Vanlife Marokko – kattavat vinkit elämäsi seikkailuun!

Marokko – ennakkoluulottoman matkaajan aarreaitta

Marokko: tuo jännittävä ja eksoottinen maa, joka huokuu vuosisatojen ja -tuhansien takaista rikasta historiaa. Maailmankolkka, jossa afrikkalainen, eurooppalainen ja islamilainen kulttuuriperintö kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla, ainutlaatuisella tavalla.

Maa, jonka pystyy näkemään paljain silmin Etelä-Espanjan suunnilla Välimerelle tähyillessä, ja jonka erottaa Euroopan mantereesta vain puolitoistatuntinen lauttamatka – mutta joka kuitenkin tarjoaa reissaajalle Euroopan matkakohteisiin verrattuna täysin toisenlaisen maailman.

Matkasimme retkeilyautollamme Marokkoon helmikuussa 2024 ja vietimme maassa lopulta kuukaudenpäivät. Alun perin olimme arvioineet, että todennäköisesti pari kolme viikkoa Marokossa tulisi olemaan meille tarpeeksi.

Toisin kuitenkin kävi. Joistakin haasteista huolimatta Marokko onnistui pitämään meidät otteessaan sen verran tiukasti, että kun otimme suunnan takaisin kohti tuttua ja turvallista Eurooppaa, oli maaliskuu kalenterissa jo pitkällä ja muslimien pyhä kuukausi ramadan alkamaisillaan.

Tässä postauksessa jaan yleistä Marokon matkailuinfoa ja omakohtaisiin kokemuksiini perustuvia vinkkejä, kuinka valmistautua ja varautua omaan elämykselliseen Marokon matkaasi!

Matkailuautoilu on oivallinen tapa päästä tutustumaan Marokkoon ja sen kulttuuriin, luontoon ja asukkaisiin pintaa syvemmälle. Suosittujen turistikohteiden ulkopuolella avautuu hyvin toisenlainen Marokko.

Postaus on kirjoitettu matkailuautoilijan näkökulmasta, mutta myös muut Marokon matkaajat voivat saada hyödyllisiä vinkkejä matkaan!

Postauksen sisältö:

1. Marokon matkaajan muistilista

• Facebook-ryhmään liittyminen
• koirien valmistautuminen matkaan
• Green Card
• lauttaliput
• Drone-lennokin säilytys
• Vesi
• Kauppareissu
• Puskaparkki ennen lauttamatkaa

2. Lauttamatka ja rajamuodollisuudet

3. Yleistä Marokon matkailuinfoa

• Milloin matkustaa Marokkoon
• Valuutta, raha ja hintataso
• Kieli
• Kulttuuri ja uskonto
• Puskaparkkeilu Marokossa
• Marokon leirintäalueet
• Netti
• Turvallisuus Marokossa
• Naisena Marokossa
• Marokon lapset
• Koirien kanssa Marokossa
• Marokon ravintolat
• Tiet, liikenne ja ajaminen
• Shoppailu Marokossa
• Eläineettinen matkailu Marokossa

4. Sopiiko Marokko matkailuautolla koettavaksi minulle?

Marokon kohdevinkeistä pääset puolestaan lukemaan tästä postauksesta!

Hei muuten! Onko sulla etsinnässä Marokon matkaa tai muita seikkailuja varten matkavakuutus, joka:

• on helppo tilata ilman työläitä terveysselvityksiä muutamissa minuuteissa
• joustaa matkasi keston mukaan ja jonka voit ottaa myös jo alkaneelle matkalle
• ei edellytä vakituista osoitetta Suomessa
• on voimassa kerrallaan jopa 12 kuukautta
• on räätälöitävissä kätevästi mieleiseksesi erilaisten lisäturvien avulla
• tarjoaa kattavan terveysturvan ilman omavastuuta lähes kaikkialla maailmassa
• tarjoaa luotettavan ja nopean korvauskäsittelyn (testattu ja toimivaksi todettu henkilökohtaisesti!)

Siinä tapauksessa voit päättää etsinnät tähän ja liittyä SafetyWing-matkavakuutusyhtiön alati kasvavaan reissuyhteisöön! Tutustu SafetyWingin Nomad Essential -vakuutukseen lisää tästä matkavakuutusaiheisesta postauksestani, tai klikkaa tästä itsesi suoraan SafetyWingin sivuille! (affiliate-linkki)

Marokon matkaajan muistilista

Facebook-ryhmään liittyminen

Jos olet Facebookissa, kannattaa liittyä hyvissä ajoin Vanlife – Morocco -nimiseen ryhmään. Täällä kansainvälisessä keskusteluryhmässä lukuisat matkailuautoilijat jakavat Marokon matkailuun liittyviä hyödyllisiä vinkkejä ja kokemuksia!

Koirien valmistautuminen matkaan

Mahdollisten koirien osalta Marokon reissun suunnittelu pitää aloittaa hyvissä ajoin: koiralle tulee hankkia etukäteen jostain EU-valtiosta titer-testi, jolla testataan rabieksen vasta-aineiden riittävyys koiran veressä. Testauksen ja rabiesrokotuksen välillä pitää olla kulunut vähintään 30 päivää.

Me hoidimme Torreksen ja Vascon titer-testit kuntoon Portugalin Ericeirassa marraskuussa 2023. Testaus maksoi Doc Strange Vet Services -nimisellä klinikalla noin 130 euroa per koira (mikä on kyseisestä testistä suht edullinen hinta – vaikkapa Espanjassa samaisesta testistä voi kuulemma joutua pulittamaan jopa 200 euroa), ja testituloksia piti odotella saapuvaksi lissabonilaisesta laboratoriosta kuukaudenpäivät. Kuulemani mukaan testitulokset saapuvat usein tätä nopeammin, mutta kannattaa tosiaan varautua siihen, että niiden valmistumisessa saattaa kestää.

Tulosten saavuttua eläinlääkäri antoi meille todistukset koiriemme veriarvojen riittävästä rabieksen vasta-ainepitoisuudesta ja merkkasi testituloksen myös koiriemme passeihin. Pyydä todistus varmuudeksi eläinlääkäriltä myös pdf:nä sähköpostiisi siltä varalta, että paperinen versio sattuu hukkumaan (nimimerkillä kokemusta on…).

Titer-testi on suht kallis toimenpide, mutta testitulos on voimassa ikuisesti niin kauan, kuin koiran rabiesrokote pidetään voimassa. Samaa testitulosta voi siis hyödyntää muuallekin ei-rabiesvapaisiin maihin, kuten Turkkiin, matkatessa!

Kukaan ei muuten ollut kiinnostunut meidän koiriemme titer-testituloksista tai muistakaan dokumenteista Marokkoon mennessä tai sieltä palatessa – ja tämä on kuulemma vahva pääsääntö. Titer-testitulosta ja koirien asianmukaisia papereita valvotaan käytännössä pistokokein.

Ei kannata kuitenkaan luottaa tuuriinsa, vaan pidä huoli, että rakkaan lemmikkisi paperit ovat varmasti kunnossa – kukaan ei varmasti tahdo koiraansa karanteeniin tai pahimmillaan lopetettavaksi  raja-asemalla sen vuoksi, että vaikkapa tarvittava titer-testitulos puuttuu!

Lisäksi koirat tarvitsevat juuri ennen matkaa espanjalaisesta eläinlääkäristä terveystodistuksen. Tätä todistusta varten eläinlääkärissä, Veterinario Brulinan klinikalla Algecirasissa, tiedusteltiin koiriemme titer-testituloksia, ja tätä koskevat dokumentit myös tarkastettiin klinikalla huolellisesti.

Terveystodistusten kanssa piti mennä Algecirasin satamassa sijaitsevaan Inter-border Post (PIF) -nimisen viranomaisen luokse, missä saimme koirien terveystodistuksia vastaan jonkinlaiset koirien maastavientiluvat. Tämä maastavientilupa on voimassa vain 24 tuntia sen myöntämisestä, mutta kuten aiemmin mainitsin, tästä eteenpäin kukaan ei ollut kiinnostunut koiriemme dokumenteista koko matkan aikana.

Green Card

Tilaa ajoneuvosi vakuutusyhtiöstä Green Card ja tsekkaa, kuuluuko Marokko varmasti vakuutuksesi Green Card -valtioihin, vai pitääkö liikennevakuutus hankkia Marokon rajalta. Ainakin Pohjolan asiakkaana Green Cardin voi tulostaa itselleen suoraan palvelun verkkosivuilta.

Lisäksi mukana on luonnollisesti oltava ajoneuvon rekisteriotteen tekninen osa, jonka saa tilattua maksutta Traficomin sähköisestä palvelusta tai katsastuskonttorilta. 

Ethän unohda myöskään henkilökohtaista vakuutusturvaasi! Suositukseni toimivasta ja luotettavasta matkavakuutuskumppanista pääset lukemaan tästä postauksesta!

Lauttaliput

Kannattaa aloittaa Marokon matkan oragnisointi vierailemalla Carlosin toimistolla (löytyy Google Mapsista nimellä Viajes Normandie Agence CARLOS GUTIERREZ) Algecirasin satamakaupungissa Espanjassa.

Täältä saat kaiken tarvittavan: lauttaliput, käteistä valuuttaa ja SIM-kortin  – mahdolliseseti koirallesi jopa eläinlääkärin terveystarkastuksen. Tarvittaessa toimisto myös säilyttää drone-lennokkisi ilmaiseksi Marokon reissusi ajan – dronen maahantuonti Marokkoon ilman erikseen haettavaa lupaa kun on ankarasti kielletty.

Virkailija toimistolla ei välttämättä puhu juuri englantia, mutta palvelu on äärimmäisen ystävällistä ja henkilökunta huolehtii tarvittaessa Googlen kääntäjän avulla siitä, että kumpikin osapuoli tulee riittävästi ymmärretyksi.

Meille myytiin Carlosin luona Balearia-nimisen lauttayhtiön liput Algeciras-Tanger Med -nimiselle reitille. Menopaluu-lippu maksoi kahdelta hengeltä, kahdelta koiralta ja 5,5 metriseltä Ford Transitilta 280 euroa. Hinta on kuulemma erittäin kilpailukykyinen siihen verrattuna, että lippunsa ostaisi vaikkapa suoraan satamasta.

Sekä meno- että paluupäivä olivat ainakin meidän lipussamme avoimia, mikä on suuri plussa: tällöin Marokon matkan pituus joustaa mielen mukaan! Itse lauttakokemuksesta pääset lukemaan lisää tuonnempana.

Kannattaa ostaa Carlosin luota myös marokkolainen SIM-kortti, jossa on ainakin vähän dataa, jotta pärjäät siihen saakka, että saat hankittua paikallisen SIM-kortin Marokon päässä. Me hankimme Carlosilta viisi gigaa sisältävät Maroc Telecomin SIM-kortit kymmenellä eurolla kappale. Lopulta näissä korteissa olikin luultua enemmän dataa, ilmeisesti noin kymmenen gigaa. Lisäksi pystyimme myöhemmin Marokossa lataamaan kätevästi lisää dataa näihin samaisiin SIM-kortteihin.

Älä osta SIM-korttiasi Marokon satamassa pyöriviltä kaupustelijoilta – nämä diilit eivät ole yleensä luotettavia!

Marokko on myös käteisen luvattu maa, ja korttimaksut käyvät lähinnä Carrefour-supermarketeissa ja joillakin huoltoasemilla. Vaihda vähän dirhameja valmiiksi Carlosin luona, kurssi on täällä kohtuullinen – varsinkin kun ottaa huomioon, että rahan nostaminen automaatista maksaa Marokossa aina jokusen euron.

Lisäksi saimme Carlosilta mukaan kaupan kylkiäisiksi punaviinipullon, keksipaketin ja Craigille passikotelon. Mitä enempää voi lauttalippujen diileriltä toivoa?

P.S. Marokkoon pääsee Algecirasin lisäksi matkaamaan myös ainakin Tarifan satamasta. Nämä lauttaliput ovat kuitenkin ilmeisesti huomattavasti kalliimpia ja suosittelenkin matkustamaan Marokkoon suosiolla Algecirasista käsin.

Drone

Drone-lennokit ovat kokoon katsomatta kiellettyjä Marokossa ilman asianmukaista lisenssiä, joka pitää anoa etukäteen. Muista siis jättää mahdollinen drone-lennokkisi säilytykseen Marokon reissun ajaksi! Jos jäät kiinni dronen salakuljettamisesta maahan, voi edessä olla oikeasti vaikeuksia. Jos hankit lauttalippusi Carlosilta (ks. edellinen kohta), hän säilyttää dronea puolestasi veloituksetta.

Jos drone kuitenkin unohtuu epähuomiossa matkaan, sen voi ilmeisesti luovuttaa hallustaan seuraamuksitta vielä Marokon raja-asemalla.

Vesi

Täytä ajoneuvosi vesitankki piripintaan Espanjan puolella! Marokon hanavesi on hyvin suolaisen makuista, eikä juomakelpoista. Me täytimme raikasvesisäiliömme Marokossa ainoastaan epäekologisista ja kalliinpuoleisista muovisista vesikanistereista. Eurooppalaista juomakelpoista hanavettä osaa Marokon jälkeen arvostaa jälleen ihan eri tavalla.

Kauppareissu

Käy supermarketissa ostamassa kaikkia lempiherkkujasi, joita ei välttämättä ole Marokossa saatavilla, tai ne ovat vähintäänkin huomattavasti kalliimpia kuin Euroopassa. Ainakin kasvisproteiini, juustot, kasvismaidot, pekoni, olut, viini ja mahdolliset muut viinakset kannattaa hankkia Espanjan puolelta.

Virallisesti Marokkoon ei saisi ilmeisesti viedä alkoholia kuin muutaman hassun litran per henkilö, mutta tätä ei käytännössä valvota matkailuautojen osalta lainkaan. Kun meidän pakuun vilkuiltiin Marokon tullissa, meiltä kysyttiin vain, onko meille mukana aseita tai droneja (ja tietenkin vastauksemme kuului ”yes yes, we have many weapons – and drugs too!”) – alkoholista tai sen määrästä ei siis oltu kiinnostuneita lainkaan.

Jotkut raahaavat Marokkoon kuulemma viiniä ja olutta suorastaan laatikoittain, ja alkoholia voi käyttää ilmeisesti paikoitellen myös maksuvälineenä. Meillä oli mukana jokunen Portugalista tuliaisiksi hankittu viinipullo ja yhden käden sormin laskettava määrä oluttölkkejä.

Puskaparkki ennen lauttamatkaa

Algecirasissa on useampi potentiaalinen (ei kaunis, mutta käytännöllinen) puskaparkki ennen tai jälkeen lauttamatkan tapahtuvaan yöpymiseen. Me tykästyimme Calle Rosa de los Vientos -kadulta löytyvään rauhalliseen kadunvarsiparkkiin, jossa yövyimme sekä ennen että jälkeen Marokon lautan, ja josta ajaa lauttaterminaaliin alle kymmenessä minuutissa.

Täällä on leikkipuiston (Parque Infantil Puerto Deportivo) vieressä myös vesihana, joka joskus toimii, joskus ei. Meitä onnisti täyttää täällä vesitankkimme raikkaalla juomavedellä ennen Marokkoon suuntaamista. Muutoin vesipisteet Algecirasissa ovat hieman tiukassa.

Lauttamatka ja rajamuodollisuudet

Suosittelen lähtemään liikkeelle kohti Marokkoa aamulla ja pyrkimään ottamaan jonkin päivän ensimmäisistä lautoista. Virallisesti lauttoja pitäisi kulkea päivittäin seitsemän kappaletta per suunta kello 04:00 ja 22:00 välillä.

Oikeasti kukaan ei näytä tietävän, monelta lautta todellisuudessa irtoaa satamalaiturista ja kuinka monta lauttaa päivittäin seilaa; meidän lauttamme olivat kumpaankin suuntaan myöhässä useita tunteja. Pitkää pinnaa ja malttia siis mukaan!

Matkasimme Marokkoon Algrecirasista Balearia-nimisellä lauttayhtiöllä. Suunnittelimme ottavamme kello 10:00 lähtevän lautan lauantaiaamuna. Koirien maastavientiluvat olimme hakeneet valmiiksi satamasta edellisenä iltapäivänä. Satamaan neuvottiin saapumaan paikalle viimeistään tuntia ennen lähtöä, ja lauttamatkan piti kestää puolitoista tuntia.

Todellisuus: Pääsimme lähtemään satamasta kohti Marokkoa vasta joskus puoli kolmen jälkeen iltapäivällä.

Menomatkalla koirat saivat liikkua lautalla kanssamme vapaasti jopa ravintolan ja kahvilan tiloissa. Lautan kahviossa ei ollut vielä Markokon hinnat, vaan ruoat ja juomat olivat suht hintavia. Lauttamatkan aikana täytimme maahantulokortit ja saimme passeihimme Marokon leimat. Seisoimme lautan ravintolan nurkkauksen passijonossa yhteensä lähes tunnin, joten kannattaa yrittää olla kärppänä paikalla, kun lautalla aletaan kuulutella ja ohjata porukkaa passinleimauspisteelle.

Tanger Medin satamaan saavuimme lopulta joskus puoli viiden aikoihin. Seuraavan puolituntisen vietimme autossa odotellen laivan alakannella, ennen kuin pääsimme purkautumaan ulos. Marokkolaisilla meinasi mennä tässä vaiheessa odotteluun totaalisesti hermot, ja ennen pitkää koko autokansi raikui kilpaa kärsimättömästi toitottavista autontorvista.

Lopulta pääsimme ajamaan lautalta ulos. Seuraavana vastassa oli rajatarkastus. Poliisikoirat nuuskivat autoja ja huomasimme, että moni paku oli sivummalla tyhjentämässä sisältöjään. Pelkäsin, että meidätkin komennettaisiin purkamaan Transitimme sisältö kokonaan ulos hämärtyvässä Marokon illassa. Siinä tapauksessa olisimme varmaan seisseet tullissa vielä keskiyölläkin. 

Onneksi ystävällisen oloiset tullivirkailijat ottivat vain Transitin rekisteriotteen ja passini tarkastukseen, pyysivät avaamaan pakun sivuoven, vilkaisivat vähän sisälle ja kysyivät, onko meillä aseita tai droneja mukana. Kuten aiemmin totesin, olimme onneksi jättäneet dronen ilmaiseen säilytykseen Espanjan puolelle ja aseitakaan ei sattumalta kannettu mukana. 

Päivänvalo alkoi hiipua ja kello lähestyä puoli seitsemää. Kun saimme (viimein) passit ja ajoneuvon rekisteriotteen takaisin, rajavartijat toivottelivat oikein ystävällisesti hyvää Marokon lomaa ja saimme ajella matkoihimme – siis sen jälkeen, kun olimme ensin jonottaneet vielä yhdelle tarkastuspisteelle, jossa piti ojentaa virkailijan nähtäväksi paperinpala (ilmeisesti oikeus ajoneuvon kuljettamiseen tai muu vastaava), jonka olimme saaneet edellisellä tarkastuspisteellä. Älä kadota tätä pientä ja mitättömän oloista paperinpalaa – sitä kysyttiin myös maasta lähtiessämme! Passimme tsekattiin Marokkoon saavuttaessa eri vaiheissa yhteensä viitisen kertaa.

Pohjolan Green Card on voimassa Marokossa, joten meidän ei tarvinnut onneksi pysähtyä ostamaan rajalta liikennevakuutusta. Käteistäkin olimme vaihtaneet jo Espanjan päässä, samoin Marokon sim-kortit. Olimme siis valmiita matkaan.

Paluumatkalla Marokosta satamaan suositellaan saavuttavan kahta tuntia ennen lautan (hyvinkin teoreettista) lähtöaikaa. Ajoneuvot skannataan Marokon päässä mahdollisten salamatkustajien ja kiellettyjen objektien varalta. Muita erityisiä muodollisuuksia emme kohdanneet – passimme tarkastettiin jälleen monta monituista kertaa, koiriemme ei kertaakaan.

Paluumatkalla lautalla oli jostain syystä tällä kertaa eri säännöt, ja koirat eivät olleet tervetulleita yleisiin tiloihin, vaan niiden kanssa piti matkustaa puolitoistatuntinen lauttamatka joko ulkona kannella tai hyvin pienellä käytävän pätkällä yhdessä muiden koiranomistajien ja nelijalkaisten perheenjäsenten kanssa. Onneksi lauttamatka ei ollut puoltatoista tuntia pidempi.

Yleistä Marokon matkailuinfoa

Milloin matkustaa Marokkoon

Me matkasimme Marokkoon helmikuun 10. päivän tietämillä ja palasimme Eurooppaan 30 päivää myöhemmin. Tämä helmi-maaliskuun vaihde oli säiden puolesta melko lailla täydellistä aikaa Marokon vierailuun!

Kuumimmillaan elohopea nousi tukahduttavaan 34 asteeseen Oualidian rannikkokylässä, mutta suurimman osan aikaa lämpötila pysytteli miellyttävässä 20-25 asteessa. Koleinta oli pohjoisessa Asilahissa, Fèsissä ja Chefchaouenissa, joissa jäätiin reilusti alle 20 asteen.

Sademäärät eivät ole valtavia: Marokossa oli liikkunut juuri ennen meidän tuloamme laaja saderintama, jonka väistyttyä emme saaneet sateita kuukauteen. Maan vehreissä pohjoisosissa sataa enemmän kuin etelässä, jossa puolestaan on paikoitellen äärimmäisen kuivaa.

Yöt eivät olleet enää tähän aikaan jäätävän kylmiä, eikä elohopea painunut missään vaiheessa lähellekään nollaa. Tosin ylängöillä ja vuoristossa voi olla vielä keväälläkin hyvin kylmää – esimerkiksi Atlasvuorilla oli pyryttänyt kunnolla lunta juuri ennen Marokkoon saapumistamme, ja monet vuoristotietkin olivat olleet lumen peitossa.

Koska pimeällä ajo Marokossa voi olla vaarallista, en välttämättä suosittele Marokkoon matkustamista joulu-tammikuussa, kun päivänvalon määrä on rajallinen: välimatkat kohteiden välillä ovat usein pitkiä ja monesti määränpäähän saavutaan vasta myöhään. Kesäkuukausina matkailuautossa matkailu näillä kulmilla on taas todennäköisesti turhan tukalaa.

Paras matkustusajankohta Marokossa erityisesti matkailuautoilijan näkökulmasta lieneekin helmi-huhtikuun ja loka-marraskuun tienoilla.

Huom! Kevätaikaan Marokossa matkaajien kannattaa tsekata muslimien uskonnollisen paaston, ramadanin, ajankohta, joka vaihtelee vuosittain. Ramadanilla saattaa olla hieman vaikutusta maassa matkailuun – tästä hieman lisää jäljempänä  ”uskonto”-osiossa.

Valuutta, raha ja hintataso

Marokko on maa, joka toimii vielä lähes sataprosenttisesti käteisellä. Pystyimme hyödyntämään korttimaksuja lähinnä Carrefour-supermarketeissa ja joillain huoltoasemilla. Muutoin piti tulla toimeen käteisellä. Saimme nostettua käteistä automaateista ongelmitta, mutta kannattaa huomioida, että jokaisesta nostosta pankki perii normaalisti useamman euron provision.

Marokon rahayksikkö on dirham. Vierailumme aikaan helmi-maaliskuussa 2024 yksi euro oli noin 10,90 dirhamia. Vaihtokurssi on siis suht helppo: vaikkapa 100 dirhamia on reilut yhdeksän euroa.

Huomaa, että 200 dirhamin seteli (vajaa 20 euroa) on paikallisten mittakaavassa suuri raha, ja läheskään kaikilla ei löydy tähän vaihtorahaa, jos kyseessä on vain vaikkapa parinkymmenen dirhamin ostos. Kannattaa siis pyrkiä rikkomaan suuret 100 ja 200 dirhamin setelit aina tilaisuuden tullen.

P.S. Muistathan aina tarkistaa saamasi vaihtorahan määrän – meillä olisi muutoin jäänyt muutaman kerran oikea summa saamatta. Ystävällinen huomautus riitti joka kerta korjaamaan tilanteen. 

Kieli

Marokossa on kaksi virallista kieltä: arabia (tarkemmin sanottuna Darija-niminen marokkolainen versio kielestä) sekä berberikieliin kuuluva tamazight, jota kirjoitetaan omin hauskannäköisin aakkosin.

Ranskaa puhuu toisena kielenään noin kolmannes 38 miljoonasta marokkolaisesta, mutta esimerkiksi kouluja käymätön väestö syrjäkylissä ja maaseudulla ei juurikaan ranskaa osaa.

Marokossa yleisesti puhuttavista kielistä suurimmalle osalle meistä eurooppalaisista helpoiten opittava ja tutuin kieli on ranska. Kannattaakin pyrkiä opettelemaan joitakin ranskan perusfraaseja ennen matkaa vaikkapa Duolingo-sovelluksen avulla – ainakin meille ranskan kielen taidoista oli Marokossa suuri hyöty!

Eräältä taksikuskilta saimme tosin sen käsityksen, että englanti olisi nykyisin syrjäyttämässä ranskan asemaa Marokon koulussa opiskeltavana vieraana kielenä. Vielä toistaiseksi englantia puhuu Marokossa hyvin harva – lähinnä kieltä kuuli puhuttavan joissain suosituimpien turistikohteiden ravintoloissa, soukeissa ja majapaikoissa.

Kulttuuri ja uskonto

Marokkolaiset ovat yleisesti hyvin ystävällistä, lämminhenkistä ja vieraanvaraista kansaa – tuskin missään muualla olemme törmänneet yhtä ystävällisiin paikallisiin! Matkailija saattaa hyvinkin saada kutsun marokkolaisen ja tämän perheen kotiin, jossa häntä kestitään ja kohdellaan kuin perheenjäsentä.

99 prosenttia Marokon väestöstä kuuluu sunnimuslimeihin. Konkreettisimmin islamin usko ilmenee katukuvassa lukuisina moskeijoina sekä viisi kertaa päivässä kaikkialla kaikuvina rukouskutsuina.

Muslimit eivät saa uskontonsa mukaan nauttia alkoholia, ja valtaosa ravintoloista ja valintamyymälöistä ei tarjoa valikoimissaan lainkaan alkoholituotteita. Carrefour-supermarketketjun suuremmista myymälöistä voi kuitenkin löytää suht laajan alkoholivalikoiman; samoin jotkut turisteille suunnatut ravintolat tarjoilevat olutta, viiniä ja muuta alkoholia.

Islamilaiseen kulttuuriin kuuluu myös säädyllinen pukeutuminen, ja Marokossa onkin fiksua kulkea julkisilla paikoilla olkapäät ja polvet peitettynä.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvat matkaajat tahtovat pitää Marokossa matalaa profiilia: seksuaalinen kanssakäyminen saman sukupuolen edustajien välillä on maassa edelleen rikos. Myös heteropareja kehotetaan välttämään hellyydenosoituksia, kuten suutelua, julkisilla paikoilla.

Joka vuosi maalis-huhtikuun aikoihin (päivät vaihtelevat länsimaisessa kalenterissa jonkin verran) Marokossa vietetään ramadania. Kyseessä on kuukauden kestävä uskonnollinen paasto, jonka aikana muslimit eivät saa syödä tai juoda päivänvalon aikana mitään – eivät edes vettä tai lääkkeitä. Iltaisin paaston päätyttyä aterioidaan runsas ateria. Myös muun muassa tupakointi ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on valoisaan aikaan kielletty.

Matkailijan näkökulmasta ramadan ilmenee siten, että moni paikallinen ravintola sulkee ovensa päiväsaikaan. Myös alkoholin anniskelu on normaaliakin rajoitetumpaa. Ramadanin aikaan myös matkailijoita kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota säädylliseen, vähintään olkapäät ja polvet peittävään pukeutumiseen. Samoin ruoan ja juoman nauttiminen paastoavien muslimien nähden voidaan tulkita välinpitämättömäksi tai jopa töykeäksi käytökseksi.

Meidät yllätti ramadanissa kellojen siirtäminen – ennen ramadanin alkua kellot näemmä siirretään tunti taaksepäin päivänvalon ja paastoajan optimoimiseksi. Onneksi puhelimemme olivat ajan hermoilla ja siirsivät itsensä omatoimisesti yön aikana tunnin taaksepäin.

Puskaparkkeilu Marokossa

Puskaparkkeilu on Marokossa verrattain vapaata ja helppoa. Täällä ei vallitse myöskään mitään Euroopassa tyypillisiä sääntöjä sen suhteen, mikä katsotaan sallituksi pysäköinniksi ja mikä taas kielletyksi leiriytymiseksi – ulkokalusteet voi siis Marokossa puskaparkkeillessaan kaivaa yleensä huoletta esiin.

Vaikka äkkiseltään ei siltä välttämättä tuntuisi, puskaparkkeilu vaikuttaa olevan Marokossa myös suhteellisen turvallista. Park4night-kommenteista päätellen poliisi saattaa paikoitellen tulla ystävällisesti ”häätämään” puskaparkkeilijan ja opastamaan tämän turvallisempaan yösijaan. En ole kuitenkaan kuullut tai lukenut juurikaan autoon murtautumiskokemuksista.

Itse suhtauduin ajatukseen Marokossa puskaparkkeilusta aluksi hieman varovaisesti – vaan eipä aikaakaan, kun löysimme itsemme jo ensimmäisestä Marokon puskaparkista. Muiden matkailuautoilijoiden läsnäolo loi tuolloin turvallisuuden tunnetta. Myöhemmin majoituimme puskaparkissa myös erämaassa, jossa ei näkynyt lähistöllä ristin sielua. Olo tuntui tästä huolimatta turvalliselta.

Puskaparkissa kannattaa pitää käden ulottuvilla pikkurahaa: toisinaan joku paikallinen tulee kauppaamaan ovelle syötävää tai muita paikallisia tuotteita sopuhintaan. Me olemme ostaneet suoraan puskaparkista käsin muun muassa crepes-lättyjä (noin 70 senttiä kappale), patongin (noin 20 senttiä) ja arganöljyä (suuri pullo reilu yhdeksän euroa).

Etenkin lasten ja koirien kanssa matkaavien kannattaa olla Marokon puskaparkeissa varovainen lasinsirujen kanssa: valitettavasti Marokon parkki- ja picnic-paikat ovat usein lasinsiruja valtoimenaan.

Lisää puskaparkkeilusta pääset lukemaan tästä kattavasta Puskaparkkeilu Euroopassa -blogipostauksesta!

Marokon leirintäalueet

Ylivoimaisesti suosituin majoitusmuotomme Euroopassa matkatessamme on puskaparkki. Marokossa reissatessamme hyödynsimme kuitenkin puskaparkkien ohella melko usein myös leirintäalueita, mikä oli tavallaan ihan virkistävää ja tervetullutta vaihtelua ainaiseen puskaparkkeiluun.

Marokon leirintäalueet:

• ovat laadultaan vaihtelevia – eivätkä hinta ja laatu läheskään aina korreloi keskenään 
• ovat hinnoiltaan joka tapauksessa edullisia, tyypillisesti 6-10 euroa yöltä ilman sähköä. 15 euroa on täällä jo kallis hinta leirinnästä. Koirista ei tarvinnut maksaa ekstraa missään.
• ovat yksinkertaisimmillaan hyvin simppeleitä, parhaimmillaan melkoisen hulppeita uima-altaineen, ravintoloineen ja erilaisine palveluineen. Viiden tähden leirintäkokemus on mahdollista saada parhaimmillaan alle kymmenellä eurolla.
• sisältävät pääsääntöisesti länsimaisen WC:n, ja suihkusta tulee yleensä kuumaa vettä.
• maksetaan melkeinpä poikkeuksetta käteisellä – kuten lähes kaikki muukin Marokossa

Tarkempia leirintäaluesuosituksia pääset lukemaan tulevasta Marokon kohdevinkit -postauksesta!

Netti

Emme ottaneet Marokon matkaa varten lomaa yrittäjän velvollisuuksistamme, vaan työskentelimme Craigin kanssa Marokosta käsin päivittäin. Marokko saakin diginomadin näkökulmasta kiitettävän arvosanan!

Koska kyse on EU:n ulkopuolisesta maasta, suomalaisten puhelinliittymien EU-datadiilit eivät luonnollisesti päde Marokossa. Suosittelenkin hankkimaan nettiä varten puhelimeen marokkolaisen SIM-kortin.

Marokossa on ilmeisesti kolme niin sanottua pääoperaattoria: INWI, Maroc Telecom ja Orange. Meillä on kokemusta kahdesta ensiksi mainitusta. Taktiikkamme oli, että meillä oli pakumme wifi-reitittimessä 30 päivän ajan rajoittamattoman määrän dataa sisältävä INWIn SIM-kortti, (noin 30 euroa). Puhelimissamme oli puolestaan Maroc Telecomin SIM-kortit. Maroc Telecomin prepaid-liittymien hinta vaihtelee – esimerkiksi 10 gigaa maksoi vajaa 10 euroa.

Koimme tämän nettiliittymien hajauttamisen kahden operaattorin välillä fiksuksi, sillä näin meillä oli joka kerta toimiva reissunetti käytössämme. INWIn liittymän huonona puolena on se, että iltaisin, kun suurin osa marokkolaisista on netin äärellä, yhteys muuttuu selvästi hitaammaksi. Myös kaupunkien ulkopuolella syrjäseuduilla INWIn yhteys oli Maroc Telecomia heikompi.

Maroc Telecom ei puolestaan tarjoa INWIn tapaan rajattomia datadiilejä, mutta jos täytyisi valita toinen näistä kahdesta operaattorista, valitsisin Maroc Telecomin (jollei dataa kulu esimerkiksi videopalavereiden vuoksi ihan tuhottomasti). SIM-korttiin on helppo ostaa lisää dataa Maroc Telecomin myymälöiden ohella monista päivittäistavarakioskeista.

Turvallisuus Marokossa

Marokko on matkailumaana jopa yllättävän turvallinen. Korruptio on maassa valtava ongelma, mutta se saattaa jäädä matkaajalta konkreettisella tasolla huomaamatta. 

Matkailuautoihin murtautumisia vaikuttaa tapahtuvan täällä huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Espanjassa – tai ainakaan silmiini ei ole sattunut tai korviini kantautunut juurikaan tällaisia kokemuksia.

Kaiken kaikkiaan marokkolaiset ovat hyvin ystävällistä ja vieraanvaraista kansaa, jotka tahtovat, että matkaaja viihtyy heidän maassaan mahdollisimman hyvin.

Toki Marokossa vallitsee myös paljon köyhyyttä, ja terve järki ja varovaisuus on hyvä pitää mukana matkassa. Pidä esimerkiksi arvoesineet aina piilossa, kun matkailuajoneuvo jää yksikseen parkkiin.

Poliiseja ja ”poliiseja” varten kannattaa pitää tien päällä mukana varmuudeksi niin sanottua feikkilompakkoa ja siellä vähäpätöistä käteissummaa. Tätä voi sitten tarjota tarpeen tullen maksuksi siinä tapauksessa, että poliisi pysäyttää ylinopeuden tai jonkin muun todellisen tai hieman tekaistulta vaikuttavan rikkeen vuoksi. Aina voi myös pyytää maksustaan kuittia, tai jollei tämä onnistu, todeta että tahtoo hoitaa rikemaksun lähimmällä poliisiasemalla. Usein tämä kuulemma tehoaa ja poliisi antaa periksi.

Meillä ei sattunut tällaisia tilanteita vastaan, mutta olen kuullut marokkolaisen poliisin sakottaneen monia ylinopeudesta. Yleensä nämä sakot ovat kuitenkin pieniä, vain muutamia kymppejä euroissa. Älä suostu maksamaan satojen eurojen maksuja ihan tuosta vaan.

Poliisikontrolleja näkyi muuten Marokon tien päällä usein, mutta vain kerran he tahtoivat nähdä ajoneuvomme rekisteriotteen – muutoin saimme ajella läpi pysähtymättä.

Suurin yksittäinen turvallisuusuhka Marokossa lienee liikenne – tätä käsitellään vielä tuonnempana omassa osiossaan.

Naisena Marokossa

Olin kuullut ennakkoon kahdenlaisista kokemuksista: jotkut Marokossa reissanneet naiset eivät ole saaneet osakseen minkäänlaista epämiellyttävää huomiota tai asiatonta käytöstä. Toiset taas ovat kokeneet ahdistavia tilanteita tai saaneet osakseen epätoivottua sukupuoleen kohdistuvaa huomiota.

Vaikka suurimmaksi osaksi yhdessä olimmekin, liikuin Marokossa myös yksikseni ilman Craigia. Kävin juoksulenkillä, pizzanhakureissulla ja kaupassa ja käppäilin kadulla välillä muutenkin itsekseni ilman ”saattajaa” tai ”mieheni valvovaa silmää”. 

Saldo: nolla kappaletta uhkaavia tilanteita, asiatonta huutelua, tai muuta ahdistavaa huomiota.

Toki minulle välillä huudeltiin: esimerkiksi juoksulenkillä ollessani sain muutaman oikein reippaan ja leveällä hymyllä höystetyn ”bonjour, Madame!” -tervehdyksen. Marrakechin ja Fèsin soukeissa lukuisat myyjät yrittivät kiinnittää huomioni, mutta eivät yhtään sen hanakammin tai asiattomammin kuin vaikka Craiginkaan. Craigin mukaan sain kyllä kaduilla katseita, mutta mielestäni tämä on vaaleana länsimaalaisena luonnollista.

Kuten aiemmin on jo ollut puhetta, julkisilla paikoilla kulkiessa on suositeltavaa pukeutua vähintäänkin olkapäät ja polvet peittävästi. Marokossa on muutenkin mukavaa kulkea hieman väljemmissä tamineissa tiukkojen farkkushortsien sijaan. Essaouiran ja Casablancan rantabulevardeilla näkyi myös hieman paljastavammissa pukeissa ollutta naisväkeä. Itse valitsin kuitenkin turvalliselta tuntuvan peittävämmän linjan. Joillain surffirannoilla porukka oli paikallisista lähtien niukoissa uima-asuissa, ja tuolloin rohkenin itsekin lenkkeillä rannalla shortseissa ja hihattomassa.

Turhaa hymyilyä ja katsekontaktia miehiin voi olla kuulemma fiksua välttää, ja yksin liikkuessani vastasinkin saamiini tervehdyksiin varsin hillitysti. Muutoin huomasin kyllä ottavani luontaisesti katsekontaktia ja hymyileväni myös paikallisten miesten kanssa kanssakäymisissä ollessani.

Omakohtaisen kokemukseni perusteella uskaltaisin suositella Marokkoa myös yksinmatkaaville naisille!

Marokon lapset

Marokossa matkatessaan tulee törmäämään väistämättä paikallisiin lapsiin. Suurin osa marokkolaisista lapsista on ujonpuoleisia ja ystävällisiä, eivätkä aiheuta harmia. Joissain parkeissa lapset tulevat kauppaamaan leipomuksia tai vaikkapa virkattuja pipoja (myös helteellä).

Joskus lapset puolestaan kyselevät karkin ”bonbon” tai kuulakärkikynien ”crayon” perään – toisinaan hanakastikin. Olimme lukeneet etukäteen, ettei karkkia tai muitakaan lahjoja pitäisi mennä antamaan: tämä innostaa lapsia kerjäämään matkailijoilta jatkossakin ja lintsaamaan tämän vuoksi myös koulusta.

Eräällä huoltoasemalla isommat lapset huomasivat automme ohjaamossa sipsipussin, eivätkä meinanneet antaa meidän jatkaa matkaa, ennen kuin olisimme antaneet heille perunalastuja. Toisinaan tämä autoissa ”roikkuminen”, herkkujen vaatiminen ja jopa kivien heittäminen voi tuntua paitsi epämukavalta, jopa vähän uhkaavalta. Tätä käytöstä ei kuitenkaan kannata tukea palkitsemalla lapsia siitä.

Jotkut lapset eivät tiedä, kuinka suhtautua matkailijan mukana talutushihnassa kulkevaan lemmikkikoiraan. Suurin osa lapsista suhtautuu koiriin varauksella, mutta osa tulee reippaasti ja pyytämättä pyörimään koiran ympärille ja jopa koskemaan koiraa. Reaktiivisten koirien kanssa kannattaa siten olla varuillaan ja viittoa uteliaita lapsia pysymään koirasta kauempana.

Kerran Craigin ollessa koiriemme kanssa kävelyllä muutama kivi lensi Craigia ja koiriamme kohti, kun esiteini-ikää lähestyvä poikajoukko ei pitänyt siitä, ettei Craig ollut antanut heille pyydettäessä karkkia. Craigille tai koirille ei käynyt kuinkaan, mutta tämä esimerkkinä tilanteesta, johon Marokossa saattaa joutua. 

Koirien kanssa Marokossa

Eniten Marokossa jännitimme kulkukoiria – etenkin Torreksen ja Vascon puolesta. Marokossa on laaja kulkukoiraongelma, ja maata asuttavat miljoonat katukoirat. Suurin osa näistä on ujoja ja väistävät ihmistä. Toisinaan taas kulkukoirat saattavat olla hyvinkin reviiritietoisia ja puolustaa kotikulmiaan hanakasti. Myös kulkukoiralaumoja kohdatessaan saa olla varuillaan.

Olemme kohdanneet aiemminkin lukuisia kulkukoiria – etenkin Romaniassa reissatessamme, missä meillä ei ollut kuitenkaan niiden kanssa ongelmia. Tästä kokemuksesta rohkaistuneena päätimme antaa Marokolle mahdollisuuden. Jos taas koirien kanssa reissaus tuntuisi liian vaikealta, annoimme itsellemme luvan kääntyä takaisin ja palata suunniteltua aiemmin takaisin Eurooppaan.

Heti reissumme ensimetreillä meillä kävi koirien kanssa läheltä piti -tilanne, kun huoltoasemalla koiria jaloitellessamme lähistöllä käyskennelleet pari reviiritietoista koiraa tuli uhittelemaan Torrekselle ja Vascolle. Selvisimme tilanteesta onneksi säikähdyksellä, mutta tuo pelottava välikohtaus pysäytti miettimään, tahdoimmeko jatkaa Marokon matkaa koiriemme kanssa, ja voisimmeko tarjota Torrekselle ja Vascolle tarpeeksi turvallisen Marokon kokemuksen.

Lopulta päätimme antaa Marokolle vielä mahdollisuuden – ja onneksi niin.

Saimme jo aiemmin mainitsemallani Vanlife Morocco -keskustelupalstalta hyviä vinkkejä muilta koirien kanssa Marokossa matkanneilta siihen, kuinka pitää kulkukoirat loitolla. Yksi keino on teeskennellä poimivansa maasta kiven; tämä ele on yleensä tarpeeksi saamaan kulkukoirat kaikkoamaan loitommalle. Lisäksi meillä oli koirien kanssa ulkoillessa yleensä Craigin vaellussauva mukanamme ikään kuin keppinä / aseena, jota toivoimme, ettei meidän tarvitsisi koskaan käyttää – eikä onneksi tarvinnutkaan.

Pyrimme myös välttämään parkkeja, joissa oleskeli suuri määrä kulkukoiria. Surffirannikolla meiltä jäi ainakin yksi parkki Taghazoutin surffikaupungissa väliin sen vuoksi, että paikan park4night-kommentit kertoivat parkkipaikan olevan täynnä koiria, jotka muun muassa yöpyvät matkailuautojen alla.

Jotkut ihanat, suurisydämiset reissaajat adoptoivat kohtaamiaan kulkukoiria Marokossa ja vievät koiran rokotettavaksi, madotettavaksi ja sirutettavaksi eläinlääkäriklinikalle. Kannustan lämpimästi tähän kaikkia, joille tämä on mahdollista, mutta kannattaa pitää mielessä vaadittavaan titer-vasta-ainetestiin kuluva aika: koiran rabiesrokotteen jälkeen täytyy odottaa 30 päivää, jotta titer-testi voidaan ottaa, ja vasta tämän jälkeen alkaa kulua 90 päivän määräaika, jonka jälkeen koiran saa laillisesti viedä EU:n alueelle.

Kulkukoirien lisäksi Marokossa koirien kanssa matkaajat saavat olla varuillaan marokkolaisten lasten kanssa. Suurin osa lapsista suhtautuu koiriin epävarmasti tai ujostellen – jotkut rohkenevat silittämään koiria varovasti. Muutamat kohtaamamme lapset taas olivat vähän turhan hanakoita tekemään tuttavuutta koiriimme. Eräässä paikkaa kylän lapset syöksähtelivät pyörillään ja rullalaudoillaan koiriemme ympärillä matkien samalla koiran haukkumaääntä. Onneksi Torres ja Vasco eivät kumpikaan vähästä hätkähdä, mutta lapsiin tottumattoman tai oikein reaktiivisen koiran kanssa kannattaa pitää tämä mielessä.

Samoin reaktiivisen tai saalistusviettisen koiran kanssa kannattaa huomioida, että Marokko on kulkukoirien ohella täynnä kaikenlaisia eläimiä, eikä näitä voi välttyä kohtaamasta. Kissat, aasit, lampaat, dromedaarit, vuohet, hevoset – paikoitellen jopa apinat – ovat täällä koirien houkutuksena. Meille tuotti paikoitellen haasteita Vascon rakkaus kissoja kohtaan – Marokon kaupunkien basaarikadut ja -kujat kun ovat tyypillisesti kissojen valtakuntaa. Pari kertaa koko vanhakaupunki raikasi, kun Vasco kirkui täyttä huutoa paikalta paenneen kissan perään.

Torres ja Vasco ottivat kuitenkin kaiken uuden vastaan hienosti ja ihailtavalla tyyneydellä – saadaan olla näistä kahdesta ylpeitä. Vascokin siedättyi osittain kissoihin, eikä jokainen kohtaamamme kissa aiheuttanut lopulta enää ihan niin kiihkeää reaktiota.

Koirilla on muslimikulttuurissa länsimaisista poikkeava asema, eikä koira lemmikkinä Marokossa ole läheskään samanlainen normi, kuin mihin olemme Euroopassa tottuneet. Yleisesti ottaen marokkolaiset suhtautuivat kuitenkin koiriimme hyvin mutkattomasti – monet jopa ystävällisesti. Olimme aina tervetulleita koiriemme kanssa ravintoloiden terasseille, ja Fèsin Cafe Clock -ravintolassa pääsimme positiiviseksi yllätykseksemme lounastamaan koiriemme kanssa jopa ravintolan sisätiloihin!

Marokon ravintolat

Marokkolainen keittiö tarjoilee ihan mukavia makukokemuksia – tosin marokkolainen ruoka ei yllä eri etnisiä keittiöitä vertaillessa ihan kokemusteni kärkipäähän. Marokkolaisen keittiön kokemustamme rajoittaa se, että noudatamme Craigin kanssa pääsääntöisesti kasvisruokavaliota. Kasvissyöjänä Marokossa kyllä pärjää, mutta ennen pitkää loputtomat kasvistaginet ja kasvis-couscousit alkavat jo vähän puuduttaa.

Marokossa näkee toisinaan eläinten ruhoja roikkumassa lämpimässä ja pölyisessä katukojussa kärpästen pörrätessä ympärillä. Käyttäisin siis harkintaa sen suhteen, millaisissa paikoissa liharuokia nauttii. Eräs tuttavamme sai Marokossa liharuoasta elimistöönsä niin ikävän ameban, että joutui palaamaan takaisin Suomeen ennen aikojaan sairaalahoitoa saamaan.

Oluttuoppien ja viinilasillisen sijaan Marokon baarien ja kahviloiden pöydissä nautitaan normaalisti minttuteetä. Marokkolainen minttutee on tunnettu moninaisista terveysvaikutuksistaan – kannattaa kokeilla!

Alkupalaksi Marokossa tuodaan yleensä veloituksetta pöytään kunnon korillinen lepää sekä usein lisäksi erilaisia levitteitä tai pikkunaposteltavaa: esimerkiksi maustettuja oliiveja, chilitahnaa, mantelivoita, tai hunajaa.

Kenties kaikkein tyypillisin marokkolainen ruoka-annos on tagine. Taginella tarkoitetaan yleisesti sekä kannellista marokkolaista savipataa että taginessa valmistettua ruokalajia. Kartiomallisen kannen ansiosta padassa syntyy mehevä ruoka, kun ruoka-aineksista irtoava kosteus palautuu pataan. Erilaisia tagineannoksia tarjoillaan Marokossa lähes ravintolassa kuin ravintolassa, yleensä noin 4-7 euron hintaan.

Alkoholia ei marokkolaisissa ravintoloissa ole tyypillisesti tarjolla. Essaouiran ja Marrakechin kaltaisista suosituista matkailukaupungeista voi löytää ravintoloita, joissa voi siemailla minttuteen lisäksi marokkolaisia viinejä, olutta ja joka cocktaileja (nämä ovat yleensä suhteellisen kalliita).

Itse tulin nauttineeksi alkoholia marokkolaisessa ravintolassa ainoastaan kerran, kun eräs perjantai siemailin lasillisen marokkolaista viiniä yhdellä Essaouiran rantabulevardin rantaterasseista. Cuvée du Président -niminen marokkolainen viini oli ihan asiansa ajavaa ja se kustansi vajaa neljä euroa lasilliselta. Marokkolainen olut meiltä jäi testaamatta tyystin.

Kahden henkilön alkupalat, pääruoat ja juomat maksoivat meiltä yleensä ravintolassa noin 11-17 euroa. Niin sanottuja piilomaksuja tarjoilusta tai vaikkapa alkupalana pöytään tuotavista leivistä ei esiintynyt. Tipin jättäminen ei Marokossa ole pakollista, mutta kuitenkin suotavaa, ja me jätimmekin juomarahaa yleensä noin kymmenen prosenttia laskun loppusummasta.

Marokon tiet, liikenne ja ajaminen

Marokossa ei käsittääkseni tarvitse kansainvälistä ajokorttia – meillä ei ainakaan moista ollut matkassa, enkä ole kuullut, että muiltakaan olisi sitä vaadittu. Liikenne on oikeanpuoleinen kuten Suomessakin. Päätiet ovat yleensä hyväkuntoisia ja helposti ajattavia. Siihen ne helppoudet sitten loppuvatkin.

Mitä yhteistä on Marokon liikenteellä ja Suomen vuoden 2024 euroviisuedustajalla? – No Rules.

Tällaisen vitsin murjaisin mielessäni, kun sydän puolittain paniikissa pamppaillen pyörittiin Casablancan kaaottisissa liikenneympyröissä. Sääntöjä ei tuntunut olevan, tai jos olikin, ei niitä kukaan noudattanut.

Marokon liikenteen seassa kannattaa varautua kaikkeen. Jos mahdollista, suurimpien kaupunkien keskustoja kannattaa mielenrauhan ja hermojen säästämiseksi välttää kokonaan.

Myös pimeällä ajoa Marokon maanteillä kannattaa välttää viimeiseen asti – vastaan kun voi tulla mitä vaan valottomista ajoneuvoista aaseihin tai dromedaarilaumoihin.

Marokossa on maksullisia moottoriteitä, jotka ovat hyväkuntoisia ja liikenteeltään maltillisia. Näihin maksullisiin teihin törmäsimme lähinnä rannikon tuntumassa ja Marrakechiin etelästä Agadirin suunnilta matkatessamme.

Yleensä Euroopassa matkatessamme pyrimme välttämään maksullisia teitä, mutta Marokossa tiemaksut ovat niin edullisia, että tilanne oli päinvastainen: turvallisuus- ja mukavuussyistä suosimme Marokossa moottoriteillä ajoa. Muistathan varata maksuluukuille käteistä mukaan!

Yksi Marokon hyvistä puolista on edullinen menovesi: litra dieseliä maksoi helmi-maaliskuussa 2024 asemalla kuin asemalla noin 1,2 euroa litralta. Useimmilla huoltoasemilla tankkauspalvelu sisältyy hintaan, ja jotkut asemat huolivat jopa korttimaksun.

Jalankulkijan näkökulmasta huomiona sen verran, että Marokossa on kyllä suojateitä, mutten ole ihan varma, mitä varten. Vaikka suojatielle olisi selkeästi astumassa, tai vaikka jo astunutkin, ei tämä ketään tunnu kiinnostavan.

Shoppailu Marokossa

Marokko on varsin mukava kohde niille, jotka tykkäävät shoppailla matkamuistoja ja kodinsisustusta. Marrakechin, Essaouiran ja Fèsin kaltaisten kaupunkien soukit, eli basaarit, ovat täynnä keramiikkaa, mattoja, ryijyjä, tyynynpäällisiä, mausteita, valaisimia, kenkiä, nahkatuotteita ja muuta käsityötä.

Erityisesti matkailijoita tuntuu kiinnostavan marokkolaiset matot, ja käsinkudottuja, laadukkaasta materiaalista valmistettuja mattoja onkin mahdollista saada täältä edulliseen hintaan. Voisin kuvitella, että myös marokkolaisissa nahkatuotteissa hinta on hyvin edullinen verrattuna Euroopan markkinoihin.

Tuotteiden hinnat eivät ole nähtävillä, vaan pelin henkeen kuuluu tinkiminen. Tämä pistää helposti ärsyttämään tai vähintäänkin turhauttamaan suomalaista matkaajaa – olisi niin paljon helpompaa ja vaivottomampaa, kun vain suoraan kerrottaisiin, mitä mikäkin oikeasti maksaa!

Ainakin yksi sääntö tinkimisessä pätee: älä koskaan hyväksy myyjän ensimmäistä tarjousta! Tarjouksen voi vaikka ensin puolittaa ja katsoa mihin se johtaa. On myös hyvä aina päättää etukäteen, mitä on valmis kyseisestä tuotteesta enimmillään maksamaan (älä kuitenkaan aloita tinkausta tällä hinnalla!).

Kokemuksemme matkamuistojen ynnä muiden ostosten teosta jäi Marokossa lopulta hyvin vähäiseksi. Suurimpana syynä tähän on reissupakumme – ja samalla kotimme – hyvin rajoitetut tilat.

Essaouiran kaunista keramiikkaa ihastellessani lähes vannoin itselleni, että jokin päivä, sitten kun omistamme nykyistä suuremman kodin, palaan Marokkoon hankkimaan kotimme sisustuksen.

Ainoa sisustuselementti, jonka lopulta hankimme – ja jota myös aktiivisesti koko Marokon matkan ajan etsimme – oli uusi kynnysmatto pakuumme. Sopivankokoinen ja -värinen löytyi lopulta eräästä mattoliikkeestä Fèsistä, jonka omistaja, kuultuaan että olen Suomesta, hihkaisi innoissaan heidän asiakkaisiinsa lukeutuvan myös suomalaisen Artekin.

Monet matkailuautoilijat hyödyntävät Marokon edullisia hintoja ja maalauttavat sekä teettävät matkailuautoilleen muitakin remontteja täällä. Suosittelen tällöin valitsemaan palveluntarjoajan huolella ja varautumaan myös siihen, että työn valmistumisessa saattaa joskus kestää reilustikin etukäteen luvattua kauemmin.

Eläineettinen matkailu Marokossa

Dromedaarilla ratsastamiseen liittyy usein eettisiä ongelmia, joita ei välttämättä tulisi ajatelleeksi. On totta, että kameleita on käytetty kulkuneuvona Saharan seuduilla tuhansia vuosia, mutta tämä tulisi erottaa viihteen tai elämyksen vuoksi tapahtuvasta, turismiin liittyvästä kameliratsastuksesta. Valitettavasti emme voi tietää, kuinka näitä eläimiä kohdellaan esimerkiksi niiden koulutusvaiheessa tai muutoin matkailijoiden silmien ulottumattomissa.

Eläinten oikeudet on Marokossa valitettavasti melko lailla tuntematon käsite. Muutaman kerran näimme sydäntäriipaisevan näyn muun muassa dromedaarista, jonka jalat oli sidottu yhteen niin tiukasti, että eläin pystyi tuskin kävelemään. Tämän vuoksi varminta on pidättäytyä dromedaarilla ratsastuksesta kokonaan.

Marrakechin pääaukiolla, Jemaa el-Fnaalla, oli sydäntäsärkevää nähdä kahlittuja berberiapinoita turistien vetonaulana. Älä kiinnitä näihin mitään huomiota ja tue siten tätä äärimmäisen raakaa eläinten riistoon perustuvaa bisnestä! Apinapoloiset kuuluvat luontoon, eivät vangeiksi ja matkailijoiden viihdykkeeksi. Samaisella aukiolla näki ja kuuli myös käärmeenlumoojia käärmeineen – kannattaa pysyä kaukana myös tästä käärmeiden hyväksikäyttöä tukevasta bisneksestä.

Yksi Marokon ainutlaatuisimmista luontoon ja eläimiin liittyvistä kokemuksista oli todistaa Argania spinosa -puissa kiipeileviä vuohia. Satuimme näkemään näitä vuohia sattumalta Essaouirasta rannikkoa pitkin etelään suunnatessamme.

Älä kuitenkaan koskaan maksa paikallisille nähdäksesi näitä puissa kiipeileviä vuohia: luin Facebookin Marokko-ryhmästä, että tähänkin liittyy toisinaan eläinten hyväksikäyttöä ja riistoa: vuohet voidaan esimerkiksi pakottaa seisoskelemaan puiden oksilla vastoin niiden tahtoa matkailijoiden mieliksi.

Sopiiko Marokko matkailuautolla koettavaksi minulle, jos:

• Matkustan yksin naisena = kyllä.
• Matkustan koiran kanssa = kyllä, mutta varauksella. Kulkukoirien kanssa saa paikoitellen olla tarkkana, eikä niiden kohtaamista voi välttää. Suurin osa katukoirista on arkoja, mutta myös reviiritietoisia ja laumautuneita koiria esiintyy. Reaktiiviselle koiralle haasteita voivat tuoda myös lukuisat muut eläimet, joihin Marokossa väistämättä törmää. Myös lasinsirujen kanssa saa paikoitellen olla tarkkana koirien kanssa ulkoillessa.
• Matkustan suuremman luokan matkailuautolla = kyllä. Välillä Marokon teillä ja leirintäalueilla näkyi ihan julmetun kokoisia Concorde-busseja ja ”saksalaisia sotarekkoja”. Päätiet ovat Marokossa pääsäännön mukaan leveitä ja jopa yllättävän hyväkuntoisia ajaa. Kaikille vuoristoteille ja kinttupoluille, joita meidän reitillä tuli vastaan, en kuitenkaan lähtisi kovin suurella matkailuajoneuvolla onneani koettamaan, joten reittivalintojen kanssa kannattaa olla tarkkana.
• Olen vegaani = kyllä, mutta valmistaudu siihen, että kasvistaginet ja -couscousit alkavat ennen pitkää tulla korvista ulos. Jos kelpuuttaa ruokavalioonsa kananmunat, valikoima ravintoloissa laajenee jonkin verran (tarjolla on usein munakkaita).
• Matkustan lasten kanssa = kyllä. Marokossa näkyi jopa yllättävän paljon perheitä, jotka reissasivat pienten lasten kanssa. Lasten kanssa matkaajien kannattaa olla erityisen varovaisia kulkukoirien, lasinsirujen ja liikenteen suhteen.
• Hermoilen helposti liikenteessä = ei. Marokon liikenne soveltuu vain kylmänviileille ja kokeneille kuskeille, jotka eivät pienestä hätkähdä tai provosoidu!

Heräsikö Marokko-kuume?

Tuliko postausta lukiessa sellainen fiilis, että Marokkoon on vielä joku kerta päästävä? Hienoa! Seuraavassa postauksessa tarjoan omakohtaisiin kokemuksiini perustuvat Marokon kohdevinkit ja -suositukset eri puolille maata!

P.S. Jos pidit tästä postauksesta ja koet saaneesi siitä hyödyllisiä vinkkejä oman Marokon matkasi suunnitteluun, heitä kommenttia kommenttiboksiin tai hihkaise somessa – ja jaa postausta ihmeessä muidenkin matkaajien iloksi! <3 

Joko olet ammentanut reissuinspiraatiota muista maa- ja kaupunkiaiheisista postauksistani?

Etelä-Ruotsi ja Tanska

Päivä Bremenissä

Vanlife Hollanti

Belgian kaupunkikohteet Brugge ja Ghent

Ranskan suurimmat plussat ja miinukset

Ranskan kohdevinkit eri puolille maata

Espanjan suurimmat plussat ja miinukset

Frigiliana – Espanjan Aurinkorannikon valkoinen helmi

Italian suurimmat plussat ja miinukset

Vanlife Slovenia

Vanlife Romania 

Vanlife Sveitsi

Euroopan pääkaupungit arvostelussa

Vanlife Skotlanti

10 kohdevinkkiä Portugaliin

Vanlife Portugali

Ericeira – lyömätöntä surffikulttuuria ja pikkukaupungin valloittavaa charmia