Portofino, Italia.

Vanlife Italia – saapasmaan suurimmat plussat ja miinukset

Kuukausi Euroopan suosituimmassa matkailumaassa

Italia – tuo eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation kehto. Toinen toistaan kiehtovampien matkakohteiden ja ikonisempien nähtävyyksien kotimaa. 

Maa numero yksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteiden lukumäärässä. Pastan, pizzan, tiramisun, pannacottan, lasagnen, gelaton, viinin, Aperol Spritzin ja monien muiden ruoka- ja juomaviettelysten maa.

Kuvaajan kädessään pitelemä Gelato Italiassa.
Gelatolla herkuttelu Italiassa on käytännössä pakollista.

Meille oli selvää reissun alusta alkaen, että matkareittimme johdattaisi meidät ennen pitkää myös legendaariseen saapasmaahan.

Huhtikuun puolenvälin kieppeillä oli lisäksi tarkoitus juhlistaa perhepiirissä äitini syntymäpäiviä hänen lempimatkailumaassaan – eli missäpäs muuallakaan kuin Italiassa. 

Perinteinen italialainen villa ulkoapäin kuvattuna.
Tällä kertaa matkasuunnitelmaamme sisältyi myös perheen kanssa vietettävä villaviikko.

Italia oli entuudestaan itselleni hyvinkin tuttu maa. Olin tehnyt sinne matkoja aiemminkin, kaikkiaan viisi eri reissua eri puolille maata. Retkeilyautolla reissunteko näillä kulmilla olisi kuitenkin itsellenikin täysin uusi kokemus. 

Olin melko varma, että tällä kertaa Italia tulisi tarjoamaan ihan uusia puolia itsestään. Olin oikeassa.

Lautta Barcelonasta Civitavecchiaan – kokeile jos uskallat

Matkamme kohti Italiaa starttasi Pohjois-Espanjasta. Vaihtoehtoja Pohjois-Espanjasta Italian pääkaupunkiin Roomaan (jonne olin aiemmin ilmoittanut Torreksen ja Vascon agility-kilpailuihin) matkatessamme meillä oli kaksi: 

  1.  Ajaa maanteitse Etelä-Ranskan halki noin 700 kilometrin pyrähdys Italian Rivieralle ja sieltä eteenpäin toiset 700 kilometriä Roomaan.

  2. Ajaa jokunen sataa kilometriä Barcelonaan, nousta lautan kyytiin ja vajaa vuorokausi myöhemmin löytää itsemme Rooman lähettyvillä sijaitsevasta Civitavecchian satamasta.

Espanjan ja Italian välistä lauttaliikennettä operoi kaikesta päätellen vain yksi toimija: Grimaldi Lines. Lauttayhtiön hinnat ovat hyvin kohtuulliset: varaamamme Barcelona-Civitavecchia väli pakulle ja kahdelle matkustajalle hytteineen, aamupaloineen ja koirien matkalippuineen kustansi kaikkinensa noin 250 euroa. 

Borderterrierit Torres ja Vasco hytin sängyllä lautalla.
Edellisen kerran matkasimme lautalla Naantali-Kapellskär -välin viime syyskuussa Finnlinesin kyydissä. Kokemuksemme oli tuolloin kaikin puolin positiivinen.

Luin Grimaldi Linesia koskien runsaasti melko mielenkiintoisia yhden tähden asiakaskokemuksia koskien muun muassa aluksen siisteyttä, fasiliteetteja, ruoan laatua, asiakaspalvelua, jopa usean päivän myöhästymisiä…

Muilta reissaajilta somen kautta tiedustelemalla sain selville, että useampi pakumatkaaja on todellakin seilannut Grimaldi Linesin kyydissä Espanja-Italia -välin ja selviytynyt matkasta ilman sen suurempia traumoja.

Päätimmekin laskea odotusarvomme tulevaa lauttamatkaa kohtaan mahdollisimman pohjalukemiin. Kunhan pääsisimme liikkeelle suurin piirtein aikataulussa ja selviäisimme turvallisesti perille Italiaan, olisimme tyytyväisiä.

Tämä oli valitettavasti liikaa vaadittu.

Borderterrieri Torres ja luu lauttahytin sängyllä.
Tällä kertaa lauttamatkamme ei alkanut ihan yhtä mutkattomissa merkeissä kuin viimeksi – tai oikeastaan se ei päässyt alkamaan ollenkaan.

Paria vuorokautta ennen aikataulun mukaista lähtöä aloin saamaan Grimaldi Linesilta sähköpostiini tiedotuksia aikataulumuutoksista. 

Ensin tiedossa oli parin kolmen tunnin myöhästyminen alkuperäiseen aikatauluun. Tämä olisi ollut meidän puolestamme vielä ok. 

Sitten, reilu vuorokausi ennen alkuperäistä lähtöaikaa, kilahti meiliini taas uusi viesti. Alus oli nyt lähdössä lauantain ja sunnuntain välisen aamuyön sijaan sunnuntai-iltana. 

Olimme tuossa vaiheessa jo parkissa Barcelonan liepeillä ostoskeskuksen pihalla valmistautumassa tulevaan lauttamatkaamme. Nyt näytti siltä, että meidän pitäisi venyä Barcelonassa yksi kokonainen päivä lisää – mahdollisesti pidempäänkin, jos aikataulumuutokset saisivat vielä jatkoa. Oli päätösten aika.

Päätöksemme oli vaihtaa suunnitelma lennosta. Noin 15 minuuttia myöhemmin Transitin kytkin nousi ja lähdimme posottamaan yötä vasten kohti Ranskaa.

Meillä olisi edessämme reilut 1400 kilometriä ja viikonpäivät aikaa ehtiä ajoissa Roomaan agility-kilpailuihin.

Kivitalon ovi ja siniset ovenpielet Ranskan Provencessa.
Etelä-Ranskan idyllisistä maisemista tuli nautittua vain rajallisesti paahtaessamme kaasu pohjassa moottoritietä kohti itää. Kuva napattu levähdystauolta provencelaisesta pikku kylästä.

Vaikka teimme melko rankat 1,5 ajopäivää halki jo kertaalleen koetun eteläisen Ranskan, jälkeenpäin ajateltuna oli lopulta ihan onnekas sattuma, että lauttamatkamme peruuntui viime tipassa. 

Extempore-roadtrippimme ansiosta saimme kokea pienen, kauniin maistiaisen Italian Rivieraa, sekä piipahtaa muutaman päivän idyllisessä Toscanassa, jossa matkamme varrelle sattui useampi ihastuttava kohde. 

Portofinon kylänäkymä Italiassa.
Ilman lauttamatkan perumista emme olisi päätyneet tänne Portofinon kuvankauniisiin maisemiin.

Grimaldi Lines palautti peruutetun matkan hinnan luottokortille muutamassa päivässä (siitä sentään pisteet heille). Karkeasti arvioituna dieseliin Barcelonasta Roomaan tuhlaantui rahaa tuon lauttamatkan hinnan verran, eli rahallisesti suunnitelman muutos oli kutakuinkin plus miinus nolla. 

Matkareitti

Huhtikuun 2. päivänä, täysimittaisen ajopäivän jälkeen, Ranskan ja Italian välinen raja ylittyi. Saavuimme väsyneinä mutta onnellisina Italian Rivieralle noin vuorokausi sen jälkeen, kun olimme päättäneet nostaa kytkintä Barcelonassa. 

Ford Transit parkissa Italian Rivieralla rantakadulla.
Ensimmäisen yön Italiassa vietimme Sanremo-nimisen kaupungin rantakadun parkissa Italian Rivieralla. 
Craig ja surffilauta sekä retkeilyauton Italian Rivieran kadunvarsiparkissa meren äärellä.
Craig ei ollut uskaltanut elätellä toiveita surffaamisesta Italiassa, mutta niin vain surffilauta saatiin kaivaa esiin heti ensimmäisenä aamuna! Tämä surffaussessio jäi tosin Italian osalta myös viimeiseksi.

Matkamme jatkui Italian Rivieralla Portofinon kuvankauniiseen pikku kaupunkiin ja sieltä kohti Toscanaa. Toscanasta ajoimme Roomaan, jossa vietimme agility-kisaviikonlopun lisäksi pari kaupunkipäivää. Tämän jälkeen pakenimme pääsiäissesongin ruuhkia vuoristoiseen ja harvaan asuttuun Abruzzon maakuntaan. 

Bloggaaja ja borderterrieri patikoimassa vuoristomaisemassa.
Abruzzosta löytyi tilaa ja raitista vuoristoilmaa.

Tämän jälkeen vanlife muuttui hetkeksi villalaiffiksi, kun perheeni saapui juhlistamaan äitini pyöreitä vuosia Formiaan. Koko porukalle oli vuokrattu täältä viikoksi panorama-maisemilla höystetty villa. 

Ford Transit pysäköitynä vehreään puutarhaan.
Villaviikon aikana Frida sai kaivatun lepotauon Italian teistä.
Craig ja borderterrieri Vasco ulkouima-altaalla, merimaisema taustalla.
Myös luottokuskimme Craig sai villaviikon aikana kaivatun lepotauon Italian teistä.

Formia-Gaeta -seudulla (Rooman ja Napolin välimaastossa) vietetyn villaviikon jälkeen ajoimme Umbrian kautta pyörähtämään jälleen Toscanassa, sillä Siena oli jäänyt meiltä viime visiitillä aikataulusyistä väliin.

Bloggaaja ja borderterrierit Sienan katedraalin edustalla.
Sienan kaupunki oli yksi Toscanan lempparikohteitamme – todellakin poikkeamisen arvoinen!

Toscanasta jatkoimme itärannikon tuntumaan San Marinoon, jossa vietimme yhden mukavan päivän tähän Euroopan kolmanneksi pienimpään valtioon tutustuen. Italian reissumme huipentui Venetsiassa vietettyyn vappuaattoon.

Bloggaaja ja borderterrieri Venetsian sillalla.
Eräällä Venetsian sadoista kanaaleja halkovista silloista.

Vappupäivän hämärtyessä illan puolelle ylitimme Italian ja Slovenian välisen rajan. Reissumme legendaarisessa saapasmaassa oli kestänyt tasan kuukauden.

Huhtikuu vaikutti olevan melkolailla optimaalista aikaa Italian vierailulle. Kevät oli jo pitkällä ja luonto kauniisti heräämässä.

Saimme nauttia noin 15-23 asteen päivälämpötiloista, mutta joka paikka ei ollut kuitenkaan vielä tupaten täynnä turisteja. Tosin Toscanan suosituimmat kohteet (San Gimignano, Siena…), Rooma ja Venetsia kuhisivat matkailijoita tuolloin huhtikuussakin.

Seuraavaksi summaan edellä mainittuun matkareittiin ja reiluun neljään reissuviikkoon pohjautuvan Italian vanlife-kokemuksemme suurimpien plussien ja miinusten avulla.

Borderterrieri Torres Toscanassa ja taustalla Craig.
Ei riemulla rajaa kun Italiassa ajaa… vai onko sittenkään näin?

Oletko jo tutustunut? Ranskan suurimmat plussat ja miinukset pääset tsekkaamaan täältä, Espanjan tästä ja Portugalin tästä postauksesta!

Italian suurimmat plussat

+Matkailumaa kaikilla herkuilla

Italia ei turhaan komeile maailman matkailumaiden kärkisakissa.

Mitä matkailija ei löydä Italiasta, sitä tuskin löytää mistään muualtakaan – ainakaan kovin helposti.

Italiasta voivat löytää unelmalomakohteensa niin kulinaristit, luontomatkailijat, rantalomailijat, nähtävyysbongarit, viininystävät, Antiikin Rooman, renessanssin ynnä muut historiafanit, taiteen ihailijat, himoshoppaajat kuin ihan vain elämästä nautiskelijatkin. Ei tule äkkiseltään mieleen maata, joka peittoaisi Italian ainakaan monipuolisuuden kategoriassa.

Tässä suhteessa Italia on lyömätön ja suosionsa todellakin ansainnut.

Rooman Pantheon ja obeliski.
Pantheonin aukion ihmisvilinää Roomassa.
Hattupäinen bloggaaja istuu maassa Sienan aukiolla.
Ilmasto on Italiassa miellyttävä lähes ympäri vuoden. Kuva huhtikuisesta Sienasta.
Antiikin Rooman amfiteatterin rauniot Terracinan kaupungissa.
Antiikin Rooman -aikaisiin raunioihin voi törmätä Italiassa siellä sun täällä. Kuvassa amfiteatterin rauniot Terracinan kaupungissa.

+Puskaparkkeilun helppous

Italia on itsenäisen yöpymisen suhteen lähellä Espanjan ja Ranskan kaltaista huolettomuutta: Kunhan käyttää vähän järkeään, mihin ja miten ajoneuvonsa yöksi parkkeeraa, ei soveliaan majapaikan löytymisessä pitäisi yleensä olla ongelmia.

Tätä puskaparkkeilun helppoutta osaa arvostaa etenkin näin jälkeenpäin Kroatian ja Slovenian suunnilla sittemmin matkattuaan. 

Italialaisen luostarin pylväskäytävää ja puutarhaa.
Kirkkojen ja luostarien kupeeseen on yleensä rauhallista parkkeerata yöksi. Ihmettelimme San Giovanni in Venere -luostarin parkissa Fossacesiassa, kun yhtäkkiä vähän ennen puoltayötä porukkaa alkoi yhtäkkiä ilmestyä solkenaan aiemmin autiolle parkkipaikalle. No pääsiäislauantain keskiyön messuhan se oli alkamaisillaan! Kuva luostarin puutarhasta.
Ford Transit parkkeerattuna nurmikentän laidalle Italian Abruzzossa.
Tämä puskaparkki Italian Abruzzossa, Santo Stefano di Sessanio -kylän liepeillä oli sen verran miellyttävä, että päädyimme viettämään paikan päällä toisenkin yön.
Craig astelemassa järven rannalla, retkeilyauto taustalla.
Rauhaisa puskaparkki Lago di Bomban rannalla Abruzzossa.

Turvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota etenkin suurempien kaupunkien liepeille parkkeeratessaan. 

Varsinkaan Rooman tai Napolin kaltaisissa suurkaupungeissa en jättäisi reissuautoa vartioimattomalle parkkipaikalle. Sen sijaan esimerkiksi Toscanan Sienassa ja Luccassa matkailuauton jättäminen muutamaksi tunniksi vartioimattomalle yleiselle pysäköintialueelle vaikutti turvalliselta. Kannattaa kuitenkin aina aistia ympäristön herättämiä fiiliksiä sekä kuunnella herkällä korvalla myös vaistoaan.

+Ilmaiset palvelut matkailuautoille

Myös Italiasta löytää Ranskan, Espanjan ja Portugalin tapaan runsaasti täysin veloituksettomiakin matkailuautoille suunnattuja pysäköintialueita peruspalveluineen (yleensä vähintään vessan- ja vedentyhjennys sekä vesipiste). 

Ford Transit ja borderterrierit matkaparkissa Italian Toscanassa.
Vincin pikku kaupunki Toscanassa tarjosi veloituksetta (monien muiden toscanalaisten kylien ja kaupunkien tapaan) yksinkertaisen, mutta toimivan ja helposti saavutettavan matkaparkin.

Nämä matkaparkit vaihtelevat kuitenkin laadultaan hyvin paljon: jotkut ovat 5/5 ilman moitteen sijaa, toiset taas ovat täysin toimimattomia, laiminlyötyjä, tai paikalliset käyttävät niitä omana parkkialueenaan estäen näin matkailuautojen pääsyn alueelle. 

Kannattaakin ennen reittivalintaa vilkaista Park4night-sovelluksesta matkaparkin muutamat tuoreimmat käyttäjäarvostelut, joista yleensä selviää matkaparkin nykytilanne.

+Hyvin koiraystävällinen ilmapiiri

Vasco ja Torres olivat Italiassa tervetulleita kanssamme kaikkialle. Pian opimme, että ravintolaan mentäessä on melkolailla turhaa viittoilla koiriin päin ja kysellä, onko niiden läsnäolo ok myös sisätiloissa. 

Vahva oletus Italiassa nimittäin on, että nelijalkaiset asiakkaat ovat tervetulleita trattorioihin, pizzerioihin ja jopa ristoranteihin siinä missä ihmisetkin. Parasta!

Ostoskärryt koirankuljetuskoppineen supermarketissa.
Koiran kuljetukseen soveltuvat ostoskärryt italialaisessa supermarketissa.

Matkustimme Italiassa myös jonkin verran julkisilla kulkuvälineillä (paikallisjunalla ja -bussilla Roomassa sekä bussilla Gaeta-Formia -välillä). Käsittääkseni ainakin suurimmat koirat saattavat tarvita julkisissa oman lippunsa, mutta meidän pojilta lippuja ei vaadittu. 

Jos ihan sääntöjen mukaan olisi menty, Vascolla ja Torreksellakin olisi kuitenkin pitänyt olla kuonokopat julkisissa matkustaessaan.

Vain yksi bussikuski kiinnitti asiaan huomiota; hän kumartui kokeeksi silittämään Torresta ja kun ei saanut aggressiivista (tai oikeastaan minkäänlaista) vastareaktiota osakseen, päästi koiramme kyytiin.

Borderterrierit Vasco ja Torres Piazza Navonan aukiolla suihkulähteen edustalla Roomassa.
Piazza Navonan aukiolla Roomassa.
Bloggaaja ja borderterrieri Vasco istuvat suihkulähteellä villa D'Esten puutarhassa.
Myös jotkin Italian pääsymaksullisista nähtävyyksistä ovat koiraystävällisiä. Kuvassa Vascon kanssa Villa D’Esten suihkulähdepuutarhaan tutustumassa Tivolissa.

+Ystävälliset, englantia puhuvat paikalliset

Englannin kielellä tulee Italiassa kohtuullisen mukavasti toimeen. Italialainen ei oleta matkaajan puhuvan heidän kieltään (toisin kuin vaikkapa tyypillinen ranskalainen). 

Olin opiskellut etukäteen italiaa, mutta yrittäessäni puhua kieltä sain paikallisilta yleensä osakseni Portugalista tutun reaktion: minulle vastattiin englanniksi. Äidin syntymäpäiväleivokset sain sentään tilattua formialaisesta konditoriosta täysin italiaksi asioimalla.

Yhteinen kieli löytyy englantia osaamattomien paikallisten kanssa viimeistään elekielestä; italialaiset ovat elehtimisen mestareita.

Italialaisista jäi kaiken kaikkiaan jälleen kerran ystävällinen ja vieraanvarainen vaikutelma. Hauskana kokemuksena mainittakoon, että muutamakin eri bussikuski antoi meidän matkustaa bussilla pummilla.

Ensimmäisellä kerralla bussikuski Formiassa heitti (ilmeisesti eksyneen oloisen) kuuden hengen seurueemme veloituksetta oikealle bussipysäkille Gaetan jatkoyhteyttämme odottelemaan.

Gaetan vanhankaupungin katukuvaa.
Gaetan vanhankaupungin katukuvaa.

Toisella kertaa bussikuski vain viittoi meitä hyppäämään kyytiin lähtökuopissaan olevaan bussiin, vaikka mainitsin, ettemme olleet vielä ehtineet ostaa lippuja lähimmästä kioskista tai automaatista (bussista lippuja ei voi pääsääntöisesti ostaa).

Italian suurimmat miinukset

-Karseat tiet

Teiden kunto Italiassa on parhaimmillaan ok, pahimmillaan jopa vaarallisen surkeaa. 12 maassa reissattuamme on pakko todeta, että Italiassa teiden laatu on tähän mennessä kokemistamme heittämällä huonoin. Edes maksullisilla moottoriteillä ei voi täysin luottaa tasaiseen menoon!

Transitimme jämäkkää ilmajousitusta ei todellakaan ole tehty Italian teitä varten.

Ajotie Italian Abruzzon maakunnassa.
Tasainen tienpinta tällä kertaa, mutta leveyttä voisi löytyä hiukan enemmän.

Itselleni on myös mysteeri, miksi Italiassa tiet tehdään niin usein leveydeltään vain hädin tuskin puolitoistakaistaiseksi, jos sitäkään.

Kaunis merenpoukama Italian Rivieralla.
Huonoja teitä kompensoivat toisinaan ikkunasta avautuvat kuvankauniit maisemat. Niistä olisi helpompaa nauttia, jollei tarvitsisi koko ajan keskittyä huonokuntoiseen tienpintaan.

Jos jossain niin Italiassa ei myöskään kannata luottaa sokeasti Google Mapsin reittivalintaan, vaan aina vähintään tuplatsekata, minkänäköisiä teitä reittiehdotus sisältää. 

Mitä suuremmalla ajoneuvolla on liikenteessä, sitä tärkeämpää reitin huolellinen suunnittelu on. Tie voi muuttua varoittamatta mahdottoman kapeaksi tai jyrkäksi, taikka edessä oleva mutka olla yhtäkkiä liian tiukka käännyttäväksi. Tienvarsille (ja toisinaan keskelle tietä) miten sattuu parkkeeratut autot eivät ainakaan helpota asiaa. 

Serpentiinitie Italian Abruzzon vuoristossa.
Jotkin Italian teistä ovat ihan ok ajettavia – niin kauan kun vastaantulevaa liikennettä ei ilmaannu näköpiiriin.

-Tietullit

Maksulliset moottoritiet ovat Italiassa laajasti käytössä. Joskus näille löytyy järkevä maksuton vaihtoehto, toisinaan taas moottoritie on ajansäästön ja / tai vaihtoehtoisen reitin ominaisuuksien vuoksi ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Ford Transit parkissa Italian Toscanassa.
Toscanassa oli suht helppoa ja mukavaa ajella paikasta toiseen ilman maksullisia moottoriteitäkin. Kuva San Gimignanon linnoituskaupungin kupeesta.

Tietullit ja hintavahko diesel tietävät Italiassa suht kalliita kilometrejä. Tullimaksut ovat suuruudeltaan yleisesti ehkä jotain Ranskan ja Portugalin välimaastoa. Maksu hoituu tietullin portilla kätevästi kortin lähimaksuominaisuudella. Yleensä.

Muutaman kerran tyrimme tietullissa. Ensimmäisellä kerralla emme saaneet (tai emme ymmärtäneet ottaa mukaamme) tikettiä, ja toisella kertaa tietullista poistuessamme automaatti ei jostain syystä hyväksynyt lippustamme. 

Asia ratkesi kummallakin kerralla yksinkertaisesti siten, että leimatessamme itseämme ulos motarilta painoimme lippuautomaatin puhelunappia. Tämän jälkeen toisessa päässä kaiutinta kysyttiin, minkä paikkakunnan kohdilta olimme aiemmin liittyneet motarille. Maksun suuruus määräytyi vastauksemme perusteella ja matka jatkui. 

Ja kyllä – olimme vastauksissamme rehellisiä. 😉

-Röyhkeät ja uhkarohkeat kuskit

Luulimme jo siedättyneemme Ranskassa ja Espanjassa melko hyvin holtittomiin ja ennalta-arvaamattomiin kuskeihin. Mutta ei – italialaiset vievät touhun vielä täysin uudelle levelille.

Hulluja ja röyhkeitä ohitustilanteita, reilua ylinopeutta, mielikuvituksellisia parkkeerausratkaisuja ja ylipäätään aivan kaistapäistä käyttäytymistä kaikilla tieliikennelain osa-alueilla. Jokainen auto, hienompikin, vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän lommoilla. Tervetuloa Italiaan. 

Esimerkiksi ohittaminen on täällä ihan täysin ok, jos kuski arvelee mahtuvansa jotenkuten ajamaan ohitettavan ja vastaantulevan auton välissä kaistojen keskellä. Myös parkkeeraus keskelle tietä, tai vaikkapa suojatien päälle vaikuttaa olevan täysin fine. 

Bloggaajan selfie keskellä Roomaa.
Rooma on liikenteen suhteen yksi kaaottisimmista kaupungeista, mitä olemme kokeneet. Keskustaan ei kannata matkailuautoineen eksyä, vaan jättää menopeli suosiolla kauemmaksi leirintäalueelle / vartioituun matkaparkkiin.

Nopeusrajoituksia tunnollisesti noudattamaan pyrkivä Transit-kuski saa Italiassa osakseen kärsimättömiä tööttäyksiä, ja hänen ajoneuvonsa ohitetaan surutta pienenkin tilaisuuden tullen – sulkuviivoista tai vaikkapa mutkaisesta vuoristotiestä välittämättä.

-Ympäristötietoisuuden takapajula?

Tästä oli pakko ottaa jälkeenpäin ihan selvää. Ilmeisesti ympäristövalveutuneisuus on kun onkin lisääntynyt ja ympäristöarvot saaamassa enenevissä määrin jalansijaa myös Italiassa.

Hyvä niin. Työnsarkaa nimittäin kaikesta päätellen riittää.

Vaikutelma ympäristövalveutuneisuudesta ei nimittäin juurikaan huokunut italialaista ympäristöä havainnoidessaan. Päinvastoin: tuntui siltä, että täällä eletään monin paikoin vaikkapa sellaisten perusasioiden kuten roskaamisen suhteen jotain 1970-lukua.

Borderterrierit Vasco ja Torres istuvat Gaetan rantabulevardilla, meri taustalla.
Kuvan Gaetan rantabulevardilla oli pääsiäispyhien jäljiltä harmittavan paljon lasinsiruja, roskia ja keräämättömiä koirien jätöksiä.

Roskapussi saatetaan jättää lojumaan härskisti vaikkapa keskelle risteystä. Koiran jätökset saatetaan kerätä kadulta pussiin, mutta sitten pussi heitetään vuorostaan kadunvarteen.

Tuntuu vähän turhalta, että kadunvarsilla on lajitteluastiat tarkasti eri jätteille, jos niitä ei tyhjennetä tarpeeksi usein ja suuri osa roskista päätyy tämän vuoksi lopulta kadulle. Luin vastikään uutisen Rooman villisikaongelmasta, enkä yhtään ihmettele, että villieläimet eksyvät tonkimaan roskia pääkaupungin lähiöiden saastaisilta kaduilta.

Piazza Navona, kirkko ja suihkulähde Roomassa.
Rooman historiallinen keskusta pyritään pitämään siistinä ilmeisesti matkailijoita varten. Hieman kauempana ytimestä jätteen ja roskan määrä kaduilla on suomalaisesta näkökulmasta suorastaan kaaottinen.

Toinen asia, mikä sai pudistamaan päätään, oli muovin määrä italialaisissa supermarketeissa. 

Siinä missä vaikkapa Ranskassa ollaan vastikään kielletty muovipakkausten käyttö käytännössä kokonaan hedelmien ja vihannesten kohdalla, Italiassa tuntui että lähes kaikki mahdollinen hevi-osastolla on tarpeettomasti muoviin pakattua: avokadot, kesäkurpitsat, parsat…

Craig ei saanut ostettua banaaniterttua ilman, ettei sitä myyjän vaatimuksesta tungettu ensin muovipussiin. 

En myöskään ymmärrä italialaisten autojen määrää. Joka paikka on täynnä autoja, ihan kuin niitä olisi useampia yhtä italialaista kohti.

Gondoliveneitä venetsialaisessa kanaalissa.
Valtaisasta turistimäärästä huolimatta Venetsiassa vallitsi jollain tapaa rauhoittava tunnelma. Taisi johtua siitä, että autoja tai liikenteen melua ei ollut ja ainoat “liikenneruuhkat” muodostuivat kanaaleissa risteilevistä gondola-veneistä.

Volyymiltaan valtaisaa yksityisautoilua ei varmasti auta se, että italialainen julkinen liikenne on yleisesti ottaen luotettavuudeltaan vähän niin ja näin: Bussi tulee, tai sitten se ei tule. Eikä kukaan tiedä varmuudella, milloin se tulee.

Lopullinen tuomio

Tämäkin reissu sen todisti: Italia on kiistatta yksi Euroopan monipuolisimpia ja hurmaavimpia matkailumaita. Pääsiäisen aika Abruzzossa, vappu Venetsiassa ja Formian villaviikko jättivät jälkeensä joitakin tähänastisen matkan hauskimpia ja unohtumattomimpia reissumuistoja.

Bloggaaja äiteineen ja siskoineen villan puutarhassa, meri taustalla.
Synttäreiden lisäksi villalla fiilisteltiin toistakin iloista perhetapahtumaa: Allekirjoittaneesta tulee elokuussa Emma-täti! <3
Hattupäinen bloggaaja villan puutarhassa katsoo merelle päin.
Kyllä täällä sielu lepää, kun tarpeeksi etäällä liikenteen hälinästä pysyttelee.

Niin upea ja monipuolinen matkailumaa kuin Italia onkin, antoi se itsestään kuitenkin myös jollain tapaa rauhattoman, jopa kaaottisen vaikutelman.

Olimme huojentuneita Italian ja Slovenian rajan ylitettyämme. Yhtäkkiä maanteillä sekä kaikkialla ympärillämme vaikutti olevan älyttömän paljon tilaa, rauhaa sekä puhdasta, roskatonta luonoa. Tiet olivat kuin samettia Italian tilkkutäkkimäisesti paikattuihin – tai paikkaamatta jätettyihin – teihin verrattuna.

Castello di Miramaren linna Italiassa.
Viimeinen lounaspaussi Italiassa, Castello di Miramaren linnalla, ennen rajanylitystä Sloveniaan.

Vanlife-näkökulmasta Italia ei onnistukaan hivuttautumaan kovatasoisessa kamppailussa aivan kärkikahinoihin saakka. Niin paljon kuin Italiassa onkin hyvää, näitä plussia vesittävät maan huonot puolet, jotka liittyvät yleiseen siisteyteen, liikenteeseen ja teiden kuntoon. 

Bloggaaja ja borderterrierit Vasco ja Torres Villa d-Esten suihkulähdepuutarhassa Tivolissa.
Tivoli oli täynnä hulppeita renessanssiajan palatseja ja villoja – sekä valitettavasti myös kaduilla lojuvia roskia ja huonokuntoisia teitä. Kuva Villa d’Esten puutarhasta.

Melkolailla kaikki miinukset poistuisivat jo sillä, että maassa otettaisiin entistä pontevampi ote teiden kunnossapitoon, julkisen liikenteen toimivuuteen (ja tätä myötä yksityisautoilun vähentämisen kannustamiseen), jätehuollon tehokkuuteen sekä paikallisten ympäristövalistukseen ja -asennekasvatukseen.

Kumpikaan meistä ei myöskään saanut Italiassa kertaakaan sitä kuuluisaa ”I think I could live here” -tunnetta. Tulen palaamaan Italiaan matkailun merkeissä varmastikin vielä monet kerrat (seuraavan kerran mahdollisesti jo tulevana syksynä), mutta pysyvämpää asettumista maahan en pystyisi omalla kohdallani kuvittelemaan.

Suosittelenkin Italiaa matkailuautolla reissaajille varauksella. Maa soveltuu kokeneille ja itsevarmoille kuskeille, jotka omaavat ajotaitojensa sekä terveen itseluottamuksen lisäksi pitkän pinnan. 

Kaluston puolesta Italia soveltuu parhaiten retkeilyautolla sekä pienemmän luokan asuntoautolla reissaajille. Mitä enemmän oma menopeli muistuttaa kokoluokaltaan Concorde Lineria, sitä vähemmän suosittelisin seikkailua Italian monimuotoisille, yllätyksiä täynnä oleville teille. 

Bloggaajan ja Craigin selfie venetsialaisella sillalla.
Hengissä selvittiin ja Fridakin (ainakin lähestulkoon) ehjänä – se on pääasia. Grazie, Italia!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *