Bloggaaja, Craig, borderterrierit ja Ford Transit aurinkoisessa Slovakiassa.

Vuosi vanlifea takana – 12 kuukautta tienpäällä pähkinänkuoressa

Elämäni vuosi

23.6.2022 tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun elämämme otti täyskäännöksen ja suuri irtiottomme alkoi. 

Juhannusviikkona 2021 kotimme vaihtui Porvoon keskustan vuokrakaksiosta alunperin invataksina toimineeseen, koronavuoden aikana ensikodiksi tuunaamaamme Ford Transit -reissupakuun.

Entinen stabiili arki yhdeksästä viiteen -työpäivineen sai antaa tilaa liikkuvalle elämälle tienpäällä ja sen myötä myös lisääntyneelle vapaudelle, riippumattomuudelle, spontaaniudelle sekä uusille kokemuksille ja elämyksille.

Miltä vuosi ilman työntekoa on tuntunut? Pääset lukemaan lisää irtisanoutumisen jälkeisestä ajasta täältä!

Bloggaaja juoksee borderterrierin kanssa hiekkarannalla Norjassa.
Vapauden riemua! Norjan Sommarøy heinäkuun 2021 alussa.

Tällä hetkellä kirjoittelen tätä postausta Slovakiasta, jonne saavuimme kesäkuun puolessa välissä Romaniassa vietetyn tapahtumarikkaan kuukauden jälkeen.

Itse asiassa tapahtumarikas voisi olla yksi niistä sanoista, jotka kuvaavat mennyttä vuotta kaikkein parhaiten. 

Bloggaaja, aamulahvi, borderterrieri ja sininen järvimaisema taustalla.
Aika ole käynyt pitkäksi eikä elämä tylsäksi, kun lähes päivittäin ikkunasta avautuu eri maisema.

Tässä postauksessa summaan eri kategorioittain, mitä kaikkea huikea elämysmatkamme on meille muun muassa tarjoillut näiden  – uskaltaisinko väittää – elämäni parhaimpien 12 kuukauden aikana. Luvassa on lisäksi kuvafiilistelyä matkan varrelta sisältäen myös monia aiemmin julkaisemattomia tunnelmaotoksia. 

24 000 kilometriä ja kaikki ilmansuunnat

Kuluneen vuoden aikana olemme ennättäneet saamaan kohtuullisen kattavan läpileikkauksen Euroopan eri kolkista ja ilmansuunnista.

Eteläisimmillään olemme nähneet Afrikan rannikon siintävän horistontissa Tarifalla. Craig on surffannut Euroopan lounaisimmassa nurkassa, maailman loppunakin kutsutussa Sagresissa Portugalissa.

Kaksi surffaria auringonlaskussa Tarifan rannalla.
Tammikuinen Tarifan auringonlasku.
Craig ja surffilauta Sagrsein surffirannalla.
Euroopan lounaiskolkassa Sagresin surffirannalla. Tunnettu maailma päättyi antiikin aikoina lounaassa tänne – siitä nimitys ´maailman loppu´.

Olemme reissaanneet niin pohjoisessa kuin Manner-Euroopassa suinkin pääsee (Pohjois-Norja), ja niin idässä kuin EU:ta riittää (lähes Mustanmeren rannalla Romaniassa).

Lyngstuvan maisemaa Lyngenissä Pohjois-Norjassa.
Pohjoisen maailman laidalla jäämeren rannalla, Lyngenin niemimaalla Pohjois-Norjassa.
Castelul de Lut -mökkikylä Romaniassa.
Romania on täynnä itäisen Euroopan ihmeitä. Kuvassa Castelul de Lut – omalaatuinen ekomökkikylä melkolailla keskellä ei mitään.

18 maata

Muutamassa maassa tuli vierailtua tähän hätään vain pikaisesti; kuten tekemämme päiväretki San Marinoon ja yhden yön yöpyminen Balaton-järvellä Unkarissa ennen matkan jatkumista Romanian puolelle. 

Balaton-järvi.
Aurinkoinen päivä Balaton-järven rannalla. Muutoin Unkari jäi tällä kertaa ns. läpiajomaaksi sekä matkalla Sloveniasta Romaniaan että myös sittemmin matkalla Romaniasta Slovakiaan.

Joissain maissa aikaa tuli vietettyä sen sijaan viikko tolkulla. Ranskassa reissasimme pari kuukautta, Espanjassa kaikkiaan 11 viikkoa. Portugalissakin vierähti puolitoista kuukautta. Italiassa ja Romaniassa vietimme noin kuukauden päivät.

Kaikista eniten meihin on tehnyt tähän mennessä vaikutuksen Ranska, Portugali ja – hieman yllättäenkin kärkipaikalle itsensä kiilannut – Slovenia. 

Pääset lukemaan Ranskan suurimmat plussat ja miinukset matkailuautoilijan näkökulmasta tästä postauksesta!

Portugalin suurimmat plussat ja miinukset löytyy täältä ja 10 Portugalin kohdevinkkiä pääsee puolestaan lukemaan tästä postauksesta!

Bloggaaja vesiputouksen ja vehreän maiseman äärellä Sloveniassa.
Slovenian kaunis, puhdas luonto löi ällikällä.

Reilu kourallinen eeppisiä puskaparkkeja

Toisinaan onni on suosinut, ja olemme päässeet parkkeeraamaan silmiä hivelevillä maisemilla varustettuun, rauhaisaan ja kaikin puolin ideaaliin puskaparkkiin.

Borderterrieri Vasco retkeilyauton sängyllä, takaovista avautuu järvimaisema.
Le lac de Sainte-Croix, Ranska.
Ford Transit parkissa kirkasvetisen meren rannalla Kroatiassa.
Pohjois-Kroatian rannikko. Puskaparkkeilu on Kroatiassa yleisesti kielletty, mutta ns. hiljaisen sesongin aikana matalaa profiilia pitäen moinen voi onnistua kenenkään puuttumatta.
Borderterrierit Torres ja Vasco meren rannalla retkeilyauton sängyllä auringonlaskussa.
Joulukuinen auringonlasku Etelä-Espanjan rantapuskasta käsin fiilisteltynä.
Matkailuautoja parkissa meren rannalla Bleikin rannalla Pohjois-Norjassa.
Bleikin ranta Pohjois-Norjassa Andøyan saarella.

Suurin osa yösijoistamme on kuitenkin niitä perinteisiä ja käytännöllisiä, harvemmin kovin glamourisia tai instagram-postauksen arvoisia puskia, parkkipaikkoja, tai ilmaisia matkaparkkeja. Nämä ajavat kuitenkin lähes aina täysin kelvollisesti asiansa.

Ford Transit kirkon parkkipaikalla Ranskan maaseudulla.
Kirkkojen ja luostarien parkkipaikat tarjoavat usein rauhaisan yösijan. Kuva ranskalaisesta pitäjästä lokakuulta 2021.
Ford Transit parkissa kauniissa maisemissa Sloveniassa.
Tässä slovenialaisessa matkaparkissa oli maisemat ja tunnelma kohdillaan – eikä ruuhkasta tietoakaan. Toukokuu 2022.

Emme kuulu niihin rohkelikkoihin, jotka täydellisen puskaparkin saavuttaakseen haastavat itsensä ja matkakotinsa jyrkillä tai huomattavan huonokuntoisilla kinttupoluilla. Itselleni mielenrauha sekä hermojen säästely suuremmilta jännitysnäytelmiltä ovat ”täydellisen” leiripaikan saavuttamiseen nähden etusijalla.

Ford Transit parkissa metsäpolun päässä puiden ympäröimänä.
Kivenkova ilmajousituksemme reagoi nopeasti, jos kulkureitti yltyy turhan kuoppaiseksi. Kuva Rokuan kansallispuiston siimeksestä.

Nelivetoajoneuvo antaisi vielä nykyistä laajemmat mahdollisuudet puskaparkkeiluun ja syvällä luonnonhelmassa leiriytymiseen. Olemme kuitenkin pärjänneet ihan riittävän hyvin näinkin; asfalttiteitä ja harkinnan mukaan suht tasaisia päällystämättömiä sorateitä hyödyntämällä.

Monia mantereen ikonisimmista maisemista

Vuoristoista olemme saaneet ihailla legendaaristen Keski-Euroopan Alppien lisäksi Lyngenin Alppeja, Karpaatteja sekä yhtä lailla vaikuttavia Pyreneiden ja Cantabrian vuoristoja. Craig haastoi itsensä toukokuussa Bucegin vuoriston lumihuippuisilla vuorilla Transylvaniassa 50 kilometrin ultrarun-tempauksen merkeissä.

Romanian vuoristossa saimme muuten nähdä livenä myös karhuja – yhteensä toistakymmentä kappaletta. Huikeaa!

Emokarhu ja poikanen kurkkaavat kaiteen yli tielle.
Emokarhu poikasineen Transfăgărășanin vuoristotiellä Romaniassa kesäkuussa 2022. Onneksi pääsimme ihailemaan karhuja turvallisesti vanistamme käsin!
Ford Transit parkissa Alppien juurella, Mont Blanc taustalla.
Lokakuinen puskaparkki Mont Blancin kupeessa ikonisilla Ranskan Alpeilla Chamonixissa.
Patikoija pitkospuilla Lyngenin Alpeilla Pohjois-Norjassa.
Patikointia Lyngenin Alppien kupeessa Pohjois-Norjassa. Kesäkuu 2021.
Vaellusreitti Cantabrian vuoristossa.
Vaelluksella Cantabrian vuoristossa Pohjois-Espanjassa. Maaliskuu 2022.
Transalpina -vuoristotie Romaniassa.
Legendaarinen Transalpina, DN67C, on 148 km:n pituinen valtatie eteläisillä Karpaateilla. Kyseessä on Romanian korkein asfaltoitu tie; korkeimmillaan tiellä pääsee huristelemaan reilu 2100 metrin korkeudessa.

Rantojen ja rannikkojen osalta meille on ehtinyt käydä tutuiksi muun muassa Normandian rannikko, Ranskan Riviera (jota en suosittele kokemaan matkailuautolla), Hossegorin seudun kuuluisat surffirannat, kuvankaunis Algarve ja Portugalin atlantinpuoleinen rannikko, Espanjan Costa Blanca ja Aurinkorannikko sekä näistä täydellisesti poikkeava maan vehreä pohjoisrannikko, sekä Adrianmeren kristallinkirkkaat vedet.

Craig ja borderterrierit juoksevat hiekkarannalla auringonlaskussa.
Iltakirmailut Sangatten rannalla Ranskan Normandiassa. Syyskuu 2021.
Cabretonin surffiranta auringonlaskussa.
Ranskan länsirannikko ja Cabretonin kuuluisa surffiranta auringonlaskussa. Marraskuu 2021.
Palmuja valkealla hiekkarannalla.
Costa Blancan valkohiekkainen rannikko Alicanten lähistöllä. Joulukuu 2021.
Lagosin rannikkomaisemaa Portugalin Algarvessa.
Lagosin silmiä hivelevää rannikkomaisemaa. Algarve, Portugali, helmikuu 2022.
Bloggaaja ja borderterrieri kävelevät Arrifanan hiekkarannalla, meri ja aallot taustalla.
Arrifanan surffiranta Portugalin atlantinpuoleisella rannikolla. Helmikuu 2022.
Rovinjin kallioranta.
Kristallinkirkas (mutta toukokuun alussa vielä hyvin kylmä) merivesi Rovinjissa Pohjois-Kroatiassa. Craig pulahti, minä en.

Kuusi agility-kisaviikonloppua

Olemme Vascon ja Torreksen kanssa ehtineet kerryttää agility-kisakokemustamme niin Ranskassa (Carcassonne, Auterive ja Pau), Espanjassa (Jerez ja Cantabria) kuin Italiassakin (Rooma). 

Borderterrieri Vasco ja ruusuke palkintopallilla.
Pelkän kokemuksen lisäksi matkaan on tarttunut kisoista kourallinen palkintosijoja ja myös jokunen puhdas nollarata. Kuvassa Vasco tuulettaa voittoaan ruusukkeen ja palkintopullon kera Jerezissä, Etelä-Espanjassa.

Treenituokioita meillä on ollut edellä mainittujen maiden lisäksi myös Belgiassa, Sloveniassa ja Portugalissa – jotkin näistä lajin kansainvälisen tason huippukouluttajien opeissa. 

Agility-treenihalli Italiassa.
Upeissa puitteissa Monica Tasson treeneissä Ternin lähistöllä Italiassa.
Borderterrierit Torres ja Vasco sekä kolme bordercollieta poseeraavat agility-kentän laidalla nurmella.
Uusia agility-ystäviä! Brittiläisen Suzannen lauman luona kylästelemässä Etelä-Ranskassa maaliskuussa 2022.

Seuraavat agility-karkelot odottavat jo nurkan takana heinäkuisessa Prahassa. Elokuussa pääsemmekin kilpailemaan ja treenaamaan vuoden tauon jälkeen takaisin Suomeen ja tämän lisäksi myös Pohjois-Ruotsin Luleåån. 

Lue agilityn harrastamisesta tienpäällä enemmän tästä postauksesta!

Kaksi trail run -maastojuoksukilpailua (Craig)

Elämänsä ensimmäiseen trail run -tapahtumaan Craig osallistui elokuun 2021 lopussa Pyhätunturilla NUTS Pyhä -tapahtumassa.

Ford Transit parkissa Pyhätunturin parkkipaikalla auringonlaskussa.
Juoksutapahtumaa edeltävänä iltana parkissa Pyhätunturin parkkipaikalla.

21 kilometriä taittui vajaassa 2 tunnissa 28 minuutissa ja Craig selviytyi maaliin 28 nopeimpana juoksijana. Juoksusta jäi hyvä maku suuhun ja Craigilla tuli vahva fiilis siitä, että hän olisi valmis haastamaan itsensä pidemmilläkin matkoilla ja vieläkin haastavammassa maastossa.

Todellinen tulikoe koittikin vihdoin toukokuussa 2022, Transylvania 100 -ultrajuoksutapahtumassa Romanian vuoristossa. 50 kilometriä brutaaleissa olosuhteissa, lumisilla ja mutaisilla jyrkillä vuoren rinteillä osoittautui vielä etukäteen ennakoituakin rankemmaksi koettelemukseksi. 

Craig ja taustalla Branin linna.
Ultrarun-tapahtuman lähtö ja maali sijaitsivat kuuluisalla Draculan linnalla Branissa.
Ultrajuoksijoita Romanian vuoristossa.
Kuva: Michal Loska.
Craig kampeamassa sauvojen avulla itseään vuoren huipulle polkujuoksukilpailussa.
Parhaimmillaan reitti kapusi 2500 kilometrin korkeuteen. Nousuosuutta reitille mahtui kaikkiaan reilut kolme kilometriä. Kuva: Popa Bogdan.
Ultra run -juoksijoita kapuamassa lumista vuoren rinnettä ylös.
Runsas lumi teki olosuhteista erityisen haastavat. Kuvan napannut Craig kipuamisensa lomasta.

9 tuntia ja 45 minuuttia kestäneen rupeaman jälkeen väsynyt ja kaikkensa antanut, sisulla ja kroppansa äärirajoilla koettelemuksesta selviytynyt Craig ylitti kunniakkaasti maaliviivan – vieläpä nopeimman kuudenneksen joukossa ja kisan nopeimpana brittinä!

Kaksi korjaamokäyntiä

Ensimmäinen epäonninen tekniikkaepisodi sattui – tadaa! – sopivasti heti reissun ensimmäisenä aamuna.

Suuren irtioton alkajaisiksi Transitimme hyytyi nimittäin Porvoon S-marketin parkkipaikalle 20 minuutin kauppareissumme aikana, eikä suostunut enää starttaamaan. Fiilis oli katossa.

Ratkaisun ongelmaan toi uusi starttiakku, joka ladattiin ja asennettiin paikoilleen muutamaa päivää myöhemmin Ylläksen mökin pihassa. Varsinaiselta korjaamoreissulta siis tällä kertaa vältyttiin.

Borderterrieri nukkuu Transitin lattialla käynnistyspiuhojen keskellä.
Tässäkö tää oli? Suuri seikkailumme ei startannut kovin lupaavissa merkeissä – tai siis se kieltäytyi starttaamasta laisinkaan.

Fridan vetoakseli puolestaan sanoi sopimuksensa irti Ranskassa marraskuussa 2021. Onnistuimme diagnosoimaan tärinän ja kolinan syyn oma-aloitteisesti, ja seuraavana päivänä apu löytyi muutaman mutkan jälkeen Carcassonnen Feu Vert -korjaamolta. Matka jatkui päivän päätteeksi kukkaro reilut 400 euroa keveämpänä.

Borderterrierit Vasco ja Torres istuvat auton etuistuimella Ranskalaisen korjaamon pihassa.
Carcassonnelaisen autokorjaamon pihassa uutta vetoakselia odottelemassa.

Espanjan Valencian suunnilla joulukuussa 2021 reissatessamme koitti reissumme ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa rengasrikko. Craig kätevänä insinöörinä vaihtoi vararenkaan puhjenneen tilalle omin kätösin, ja muutamaa päivää myöhemmin alkuperäinen rengas paikattiin Valencian lähistön korjaamolla reilu parinkympin hintaan.

Craig vaihtamassa auton rengasta retkeilyauton alla.
Renkaanvaihtohommiksi meni.

Tämän jälkeen saimmekin viettää suht huolettomia kilometrejä toukokuuhun 2022 saakka. Tällä kertaa EGR-venttiili meni vaihtoon slovenialaisella autokorjaamolla. Taas kukkaro keveni, mutta Suomen hintoihin nähden säästettiin kuitenkin kolmisensataa euroa.

Bloggaaja pitelee oluttölkkiiä kädessään autokorjaamolla.
Kylmä olut sisältyi slovenialaisella korjaamolla palvelun hintaan.

Toki matkaan on mahtunut myös kaikenlaista pienempää sälää, joka on saatu fiksattua omin avuin. 

Kesän 2021 Norjan etapilla matkantekoamme varjosti tyhjenevät hupiakut ja Dometic-jääkaapin mysteeri – normaalioloissa erittäin energiatehokas jääkaappimme kun tuntui kuluttavan yhtäkkiä aivan liikaa energiaa imien samalla hupiakkumme niin sanotusti kuiviin (voit lukea lisää täältä). Jääkaappi saatiin lopulta fiksattua (jotenkin tuurilla) omin avuin ja samalla sen sähköjohto vaihtui 2,5 millisestä 6 milliseen.

Myöhemmin myös hupiakut vaihtuivat lähinnä varotoimenpiteenä Exide Dual AGM 12V 160Ah -akuista jämerämpiin Victron Energy Gel Deep Cycle 12V 165 Ah -akkuihin Normandiassa syyskuussa 2021.

Craig asentaa uusia hupiakkuja retkeilyauton lattialla.
Uusien akkujen asennustyö meneillään.

Muutoin suuremmilta päänvaivoilta on vältytty ja Frida on toiminut hyvin. Transitimme on ollut mitä parhain ensikoti ja 15 vuoden ikäänsä nähden kohtuullisen luotettava reissuratsu.

Kaksi kampaamokäyntiä

Kampaamokäynnit ulkomailla ovat aina jännittäviä kokemuksia. Olen ollut kuitenkin näiden suhteen suht huolettomin mielin: Jos skandinaavisen ohut ja vaalea hiuskuontaloni on värjätty ja leikattu onnistuneesti aiemmin niin Kolumbian Cartagenassa kuin Perun Arequipassakin, luulisi että tarvittava osaaminen löytyy Euroopastakin.

Ranskassa päädyin tekemään kampaamoreissun nizzalaiseen Thierry Antoinen hiussalonkiin. Monsieur Antoine saksi ensin napakoin, varmoin ottein uuden hiusmallini kuntoon ja vasta tämän jälkeen avustava kampaaja suoritti hiusten raidoituksen ja sävytyksen. 

Bloggaaja kampaamon tuolissa hiusten värjäyksessä.
Nizzan kampaamon tuolissa katolilainen nunna -lookissani.

Hiustaitelija Antoine osasi jonkin verran englantia, mutta oli työssään kuitenkin vähäsanainen, eikä rupatellut jonninjoutavia. Pesupaikalla yritin tarinoida avustavalle kampaajalle ranskaksi elämästäni, reissustamme, ja miten olin päätynyt siihen heidän salonkinsa penkkiin operoitavaksi.

Poistuin kampaamosta varsin tyytyväisenä lopputulokseen!

Bloggaajan uusi, lyhyt hiustyyli Ranskan Rivieralla meren äärellä takaapäin kuvattuna.
Uudet hiukset ja Ranskan Riviera. Lokakuu 2021.

Bloggaaja istumassa rantakivillä Ranskan Rivieralla.

Vajaat puoli vuotta myöhemmin päädyin buukkaamaan tapaamiseni Toni&guy -nimisen kampaamoketjun salonkiin Via Ripettalle Roomaan. Vastaanotto salongissa oli hyvin ystävällinen ja molemmat hiuksiani käsitelleet kampaajat puhuivat hyvää engiantia. 

Bloggaaja maski kasvoilla kampaamon tuolissa.

Hiukset leikannut hiustaitelija ja salongin johtaja Giulio Ordonselli vaikutti olevan tohkeissaan kuullessaan nykyisestä elämäntavastamme ja reissustamme sekä tarinan siitä, kuinka olimme alunperin tavanneet toisemme Craigin kanssa Nicaraguassa. “Oh my God – what a story!”

Vajaa kolmea tuntia myöhemmin poistuin kampaamosta jälleen kerran tyytyväisenä lopputulokseen. Tällä kertaa uusi lookki oli mielestäni vielä Nizzaakin parempi!

Bloggaajan uusi hiustyyli kuvattuna Roomassa näyteikkunan edessä.
Uusia hiuksia ulkoiluttamassa Rooman Trasteveressä.

Bloggaajan uudet hiukset kuvattuna Roomassa näyteikkunan äärellä.

Kummallakin käynnillä reissukukkaro keveni reilut 200 euroa. Lienee ymmärrettävää, miksi yritän joka kerta venyttää kampaamokäyntien väliä niin pitkään, kuin lässähtänyttä hiuskuontaloani ja tunkkaista juurikasvuani vain suinkin kestän. 

Monia paikallisia makunautintoja

En ole (vielä toistaiseksi!) juonut Edelmanin tavoin viinii Wienissä. 

Sen sijaan olen juonut Delirium-olutta Belgiassa, Vinho Verdeä, eli vihreää viiniä Portugalissa, Port-viiniä Portossa ja Aperol Spritzejä Venetsiassa. 

Huvittaisi sanoa, että siemailin myös shampanjaa Champagnen maakunnassa Ranskassa. En aivan – mutta ostimme täältä kuitenkin mukaamme pullollisen shampanjaa, jolla sitten kippisteltiin muutamaa kuukautta myöhemmin porukalla Espanjan villalla. 

Delirium-olutlasi ja -pullo belgialaisen pubin pöydällä.
Elämäni ensimmäinen, muttei viimeinen, Delirium-olut belgialaisessa pubissa. Brugge, syyskuu 2021.
Port-viinilasillinen viinibaarin pöydällä.
Lasillinen portviiniä juoman synnyinsijoilla Portossa maaliskuussa 2022.
Oranssi Aprelo Spritz -baarin baaritiski.
Aperol Spritz-baari Venetsiassa vappuna 2022.

Olen nauttinut tapaksia Espanjassa, pintxoseja San Sebastianissa, pizza al taglio -pizzaa Roomassa, Nizzan salaattia Ranskan Rivieralla, kymmenittäin éclaireja Ranskassa ja vähintään saman verran tiramisu-jälkkäreitä Italiassa, bacalaota Norjassa, pastel de natoja Lissabonissa, vohveleita Belgiassa, paellaa Valencian kulmilla, moules marinières – simpukoita merimiehen tapaan Ranskassa ja hilloja Suomen Lapissa.

Espanjalainen munakas -alkupala ravintolassa.
Espanjalaista munakasta Espanjassa. Sevilla, tammikuu 2022.
Simpukoita merimiehen tapaan ravintolassa Ranskassa.
Simpukoita merimiehen tapaan. Ranskan Normandia, syyskuu 2021.
Tiramisuannos ravintolassa.
Yksi kymmenistä Italiassa nauttimistamme, toinen toistaan suussasulavammista tiramisu-jälkkäreistä. Lucca, huhtikuu 2022.
Takeaway-levypizzaa pöydän täydeltä.
Pizza al taglio, roomalainen peltipizza, on mitä mainioin takeaway-herkku. Innostuttiin tilaamaan Rooman matkaparkkiimme vähän suurempi satsi.
Minikuksa täynnä hilloja Suomen Lapissa.
Hilloja Ylläksen mökillä nautittuna elokuussa 2021. Tästä ei paikallisherkku enää parane!

Kaksi perhetapaamista

Vanhempani lensivät Etelä-Espanjaan joulun alla. Vietimme mukavan villaviikon porukalla Frigilianassa, kenties Andalusian kauneimmassa valkoisessa kylässä.

Friligianan valkoinen kylä.
Frigilianan hurmaava valkoinen kylä.

Voit lukea enemmän Frigilianasta matkakohteena täältä!

Villan maisematerassi Frigilianan vuoren rinteellä.
Panoramanäkymät “jouluvillan” terassilta kohti Frigilianan kylää ja Välimerta.

Neljä kuukautta tämän jälkeen, huhtikuussa 2022, saimme viettää jälleen hauskan villaviikon perheen kesken äidin pyöreitä vuosia juhlisten – tällä kertaa keväisessä Italiassa. Vanhempieni lisäksi paikalla olivat myös pikkusiskoni kihlattuineen. 

Italialainen villa.
Italian perheloman vietimme tässä viehättävässä villassa Formiassa.
Turistijoukko poseeraa Sperlongan kadulla Italiassa.
Perheellä liikenteessä.

Craig on lentänyt reissumme aikana muutaman kerran Lontooseen vanhempiaan ja ystäviään tapaamaan, hoitamaan joitakin töihinsä liittyviä velvoitteita sekä kerran myös suorittamaan erästä salaista tehtävää – tästä lisää tuonnempana ;). 

Kaksi Airbnb-asuntoa

Vuokratut Airbnb-asunnot ovat liittyneet Craigin edellä mainittuihin kotimaanreissuihin. Herrasmiehenä Craig on tahtonut, että meillä on koirien kanssa mahdollisimman lokoisat oltavat hänen poissa ollessaan.

Olemmekin saaneet Torreksen ja Vascon kanssa nauttia city-elämästä viihtyisästä airbnb-asunnosta käsin sekä Valenciassa (joulukuu 2021) että Bukarestissa (kesäkuu 2022).

Borderterrieri Vasco torkkumassa airbnb-asunnon sohvalla.
Melkein yhtä mukavat oltavat kuin vanin koiranpedissä. Valencian airbnb-asunnossa  joulukuussa 2021.
Bloggaaja ja borderterrierit sinisellä sohvalla.
Olimme kiitollisia toimivasta ilmastoinnista Bukarestin airbnb-asunnossa kesäkuussa 2022.

Kahdestaan olemme majoittautuneet muualla kuin reissupakumme (maailman mukavimmassa) sängyssä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla oli kyseessä syntymäpäivälahjaksi saamani Surya Surf & Yoga joogaretriitti Cadizin lähistöllä Etelä-Espanjassa, jolloin simppeli kotimajoitus sisältyi viikonloppuretriitin hintaan.

Borderterrierit Torres ja Vasco jooga-poseerauksessa Buddhan patsaan vieressä.
Vasco ja Torres joogaretriitin flowssa. Tammikuu 2022.

Toisen kerran majoituimme pari yötä Skay Loft -nimisessä pienessä ekomajatalossa Romanian Brasovissa. Tämä oli minun palkintoni Craigille hänen selviydyttyään rankasta ultrajuoksukoettelemuksesta Transylvanian vuoristossa. 

Skay Loft -majatalo ulkoapäin.
Skay Loft-majatalon ihanan vehreä ja rahaisa miljöö vain kivenheiton päässä Brasovin keskustasta.
Craig ja borderterrierit Skay Loft -majapaikan sängyllä.
Huoneemme oli sen verran viihtyisä, että päädyimme etukäteen varatun yhden yön sijaan jäämään vielä toiseksikin yöksi.

Muutoin emme olekaan airbnb-asuntoja, hotelleja, tai muitakaan majoitusmuotoja päätyneet vuoden aikana hyödyntämään. 

Etukäteen uumoilin, että ehkä sitä välillä tienpäällä tulee sellainen olo, että pienen ja pelkistetyn reissukodin sijaan olisi mukava päästä nauttimaan vähän suuremmista neliöistä ja vaikkapa omasta kylpyhuoneesta. 

Kaipuu tällaisia mukavuuksia kohtaan ei ilmeisesti ole ollut kuitenkaan tarpeeksi suurta, kun kahta villaviikkoa, joogaviikonloppua ja Brasovin ekomajoitusta lukuun ottamatta olemme majoittuneet omassa pienessä, mutta sympaattisessa reissukodissamme. 

Bloggaaja retkeilyautossa.
Reissukotimme sänky on valehtelematta kaikista mukavin, jossa olemme reissullamme saaneet nukkua.

Muutama sairastuminen

Marraskuun lopulla nappasin Ranskasta mukaani hyvin viheliäisen vatsaviruksen. Se sinnitteli sitkeästi elimistössäni reilun viikonpäivät ja pakotti meidät majoittumaan lerintäalueilla kunnollisten WC-fasiliteettien äärellä. Sain diagnoosin viruksesta lopulta valencialaisessa sairaalassa, jonka jälkeen oireet pian helpottivatkin. 

Bloggaaja merenrannassa Espanjassa.
Ensimmäisen viikon Espanjassa majoituimme sairastelusta johtuen leirintäalueilla. Onneksi leirintävaihtoehtoja oli tuolloin marras-joulukuussa tarjolla runsaasti – toisin kuin vaikkapa Ranskassa, jossa lähes kaikki leirintäalueet sulkevat ovensa marraskuuhun mennessä.

Tämä sairaalakäynti on muuten ainut kerta (siis ikinä!), kun olen joutunut käyttämään matkavakuutuksen matkustajavakuutusta.

Korvauskäsittelyssä oli tuolloin tuntuvaa viivettä, mutta vihdoin, kaksi kuukautta korvaushakemuksen toimittamisen jälkeen, sain Pohjola Vakuutuksesta korvauspäätöksen. Täysi korvaussumma ilmestyi tililleni päätöksen jälkeen lähes välittömästi.

Craig välttyi tuolloin kuin ihmeen kaupalla hanakasti tarttuvalta taudilta. Vuodenvaihteessa hänellä ei käynytkään sitten enää yhtä hyvä tuuri, vaan sairastimme kumpikin peräjälkeen suht ärhäkän koronan Etelä-Espanjassa. Uskoakseni tauti oli tarttunut matkaan joulupäivän paivälliseltä marbellalaisesta ravintolasta.

Bloggaaja ja viinilasi jouluisessa ravintolassa.
Olen lähes varma, että onnistuin nappaamaan koronan täältä joulupäivän ravintolavisiitiltä.

Onneksi toinen meistä säilyi aina toimintakykyisenä toisen ollessa koronan kourissa heikoimmillaan. Kummankin tartunnat todettiin kotitestein, emmekä lähteneet ”turhaan” espanjalaiseen terveyskeskukseen diagnosoitavaksi.

Bloggaaja makaa retkeilyauton sängyllä kuulokkeet korvillaan.
Virus vei pariksi päiväksi voimattomana sängyn pohjalle, jonka jälkeen olo onneksi koheni nopeasti.

Tämä meinasi koitua virheeksi: Myöhemmin Italiassa tuli todettua, että asianmukainen merkintä sairastetusta taudista olisi voinut olla hyödyksi tilanteessa, jossa emme ole saaneet kolmansia rokotuksiamme. 

Onneksi Italia päätyi höllentämään aiemmin hyvin tiukkoja koronapassivaatimuksiaan huhtikuun alussa – juuri päivää ennen maahan saapumistamme!

Mona Lisa -taideteos maski naamallaan.
Italia höllensi sopivasti koronapassin soveltamisalaa huhtikuun alussa 2022. Maskipakko kuitenkin säilyi vielä tuolloin laajalti voimassa.

Eläinlääkäriin meidän on tarvinnut turvautua kahdesti: kerran Vascon punehtuneen silmän ja kerran korvatulehduksen vuoksi. Vascolla on Agrian koiravakuutus, joka on voimassa myös Euroopassa reissatessa korkeintaan vuoden määräajan kerrallaan. Eläinlääkärin kustannukset Ranskassa ja Espanjassa ovat olleet kuitenkin sen verran maltilliset, ettei hoitokulujen omavastuuosuus ole päässyt vielä ylittymään.

Muutoin ollaankin pysytty onneksi terveinä koko porukka!

Kuusi jotenkuten puhuttua kieltä (sekä näiden lisäksi közönöm, hvala ja dakujem)

Kyllä – osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos. Jokaisessa maassa olen opetellut vähintäänkin kiittämään paikallisten omalla kielellä.

Noin muutoin espanja ja ranska sujuivat reissussa kommunikoidessa parhaiten. Portugalia ja italiaa hallitsen siinä määrin, että vaikka puhuminen takkuaa, pystyn lukemaan vaikkapa uutisia kumpaisellakin kielellä ja yleensä ymmärtämään niiden sisällöstä oleellisimman.

Romaniaa opettelin sen verran, että tiesin tulevani tarvittaessa tiukassa tilanteessa toimeen. Ymmärsinkin Romaniassa ruokalistojen pääkohdat (läheskään aina saatavilla ei ollut englanninkielistä listaa), monien kylttien tekstejä sekä paikallisten yksinkertaisia lausahduksia. Itse tyydyin käyttämään kieltä toivotellen lähinnä kiitoksia. 

Craig esittelee liitutaululle kirjoitettua ranskalaisen ravintolan menua.
Pienestäkin kielitaidosta voi olla huomattavasti hyötyä vaikkapa ravintoloiden menua tulkittaessa.

Saksan alkeitani pääsen testailemaan käytäntöön näillä näkymin ensi syksynä. Tällä hetkellä opiskelen saksan lisäksi sloveniaa. Jos tämän hetken suunnitelmamme käyvät toteen, slovenian kielitaidosta voi olla vielä joskus tulevaisuudessa hyötyä.

Seitsemän Euroopan pääkaupunkia

Olemme sisällyttäneet roadtripillemme yksinkertaisen luonnossa oleilun ja retkeilyn vastapainoksi myös suhteellisen reippaasti kiinnostavia kaupunkivierailuja ja city-päiviä. Euroopan pääkaupungeista meille on käynyt tähän mennessä tutuiksi:

  • Kööpenhamina
  • Amsterdam
  • Lissabon
  • Rooma
  • San Marino
  • Ljubljana
  • Bukarest 
Kööpenhaminan Nyhavnin maisemaa.
Köpis oli vierailemistamme pääkaupungeista ensimmäinen. Tykästyimme kaupunkiin kovasti!
Raitiovaunu 28 Lissabonissa.
Lissabon pitää pitansa yhtenä Euroopan lempikaupunkikohteistani.
Rooman Pantheon.
Ikuinen Rooma jaksaa ikuisesti ihastuttaa.
Bukarestin katukuvaa.
Bukarest, ‘Idän Pariisi’, on mielenkiintoisia vastakohtia pullollaan. Täällä ei käynyt aika pitkäksi viikossakaan!

Vaikka vanilla on yleisesti ottaen helpompaa (ja myös miellyttävämpää) vierailla pienemmissä pitäjissä ja löytää yösijansa cityparkin sijaan luonnonhelmasta, jotkin kaupungit ovat vaan yksinkertaisesti vierailun arvoisia.

Suuremman kokoluokan kaupungeista, joissa olemme kuluneen vuoden aikana päässeet vierailemaan (edellä mainittujen pääkaupunkien lisäksi), mainittakoon Trondheim, Gent, Brugge, Bremen, Rouen, Dijon, Annecy, Valencia, Sevilla, Cartagena, Ronda, Granada, Carcassonne, Oviedo, San Sebastian, Lucca, Porto, Siena, Venetsia, Sibiu, Oradea, Brasov ja Košice. 

Rouenin katedraali.
Rouenin upea katedraali Ranskan Normandiassa.
Bloggaajat ja borderterrierit Sevillassa.
Aurinkoinen tammikuinen päivä Espanjan Sevillassa.

Kaikista näistä vierailemistamme ”suurista” kaupungeista nostaisin omalle henkilökohtaiselle TOP 11 -listalleni tiukan kamppailun päätteeksi ehkä Amsterdamin, Bremenin, Bruggen, Gentin, Sevillan, Lissabonin, Porton, Sienan, Venetsian, Ljubljanan ja San Sebastianin. 

Trondheimin värikkäitä puutaloja veden äärellä.
Trondheimin sympaattista puutalonäkymää.
Annecyn kaupungin kanaalinäkymää.
Ranskan Annecy – ‘Alppien Venetsia’.
Brasovin kävelykarunäkymää.
Brasovin vanhankaupungin kävelykadut ovat täynnä houkuttelevia ravintoloita, bistroja ja kahviloita.
Hattarakoju Bremenin vanhankaupungin aukion kulmilla.
Bremenissä oli jotain satumaista tunnelmaa.
Gondola-veneitä Venetsian kanaalissa parkissa.
Venetsia kuului ehdottomasti reissukohteiden positiivisten yllättäjien joukkoon.

Muutama kaupunki on päädytty suosiolla skippaamaan, koska emme onnistuneet löytämään turvallista parkkia pakullemme kaupunkipäivän ajaksi. Näin esimerkiksi Barcelonassa. 

Vahvan pääsäännön mukaan vanille on kuitenkin löytynyt vartioitu parkkialue, matkaparkki, tai muu turvallinen säilytyspaikka kaupunkipäivien ajaksi. 

Matkailuauto parkissa aurinkoisella hotellin pihalla Bremenissä.
Turvallinen yösija Bremenin vierailun ajaksi löytyi matkailuautoystävällisen hotellin parkkipaikalta.

Kaupunkipäivinä emme niinkään ole keskittyneet kiertämään joka ikistä mahdollista must see -nähtävyyttä ja museota. Sen sijaan tyylinämme on käppäillä vapaamuotoisesti fiiliksen mukaan kaupungin katuja ja aistia niiden henkimää tunnelmaa.

Usein myös hemmottelemme itseämme kaupunkivierailuilla paikallisten ravintoloiden antimilla sekä muutamilla virvokkeilla.

Värikäs kasvisravintola-annos
Falafeleja kolmeen tapaan Bukarestin vanhassakaupungissa.
Gin & tonic -drinkki ravintolassa.
Cin cin! Virvoittava Gin & tonic -drinkki Bukarestissa.

Noin 10 yöpymistä viinitiloilla

Viinialueet viininmaisteluineen on ollut yksi kantavia teemoja läpi Euroopan tourneemme. Kuuluisimmista vierailemistamme viinialueista mainittakoon Ranskan Provence, Champagnen maakunta ja Loiren laakso, Portugalista Douron jokilaakso, Italiasta Toscana ja Sloveniasta Vipavan laakso. 

Quinta da Padrela -viinitilan uima-allasnäkymä Portugalissa.
Quinta da Padrela -viinitila Douron laaksossa Portugalissa tarjosi upeat puitteet yöpymiseen sekä äärimmäisen informatiivisen viininmaistelun ja -ekskursion – veloituksetta!
Borderterrieri Vasco viiniviljelmien keskellä Ranskassa.
Domaine de la Chevrue -viinitilalla Ranskassa.

Lukumääräisesti runsaimmat, edullisimmat (jopa täysin ilmaiset) ja laadukkaimmat puitteet viinitiloilla yöpymiseen – sisältäen usein viininmaistelun – tarjoaa kokemuksemme mukaan Ranska. Maa, joka noin muutoinkin on yksi Euroopan parhaita ja monipuolisimpia vanlife-reissukohteita.

Viinilasi ja muutama viinipullo ranskalaisen viinikellarin pöydällä.
Domaine de la Chevrue -viinitila Nantesin lähettyvillä Ranskassa on tarjonnut koko reissun kattavimman viininmaistelusession. Täältä tarttui matkaan monta viinipulloa!
Viinitynnyreitä viinikellarissa Toscanassa.
Ilmaisella opastetulla kierroksella (joka huipentui viininmaisteluun) Cantina Ercolanin keskiaikaisessa viinikellarissa, Montepulcianon kaupungissa Toscanassa.
Neljä pientä tapasannosta tarjottimella.
Bodega 2020 -ekoviinitilalla Valencian lähistöllä tarjoiltiin lisämaksusta vieraille myös maistuva tapasillallinen. Illallisen lomassa oli mielenkiintoista kuunnella viinitilan isäntää, kun hän kertoili intohimostaan – bioviinin tuotannosta.

Viinitilojen viininmaistelut ovat tarjonneet mielenkiintoista ja silmiä avaavaa faktaa viininviljelyyn sekä eri viinilaatuihin liittyen. 

Allekirjoittaneesta – aiemmasta Alkon kyykkyviinien edessä kyyristelijästä ja ”perusturvallisen” Rieslingin suosijasta – on muodostunut edellisen vuoden aikana lähestulkoon varsinainen viinien konössööri ;).

Valkoviinien lisäksi makunystyräni ovat päässeet totuttautumaan myös voimakkaampien punaviinien maailmaan.

Viinitarjous supermarketissa.
Euroopan supermarketeissa olen ollut monet kerrat täysin uudenlaisen kysymyksen edessä: Kuinka hävyttämän halpaa viiniä sitä viitsiikään ostaa? Yleensä mukaan on päätynyt keskikastin – eli noin 3-5 euron pullo.

Lukematon määrä suloisia keskiaikaisia kyliä ja pikku kaupunkeja

Rakennustyylien ja -aikakausien puolesta itseäni viehättää ylivoimaisesti eniten keskiaikaiset mukulakivikadut sekä niiden varsille vieri viereen rakennetut sympaattiset, vuosisatoja vanhat kivitalot. 

Suomessa pääsee aistimaan hyvin säilyneen keskiaikaisen miljöön tunnelmaa varsin rajoitetusti. Sen sijaan Eurooppa on tällaisia aikahyppyjä tarjoavia ikivanhoja pikku pitäjiä pullollaan. 

Bloggaaja ja borderterrierit istumassa vanhan ranskalaisen kylän portailla.
Montreuil-Bellayn keskiaikaisilla kujilla.

Jotkin näistä ulkoilmamuseota muistuttavista paikoista ovat saavuttaneet kansainvälisten matkailijoiden suosion, kun taas toiset puolestaan ovat suurelle yleisölle lähes täydellisen tuntemattomia. 

Punainen ja keltainen kivitalo vierekkäin Tanskan Ribessä.
Yli tuhat vuotta vanha Ribe on sekä Tanskan että koko Pohjoismaiden vanhin kaupunki.
Bloggaaja ja borderterrieri SIbiun historiallisilla kujilla.
Sibiun historiallisen keskustan kirjavia, vanhoja taloja.
Rovinjin vanhankaupungin katukuvaa Kroatiassa.
Rovinj, Kroatia.
Värikkäitä kivitaloja Slovenian Piranissa.
Piran, Slovenia.

Moniin ihaniin keskiaikaisiin pitäjiin olemmekin päätyneet tutustumaan puhtaasti sattumalta etsiessämme tulevan yön puskaparkkia. Näin etenkin Ranskassa ja Italiassa.

Vanha kivitalo aniliininpunaisine kukkakoristuksineen.
Rochefort-en-Terre, Ranskan Bretagne.
Montepulciano, Toscana, Italia.
Montepulciano, Toscana, Italia.
Vanhan kylän keskusaukio Ranskassa.
Conflans, Ranska.
Lucignanon vanhaa katukuvaa Italian Toscanassa.
Lucignano, Toscana, Italia.

Itseäni jaksaa kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, että jossain pienessä, vähän vinksallaankin olevassa kivitalossa, joka on rakennettu joskus ennen löytöretkien aikoja, asuu vielä tänä päivänäkin edelleen joku.

Vanhan kivitalon trkoosi ovi ja ikkuna.
Jonkun ikivanha, ihana asumus Ranskassa.
Turkoosi ovi ja köynnöskasvi.
Jonkun ikivanha, ihana asumus Kroatiassa.

Olen myöskin tippunut laskuista jo ajat sitten, kuinka monta upeaa vuosisatoja vanhaa linnaa olemme päässeet ihastelemaan. Rakastan vanhoja linnoja, ja niitä mahtuu Eurooppaan tuhansittain!

Saumurin linna Ranskassa.
Yksi Euroopan parhaista kohteista linnojen bongaukseen on Loiren laakso Ranskassa. Kuvassa Saumurin linna.
Borderterrierit Torres ja Vasco vuoristossa linnan raunioiden äärellä.
Rocca Calascio – yli tuhatvuotinen linnoitus Italian Abruzzossa.
Peleșin linna Romaniassa.
Peleșin linna Sinaiassa on yksi Romanian näyttävimmistä palatseista.

Nolla kappaletta turvattomuuden tunnetta

Perinteinen, monia kiinnostava aihe reissaamisesta puhuttaessa on turvallisuus. 

Tämän suhteen meidän ei ole tarvinnut onneksi juuri stressata. Pienistä, tärkeistä jutuista huolehtimalla voi jo minimoida ikävien tilanteiden riskiä huomattavasti.

Joka kerta poistuessamme vanilta lukitsemme ovet tehdasvalmisteisten (ilmeisesti hyvinkin heppoista kamaa olevien) lukkojen lisäksi itse asennetuilla manuaalisilla lukoilla. 

Ovien tuplalukituksen lisäksi meiltä löytyy rattilukko sekä vanin sisätiloja monitoroiva, liikettä havaitessaan hälyttävä valvontakamerajärjestelmä. Näitä käytämme silloin tällöin ekstravarmuutena tapauskohtaisen harkinnan mukaan.

Tärkein yksittäinen turvallisuuteen vaikuttava seikka kuitenkin on huolellinen harkinta joka kerta sen suhteen, minne parkkeeramme matkakotimme – sekä päiväparkkiin että yöksi. 

Kertaakaan meidän ei ole tarvinnut katua valintaamme sen suhteen, että paikka olisi jälkeenpäin osoittautunut turvattomaksi. Sen sijaan paikallisnuorison p*lluralli ja parkkipaikkaa kiertelevien kiesien basson jytke ovat toisinaan valvottaneet.

Bloggaaja ja Ford Transit meren äärellä auringonlaskussa.
Toisinaan ainoana öisenä “meluhaittana” on ollut rantaan vyöryvien aaltojen jyrinä. Kuva Antlantin rannikolta Portugalista.

Emme ole kertaakaan joutuneet esimerkiksi nousemaan levolta ja ajamaan muualle keskellä yötä sen vuoksi, että olisimme tunteneet olomme epämukavaksi. Vaniimme ei ole kertaakaan yritetty murtautua – tai ainakaan aie ei ole edennyt niin pitkälle, että tästä olisi jäänyt jälkiä.

Yhden kerran semisti epäilyttävä ohikulkija hiippaili aavistuksen liian lähellä meidän pakuamme. Tällöin Torres ilmoitti välittömästi asiasta tomeralla haukullaan, ja hiippari luikki nopeasti tiehensä.

Tämä episodi tapahtui Suomen Porvoossa.

Vahtikoirat Torres ja Vasco makoilevat vanin sängyllä.
Turvajärjestelmämme sisältää myös kaksi tarvittaessa hälyttävää terrieriä.

Edit: Tietenkin juuri tämän postauksen julkaisua edeltävänä yönä täällä Košicen kaupungissa, Slovakiassa, joku urpo ilmeisesti yritti matkustajanpuoleisen oven kautta sisään. Onneksi koiramme olivat tilanteen tasalla, ja Torreksen raivokas haukku herätti meidät ja säikäytti tunkeilijan välittömästi tiehensä. Näimme makuuhuoneen ikkunastamme tukevan miehen vaappuvan tiehensä.

Olimme parkissa kehutussa puskaparkissa rauhallisen keskuspuiston laidalla, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä vanhankaupungin keskuskadulta. Ei sitä näköjään voi koskaan tietää… Onneksi meillä on nämä vahtikoirat, eikä murtautumisyrityksestä ehtinyt jäädä jälkiä!

Campervan hiekkaparkkipaikalla luonnonhelmassa.
Kertaakaan ei ole tarvinnut pelätä käydessään nukkumaan. Kuva Portugalin rannikolta.

Erityisesti Portugalin osalta olen kuullut avoimen vihamielisesti matkailuautoilijoihin suhtautuvista paikallisista, jotka saattavat jopa kivittää ajoneuvoa, tai puhkoa parkissa olijan renkaat. Kenties olimme onnekkaita, kun emme henkilökohtaisesti kohdanneet tällaista käytöstä kertaakaan. Missään muuallakaan emme ole saaneet osaksemme epäasiallista käytöstä.

Craig ja borderterrieri Torres poseeraavat aurinkolasit päässään Ford Transitin luona.
Nihkeää suhtautumista paikallisten suunnilta voi yrittää välttää käyttäytymällä toiset ihmiset ja ympäristö huomioon ottaen sekä kunnioittamalla jokaisen maan omia sääntöjä mm. leiriytymistä ja puskaparkkeilua koskien.

Ainoa avoin raivo on kohdistunut meihin tienpäällä Italiassa ja Romaniassa tien tukkona körryytellessämme. Paikallisten mielestä kun nopeusrajoitukset taajamissa ja muualla ovat täysin epärelevantteja muodollisuuksia, joilla ei kannata päätään vaivata – eikä muidenkaan pitäisi niin tehdä. 

Yhdet kihlat

Kesäkuun alussa Craig lensi muutamaksi päiväksi Englantiin perhettään ja kavereitaan moikkaamaan sekä muutaman työasian siinä samassa hoitamaan. Minä ja koirat jäimme täksi aikaa kaupunkiloman viettoon Bukarestiin.

Vasta myöhemmin sain kuulla, että matkan päätarkoitus ei ollut perhe- tai työasioihin liittyvä. Kyseessä oli ennen kaikkea sormuksenhakureissu.

Vaaleanpunainen ruusu ja timanttisormus rasiassaan pöydällä.

Sormusprojekti oli tuossa vaiheessa kestänyt tietämättäni jo kuukausia Craigin ja hänen entisen koulukaverinsa, nykyisen kultasepän Martin Zelleyn toimesta.

Suunnittelun, ideoinnin ja toteutuksen lopputuloksena oli kaunis ja elegantti, juuri vasempaan nimettömääni täydellinen sormus. Kaunein koskaan näkemäni. 

Kun sormus oli viimein valmis ja Craig palannut takaisin Briteistä, ei hän halunnut viivytellä kauan hautumansa suunnitelman toteutuksen kanssa enää hetkeäkään kauempaa. Minut yllätettiin parhaalla mahdollisella tavalla pejantai-alkuiltana Bukarestin airbnb-asunnossamme.

Viinilasi, ruusu ja sormusrasia pöydällä.

Ruusu ja kaksi kättä, joissa kihlasormukset, pöydän päällä.

Hetken tunteilun ja herkistelyn jälkeen oli aika juhlia. Tuona iltana söimme ja joimme Bukarestissa hyvin.

Craig ja viinipullo ravintolan terassilla.
Tässä vaiheessa oli jo Craigillakin hymy herkässä.

Muutamaa päivää myöhemmin fiilisteltiin tapahtumaa vielä Transfăgărășan-tien hienoissa maisemissa.

Bloggaaja esittelee uutta kihlasormustaan Romanian vuoristomaisemassa.

Bloggaajan ja Craigin kihlaselfie Romanian vuoristossa.
Mihin matkamme jatkuukaan, se jatkukoon yhdessä. <3

X kappaletta tulevaisuudensuunnitelmia

Pakumatkamme jatkuu syksyllä Suomessa vietetyn elokuun jälkeen ainakin jonkin aikaa, se on tässä vaiheessa varmaa. Muu ei sitten olekaan.

Bloggaaja violetilla kanervaniityllä Hollannissa.

Pieniä vihjeitä tulevaisuuden visioistamme olen sirotellut tänne bloginkin puolelle ja läheisimmille niistä enemmänkin kertoillut. Liian suurta numeroa niistä en kuitenkaan tahdo vielä tässä vaiheessa tehdä; suunnitelmamme kun tuppaavat muuttumaan säännöllisin väliajoin, ja joitain käänteitä on myös hauska jättää yllätykseksi. 

Kiitos kun olet kulkenut mukana elämysmatkassamme tänä kuluneena vuonna! Lisää vanlifea ja lisäksi myös jotain muuta kivaa matka-aiheista on luvassa myös jatkossa. 😉

Stay tuned – pysy siis kuulolla äläkä unohda: unelmat on tehty toteutettavaksi ja elämä elettäväksi; rohkeasti juuri sillä omannäköisellä tavalla!

Bloggaaja ja borderterrierit Ford Transitin ikkunassa maisemapaikalla vuoristotiellä.
Life is a journey – enjoy the ride!

2 thoughts on “Vuosi vanlifea takana – 12 kuukautta tienpäällä pähkinänkuoressa”

  1. Jaana Saares

    Teillä on ollut uskomattoman ihana vuosi ❤️. Olette molemmat niin rohkeita, järkeviä ja ihania ❤️. Odotan uusi postauksianne innolla. Ja Onnittelut kihlauksesta ❤️❤️ teille molemmille.

Leave a Comment

Your email address will not be published.