäviä suorastaan hemmotellaan joka puolella rannikkoa.

Pariskuntapöydän ääressä lounaan ja oluen kera.
Chef Momo, Cartagena.

Onnistuimme lounastamaan Espanjassa useissa oivallisissa vege- ja vegaaniravintoloissa. Lämmin suositus seuraaville kasvisravintoloille: 

  • Ecovegan Happy, Elche
  • El Piano, Granada
  • Vegan Rock, Sevilla
  • Chef Momo, Cartagena

Borderterrieri Torres Ecovegan Happy -ravintolassa.

Vegetäytteinen taco-annos.
Chef Momon täyttävät ja maittavat vegetacot eivät jättäneet toivomisen varaa.

+ Halpa ruokakori

Ruoka espanjalaisissa supermarketeissa ja toreilla on länsieurooppalaisittain edullista. Parilla kympillä pötkii marketeissa tuplasti pidemmälle kuin Suomessa. Myös Lidlit ja Aldit löytyy. Kelvollisen pullon viiniä voi edellä mainittujen hyllyltä napata mukaan parhaimmillaan 1,5 eurolla.

Ruokaostokset lattialla.
Kattavan ja luotettavan tuotevalikoiman tarjoava Mercadona-niminen supermarketketju tuli Espanjassa hyvin tutuksi.

Viinistä puheenollen; Ravintolassakin kelpo pullon saa Espanjassa parhaimmillaan alle kympillä. Siemailimmekin lähes kaiken Espanjassa nauttimamme viinin ravintoloissa.

+ Kaunista, vanhaa arkkitehtuuria ja viehättäviä kaupunkeja

Espanjassa on suuret määrät kauniita, usein kauttaaltaan valkoiseksi kalkittuja vanhoja kyliä ja kaupunkeja. Näistä monia leimaa arabialaisen kulttuurin ja arkkitehtuurin vaikutus perintönä ajalta, jolloin suuri osa eteläisestä Espanjasta oli osa maurien kuningaskuntaa. 

Valkoisten kylien vanhaa, hurmaavaa katukuvaa pääsee ihailemaan tästä Frigilianaa ja Nerjaa käsittelevästä postauksesta!

Peñíscolan vanhan kaupungin katukuvaa.
Peñíscolan vanhan kaupungin katukuvaa.
Sevillan arkkitehtuuria.
General Archives of the Indies Sevillassa. Ilmainen vierailukohde, joka kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon.
Setenil de las Bodegas -kylän katukuvaa.
Setenil de las Bodegas -kylän ainutlaatuista arkkitehtuuria. Talot on rakennettu kiinni niiden yläpuolella olevaan kallionkielekkeeseen.

Myös jäänteitä Rooman valtakunnan ajolta on runsaasti läsnä, mikä ihastutti suuresti tällaista Antiikin Rooman fania.

Roomalainen amfiteatteri, Cartagena.
Roomalaisen amfiteatterin rauniot keskellä Cartagenan kaupunkia.
Bloggaaja kävelemässä roomalaisen akveduktin päällä.
Rambla de Alcotas -patikkapolulla Valencian Chelvassa ylitetään 2000 vuotta vanha roomalainen akvedukti.

Monet espanjalaiset kaupungit onnistuivat hurmaamaan tunnelmallaan sekä upealla rakennustaiteellaan. Vierailemistamme suuremmista kaupungeista suositukseni saavat etenkin Sevilla, Valencia, Granada, Cartagena ja Ronda.

Turistiresortteja ja betonisia loma-asuntoja täyteen ammutun Aurinkorannikon arkkitehtuurista kauneutta en sen sijaan lähde tässä yhteydessä sen tarkemmin analysoimaan.

Cartagenan keskustan katukuvaa.
Cartagenan katukuvaa.
Koristeellinen kirkon sisäänkäynti Elchessä.
Kirkon rakennustaidetta Elchessä.
Sevillan katedraali.
Suurista kaupungeista Sevilla onnistui viime metreillä nousemaan yksimielisesti suosikiksemme.

Nihkeimmät miinukset

-Roskan määrä

Piknikpaikat, tienpientareet, kadunvarret…. yleensä kaikki roskaa ja lasinsiruja täynnä. “Eikö näitä koskaan siivoa kukaan?”, vaikeroi sisimpäni epätoivoisena. 

Ranskassa ärsyttivät koirankakat, täällä päin ne ovat siisteyshuolista vähäpätöisin.

Roskakoreja ja jätteiden lajitteluastioita kyllä piisaa joka puolella. Porukan viitseliäisyys käyttää näitä fasiliteetteja jättää kuitenkin hyvin runsaasti parantamisen varaa.

Craig ja borderterrieri Vasco keräämässä roskia hiekkarannalla.
Keräsimme kaksi muovipussillista roskia tältä rannalta alle tunnissa. Vielä olisi jäänyt lukuisille muovipusseille täytettä.

Myös vessapaperin ja toisinaan jopa ihmisulosteen määrä luonnossa ja luonnonläheisissä puskaparkeissa sai toisinaan pudistelemaan päätään. 

-Tarkkana turvallisuuden kanssa

Espanja on eurooppalaisessa mittakaavassa valitettavasti suhteellisen turvaton maa matkailuautoilijan kannalta. Autoon murtautumiset ovat täällä päin yleinen riesa.

Kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, minne ajoneuvonsa parkkeeraa – varsinkin, jos se jää yksikseen patikka- / kaupunkireissun ajaksi. Park4night -sovelluksesta voi tarkistaa, onko paikan päällä raportoitu viime aikoina epämiellyttävistä yllätyksistä. Turvallisuuteen, kuten ekstralukkoihin, liiketunnistimeen sekä rattilukkoon satsaaminen kannattaa. 

Palmujen reunustama rantapromenadi Valenciassa.
Valenciasta oli vaikeaa löytää ainuttakaan parkkia, josta ei olisi raportoitu murtautumiskokemuksista – jopa täydessä päivän valossa ja vilkkaiden katujen varsilla.

Meillä oli periaate tarkistaa muiden matkailijoiden jättämät arviot joka kerta ennen campervanin parkkiin jättöä. Jos luimme yhdestäkään autoon murtautumiskokemuksesta, etsimme pysäköintipaikan jostain muualta. Myös sisäistä intuitiotaan kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. 

Suurissa kaupungeissa Cartagenaa lukuunottamatta maksoimme suosiolla turvallisuuden tunteesta ja pysäköimme riskien minimoimiseksi campervanimme aina vartioiduille parkkipaikalle, leirintäalueelle tai matkaparkkiin. Cartagenasta onnistuimme löytämään maksuttoman, turvallisen parkin paikallisen stadionin parkkipaikalta, josta kukaan ei ollut raportoinut huonoista kokemuksista.

-Ruuhkainen rannikko vuoden ympäri 

Asuntoautot ja retkeilyautot ympäri Euroopan saapuvat talven viettoon Espanjan lämpöön. Monet matkaparkit, leirintäalueet ja puskaparkit täyttyvät tällöin ääriään myöten. Paikoitellen ennakkovaraus leirintäalueille on tarpeen paikan varmistamiseksi. 

Ford Transit sekä muita matkailuautoja parkissa Espanjan rannikolla.
Rannikon puskaparkit, sekä luvalliset että ns. “rajatapaukset”, täyttyvät talviaikaankin nopeasti. Sekaan monesti mahtuu, mutta omasta rauhasta ei välttämättä pääse nauttimaan. Kuva Santa Polasta.

Ehkä kesähelteillä täällä päin on jopa jonkin verran väljempää..? Myös sisämaahan päin ajettaessa tilan tuntu ympärillä kasvaa lähes välittömästi ja viihtyisän puskaparkin saattaa saada kokonaan itselleen.

Campervan parkkeerattuna luonnon helmaan Espanjan sisämaassa.
Sisämaassa kansoittamattoman puskaparkin löytäminen on rannikkoa helpompaa. Kuva Chulillan liepeiltä, Valenciasta vajaa tunti sisämaahan päin.

-Julkisten vessojen olemattomuus

Kun vessan virkaa tiloiltaan rajatussa retkeilyautossa toimittaa kaapin alta tarpeen mukaan esiin vedettävä porta potti -pytty, hyödyntää matkallaan mielellään yleisiä vessoja aina mahdollisuuksien mukaan.

Julkisten vessafasiliteettien minimaalinen saatavuus Espanjassa suorastaan shokeerasi Ranskan julkisten saniteettitilojen runsauteen ja laatuun tottunutta. 

Jos julkisia vessoja Espanjassa näkyi, olivat ne tyypillisesti epäkunnossa tai pois käytöstä. Ranskassa käytin hyödyksi yleisiä vessoja yleensä päivittäin, Espanjassa nämä kerrat voi laskea melkeinpä yhden käden sormin. Oma reissupyttymme pääsi viimein kunnolla tositoimiin.

Vessakoppi rantabulevardilla.
Tämäkin Roquetas de Marin rantapromenadilla nököttävä yksilö oli pois käytöstä odottamassa parempia aikoja.

-Välinpitämätön ja huoleton mentaliteetti liikenteessä

Yleisfiilis espanjalaisesta liikennekulttuurista on suomalaiseen makuun vähän röyhkeä ja holtiton – ei tosin ihan yhtä paha kuin Ranskassa. 

Täällä päin on ihan normaalia vaikkapa pysäköidä keskelle katua kaistan tukkeeksi, kun käy toimittamassa lähistöllä jonkin ”minuutin tai pari” ottavan asian.

Muutoinkin kuin ratin takana espanjalaiset tuntuivat olevan liikkeissään suomalaisesta näkökulmasta vähän sellaista hälläväliä kansaa – paikoitellen vähän turhankin huolettoman ja varomattoman oloista porukkaa (lue edempänä myös koirien irtipidosta). 

Tosin tiedustan tämän olevan täysin kulttuurillinen mentaliteettiero. Ehkä meillä Suomessa pyöritään vähän liikaakin lähes ylivarovaisuutta korostavassa ajattelumallissa (”ettei nyt kuitenkaan vaan sattuis mitään…”).

-Asiat eivät välttämättä hoidu

Toivo parasta, ettet joudu reissullasi asioimaan espanjalaisten laitosten, viranomaisten, tai virastojen kanssa. 

Kuuluisa espanjalainen mañana-asenne on suurilta osin hyvin voimissaan. Eli asia – oli se lähes mikä hyvänsä – hoidetaan tämän päivän sijaan huomenna. Mikä tarkoittaa usein samaa kuin joskus hamassa tulevaisuudessa. Tai kenties ei koskaan.

Itsekin sain hieman maistiaisia tästä espanjalaisen yhteiskunnan perusfilosofian käytäntöön soveltamisesta. Jouduin nimittäin käymään marraskuussa valencialaisessa sairaalassa verikokeissa. En ole vieläkään saanut vierailuuni liittyen lopullista laskua.

Luottokortilleni tehtiin sairaalaan saapuessani 400 euron katevaraus, joka toimi minulle suoritettavien toimenpiteiden ”kustannuskattona”. Tuo summa on sittemmin myös realisoitunut luottokorttilaskussa maksettavakseni.

Tiedustelin lopullista laskua virkailijalta sairaalasta lähtiessäni. Minun annettiin ymmärtää, että sairaalasta ollaan yhteydessä minuun asian tiimoilta sähköpostitse. Selvä homma, kiitos ja näkemiin.

Tässä vaiheessa mañana on kestänyt reilut kaksi kuukautta. Sairaalan puhelinlinjoille ei vaikuta olevan mahdollista päästä, enkä ole myöskään saanut vastausta ennen joulua lähetettämääni sähköpostitiedusteluun (jonka väsäsin vartavasten espanjaksi sairaalan aikaa ja vaivaa säästääkseni – ilmeisesti turhaan). Toivottavasti matkavakuutusyhtiö on yhteistyöhaluisempi.

-Englannin kielen taito ei ole tavattoman yleistä

Espanjan kieltä taitamattomalle voi tulla kielimuuri useissa paikoissa vastaan. Englantia kun ei puhuta joka paikassa yhtä laajasti kuin ehkä äkkiseltään luulisi.

Espanjalaiset ovat kuitenkin yleisesti ranskalaisia ystävällisempiä ja ”suvaitsevampia” englannin puhujia kohtaan. Yleensä espanjalainen yrittää kommunikoida mielellään englanniksi parhaansa mukaan. 

Cabopinon satama-alue Marbellassa.
Rannikon suosituimmissa turistikohteissa, kuten kuvan Marbellan Cabopinossa, tulee mainiosti toimeen englannin kielelläkin. Valtaosassa maata espanjan alkeista on kuitenkin suurta etua.

Vajaan vuoden pituinen taannoinen reppureissu Latinalaisessa Amerikassa opetti meille kummallekin sen verran espanjaa, että saimme vältettyä pahimmat kielimuurit tälläkin kertaa.

Reissuntekoa helpotti ja rikastutti, kun paikallisten kanssa kommunikointi sujui heidän omalla kielellään kohtuullisissa määrin kaikkialla; niin ravintoloissa, agility-treeneissä kuin autokorjaamollakin.

Kannustan opettelemaan jonkin verran espanjan kielen perusteita vaikkapa Duolingo -sovelluksen avulla ennen reissua – espanja on perusteiltaan helppo ja suomalaisen suuhun sopiva kieli!

-Koiraystävällisyys jättää parantamisen varaa

Valitettavasti Espanjaa ei ole ihan yhtä koiramyönteinen kuin muut vierailemamme läntisen Euroopan maat. 

Eniten harmitti se, ettemme voineet käyttää koirista johtuen Espanjassa lainkaan julkista liikennettä. Tämä rajoitti toisinaan majapaikan valintaa etenkin isoimmissa kaupungeissa vieraillessamme – usein parhaista matkaparkeista kaupungin keskustaan matkatakseen kun olisi vaadittu bussi- tai ratikkakyyti.

Borderterrierit Vasco ja Torres chillailevat campervanin kuskin penkillä.
Näille kavereille olisi pitänyt hankkia ilmeisesti kanto- tai kuononkopat julkista liikennettä varten.

Säännöt vaihtelevat kaupungeittain sekä kulkuneuvoittain jonkin verran. Yleisesti ottaen, silloin kun koirat ovat julkisissa kulkuvälineissä ylipäätään sallittuja, pitäisi niillä ilmeisesti olla kuonokopat, tai niiden pitäisi olla tarpeeksi pieniä matkustaakseen kantokopassa. 

Säännönmukaisesti koirat ovat Espanjassa kiellettyjä ravintoloiden sisätiloissa. Onneksi useat terassit ovat näin ”kylmään” vuodenaikaan lämmitettyjä / katettuja, ja koirat vahvan pääsäännön mukaan tervetulleita terassille. 

Poikkeuksiakin toki löytyy ilahduttavan paljon, ja monissa ravintoloissa Torres ja Vasco saivat erittäin lämpimän vastaanoton.

Borderterrieri Vasco istuu repun päällä ruokapöydän vieressä ravintolassa.
 Olemme huomanneet, että italialaiset ravintolat sekä kasvisruokapaikat suhtautuvat pääsäännön mukaan suopeasti myös nelijalkaisiin vierailijoihin. Kuva El Piano -vegaaniravintolasta Granadasta.

Kannattaakin kysyä rohkeasti, josko kiltin (ja parhaassa tapauksessa suht pienen) koiran kanssa olisi mahdollista päästä myös ravintolan sisätiloihin. Meitä onnisti tällä tavoin muutaman kerran, kun ravintolasta pystyttiin ensin silmämääräisesti arvioimaan Torreksen ja Vascon vaikuttavan harmittomilta.

Vasco ja Torres joogaposeeraavat buddha-patsaan vieressä.
Kuulostaako koiraystävällinen, pieni ja sympaattinen joogaretriitti hyvältä? SURYA Surf & Yoga Retreat -majatalo Cadizissa hyväksyy asiakkaakseen myös hyväkäytöksiset koirat! Viikonloppuretriitti oli syntymäpäivälahja Craigilta (siis minulle – ei koirille).

-Kytkemättömät, kontrolloimattomat koirat

Espanjalaiset pitävät mielellään koiriaan auki ranskalaiseen tapaan lähes kaikkialla (vaikka tämä ei ilmeisesti ole laillista toisin kuin Ranskassa). 

Tämä on koirien kanssa matkaavien hyvä tiedostaa – varsinkin jos omaa koiraa ahdistaa spontaanit kohtaamiset vieraiden koirien kanssa.

Erona Ranskaan on se, etteivät irrallaan olevat koirat läheskään aina ole omistajiensa hallinnassa. Hyvin usein ne juoksivat Torreksen ja Vascon luokse tekemään itsenäisesti tuttavuutta omistajan mahdollisesti huhuillessa koiraansa jossain kauempana (joskus taas omistajaa ei näkynyt mailla halmeilla). Tätä tapahtui erityisesti rannoilla sekä rantapromenadeilla.

Nämä ovat aina vähän hankalia tilanteita; itse kun itse olemme pyrkineet opettamaan Torrekselle ja Vascolle, ettei kadulla vastaan tuleviin koiriin tule kiinnittää mitään huomiota. Onneksi suuremmilta konfliktitilanteilta vältyttiin ja Torres ja Vascokin oppivat suurilta osin ignooraamaan heitä nuuskimaan tulevat lajitoverit. 

Borderterrierit Vasco ja Torres poseraavat mosaiikkitaiteen edessä Sevillassa.
Koirien irtipito ei ole Espanjassa yhtä harkittua ja hallittua kuin joskus olisi ehkä paikallaan. Kuvassa Vasco ja Torres levähdystauolla Sevillassa.

Lopullinen tuomio

Ihastuimme Espanjaan monilla eri mittareilla.

Espanja on monipuolinen, edullinen, aurinkoinen ja melkeinpä kaikilla mittareilla helppo matkailukohde. Turistien kansoittamassa maassa on totuttu matkailuautoihin ja näiden tarpeet otetaan hyvin huomioon lähes kaikkialla. 

Aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa, edullista hintatasoa, letkeää tunnelmaa sekä rantabaarissa tai vanhan kaupungin aukion tapas-ravintolassa nautiskelua rakastava hedonistinen matkaaja tulee takuulla nauttimaan Espanjassa viettämästään ajasta.

Bloggaaja nauttimassa auringosta ja oluesta terassilla.
Aurinko paistoi ja elämä hymyili joulukuun lopulla Rondassa.

Pääsimme myös juttelemaan paikallisten kanssa – sekä syntyjään espanjalaisten että niiden, jotka ovat lukemattomien muiden tavoin jossain elämänsä vaiheessa päätyneet muuttamaan maahan pysyvästi. 

Saimme paljon hyödyllistä tietoa, joka auttoi meitä laajentamaan käsitystämme espanjalaisesta elämästä ja yhteiskunnasta entisestään.

Kuuntelimme paikallisten mietteitä ja kokemuksia erityisen herkällä korvalla. Olimme alunperin nimittäin ajatelleet Espanjan olevan meillekin potentiaalinen asuinmaa tulevaisuudessa – ainakin jonkin aikaa. 

Lukuisista suurista plussista huolimatta jotkin maan huonoista puolista aiheuttivat sen, ettemme ole enää yhtä varmoja siitä että päädymme vielä asumaan ja elämään jossain vaiheessa Espanjaan pidemmäksi aikaa. 

Koirien rajoitetut mahdollisuudet julkisen liikenteen käyttöön on ehdottomasti yksi suurin luotaantyöntävä miinus. Samoin roskaamisen kulttuuriin ei tottunut, vaan jätteen määrä löi surullisesti ällikällä kerta toisensa jälkeen. 

Myös Espanjan kesät olisivat koirien hyvinvointia ajatellen helposti liian kuumia. Tukalien helteiden aikaan niiden kanssa voisi ulkoilla käytännössä vain aikaisin aamulla ja myöhään illalla. 

Vaikka Espanja ei todennäköisesti tule olemaan meille se seuraava asuinpaikka, on se kokonaisuutena aivan loistava reissumaa – ja talvikuukausina Euroopan mittakaavassa lyömätön matkakohde niille, jotka arvostavat lämpöä ja aurinkoa. 

Kiviasetelma sekä kalliot meren äärellä.

Olen innoissani, että Portugalissa vietetyn ajan jälkeen meitä odottaa vielä viikon pari visiitti kiehtovaan Pohjois-Espanjaan, joka on ilmeisesti melkoisen erilainen ja omaleimainen eteläiseen osaan maata verrattuna. 

Vaikka kahdessa kuukaudessa ehti saada hyvän yleisvaikutelman ja läpileikkauksen Espanjasta matkailumaana, paljon elämyksiä ja kokemuksia jäi vielä eteläisessäkin osassa maata odottamaan seuraavaa kertaa. Joka vielä aivan varmasti koittaa ennemmin tai myöhemmin – ehkäpä jo ensi talvena!

Bloggaaja ja borderterrierit istumassa mosaiikeilla koristetulla penkillä Sevillassa.
Hasta la proxima!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *