Skotlanti – pohjoisten syrjäseutujen vetovoimaa
Saavuimme Skotlantiin – säkkipilleistään, tartaanikilteistään, muinaisista linnoistaan ja laadukkaista viskeistään tunnettuun maahan – Pohjois-Englannin kautta toukokuun 2023 lopulla. Reissasimme maassa retkeilyautoillen kaikkiaan neljä viikkoa.
Olin tehnyt Skotlantiin aiemmin kaksi lyhyempää reissua, jolloin olin vieraillut muun muassa Edinburghissa ja Glasgow’ssa sekä saanut osallistua suomalaisskotlantilaisiin häihin Skotlannin maaseudulla. Sen sijaan Craig ei ollut koskaan aiemmin käynyt Skotlannissa (vaikka britti onkin). Kumpaankin meistä Skotlanti onnistui tekemään kuukauden aikana syvän vaikutuksen.
Skotlannin rannikkoseutu kristallinkirkkaine merivesineen ja valkeine hiekkarantoineen ihastutti. Pojat pulahtivatkin Skotlannin raikkaisiin luonnonvesiin useaan otteeseen – itse tyydyin kahlailemaan. Kuva Mellon Udriglen rannalta.Skotlanti osoittautuikin yhdeksi reissumme ehdottomista positiivisista yllättäjistä. Olimme budjetoineet aikaa Skotlannin kiertoajelulle etukäteen noin 2–3 viikkoa, mutta neljänkin maassa vietetyn viikon jälkeen jäähyväiset tuntuivat haikealta. Moni paikka jäi meiltä vielä kokonaan kokematta ja palaammekin Skotlannin lähes maagisen lumoaviin maisemiin vielä joku kerta takuulla uudelleen.
Skotlanti on täydellinen maa näettäväksi ja koettavaksi retkeilyautoillen.Skotlanti päässee parhaiten oikeuksiinsa, kun alla on matkailuajoneuvo tai edes vuokra-auto, jolloin maata pääsee tutkimaan vapaasti omaan tahtiinsa ja tahtoessaan myös syrjempään suosituimmilta turistireiteiltä. Tahtoipa sitten yöpyä leirintäalueilla tai luonnon äärellä puskaparkeissa, Skotlanti tarjoaa kumpaankin majoitusmuotoon oivalliset puitteet.
5,5 miljoonan asukkaan Skotlanti antaakin parastaan mielestäni luonnon äärellä varsinaisten kylien ja kaupunkien ulkopuolella. Skotlantilaisessa luonnossa on jotain lähes mystistä kauneutta sekä lappimaista ”pohjoisten syrjäseutujen” eksotiikkaa.
Skotlannin taianomaisuutta ja mystisyyttä kuvastaa osuvasti se, että maan kansalliseläin on yksisarvinen. Kuvan yksisarvispylväs Jedburghin kaupungissa Etelä-Skotlannissa.Suosittelen varaamaan Skotlannin kiertomatkaan aikaa reilusti, mieluiten vähintään pari viikkoa. Matkaan on hyvä varautua säänkestävällä ja lämpimällä retkeilyvarustuksella vuoden ympäri. Meille tosin sattui kesäkuulle uskomattoman hieno, jopa helteinen sää ja tuskin lainkaan sadetta.
Tässä kattavassa Skotlanti-postauksessa jaan käytännön vinkit sekä kohdesuositukset tähän suomalaisesta näkökulmasta mielestäni yllättävän vähän tunnettuun ja -hehkutettuun matkakohteeseen. Erityisesti luonnonystävät viihtyvät Skotlannin maisemissa helposti viikkotolkulla – varsinkin hyvän sään aikaan.
Viimeaikaiset esimerkit osoittavat, ettei eteläiseen Eurooppaan ole välttämättä viisasta matkata kesä-elokuun aikoihin, jollei tahdo ottaa riskiä kärventävän kuumista lämpötiloista, kuivuudesta ja metsäpaloista. Skotlanti voikin olla Etelä-Euroopan sijaan hyvinkin varteenotettava vaihtoehto kiinnostavaksi ja monipuoliseksi kesälomakohteeksi!
Myös Skotlannissa on mahdollista päästä nauttimaan kauniista rantamaisemista. Kuva Melvich Beachilta Skotlannin pohjoisrannikolta.P.S. Kaikki postauksessa vinkkaamani matka- ja puskaparkit pitäisi löytyä myös Park4night-sovelluksesta!
Yleistä Skotlannin matkailuinfoa
Maahan saapuminen autoillen
Valitettavasti Manner-Euroopasta Skotlantiin ei käsittääkseni ole tällä hetkellä saatavilla suoria lauttayhteyksiä. Jos Englannin läpiajon tahtoo matkallaan välttää, yksi vaihtoehto on ottaa lautta Amsterdamista Newcastleen, josta on noin 100 kilometrin matka Skotlannin rajalle. Lauttamatka kestää vajaa 17 tuntia, lauttojen hintatiedot ja aikataulut voi tsekata vaikkapa täältä.
Paras aika vierailla
Skotlannissa vallitsee merellinen ilmasto, joka tuo etenkin maan länsiosiin runsaita sateita ympäri vuoden. Tyypillisen meri-ilmaston tapaan kesät ovat Skotlannissa pääosin suht viileitä ja talvet leutoja; vaikkakin erityisesti Ylämaa saa talvisin osakseen myös lunta.
Skotlannin sää on oikukkaan maineessa. Reissuun kannattaakin asennoitua siten, että ainakin osan aikaa on todennäköisesti harmaata ja sateista.Meillä kävi mieletön tuuri, sillä vierailumme aikaan Skotlantia ”piinasi” poikkeuksellinen lämpöaalto ja saimme ensimmäisen kolmen viikon ajan nauttia harvinaisen aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Vasta viimeisenä Skotlannin viikkonamme juhannuksen aikoihin sää alkoi muuttua viileämmäksi ja epävakaisemmaksi – eli Skotlannille tyypillisemmäksi.
Bikinikeli Skotlannissa? Todistetusti mahdollista!
Jokainen kesäkuu ei tietenkään ole vastaavanlainen, mutta en voi muuta kuin suositella oman kokemukseni perusteella Skotlannin reissun ajankohdaksi touko-kesäkuuta. Myös syyskuu lienee otollista Skotlannin vierailun aikaa. Heinä-elokuussa voi olla paikoin turhankin ruuhkaista.
Tiet ja Skotlannissa ajaminen
Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu yllättävän helposti – myös siinä tapauksessa, että ratti olisikin “väärällä puolella”. Monin paikoin kapeat yksikaistaiset tiet, joilla vastaantulijat ohitetaan tien ohituslevikkeitä hyödyntäen, eivät tosin sovi hätähousuille. Pohjoisen yksikaistaisilla teillä vaaditaan kärsivällisyyttä, kunnioitusta ja pelisilmää, kun laskelmoidaan, kuka pysähtyy väistämään ja mille tien levikkeelle. Ajokulttuuri Skotlannissa on onneksi kaiken kaikkiaan kohteliasta ja muut huomioon ottavaa.
Turha kiire näillä yksikaistaisilla teillä (muun muassa kuuluisa NC500 paikoitellen) kannattaa suosiolla unohtaa.Etäisyydet tienviitoissa ilmoitetaan kilometrien sijaan maileissa (yksi maili on noin 1,6 kilometriä). Myös nopeusrajoitukset ilmoitetaan maileissa per tunti.
20 mailia tunnissa = 32 km/h
30 mailia tunnissa = 48 km/h
50 mailia tunnissa = 80 km/h
70 mailia tunnissa = 112 km/h.
Puskaparkkeilu Skotlannissa
Skotlannissa niin sanottu puskaparkkeilu ja matkailuautossa yöpyminen leirintäalueiden ja matkaparkkien ulkopuolella on suhteellisen helppoa ja huoletonta. Suurimman osan Skotlannissa viettämästämme ajasta yövyimmekin luonnonhelmassa puskaparkkeillen. Varsinaisilla leirintäalueilla emme yöpyneet kertaakaan.
Useissa Skotlannin puskaparkeissa on mahdollista päästä nauttimaan upeista näkymistä ja luonnonrauhasta.Tosin Park4night-sovelluksesta oli havaittavissa, että yöpyminen alkaa olla kiellettyä entistä useammilla parkkipaikoilla myös Skotlannissa. Sallittuja puskaparkkeja ja kohtuuhintaisia matkaparkkeja löytyy silti edelleen runsaanlaisesti – varsinkin jos vertaa Englantiin, jossa puskaparkkeilu on nykyisin hyvin haastavaa.
Palvelut matkailuautoille Skotlannissa
Leirintäalueet veloittavat Skotlannissa pääsääntöisesti viisi puntaa palveluiden käytöstä, mikä on Euroopassa reissaamaan tottuneelle melkoisen paljon. Skotlannista on mahdollista löytää kuitenkin myös ilmaisia vedentäyttöpaikkoja – vessantyhjennyspaikkoja ei niinkään. Tämä on tyypillistä kaikkialla Iso-Britanniassa.
WC:n tyhjennysmahdollisuuksien puute luo myös isomman ongelman: luin useita kommentteja siitä, kuinka porukka tyhjentelee vessojaan yleisiin WC:isiin ja – sikamaista kyllä – jopa luontoon. En puolustele yhtään tällaista toimintaa ja uskon ja toivon, ettei kukaan blogini lukijoista vastaavaan käytökseen sorru, mutta jos kuningaskunnassa panostettaisiin enemmän ilmaisiin tai edes kohtuullisesti hinnoiteltuihin WC:n tyhjennysmahdollisuuksiin, voisi sillä olla huomattava positiivinen vaikutus ongelmaan.
Vaikka yöpymisestä maksaminen ei olisikaan pakollista, on aina suositeltavaa jättää lantti tai pari paikalliselle kyläyhteisölle kiitokseksi matkaparkin tai esimerkiksi WC-fasiliteettien ylläpidosta. Näitä palveluiden ylläpidon johdosta pyydettäviä lahjoituksia näkyi Skotlannissa suhteellisen paljon. Tapana on jättää käteislahjoitus tai määrätyn suuruinen maksu ”honesty boxiin”.
WC:t ja suihkut
Skotlannista löytyy verrattain mukavasti julkisia vessoja, jotka ovat yleensä siistissä kunnossa. Jotkut WC-fasiliteetit ovat maksullisia (normaalisti 20–30 penniä per käynti; joskus maksuksi käy kortti, toisinaan pitää olla kolikoita). Suuri osa WC-tiloista suljetaan iltaisin melko aikaisin ja avataan jälleen aamulla noin 8–9 aikoihin.
Jotkin näistä julkisista WC-tiloista tarjoavat myös mahdollisuuden kuumaan suihkuun. Yleensä 2–3 punnalla saa viiden minuutin suihkutuokion, eikä ainakaan itselläni ole ollut näistä kertaakaan valittamista. Yleensä maksutavaksi kelpaa kortin lähimaksu.
Yksi keino järjestää suihkuhetkensä (ja kenties treeninsä siinä samassa) Briteissä reissatessa on hankkia edullinen kuukausijäsenyys Puregym-saleille: kuntosaleja on reilu 350 kappaletta eri puolilla Britteinsaarta ja ne ovat auki jäsenilleen 24/7. Skotlannissa näitä saleja on tosin Glasgow’n ja Edinburghin ympäristön lisäksi ainoastaan Dundeessa ja Invernessissä.Reissunetti Skotlannissa
Kiitos Brexitin, Iso-Britanniassa puhelimen datan käyttö ei sisälly osittainkaan suomalaisen liittymän kuukausihintaan, vaan jokainen tavu maksaa. Esimerkiksi Elisan liittymäni veloittaa Briteissä surffailusta 3,72 euroa gigalta. Myös puhelut ja viestit maksavat ekstraa. Koska datankulutuksemme on jo töidenkin vuoksi runsasta, oli meidän pakko järjestää liittymäasiamme Skotlannissa jollain edullisemmalla tavalla.
Ratkaisu löytyi eSIM-kortista, jota kokeilin Briteissä ensimmäistä kertaa. E-SIM on puhelimeen sisäänrakennettu sähköinen SIM-kortti, johon tarvittava eSIM-tuki löytyy uusimmista puhelinmalleista. Laitteeseen ei tällöin tarvitse asentaa perinteistä fyysistä SIM-korttia, vaan liittymä avataan laitteeseen sähköisesti eSIM:lle. Se voi olla myös rinnakkain käytössä fyysisen SIM-kortin liittymän kanssa.
4G-verkko toimii Skotlannissa suurimmilta osin kohtuullisen mukavasti, mutta myös katvealueita esiintyy. Muutamat puskaparkit, kuten tämän upea Ceannabeinnen rannan parkkipaikka, piti suosiolla skipata sen vuoksi, ettei työnteko olisi ollut niistä käsin mahdollista.Kansainvälisiä eSIM-palveluntarjoajia on useita, mutta me päädyimme vertailun jälkeen tilaamaan omat Britannian reissunettimme Nomadin kautta. Esimerkiksi 20 gigaa 30 päiväksi Britanniaan maksoi 27,50 euroa – ei siis mitenkään erityisen edullinen, mutta muutoin kätevä ratkaisu. Nomadin sovelluksen kautta pystyy helposti tilaamaan lisää dataa, jos edellinen uhkaa loppua kesken.
Tämän lisäksi onnistuimme saamaan O2-operaattorilta reitittimeemme SIM-kortin, joka tarjosi rajattomasti dataa 25 punnan kuukausihinnalla. Kaikki brittiläiset operaattorit eivät suostu tarjoamaan liittymiä ulkomailla asuville, mutta meitä tosiaan onnisti O2:n kanssa.
Kasvisruokavalio Skotlannissa
Tescot ja muut brittiläiset supermarketit ovat varsinaisia kasvissyöjän aarreaittoja – ainakin mitä tulee kohtuuhintaisiin lihaa jäljitteleviin kasvisproteiineihin, kuten erilaisiin makkaroihin, pihveihin, ”kebab”suikaleisiin, “nyhtöpossuun” ja sen sellaisiin. Törmäsimmepä täällä ensimmäistä kertaa myös vegeloheen ja -tonnikalaan, jotka kumpikin yllättivät positiivisesti.
Suussa sulavan herkulliset ”lihapullat” kypsymässä pannulla. Skotlannin supermarketeista löysimme joitakin koko reissumme parhaista lihaa jäljittelevistä kasvisproteiinivalmisteista.Myös pubeissa ja ravintoloissa kasvissyöjät huomioidaan yleensä kohtuullisen mukavasti. Vaihtoehdot lisääntyvät, jos kelpuuttaa lautaselleen myös kalan.
Skotlantilaisissa ravintoloissa otetaan kasvissyöjät yleensä kohtuullisesti huomioon. Etenkin Edinburghin pubeissa ja ravintoloissa kasvissyöjille löytyy runsaasti vaihtoehtoja.Koirien kanssa matkustaminen
Skotlanti on erittäin koiraystävällinen matkakohde, ja koirien kanssa matkailu täällä on hyvin huoletonta. Ilmapiiri Skotlannissa, kuten Briteissä yleisestikin, on hyvin koiramyönteinen, ja Torres ja Vasco saivat täällä poikkeuksellisen paljon positiivista huomiota osakseen.
Torres ja Vasco saivat Skotlannissa osakseen aivan erityisen runsaasti positiivista huomiota – varsinkin Edinburghin kaduilla ja pubeissa. Törmäsimme Skotlannissa myös lukuisiin muihin borderterriereihin. Borderterrierit ovat rotuna kotoisin Englannin ja Skotlannin rajamailta, mikä selittää osaltaan rodun suosiota näillä seuduilla.Ainakin Edinburghissa Torres ja Vasco matkustivat bussilla kanssamme ilmaiseksi. Koirat ovat tervetulleita pubeihin lähes poikkeuksetta – vierailemistamme pubeista ainoastaan Ben Nevis Inn ei hyväksynyt koiria sisätiloihinsa.
Bussissa matkalla kohti Edinburghia.Myöskään koirien läsnäolo rannoilla ei vaikuttanut haittaavan ketään; törmäsimmepä yhden mukavan rannan edustalla jopa palloparkkiin, josta koiralleen sai napata pallon rantaleikkien ajaksi ja palauttaa sen myöhemmin huuhdeltuna paikoilleen.
“Leiki, huuhtele, palauta” – Dunnet Beachin pallokirjasto.Paimennus- ja metsästysviettisten koirien omistajille varoituksen sanana, että lampaita ja pässejä laiduntaa Skotlannissa kaikkialla (toisinaan myös rannoilla), eikä niihin törmäämistä voi välttää. Koirat kannattaakin pitää luonnossa liikuttaessa tästä syystä kytkettynä.
Britteinsaarille matkatessa koira tulee muistaa lääkitä ekinokokkia vastaan 1–5 vuorokautta ennen maahan saapumista. Ainakin Eurotunnelia pitkin Britteihin matkatessa koirien passit ja lääkitys myös tarkistetaan.
Rahayksikkö ja käteisen käyttö
Skotlannin rahayksikkö on Englannin punta. Skotlannissa on myös omat setelinsä, mutta Englannin setelit käyvät maksuvälineeksi siinä missä Skotlanninkin. Yksi punta on elokuun 2023 aikoihin noin 1,16 euroa.
Vaikka korttimaksu on ylivoimaisesti yleisin maksumuoto, kannattaa Skotlantiin varata mukaan myös käteistä: useimmat maksulliset vessat hyväksyvät kolikkojen ohella lähimaksun, mutta monet ”honesty box” -periaatteella toimivat sekä lahjoituksilla ylläpidetyt fasiliteetit ja matkaparkit toimivat käteisellä.
Hyttysiltä suojautuminen
Midges ovat vähän vastaava riesa Skotlannissa kuin sääsket Lapissa: ne ovat pirullisia pikku mäkäräisiä, jotka Suomen sääskeistä poiketen eivät inise korvan juuressa ärsyttävästi, mutta jotka petollisen pikkuisina tunkeutuvat helposti pakuun pienimmistäkin raoista.
Kauniina lämpiminä kesäiltoina ulkona luonnonhelmassa istuskelu oli lähes mahdotonta, sillä pian ilma ympärillä oli sakeana näitä mäkäräisen tapaisia, joiden puremat voivat myös kutittaa ja muodostaa paukamia iholle. Onneksi nämä kiusankappaleet häiritsivät vain ilta-aikaan.
Iltaisin ulkona istuskelut rajoittuivat monesti minimiin – kiitos Skotlannin pirullisten mäkäräisten. Keväällä ja syksyllä tilanne on näiden suhteen ilmeisesti parempi.Skotlannin kulinaristiset elämykset
Skotlannissa on lähes pakollista kokeilla maan perinneruokaa haggista. Perinteisesti ruoka valmistetaan lampaan sisälmyksiä hyödyntäen, mutta nykyisin monissa ravintoloissa tarjoillaan onneksi myös kasvissyöjille sopivia versioita tästä perinneherkusta. Me kokeilimme muutamaakin eri kasvishaggista Edinburghissa ja pidimme niistä kovasti.
Haggista tarjoillaan sekä alku- että pääruokana. Tässä haggispalloja kasvisversiona alkupalana edinburghilaisessa pubissa.Toinen kuuluisa ja kokeilemisen arvoinen skotlantilainen perinneruoka on runsas savustetusta koljasta, perunoista ja sipulista valmistettu keitto nimeltään cullen skink. Se sopii makumaailmaltaan mainiosti savukalaan ja kalakeittoihin tottuneen suomalaisen suuhun!
Myös Englannista ja Irlannista tutuksi käynyt legendaarinen fish & chips löytyy lähes jokaisen skotlantilaisen pubin ruokalistalta.Viskin ystävän unelmakohde
Skotlanti on kiistaton viskimaa ja skotlantilaisen viskin perinteet juontavat vähintään 1400-luvulle saakka. Skotlantiin mahtuu yli 140 viskitislaamoa, ja monet maan viskeistä ovat maailmankuuluja. Useisiin tislaamoihin pääsee vierailulle ja viskinmaisteluita järjestetään laajasti. Myös monista pubeista löytyy kattava viskimenu. Itse keskityimme nauttimaan tällä kertaa kuitenkin pelkästään paikallisesta oluesta.
Viski gaelicin kielellä on ‘uisge beatha’, mikä tarkoittaa osuvasti elämän vettä. Kuva: Unsplash.P.S. Muistathan huolehtia ajoneuvon turvalliseen yön yli -parkkiin ennen viskin nautiskelua.
Skotlannin kohdevinkit
Reissureittimme pääpiirteissään
Vietimme vajaan viikon Scottish Borders -nimisellä Englannin ja Skotlannin rajaseudulla, jonka jälkeen suuntasimme Edinburghin ja itäisen rannikkoseudun kautta Cairngormsin kansallispuistoon, sieltä edelleen Loch Nessin järvelle ja sen jälkeen kuuluisaa NC500-tietä pitkin aivan Manner-Skotlannin pohjoisimpiin osiin saakka.
Reissureittimme pääpiirteissään osa I.
Reissureittimme pääpiirteissään osa II.Sieltä laskettelimme länsirannikon ja suositun Isle of Skye -saaren kautta takaisin etelään valloittaen matkalla Britannian korkeimman vuoren, Ben Nevisin, ja pysähtyen juhannuksen viettoon Glencoen ihastuttavan vehreisiin maisemiin.
Reissureittimme pääpiirteissään osa III.Seuraavaksi listaan vierailemamme paikat matkareittiämme noudattavassa järjestyksessä. Kunkin seudun osalta vinkkaan parhaat kokemamme nähtävyydet ja maininnan arvoiset patikkaretket, pubit sekä puska- ja matkaparkit.
Useisiin suosittelemistani paikoista päädyimme aivan sattumalta. Ennalta päätettyjen kohdevierailujen lisäksi matkasuunnitelmiin kannattaakin jättää tilaa myös spontaaniudelle ja omille Skotlannin tutkimusretkille.
Vinkkien seuraamisen ohella kannustan etsimään omat Skotlannin helmesi ja antamaan myös sattuman johdattaa upeiden paikkojen äärelle!The Scottish Borders
Scottish Borders on nimensä mukaisesti Englantiin rajautuva seutu Skotlannin kaakkoisosissa. Vaikka maisemat eivät ole täällä yhtä dramaattiset kuin maan pohjoisosissa, voi alueen historiallisissa pikkukaupungeissa ja idyllisen kumpuilevissa maalaismaisemissa saada jo mukavaa esimakua siitä, mitä kaikkea Skotlannilla on tarjottavanaan.
Tweed-joen ylittävä Coldstreamin silta Englannin ja Skotlannin rajalla.
Idyllistä skottilaista maalaismaisemaa Melrosen kaupungin lähettyvillä.
1100-luvulta peräisin olevat luostarin rauniot historiallisessa Jedburghin kaupungissa 16 kilometrin päässä Englannin rajalta.Vietimme Skotlannin rajamailla neljä päivää lähinnä sen vuoksi, että tahdoimme ajoittaa Edinburghin vierailun viikonlopulle. Viihdyimme seudulla kuitenkin mainiosti. Useimmat matkailijat viettänevät täällä lyhyemmän ajan tai skippaavat seudun kokonaan, ja jos Skotlannissa on käytössä vain rajoitettu aika, voikin olla kieltämättä viisainta suunnata suoraan maan pohjoisempiin osiin. Ohessa kuitenkin muutama pysähdyksen arvoinen tärppi eteläisestä Skotlannista:
Kohdesuositukset
St Abb’s Head
Alle 20 kilometrin päässä Englannin rajalta lähellä A1-valtatietä sijaitsee noin kuuden kilometrin pituinen helppokulkuinen St Abb’s Headin luontopolku. Patikkareitti kulkee luonnonsuojelualueen hienoissa rannikkomaisemissa idyllisen kumpuilevassa vehreässä maastossa. Kallioilta voi onnistua bongaamaan lunnien ja muiden merilintujen lisäksi valaita ja delfiinejä.
Tämä oli ensimmäinen patikkaretkemme Skotlannissa ja ihastuimme St Abb’s Headin maisemiin suuresti. Reitti on ilmeisen suosittu, mutta suht myöhään iltapäivällä reitillä ei vallinnut suurta ruuhkaa. Retkeen kannattaa varata aikaa parisen tuntia.
Parkkeerasimme pakun retken ajaksi kolme puntaa päivältä kustantavalle National Trust Reserve -parkkipaikalle (yöpyminen ei ole sallittu). Paikan päällä on kahvila ja WC. Isommilla matkailuautoilla täällä voi olla ahdasta. Halutessaan St Abb’sin satamassa voi viettää yön 15 punnan maksua vastaan.
Scott’s View
Näköalapaikka lähellä Melrosea, josta avautuu mukavat maisemat ympäröivälle maaseudulle. Täällä voi viettää myös yön. Lähettyviltä löytyy lisäksi suuri William Wallacen patsas, jonka (pienehköllä) parkkipaikalla puskaparkkeilu onnistuu niin ikään.
Havickin ilmainen matkaparkki palveluineen
Tämä taisi olla ainut meitä vastaan tullut ”täyden palvelun” ilmainen matkaparkki koko Briteissä. Kannattaa siis hyödyntää tilaisuus ja täyttää / tyhjentää vedet ja WC, suuntasipa täältä kulkunsa mihin suuntaan tahansa. Matkaparkista on vain viitisen minuutin kävelymatka kaupungin keskustaan. Täydet pisteet Havickin kaupungille vieraanvaraisuudesta ja matkailuautoystävällisestä asenteesta – tätä lisää Britteinsaarille, kiitos!
Edinburgh
Edinburgh on mielestäni yksi Euroopan ihanimpia kaupunkikohteita. Ensinnäkin kaupunki on täynnä toinen toistaan tunnelmallisempia ja kutsuvampia pubeja, joista monet ovat satoja vuosia vanhoja. Juomapuolen ohella myös pubiruoka on oivallista. Käytännössä jokaisesta pubista löytyy myös kelpo vegevaihtoehtoja!
Paikalliset ovat ystävällisiä ja puhuvat hauskalla skottiaksentilla. Yleisilmapiiri vaikutti olevan rento ja mutkaton, ja ajauduimme täällä juttusille monien seurueiden kanssa.
Tekeminen ja näkeminen ei lopu Edinburghissa helposti kesken, mutta samalla kaupunki on helppo ottaa pääpiirteissään haltuun yhdenkin viikonlopun aikana.
Harry Potter -puodissa ihmettelyä.Ilmaisella, tai paremmin sanottuna tippaukseen perustuvalla kaupunkikierroksella opimme kiinnostavaa syventävää faktaa Edinburghista hauskan paikallisen oppaan johdolla. Täysi suositus City Explorers Toursille!
Valtaosa Edinburghin museoista on ilmaisia, mutta tällä kertaa meidän teki mieli tutustua kaupunkiin aurinkoisessa ulkoilmassa. Kuvan vuosisatoja vanhassa rakennuksessa toimii kirjailijamuseo.
Ravintolasuositukset
Edinburgh on täynnä viihtyisiä perinteisiä pubeja, jotka huomioivat pääsääntöisesti myös kasvissyöjät. Suosimme yleensä pubeja, sillä niissä on yleensä rento mukava tunnelma, hyvä juomavalikoima ja hinta-laatusuhteeltaan oivallinen ruoka. Lisäksi melkeinpä kaikki pubit Edinburghissa ovat hyvin koiraystävällisiä, tai vähintäänkin koiriin mutkattomasti suhtautuvia.
Torres ja Vasco The World’s End -pubissa.Sen Viet Vegan Restaurant: Etniset keittiöt ovat Edinburghissa skottipubien ohella hyvin edustettuina, kunhan malttaa astua ydinkeskustan turistivilinästä pari kadunpätkää loitommaksi. Skottikeittiön vastapainoksi vietimmekin maittavan lounashetken tässä vietnamilaisessa vegaaniravintolassa hieman ydinkeskustan ulkopuolella (silti vain lyhyehkön kävelymatkan päässä ytimestä). Pho-keittoni oli maukas ja niin runsas, etten jaksanut edes syödä annosta loppuun.
David Bann. Tasokas ja suosittu vegeravintola, jossa lounastin aiemmalla Edinburghin vierailullani. Valitettavasti koirien kanssa meillä ei ollut tällä kertaa tänne asiaa.
Lista vierailemistamme pubeista, joista pidimme:
- The World’s End
- The Piper’s Rest. Nautimme täällä runsaan vegeaamiaisen.
- BrewDog Edinburgh Cowgate. Brewdog-panimolla on runsaasti hyviä oluita ja harvinaisen koiraystävällinen ilmapiiri. Omaksi olutsuosikikseni nousi Hazy Jane Guava: hedelmäinen ja raikas IPA.
- Fiddler’s Arms
- Doctors
- Cold Town House. Vanhassa kirkossa toimiva trendikäs ja hyvin suosittu panimoravintola Grassmarket-bilekadun päädyssä. Talon erikoisuuksiin kuuluu muun muassa haggispizza. Mango sour oli kiinnostava uusi drinkkipuolen tuttavuus!
- Tolbooth Tavern. Paikallisen suositus. Nautimme tässä tunnelmallisessa pubissa oluiden lisäksi vegehaggista ja cullen skink -keittoa.
Cold Town House.
BrewDog Edinburgh Cowgate.
The World’s End.
Tolbooth Tavern.Parkkivinkki: Yksinkertaisen, mutta hyvin mutkattoman majoituksen Edinburghin vierailumme ajaksi tarjosi Newcraighall Park & Ride –parkkipaikka. Vartioidulla rauhallisella parkkipaikalla pysäköinti onnistui 50 pennin vuorokausihintaan (!) ja myös yöpyminen oli sallittua. Juna-asema ja bussipysäkki löytyvät aivan parkkipaikan vierestä; me matkasimme Edinburghiin kumpanakin päivänä bussilla numero 30 (yhdensuuntainen lippu 2 puntaa, lähimaksu kortilla bussiin noustaessa), ja matka keskustaan kesti reilu puoli tuntia. Juna vie perille 15 minuutissa.
Toimiva budjettivaihtoehto Edinburghin kaupunkiloman majapaikaksi.Vältä sen sijaan: The Edinburgh Coach & Truck Park rekka- ja matkaparkki. Paikan omistaja yritti lypsää meiltä 15 fucking puntaa pelkästä vessan tyhjennyksestä ja parista kymmenestä litrasta vettä sillä perusteella, että ”olette Suomesta, eli teillähän on varaa”. Kun emme suostuneet, hän laski hintapyyntönsä kymmeneen puntaan, mutta peli oli jo tuossa vaiheessa hänen kannaltaan menetetty – päätimme etsiä kyseiset palvelut jostain muualta.
Matkaparkki ei myöskään vaikuttanut erityisen viihtyisältä, ja olimmekin tyytyväisiä, että olimme päätyneet yöpymään sen sijaan edellä mainitulla Newcraighallin parkkipaikalla.
Itärannikko
Edinburghista matkamme jatkui Skotlannin itärannikon tuntumassa Aberdeenin suuntaan. Alue lukeutuu Skotlannin alamaahan (Scottish Lowlands), joka on Ylämaista erillinen kulttuurillis-historiallinen alue.
Kuten Scottish Borders -seudullakin, täälläpäin tuntuu olevan maltillisemmin matkailijoita, sillä suurin osa suuntaa kulkunsa Edinburghista suoraan Ylämaan karun kauniisiin maisemiin.
Meitä itäiseen Skotlantiin veti erityisesti harrastusmahdollisuudet, ja treenasimmekin Vascon kanssa agilitya tällä seudulla useamman agility-kouluttajan luona. Agilityn ohella itärannikon seutu ehti tarjoilla meille myös muutamia mukavia luontokokemuksia.
Agilityn harrastuspuitteet olivat täällä kohdillaan!Kohdevinkit
Falkland & Maspie Den woodland trail
Tunnin ajomatkan päässä Edinburghista pohjoiseen sijaitseva Falkland vaikutti suloiselta historialliselta pikku pitäjältä, josta on hyvät puitteet tehdä kävely- ja pyöräilyretkiä Lomond-kukkuloille ja muualle ympäröivään luontoon.
Me teimme lyhyehkön kävelyretken kauniissa Maspie Den -nimisen reitin metsämaisemissa. Helppokulkuisen reitin varrella pääsimme ihailemaan myös muutamaa pientä vesiputousta. Reitillä ei ollut ruuhkaa retkeilijöistä – vastaamme tuli vain satunnaisia seurueita.
Skotlannin luonto oli kesäkuun alussa kauniina.
Vietimme yön Pillars of Hercules -nimisen luomu-/vegekahvilan liepeillä olevalla nurmialueella. Meille oli Park4night-kommenttien perusteella hieman epäselvää, maksoiko paikan päällä majoittautuminen jotain, vai oliko se esimerkiksi lahjoituksiin perustuvaa (mitään infokylttejä tms. emme paikan päällä nähneet). Seuraavana päivänä kahvilasta kysyessämme meille valkeni, että yöpymisemme maksoi 14 puntaa. No, yö oli rauhallinen ja kahvilan yhteydessä olevat asialliset WC- ja suihkutilat antoivat vastinetta rahalle.
Vesiputouspatikkaretken jälkeen oli mukavaa nauttia kahvit ja leivokset kahvilassa. Kahvilan yhteydessä olevassa pienessä puodissa myydään luomutuotteita.
Stonehaven ja Dunnottarin linna
Stonehaven on pieni merenrantakaupunki, joka sijaitsee 25 kilometriä Aberdeenista etelään. Vietimme yhden yön Stonehavenin sataman parkkipaikalla, joka soveltuu lyhyehköille, enintään noin kuuden metrin pituisille retkeily- ja matkailuautoille. Paikan päältä löytyy myös julkiset vessat, jotka Skotlannille tyypilliseen tapaan suljetaan iltaisin. Näimme parkkipaikalta käsin myös delfiiniparven hyppelehtivän sataman ohi!
Parkkipaikalta oli lyhyt kävelymatka rannikkoa myötäilevälle polulle, joka kulki muutaman kilometrin matkan hienoissa rantakalliomaisemissa keskiaikaiselle Dunnottarin linnalle. Linna on kokenut historian saatossa paljon; muun muassa legendaarinen William Wallace taisteli Dunnottarissa 1200-luvun lopulla Skotlannin itsenäisyyden puolesta.
Komeaan linnaan on mahdollista tutustua myös 10,5 punnan sisäänpääsymaksua vastaan, mutta me tyydyimme ihastelemaan Dunnottaria ja sitä ympäröivää dramaattista rannikkomaisemaa vain ulkoa käsin.
Ruokavinkki: The Carron. Eräs skotlantilainen agilityvalmentaja suositteli meille tätä Stonehavenissa sijaitsevaa fish & chips -paikkaa, joka on ilmeisesti melkolailla kuuluisa koko Skotlanninkin mittakaavassa. Ravintola on fish & chips -annosten ohella tunnettu uppopaistetuista mars-patukoistaan. Nämä herkut jäivät meiltä kuitenkin kokematta, joten en osaa sanoa, onko paikka maineensa veroinen – mikset mene ja kokeile!
Cairngormsin kansallispuisto
Cairngormsin kansallispuisto on toinen Skotlannin kahdesta ja suurin Britannian 15 kansallispuistosta. Täältä löytyy Skotlannin laajimmat luonnontilaiset metsät ja monet maan korkeimmista vuorista. Kansallispuiston ikivanhat metsät sekä sen kirkasvetiset joet ja järvet ovat monien villieläinten koti – ja voipa täällä (tarkemmin sanottuna Glenmoressa) törmätä jopa poroihin!
Cairngorms on yksi Skotlannin parhaita kohteita patikointiin, pyöräilyyn ja muihin luonto- ja ulkoilma-aktiviteetteihin. Luontoelämysten ohella kansallispuiston kylissä voi nauttia skottikeittiön parhaista antimista, kuten paikallisesta riistasta, jokien ja järvien taimenista ja lohista sekä muista paikallisista raaka-aineista valmistetuista herkuista. Alueelta löytyy myös useita panimoja sekä tietenkin viskitislaamoja.
Cairngorms on itäinen portti kulttuurishistorialliselle Ylämaan alueelle, joka muodostuu käytännössä Skotlannin pohjoisimmista osista. Monet Skotlannin symbolit, kuten klaanit, tartaanikankaat, säkkipillit ja viski, yhdistetään erityisesti Ylämaahan. Myös gaelin kielellä on eniten puhujia Ylämaan alueella.
Huom! Kansalllispuiston alueella 4G-yhteys oli paikoitellen heikko tai suorastaan olematon, mikä rajoitti jonkin verran puskaparkkimahdollisuuksia.
Kohdesuositukset
A939 / Lecht Road
Ajoimme A939-tietä sekä siihen yhdistyvää, niin ikään mukavaa B976-tietä 37 kilometrin verran matkalla Braemarista Tomintouliin. ”Old Military Road” -nimelläkin tunnettu tie rakennettiin alun perin 1700-luvulla brittiarmeijan tarpeisiin. Tämä hienoissa vuoristomaisemissa Cairngormsin kansallispuistossa mutkitteleva tie oli NC500 ohella maisemiensa puolesta yksi Skotlannin lemppareitamme.
Tietä tituleerataan maisemiltaan yhdeksi Britteinsaarten parhaimmista, mutta tästä huolimatta liikennettä oli hyvin vähän kesäkuisena iltapäivänä, ja saimme ajella suurimman osan matkasta ylhäisessä yksinäisyydessämme.
Tien varrelta, varsinkin B976-tien osuudelta, voi löytää myös yöpymiseen soveltuvia puskaparkkeja. Muistathan kuitenkin jättää ohittamiseen tarkoitetut tien levikkeet niille varattuun tarkoitukseen.
Tomintoul
Tomintoul on pieni sympaattinen kylä A939-maisematien varrella. Lisäksi se on ilmeisesti Ylämaan korkeimmalla sijaitseva kylä (345 metriä merenpinnan yläpuolella – ei siis järin korkea kansainvälisessä vertailussa).
Vietimme rauhallisen yön viihtyisällä picnic-paikalla parin minuutin kävelymatkan päässä kylän keskustasta. Kylän keskustan parkkipaikalla yöpyminen on niin ikään mahdollista ja paikan päältä löytyvät myös 24/7 auki olevat WC-tilat. Myös paikallisen keilahallin matkaparkissa pystyy yöpymään (12 £ ilman sähköä, 15 £ sähkön kanssa; maksu käteisellä ”honesty box” -periaatteella). Tyhjensimme täällä vessan ja täydensimme vesivarantojamme jättäen muutaman punnan kiitokseksi.
Viskin ystävät voivat tehdä löytöjä kylän The Whiskey Castle -nimisessä alkoholimyymälässä, jossa on vaikuttava viskivalikoima, ja jossa järjestetään myös viskinmaisteluja.
Viskien ohella täältä löytyi pienempi valikoima paikallisia ginejä.Glenmore
Glenmoren kylä on yksi parhaita tukikohtia Cairngormsin kansallispuistoon tutustumiselle. Kylästä lähtee lukuisia luonto- ja vaelluspolkuja ympäröivään luontoon. Craig ja koirat uiskentelivat lämpimänä iltapäivänä Loch Morlich -järvessä, jonka ympäristössä kulkee niin ikään mukavia luontopolkuja.
Huonona puolena mainittakoon, että kaikkialla kylän parkkipaikoilla pysäköinnistä näytetään veloitettavan kahdeksan puntaa – pysäköipä ajoneuvonsa sitten puoleksi tunniksi tai koko päiväksi. Yöpyminen parkkipaikoilla on kuitenkin kielletty. Me pysäköimme järvikävelymme ajaksi Fridan ilmaiseksi tienvarteen – nämä tienvarsiparkit täyttyvät kuitenkin nopeasti kauniina kesäpäivinä.
Glenmoren kylästä on vain reilu kuuden kilometrin ajomatka vuorenrinnettä ylös Cairngorm Mountain -hiihtokeskukselle. Yöpyminen hiihtokeskuksen kolme puntaa maksavalla parkkipaikalla on vastikään kielletty, mutta hiihtokeskukselle vievän vuoristotien varressa yöpyminen onnistuu edelleen.
Tämä tienvarsiparkki ei ole tasaisin mahdollinen, joten ajokiilat voivat olla tarpeen. Upeat maisemat kompensoivat kohtuullisesta kaltevuudesta aiheutuvaa epämukavuutta.
Hiihtokeskuksessa palvelee aukioloaikana ravintola ja WC. Ympäröiville vuorille lähtee täältä monia ulkoilureittejä. Matkan varrella hiihtokeskukselle on maksullinen matkaparkki, jossa saimme tyhjennettyä vessan ja harmaaveden.
Loch Ness ympäristöineen
37 kilometrin pituinen, puikulan muotoinen Loch Ness on pinta-alaltaan Skotlannin toiseksi suurin järvi. Se on parhaimmillaan yli 230 metriä syvä ja tilavuudeltaan koko Britannian suurin makeanveden allas. Loch Ness sisältää enemmän vettä kuin kaikki Englannin ja Walesin järvet yhteensä.
Jääkauden muovaamassa kauniissa laaksomaisemassa sijaitseva Loch Ness on tunnettu etenkin kuuluisasta tarunhohtoisesta hirviöstään. Ensimmäiset havainnot ”Nessiestä” tehtiin jo vuonna 565, mutta suureen suosioon taruhirviö nousi vasta 1900-luvulla. Vuosikymmenten saatossa Nessiestä on tehty useita silminnäkijähavaintoja, joista suurin osa on kuitenkin todettu vääriksi.
Itse emme onnistuneet näkemään tunnettua hirviötä edes vilaukselta; kenties Nessie pakoili Skotlannille epätyypillisen lämmintä keliä jossain järven kylmissä syvyyksissä.
Lämpimästä päivästä huolimatta syvän ja virtaavan järven vesi oli hyytävän kylmää. Koirat ja Craig pulahtivat tästä huolimatta veteen urheasti.
Oli taru hirviöstä totta tai ei, alueen turismille kyseisellä legendalla on ollut valtava vaikutus. Loch Ness on yksi Skotlannin suosituimpia turistikohteita.Vierailumme järvellä sattui lämpimälle lauantaille, ja järven rannalle oli kerääntynyt paljon aurinkoista iltapäivää paistattelevia seurueita. Dores-rannan edustalta löytyy The Dores Inn -niminen pubi, jonka terassilla oli mukavaa nauttia lämpimän lauantai-iltapäivän kunniaksi yhdet vilvoittavat.
Kohdevinkit
Foyersin putoukset
Dores Beachilta Loch Nessin etelänpuoleista rantaa myötäilevää B852-tietä 18 kilometriä ajettuamme saavuimme pieneen Foyersin kylään. Täällä sijaitsevat 62 metriä korkeat Foyersin putoukset, joille on tien toisella puolella sijaitsevalta pieneltä parkkipaikalta lyhyt ja helppo kävelymatka rinnettä alas viettävää polkua ja rappusia pitkin.
Putoukset ovat ilmeisesti päiväsaikaan suht suosittu turistikohde. Itse tein putouksille iltakävelyn yhdeksän aikoihin ja sain nauttia kauniista luontohetkestä täysin itsekseni (Craig ja koirat olivat käyneet putouksilla jokunen tunti aiemmin). Putouksilta lähtee myös pidempi patikkapolku, joka johtaa ilmeisesti Loch Ness -järvelle saakka.
Putous ei saa välttämättä aikaan mitään valtaisaa vau-efektiä vaikuttaviin vesiputouksiin tottuneissa, mutta ainakin ilta-aikaan laskevan auringon kajastuksessa ne olivat mielestäni kokemisen arvoinen luontoelämys.
Parkkipaikan yhteydessä on hyvin siisti vessarakennus ja lisäksi kemiallisen WC:n tyhjennyspaikka. Valitettavasti Park4night-tietojen mukaan yön yli -parkkeeraus on ehditty kieltää täällä kesäkuun 2023 jälkeen, ja parkkipaikka on ilmeisesti muuttumassa maksulliseksi. Sääli!
Great Glen Way ja Loch Tarff
14 kilometriä B852-tietä Foyersista eteenpäin sijaitsee maisemapysäkki “Suidhe Viewpoint”, joka soveltuu myös puskaparkiksi. Tien toiselta puolen lähtee Great Glen Way -niminen patikkapolku, joka kulkee mukavissa maisemissa läheiselle Loch Tarff -järvelle. Järven rannalla on niin ikään yöpymiseen soveltuvaa parkkitilaa.
Nämä parkit sijaitsevat monille Skotlannin puskaparkeille tyypilliseen tapaan aivan tien vieressä, mutta liikenne teillä rauhoittuu ja lakkaa lähes tyystin iltaisin. Päivisin näissä parkeissa voi kuitenkin olla levotonta, kun ohi ajavat autot huristelevat aivan vierestä.
Täältä jatkoimme ajomatkaa kiertäen koko Loch Ness -järven. Tämä järven etelä-/itäpuoli oli pohjoispuolta mukavampi ja liikenteeltään rauhallisempi ajaa. Fort Augustuksen kierrettyämme ja toiselle puolelle järveä A82-valtatielle päästyämme emme enää pysähdelleet, vaan jatkoimme matkaamme pikaisesti Loch Nessin maisemista kohti vieläkin kaukaisempaa pohjoista.
NC500 ja Skotlannin pohjoisosat
NC500, eli North Coast 500, lanseerattiin vuonna 2015 tukemaan Skotlannin ylämaiden matkailua. Tämä reilu 800 kilometrin pituinen maisemareitti tarjoaa tosiaankin vertaansa vailla olevan elämyksen kaikille roadtrippien ystäville! Reitin pääsee tsekkaamaan muun muassa tästä kartasta, joka lisäksi ilmoittaa reitin 4G-verkon katvealueet.
NC500 alkaa ja päättyy Invernessiin. Kuvassa Pohjois-Skotlannin rannikkoa.NC500 on mahdollista paahtaa läpi tarvittaessa parissa kolmessa päivässä, mutta nähtävää ja koettavaa reitin varrella riittää sen verran runsaasti, että aikaa on suositeltavaa varata reilusti tätä enemmän.
Monien mielestä näyttävimmät maisemat NC500 tarjoilee Skotlannin länsirannikolla – ja mitään itärannikolta pois ottamatta yhtynen tähän mielipiteeseen itsekin. Ajoimme NC500-reitin suunnassa itä-pohjoinen-länsi, ja seuraavat vinkit tulevat samaisessa järjestyksessä.
Suositun maisemareitin ruuhkat voivat turhauttaa etenkin reitin pohjoisosissa, missä tie on usein yksikaistainen. Retkeilyauto on näillä teillä suurta matkailuautoa näppärämpi kulkupeli.
Ceannabeinne beach Skotlannin pohjoisrannikolla lukeutuu NC500-reitin varrelta löytyviin upeisiin rantoihin.Kohdevinkit
Dunbeath Harbour
Dunbeath-nimisen rannikkokylän viihtyisä satama-alue itärannikolla tarjosi miellyttävän yösijan yhdeksi yöksi matkallamme NC500:aa pitkin kohti Skotlannin pohjoisimpia osia.
Paikan päällä oli siisti WC-rakennus, kauniita kukkaistutuksia, muutama piknik-pöytä ja näköala merelle. Seitsemän punnan maksu honesty boxiin vaaditaan, jotta vapaaehtoisilla kyläläisillä on mahdollisuus pitää huolta paikasta ja sen siisteydestä matkailijoiden iloksi ja hyödyksi jatkossakin.
Whaligoe Steps
Lähellä Manner-Skotlannin pohjoisinta kärkeä, sen itäpuolella, sijaitsee pieni Whaligoen satama. Vaatimattomalta parkkipaikalta (isommilla matkailuautoilla pysäköinti voi olla täällä mahdotonta) on lyhyt matka dramaattisten, lähes 80 metrin korkuisten rantakallioiden äärelle.
Rantakallioin kärjessä meinasi hieman huimata – korkeita paikkoja kammoksuvien kannattanee skipata tämä näköalapaikka.Kallioilta laskeutuu alas meren äärelle luonnon muovaamaan venesatamaan 330 kiviporrasta. Portaita takaisin ylös kavutessaan saa sykkeen mukavasti koholle. Törmäsimme portailla ystävälliseen vanhaan herraan, joka kertoili meille mielellään paikan kiinnostavasta historiasta vahvalla skottiaksentilla.
Muutamaa päivää aiemmin paikan päällä oli havaittu uiskentelevan miekkavalaita, joten kannattaa pitää silmänsä auki rantakallioilta ulapalle päin tiiraillessaan!
Dunnet beach & Dunnet Head
Vain 40 kilometriä lisää Whaligoesta pohjoiseen ja ollaankin jo Manner-Skotlannin pohjoisimmassa kolkassa! Dunnet beach on suuri hiekkaranta, joka on suosittu surffareidenkin keskuudessa, mutta tyynenä kauniina kesäpäivänä Craigin ei tarvinnut vaivautua kaivamaan surffilautaansa esiin. Sen sijaan ranta oli oivallinen rantaralleihin koirien kanssa.
Aivan Dunnetin rannan edustalla on leirintäalue, mutta edullisempaa yösijaa etsiville myös 10 puntaa vuorokaudelta kustantava parkki löytyy käytännössä aivan leirintäalueen vierestä (maksimipituus oleskelulle 24 tuntia). Saatavilla on myös WC.
Vajaan 10 kilometrin päässä Dunnet beachilta, Manner-Skotlannin pohjoisimman niemen kärjessä, sijaitsee Dunnet Head -majakka. Täällä yöpyminen maksaa niin ikään 10 puntaa vuorokaudelta, hintaan sisältyvät upeat merimaisemat.
Majakalle vievät tien varrella on Park4nightin mukaan useita viihtyisiä ilmaisia luontoparkkeja puskaparkkeiluun. Meidän oli tarkoitus viettää yömme yhdessä näistä puskaparkeista, mutta tie majakalle oli valitettavasti juuri vierailumme aikaan suljettu tietöiden vuoksi.
Melvich Beach
Kaunis hiekkaranta NC500-tien varrella 40 kilometriä Dunnet beachilta länteen. Rannan parkkipaikalle päästäkseen pitää ajaa muutama sataa metriä kuoppaista soratietä, jota kannattaa ajella rauhassa.
Pieneltä parkkipaikalta on lyhyt matka polkua pitkin hiekkadyynien läpi kauniille valkeahiekkaiselle rannalle. Lämpimästä kesäpäivästä huolimatta upea ranta oli lähes tyhjillään. Rannan pienellä parkkipaikalla on sallittua viettää myös yö.
Keoldale (ja Cape Wrath)
Matkan jatkuessa Melvichin rannalta kohti länttä saimme ajella harvinaisen kauniissa rannikkomaisemissa suht pitkän matkaa, ennen kuin löysimme mieluisan yöpymispaikan. Upeassa parkissa Ceannabeinne Beachin liepeillä ei ollut ollut signaalia, Durness-pitäjän 10 punnan parkki oli osoittautunut epämiellyttävän epätasaiseksi ja sen vierestä löytyvä upeilla merimaisemilla varusteltu Durnessin leirintäalue oli täyteen buukattu.
Lopulta meitä onnisti ja löysimme viihtyisän, rauhallisen yösijan pikkiriikkisestä kylästä nimeltään Keoldale. Tämä pieni parkkipaikka on varattu ensisijaisesti matkailijoille, jotka ottavat täältä venekyydin poukaman vastarannalle Cape Wrath -nimisen syrjäisen niemenkärjen vierailua varten. Venekyydit kulkevat aamusta ja aamupäivästä ja palaavat takaisin iltapäivästä kello 14–15 aikoihin, joten ainakaan iltaisin ja varhain aamusta täällä parkkeeraus tuskin häiritsee ketään.
Seuraavana aamuna olimme vielä parkissa (parkkipaikalle oli saapunut lauttamatkaajia, mutta se ei ollut kuitenkaan täyttynyt äärimmilleen), kun paikallinen mies, joka osoittautui Cape Wrath -retken matkanjärjestäjäksi ja minibussin kuljettajaksi, tuli kysymään, olisimmeko mekin tahtoneet liittyä pian alkavalle retkelle. Tiedossa olisi vene- ja minibussimatka Skotlannin syrjäiseen, lähes saavuttamattomaan luoteiskulmaan Cape Wrathin majakalle, jossa pääsisimme ihailemaan rannikkomaisemaa ja Pohjois-Skotlannin karua luontoa parhaimmillaan.
Koska meillä ei ollut tuolle päivälle tiedossa palavereita tai muutakaan tiukkaa työaikataulua, päätimme tarttua tilaisuuteen. Puolta tuntia myöhemmin istuimme koirien kanssa pienessä veneessä matkalla kohti Skotlannin syrjäisimpiä osia.
Kolmisen tuntia kestänyt retki osoittautui ihan kiinnostavaksi, ja kuljettajamme kertoili viihdyttäviä kertomuksia paikan historiasta töyssyisen ajomatkan ajan. Tunnin pituinen minibussimatka huonokuntoista tietä pitkin majakalle oli kuitenkin mielestäni suht pitkä koettelemus, ja vaikka perillä odottikin kauniit rannikkomaisemat, en ole aivan varma, lunastiko ex tempore -retkemme lopulta hinta-laatusuhteeltaan täysin odotuksia.
Vene- ja bussikyyti maksoivat yhteensä 25 puntaa per henkilö, mutta reippailijat voivat halutessaan ottaa ainoastaan kymmenen punnan menopaluu-venekyydin niemimaalle ja pyöräillä 18 kilometrin pituisen matkan majakalle. Kaikista hurjimmat patikoivat perille.
Matkalla majakalle näkyi upeita laguuneja, joissa hylkeet paistattelivat päivää.Ardvreckin linnan rauniot
NC500-tien varrella kuvauksellisessa maisemassa Loch Assyntin rannalla sijaitsee 1490-luvulla rakennetun ja pääosin tuhoutuneen Ardvreckin linnan rauniot. Tien vierestä löytyy rajoitetusti pysäköintitilaa.
Linnaa lähestyttäessä piti tasapainoilla muutaman puron poikki.
Knockan Crag Nature Reserve
20 kilometriä Ardvreckin linnalta etelään sijaitsee oivallinen luonnonsuojelualueen puskaparkki, joka soveltuu mainiosti yöpymiseen. Tänne mahtuu suuremmallakin matkailuautolla. Vesihana juomavettä varten löytyy ja WC-tilat ovat auki kellon ympäri. 10 punnan lahjoitusta paikan päällä yöpyjille suositellaan, ja paikka tämän pienen lahjoituksen kyllä ansaitseekin. Huomioi kuitenkin, että roska-astiat puuttuvat ja 4G-verkko on täällä parhaimmillaankin hyvin heikko, pahimmillaan olematon.
Tästäkin puskaparkista avautuivat mitä kauneimmat maisemat.
Paikan päällä on myös pieni informatiivinen vierailijakeskus, joka valottaa luonnonsuojelualueen satojen miljoonien vuosien pituista geologista historiaa. Parkkipaikalta lähtee kapuamaan ylös vuoren rinnettä mukava parin kilometrin pituinen reitti, jonka varrelta avautuvat hienot maisemat. Ilta-aikaan polulla näkyi myös kauriita.
Näkymä patikkapolulta parkkipaikalle.Mellon Udrigle Beach
Tämä käsittämättömän kaunis ranta valkeine hiekkoineen ja turkoosine kirkkaine vesineen antoi vaikutelman siitä, kuin olisimme olleet Skotlannin sijaan Karibialla!
Koirat ja Craig uiskentelivat rannan kirkkaissa vesissä…
…kun taas itse tyydyin fiilistelemään kaunista kesäpäivää kahlaillen.Pysäköintitila rannan edustalla on rajallinen, eikä lähistöllä ole oikein muitakaan järkeviä parkkimahdollisuuksia rannan edustalta löytyvää, 15 puntaa vuorokaudelta kustantavaa matkaparkkia lukuun ottamatta. Paratiisimaisten rantamaisemien johdosta tämä matkaparkki voi hyvinkin olla harkitsemisen arvoinen yöpymiskohde – varsinkin hyvän sään aikaan!
Isle of Skye
Mystinen Skyen saari Skotlannin länsirannikon pohjoisosissa on yksi Skotlannin kiertoajelun must see -kohde. Saaresta huokuu karun luonnonkauneuden ohella pitkä historia ja ikivanhojen kansantarujen perinteet. Noin kolmasosa saaren 10 000 asukkaista puhuu yhä alueen alkuperäiskieltä gaelia.
Skyen maisemissa voi lähes tuntea, kuinka ikivanhat kelttiläiset legendat heräävät eloon.Saarta yhdistää mantereeseen pitkä ja korkea Skyen silta. Vuoteen 2004 asti sillan ylittämisestä perittiin siltatullimaksua, mutta nykyisin sen ylittäminen on ilmaista.
Skyen saari tarjoilee matkailijoille karua skotlantilaista kauneutta parhaimmillaan. Se onkin Skotlannin saarista kauneimman maineessa.Skyen saari vaikutti kaikista Skotlannissa vierailemistamme paikoista Edinburghia lukuun ottamatta kaikkein ruuhkaisimmalta; täällä näkyi matkailijoita kaikkialta maailmasta ja paljon muun muassa aasialaisia. Suosituimmille nähtävyyksille ja patikkaretkille kannattaa pyrkiä suuntamaan pahimpien ruuhkien välttämiseksi joko varhain aamusta tai myöhemmin illasta; Skotlannin kesäkuukausina päivänvaloa riittää onneksi pitkälle iltaan ja aamu valkenee aikaisin.
Skotlannin länsirannikolla sataa runsaasti vuoden ympäri ja sama koskee Skyeta: sadepäiviä on täällä keskimäärin yli 200 kappaletta vuodessa. Me saimme osaksemme Skyella onneksi pelkkää auringonpaistetta.Skyelle saapuessamme aikataulupaineet puskivat jo hieman niskaan, ja budjetoimme siten aikaa saaren näkemiseen vain kolme päivää. Skye on kuitenkin sen verran kiehtova saari täynnä kiinnostavia luontokohteita ja luonnonläheisiä puskaparkkeja, että täällä voisi helposti viihtyä pidempäänkin, ehkä 4–6 päivää.
Skye on varsin merellinen kohde: sen rantaviiva muodostuu lukuisista lahdista ja niemimaista, eikä mikään osa saaresta ole yli kahdeksan kilometrin päässä merenrannasta. Kuva Quiraing-vaellusreitiltä.Kyle of Lochalsh -nimisen kylän sataman parkki on tarvittaessa kelpo yön yli -pysähdyspaikka Skyelle suunnatessa. Parkkipaikan yhteydessä on maksulliset WC-tilat ja suihkut (auki vain päivisin), viiden minuutin lämmin suihku maksaa kolme puntaa.
Kohdevinkit
Fairy Pools
Carbost-nimisen kylän lähettyvillä sijaitsevat Fairy Pools -nimiset putoukset ja Allt Coir’ a’ Mhadaidh -jokeen muodostuneet kirkasvetiset altaat ovat yksi Skyen suosituimpia turistinähtävyyksiä.
”Keijualtaisiin” liittyy nimensä mukaisesti legendoja selkies-nimisistä keijumaisista – tai pikemminkin merenneitomaisista – taruolennoista. Ne naamioituvat yleensä hylkeiden muotoon, mutta pimeän tullen ne luovat hylkeennahkansa ja kylpevät ihmishahmoissa Fairy Poolsin altaissa kuunvalon loisteessa.
Tien toisella puolella sijaitsevalta parkkipaikalta lähtee Keijualtaille jokusen kilometrin pituinen kävelypolku. Sen edestakaiseen kävelyyn kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Reitti on helppokulkuinen loivaan ylämäkeen viettävä polku, mutta se on täysin säältä suojaamaton (muista aurinkoisena kesäpäivänä aurinkorasva!). Parkkipaikalta löytyy hyvät WC-tilat. Pysäköinti maksaa kahdeksan puntaa, eikä yöpyminen ole sallittua.
Fairy pools näyttää toden totta kuin joltain satukirjan keijujen uimapaikalta.Fairy Poolsin kirkkaat, turkoosina kimmeltävät vedet kutsuvat uimaan etenkin aurinkoisina kesäpäivinä. Veden kerrotaan yleisesti olevan kuitenkin jäätävän kylmää. Tästä huolimatta – lieneekö syynä sitten Skotlannin poikkeuksellinen ”helleaalto” tai keijualtaiden taika – pulahdin lopulta itsekin Fairy Poolsin virkistäviin vesiin!
Enpä olisi uskonut, että tämän vilukissan talviturkki lähtee Skotlannissa!Carbost
Mukava pieni kylä, josta löytyy oivallinen The Old Inn -pubi, Taliskerin viskitislaamo ja satamassa pieni 10 puntaa kustantava idyllinen matkaparkki (tilaa viidelle matkailuajoneuvolle, ei palveluita, varaa käteistä maksua varten).
Nautimme Fairy Pools -retken päätteeksi pubissa perjantain kunniaksi muutamat juomat ja päivällisen. Juttelimme seuraavana aamuna ennen lähtöämme ystävällisen paikallisen kanssa ja kiitimme häntä kyläläisten vieraanvaraisuudesta matkailuautoilijoita kohtaan.
Old Man of Storr
Isle of Skyen pohjoisosissa Trotternish-nimisellä alueella sijaitsee saaren suosituin ulkoilureitti, joka johdattaa patikoitsijan harvinaisen uljaiden kivimuodostelmien äärelle. Storrin ”vanha mies” on valtava piikkihuippuinen kivenlohkare, joka muutaman muun järkäleen kanssa seisoo ylväänä ja ympäröivästä laaksomaisemasta silmiinpistävän erottuvana.
Kivimuodostelma on muinaisen maanvyörymän kädenjäljen muovaama varsinainen luonnon mestariteos.
Polku Storrille alkaa parkkipaikalta, joka sijaitsee Portreesta Staffiniin kulkevan päätien varrella. Ainakin osassa parkkipaikkaa taisi olla korkeuspuomit, mutta matkailuauton pystyi jättämään myös tienvarteen. Pysäköinti maksoi jokusen punnan.
Pysäköintialue täyttyy kesäpäivinä nopeasti, joten täällä kannattaa olla ajoissa liikkeellä! Jos Storrin majesteettiset maisemat tahtoo saada kokonaan itselleen, tänne on parasta suunnata aamuvarhain tai myöhään illasta. Paikalla on WC-tilat ja lisäksi maksuton WC:n tyhjennysmahdollisuus!
Piikkihuippujen ympärillä risteilee useampia polkuja, joten reitin pituutta on vaikeaa arvioida. Parkkipaikalta Storrin kivenjärkäleen saavuttaa ehkä noin puolen tunnin maltillisen nousuosuuden jälkeen; suositulle näköalapaikalle matkaan voi lisätä 10–15 minuuttia. Kaikkiaan reippailimme parin tunnin aikana Storrin jylhissä maisemissa 5–6 kilometriä. Väkeä oli liikkeellä runsaasti, ja olipa patikkapolun alkuun löytänyt tiensä säkkipillin soittajakin.
Mahdollisesta (tai pikemminkin todennäköisestä) ihmispaljoudesta huolimatta tämä helpohko patikkaretki on kokemisen arvoinen!Quiraing
Jos lukuisista huikeista Skotlannin luontoelämyksistämme olisi valittava yksi ylitse muiden, olisi se luultavasti myöhäisillan patikkaretki Quiraing -reitillä.
Useat seurueet tulevat tänne ainoastaan ihastelemaan maisemia Quiraing lookout -näköalapaikalta, mutta paikan päältä lähtee myös upeissa maisemissa kulkeva noin seitsemän kilometrin pituinen rengasreitti. Reitin varrella ei näkynyt opasteita, mutta esimerkiksi Maps.me -karttasovelluksen avulla on helppo seurata reittiä.
Polku on paikoitellen kapea ja kulkee toisinaan lähellä kohtuullisen jyrkkää pudotusta, mutta tätä pientä jännitysmomenttia lukuun ottamatta reitti ei ole juurikaan haastava. Suurimman haasteen meille aiheuttivat lukuisat vuorenrinteillä ja polun varrella laiduntavat pässit: niiden läsnäolo nostatti kierroksia Torreksessa ja Vascossa, ja koiria sai pidellä hihnassa ihan tosissaan, jotteivät ne olisi sännänneet pässien perässä alas jyrkännettä.
Aloitimme patikkaretkemme kello seitsemän jälkeen ja saimme tuona tyynenä iltana laskevan auringon kajastuksessa luonnonsuojelualueen dramaattiset maisemat kokonaan itsellemme. Pakulle palasimme kello 21 aikoihin. Kävelimme reitin melko reippaasti, sillä aina kun pysähdyimme pikaiselle juoma- tai kuvaustauolle, sadat mäkäräiset hyökkäsivät kimppuumme.
Paikan päällä on parkkipaikka, joka taisi maksaa kolme puntaa kolmelta tunnilta. Yöpyminen on kielletty. Tie parkkipaikalle saaren itäpuolelta on viimeiset kilometrit melko karmivassa kunnossa, ja kuoppien kanssa saa olla tarkkana.
Fairy Glen
Trotternishin niemimaalla Uigin rannikkokaupungin liepeillä sijaitseva Fairy Glen ihastuttaa vehreän kumpuilevalla laaksomaisemallaan.
Maaston muodot eivät ole yhtä dramaattisia tai jylhiä kuin Quiraing-reitillä, vaan maisema on täällä maltillisemmin kumpuilevaa ja helppokulkuisempaa. Tämä ”keijulaakso” on helppo retkikohde perheen pienimmillekin. Tunnissa ehtinee kävellä suuren osan poluista ja katsella riittävästi ympärilleen.
Maisema toi mieleen hobittien kotikonnut Keski-Maassa.
Maassa näkyvät spiraalimuodostelmat ovat matkailijoiden tekemiä, eivätkä paikalliset kannusta tällaiseen maisemanmuokkaukseen. Nauti siis tästä satumaisesta ympäristöstä sellaisena kuin se on!
Fairy Glenin parkkipaikka on melko pieni ja täyttyy kesäsesonkina helposti. Parkkeeraus maksoi muutaman punnan.
Silver Sands of Morar
Arisaigin ja Mallaigin välinen rannikkoalue, Morarin hopeahiekat, on täynnä valkeahiekkaisia kauniita rantoja. Alue vaikuttaa suositulta lomanviettopaikalta myös skotlantilaisten keskuudessa.
Rannikon tuntumassa sijaitsee useita leirintäalueita, mutta sen sijaan puskaparkit ovat harvassa (muutamat luvalliset parkit olivat epämukavasti aivan kapean tien vieressä). Sitten löysimme läheltä Morarin kylää kymmenen puntaa vuorokaudelta kustantavaan Morar Beach Car Park -rantaparkin, jonka yhteydestä löytyy myös WC-tilat ja jäteastiat.
Parkkipaikalta on lyhyt matka metsikön läpi Morar-joen rannalle. Laskuveden aikaan tein koirien kanssa kävelyretken rantaa pitkin suojaiselle rannalle Morar Bayhin, jossa oli mukava paistatella päivää ja kahlailla kirkkaassa rantavedessä.
Glenfinnan Viaduct
Morarin hopeahiekkoja kohti ajettaessa moni matkailija tahtonee pysähtyä pienessä Glennfinnanin kylässä noin 30 minuutin ajomatkan päässä Fort Williamista. Täällä nimittäin sijaitsee Harry Potter -siltana tunnettu Glenfinnan Viaduct – 1900-luvun alussa toimintansa aloittanut Skotlannin pisin rautatiesilta.
Matkailijat kerääntyvät näköalapaikalle sankoin joukoin seuraamaan etenkin ”Tylypahkan pikajunan”, eli Jacobite-höyryjunan sillan ylitystä. Juna kulkee sillan yli normaalisti kahdesti vuorokaudessa; aamu- ja iltapäivällä (suosittelen ennen matkan suunnittelua tsekkaamaan junan aikataulun esimerkiksi täältä!).
Kuva: Unsplash.Pysäköinnistä – olipa se kuinka lyhyt tahansa – tulee maksaa täällä kuusi puntaa. Me päädyimmekin skippaamaan näköalapaikan tällä kertaa, mutta ainakin Harry Potter -faneille tämä paikka lukeutunee Skotlannin must-nähtävyyksiin.
Fort William ja Ben Nevis – Britannian korkeimman vuoren valloitus
Fort William on eloisa kaupunki ja suosittu turistikohde 165 kilometriä Glasgow’sta pohjoiseen. Erityisesti tänne ”Britannian ulkoilmapääkaupunkiin” matkailijoita houkuttelee kaupungin vieressä kohoava Britannian korkein vuori, Ben Nevis (1345 m). Mistään valtavasta vuoresta ei sinänsä ole kyse – korkeutta huipulla on vain hieman Suomen korkeinta kohtaa Haltia enemmän.
Puskaparkkivinkki lähistöllä: Rauhallinen luontoparkki Glen Roy Nature Reserven parkkipaikalla 25 kilometrin päässä Fort Williamista. Parkkipaikalle johtava tie on kapea, mutta muutoin helppokulkuinen.Craigille oli alusta alkaen selvää, että hän tahtoi Skotlannissa reissatessamme valloittaa Britannian korkeimman huipun. Itse otin haasteen vastaan säävarauksella – mutta kun juhannuksen aatonaatto valkeni aurinkoisena ja tyynenä, ei tekosyitä haasteesta kieltäytymiseen jäänyt. Starttasimme matkaan kello kymmenen aikaan aamulla.
Ben Nevisin huipulle kiipeää vuosittain noin 130 000 henkeä, ja lisäksi kymmenet tuhannet kääntyvät kuulemma takaisin kesken matkan. Reitti olikin kauniina kesäkuisena torstaina yllättävän ruuhkainen.
Hyvin nousujohteinen reitti (nousua yhteensä reilut 1300 metriä) on paikoin hyvin kivikkoista, joten tukevat jalkineet ovat tarpeen, samoin säänkestävä varustus. Uskoakseni moni kääntyy takaisin nimenomaan siksi, ettei ole riittävästi varautunut kivikkoiseen nousuun, tai säätila vuorilla pääsee yllättämään.
Säänsuojaa, tai vaikkapa WC-tiloja reitiltä ei löydy, ja näköestettä pissataukoon tarjoavat pusikotkin ovat äärimmäisen harvassa. Kannattaakin käydä vuorenvalloitukseen tyhjällä rakolla!
Meiltä kului 17 kilometrin matkaan taukoineen 6,5 tuntia. Ylösmeno oli omille jaloilleni helpompaa kuin alastulo. Maisemat olivat kauniit (tosin eivät mielestäni yhtä vaikuttavat kuin Quiraing -reitillä Skyella), eikä ihan rotkon reunalla tarvinnut tallustaa. Reitti soveltuu siten myös korkean paikan kammoisille. Huipulla ei ole pakko mennä jyrkänteen reunalle, jos ajatus tai näkymä pudotuksesta hirvittää.
Huippu häämöttää.
Ben Nevis ei ollut missään nimessä elämäni pahin fyysinen koettelemus, mutta siitä huolimatta pohkeet huusivat hoosiannaa vielä useiden päivien jälkeenkin. Suosittelen Ben Nevisin valloitusta kohtuullisen kunnon omaaville ja asianmukaisesti retkeen varustautuneille patikoitsijoille. Aivan perheen pienimpiä en tälle reitille mukaan ottaisi; sen sijaan koiria oli liikenteessä lukuisia.
Torres ja Vasco selvisivät nekin vuorenvalloitushaasteesta hienosti. Pakko olla erityisen ylpeä meidän 11-vuotiaasta Torreksesta, joka veti kivikkoisissa nousuissa ja laskuissa menemään kuin mikäkin nuori ja vetreä atleetti!
Parkkivinkki: Yövyimme ennen reitille suuntaamista ja sieltä palattuamme Ben Nevis Inn -nimisen pubin edustalla sijaitsevalla ilmaisella julkisella parkkipaikalla. Pubissa oli täydellistä nauttia patikoinnin jälkeiset ansaitut huurteiset ja myöhemmin myös maistuva illallinen (pöytävaraus on tarpeen!). Muutamien satojen metrien päässä sijaitsevasta Ben Nevis Visitor Centeristä löytyy muun muassa vessat ja matkamuistomyymälä.
Vuorenvalloituksen jälkeistä tankkausta Ben Nevis Inn -pubissa.Glencoe
26 kilometriä Fort Williamista etelään sijaitseva Glencoen kylä ympäristöineen on tunnettu erityisesti sykähdyttävän vihreistä laaksomaisemistaan ja mainioista patikointi- ja maastopyöräilymahdollisuuksistaan. Se on myös yksi valokuvaajien lempikohteita koko Skotlannissa.
Glencoen suosio selittyy silläkin, että se on riittävän lähellä Edinburghia ja Glasgow’ta päiväretkikohteena koettavaksi – joskin näissä maisemissa voisi viettää helposti useammankin päivän. Vaikuttava kansallismaisema on toiminut myös useiden filmatisointien, kuten Harry Potter ja James Bond -leffojen näyttämönä.
Luonnonkauneuden lisäksi paikka on tunnettu myös traagisesta menneisyydestään. Historiaan on jäänyt elämään surullisena talvinen aamuyö vuonna 1692, jolloin Glencoessa kymmenet MacDonaldin klaanin jäsenet yllätettiin kesken unien ja vallanpitäjien määräyksestä murhattiin kylmäverisesti – naiset ja lapset mukaan luettuna.
Kohdevinkit
Signal Rock parking
Luonnonläheinen parkkipaikka puskaparkkeiluun A82-tien varressa. Täältä lähtee mukava Signal Rock -niminen kävelypolku ympäröivään luontoon. Viereisen tien äänet ovat kuultavissa, mutta muutoin kyseessä on mainio parkki yhdeksi yöksi.
Jokimaisemaa parinsadan metrin päässä parkista.Vietimme täällä rauhallisen juhannusaaton edellisen päivän Ben Nevisin valloituksesta toipuen. Viiden punnan lahjoitusta suositellaan. Ethän jätä vierailustasi jälkiä; muutoin nämä Glencoenkin ympäristön mainiot puskaparkit muuttuvat pian päiväparkeiksi.
P.S. Myös läheinen Glencoe Visitor Center on vierailemisen arvoinen!
Three Sisters Viewpoint
Tämä A82-tien varressa sijaitseva tauko- ja näköalapaikka tarjoaa huikeat panorama-näkymät Three Sister of Glencoe– nimisille vuorille, jotka ovat suosittu patikointikohde.
Päivisin parkkipaikka voi olla hyvin ruuhkainen; mekin jouduimme odottelemaan tovin vapautuvaa parkkitilaa. Yöpyminen täällä on ainakin toistaiseksi sallittu, ja kyseessä onkin todennäköisesti oivallinen puskaparkki päivävierailijoiden kaikottua.
Vasta Glencoessa saimme kunnolla esimakua Skotlannille tyypillisestä kelistä. Maisema oli kuitenkin vaikuttava myös harmaassa ja sateisessa säässä.
Näkymä laaksosta näköalapaikalle päin.Pohkeeni olivat vielä sen verran juntturassa Ben Nevis -vaelluksen jäljiltä, että Three Sisters -vuorten vaelluksen oli pakko jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Vaan eipä tuo mitään – paluu Skotlantiin ja näihin sykähdyttäviin, syvänvihreisiin maisemiin koittaa meille takuulla vielä ennemmin tai myöhemmin.
Tästähän muodostuikin vielä odotettuakin huikeampi roadtrip! Kiitos kun olit kyydissä, ja elämyksellistä Skotlannin reissua kaikille muillekin! <3Kaipaatko lisävinkkejä Eurooppaan? Tsekkaa siinä tapauksessa muut maa-aiheiset matkapostaukseni:
Hollannin parhaat matkakohteet
Belgian kaupunkikohteet Brugge ja Ghent
Ranskan suurimmat plussat ja miinukset
Ranskan kohdesuositukset eri puolille maata
Espanjan suurimmat plussat ja miinukset
Portugalin suurimmat plussat ja miinukset
Italian suurimmat plussat ja miinukset
Arvostelussa Euroopan pääkaupungit
Pohjois-Norja: Lyngenin niemimaa
En ole käynyt koskaan Skotlannissa, mutta usein sitä kuulee kehuttavan ja uskon, että mekin siitä pitäisimme. Maisemat ja linnat kiinnostaisivat erityisesti. Nuo mäkäräisen tapaiset kyllä häiritisivät itseäni valtavasti, sillä en voi sietää hyttysiä / mäkäräisiä missään. No eipä tuo kuitenkaan omaa matkustusintoa vähentänyt. En muuten ollutkaan ajatellut, etä vasemmanpuoleisessa liikenteessä voi tietysti yhtälailla ajaa autolla, jossa ratti on vasemmalla puolella, mutta onnistuuhan se varmasti helposti myös niinkin.
Moi Mikko,
Jos mäkäräiset risoo, niin kevät ja syksy lienee otollisinta Skotlannin vierailun aikaa. Kauniiden maisemien ja linnojen ystävä ei voi oikein helposti Skotlannissa pettyä! Ratti “väärällä puolella” epäilytti itseänikin aluksi, mutta toisaalta oli tullut nähtyä jo sen verran monta brittiä, jotka Euroopassa ajelevat pitkät ajat ratti “omalla puolellaan”, että päättelin että kyllähän tuo tarpeen tullen onnistunee. Ja kyllähän siihen melko pian tottuikin!
Moi
Olipas mahtava kuvaus retkestänne. Kiitos. Oli ilo lukea. Aina halunnut käydä Skotlannissa. Ihan noin pitkään reissuun ei nyt mahdollisuuksia. Ehkä joskus. Mietin että miten junalla onnistuisi toi kiertely? Onko kokemusta?
Moi Pete,
Kiitos kommentistasi – kiva kuulla että tykkäsit matkakertomuksesta! Itse otin aikoinaan junan Edinburghista Aberdeenin tietämille matkatessani ystäväni häihin, mutta siinä onkin kaikki henkilökohtainen kokemukseni Skotlannissa junamatkustamisesta. Skotlannin rataverkosto vaikuttaa kuitenkin suht kattavalta ja uskon, että junamatkailukin onnistuu maassa suht mukavasti!
Ikimuistoista tulevaa Skotlannin reissua! 😉