Hattupäinen bloggaaja violettia mosaiikkiseinää vasten Portugalissa.

Vanlife Portugali – suurimmat plussat ja miinukset

Ennakkosuosikin viitta harteilla

Vietimme Portugalissa tammikuu – maaliskuu 2022 välisenä aikana kaikkiaan kuusi ikimuistoista viikkoa. 

Tämän vajaan puolentoista kuukauden aikana ennätimme saamaan suhteellisen hyvän yleisvaikutelman siitä, mitä kaikkea tällä erityisesti surffikulttuuristaan, fadomusiikistaan ja portviineistään tunnetulla monipuolisella matkailumaalla on itsenäiselle vanlife-reissaajalle tarjottavanaan.

Bloggaaja Costa Novan keltaraidallisen talon edustalla.
Costa Novan omalaatuista raidallista rakennustaidetta.

Päinvastoin kuin vaikkapa Espanja, Portugali hurmasi meidät ensinäkemältä. Tunne piti otteessaan aina kuvankauniilta Algarven rannikolta pohjoisen Douron laakson maisemiin saakka, vaikka sää muuttuikin pohjoisosassa maata koleammaksi ja sateisemmaksi.

Myönnettäköön, että Portugalille oli aseteltu toimestamme jonkinlaista ennakkosuosikin viittaa harteille jo etukäteen. Tästä huolimatta se kesti paineet hyvin ja onnistui vakuuttamaan meidät vahvasti omalaatuisella otteellaan. 

Tässä postauksessa summaan täydellisten surffirantojen, Euroopan kauneimpien rannikkomaisemien sekä viini- ja ruokaelämysten täyteisen Portugalin vanlife-kokemuksemme suurimpien plussien ja miinusten avulla.

Yleisenä vertailukohteena kokemuksillemme on loogista käyttää Espanjaa ja Ranskaa. Reissasimme kummassakin edellä mainitussa maassa ennen Portugaliin saapumistamme kaksi kuukautta kumpaisessakin, joten ne ehtivät käydä meille Portugalin tavoin kohtuullisen mukavasti tutuiksi. 

Oletko jo tutustunut? Ranskan plussat ja miinukset pääset tsekkaamaan täältä ja Espanjan puolestaan tästä postauksesta!

Ford Transit sekä valokuvaaja meren äärellä auringonlaskussa.
Auringonlasku Praia de São Juliãon edustalla.

Suurimmat plussat

+Ympärivuotinen matkailukohde

Osa eteläisen Portugalin lyömätöntä vetovoimaa on sen ympärivuotinen leuto, välimerellinen ilmasto. Algarven seutu onkin melkolailla ainoa, joka pystyy edes jollain tapaa uskottavasti panemaan kampoihin Etelä-Espanjalle Euroopan lämpimimmän ja aurinkovarmimman talvenviettopaikan kategoriassa.

Bloggaaja ja borderterrieri patikoimassa meren äärellä Lagosissa.
Täälläpäin voi tarjeta ulkoilla varsin kevyellä vaatetuksella talvikuukausinakin. Kuva helmikuisesta Lagosista.

Vuoden keskilämpötila maan etelärannikolla on yli 17 astetta. Maan eteläosissa nautitaan myös paikoitellen keskimäärin 300 aurinkoisesta päivästä vuosittain. 

Tammi-helmikuussa Algarven seudulla matkatessamme päivälämpötila huiteli tyypillisesti 17-21 asteen tienoilla. Sadetta emme saaneet ennen maaliskuuta kertaakaan. Tosin tämä alkuvuoden kuiva ja erityisen lämmin ajanjakso oli paikallisten mukaan poikkeuksellinen – jopa huolestuttava. 

Myös maan länsirannikon surffirannoilla saimme nauttia muutamana aurinkoisena iltapäivänä suoranaisista bikinikeleistä. 

Bloggaaja ulkoiluttaa koiraa bikineissä rannalla.

Bloggaaja rannalla uima-asussa.
Lähes helteinen helmikuu. Kuva Arrifanan rannalta.

Kesällä suuret turistimassat vyöryvät Portugaliin, rannikko ruuhkautuu ja elohopea kohoaa ympäri maan helposti yli kolmenkymmenenkin asteen. Ideaalein aika Portugalin reissulle lieneekin matkailuautoilijan näkökulmasta suurin piirtein lokakuusta huhtikuulle yltävän ajanjakson aikana.

Borderterrierit tyhjällä rannalla Portugalissa.
Tähän aikaan vuodesta rannoilla on pääsääntöisesti mukavasti tilaa.
Ruuhkainen ranta Portugalissa kesällä.
Kesäisin varsinkin Algarven rannoilla vallitsee kuvista päätellen täysin erilainen, ruuhkaisampi tunnelma. Kuva: Unsplash.

Aurinko laskee Portugalissa talvikuukausina aikaisin; noin 17:30 – 18:30 aikoihin. Tämän jälkeen ilma viilenee nopeasti, ja ulos lähtiessään saa unohtaa paria tuntia aiemmin vallinneen t-paitakelin ja heittää ylleen muutaman ekstrakerroksen.

Auringonlasku merellä kalliossa olevan aukon läpi kuvattuna Algarvessa.
Auringonlasku koittaa täällä vuoden pimeimpään aikaan jopa ennen kello kuutta. Kuvan auringonlasku Carvoeiron rantakallioilta kuvattuna.

Kuten Espanjassakin, maan pohjois- ja sisäosissa on selkeästi eteläistä rannikkoa viileämpää ja sateisempaa. Osa sateesta tulee vuorilla alas lumena.

+Siisti yleisvaikutelma

Heti ensimmäisenä päivänämme Portugalissa kiinnitimme huomiota siihen, kuinka missään ei näkynyt roskan roskaa. No aivan varmasti näkyi, mutta Espanjan jälkeen tuntui kuin olisimme pelmahtaneet keskelle kutakuinkin täydellisen puhdasta ja moitteetonta ympäristöä.

Myös rannat olivat yleisesti suht siistejä ja roskakoreja sekä jäteastioita yleensä kaikkialla. Vessapaperi luonnonläheisillä parkkipaikoilla sekä luontopolkujen suojaisissa pusikoissa on yleinen vitsaus, johon törmää valitettavasti täälläkin.

Ford Transit retkeilyauto parkissa luonnonhelmassa.
Portugalin puskaparkeissa oli pääosin siistiä.

Toki paikallisen väestön ympäristövalistuksessa on vielä parantamisen varaa. Suurten kaupunkien ympäristössä roskan määrä oli välillä huomattava.

Esimerkiksi Porton lähellä puskaparkissa majoittuessamme osa paikallisesta, romanttisesta viikonloppuajelusta nauttivasta nuorisosta heitti suruitta kondominsa ulos auton ikkunasta lojumaan parkkipaikalle.

Tästä huolimatta yleisarvosana ympäristön puhtauden osalta on Portugalissa huomattavasti Espanjaa parempi! Jos Espanja saa kouluarvosanakseen viitosen, niin Portugali yltää vahvaan kasi miinukseen.

+Maailman kauneimpia rantoja

Ja tämä on paljon sanottu – olen kuitenkin onnekseni saanut koluta toinen toistaan ihanampia rantoja paitsi Euroopassa, niin myös mm. Costa Ricassa, Sri Lankassa, Thaimaassa, Karibialla kuin Galapagossaarillakin.

Portugalin – ja varsinkin Algarven – rannoissa ja rannikkomaisemissa on kuitenkin todellakin sitä jotain!

Turkoosin meriveden ympäröimät, kymmenien miljoonien vuosien aikana hioutuneet dramaattiset kalliomuodostelmat terävine huippuineen, lähes mielikuvituksellisine kivikaarineen ja -pylväineen sekä salaisine meriluolineen tarjoilevat uniikkeja maisemaelämyksiä rannikon täydeltä.

Lagosin rantamaisemaa.
Lagosin rantamaisemaa.
Praia de Vale Covon rantamaisemaa.
Praia de Vale Covo, Carvoeiro.
Craig ja borderterrieri Torres rantakallioilla kallion aukon läpi kuvattuna.
Erityisesti Algarven rannikko uniikkeine kalliomuodostelmineen vetää lähes sanattomaksi.
Rantaluolamaisemaa Algarven rannikolta.
Joistain Algarven sopukoista voi laskuveden aikaan löytää myös oman, yksityisen rantansa.
Rantamaisemaa Algarvessa.
Erityisesti Albufeira – Lagos -välillä riittää rantabongareille runsaasti ihailtavaa ja ihmeteltävää.
Algarven kalliomuodostelmia meren äärellä.
Auringonlasku Carvoeiron rantakallioilla.

Talvikuukausina rannat ovat myös koirien valtakuntaa ilman, että kenelläkään vaikuttaa olevan mitään sitä vastaan.

Borderterrierit Torres ja Vasco poseeraavat hiekkarannalla.
Kyllä kelpaa.

Borderterrierit Vasco ja Torres juoksevat rannalla.

Kaksi borderterrieriä juoksee rantavedessä auringonlaskussa.

Borderterrierit Torres ja Vasco kalliomuodostelman kupeessa Portimaon hiekkarannalla.
Näitä aamulenkkimaisemia on jäänyt ikävä!

+Maailmanluokan surffipuitteet

Rannoista puheenollen; Portugalilla niitä on yhteensä 850 kilometrin edestä. Näistä monet ovat useiden vesiurheilulajien harrastajien – erityisesti surffareiden – lyömättömässä suosiossa.

Yleisesti ottaen aallot ovat täällä soveliaimpia aloitteleville surffaajille kesäkuukausina. Talvisin Atlantin aallokko voi yltyä paikoitellen hyvinkin massiiviseksi.

Todistin täällä Atlantin rannikolla suurimpia aaltoja, joita olen koskaan eläissäni nähnyt. Jo pelkästään rantaan vyöryvistä ja rantakallioihin iskeytyvistä aalloista lähtevä valtaisa jyrinä hätkähdyttää.

Bloggaaja rantakalliolla aaltotyrskyjen edustalla.
Vaikka jättimäisiä aaltoja ihailikin ylhäällä kallioilla turvallisen välimatkan päästä, pääsivät suurimmat niistä silti välillä yllättämään.

Bloggaaja yllättyneen aaltopärskeiden edustalla rantakalliolla.

Kokeneiden surffaajien menoa pääsee ihailemaan ja surffikulttuurin rentoja viboja aistimaan esimerkiksi seuraavissa kohteissa:

Sagres

The End of the World – maailmanloppu. Tällä nimellä Sagres, Euroopan lounaisimmassa nurkassa sijaitseva kohde, tunnettiin muinaisina aikoina. Tunnettu maailma kun päättyi lounaassa tänne. 

Pieni, vajaan 2000 asukkaan asutuskeskus tarjoilee Algarven parhaat surffirannat – valinnanvaraa löytyy molemmin puolin niemenkärkeä. Tämän lisäksi Sagres on yksi Portugalin aurinkovarmimmista kohteista!

Surffilaudoista muodostettu taideinstallaatio Sagresissa.

Craig surffilauta kainalossa meren äärellä.
Craig pyydysti aaltoja Sagresissa täällä Praia Do Tonelin rannalla.
Bloggaaja poseeraa keramiikka-astioilla koristeltua seinää vasten.
Itse sen sijaan pysyttelin turvallisemmilla vesillä ja keskityin surffaamisen sijaan mm. paikallisen keramiikan ihailuun.

Suurena miinuksena mainittakoon olemattomat mahdollisuudet luvalliseen matkailuautossa yöpymiseen. Sääntöjä tunnollisesti noudattavalla matkailuautoilijalla ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin etsiä päivän päätteksi yösijansa jostain Sagresin ulkopuolelta.

Arrifana beach

Aljezurin kunnassa sijaitseva Praia da Arrifana on yksi Portugalin parhaita spotteja aloittelijoille sekä keskitason surffareille. Ja miten ihanissa maisemissa tämä ranta sijaitseekaan!

Arrifanan ranta tarjoaa täydelliset puitteet rantapäivän viettoon; aikoipa sitten pyydystää aaltoja itse tai ainoastaan ihailla surffaajien menoa rannalta käsin.

borderterrieri Vasco makoilee rannalla pää surffilautaa vasten.
Praia da Arrifana.

Craig kävelee rannalla rusffilauta kainalossa, borderterrierit Torres ja Vasco vierellä.

Craig nojaa kaidetta vasten katsellen surffirannalle päin, surffilauta ja borderterrierit edustalla.

Miinuksena todettakoon, että asuntoautolle on haastavaa löytää luvallista parkkia rannan lähistöltä edes päiväsession ajaksi. Retkeilyautojen pysäköinti sen sijaan ilmeisesti sallitaan päiväsaikaan, ainakin talvikuukausina. Tila voi joka tapauksessa olla tiukassa, sillä ranta on hyvin suosittu ja pysäköintitilaa vain rajoitetusti. 

Craig vahaa surffilautaansa parkkipaikalla.
Arrifanan rannan pienehkö parkkipaikka, jossa oli mukavasti tilaa helmikuisena arkipäivänä, mutta heti ruuhkaisempi meininki viikonloppuna.
Ericeira

Tämä viihtyisä pikku kaupunki huokuu surffikulttuuria. Ericeira tarjoaa yhteensä kahdeksan kilometrin edestä surffirantoja kaiken tasoisille surffaajille. Esimerkiksi Coxosin rannalla voi nauttia oikeilla olosuhteilla maailmanluokan beach breikistä.

Ericeiran aallot auringonlaskussa.

Ankkuripatsas ja muistomerkki Ericeirassa meren edustalla.

Ericeiran rantabulevardin maisemaa auringonlaskussa.

Ericeiran vanhan kaupungin mukulakivikaduilla käppäillen sekä sen lukuisiin ravintoloihin, kuppiloihin ja pikku puoteihin tutustuen vierähtää päivä pari rattoisasti, vaikkei niin olisikaan itse surffauksesta innostunut.

Surffimyymälä Ericeirassa.
Yksi Ericeiran monista pikku surffipuodeista.
Surffilautoja surffipuodissa Ericeirassa.
Craig ilmoitti, että suurin piirtein tältä meidän  tulevassa olohuoneessakin tulee näyttämään.
Nazaré

Tämä legendaariseen maineeseen noussut kalastajakylä ei surffipiireissä esittelyjä kaipaa.

Talviaikaan oikeilla olosuhteilla niin paikalliset kuin matkailijatkin kerääntyvät tänne ihailemaan rohkeita ammattilaissurffareita, jotka haastavat itsensä maailman suurimmilla, jopa 20-30 metrisillä aalloilla. Nazaréssa on rikottu maailmanennätyksiä suurimmista koskaan surffatuista aalloista.

Nazaren surffiaaltoja.
Nazaren surffiaaltoja. Kuva: Unsplash.
Nazaren ranta näköalaportailta käsin kuvattuna.
Nazaré on eloisa, turistien suosima kalastajakylä.
Peniche / Baleal

Tunnin ajomatkan päässä Lissabonista pohjoiseen sijaitseva Penichen niemimaa on yksi Portugalin ja koko Euroopan parhaita surffikohteita (Craigin mukaan paras). Tämä on yksi oivallisimpia kohteita opetella surffaamaan, erityisesti kesäkuukausina, vaikka paikan päällä järjestetään kilpailuja myös maailmanluokan surffareille.

Peniche sekä sen viereinen Balealin niemimaa ympäristöineen tarjoavat paitsi ihanteelliset surffirannat, myös lukuisia mukavia puskaparkkeja. 

Ford Transit parkissa meren edustalla, auringonlasku taustalla.
Rauhaisa ilta puskaparkissa Penichessä, Cabo Carvoeiro -majakan parkkipaikalla.

+Suhteellisen miellyttävää matkantekoa

Kuskit eivät ole kokemuksemme mukaan Portugalissa yleisesti yhtä kaistapäisiä ja holtittomia kuin Ranskassa tai Espanjassa. Tosin Suomen kaltaisesta kurinalaisesta ja huolellisesta liikennekäyttäytymisestä on turhaa elätellä toiveita täälläkään.

Jalankulkijana suojatielle uskaltaa yleensä astua suht luottavaisin mielin.

Tiet ovat vahvan pääsäännön mukaan hyvässä kunnossa ja helposti ajettavia. Tosin portugalilaisen kiinteistörakentamisen yleistä tasoa vastaava kädenjälki näkyy paikoitellen valitettavasti myös tienpinnassa – eli jossain on rakennusvaiheessa oiottu / säästetty, ja seuraukset näkyvät ja tuntuvat.

Auringonlasku- ja merimaisema auton etupenkiltä kuvattuna.
Tunnelmallista matkantekoa kohti auringonlaskua.

+Täällä pärjää yllättävän pitkälle englannin kielellä

Kuinka virkistävää olikaan neljän Ranskassa ja Espanjassa vietetyn kuukauden jälkeen saada itsensä jälleen ymmärretyksi englanniksi ilman kielimuuria! 

Samalla oli tosin hieman harmillista, etten saanut tilaisuutta haastaa itseäni kunnolla kielellisesti. Olen huvikseni ja hyödykseni opiskellut pienen annoksen portugalia päivittäin jo useiden kuukausien ajan. Portugali on mielestäni omalaatuisesta ääntämisestään huolimatta suht helppo ja hauska kieli, jolla on paljon yhteistä espanjan kanssa.

Toki on selvää, että vaikkapa sisämaan pikku kylien ikääntynyt väestö ei englantia juurikaan porise. Kuitenkin yleisesti ottaen – suuremmissa kaupungeissa, rannikon tuntumassa sekä suosituissa matkailukohteissa – englannilla pärjää täällä huomattavasti pidemmälle kuin vaikkapa Ranskassa tai Espanjassa.

Jos paikallisen kanssa aloittaa keskustelun tunnustellen portugaliksi, tämä yleensä vaihtaa kielen sukkelasti englanniksi.

+Julkisten vessojen paluu

Tämä oli ihanan virkistävää todeta Espanjan jälkeen, jossa julkisten vessafasiliteettien saatavuus on melkolailla lähellä nollaa.

Espanjan vessojen olemattomuus suorastaan shokeerasi aikoinaan Ranskan julkisten saniteettitilojen runsauteen ja laatuun tottunutta. Ilokseni sain huomata, että Portugali on tässä mielessä Ranskan tapaan sivistysvaltio.

Julkisia vessoja oli Portugalissa yleensä runsaasti saatavilla. Ne olivat useimmiten myös hyvin siistejä sisältäen jopa vessapaperit ja saippuat. Kun vessan virkaa tiloiltaan rajatussa retkeilyautossa toimittaa kaapin alta tarpeen mukaan esiin vedettävä porta potti -pytty, osaa tätä julkisten saniteettitilojen saatavuutta ja laatua arvostaa.

+Turvallisuuden tunnetta

Portugali on monilla mittareilla yksi Euroopan turvallisimpia maita. Autoihin murtautumiset eivät ole täälläpäin läheskään vastaavanlainen riesa kuin vaikkapa suuressa osassa Espanjaa.

Jopa monessa isommassakin kaupungissa on yleisesti turvallista parkkeerata autonsa vartioimattomille parkkipaikoille. 

Craig ja borderterrieri Torres aukiolla katedraalin edustalla Coimbrassa.
Reilu 100 000 asukkaan yliopistokaupunki Coimbrassa vieraillessamme vanin uskalsi jättää suht luottavaisin mielin keskustan tuntumaan vartioimattomalle parkkipaikalle.

Olen lukenut matkailuautoilijoille sattuneista ikävistä kokemuksista vain yksittäisiä parkkipaikkoja koskien. Suurista kaupungeista ainakin Porto vaikuttaa olevan sellainen, ettei matkailuautoaan kannatta välttämättä jättää kaupunkipäivän ajaksi vartioimattomalle alueelle. 

Ford Transit ja muita matkailuautoja parkissa.
55 000 asukkaan Evoran ilmaisessa matkaparkissa.

Kesäsesonkina turvallisuustilanne on ilmeisesti jonkin verran heikompi, kun hämärähommien kesätyöläiset ottavat tilaisuuden tullen varomattomien matkailijoiden ajoneuvoista häikäilemättömästi hyödyn irti. Myös korona on kuulemma lisännyt jonkin verran maassa esiintyvää rikollisuutta.

+Vinho Verde ynnä muut viininystävän viettelykset

Portugalilainen vihreä viini eli vinho verde on pehmeän hapokas, pirskahteleva, usein hieman poreileva juoma.

Tutustuimme tähän yksinomaan Luoteis-Portugalissa valmistettavaan, vihreään vivahtavaan valkoviiniin ensimmäistä kertaa Lissabonissa matkatessamme keväällä 2019. Ihastuin siihen ensi kulaukselta.

Ei siis mikään sattuma, että pullollinen tätä vihreää kultaa löysi tiensä ostoskoriimme heti ensimmäisestä eteemme sattuneesta portugalilaisesta Pingo Doce -supermarketista. 

Vihreää viiniä portugalilaisessa ruokakaupassa.
Samainen pullo vihreää viiniä Alkossa maksaa kympin pintaan, täällä moisen voi napata supermarketista mukaan halvimmillaan alle kolmella eurolla.

Vinho verden etuna on myös sen matala, noin 9% alkoholipitoisuus. Muutaman lasillisen uskaltaa siis nauttia näin reilu kolmekymppisenäkin suht huolettomin mielin – ilman pelkoa seuraavana päivänä koittavista epämiellyttävistä seuraamuksista.

Viinitarjous supermarketissa.

Portugalilaisesta supermarketista voi löytää muitakin mukavia viinitarjouksia – vaikkeivät normaalitkaan hinnat useimmiten päätä huimaa. Yli viittä euroa ei laatuviinistään kannata vaivautua maksamaan.

Viinilasillinen sekä ruoka-annos ravintolassa.
Vihreä viini sopii erityisen hyvin salaattien ja muiden kevyiden ruokien kyytipojaksi sekä seurustelujuomaksi. Kuva: Unsplash.

Vinho Verde ei ole suinkaan ainoa viettelys, jonka viininystävä kohtaa Portugalissa matkatessaan. Viininmaistelijan ei kannata missata myöskään Douron laakson viinialuetta!

Me teimme tänne portviinin synnyinseudulle pikavisiitin maaliskuun alussa ennen rajanylitystämme Pohjois-Espanjaan.

Yövyimme Douron laakson vierailullamme Quinta da Padrela -nimisellä viinitilalla. Täällä saimme maksuttoman majoituksen (sisältäen mm. Wifin sekä WC- ja suihkufasiliteetit!) lisäksi nauttia viinitilan isännän hyvin kattavasta ja informatiivisesta viinitourneesta sekä maistella tilan viinejä ja oliiviöljyä. Täällä kannattaa viinialueella matkailuautolla reissatessaan ehdottomasti poiketa!

Douron laakson viiniviljelmiä.
Douron laakson viiniviljelmiä. Kuva: Unsplash.
Viinitila auringonpaisteessa.
Quinta da Padrela -viinitila maaliskuisena aamuna.
Punaviiniä lasissa, taustalla viinipulloja tynnyripöydällä.
Tilan viinien sekä oliiviöljyn maistelua. Mukaan tarttui muutama tuliaispullo.

Jollei aikataulu anna periksi Douron laakson vierailulle, niin portviiniä ja muita viinilaakson antimia pääsee maistelemaan myös Porton monissa viinibaareissa.

Portviinilasillinen ikkunan edessä pöydällä Porton viinibaarissa.
Tyypillisesti jälkiruokaviininä nautittava, noin 20 prosenttinen portviini valmistetaan Douron alueen rypälelajikkeista. Portviiniä säilytetään ja kypsytetään tammitynnyrissä vähintään kaksi vuotta, mutta usein jopa vuosikymmeniä. Kuva Porton viinibaarista.

+Luotettava 4G-signaali ja mahdollisuus hyviin mobiilidiileihin

Kertaakaan koko Portugalissa olomme aikana emme joutuneet tuskailemaan heikon nettiyhteyden kanssa. Niin rannikon tuntumassa kuin sisämaankin kohteissa 4G-verkko oli vahva ja nopea missä sitten liikuimmekin. 

Lisäksi onnistuimme saamaan Vodafonelta varsin mukavan tarjouksen, eli rajattoman netin 15 päiväksi 15 eurolla (myös 30 päivää 30 eurolla -vaihtoehto olisi ollut saatavilla). Ei muuta kuin SIM-kortti reitittimeen, ja saimme pyörittää leffoja sekä tv-lähetyksiä (mm. aamuöisen olympialaisten jääkiekon kultaottelun) vanimme Wifi-verkon kautta ongelmitta mielin määrin!

+Matkailuautomyönteiset marketit

Osa Portugalin supermarketketjuista ymmärtää ja vastaa ilahduttavasti matkailuautoilijoiden tarpeisiin. 

Kymmenet Intermarche-ketjun supermarketit paitsi sallivat yöpymisen parkkipaikallaan, myös tarjoavat matkailuautoilijoille harmaaveden- sekä vessantyhjennyspalvelut käyttöön veloituksetta. Vesisäiliön täytöstä saatetaan periä parin euron maksu. Näitä palveluja tarjoavat Intermarche-supermarketit voi löytää Park4night-sovelluksen avulla.

Lidl-myymälöiden parkkipaikalta löytää pääsäännön mukaan matkailuautoille suunnattuja, normaalia suurempia parkkiruutuja. Lidlin parkkipaikalla ei ole kuitenkaan aina luvallista viettää yötään. 

Ford Transit Lidl-kaupan pihalla parkkiruudussa.
Vietimme maisemiltaan hyvin pelkistetyn, mutta samalla rauhaisan yön Sagresissa Lidlin parkkipaikan nurkkaruudussa. Vasta aamulla huomasimme kyltin, jonka mukaan yön yli parkkeeraus on paikan päällä kiellettyä. Olimmekin ehtineet jo kummastella, miksi olimme parkkipaikan ainoat yöpyjät.

+Vegeravintoloiden määrä ja laatu

Samaan aikaan, kun portugalilaisesta supermarketista ei välttämättä löydy vaikkapa Alpron jogurttia, suuremmissa kaupungeissa sekä lähes kaikkialla rannikolla kasvisruoan ystäviä hemmotellaan kattavalla ja laadukkaalla vegeravintolatarjonnalla.

Erityismaininta pääkaupunki Lissabonille, joka suorastaan pursuaa erilaisia vaihtoehtoja kasvisruoan ystäville perinteisistä burgereista vege-susheihin ja aina vegaanisia fine dining -elämyksiä tarjoaviin ravintoloihin. Emme ehtineet kahdessa päivässä testaamaan tästä pääkaupungin huikeasta tarjonnasta luonnollisesti kuin murto-osan.

Vegaaninen pestopasta-annos ja viinilasillinen ravintolan pöydällä.
Organi Chiadon vegaaninen pestopasta-annos Lissabonissa.

Perinteinen portugalilainen keittiö taasen ei ole kuuluisa kasviksistaan (eikä ilmeisesti pidemmän päälle oikein muustakaan). Taisimmekin jättää perinteiset portugalilaiset tavernat tällä kertaa kokonaan väliin. 

Mainiota kasvisruokaa saimme nauttia muun muassa seuraavaksi listatuissa ravintoloissa. Näistä jokainen ansaitsee lämpimät suositukset paitsi ruokansa, myös koiraystävällisyytensä johdosta:

Taco y Tequila, Faro

Päädyimme tänne sattumalta sen jälkeen, kun muutama muu ravintola Farossa oli kieltäytynyt hyväksymästä koiriamme sisään. Paikka ei ole varsinainen kasvisravintola, mutta menusta löytyi ilahduttavan monia vegevaihtoehtoja.

Sombrerohattuinen Craig ja meksikolaisia ruokia.
¡Ay, caramba!

Palvelu oli mainiota, ja ruokailun lopuksi talo tarjosi meille tequilashotit, jotka tultiin nauttimaan kanssamme koko henkilökunnan voimin. Erityissuositus talon koukuttavan hyvälle passionhedelmä-margaritalle!

Earth Shop & Cafe, Carvoeiro

Päädyimme tänne ihanaan bistroon brunssille kahdesti, eikä kolmaskaan kerta kaukana ollut. Tämäkään paikka ei ole kasvisravintola, mutta valtaosa menun valikoimasta on vegeä. Mainio hinta-laatusuhde!

Craig ja brunssipöydän antimia.
Algarven ylivoimaisin brunssi.
Kirana Café, Baleal

Suosittu vegekahvila aamiaisen ja lounaan nauttimiseen Balealin pikku surffikaupungin kulmilla.

Illicit Burgers, Lagos

Täällä simppelissä, mutta hyvin suositussa burgerpaikassa saa tilattua jokaisen listan burgerin halutessaan mehukkaalla Beyond Meat -pihvillä kasvisversiona. Craigin burgerin välissä oli muiden herkkujen ohella nachoja, itselläni ananasta. 

Tiffin Cafe & Restaurant, Lissabon

Viihtyisä, paikallisten suosima kulmakahvila aamiaiselle, brunssille tai lounaalle. 

Craig brunssipöydän ääressä.
Parhaat koskaan nauttimani kevätrullat!
Kong – Food Made With Compassion, Lissabon

Pieni ja tunnelmallinen vegaaniravintola Lissabonin sydämessä. Hinta-laatusuhde sekä palvelu kaikki 10/10. Täällä on mahdollista kokeilla muun ohella perinteisiä portugalilaisia ruokalajeja veganisoituina versioina.

Bloggaaja nauttimassa kukkakaali-wingsejä ravintolan pöydän ääressä.
Kukkakaaliwings-alkupaloja nautiskelemassa.
Organi Chiado

Suosittu vegaaniravintola Lissabonin sydämessä. Lounaaksi nautittu herkullinen pestopasta piti nälän loitolla koko pitkän kaupunkipäivän.

O Botanista, Lissabon

Viihtyisä vegaaniravintola, jossa nautimme kaupunkipäivän päätteeksi runsaat ja maukkaat Pad Thai -annokset.

Vegan padthai -annos ja viinilasi.
Vegan Pad Thai.
House of Wonders, Cascais

Mene, näe ja koe tämä omintakeinen kasvisruokaravintola Cascaisin vanhan kaupungin kulmilla – et tule katumaan!

Craig ja lounasannokset aurinkoisella terassilla.
Perinteistä menua ei ollut, vaan tilaus tehtiin vitriiniin näytille valmistettujen malliannosten pohjalta.

House of Wonders -ravintolan viihtyisä terassialue.

House of Wonders -ravintolan pinkki porraskäytävä.

Bontà – Bistro Italiano

Nazaréssa vieraillessa tätä ystävällisen italialaispariskunnan pyörittämää pientä kortteliravintolaa ei kannata missata! Tämäkin piilotettu helmi on pakko mainita, vaikkei se monista vegevaihtoehdoista huolimatta kasvisravintola olekaan.

Kirjoitetun menun sijaan isäntäväki selostaa suullisesti, mitä pastaruokia heillä on sinä iltana listallaan tarjolla. Tuoretta italialaista laatua ja saapasmaan aitoa makumaailmaa hyvin kohtuulliseen hintaan!

Zen Wonderland – Porto

Nautimme täällä yhdet elämämme parhaista burgereista – ja ihmekös tuo, kun mieluisensa burgerin saa itse rakentaa sämpylän tyypistä ja lisukkeista lähtien! 

Kynä ja ruksittava lista ravintolan pöydällä.
Pelkästään erilaisia vegepihvivaihtoehtoja oli tarjolla seitsemän kappaletta.
Sinisämpyläinen burgeri ja limonadilasi.
Tämä burgeri tarjosi riittävästi polttoainetta koko Porto-päivän ajaksi. 
Bloggaaja poseeraa sinisen burgerinsa kanssa ravintolan pöydän ääressä.
Burgerisämpylän sininen väri on peräisin spirulinasta.
da Terra Baixa, Porto

Runsas ja monipuolinen kasvisbuffet kohtuuhintaan! Noudimme mukaan lounasboksit täynnä noutopöydän herkullisia antimia 7,50 euroa kappale.

Lounasboksi Porton satama-alueen portailla istuvan bloggaajan sylissä.
Lauantain lounashetki Porton satamabulevardin portailla.

Merkittävimmät miinukset

-Ankaroitunut suhtautuminen puskaparkkeiluun 

Jokin aika sitten Portugali ja sen asukkaat saivat tarpeekseen lisääntyvän matkailuautoilun tuomista epätoivottavista lieveilmiöistä. 

Vuoden 2021 alusta alkaen maa päätyi asettamaan täyskiellon matkailuajoneuvoissa yöpymiselle leirintäalueiden ja muihin varta vasten yön yli parkkeeraukseen tarkoitettujen alueiden ulkopuolella.

Tämän jälkeen sääntöjä on onneksi päädytty hieman höllentämään.

Pääsäännön mukaan matkailuautonsa saa nykyisin parkkeerata Portugalissa saman kunnan alueelle yhtäjaksoisesti maksimissaan 48 tunnin ajaksi. 

Puskaparkkeilu on kuitenkin edelleen kokonaan kielletty Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla, muilla luonnonsuojelualueilla ja rannikon ns. Coastal Plans -alueilla.

Matkailuajoneuvoja luonnonhelmassa parkkipaikalla.
Monet matkailuautot ovat käyttäneet talvikautena tätä Praia dos Tomates -rannan pysäköintipaikkaa sääntöjen vastaiseen pitkäaikaiseen pysäköimiseen / leiriytymiseen. Poliisi tarkkaili tilannetta pidemmän aikaa ja teki yllättäen helmikuussa 2022 paikan päälle täsmäiskun sakottaen kaikkia paikan päällä pitkäaikaisesti majoittautuneita.

Nykyiset säännöt tekevät Portugalissa matkailuautolla reissaamisesta haastavampaa, mutteivät missään tapauksessa ylivoimaista tai mahdotonta.

Tilanne vaihtelee paljon alueittain. Erityisesti Algarven alueella oli välillä haastavaa löytää minkäänlaista luvallista parkkipaikkaa yöpymiseen. 

Ford Transit -retkeilyauto ja suuremman luokan matkailuajoneuvo parkissa vieretysten.
Yöpaikan löytymistä auttoi toisinaan huomattavasti se, että olemme liikkeellä pienemmän luokan matkailuajoneuvolla, joka mahtuu tarvittaessa normaaliin parkkiruutuun. Oheiselle Sagresin parkkipaikalle mahtui parkkeeraamaan järeämmälläkin kalustolla.

Onneksi edulliset matkaparkit (usein alle 10 euroa per yö) ynnä muut yöpymistä ja peruspalveluita matkailuautoille tarjoavat majoituspaikat ovat ilmeisesti Portugalissakin hiljalleen lisääntymään päin, kun niiden tarpeeseen on herätty erityisesti vuoden 2021 lakimuutoksen jälkeen. 

Myös Portugalista voi löytää Ranskan ja Espanjan tavoin matkailijoille kokonaan maksuttomiakin matkaparkkeja peruspalveluineen.

Portugalissa on myös runsaasti rannikkoseutua, josta voi löytää kerrassaan upeilla maisemilla varustettuja, täysin sallittuja puskaparkkeja! Esimerkiksi maan rannikkoalue pohjoisesta aina Lissabonin kulmille saakka on suureksi osaksi puskaparkkeilijaa (luvallisesti) hemmottelevaa seutua.

Retkeilyauto ja bloggaajan siluetti meren äärellä auringonlaskussa.
Toisinaan Portugalin öidemme ainoana metelinä oli aaltojen pauhu.

Hyödynsimmekin maksullisia matkaparkkeja Portugalissa lopulta varsin minimaalisesti – vain muutamia kertoja.

Huom. vaikka kyseessä olisikin ihan luvallinen päiväparkki tai puskaparkki, tee palvelus niin kaikille kanssareissaajille kuin paikallisillekin: älä raahaa terassikalusteita, pyykkinaruja ym. leirihärpäkkeitä ulos ja pystytä markiisia.

Tämä tulkitaan oitis leiriytymiseksi, mikä Portugalissa on kiellettyä leirintäalueiden ulkopuolella. Poliisi antaa häädöt ja monesti myös sakottaa leiriytymiskäytöstä kohdatessaan. Paikallisetkaan eivät usein katso tällaista käytöstä suopeasti.

Saimmme ihmetellä hartaasti muun muassa, kuinka eräs viereemme parkkeerannut ranskalaisseurue levitti huolettomasti leirinsä ulkokalusteineen, lounaskattauksineen ja koiranpeteineen Sintrassa keskelle kaupunginaukiota tiloiltaan hyvin rajoitetulle parkkipaikalle.

Eli peräänkuulutan puskaparkkeiluun sitä samaa, kuuluisaa matalaa profiilia kuin Espanjassakin – ja jos mahdollista, niin täällä Portugalissa ehkä vieläkin matalampaa!

Tämän lisäksi jätä puskaparkki mielellään vieläkin puhtaammaksi kuin se oli sinne saavuttaessa. Myös tätä vastuullisen reissaajan kultaista sääntöä noudattamalla voi osaltaan kantaa kortensa kekoon sen puolesta, että matkailuautoilu Portugalissa olisi tulevaisuudessankin mahdollisimman vapaata ja huoletonta.

-Suht kalliita kilometrejä

Tämä vertailu on siis versus Espanja; ilmeisesti Euroopan keskiarvoon verrattuna puhutaan Portugalissakin vielä ihan kohtuuhintaisesta polttoaineesta. Tai puhuttiin ennen maaliskuuta 2022.

Diesel-litran hinta liikkui Portugalissa vuoden 2022 alussa tyypillisesti jossain 1,70 -1,80 e/l välillä. Onneksi Portugali ei ole kovinkaan massiivinen pinta-alaltaan, ja maltilliset kohteiden väliset etäisyydet hillitsevät myös polttoainekuluja.

Portugalissa on myös runsaasti tietulleja. Itse onnistuimme välttämään nämä maksulliset moottoritiet suurimmaksi osaksi, ja yleensä näille valtaväylille löytyykin kohtuullinen, maksuton reittivaihtoehto. 

Kuva Portugalin tietullin infotaulusta.
Maahan saavuttaessa tietullissa kehotetaan rekisteröimään ajoneuvonsa tullin sivuille tullimaksujen suorittamisen helpottamiseksi.

Sen verran mitä maksullisia moottoriteitä käytimme, ne olivat suht maltillisesti hinnoiteltuja (yleensä muutamia euroja per etappi), eivätkä siis yhtä kalliita kuin Ranskassa. Tullimaksu määräytyy myös ajoneuvon koon mukaan.

P.S. Älä epäröi tankata tankkia täyteen Espanjan puolella, vaikka hinnat jonkin verran todennäköisesti kohoavatkin Portugalin rajaa lähestyttäessä!

Huom. Maaliskuussa polttoaineiden hinnat pongahtivat ylös entisestään Ukrainan sodan seurauksena. Tämä näkyy myös täällä Pohjois-Espanjassa, jossa täälläkin saa nyt maaliskuun 2022 aikoihin vaivoin tankattua 1,90 e/l edullisempaa dieseliä. Vielä tammikuussa litrahinta vaihteli Espanjassa suurin piirtein 1,25 – 1,45 euron välillä. Portugalin hinnat lienevät nyt kirjoitushetkellä jo yli kaksi euroa litralta. 

-Vaaralliset toukat

Itse kuulin näistä viheliäisistä otuksista ensimmäistä kertaa vasta Espanjassa, jossa meitä kokeneemmat pakureissaajat varoittelivat Vanlife Suomi -miitingissä Portugalin yleisestä vitsauksesta: Mäntykulkurinirkon toukista (englanniksi processionary caterpillars).

Nämä myrkyllisillä poltinkarvoilla varustetut yöperhosen toukat ovat jokakeväinen riesa melkolailla kaikkialla eteläisessä Euroopassa (tosin nykyisin niitä on tavattu ajoittain jopa Tanskassa ja Ruotsissa saakka!), mutta eteläisen Portugalin alueella ne tuntuvat olevan erityisen yleisiä – leudot ja kuivat kelit kun ovat erityisesti niiden mieleen.

Toukkaletka maassa.
Kuva: Unsplash.

Mäntykulkurinirkon toukat asuvat pinjamäntyjen oksistossa harsopallomaisissa pesissään. Jossain vaiheessa kevättä (täällä päin tyypillisesti helmi-huhtikuun aikoihin) toukat lähtevät pesistään liikkeelle marssien maassa ja mäntyjen rungoilla pitkinä, kymmenien toukkien pituisina letkoina.

Tällöin ne ovat vakava vaara sekä eläinten että ihmisten hengelle ja terveydelle.

Toukista irtoavat mikroskooppisen pienet poltinkarvat ovat nimittäin myrkyllisiä ja äärimmäisen teräviä. Nämä voivat aiheuttaa ihmisille muun muassa vaikeita iho-oireita, hengitysvaikeuksia sekä astmakohtauksia. 

Lemmikeille mäntykulkurinirkon toukka on hengenvaarallinen ja usein tappava: toukkaa lähestynyt koira menettää tyypillisesti vähintään osan nenäänsä, kieltään ja huulet. Monesti toukkien kanssa tekemisissä ollut koira tai kissa ei selviä ollenkaan.

Mekin spottailimme Portugalissa useita näiden toukkien harsomaisia pesiä mäntyjen oksilla. Erityisesti koiriemme takia emme halunneet ottaa turhia riskejä: olemme joitakin kertoja jättäneet suosiolla väliin mäntyjen ympäröimän puska- tai matkaparkin, sekä kääntyneet patikkapolulla ympäri törmätessämme mäntymetsikköön.

Poltinkarvat voivat myös levitä tuulen mukana ympäristöön ja sitä kautta kulkeutua hengitysteihin. Tästä syystä pinjamäntyjen lähistöllä kannattaa tammi-huhtikuun aikoihin olla tarkkana, vaikkei itse toukkaletkaa näkyisikään.

-Koiraystävällisyys jättää parantamisen varaa

Kuten Espanjassakin, koirilla ei Portugalissa ole automaattisesti asiaa julkisiin kulkuvälineisiin.

Säännöt vaihtelevat kaupungeittain sekä kulkuneuvoittain jonkin verran. Esimerkiksi Lissabonin ratikkoihin tai busseihin koiria ei huolita lainkaan. Useissa muissa paikoissa puolestaan koiramatkustajilta edellytetään kuonokoppaa, tai niiden tulee matkustaa omassa kuljetuskopassaan.

Bloggaaja, Craig ja borderterrierit istuvat lautan kyydissä.
Seixal-Lissabon -välisellä lauttareitillä koirat matkustivat veloituksetta. Seixal onkin varteenotettava tukikohta pysäköidä ajoneuvonsa Lissabonissa vierailun ajaksi! 

Vuodesta 2017 Portugalin ravintolat ovat saaneet oman harkintansa mukaan toivottaa tervetulleiksi myös koiravieraat. Suurin osa ravintoloista kieltää koirat sisätiloissaan edelleen (tästä on usein osoituksena ravintolan oveen kiinnitetty ei koiria -tarra).

Samalla kuitenkin ilahduttavan moni ravintola hyväksyi mielellään myös Torreksen ja Vascon asiakkaakseen – usein vesikupillisen kera. Sama havainto kuin Espanjassa: Kasvisruokapaikat ja italialaiset ravintolat sanovat harvoin ei fiksusti käyttäytyville koiravieraille.

Borderterrieri Torres istuu ja tuijottaa ravintolan pöydän alla.
Huomaamaton ravintolavieras.
Borderterrieri Vasco torkkumassa sylissä.
Väsähtänyt ravintolavieras.

Lopullinen tuomio?

Ensimmäisestä päivästä lähtien Portugali teki meihin lähtemättömän vaikutuksen.

Portugali on monipuolinen, verrattain edullinen, aurinkoinen ja melkeinpä kaikilla mittareilla miellyttävä ja helppo ympärivuotinen matkailukohde. Sen rannikko on kauneudessaan vertaansa vailla ja pystyy kaikessa lumoavuudessaan mittelöimään ihan maailmanluokan sarjassa. 

Bloggaaja punertavassa rantakalliomaisemassa.
Punaisen hiekkakiven muovaamaa dramaattista rantamaisemaa Algarvessa.

Eteläiseen Espanjaan verrattuna Portugali antoi itsestään kokonaisuutena siistimmän, hillitymmän, maaseutumaisemman ja jollain tapaa luonnonläheisemmän vaikutelman. Nämä kaksi naapurimaata ovat keskenään melkolailla kuin yö ja päivä.

Jos Espanjan etelärannikon seutua voisi hieman kärjistäen kuvata yhdeksi suureksi huvittelu- ja kulttuurikeskukseksi, Portugalissa meno on levollisempaa ja jollain tapaa maanläheisempää. Suurien kaupunkien sykkeestä syttyvä kosmopoliitti tuskin löytää Lissabonin, Porton ja ehkä Pragan lisäksi Portugalista itselleen juurikaan tyydyttävää sielunruokaa. 

On luonnollisesti makuasia, kumpi näistä maista vetoaa enemmän, ja millaista meininkiä reissukohteeltaan ylipäätään hakee. 

Kanalintu vartioi portugalilaisen rakennuksen ovensuussa.
Useampi portugalilainen kaupunki osoittautui etukäteen kuvittelemaamme pienemmäksi ja jollain tapaa “vaatimattomammaksi”. Tähän suutariliikkeen ovella jämäkästi päivystävään hanheen törmäsimme Faron keskustassa.

Myönnettäköön: Itse olen henkilökohtaisesti ehkä tullut siihen elämänvaiheeseen (näin reilu kolmekymppisen kypsään ikään vartuttuani, kröhöm), että voisin nähdä itseni pidemmän päälle rauhallisemman ja luonnonläheisemmän miljöön ympäröimänä. Menohaluni voisin pääsääntöisesti sammuttaa baarien ja yökerhojen reunustaman bilebulevardin sijaan portugalilaisen pikku kaupungin kulmabirstossa.

Craig ja borderterrieri Vasco istuvat rantakallioilla iltahämärässä Algarvessa.

Muutamista miinuksista viis – kokonaisuutena arvioiden Portugalin plussat ovat niin tuhtia tavaraa, että ne ja miinukset vaakakuppiin ladottuna vaaka kallistuu pontevasti positiivisen reissukokemuksen puolelle.

Keskinäisessä vertailussa Portugali vienee tässä vaiheessa piirun mitalla voiton kilpakumppaneistaan Ranskasta ja Espanjasta.  Varsinkin jos mietimme kokemustamme myös siltä kannalta, mihin maahan voisimme vielä joku päivä asettua pidemmäksikin aikaa asumaan.

Bloggaaja Lagosin rantakallioilla sinisen meren äärellä.

Päällimmäisenä Portugalista ei jäänyt niinkään fiilis, että paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Sen sijaan mieleen jäi vellomaan kaipuu takaisin nauttimaan ja fiilistelemään jo kertaalleen koettuja maisemia ja tunnelmia: Mielettömiä rantoja ja hurmaavia ravintoloita. Pikku kaupunkien mukulakivikatuja ja luonnonläheisiä puskaparkkeja.

Ensi talven matkakohteemme numero yksi taitaa olla tässä vaiheessa päätetty.

Bloggaaja ja Craig Algarven rantakallioilla hämärtyvässä illassa.
A home away from home – koti kaukana kotoa. Niin nämä maisemat saivat tiettyinä hetkinä tuntemaan.

4 thoughts on “Vanlife Portugali – suurimmat plussat ja miinukset”

  1. Jari Rauhala

    Kiitos, erittäin hyvä kokoava kirjoitus. Olen haaveillut pitkään Portugalista. Olen reissannut ja viettänyt kesäni jo 20v vanhassa VW T3 kleinbussissani, silloin kun vanlife-ilmiöstä ei vielä tiedetty mitään, olin vain vanha äijä rähjässä pakussa, nyt arvoni on noussut arvaamattomasti kun olenkin downshiftaaja groovessa vintage-vanissäni 😁 Oma mökkini on ilman mukavuuksia mutta mukava, evoluution tuloksena kaikki mitä elämässäni tarvitsen. Reissuni ovat olleet välillä Nordkapp-Rooma, mutta enimmäkseen Suomessa esim. Katajanokan ranta on yksi suosikkejani, liekö 10h parkki vielä jäljellä Toinen Huuhanranta Saimaalla, liekö paras puskaranta Suomessa. Ensi syksynä kuitenkin Teno joki ja ehkä sit jäämerelle. Voikaa hyvin ja kiitos!

    1. Moikka Jari,

      Kiitos mukavasta kommentistasi! Ja kiitokset myös puskaparkkivinkeistä – merkitsin ne ylös kesän Suomen reissumme varalle 😉 Mukavia reissuja sinnekin volkkarin kyytiin!

  2. Olen käynyt vain kerran lyhyellä reissulla Portugalissa, ja Portugali on houkutellut kyllä puoleensa. Se on vain jostain syystä jäänyt. Pienet kylät ja maalaisempi meininki kuulostavat just hyviltä – ja nuo maisemat!

    Mäntykulkurinirkon toukat on ihan uutta tietoa. Pitää heti tutkia, että missä kaikkialla ja milloin tuollaisia typpejä oikein on… minä kun rakastan pinjamäntyjä 😬

    1. Moi, Kati!

      Kiitos kommentistasi. Sopivan tilaisuuden tullen suosittelen lämpimästi vierailemaan uudemmankin kerran Portugalin suunnilla! Tosin voin kuvitella, että pieniä kyliä, mukavaa maalaistunnelmaa ja toinen toistaan upeampia rantoja löytyy kyllä varmasti Kreikankin suunnilta. 🙂

      Nuo hiton toukat oli kyllä itsellenikin ihan uusi, epämiellyttävä tuttavuus! Mutta täällä Portugali-Ranska-Espanja -akselilla nyt kun kevään aikana mäntyihin on tiiraillut, niin niiden pesiä ei voi olla kyllä huomaamatta. Hyvä tietää pysytellä koirien kanssa niistä mahdollisimman kaukana.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *