Unkarin kautta kohti itää
Slovenia ja kotoisa Keski-Eurooppa jäivät taaksemme toukokuun puolessa välissä, kun otimme suunnan kohti tuntematonta itää. Seuraavaksi edessämme oli yksi reissun odotetuimmista, kiinnostavimmista, ja vähemmän tutkituista etapeista: muinaisten linnojen, vampyyrilegendojen ja ikimetsien Romania.
Slovenian reissuetapistamme pääseet lukemaan lisää täältä!
Touko-kesäkuussa 2022 reissasimme 29 päivää Romaniassa tähän kiehtovaan, kontrasteja täynnä olevaan maahan tutustuen.

Saavuimme Romaniaan Unkarin kautta, mihin liittyen muutama varoituksen sananen:
Ensinnäkin tien kunto Unkarissa Budapestin itäpuolella Romanian Oradeaa kohti mentäessä (taisi olla tie nro 42) oli uskomattoman karmea – vaikka kyseessä oli siis ihan yleinen valtatie!
Ei puhettakaan, että tällä pottupellolla olisi pystynyt ajamaan lähellekään nopeusrajoituksia. Sen sijaan ryskyttelimme hissukseen kohti Romanian rajaa pahimpia töyssyjä väistellen ja toivoimme pääsevämme perille paku ja selkärankamme ehjinä.
Ainoan lohdun Unkarin teillä toi täkäläinen diesel, jota vielä toukokuussa 2022 saivat ulkomaalaisetkin tankata huokeaan, noin 1,22 euron litrahintaan.
Toisaalta unkarilaisen vinjetin, eli tiemaksun hinta on naurettavan korkea (tällä hetkellä noin 28 euroa per 10 päivää), mikä tasoitti reissun halvimman dieselin aikaansaamaa riemun tunnetta.
Niin tai näin, ei muuta kuin reilu kuudellakympillä tankki täyteen ja hitaasti ja töyssyisesti kohti Romaniaa!
Toinen varoituksen sana Euroopan vapaisiin sisärajoihin tottuneelle: Unkarin ja Romanian välillä meidän piti ensimmäistä kertaa lähes vuoden kestäneen reissun aikana pysähtyä ja esittää henkkarimme sekä ajoneuvomme paperit.



Prosessi ei kestänyt kauaa Romaniaan päin mentäessä, mutta 29 päivää myöhemmin Unkaria kohti matkatessamme raja-asema oli hyvin ruuhkainen ja jonot pitkiä. Jouduimme jonottamaan tarkastuspisteelle toista tuntia kuumassa auringonpaahteessa, emmekä niin hyväntuulisina.
Romania – kontrastien maa
Euroopan Unionin, itäisen Euroopan sekä Lähi-idän risteyskohdassa sijaitseva Romania poikkeaa Euroopan vanlife-reissaajien perinteiseltä valtaväylältä. Vaikuttaa siltä, että monilla matkaajilla on vielä nykyisinkin jonkinlaisia ennakkoluuloja maata kohtaan.
On totta, että vielä 1980-luvulla Romania oli jonkin sortin Euroopan takapajula; ankara poliisivaltio, jossa oli auttamattoman toimimaton talous ja röyhkeästi rehottava korruptio.
Totta on sekin, että Romaniassa on vielä nykyisinkin havaittavissa kommunististen vuosikymmenten aikaisia tunkkaisia vivahteita, eikä maata pitkään vaivanneita ongelmia ole vielä kaikilta osin onnistuttu selättämään.



Vaikka Euroopan Unioniin vuonna 2007 liittyminen on tehnyt maan taloudelle hyvää, on 19 miljoonan asukkaan Romania edelleen unionin köyhimpiä valtioita. Viidennes maan väestöstä elää köyhyydessä, korruptio on edelleen yleistä ja talouskasvua jarruttaa maatalouden vanhanaikaisuus.
Varallisuuserot rikkaiden ja köyhien sekä kaupunkien ja maaseudun välillä ovat EU:n syvimpiä. Romanian maanteillä saattaa tulla vastaan yhtä lailla Porscheja kuin hevosvankkureita. Arkkitehtuuriltaan omalaatuisten, usein linnaa muistuttavien valtavien asuintalojen vieressä saattaa jököttää rivi rapistuneita, nipin napin kasassa pysyviä vaatimattomia tönöjä.



Onneksi maa on kuitenkin tänä päivänä paljon muutakin kuin ei-niin-ruusuinen menneisyytensä. Romania tarjoaa ennakkoluulottomalle matkailijalle valtavat määrät mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan. Maa on kiinnostava sekoitus uutta ja vanhaa sekä idän ja lännen kulttuureja.
Komeita linnoja, kiinnostavia historiallisia saksilaiskaupunkeja, upeita luontokohteita, ystävällisiä ihmisiä, tuhansia karhuja, muutama Euroopan hienoimmista alppiteistä, sekä ehkäpä maailman kuuluisin kummitusmetsä. Romania on kaikkea tätä ja paljon enemmän.









Tässä postauksessa summaan Romanian parhaimmat ja huonoimmat puolet itsenäisen vanlife-reissaajan näkökulmasta sekä jaan omiin kokemuksiimme pohjautuen 8 + 1 kohdesuositusta Romanian roadtripille.
Saimme nauttia reissullamme touko-kesäkuussa pääosin aurinkoisesta säästä ukkoskuuroilla höystettynä sekä 22-32 asteen kesäisistä lämpötiloista (ylhäällä vuorilla oli toki viileämpää).
Romaniassa kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä, joten ihanteellisin matkustusaika ajoittunee syksyn (syys-lokakuu) ja kevään / alkukesän (huhti-kesäkuu) tienoille. Bukarestin kesäkuiset, reilu 30 asteen helteet alkoivat käydä vanissa ilman kunnollista ilmastointia meidän makuumme turhan tukaliksi.






Romanian suurimmat plussat
+Tilaa on
Vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kovinkaan suuri osa vanlife-kansasta ole vielä löytänyt perille tänne itäisille maille saakka.
Vastaamme tuli 29 päivän aikana muita matkailuautoja vain harvakseltaan. Saimme myös nauttia Romanian puskaparkeista pääosin täysin keskenämme ilman naapureita.



Jos siis Espanjan ruuhkainen rannikko ja muu läntinen Eurooppa alkaa olla jo nähty, ota seuraavalla kerralla Aurinkorannikon sijaan suunta kohti Euroopan kaakkoiskolkkaa – ja nauti Romanian puskaparkkien väljyydestä!
+Unionin edullisinta hintatasoa
Romaniaa edullisemmista hinnoista ei EU-alueella juuri pääse nauttimaan – ehkä Bulgariaa lukuun ottamatta.
Esimerkiksi ulkona syöminen ja juominen on yleensä ilahduttavan halpaa. Kohtuullisen aterian oluineen voi usein nauttia alle seitsemällä eurolla.
Bukarestin hintataso on keskimääräistä kalliimpi, mutta kyseessä on silti varmasti yksi Euroopan edullisimmista pääkaupungeista.



Myös vaikkapa pysäköintimaksut ja nähtävyyksien pääsymaksut olivat Romaniassa koko reissumme edullisimmasta päästä.
Romanian rahayksikkö on leu (RON). Yksi euro oli vierailumme aikaan noin neljä leitä.
+Turvallinen matkailumaa
Missä päin Romaniaa reissasimmekaan ja yövyimmepä sitten luonnonhelmassa tai urbaanilla parkkipaikalla, tunsimme olomme aina turvalliseksi.
Korviini ei ole myöskään kantautunut tietoa muille Romanian matkailijoille sattuneista matkailuautoihin murtautumisista, taikka muista ikävistä turvallisuuden tunnetta horjuttavista tapahtumista.






Omien kokemuksieni, lukemieni park4night-arvioiden ja kaiken kuulemani perusteella väittäisin, että Romania on huomattavasti turvallisempi kohde matkailuautoilijan kannalta kuin vaikkapa Espanjan rannikko, Italia tai Etelä-Ranska.
Samalla on hyvä muistaa, että huomattava osuus väestöstä elää Romaniassa hyvin yksinkertaisissa ja niukoissa oloissa, ja että tilaisuus tekee monesti varkaan. Normaalitason harkinta ja varovaisuus kannattelee täällä kuitenkin jo pitkälle.
Suurimmat turvallisuusriskit Romaniassa liittynevätkin liikenteeseen. Palataan tähän vielä suurimmat miinukset -osiossa.
+Huoletonta puskaparkkeilua
Romaniassa ei vaikuta juurikaan olevan rajoituksia sen suhteen, mihin matkailuajoneuvonsa saa yöksi parkkeerata. Puskaparkkeilu on täällä siten hyvin vapaata – kunhan vain muistaa käyttää normaaliin tapaan tervettä järkeä ja harkintakykyä.
Olimmepa Romaniassa parkissa missä tahansa, poliisi ignoorasi Transitimme ja paikalliset suhtautuivat meihin aina ystävällisesti.






Pienenä haasteena park4night-sovellusta käyttämään tottuneelle Romaniassa on se, ettei sovellus näytä paikoitellen juurikaan potentiaalisia yöpymisvaihtoehtoja.
Romaniassa on siten vielä paljon tutkimattomia ja “merkkaamattomia” puskia, joihin parkkeerata itsensä yöksi.
Tähän voi suhtautua hauskana haasteena löytää aivan oma puskaparkkinsa – jonka voi mahdollisesti jakaa myöhemmin sovelluksen kautta muidenkin Romanian matkaajien iloksi!
+Nopea ja luotettava netti
Hyviä uutisia etenkin tienpäältä käsin etätyötä tekeville: Digital Nomadit voivat reissata Romaniassa huoletta ja luottaa siihen, että nopea 4G-yhteys (Bukarestissa jopa 5G-yhteys) pelaa.



Romanian nettiyhteydet ovat lähes poikkeuksetta priimaa. Reissasimmepa missä päin maata tahansa, ei ongelmia netin kanssa ollut (paitsi ajaessamme Transalpina -alppitien pohjoisosissa, missä oli reissun ainoa laajempi katvealue). Striimasin esimerkiksi keskellä Romanian maaseutua jääkiekon MM-kisoja livenä ilman minkäänlaista ongelmaa.



Paikallinen data on myös edullista. Ostimme paikallisesta Orange-myymälästä reitittimeemme kuudella eurolla 50 Gt dataa sisältävän sim-kortin.



+Karhujen valtakunta
Karhuja bongaa parhaiten Karpaattien vuoristossa. Eräs paikallinen vaeltaja totesi, että Romanian vuorilla liikkuessaan on melkeinpä todennäköisempää, että karhuja kohtaa kuin että niitä ei näkisi lainkaan.
Romaniassa onkin Euroopan parhaat tsäänssit nähdä karhuja luonnossa. Täällä asuu Euroopan suurin karhupopulaatio: noin 6000 ruskeakarhua elelee Romanian metsissä ja vuorilla. Eksyypä niistä osa tutkimusmatkoille toisinaan myös taajamiin.



Me kohtasimme karhuja kaikkiaan 14 kappaletta: Kaksi ylivuotista pentua Sinaian kupeessa metsätiellä kävelyllä ollessamme (parinsadan metrin päässä puskaparkistamme) ja loput reilut kymmenen kappaletta vanistamme käsin Transfăgărășanin vuoristotiellä.



Kannattaa kuitenkin olla varovainen, vaikka karhu luontaisesti ihmistä luonnossa väistääkin. Vuosittain useita ihmisiä loukkaantuu ja toisinaan joku menettää henkensä Romaniassa karhun hyökkäyksen seurauksena.
Itselläni oli tapana varmuuden vuoksi lauleskella ääneen liikkuessani koirien kanssa Romanian metsäpoluilla (saattaapi olla, että ainakin Ramses II:n Villieläimen kertsi raikasi lätkän MM-kisojen hengessä pari kertaa Romanian metsiköissä…).
+Yllättävä koiraystävällisyys
Maan kulkukoiraongelma huomioiden emme elätelleet Romanian kohdalla suuria toiveita erityisen koiraystävällisestä ilmapiiristä.
Saimmekin yllättyä positiivisesti, kun Torres ja Vasco otettiin hyvin vastaan oikeastaan kaikkialla; niin pääkaupunki Bukarestissa kuin pienemmissäkin pitäjissä vieraillessamme.
Koirat olivat tervetulleita kanssamme myös joitakin pääsymaksullisia nähtävyyksiä katsomaan, kuten Castelul de Lut -teemapuistoon sekä Viscrin linnoitettua kirkkoa ihailemaan. Pääkaupungin Bolt-taksit yhtä lukuun ottamatta hyväksyivät myös Torreksen ja Vascon matkustajikseen.






Bukarestin kaduilla koirat tuntuivat saavan erityisen paljon ihailua ja huomiota. Suuri osa pääkaupungin ravintoloista ja drinkkibaareista tuntui suhtautuvan myönteisesti koira-asiakkaisiin. Monesti koirille myös tarjoiltiin automaattisesti vesikuppi.
Romanian suurimmat miinukset
-Vaarallinen liikennekulttuuri
Romanian liikenne on tunnetusti vaarallinen. Kohtalokkaita liikenneonnettomuuksia sattuu täällä huomattavasti enemmän kuin EU-maissa keskimäärin.
Paikallinen liikennekulttuuri on kaikin puolin holtitonta ja hasardia. Paikalliset kuskit eivät noudata nopeusrajoituksia ja rekoista lähtien kaikki ajavat reilua ylinopeutta – jopa taajamissa. Ohitustilanteet vaikuttavat monesti olevan puhdasta onnenkauppaa.
Transitimme sai osakseen vihaisia ja kärsimättömiä tööttäyksiä, kun kehtasimme noudattaa nopeusrajoituksia. Meistä painelivat monesti ohi myös raskaat yhdistelmäajoneuvot.
Automaattista nopeusvalvontaa ei juurikaan ole ja ajoneuvot varoittavat ahkerasti toisiaan, jos poliisin tutka on havaittu lähistöllä.



Myös jalankulkijana olo oli paikoitellen turvaton, kun porukka kaahasi reilua ylinopeutta ja kevyeen liikenteen väylät sekä suojatiet puuttuivat monin paikoin täysin.
Kaikista pahin paikka autoilijalle Romaniassa on pääkaupunki Bukarest. Suosittelen lämpimästi kaupunkia, mutten siellä ajamista. Jaan kohdesuositukset-osiossa muutaman vinkin, miten Bukarestiin voi päästä tutustumaan roadtripillään, mutta samalla välttää pääkaupungin infernaalinen liikenne.



Romanian teiden kunto vaihteli. Varsinkin länsiosissa maata sekä Transylvanian valtateillä tien pinnoite oli selkeästi uusittu vastikään (kiitos EU!). Vastapainoksi jouduimme kuitenkin ajamaan myös useampia surkeakuntoisia, töyssyisiä teitä. Esimerkiksi Transfăgărășanin alppitie oli kansainvälisestä suosiostaan huolimatta päässyt huonoon kuntoon.
Hyvä uutinen on se, että Romania on vastikään päättänyt investoida mukavat 1,42 miljardia euroa tieverkkonsa kunnostamiseen.
-Palveluiden rajallisuus
Matkailuautoille suunnattuja palveluita on saatavilla Romaniassa varsin rajallisesti.
Läntisessä Euroopassa tutuiksi tulleista maksuttomista matkaparkeista ja matkailuautojen huoltopisteistä on täälläpäin turha haaveilla.
Ensimmäistä kertaa koko reissumme aikana meillä oli toisinaan haasteita löytää juomavettä, jolla täyttää pakumme vesitankki. Kehottaisinkin Romanian matkaajia tarttumaan tilaisuuteen ja täydentämään vesivarantonsa aina silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Romaniassa kannattaa myös tuplatsekata ennen tankkinsa täyttöä, että vesi on juomakelpoista.
Romanialaiset leirintäalueet ovat pääsin edullisia, mutta niitä ei ole joka paikassa ja taso vaihtelee. Suurilta osin paikallinen leirintätarjonta vaikutti varsin vaatimattomalta.
Ainakin yksi matkaparkki oli sen verran haastavan, jyrkän ja kuoppaisen soratien päässä, ettemme päässeet koskaan perille.
-Lukemattomat kulkukoirat
Surullinen fakta on se, että Romania on satojentuhansien kulkukoirien maa. Täällä matkatessaan ei voi välttyä todistamasta lukemattomien erikokoisten ja kaikenkarvaisten kodittomien kulkukoirien olemassaoloa. Tälle on vain pakko yrittää kovettaa sydämensä, vaikka tiukkaa tekisikin.
Kulkukoiriin törmää Romaniassa oikeastaan kaikkialla: Kylissä, kaupungeissa, teiden varsilla ja parkkipaikoilla.
Kodittomia koiria myös kohdellaan usein julmasti. Onneksi meidän ei tarvinnut henkilökohtaisesti todistaa kulkukoirien kaltoinkohtelua, tai vaikkapa nähdä teiden varsilla teloitettujen koirien ruumiita.
Kohtaamamme kulkukoirat eivät onneksi olleet aggressiivisia, eivätkä ne uhitelleet Torrekselle ja Vascollekaan. Suurin osa koirista oli arkoja ja väistivät meitä yleensä oma-aloitteisesti ja viimeistään, jos niitä elekielellä siihen kehotti. Varuillaan kannattaa silti aina varmuudeksi olla.



Romaniassa liikkuessaan voi halutessaan pitää mukanaan koiranruokaa, jota tarjota kohtaamilleen kulkukoirille.
Me tarjosimme ruoka-annoksen muun muassa Branin parkkipaikalla kohtaamallemme aralle narttukoiralle, joka hotki saamansa koirannappulat ahnaasti. Se oli nisistään päätellen synnyttänyt vastikään pentuja, jotka kenties odottivat emoaan jossain parkkipaikan viereisissä pusikoissa.
-Paikoittainen roskaisuus
Romania ei ole vierailemistamme maista sieltä puhtaimmasta päästä. Suosittujen turistikaupunkien keskustat pyritään toki pitämään siistinä, mutta muutoin jäteastiaan päätymättömän roskan määrä paikoitellen suretti. Toisaalta, eipä täällä ollut yleisesti sen epäsiistimpää kuin vaikkapa Espanjassa tai Italiassakaan.
Luotetaan siihen, että paikallinen ympäristövalistus sekä jätehuollon toimivuus tulevat kohenemaan Romaniassa pikku hiljaa lähivuosien ja -vuosikymmenten aikana.
Romanian kohdesuositukset
1. Sibiu – kulttuuritarjontaa ja historian havinaa
Transylvanian saksankielinen nimi Siebenbürgen viittaa seitsemään linnoitettuun kaupunkiin. Me vierailimme näistä kolmessa: Sibiussa, Sighișoarassa ja Brașovissa. Sibiu oli näistä keskiaikaisista saksilaiskaupungista ensimmäinen reitillemme osunut.
Maantieteellisesti lähellä Romanian keskipistettä sijaitseva Sibiu on yksi maan suosituimpia matkailukohteita – ja täysin oikeutetusti.
Vajaan 170 000 asukkaan Sibiu on virkeä ja viihtyisä kulttuurikaupunki. Kaupunkiin mahtuu lukuisia museoita ja taidegallerioita ja se isännöi joka kesä maailman kolmanneksi suurimpia kansainvälisiä teatterifestivaaleja.
Vuonna 2007 Sibiu saikin kunnian toimia Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen mediatalo Forbes nimesi kaupungin Euroopan kahdeksanneksi idyllisimmäksi asuinpaikaksi. Miksipä ei, kyllä kait täällä viihtyisi!



Kaupungin historia ulottuu 1100-luvulle. Jo 1300-luvulla Sibiusta oli muodostunut tärkeä kauppapaikka ja kaupungin ammattikunnat muodostivat tuolloin 19 kiltaa. Sibiuhun muodostui historian saatossa myös Romanian merkittävin saksalaisvähemmistö.
Sibiun keskusta oli keskiajalla jaettu alempien luokkien, kuten kauppiaiden ja käsityöläisten alakaupunkiin sekä varakkaampien kaupunkilaisten asuttamaan yläkaupunkiin. Tämä jako näkyy edelleen kaupungin historiallisen keskustan arkkitehtuurissa.






Ravintolasuositus: Lumos – Enlightening coffee and brunch –niminen kahvilaravintola tarjoilee herkullisia brunssiannoksia keskellä historiallista keskustaa. Palvelu on ystävällistä ja koiratkin ovat tervetulleita herkuttelemaan!



Parkkeerasimme vanimme kaupunkivierailun ajaksi aivan historiallisen keskustan vieressä sijaitsevalle parkkipaikalle (löytyy myös park4night-sovelluksesta). Pysäköintimaksu oli kohtuullinen 0,50 senttiä tunnilta ja vietimme täällä myös yön.



2. Viscri – aitoa romanialaisen kylän tuntua
1100-luvulta peräisin oleva Viscri lienee Romanian tunnetuin kylä.
Keskiaikainen saksilaiskylä sijaitsee vain hieman sivussa Sighișoaran ja Brașovin kaupungit yhdistävältä tieltä. Kylässä on siten helppoa poiketa näiden kaupunkien välisellä matkalla.
Viscrissä pystyy aistimaan edelleen autenttista romanialaisen kylän tunnelmaa; päällystämättömällä kylänraitilla astellessaan tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt täällä vuosisatoja sitten (epäilimme jopa, että löytyyköhän kylästä edes sellaista modernia mukavuutta kuin vesivessaa – löytyi kyllä!).



Viscrin kuuluisin nähtävyys ja vetonaula on valkoinen linnoitettu kirkko. Yhdessä kylän kanssa ne muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.






Ensimmäiset historian kirjojen maininnat Viscrin kirkosta ovat 1400-luvulta, mutta sittemmin kirkkoa on uudistettu lukuisat kerrat. Nykyinen kirkon ilme on peräisin 1700-luvun tienoilta.



Kylän laitamilla sijaitsee ilmainen parkkialue, johon parkkeerasimme pakumme kylässä vierailun ajaksi. Myös yöpyminen paikanpäällä oli ongelmatonta.
Seuranamme oli ainoastaan viereisen maatalon hevonen sekä lehmä, joka salaa hiippaili iltahämärässä viereisestä aitauksesta rouskuttamaan ruohoa yhdessä hevosen kanssa.
Parkkipaikalta lähtee pieni kävelypolku, jota seuraamalla saapuu alle kymmenessä minuutissa itse kylään. Matkalla näkee maatilan eläimistöä ja reitti kulkee kirjaimellisesti myös vanhan navetan läpi.
3. Sighisoara – Vlad Seivästäjän kotikonnuilla
28 000 asukkaan Sighișoaran historia ulottuu Rooman imperiumin aikoihin 600-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Nykyisin kuvankaunis historiallinen kaupunki on myös yksi Romanian suosituimmista turistikohteista.
Kyseessä on Sibiun ja Brasovin ohella yksi Transylvanian kuuluisista saksilaiskaupungeista. Nykyinen kaupunki sai alkunsa 1100-luvulla, kun Transylvaniaan saapuneet saksilaiset perustivat kaupungin nimeten sen Schäßburgiksi.
Kaupunki laajeni edelleen 1400-luvulla, miltä ajalta sen historiallisen keskustan nykyinen ilme on suurilta osin peräisin.
Sighișoara on yksi koko Euroopan kauneimmista ja parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista.
Mutkittelevia mukulakivikujia, jyrkkiä portaikkoja, tunnelmallisia aukioita, keskiaikaisia puolustustorneja ja värikkäitä taloja niiden alkuperäisessä, vuosisatoja vanhassa asussaan… vanhanajan tunnelma on täällä vahvasti läsnä.






Sighișoara on myös kuuluisan 1400-luvun hallitsijan ja kreivi Draculankin takana inspiraationa toimineen historiallisen hahmon, Vlad Draculan synnyinkaupunki.
Vlad Seivästäjäksikin kutsutun hallitsijan vanha kotitalo, Casa Vlad Dracul, seisoo edelleen nähtävillä Sighișoaran keskustassa.



Pysäköimme vanimme vanhankaupungin laitamilla sijaitsevalle päällystämättömälle tilavalle parkkipaikalle. Päivän pysäköinti kustansi noin 2,5 euroa ja paikalla olisi voinut viettää myös yön. Myös juomaveden täyttö onnistuu paikan päällä!
4. Brasov – perinteistä charmia ja modernia cityelämää
Romanian kahdeksanneksi suurin kaupunki, historiallinen Brașov, on yksi Romanian vanhimmista kaupungeista. Paikalla on ollut asutusta jo ennen ajanlaskun alkua ja ensimmäiset merkinnät kaupungista ulottuvat 1200-luvun alkuun.
Romanian sydämessä sijaitseva viehättävä ja eloisa yliopistokaupunki onkin kiinnostava sekoitus dynaamista ja modernia cityelämää sekä vuosisatoja vanhaa, saksalaisvaikutteista vanhankaupungin tunnelmaa. Kaupunkia ympäröi Karpaattien vaikuttava vuoristomaisema – luonto on täällä lähellä.






Vietimme Brașovissa kaksi yötä, mutta täällä olisi kyllä voinut viihtyä pidempäänkin! Vierailumme ajoittui Craigin 50 kilometrin ultrajuoksun jälkeisiin päiviin ja olin varannut meille pienenä juoksu-urakan jälkeisenä hemmotteluna huoneen Skay Loft –nimisestä ekomajatalosta.



Pieni ja symppis, mökkiviboja antava majatalo sijaitsi luonnonläheisessä ja rauhaisassa miljöössä, mutta samalla vain 10-15 minuutin kävelymatkan päässä Brașovin keskustasta.
Täältä löytyy vieraiden käyttöön myös poreamme saunoineen, jotka kuitenkin olivat valitettavasti vierailumme aikaan pois käytöstä.
Huom! Majatalon parkkipaikka on varsin pieni, joten kannattaa ennen varaustaan varmistaa etukäteen, mahtuuko matkailuautollaan pysäköimään paikan päälle (meidän 5,5 metrinen Transit mahtui parkkiruutuun juuri ja juuri).
5. Sinaia ja Pelesin linna
Matkalla Brașovista Bukarestiin matka taittuu valtatie nro 1 pitkin. Matkan varrelle, 50 kilometriä Brașovista etelään, sattuu viihtyisä kaupunki nimeltään Sinaia.
Etelä-Karpaateilla, Bucegi-vuoriston juurella sijaitseva reilu 10 000 asukkaan Sinaia on suosittu matkailukohde muun muassa hienojen vuoristomaisemiensa ansiosta.
Tämä suosittu lasketteluresortti ja Romanian epävirallinen kesäpääkaupunki voi hyvinkin olla yhden yön pysähdyksen arvoinen vierailukohde!



Sinaian tärkein ja vaikuttavin nähtävyys on Peleșin linna. Romanian ruhtinas Kaarle I rakennutti tämän 160 huonetta käsittävän palatsin 1800-luvun loppupuolella. Linna toimi Romanian kuninkaiden lomanviettopaikkana monarkian lakkauttamiseen, eli vuoteen 1947 saakka.






Palatsin rakennuttamisen jälkeen myös muu ylimystö kiinnostui Sinaiasta vapaa-ajanviettopaikkana ja kaupunkiin alkoi nousta enemmänkin prameita huviloita ja villoja.



Yövyimme Sinaiassa ensimmäisen yön karhujen bongauksesta tunnetulle näköalapaikalle ja Popas Alpin Cota -ravintolalle vievän mutkittelevan vuoristotien varrella. Matkamme varsinaiselle näköalapaikalle tyssäsi, sillä tie muuttui kertakaikkiaan niin karmeakuntoiseksi, ettemme yksinkertaisesti tahtoneet ottaa riskiä Transitimme hajoamisesta.
Toisen yön vietimme Sinaian keskustan maksullisella parkkipaikalla (bongattuamme kaksi karhua vain muutaman sadan metrin päässä vuoristotien puskaparkistamme äitini oli käskenut meidät ”pois sieltä puskista.”).
Vuorokausipysäköinnin hinta oli viitisen euroa ja parkkipaikan keskeisestä sijainnista huolimatta yö oli rauhallinen – eikä läheskään yhtä jännittävä kuin edeltävä yö karhuja vilisevän metsän laidassa.
6. Bukarest – idän pieni Pariisi
1,8 miljoonan asukkaan Bukarest oli kokonaisuutena miellyttävä yllätys – ja yksi koko reissumme kiinnostavimpia pääkaupunkikohteita!
Täällä on mahdollisuus viettää aktiivista kaupunkilomaa, nauttia kulttuurista sekä kaupungin monenkirjavasta arkkitehtuurista, syödä ja juoda hyvin trendiravintoloissa (ja vieläpä hyvin kohtuuhintaan!) sekä halutessaan bilettää keskustan baareissa, clubeilla ja kattoterasseilla aamuun saakka.
Bukarest on kiehtova, nuorekas ja dynaaminen kaupunki, joka soveltuu mainiosti (pidennetyn) viikonlopun kaupunkilomakohteeksi siinä missä vaikkapa Amsterdam, Pariisi tai Berliinikin.



Bukarestin kaduilla pääsee näkemään niin pariisilaistyylisiä rakennuksia tyylikkäine putiikkeineen ja kahviloineen kuin kommunistiajan karumpia ja pelkistetympiä rakennuskompleksejakin. Ja kaikkea siltä väliltä.



Kesäkuun alussa Craig matkusti muutamaksi päiväksi Englantiin työasioita hoitamaan sekä perhettään ja kavereitaan moikkaamaan. Minä ja koirat jäimme jatkamaan Bukarestin kaupunkilomaa airbnb-asunnosta käsin.
Asuntomme sijaitsi aivan Ateneul Roman -konserttisalin vieressä Strada Benjamin Franklin -kadulla, jonka viihtyisä naapurusto oli täynnä tyylikkäitä 1800-luvun rakennuksia. Ihania ravintoloita ja kahviloita oli joka kulmalla.












Bukarestin kaupunkiloma huipentui Craigin Lontoosta paluun jälkeiseen kosintaan ja kihlajaisillanviettoon. Jälkeenpäin selvisi, että eihän se Lontoon visiitti mikään työmatka ollut ollutkaan, vaan kyseessä oli ollut sormuksenhakureissu!






Bukarestin liikenne on kaaottinen ja epämiellyttävä ajaa etenkin suuremman kokoluokan ajoneuvolla. Suosittelisin hermojen säästämiseksi rajoittamaan keskustan tuntumassa ajot minimiin, pysäköimään ajoneuvon suosiolla kauemmaksi ja matkustamaan keskustaan vaikkapa edullista Bolt-kyytipalvelua hyödyntäen.
Parkkivinkki: Tineretului-puisto.
Bukarestin keskustan eteläpuolella sijaitsee tämä erityisesti lapsiperheiden suosiossa oleva valtava viheralue ravintoloineen ja huvipuistoineen. Puiston parkkipaikalle pysäköinti on maksutonta ja se vaikutti turvalliselta kohteelta parkkeerata ajoneuvonsa Bukarestin vierailun ajaksi (parkkipaikka löytyy tuttuun tapaan Park4night-sovelluksesta).
Puistosta pääsimme Bolt-taksilla Bukarestin keskustaan nopeasti ja vaivattomasti 3-4 eurolla.



Puiston parkissa viettämämme kaksi yötä eivät ehkä olleet reissumme rauhallisimmasta päästä, mutta eivät toisaalta sieltä karmeimmastakaan. Korvatulpat voivat joka tapauksessa olla tarpeen.
Parkkivinkki: Park4Fly Parcare Otopeni.
Toinen potentiaalinen vaihtoehto on buukata kaupunkivierailun ajaksi hotelli tai asunto Bukarestin keskustasta ja jättää ajoneuvonsa suosiolla säilytykseen keskustan ulkopuolelle.
Reissuautonsa voi jättää parkkiin esimerkiksi ParkFfly Parcare Otopeni –parkkipaikalle lentokentän lähettyville. Vanimme oli täällä vartioidulla pysäköintialueella parkissa viitisen päivää Craigin Lontoon vierailun ajan. Parkki maksoi koko tältä ajalta ainoastaan noin 25 euroa. Bolt-kyyti keskustasta parkkipaikalle kustansi sekin alle kympin.
7. Transalpina – alppiteiden aatelia
Transalpina, DN67C, on 148 kilometriä pitkä vuoristotie. Se on Romanian korkein päällystetty tie, joka kulkee Karpaattien vuoristossa parhaimmillaan 2145 metrin korkeudessa.
Transylvanian ja Oltenian maakunnat yhdistävä kuuluisa tie seurailee muinaista polkua, joka rakennettiin aikoinaan Rooman legioonien tarpeisiin dacialaisia vastaan käytyjen sotien aikana. Tie päällystettiin vuonna 2009 ja se on ollut nykyisessä muodossaan liikenteen käytössä vasta kymmenisen vuotta – vuodesta 2012 lähtien.
Transalpina ei ollut mielestämme erityisen haastava ajaa; olemme törmänneet Euroopassa haastavampiinkin serpentiineihin. Tie on hyvässä kunnossa, mutta samalla kuitenkin mutkainen ja kapeahko, joten vastaantulevan liikenteen (ja myös mahdollisten eläinten) kanssa pitää olla tarkkana.
Sää ja ajokeli vuorilla voi vaihdella nopeastikin. Meidän alkumatkasta sää muuttui yhtäkkiä karmivaksi; taivaalta tuli vettä ja rakeita ja näkyvyys sumupilven sisällä lähes kahden kilometrin korkeudessa oli pahimmillaan vain muutaman metrin. Matka jatkui asianmukaisella tilannenopeudella.






Huom! Transalpina ei ole auki vuoden ympäri. Tie avataan sää- ja lumitilanteesta riippuen kesäkuun tienoilla ja on yleensä auki lokakuun loppupuolelle. Tie myös suljetaan yöksi liikenteeltä (klo 20:00 – 08:00).
Tien varrelle mahtuu myös muutamia näköalapaikkoja sekä luonnonläheisiä puskaparkkeja. Näistä käsin on mahdollista nauttia vuoriston hiljaisuudesta ylhäisessä yksinäisyydessään sen jälkeen, kun tie sulkeutuu yöksi.



8. Transfagarasan – karhuja ja kurveja
Transfăgărășan (DN7C) on Transalpinan tavoin kuuluisa vuoristotie. Se on Transalpinan jälkeen maan korkein päällystetty tie, joka mutkittelee parhaimmillaan 2042 metrin korkeudessa.
151 kilometrin pituinen Transfăgărășan kulkee Karpaattien vuoriston poikki pohjois-eteläsuunnassa yhdistäen toisiinsa Transylvanian ja Valakian historialliset alueet ja toimien linkkinä Sibiun ja Pitestin kaupunkien välillä.
Tie rakennettiin 1970-luvulla alunperin asevoimien tarkoitusperiä palvelemaan. Nykyisin siitä on tullut matkailijoiden suosima reitti, jonka nosti kuuluisuuteen erityisesti Brittiläinen TV-ohjelma Top Gear.



Suuntasimme Transfăgărășanille tien eteläpäästä lähtien matkaan Curtea de Arges -nimisestä pikku kaupungista. Meidän ei tarvinnut ajaa Transfăgărășania kauankaan, kun törmäsimme ensimmäisiin karhuihin.
Lukuisat karhut tuntuivat chillailevan täällä Transfăgărășanin eteläpään tienvarsilla kaikessa rauhassa juurikaan ihmisistä välittämättä.
Jos karhujen spottailu ajoneuvostaan käsin kiinnostaa, Transfăgărășan onkin kohde, johon oman kokemukseni pohjalta suosittelen Romaniassa suuntaamaan. Sen sijaan jättäisin ehkä seudun vaellus- ja retkipolut väliin – mesikämmeniä on huomattavasti mukavampaa bongailla turvallisesti auton sisältä kuin metsäpolulta käsin.
Kannattaa myös muistaa karhujen tarkkailun ohella liikenneturvallisuus ja välttää pysähtelemästä keskelle mutkaista tietä.



Kuten Transalpinakin, Transfăgărășan on auki vuosittan ainoastaan kesäkuun alkupuolelta lokakuun loppupuolelle.
Jos jossain kyltissä informoitiin tien aukiolosta, niin kyseinen tiedote meni meiltä kokonaan ohi. Olimme etukäteen tsekanneet netistä tiedotteen, jonka mukaan Transfăgărășan oli avattu vastikään liikenteelle.
Ajoimmekin reilu tunnin mutkittelevaa ja suht huonokuntoista ylämäkeä vain saapuaksemme Capra-nimiselle hotellille ja todetaksemme, että tie oli suljettu tästä eteenpäin puomein.
Meiltä jäi siis valitettavasti Transfăgărășanin kohdalla kokematta tien korkeimmat kohdat, hienoimmat maisemat ja huikeimmat serpentiinit.
Päätimme parkkeerata vanin hotellin parkkipaikalle ja kävellä vielä jokusen kilometrin tietä eteenpäin. Löysimme hienon näköalapaikan, jossa päätimme pitää pienen kuvaustuokion paria päivää aiemmin tapahtuneen kihlauksemme kunniaksi.
Näiden ainutlaatuisten kuvamuistojen sekä lukuisten tien varrella kohtaamiemme karhun ansiosta Transfăgărășanin roadtrip ei todellakaan ollut turha reissu, vaikka meidän lopulta pitikin kääntyä takaisin ja ylittää Karpaatit Transalpinan halki ajaen.
Bonusvinkki: Kummitusmetsä
UFO-havaintoja, outoja katoamisia, omistuisiin muotoihin kasvavia puita, selittämättömiä aistihavaintoja sekä pyöreä aukio, jolla ei kasva mikään.
Viimeisenä Romanian reissupäivänämme teimme pysähdyksen Cluj-Napoca –kaupungin laitamille matkalla kohti Satu Marea. Parkkeerasimme vanin Transylvanian etnografisen ulkoilmamuseon parkkipaikalle ja teimme reilu tunnin kävelyretken salaperäiseen Hoia-metsään.
Hoian metsästä (Hoia Baciu) tuli tunnettu 1960-luvulla siellä tehtyjen UFO-havaintojen jälkeen. Näiden havaintojen lisäksi metsässä on raportoitu katoamisista sekä lukuisista erilaisista yliluonnollisista kokemuksista – jopa siinä määrin, että metsä on saanut kutsumanimen “The most haunted forest in the world’.



Metsäpoluilla vastaamme tuli jonkin verran lenkkeilijöitä sekä satunnaisia muita ulkoilijoita ja retkeilijöitä (sekä paikallinen iäkäs mies suurta viikatetta kantaen, hmmm…). Kaiken kaikkiaan tunnelma oli hiljainen ja rauhaisa, ei millään tavalla ahdistava tai pahaenteinen.
Vaikka pyrin kulkemaan aistit herkkänä, en onnistunut kokemaan metsässä mitään outoa, pelottavaa, tai yliluonnolliseen viittaavaa. Torres tosin nousi yhtäkkiä takajaloilleen erästä puuta vasten ja alkoi tuijottaa intensiivisesti puun latvustoon häntäänsä heiluttaen – ilman mitään näkyvää syytä.
Entä olisinko valmis viettämään yön metsän siimeksessä retkeillen? Ei kiitos.
Tämän voi puolestaan skipata
Bran ja ”Draculan” linna
1300-luvulta peräisin oleva Branin linna on todennäköisesti Romanian tunnetuin keskiaikainen linna ja yksi maan suosituimpia – jollei se suosituin – turistinähtävyys. Kyseessä kun on se kuuluisa linna, jonne Bram Stoker sijoitti vuonna 1897 julkaistun romaaninsa päähenkilön kreivi Draculan.
Draculan innoittajana on toiminut Sighișoarasta tuttu 1400-luvun hallitsija Vlad III, eli Vlad Dracula, eli tuttavallisemmin Vlad Seivästäjä. Ei ole olemassa todisteita siitä, että Vlad koskaan astui jalallaan Branin linnaan. Kaikesta huolimatta vamppyyritarinat ovat jääneet elämään seudulle omaa elämäänsä.



Linna on ulkoa päin ihan vaikuttava näky. Syyt sille, miksi kehottaisin skippaamaan koko paikan, liittyy pikemminkin linnaa ympäröiviin tekijöihin.
Branin taajaman läpi johtaa yksi Romanian valtaväylistä, tie numero 73. Vaikka kylä on täynnä turisteja, niin hullua kyllä sen keskustassa ei ole ollenkaan hidasteita saati kamera- tai muutakaan nopeusvalvontaa. Lisäksi taajaman kävelytiet, sikäli kun niitä on, ovat varsin kapeita.
Reilu kilometrin päässä sijaitsevalta leirintäalueelta Branin keskustaan jalankulku tuntui epämiellyttävältä ja jopa vaaralliselta, kun ajoneuvot rekoista ja muista raskaista ajoneuvoista lähtien suihkivat 40 nopeusrajoituksen alueella vierestä ohi arviolta jopa 80 kilometrin tuntivauhtia.
Kuuluisan linnan lisäksi Branissa ei ole juurikaan nähtävää. Kylän keskustan ravintolat vaikuttivat huonolaatuisilta ja ylihinnoitelluilta. Branin linnan edusta oli täynnä myyntikojuja, jotka kaupittelivat turistikrääsää laidasta laitaan.
Kadut olivat roskaisia. Pääsymaksu linnaan on verrattain kalliinpuoleinen, eikä monien mielestä rahan arvoinen. Itse tyydyimme ihailemaan linnaa ainoastaan ulkopuolelta käsin.
Majoituimme kaksi yötä tuolloin Branin ainoalla leirintäalueella Vampire campingissä (heh, niinpä tietenkin). Craigilla oli nimittäin täällä edessään elämänsä ensimmäinen ultrajuoksu Transylvania 100 -juoksutapahtumassa. 5o kilometrin juoksurupeaman lähtö ja maali sijaitsivat Draculan linnan edustalla.



Parhaimmillaan reitti kapusi 2500 kilometrin korkeuteen. 50 kilometriä brutaaleissa olosuhteissa jyrkillä, lumisilla ja mutaisilla vuoren rinteillä osoittautui vielä etukäteen ennakoituakin rankemmaksi koettelemukseksi, josta Craig kuitenkin onneksi selvisi.



Juoksukilpailua seuraavana päivänä nostimme rivakasti kytkintä ja jätimme liikenteeltään vaarallisen ja matkailijoiden valtaaman Branin taaksemme kiireen vilkkaa.
Branin linna Draculan legendoineen jää mielestäni kiinnostavuudessaan useiden muiden Romanian nähtävyyksien varjoon – vaikkakin linna ulkopuolelta kolkon dramaattiselta näyttääkin. Romaniaan kuitenkin mahtuu toinen toistaan vaikuttavampia linnoja.
P.S. Jos kuitenkin tahdot poiketa Branissa, niin siellä on näemmä vierailumme jälkeen kesällä 2022 avautunut upouusi, hieno ja kohtuuhintainen leirintäalue Heaven Camping Resort, joka vaikuttaa kokeilunarvoiselta majapaikalta!
Monta elämystä rikkaampana
Niin mielenkiintoinen ja elämysrikas kuin aikamme Romaniassa oli ollutkin, 29 maassa viettämämme päivän jälkeen tunsimme olevamme valmiita jatkamaan matkaamme eteenpäin. Romanian Satu Maresta otimme suunnan Unkarin kautta kohti seuraavaa kohdemaatamme Slovakiaa.
Romaniassa saimme elää joitakin ensimmäisen vanlife-vuotemme kohokohtia: Craigin ensimmäinen ultrajuoksu, karhujen näkeminen luonnossa sekä Bukarestin kihlat ovat kaikki kokemuksina sellaisia, jotka säilyvät takuuvarmasti mielessä koko loppuelämän.
Romania on ehdottomasti yksi kiinnostavimpia maita, joissa tähän mennessä olemme saaneet reissata. Maa onnistui yllättämään – ja valtaosin positiivisesti.
Romania on pinta-alaltaan kohtuullisen suuri. Vielä kuukaudenkin jälkeen oli sellainen olo, ettemme onnistuneet näkemään ja kokemaan läheskään kaikkea siitä, mitä maalla olisi potentiaalisesesti ollut meille tarjottavanaan.
Esimerkiksi Mustanmeren rannikko ja erityisesti monimuotoisuudeltaan ylivertainen, sekä Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon että Natura 2000-verkostoon kuuluva ja erityisen paljon hehkutettu Tonavan suisto jäi meiltä vielä kokonaan kokematta.
Tämä maailman kolmanneksi suurin biodiversiteetti säilyy ehdottomasti bucket-listallani ja antaa erityisen hyvän syyn tehdä vielä jokin päivä uuden tutkimusretken Romanian sykähdyttäviin maisemiin.
Kaipaatko lisävinkkejä Eurooppaan? Tsekkaa siinä tapauksessa muut maa-aiheiset matkapostaukseni:
Hollannin parhaat matkakohteet
Belgian kaupunkikohteet Brugge ja Ghent
Ranskan suurimmat plussat ja miinukset
Espanjan suurimmat plussat ja miinukset
Portugalin suurimmat plussat ja miinukset
Onpa mielenkiintoinen reissukuvaus Romaniasta, jossa olen käynyt vain Mustanmeren rannalla. Bukarest voisikin olla kiva viikonloppureissun kohde, kuten mainitsit.
Moi Eila,
Kiitos kommentistasi, kiva kuulla että Romanian reissukertomukseni oli mieluisaa luettavaa! Ei muuta kuin viimeistään ensi vuodelle Bukarestin kaupunkilomaa varailemaan! 😉
Hei,
Hieno kertomus, oli mielenkiintoista. Itsekin haluaisin käydä Romaniassa. Huomasin yhden virheen, kirjoitit, että “Romanian rahayksikkö on leu (RON). Yksi leu oli vierailumme aikaan noin neljä euroa.” Se on juuri päinvastoin, yksi euro on nyt noin 4,83 lei.
Moi István,
Kiitos, mukava kuulla että Romanian matkakertomukseni sytytti! Ja kiva kun ilmoitit myös tuosta lipsahduksesta, pitääpä käydä korjaamassa tekstiä! 😀
Romania voisikin olla todella mielenkiintoinen matkakohde. Se on ollut mielessäni varsin kauan, mutta harmillisesti Marika ei ole siitä (vielä) innostunut. Todella monipuoliselta vaikuttava maa, jossa nähtävää riittää. Linnat ja luonto (Karpaatit) kiinnostaisivat itseäni erityisesti. Ja tietysti Transalpinan ja Transfagaranin vuoristotiet olisi mahtavaa päästä ajamaan. Noista negatiivisista seikoista kulkukoirista olen erityisesti kuullut puhetta, se lienee todellinen ongelmna.
Jatka ihmeessä Marikan suostuttelua – uskallan melkein luvata ettette tulisi pettymään Romaniaan! Maata kierrellessä ja siihen tutustuessa saisi halutessaan helposti kulumaan kuukaudenpäivät. Eivätkä hinnat tosiaan päätä huimaa. Itselläkin tekee mieli vielä palata takaisin Romanian maisemiin; vähintäänkin pitää käydä vielä tsekkaamassa syrjäinen, mutta paljon hehkutettu ja biodiversiteetiltään äärimmäisen rikas Tonavan suiston alue!