borderterrierin pentu istuu matkailuauton penkillä.

Vanlife koiranpennun kanssa – kesäinen roadtrip Saimaan maisemiin

Tämä tässä on Vasco

8-viikkoinen borderterrierin pentu istuu retkeilyautossa.

Virallisesti Funky Fellow’s Targetman. Laumamme juniori sai kutsumanimensä kuuluisan portugalilisen tutkimusmatkailijan ja löytöretkeilijän, Vasco Da Gaman mukaan. Ajattelimme, että nimi saattaa hyvinkin olla tässä tapauksessa enne.

Yhtenä tärkeimmistä tavoitteistamme pennun suhteen oli alusta alkaen varmistaa, että uusin perheenjäsenemme tottuisi campervanissa matkaamiseen ja olemiseen niin nopeasti ja vaivattomasti kuin suinkin. Vascon tullessa taloon tulevaisuuden suunnitelmamme olivat nimittäin jo selvillä ja pakuprojektimme täydessä vauhdissa. 

Nykyisin Vasco rakastaa campervania niin paljon, että aina ulos mentäessä se juoksee toiveikkaasti automme luokse – ilmeisesti uudet seikkailut mielessään. 

Aikuinen borderterrieri haistelee kolmeviikkoista pentua.
Isän ja pojan ensikohtaaminen.

Tässä postauksessa selviää, kuinka laumamme juniorista kasvoi alle kolmen kuukauden ikäisenä mallikelpoinen vandog-reissaaja, joka tuntuu nauttivan campervan-elosta ja tien päällä olosta yhtä paljon kuin omistajansakin! 

Kuinka Vasco tuli taloon

Vasco oli tavallaan onnekas vahinko. Emme olleet suunnitelleet perheenlisäystä, vaan olimme valmistautuneet lähtevämme tien päälle reissuhaavettamme toteuttamaan kolmisin Craigin ja Torreksen kanssa. 

Sitten kohtalo puuttui peliin. Tämä tapahtui treffikutsun muodossa, jonka Torres sai yllättäen maaliskuisissa agility-kisoissa erään viehättävän narttu-borderin luokse. 

Olen aina sanonut, että jos Torres sattuisi saamaan jälkikasvua, olisi mun pakko heittää romukuoppaan ehdoton ei pentua -julistukseni. Periaatteista viis, en vaan voisi missata tilaisuutta ottaa laumaamme elämäni koiran omaa jälkeläistä. 

kaksi borderterrieriä campervanin sängyllä.

Hauska sattuma sinänsä, että kaksi elämämme käänteentekevää tapahtumaa – Ford Transitimme koeajo sekä Torreksen treffikutsu – tapahtuivat saman päivän aikana maaliskuussa 2020. Seuraavalla viikolla iskivät muuten koronarajoitukset, ja normaali elämä, life as we knew it, päättyi.

Ja niinhän siinä sitten tietenkin kävi, että kaksi kuukautta myöhemmin, eräänä toukokuisen aamuyön tunteina, Torreksesta tuli kuuden pienen pennun isä. 

kolmeviikkoinen borderterrierin pentu.
Ensikohtaamisesta lähtien oli selvää, että hän on Vasco – laumamme neljäs tuleva seikkailija.

Sillä hetkellä kun ensimmäinen urospentu putkahti maailmaan, tiesimme että suunnitelmiimme oli tullut muutos. Meitä olisikin jatkossa neljä, ja pieni matkakotimme saisi tehdä tilaa vielä yhdelle karkeakarvaiselle lauman jäsenelle. 

Operaatio vandog

Kun Vasco liittyi seitsemänviikkoisena laumaamme heinäkuun alussa, oli pakuprojekti jo hyvässä vaiheessa. Olimme muun muassa tehneet paria viikkoa aikaisemmin juhannuksena  ensimmäisen useamman yön pituisen testimatkamme Porin Yyterin, Rauman, Tammisaaren ja Hangon maisemiin. 

Torres on ollut aina äärettömän helppo ja mukautuvainen matkaseuralainen. Se suorastaan nauttii autossa matkustamisesta. Torreksen lempipuuhaa on katsella ulos ikkunasta, ja vanissamme onkin sille monta mieluista näköalapaikkaa. Torres ei stressaa matkanteosta tai maisemanvaihdoksesta, vaan osaa ottaa rennosti niin matkanteon aikana kuin määränpäähän saavuttaessakin. 

borderterrieri ja kahvikuppi retkeilyauton sängyllä.
Torres nauttimassa aurinkoisesta keskikesän aamusta Tammisaaren puskaparkissa.

Olisikin ollut hyvin ongelmallista, jos tuorein lauman jäsenemme ei olisikaan sopeutunut ollenkaan Transitissamme matkustamiseen ja olemiseen. Muun sosiaalistamisen ohella päätimmekin alkaa totuttaa pikku Vascoa heti pienestä pitäen retkeilyautossa oloon ja matkantekoon. 

Borderterrierin pentu retkeilyauton sängyllä.

Ensin annoimme Vascon vain haistella ja tassutella campervanissa vapaana ihan vain pihan parkissa ollessamme. 

borderterrierit campervanin eteisessä.
Ensimmäistä kertaa campervaniin tutustumassa.

Ensimmäiset ajomatkat pidimme lyhyinä. Vasco matkasi omassa pienessä kuljetuskopassaan ohjaamon takana. Sillä oli tapana protestoida ensin äänekkäästi ja raapia koppansa ovea. Emme olleet huomaavinamme mielenosoitusta ja pian vikinä loppuikin ja hiljaisuus laskeutui. Vaikutti siltä, että Vasco oppi nukahtamaan moottorin rauhoittavaan hyrinään. 

pieni borderterrierin pentu istuu kuljetuskopassa.

Ensimmäisen yön vietimme campervanissamme Vascon ollessa vajaat kahdeksan viikkoa vanha. Taisi olla neljäs yö Vascon uudessa kodissa. Vanhempani olivat vuokranneet kesälomareissullaan pienen mökin noin 15 minuutin ajomatkan päästä Porvoosta. Ajoimme mökille viettämään lauantai-iltaa porukalla ja puolen yön aikoihin vetäydyimme yöpuulle Transitiimme. 

kaksi borderterrieriä ja pariskunta campervanin sängyllä.
Mökin pihassa lauma kasassa.

Vasco oli varmasti ihan poikki riehuttuaan koko illan äidin 1-vuotiaan Mörkö-borderterrierin kanssa. Se nukkui koko yön sikeästi omassa kuljetuskopassaan. Vasta 5-6 aikoihin aamulla Vasco tassutteli jalkeille kertoakseen, että sen piti päästä tarpeilleen. Ensimmäinen yön yli campervan-kokeilumme pennun kanssa oli onnistunut täydellisesti. 

borderterrierin pentu nukkuu pöydällä pelikorttien keskellä.
Riehumisen ja kortinpeluun uuvuttama pentu.

Ensimmäinen miniloma Itä-Suomessa: Repovesi, Puumala, Savonlinna, Punkaharju ja Parikkala

Ensimmäisen kunnon matkamme aika koitti elokuun alussa Vascon ollessa vajaan kolmen kuukauden ikäinen. Matkareittimme vei meidät Repoveden kansallispuiston kautta Saimaan maisemiin, sieltä Olavinlinnan kupeeseen sekä lopuksi Punkaharjun idyllisen maisemareitin kautta Parikkalan kautta takaisin Porvooseen. 

kartta, matkareitti.

Vasco oli tässä vaiheessa jo kasvanut ohi pentukopastaan. Se reissasi nyt tyytyväisenä Torreksen kanssa kevythäkissä, jolle sattui olemaan hyvä tukeva tila ruokaryhmän penkkien välissä pöydän alla. 

Kaksi borderterrieriä istuu rantakalliolla Repoveden kansallispuiston maisemissa.
Pojat iltakävelyllä Repoveden kansallispuistossa.

Yövyimme kauniissa ja rauhallisissa puskaparkeissa muun muassa Repoveden kansallispuiston parkkipaikalla sekä Puumalassa Saimaan rannalla. Myös yöpyminen Olavinlinnan viereisellä parkkipaikalla Savonlinnan keskustan kupeessa sujui yllättävän rauhallisissa tunnelmissa. 

nuori nainen ja borderterrierin pentu Repoveden kansallispuiston riippusillalla.
Repoveden kansallispuiston riippusilta ei hätkähdyttänyt pientä seikkailijaa.

Muutamien kilometrien patikkareissuilla oli hyvä totuttaa Vascoa myös vapaana oloon. Se seurasi vapaana ollessaan laumaansa reippaana ja kuuliaisena. Uimaan Vasco ei sen sijaan innostunut. Craig ja Torres puolestaan uivat tyyliin joka ikisessä vastaan tulevassa järvessä, yleensä monta kertaa päivässä. 

Borderterrierin pentu Puumalan laavulla kesäisessa järvimaisemissa.
Näin upea, uutukainen laavu löytyi Puumalasta Saimaan rannalta.

Puumalassa onnistuimme löytämään harvinaisen ihanan puskaparkin. Se sijaitsi aivan Saimaan rannalla ja paikan päältä löytyi muun muassa vedenottopiste sekä tilava, hajuton ja siisti yleinen ulkokäymälä. Muutaman sadan metrin päässä sijaitsi upouusi laavu, jossa oli hyvät ulkokeittomahdollisuudet, useampi nuotiopaikka ja upea maisema Saimaalle. 

retkeilyautosta avautuva maisema Saimaa-järvelle.

Päiväsaikaan laavu oli ahkerasti retkeilijöiden käytössä, mutta illan tullen saimme laavun kokonaan itsellemme. 

viinilasi Saimaan järvimaisemassa.
Malja täydelliselle kesäviikonlopulle.

Oli ihanaa viettää lämmin elokuinen ilta viiniä siemaillen, burgereita kokkaillen, iltauinnilla kastautuen ja luonnon äärellä oleillen seesteisen järvimaiseman äärellä. Varsinaista puskaparkkeilun parhautta!

viinilasilliset ja itsetehdyt ruisburgerit laavun pöydällä.
Vege-ruisburgerit valmistumaisillaan.

borderterrierin pentu ilta-auringossa Saimaan maisemissa.

nuori nainen ja borderterrierin pentu auringonlaskumaisemissa Saimaa-järven rannalla.
Campervanilla matkatessa päivät kuluvat pitkälti ulkona. Illan tullen kumpikin koira käpertyi aina väsyneenä unten maille. Vasco oppi kömpimään oma-aloitteisesti kevythäkkiinsä nokosille aina, kun sitä alkoi väsyttää. 
campervan auringonlaskussa Saimaan rannalla.
Näissä maisemissa oli rauhaisaa käydä yöpuulle.

Puumalaan kesäaikaan suuntaaville on muuten pakko antaa suositus ihanasta luontokohteesta nimeltään Norppapolku! Se on Saimaan kimmeltäviä vesireittejä seuraileva, kaikkiaan 13 kilometrin pituinen kaunis luontopolku Reitin varrella on muutama tulistelupaikka sekä neljä uimarantaa.

nuori nainen ja kaksi koiraa Saimaan maisemissa.

Suurimmaksi osaksi helppokulkuinen reitti muodostuu kaikkiaan kolmesta eri rengasreitistä, jotka voi kulkea myös erikseen. Kaikilla näillä rengasreiteillä on omat maisemalliset erityispiirteensä. Koko luontopolun kiertoon kannattaa varata aikaa muutamat uima- ja levähdyspaussit huomioiden nelisen tuntia.

Itse päätimme kulkea reitin kahdessa osassa, noin 3 ja 10 kilometrin pätkissä. Annoimme luonnollisesti Vascon päättää vauhdin. Muutamat viimeiset kilometrit 10 kilometrin kierroksesta se matkusti sylikyydillä, muutoin se eteni reippaasti laumansa mukana omin vikkelin pikku jaloin.

Välillä pysähdyttiin eväs- uinti- ja mustikanpoimintatauoille. Kumpikin koira söi mustikoita suoraan mättäästä.

nuori nainen ja kaksi borderterrieriä Saimaa-järven maisemissa.

Kaikista sykähdyttävin reitin osuus oli ehkäpä neljän kilometrin pituinen Kaivannonkieppi, jossa sai kulkea kauniita kallioisia rantamaisemia. Tämä reitti kulki suoraan puskaparkkimme vierestä, joten pystyimme aloittamaan retkemme suoraan tukikohdastamme.

Kevyt itsekokattu salaattilounas.
Nopea ja kepeä campervan-lounas à la Craig.

Retkeilyn jälkeen nautimme aurinkoisesta lounashetkestä ja jatkoimme sen jälkeen matkaa täydellisessä kesäsäässä kohti Savonlinnaa. Parkkeerasimme vanimme Olavinlinnan edustalla sijaitsevalle ilmaiselle parkkipaikalle järvimaiseman äärelle; vain kymmenien metrien päähän eloisista kesäravintoloista.

borderterrierin pentu ja Olavinlinna.

Teimme parin kilometrin mittaisen kävelykierroksen kesäisen Savonlinnan rantakaduilla kauniissa kesäillassa. Pysähdyimme muutamassa paikassa  virvoittaville olusille ja lopuksi nautittiin illallinen koiraystävällisen Street bar & restaurant Sarastron terassilla. Tämä suositun oloinen kesäravintola sijaitsi ihan vastapäätä parkkipaikkaa, jossa majoituimme.

kaksi nukkuvaa borderterrieriä terassilla.
Pojat ottivat rennosti Olutravintola Sillansuun terassilla.

Rantabulevardi hiljenytyi ravintoloiden sulkeuduttua ja nukuimme hyvät yöunet Olavinlinnan kupeessa.

Olavinlinna ja järvimaisema illan hämärtyessä.
Maisema majapaikastamme Olavinlinnalle illan hämärtyessä.

Seuraavana aamuna nautimme rauhallisen aamukahvihetken kahvila Saiman terassilla. Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Punkaharjun Harjutien idyllisiä maisemia.

Hotelli Punkaharju.

Punkaharjulla oli pakko pysähtyä kuuluisalla Punkaharjun Valtionhotellilla (nykyisin Hotelli Punkaharju). Craig ja Torres kävivät jälleen kerran uimassa hotellin vierasvenelaiturin kupeessa meikäläisen ja Vascon paistatellessa päivää rantakallioilla.

Punkaharjun järvimaisemaa, rantakallio sekä purjevene.

Uinnin jälkeen ehdotin, että poikkeaisimme hotellin terassilla virkistävillä mocktaileilla. Paikka hurmasi viihtyisyydellään ja drinkkien jälkeen houkutus kasvoikin liian suureksi; päätimme hemmotella itseämme ja nauttia paikan päällä myös kolmen ruokalajin lounasmenun.

Hotelli Punkaharjun jälkiruoka.
Hotelli Punkaharjun lounasmenu hyödynsi lähiruokaa ja luonnon raaka-aineita kauniilla ja maistuvalla tavalla.

Meidän ohjattiin koirinemme sisään salin puolelle, josta saimme seurueellemme rauhallisen pöydän. Koirat huomioitiin paitsi vesikupilla, myös makupaloin ja pehmeällä koiranpedillä, johon Vasco jonkin ajan päästä kävikin päiväunille.

borderterrierin pentu nukkumassa koiranpedillä Hotelli Punkaharjun ravintolassa.

Hotelli Punkaharju saakin multa täyden suosituksen paitsi koirien mallikelpoisesta huomioimisesta, myös ruoasta ja hyvästä, mutkattomasta palvelusta. Paikka on hieno ja historiallisesti kiinnostava – sen sisustuksessa näkyy myös selkeästi sen nykyisen omistaja Saimi Hoyerin tyyli ja kädenjälki. Täällä kannattaa ehdottomasti poiketa Punkaharjun sykähdyttävissä maisemissa liikkuessaan!

Hotelli Punkaharjun sisätiloista.
Hotelli Punkaharjun ravintolasalin sisustustyyliä.

Viimeisen reissumme yön vietimme maksuttomassa idyllisessä Parikkalan matkaparkissa (pisteet Parikkalan kunnalle tästä hienosta mahdollisuudesta!). Tapasimme täällä myös muutamia muita retkeilyhenkisiä kotimaan matkailijoita. Muutamat heistä kävivät uteliaina ihastelemassa itse tuunaamiamme Transitin sisätiloja. Rauhalliset, hyväkäytöksiset koirat saivat kehuja.

Ford Transit retkeilyauto ja kaksi borderterrieriä Parikkalan matkaparkissa.
Parikkalan matkaparkki.
borderterrierin pentu ja patsas Parikkalan patsaspuistossa.
Omintakeisessa Parikkalan patsaspuistossa riitti ihmeteltävää.

Pieni reissukonkari

Elokuun lopussa alkoi viimein varsinainen kesälomamme. Sen kunniaksi otimme suunnaksi kolmeksi viikoksi – ei Pohjois-Norjaan kuten suunnitelmissa oli koko ajan ollut – vaan tuoreista matkustusrajoituksista johtuen kohti kotimaan kaukaisimpia ja eräitä hienoimpia kohteita aivan kaukaisinta Lappia myöten. Vajaa nelikuukautinen Vasco oli tässä vaiheessa jo varsinainen reissukonkari. 

Vasco on kaiken kaikkiaan osoittautunut nuoresta iästään huolimatta mahtavat reissukoiran ominaisuutensa  – ehkäpä osittain isänsä esimerkkiä seuraten. Se oppi pienestä pitäen matkaamaan Torreksen tapaan kiltisti ja rennosti ilman minkäänlaista levottomuutta kevythäkissä, vaikka ajomatkat ovat venyneet toisinaan useiden tuntien mittaisiksi. 

Kaksi borderterrieriä campervanin sängyllä.

Vasco on sopeutunut myös mainiosti rajoitettuun elintilaan vanin sisätiloissa oleskellessamme. Se ei myöskään ole kertaakaan tehnyt tarpeitaan auton sisätiloihin. 

kaksi borderterrieriä auton etuistuimella.

Tulevia, entistäkin pidempiä reissuja silmällä pitäen haaveissamme oli saada Torreksen tapaan helppo ja rento reissukoira, joka sopeutuisi vaivatta retkeilyautolla matkusteluun ja siinä elämiseen. Tämä toiveemme näyttää täyttyneen paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. 

bloggaaja sekä kaksi borderterrieriä campervanin sängyllä.
Näiden kavereiden kanssa on ilo suunnitella myös tulevia seikkailuja!

Vinkit pennun campervan-eloon opetteluun:

  • Aloita matkailuautoon totuttelu mahdollisimman aikaisin! Mihin pentu tottuu nuorena on sille tuttua ja luonnollista aikuisenakin.
  • Aloita totuttelu ihan lyhyillä, esimerkiksi kauppamatkoilla, ja pidennä ajojen kestoa pikku hiljaa. 
  • Anna pennulle jokin turvallinen paikka matkustaa, kuten kuljetuskoppi tai kevythäkki, johon se voi matkan aikana rauhoittua. Yksi vaihtoehto on totuttaa pentu pienestä alkaen koiran turvavöihin.
  • Älä huomioi pentua sen mahdollisesti vinkuessa tai haukkuessa. Kun pentu tottuu, ettei se saa huomiota, se yleensä lopettaa epätoivottavan käytöksen nopeasti.
  • Matkailuautolla ajot voi yhdistää johonkin pennulle hauskaan tapahtumaan; esimerkiksi koirapuistossa vierailuun tai meidän tapauksessa agility-treeneihin. Tosin tämä voinee joillain pennuilla ruokkia myös yli-innokkuutta ja malttamattomuutta ajon aikana… 
  • Opeta pennulle pienestä pitäen muutamat hyödylliset käskyt; esimerkiksi “odota” ja “saa tulla” -käskyillä voi varmistaa, ettei koira opi roikimaan autosta ulos omia aikojaan heti ovien avauduttua, vaan vasta kontrolloidusti luvan kanssa.
  • Tämän pitäisi olla kaikille koiranomistajille täysin selvää, mutta tuntuu ettei tätä voi silti koskaan liikaa korostaa: Älä KOSKAAN jätä pentua tai aikuistakaan koiraa yksin  autoon lämpimällä kesäsäällä!

Leave a Comment

Your email address will not be published.