Tämä postaus saattaa sisältää niin sanottuja affiliate-linkkejä (merkitty *tähdellä). Jos päädyt tilaamaan palvelun affiliate-linkkini kautta, saan siitä pienen komission, mutta tämä ei maksa ylimääräistä sinulle. Nämä pienet komissiot auttavat ylläpitämään tätä blogia ja kattamaan sen vuotuisia kustannuksia. <3
Monipuolinen Marokko – kokemuksia tien päältä
Kaaottinen, hälyisä ja likainen, mutta samalla kaunis, kiehtova ja lämminhenkinen Marokko toivottaa tervetulleeksi kaikki ennakkoluulottomat ja omatoimiset matkaajat. Tätä et pääse kokemaan Euroopassa!
Matkasimme retkeilyautollamme Marokkoon helmikuussa 2024 ja vietimme maassa lopulta kuukaudenpäivät. Suunnitelmamme oli ajella ensin rannikkoa pitkin etelään surffispoteille ja myöhemmin, matkalla takaisin kohti pohjoista, suunnata tutkimaan Marokkoa myös syvemmälle sisämaahan.
Tässä postauksessa jaan Marokon parhaat kohdevinkit sekä matkakokemuksemme perustuen helmi-maaliskuussa 2024 viettämäämme ikimuistoiseen kuukauteen Marokossa. Marokko on yllättävän kirjava ja monipuolinen matkailumaa, josta löytyy jotain kiinnostavaa melkeinpä jokaisen reissaajan makuun!
Postaus on kirjoitettu matkailuautoilijan näkökulmasta, mutta myös muut Marokon reissua suunnittelevat saanevat ammennettua inspiraatiota Marokon kokemuksistamme, kuvistamme ja matkavinkeistämme.
Oletko jo lukenut aiemman Marokko-postaukseni? Tsekkaa täältä käytännön vinkit ja kuinka valmistautua unohtumattomaan Marokon matkaasi!
Sisällysluettelo
- Asilah – miellyttävä ensikosketus Marokkoon
- Pysähdys Casablancassa
- Oualidia – Marokon pieni ja leppoisa osteripääkaupunki
- Essaouira – Marokon rannikon historiallinen helmi
- Marokon surffirannikko – ihmisen pilaamaa luonnonkauneutta
- Tafraoute – rauhaisa leidas Atlasvuorten kupeessa
- Marrakech – Marokon matkailukohde numero yksi
- Atlasvuoret ja vuoristotiet
- Ouarzazate ja Ait Benhaddou – elokuvien kulisseissa
- Todghan kanjoni
- Merzouga – sykähdyttävää Saharan eksotiikkaa
- Fès – Pohjois-Marokon historiallinen aarreaitta
- Chefchaouen – maailman sinisin kaupunki
Hei muuten! Onko sulla etsinnässä Marokon matkaa tai muita seikkailuja silmällä pitäen matkavakuutus, joka:
- on helppo tilata ilman työläitä terveysselvityksiä muutamissa minuuteissa
- joustaa matkasi keston mukaan ja jonka voit ottaa myös jo alkaneelle matkalle
- ei edellytä vakituista osoitetta Suomessa
- on voimassa kerrallaan jopa 12 kuukautta kuukausitilausperusteisesti
- on räätälöitävissä kätevästi mieleiseksesi erilaisten lisäturvien avulla
- tarjoaa kattavan terveysturvan ilman omavastuuta
- tarjoaa luotettavan ja nopean korvauskäsittelyn (testattu ja toimivaksi todettu henkilökohtaisesti!)
- on yhdistettävissä laajaan terveysvakuutukseen, joka on voimassa kaikkialla maailmassa ja myös kotimaassasi ilman aikarajoitusta.
Siinä tapauksessa voit päättää etsinnät tähän ja liittyä SafetyWing-vakuutusyhtiön alati kasvavaan reissuyhteisöön! Tutustu SafetyWingin Nomad-vakuutukseen lisää tästä matkavakuutusaiheisesta postauksestani, tai klikkaa tästä itsesi suoraan SafetyWingin sivuille*!
1. Asilah – miellyttävä ensikosketus Marokkoon
Saavuttuamme Tanger Medin satamaan helmikuisena lauantai-iltana oli edessämme reilu 80 kilometrin ja reilu tunnin helppo ajomatka ensimmäiseen Marokon kohteeseemme: noin 30 000 asukkaan Asilahin kaupunkiin.
Asilahin ikivanhan linnoitetun satamakaupungin historia ulottuu vuosituhansien taakse – aikaan kauan ennen ajanlaskun alkua. Vuosisatojen saatossa kaupunkia ovat hallinneet marokkolaisten lisäksi muun muassa portugalilaiset, espanjalaiset ja 1800–1900 -luvuilla jopa pahamaineiset merirosvot.
Asilah tarjoaa pehmeän laskeutumisen Marokkoon ja sen kulttuuriin: Täällä tulee fiilis, että enää ei todellakaan olla tutulla ja turvallisella Euroopan kamaralla, mutta mikään ei vielä täällä pääse suuremmin shokeeraamaan Marokon menoon tottumatonta. Asilah tarjoaa kaiken kaikkiaan lupaavan alun ja miellyttävän ensikosketuksen tähän kiehtovalta vaikuttavaan maahan!
Kaupunki on tarpeeksi pieni, jotta siihen on helppoa tutustua jalkaisin. Yksi päivä Asliahin vanhankaupungin kaduilla riittää Marokon matkaajalle mainiosti.
Ravintolasuositus: Restaurante Dar Al Maghrebia. Nautimme Asilahin kaupunkikierroksen lomassa sunnuntai-iltapäivän lounaan tämän viihtyisän ravintolan terassilla. Palvelu oli erityisen ystävällistä ja vieraanvaraista, ja henkilökunta osasi jopa jonkin verran englantia, mikä on Marokossa kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Alkupalaksi suosittelen erityisesti munakoisosalaattia, joka oli suussasulavan herkullista!
Majoituskokemus: Camping Assada. Assadan leirintäalue sijaitsee kätevästi lyhyen kävelymatkan päässä Asilahin vanhastakaupungista, eli Medinasta. Puitteet menettelivät, mutteivät ole missään nimessä luksustasoa. Vuorokausihinta oli helmikuussa 2024 ilman sähköä 80 dirhamia, eli reilut seitsemän euroa.
P.S. Asilahista voi löytää myös INWI-matkapuhelinmyymälän (auki arkisin ja lauantaisin klo 10:00 – 17:30), josta saa hankittua rajattoman määrän dataa sisältävän SIM-kortin kuukaudeksi. Voit lukea lisää Marokon reissunetistä ja eri liittymävaihtoehdoista tästä aiemmasta Marokko-postauksestani.
2. Pysähdys Casablancassa
Asilahista matkamme jatkui pitkin hyväkuntoisia moottoriteitä rannikkoa pitkin kohti etelää. Seuraavan pysähdyksen Asilahin jälkeen teimme Marokon suurimman ja kenties moderneimman kaupungin, Casablancan, matkaparkissa (”Bewachter Parkplatz”).
Kokemuksemme kaupungista rajoittuivat lopulta kaaottiselta tuntuvaan liikenteeseen, matkaparkista käsin tien toisella puolella avautuvalla, kilometrien pituisella rantabulevardilla tehtyyn iltapäiväkävelyyn sekä vierailuun Afrikan suurimmassa ostoskeskuksessa Morocco Mallissa. Kävin ostoskeskuksessa lähinnä tsekkaamassa, olisiko sen supermarketista löytynyt täydennystä joihinkin ”eurooppalaisiin” muonavarantoihimme.
Matkaparkista olisi ollut ilmeisesti helppoa ottaa halutessaan bussi (nro 5) tsekkaamaan Hassan II:n kuuluisa moskeija, joka on Marokon suurin ja koko maailman seitsemänneksi suurin moskeija. Meillä jäi kuitenkin tämä, kuten muutkin Casablancan nähtävyydet, välistä, sillä tiesimme että meitä odottaisivat myöhemmin vielä monet muut Marokon kiehtovat kaupunkikohteet ja historialliset monumentit.
3. Oualidia – Marokon pieni ja leppoisa osteripääkaupunki
Casablancasta jatkoimme entistä etelämmäs rannikkoa pitkin kohti Oualidiaa: pientä ja rauhallista marokkolaisten suosimaa lomanvettopaikkaa.
Casablancasta reilut 200 kilometriä etelään sijaitseva Oualidia on leppoisa kalastajakylä ja kaaottisiin kaupunkeihin verrattuna suorastaan seesteinen keidas, jossa kannattaa pysähtyä yöksi pariksi Marokon rannikolla matkatessaan. Itse Marokon kuningas Mohammed V rakennutti tänne ylellisen lomapalatsin 1940-luvulla.
Oualidiassa pääsee nauttimaan leppoisan tunnelman lisäksi tuoreista ja suomalaisittain naurettavan edullisista merenantimista: paikkaa kutsutaan Marokon osteripääkaupungiksi, ja lisäksi täällä viljellään simpukoita. Paikallinen kalastaja yritti kovasti myydä Craigille elävän hummerin.
Merenranta täällä oli verrattain siisti, ja laguuneilla oli mukava juoksuttaa laskuveden aikaan koiria. Myös surffauspuitteet ovat täällä yleensä ilmeisesti kohdillaan. Ystävänpäivänä saimme ”nauttia” Oualidiassa 34 asteen lämpötilasta, jota onneksi merituuli kuitenkin hieman viilensi.
Paikan päältä löytyy sekä leirintäalue että tätä yksinkertaisempi matkaparkki. Me majoituimme kaksi yötä matkaparkissa 40 dirhamin (3,70 euron) vuorokausihintaan.
4. Essaouira – Marokon rannikon historiallinen helmi
Oualidiasta matkamme jatkui edelleen rannikon tuntumassa kohti etelää. Seuraavana kohteena, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä, meitä odotti Game of Thrones -sarjan Astaporina tunnetuksi tullut satamakaupunki Essaouira.
Reilu 70 000 asukkaan historiallisen Essaouiran kaupungin rantabulevardilla sekä vanhankaupungin kapeilla kaduilla ja kujilla saimme aistia toistaiseksi reissumme miellyttävintä marokkolaista tunnelmaa. Essaouira yltääkin heittämällä vierailemiemme Marokon kohteiden TOP 3 -sakkiin.
Hipit ja taiteilijasielut löysivät tiensä Essaouiraan (entiseltä nimeltään ”Mogador”) jo 1960-luvulla. Nykyisin kaupunki nauttii suurta suosiota laajemmankin matkailijakunnan keskuudessa – enkä ihmettele miksi.
Essaouirassa oli erityisen ihanaa koluta Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvan vanhankaupungin labyrinttimaisia katuja ja kujia ihmetellen ja ihastellen kaikkea tarjolla olevaa.
Essaouiran sokkeloisesta Medinasta voi löytää loputtomasti käsityöpuoteja, tekstiilejä, taidetta sekä kuvauksellisia kujia ja sisäpihoja.
Pääset lukemaan lisää Marokossa shoppailusta tästä aiemmasta Marokko-aiheisesta postauksestani!
Lisäksi Essaouira on pullollaan laadukkaita ravintoloita, ja monet paikat tarjoilevat täällä marokkolaista ruokaa parhaimmillaan. Marokkolaisen keittiön lisäksi muun muassa italialainen ja thaimaalainen keittiö ovat edustettuina. Myös kasvissyöjille riittää Essaouirassa Marokon mittakaavassa runsaasti eri vaihtoehtoja!
Kaiken kaikkiaan Essaouira on mielestäni verrattain helppo, mutta samalla mielenkiintoinen kohde, jossa voi yhdistää rennon rantaloman vanhankaupungin basaarikatujen loputtomien aarteiden koluamiseen.
Voin lämpimästi suositella Essaouiraa niille, jotka haluavat päästä aistimaan aitoa marokkolaista tunnelmaa miellyttävässä ja marokkolaisittain siistissä ja ”hillityssä” miljöössä meren äärellä! Täällä voisi viihtyä helposti paria päivää pidempäänkin.
P.S. Essaouira ei ole suotta leijasurffaajien suosiossa: täällä saa nauttia usein lämpimän aurinkoisen sään lisäksi navakasta tuulesta, jolta Medinan sokkeloiset kadut ja kujat antavat kuitenkin mukavasti suojaa. Craig ottikin täällä alle pari kitesurf-sessiota – itse tein sillä välin tuttavuutta marokkolaiseen viiniin eräällä rantabulevardin terasseista.
Valitettavasti Essaouirassa ei ole osattu tai tahdottu hyödyntää täysin sitä potentiaalia, mikä kaupungilla olisi matkailuautoilijoille tarjottavanaan: Kaupungin keskustan lähistöltä ei ainakaan kevättalvella 2024 löytynyt ainuttakaan leirintäaluetta, matkaparkkia, tai edes normaalia parkkipaikkaa, jossa matkailuautojen yöpymistä toleroitaisiin yleisesti.
Essaouira toimiikin matkailuautoilijalle helpoiten päiväkohteena, mutta illaksi matkailuautoilijan tulee suunnata kaupungista noin 10-20 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevalle leirintäalueelle, matkaparkkiin tai puskaparkkiin. Itse vietimme pari yötä puolen tunnin ajomatkan päässä Essaouirasta sijaitsevan Moulay Bouzerktoune -nimisen-kylän rannan edustan ilmaisella parkkipaikalla, jossa majoittui lisäksemme kourallinen muitakin matkailuautoja.
Huom! kylän lapsilla on tapana pyöriä parkkipaikalla kerjäämässä matkailijoilta muun muassa karkkia ja kyniä (näitä ei kuitenkaan kannata lapsille jaella), ja toisinaan kauppaamassa myös lettuja ja muita leipomuksia. Pääset lukemaan enemmän Marokon lapsista ja kuinka suhtautua näihin ensimmäisestä Marokon postauksestani.
Päivisin parkkeerasimme Essaouiran rantabulevardin kadunvarsiparkkiin, johon pakun jättäminen tuntui varsin turvalliselta. Yksi vaihtoehto on parkkeerata hieman kauempana sijaitsevan Carrefour-myymälän parkkipaikalle – kuulemma täällä saatetaan toleroida myös matkailuautossa yöpymistä. Vanhaankaupunkiin Carrefourilta kertyy kuitenkin matkaa kolmisen kilometriä suuntaansa.
5. Marokon surffirannikko – ihmisen pilaamaa luonnonkauneutta
Essaouirasta matkamme jatkui edelleen kohti etelää ja rannikon surffispotteja mukavia rannikkoteitä ajellen. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan myös Marokon kuuluisia puissa kiipeileviä vuohia.
Marokon yli 1800 kilometriä pitkä rannikko tarjoaa mainiot puitteet surffaukseen, ja Marokko onkin varsin suosittu matkakohde surffaajien keskuudessa. Valitettavasti en voi kuitenkaan suositella omien kokemusteni perusteella Marokon surffirannikkoa erityisen lämpimästi. Suurin syy tähän on se valtava roska- ja jätemäärä, johon täällä rannikolla ja sen tuntumassa törmäsimme.
Vaikka Marokon jätehuollon ja ympäristötietoisuuden ei voi toki olettaakaan olevan “eurooppalaisella” tasolla, löi törkyisyys tästä huolimatta paikoitellen ällikällä.
Roskia ja lasinsiruja löytyy Marokossa toki joka paikasta, mutta surffirannikolla roskaisuus oli mielestäni jotenkin erityisen silmiinpistävää ja häiritsevää. Luulisi, että paikalliset tahtoisivat panostaa viihtyisyyteen edes näillä matkailijoiden suosimilla alueilla, mutta tästä ei valitettavasti näkynyt viitteitä.
Ohessa kuitenkin muutama tärppi surffareille ja muille Marokon surffirannikon kohteista kiinnostuneille. Marokko ei toimi mielestäni mitenkään älyttömän hyvin rantakohteena – jollei ole sitten surffari tai kitesurffari – ja mielestäni Marokon upeimmat matkailuhelmet sijaitsevat Essaouiraa lukuun ottamatta rannikon sijaan sisämaassa.
Varsinkin jos aika Marokossa on rajallinen, suosittelisin ehkä Oualidian ja Essaouiran rannikkokohteiden jälkeen suuntaamaan suoraan sisämaahan ja esimerkiksi Tafraouten maisemiin.
Imsouane
Vajaat kaksi tuntia Essaouirasta etelään ja puolitoista tuntia Agadirin rantalomakohteesta pohjoiseen sijaitsee letkeästä surffimeiningistään ja hippimäisestä tunnelmastaan tunnetuksi tullut Imsouanen kalastajakylä.
Surffarit löysivät tänne tiensä 1980-luvulla, ja siitä lähtien paikka on ollut kansainvälisen surffariyhteisön suosiossa. Edellisten vuosikymmenten aikana Imsouanesta onkin muodostunut yksi koko Afrikan suosituimmista surffispoteista.
Tammikuussa 2024 Imsouanea ja sen asukkaita kohtasi järkytys, kun lukuisat rannan edustan kodit, ravintolat, kahvilat ja majatalot jyrättiin maan tasalle vain vaivaisen 24 tunnin varoajalla.
Craig oli vieraillut Imsouanessa surffireissulla edellisen kerran kahdeksan vuotta sitten ja järkyttyi nyt näkemästään: siinä missä rannan edusta oli ollut viime kerralla täynnä ravintoloita, putiikkeja ja majataloja, oli nyt, helmikuussa 2024, pelkkää lohdutonta hävitystä.
Nämä jyrätyt talot oli rakennettu vuosikymmenten saatossa rannan edustalle ilman asianmukaisia lupia, mutta on silti hurjaa, miten ne päätettiin tuhota ja useiden perheiden koti ja elinkeino riistää täysin yhtäkkiä niin käsittämättömän lyhyellä varoitusajalla.
Vietimme Imsouanessa yhden päivän, mutta mielestäni paikka ei anna itsestään juurikaan mitään niille, jotka eivät tule paikan päälle erityisesti surffaus mielessään. Vibat olisivat voineet olla hieman paremmat ennen tammikuista tuhoa, mutta nyt kaikkialla näkyvät rakennusjäteröykkiöt pistivät myös mielen matalaksi.
Imsouanen pitkä hiekkaranta oli kuitenkin mukava koirien ulkoilutusta varten. Porukka oli pukeutunut rannalla rennosti uikkareihin paikallisia myöten, joten itsekin rohkenin tällä kertaa (yleisestä Marokon pukeutumisetiketistä poiketen) lenkkeillä rannalla hihattomassa topissa ja shortseissa.
Puskaparkkivinkki: Imsouanen kylään johtavat tien varrelta kallion laelta löytyy yksi koko Marokon parhaista kokemistamme puskaparkeista (löytyy Park4night sovelluksesta). Täällä kannattaa yöpyä ja nauttia upeasta auringonlaskusta, vaikka Imsouanen vierailu jäisikin väliin. Miinusta tällekin paikalle ropisee kuitenkin paikallisten jättämistä roskista ja rikotuista pulloista.
Taghazout ja Tamraght
Kun matkaa jatkaa Imsouanesta kohti etelää tunnin veran, tulee vastaan ensin Taghazout ja sen jälkeen Tamraght, jotka kumpikin niin ikään ovat suosittuja pikku surffikaupunkeja Agadirin pohjoispuolella.
Me päätimme jättää Taghazoutin vierailun väliin suurilta osin siitä syystä, että Park4night-kommenttien perusteella alueen rantaparkki vaikutti olevan täynnä kulkukoiria, jotka muun muassa viettävät yönsä matkailuautojen alla. Ei ainoastaan koiranomistajilla, vaan joillakin pienten lasten kanssa matkaavilla oli ollut Park4night-kommenttien perusteella vastikään ongelmia kyseisen koiralauman kanssa. Torreksen ja Vascon vuoksi jatkoimme suosiolla matkaa.
Päädyimme lopulta viettämään tulevan yön viereisen Tamraghtin pikku surffikaupungin rannanläheisellä asfaltoidulla parkkipaikalla yhdessä monien muiden reissaajien (lähinnä concorde-busseilla matkaavien saksalaisten, ranskalaisten ja hollantilaisten eläkeläisten) kanssa. Roskaisuus pisti täälläkin silmään.
Kulkukoiria näkyi täälläkin, mutta ne eivät olleet onneksi vaarallisen reviiritietoisia tai laumautuneita. Aamukävelyllä näin dromedaareja, joista yhden jalat oli sidottu niin tiukasti yhteen, että eläin pystyi hädin tuskin kävelemään.
Tässä vaiheessa tuntui jo pikkuhiljaa siltä, että Marokon rannikko alkoi olla nähty ja olisi aika ottaa suunta kohti sisämaata. Ennen sitä ajoimme vielä kuitenkin rauhalliseen ja hieman syrjäiseen Agloun pikkukaupunkiin, jonka upouudella Paradis Camping -leirintäalueella nautimme pari yötä lähes luksusluokan puitteista muun muassa uima-altaineen ja moderneine, putipuhtaine WC- ja suihkutiloineen vajaan yhdeksän euron vuorokausihintaan.
Läheisellä kilometrien pituisella pilaamattomalla rannalla oli mukava ulkoilla ja antaa koirien juosta huoletta vapaana.
6. Tafraoute – rauhaisa keidas Atlasvuorten kupeessa
Rentouduttuamme pari päivää Paradis-leirinnän makoisissa puitteissa oli tullut aika ottaa viimein suunta kohti Marokon sisäosia. Ei mennyt kauankaan, kun maisema muuttui rannikkoa kuivemmaksi ja vuoristoisemmaksi. Tiet pysyivät kuitenkin hyväkuntoisina ja miellyttävinä ajaa.
Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä meitä odotti ensimmäinen sisämaan kohteemme, josta muodostui yksi koko Marokon matkamme lemppareista. Aluksi epäröimme, jaksaisimmeko matkata mutkittelevia vuoristoteitä näin kauas etelän sisämaahan saakka, mutta vaivannäkö ehdottomasti palkittiin!
Päädyimme viettämään kolme yötä marokkolaisittain suhteellisen leppoisissa tunnelmissa Altlasvuorten kupeessa sijaitsevassa laaksossa Tafraouten kaupungissa. Kyseessä on rauhallinen ja miellyttävä, vajaan 10 000 asukkaan pikkukaupunki, jota ympäröivä maisema on erikoisten valtavien kivenmurikoiden ja punertavien vuorten ympäröimä.
Tafraoutessa on useampi edullinen leirintäalue (hinta vajaa seitsemän euroa per yö), mutta me päätimme majoittua kuvassa näkyvällä valtavalla puskaparkkialueella, missä on tilaa sadoille ajoneuvoille ja omansa pystyy parkkeeraamaan ja leirinsä pystyttämään miten ja minne lystää. Vuorokausihinta puskaparkkeilulle oli 15 dirhamia, eli 1,40 euroa, ja summa tultiin keräämään käteisenä kerran päivässä.
Matkailuajoneuvojen luona kierteli kaupustelijoita ja palveluntarjoajia laidasta laitaan – ei kuitenkaan ärsytykseksi saakka, eikä kukaan tuputtanut tuotteitaan häiritsevästi. Me ostimme paikalliselta pojalta muun muassa suklaatäytteisiä crepes-lättyjä. Lisäksi ostin paikalliselta mieheltä suuren pullon ”Marokon nestemäistä kultaa”, eli arganöljyä (sain tingattua pullon 20 euron lähtöhinnasta yhdeksään euroon).
Tafraouten yksi suuria plussia oli se, ettei täällä näkynyt yhtään kulkukoiria. Oli ihanaa, kun Torreksen ja Vascon kanssa pystyi liikkumaan kaikkialla – sekä luonnossa että kaupungilla – huoletta. Myös roskia näkyi huomattavasti rannikon kohteita vähemmän!
Tafraoute on Marokon suurin manteleiden tuottaja, ja satuimmekin kaupunkiin sopivasti mantelifestivaalien aikaan. Oli hauskaa kierrellä lauantai-iltana kaupungilla juhlahumussa aistien paikallista juhlatunnelmaa ja nauttia muun muassa kulkueista sekä perinteisestä berber-musiikista ja -tanssiesityksistä.
Kyseessä oli selkeästi koko perheen juhla, eikä kojujen seasta löytynyt tietenkään kaljatelttaa – kaikki vaikuttivat olevan hyvässä juhlatunnelmassa minttuteen voimin. Paikallisia lapsia kiinnosti ja ujostutti meidän koirat kovasti, ja rohkeimmat tulivat Torresta ja Vascoa varovasti silittelemään.
Kokonaisuutena vahva suositus Tafraoutelle: jos päätät matkata tänne etelän syrjäseuduille saakka, takaan, että vaivannäkösi palkitaan! Jos matkaat Marokossa helmikuun aikoihin, pyri ajoittamaan Tafraouten vierailusi mantelifestivaalien aikaan.
Ravintolasuositus: Chez Nadia. Tämä perheen pyörittämä pieni ja lämminhenkinen ravintola oli jotenkin erityisen ihastuttava – jopa siinä määrin, että päädyimme tänne seuraavana päivänä lounaalle uudemmankin kerran. Näytti siltä, että ravintolaa pyörittävä ystävällinen perhe myös asuu täällä. Ei ihme, että olo oli täällä kotoisa – oltiinhan heidän kotonaan!
Paikka on hieman pääkaduilta syrjässä; ohi ei pääse kävelemään sattumalta, mutta pieni poikkeama tänne sivukujalle palkitaan lämpimällä vieraanvaraisuudella, aidolla marokkolaisella tunnelmalla sekä tunteella valmistetulla ruoalla.
Retkikohde: Painted Rocks -kivet. Belgialainen taiteilija Jean Verame loi vuonna 1984 edesmenneen vaimonsa muistoksi Tafraouten upeisiin graniittikivi ja -kalliomuodostelmiin värikkään ulkoilmataideteoksen, jonka maalaaminen vei huimat 18 tonnia maalia.
Sisäänpääsy ulkoilmataideteoksen äärelle on ilmainen, mutta viimeiset kuusi kilometriä perille olivat ainakin vielä helmikuussa 2024 valitettavan huonokuntoista päällystämätöntä tietä. Meiltä nämä kivet jäivät kokematta puhtaasti sen vuoksi, että tie perille oli Transitin kovalla ilmajousituksella yksinkertaisesti liian hitaasti köyrryyteltävä. Jos mukana kulkee polkupyörät, tämä voisi olla sopiva pyöräilykohde Tafraoutesta käsin.
Jollet jaksa nähdä vaivaa, niin lohdutuksen sanana, että hienoja (mutta maalaamattomia) graniittimuodostelmia pääsee ihailemaan myös muualla Tafraouten ympäristössä.
Retkikohde: Les Gorges d’Issy. Tafraoutesta voi tehdä retken myös noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan kauniin vehreään palmulaaksoon. Tie muuttuu jossain vaiheessa suht kapeaksi ja hitaasti kuljettavaksi vuoristotieksi, enkä ehkä suuntaisi tänne ihan suurimmalla ajoneuvolla. Mekin käännyimme jossain vaiheessa takaisin, kun tajusimme, että meidän olisi pitänyt varata aikaa matkantekoon reilusti Google Mapsin ilmoittamaa enemmän.
Saimme kokea samantyyppisiä palmulaaksoja myöhemmän reittimme varrella, muun muassa Todghan kanjonin lähistöllä, joten varsinkin jos suunta jatkuu pidemmällekin Marokon sisämaahan, voinee tämän palmulaakson skipata.
7. Marrakech – Marokon matkailukohde numero yksi
Tafraoutesta matkamme jatkui vaihteeksi kohti pohjoista, mutta tällä kertaa sisämaan maisemissa. Tafraoutesta lähdettäessä kannattaa kiinnittää huomiota navigaattorin ehdottamiin reitteihin: jotkin vuoristotiet, kuten meidän valitsemamme R105, ovat melko villejä ja välillä käytännössä yksikaistaisia, mutta samalla pitkäpinnaisille ja viileähermoisille kuskeille ihan tehtävissä.
Noin kuuden tunnin pitkän ja hieman uuvuttavankin matkanteon päätteeksi saavuimme hämärtyvässä illansuussa seuraavaan määränpäähämme: tuhannen ja yhden yön tarinoiden Marrakechiin.
Legendaarinen Marrakech – Marokon kiehtova kulttuuripääkaupunki ja matkailijoiden suosikkikohde numero yksi – ansaitsee tulla koetuksi. Yksistään se antaa mielestäni Marokosta turhan hälyisen, kaaottisen ja kalliin vaikutelman, mutta jos aikaa riittää, kannattaa Marokon matkaajan poiketa Marrakechin levottomaan sykkeeseen vähintään yhden päivän verran.
Reilu miljoonan asukkaan Marrakechin vanhankaupungin kapeat basaarikujat kuhisevat jalankulkijoiden ohella polkupyöriä, aasivankkureita ja ohi päristeleviä mopoja. Tästä syystä päätimme jättää Torreksen ja Vascon suosiolla tällä kertaa leirintään kaupunkivierailumme ajaksi. Tämä oli jälkeenpäin ajateltuna täysin oikea päätös: vaikka terrierimme äärimmäisen helppoja reissukavereita ovatkin (myös suurkaupunkien vilinässä), olisin todennäköisesti stressannut koiriemme turvallisuuden puolesta liiaksi Marrakechin kapeilla kujilla mopojen huristellessa huolettomasti ohi ihan vierestä.
Marrakechin soukit ovat täynnä mitä erilaisempia marokkolaisia tuotteita: keramiikkaa, mattoja, ryijyjä, valaisimia, jalkineita, turistikrääsää… ja myös korkealaatuisempia vaatteita ja käsityötä. Hinnat ovat täällä kuulemma yleisesti keskimääräistä kalliimpia, emmekä jaksaneet muutenkaan osallistua tinkimismittelöön, joten ostoksia ei tarttunut Marrakechista mukaan.
Varsinaisista Marrakechin nähtävyyksistä piipahdin rajoitetun ajan vuoksi vain kauniisti koristellussa, 1500-luvulta peräisin olevassa Madrasa Ben Yussefin oppilaitoksessa.
Turistien huijaus ja hyväksikäyttö on Marrakechissa muuta Marokkoa yleisempää, ja esimerkiksi taksikuskit viilaavat kuulemma usein matkaajaa linssiin ihan huolella. Meille järjestyi onneksi luotettava ja edullinen kyyditys keskustaan ja takaisin leirintäalueen puolesta.
Marrakech tarjoaa myös rauhallisia keitaita pakopaikaksi kapeilla kaduilla ja kujilla vallitsevasta hektisestä, toisinaan vähän kaaottisestakin tunnelmasta. Kannattaa siis Marrakechin Medinassa seikkaillessaan kurkkia myös talojen sisäpihoille ja puutarhoihin (riad) tai käydä nauttimassa lounas, päivällinen tai vaikka välipala jossain lukuisista ravintoloiden kattoterasseista.
Lyhyen, eikä missään nimessä kaikenkattavan visiitin perusteella sanoisin, että Marrakech on kokemisen arvoinen kaupunki, mutta jos Marokon kokemukset rajoittuvat ainoastaan tänne, saa maasta sekä sen ihmisistä ja kulttuurista suht suppean kuvan. Marokko antaa mielestäni parastaan Marrakechin ulkopuolella.
Ravintolasuositus: Päätimme nauttia kaupunkipäivän päätteeksi libanonilaista ruokaa Naranj Libanese -ravintolan rauhaisalla ja viihtyisällä kattoterassilla. Puitteet, ruoka ja palvelu olivat täällä viimeisen päälle, ja – sori marokkolainen keittiö – tämä oli todennäköisesti koko Marokon vierailumme maittavin ateria!
Varoitus: Jemaa El-Fna -aukion vedättäjät ja eläinten hyväksikäyttäjät. Sanotaan, että Marrakechin vierailu ei ole kokonainen ilman vierailua vanhankaupungin kupeessa sijaitsevalla valtavalla tuhatvuotisella Jemaa El-Fnan aukiolla. Päivisin vilkas aukio on täynnä markkinakojuja, iltaisin sen valtaavat puolestaan kymmenet katuruokakojut, muusikot sekä erilaiset katutaitelijat.
Aukio on kuitenkin myös matkailijoiden kusettajien suosiossa: tuotteista pyydetään toisinaan ryöstöhintoja ja olen lukenut myös katukojuista ostettuun ruokaan liittyvistä ruokamyrkytystapauksista.
Eniten kyseisessä aukiossa itseäni kuitenkin häiritsi siellä tapahtuva eläinten hyväksikäyttö, jota saimme aukion läpi kävellessämme todistaa – räikeimpänä esimerkkinä turistien viihdykemielessä kahlehditut apinat. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin, vaikka olin kuullut apinoista etukäteen ja luulin olevani henkisesti varautunut kohtaamaan nämä pienet poloiset.
Myöskään käärmeiden lumoaminen – niin kiinnostavalta kuin se saattaakin vaikuttaa – ei ole eläinten hyväksikäytöstä ja kärsimyksestä vapaata bisnestä, ja suosittelisinkin vahvasti jättämään myös aukion käärmeenlumoajat huomioitta. Näytetäänhän kaikki omalta osaltamme vastuullista esimerkkiä, eikä tueta tällaista eläinten riistoon ja hyväksikäyttöön perustuvaa bisnestä.
Voit lukea enemmän eläineettisestä Marokon matkailusta tämän aiemman Marokon postaukseni lopusta.
Retkivinkki: Kuumailmapalloilu auringonnousussa
Viimeistele Marrakechin vierailusi tällä ainutlaatuisella elämyksellä yläilmoissa! Meiltä kokemus jäi väliin, sillä koirat eivät ole retkelle tervetulleita, mutta jos sinulla on mahdollisuus – ja jolleivät korkeat paikat hirvitä liikaa – tämä varhaisaamun kuumailmapalloretki marokkolaisine aamupaloineen* on varmasti ikimuistoinen elämys!
Majoitusvinkki: Le Relais de Marrakech -leirintä vaikuttaa olevan yksi koko Marokon suosituimmista ja ”maineikkaimmista” leirintäalueista – eikä suotta. Vietimme täällä aiemman pitkän ajorupeamamme päätteeksi kokonaiset viisi yötä rentoutuen ja työprojekteihimme keskittyen.
Jos jostain niin täältä löytyy kaikki mahdollinen, mitä leirintäalueelta voi toivoa: pieni valintamyymälä, ravintola, baari (anniskeluoikeuksineen!), uima-allasosasto, pingispöytä, matkailuauton verhoilupalvelu ja jopa koirien pesupiste ja trimmauspalvelu. Matkailuauton verhoiluja leirintäalueella ompeleva ystävällinen mies vaihtoi täällä housuihini uuden vetoketjun hajonneen tilalle 20 dirhamilla (vajaalla kahdella eurolla).
Meno-paluu -kyyditysten järjestäminen Marrakechin keskustaan oli leirinnän respassa vaivatonta. Noin 12 kilometrin kyyti maksoi kymmenisen euroa suuntaansa riippumatta kyydin henkilömäärästä; eli jos samalla kyydillä matkaa useampi seurue, laskee tämä kyydin hintaa per henkilö. Me jaoimme menomatkalla kyydin ranskalaisen pariskunnan kanssa ja palasimme takaisin leirintään omia aikojamme.
Ainoa huono puoli Le Relais -leirinnässä on se, että koirien ulkoilutusmaastot leirinnän ulkopuolella ovat melkoisen kehnoja, epäsiistejä ja roskaisia. Onneksi leirintäalue itsessään on sen verran suuri, että sen sisälläkin pystyy antamaan koirille pienen aamu- ja iltakävelyn – ja toki Torres ja Vasco pääsivät päivittäin ulkoilemaan myös leirintäalueen ulkopuolelle ei-niin-idyllisiin puitteisiin. Muutoin täällä on helppo viettää huoletonta camping-elämää alle kymmenen euron vuorokausihintaan.
8. Atlas-vuoret ja vuoristotiet
2500 metrin mittaisena läpi Marokon, Algerian ja Tunisian kulkeva vuorijono, Atlasvuoret, on koko Pohjois-Afrikan korkein vuoristo. Vuoriston korkein huippu, Marokossa sijaitseva Mount Toubkal, kohoaa kunnioitettavaan 4167 metrin korkeuteen. Lumihuippuisilla Atlasvuorilla, vain noin 80 kilometrin päässä Marrakechista, sijaitsee jopa Oukaimeden-niminen hiihtokeskus.
Atlasvuorten läpi kulkee myös useampia ajoreittejä, joista kuuluisin lienee Tizi n’Tichka. Mekin ajoimme kyseisen, parhaimmillaan reilu 2100 metriin nousevan vuoristotien matkalla Marrakechista kohti etelää ja Ouarzazaten kaupunkia. Tie oli tosi hyvässä kunnossa, rehellisen kaksikaistainen ja se soveltuu helposti suuremmankin luokan ajoneuvolle. Tien varrelta löytyi useampia matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita, joihin pysähtyä tauolle matkanteon lomassa.
Kaikki vuoristotiet eivät ole kuitenkaan yhtä hyvässä kunnossa: esimerkiksi Tizi n’Test -niminen tie, vaikka ihan ajettava sekin, on ilmeisesti kärsinyt pahasti vuoden 2023 syyskuun tuhoisan maanjäristyksen aiheuttamista vaurioista, ja tien kunnostustyöt ovat edelleen kesken.
9. Ouarzazate ja Ait Benhaddou – elokuvien lavasteissa
Marrakechista lähdettyämme ja Tizi n’Tichkan vuoristotien kautta kohti etelää suunnatessamme yövyimme yhden yön rauhallisessa puskaparkissa historiallisen Ait Benhaddoun kylän laitamilla. Paikka on kuuluisa erityisesti polttamattomista savitiilistä rakennetusta ksar-maalinnoituksestaan, joka lukeutuu Unescon maailmanperintöluetteloon. Linnoitus on toiminut näyttämönä muun muassa Game of Thrones -sarjan kuvauksille.
Seuraavana aamuna matkamme jatkui 30 kilometrin päässä sijaitsevaan niin ikään historialliseen Ouarzazaten kaupunkiin. Kaupunki on suhteellisen suosittu matkailijoiden keskuudessa ja erityisesti se vetää puoleensa innokkaita elokuvien harrastajia: paikan päällä on filmattu Game of Thrones -TV-sarjan ohella useita kuuluisia elokuvia, kuten Muumio, Gladiaattori ja Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä.
Elokuvien ystävät pääsevät täällä halutessaan vierailemaan myös elokuvastudiolla ja elokuvamuseossa. Itse jätimme kuitenkin nämä nähtävyydet väliin, ja muutaman tunnin kiertelyn ja lounastauon jälkeen matka jatkui eteenpäin.
10. Todghan kanjoni
Todghan kanjoni (tai Todran kanjoni) on vaikuttava luonnonmuodostelma noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Ouarzazaten kaupungista koiliseen. Kanjoni kannattaa käydä tsekkaamassa, jos meidän tapaamme matkaa Marrakechin suunnilta Saharan laitamille Merzougaan.
Vietimme yön Le Lac Garden of Eden -nimisellä pienellä leirintäalueella vajaan seitsemän euron vuorokausihintaan. Itse leirintä oli melko vaatimaton ja varsinkin suuremman luokan ajoneuvoille ahtaan tuntuinen. Leirintäalueen parasta antia oli yksityinen sisäänkäynti kanjonin pohjalla sijaitsevaan valtavaan vehreään palmulehtoon, jonne oli mukavaa ja turvallista viedä koirat ulkoilemaan.
Leirintäalueelta kannattaa jatkaa ajamista vielä eteenpäin, sillä kaikista vaikuttavimmat kanjonimaisemat odottavat täältä reilu viisi kilometriä pohjoiseen. Me kävimme ihailemassa kanjonia seuraavana päivänä uusin voimin, kun olimme ensin elpyneet leirinnässä yön yli pitkän ajopäivän uuvuttamina.
11. Merzouga – sykähdyttävää Saharan eksotiikkaa
Matka Saharan laitamille on kuin viimeinen silaus, kirsikka kakun päällä, Marokon elämysmatkalle. Merzouga on pieni, noin 400 asukkaan kylä Marokon rajaseuduilla lähellä Algerian rajaa. Samalla se on yksi Marokon kuuluisimmista – ja kenties kaikkein majesteettisin – portti maailman suurimpaan kuumaan autiomaahan.
Matka Merzougaan on pitkä, Marrakechista yli kahdeksan tuntia, läpi Marokon kuivien ja karujen – mutta samalla kauniiden – sisäosien. Olimme kuitenkin vakuuttuneet siitä, että tämä vaivannäkö vielä palkittaisiin, ja siispä teimme pitkän matkan halki Marokon autiomaan laitamille. Emmekä joutuneet pettymään.
Merzouga on suosittu kohde matkailijoiden keskuudessa, ja pikkukylään onkin noussut vieri viereen majataloja, hotelleja, leirintäalueita ja eksoottisia luksustelttaleirejä, joissa matkailijan on mahdollista päästä yöpymään hiekkadyynien keskellä autiomaan hiljaisuudessa.
Itse olin kuullut muiden matkaajien hehkuttavan erityisesti Haven la chance -nimistä -leirintäaluetta, joten päätimme suunnata aluksi tänne. Viihdyimme sen verran hyvin, että päädyimme majoittumaan paikan päällä viisi yötä, eli koko Merzougassa viettämämme ajan. Kyseessä lienee koko kolmivuotisen reissumme ainutlaatuisin leirintäkokemus.
Hintaa yöpymiselle helmi-maaliskuussa 2024 tuli vajaa kahdeksan euroa yöltä. Tuolla rahalla leirinnässä pääsi nauttimaan muun muassa siisteistä saniteettitiloista sekä kuumasta suihkusta.
Aavikolla ei asustele kulkukoiralaumoja, eivätkä kuulemma aavikkokäärmeet tai muutkaan vaarat ole dyyneillä tallustavien koirien tai ihmisten uhkana. Olikin kerrassaan riemastuttavaa, kun Torres ja Vasco pääsivät kirmaamaan niin huolettomasti ylös alas dyynejä aivan vapaasti. Toki koirien lenkit piti ajoittaa aamupäivään ja alkuiltaan, kun taas iltapäivän tukalimmat tunnit vietimme suosiolla joko varjossa tai pakun sisätiloissa.
Merzouga on hyvin suosittu tukikohta tehdä yön yli kestäviä retkiä aavikolle telttahotellissa majoittuen. Erilaisia ”glamping”-telttahotellimajoituksia löytyy esimerkiksi Booking.comista runsain määrin ja hinnat alkavat noin 11 eurosta per yö (kuljetus telttaleiriin hinnoitellaan tyypillisesti erikseen!).
Telttaleiriin matkataan yleensä Saharan hiekkadyynien halki joko dromedaarin kyydissä tai nelivetoisella ajoneuvolla. Aamupala tai puolihoito sisältyy usein majoituksen hintaan. Telttahotellien asiakasarviot ovat yleensä ylistäviä ja rahalleen vaikuttaa saavan erittäin hyvää vastinetta.
Meidänkin alkuperäisenä ajatuksena oli viettää Merzougassa yksi yö tällaisessa glamping-telttahotellissa Saharan tähtitaivaan alla. Lopulta elämys jäi kuitenkin väliin.
Syitä tähän oli muutama. Ensinnäkin olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka jo leirintäalueeltamme käsin oli mahdollista päästä kokemaan pala Saharaa ja tehdä aavikkokävelyitä hiekkadyynien keskelle suoraan pakultamme. Toiseksi puntaroimme, jaksaisimmeko yhtä yötä varten pakata kamojamme ja pähkäillä toki ensin, mitä aavikkoleirissä voisi ylipäätään tarvita. Pakukodissa sitä on tottunut niin helpolle, kun juuri koskaan ei tarvitse erikseen pakata mitään.
Lisäksi olisi tiennyt hieman säätöä ja ekstravaivaa alkaa selvittää, mihin telttamajoitukseen Torres ja Vasco olisivat olleet tervetulleita, ja kuinka kuljetuksemme telttaleiriin oltaisiin koirien vuoksi järjestetty: dromedaariratsastus kun tuskin olisi tullut kysymykseen.
Dromedaariratsastuksesta puheen ollen: koska turistina on lähes mahdotonta varmistua eläinten eettisestä kohtelusta, emme olleet muutoinkaan innostuneita dromedaarikyydityksen ajatuksesta. Myöskään mönkijällä tai muulla nelivedolla telttaleiriin matkaaminen ei innostanut moottoriajoneuvojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi.
Tapasimme dyyneillä käppäillessämme erään ystävällisen paikallisen miehen, joka selitti, että aavikkoketut ja muut aavikon eläimet pelkäävät ympäri dyynejä rällääviä moottoriajoneuvoja. Joitakin vuosia sitten koko kuljetus- ja huvitusmuotoa ei kuulemma edes ollut, mutta koska useat turistit innostuvat mönkijällä ajelusta pitkin dyynejä ja aktiviteetti myös tuottaa paikallisille, on sen suosio viime aikoina noussut. Miehen mukaan nimenomaan dromedaarilla ratsastus on luonnollisin ja paras matkaamisen muoto Saharassa.
Emme siis yksinkertaisesti löytäneet meille sopivaa ja samalla varmuudella eettistä matkustusmuotoa telttaleiriin. Tämä ei kuitenkaan lopulta jäänyt kaihertamaan: aikamme Saharan laitamilla Haven la Chance- leirinnässä oli jo itsessään uskomaton elämys, vaikka glamping-kokemus Saharan tähtitaivaan alla jäikin meiltä tällä kertaa kokematta.
Saharan aavikkoleireissä voi iltaisin kokea perinteisiä berber-musiikkiesityksiä. Onneksemme sellainenkin tuli koettua leririnnässämme, kun paikan päälle ilmestyi eräs ilta musiikkiryhmä, joka musisoi ja lauloi pimenevässä illassa nuotion äärelle kerääntyneiden matkaajien iloksi ja elämykseksi.
12. Fès – Pohjois-Marokon historiallinen aarreaitta
Ikivanha Fès on Marokon toiseksi suurin kaupunki ja Pohjois-Marokon kulttuurillinen ja historiallinen pääkaupunki, jota myös Afrikan Ateenaksi kutsutaan.
Elämää sykkivä ikivanha Fès kätkee sisäänsä muun muassa koko Marokon vanhimman säilyneen vanhankaupungin, jonka labyrinttimaisia kujia mekin kävimme viikonlopun verran koluamassa paluumatkallamme kohti pohjoista. Merzougasta Fèsiin kertyy matkaa reilut 450 kilometriä, ja matka kannattaakin jakaa parille kolmelle päivälle.
Kuten Marrakechinkin, myös Fèsin Medina tarjoaa matkailijalle loputtomasti ihmeteltävää ja elämyksiä kaikille aisteille. Erona Marrakechiin on Fèsin Medinassa ainakin se, ettei täällä tarvinnut väistellä mopoja tai aasivankkureita, vaan ainoastaan jalankulku on sallittua. Ehdottomasti miellyttävämpää ja turvallisempaa varsinkin koirien kannalta!
Torres ja Vasco saivat yllättävän paljon positiivista huomiota ja ihailua osakseen Fèsin kaduilla. Positiivinen yllätys oli myös, kun pääsimme lounastamaan Café Clock -nimiseen ravintolaan koirien kanssa ihan sisätiloihin!
Muutoin Fès ei tarjonnut enää tässä vaiheessa Marokon reissuamme juurikaan mitään uutta tai tajunnanräjäyttävää, vaikka mukava kokemus kaupunki ehdottomasti olikin. Pitkää historiaa huokuvat sokkeloiset Medinan kadut ja kujat, hektisyys ja härdelli, loputon tarjolla olevan tavaran määrä, katukeittiöt, aistien ilotulitus, huutelevat ja houkuttelevat myyjät… tuttua ja taattua Marokkoa!
Löysimme Fèsin soukista viimein sopivan kokoisen ”eteisen” maton pakuumme – olimme metsästäneet sopivaa yksilöä reissun alusta saakka. Kuultuaan että olen Suomesta mattokauppias huudahti innoissaan, että hänen asiakkaisiinsa lukeutuu suomalainen Artek – ja ainakin kovasti samannäköisiä marokkolaisia mattoja Artekin sivuilla näemmä näkyykin!
Parkkivinkki: Bab Makina -niminen pysäköintialue lähellä Jnan Sbil -puutarhaa. Parkkeerasimme Fèsin vierailun ajaksi tänne kaupungin muurien kupeessa sijaitsevalle koruttomalle, mutta asiansa ajavalle ja vartioidulle parkkipaikalle. Vuorokauden mittainen pysäköinti maksaa kuutisen euroa. Yö sujui yllättävän rauhallisesti, vaikka parkki sijaitsee ihan keskustan tuntumassa suht vilkkaan tien läheisyydessä. Täältä on lyhyt kävelymatka muurien sisään Fèsin vanhankaupungin sokkeloisia katuja ja kujia koluamaan.
Ravintolasuositus: Cafe Clock. Suosittu ravintolaketju, jonka ravintolat löytyvät Fèsin lisäksi Marrakechista ja Chefchaouenista. Marokkolaisilla standardeilla paikka on hintavanpuoleinen, mutta palvelu on englanninkielistä ja täällä on mahdollista nauttia marokkolaisten annosten lisäksi kansainvälisemmästä keittiöstä. Myös muutama kasvisvaihtoehto on tarjolla.
Ravintolaketju saa meiltä kiitosta myös koiraystävällisestä asenteestaan: emme olettaneet, että Torres ja Vasco olisivat tervetulleita Marokossa ravintolan sisätiloihin lainkaan, mutta niin vain Cafe Clock sekä Fèsissä että Chefchaouenissa toivotti tervetulleiksi myös koiravieraat!
Ravintolasuositus: Culture Box. Niin ikään Fesin Medinasta löytyvä viihtyisä pieni ravintola, josta löytyi virkistäviä vaihtoehtoja (meidän tapauksessamme kasvisburgeri ja falafel-rulla) myös kasvissyöjälle tässä vaiheessa reissua, kun kasvistaginet ja -couscousit alkoivat tulla pikkuhiljaa jo korvista ulos.
Majoitusvinkki matkalla Merzougasta Fesiin: Gite D’etape: Gorges de Ziz.
Tämän entisen linnoituksen raunioihin perustetun yksinkertaisen, mutta viihtyisän majatalon edustalla on parkkitilaa muutamalle kohtuullisen kompaktille matkailuautolle. Vajaalla viidellä eurolla saimme osaksemme mitä vieraanvaraisimman vastaanoton majatalon isännältä Alilta, ja meille tarjoiltiin myös minttuteetä ja pientä purtavaa. Seuraavana aamuna meitä odotti jopa yksinkertainen marokkolainen aamiainen, joka sisältyi yöpymisen hintaan! Myös illallisen nauttiminen olisi onnistunut lisämaksusta.
Koirat oli turvallista ottaa kävelyretkelle luontoreitille palmulehtoon, joka alkoi käytännössä majapaikan takapihalta. Kyseessä oli siis ihan täydellinen yhden yön pysähdys matkalla kohti pohjoista! Merzougasta on tänne 160 kilometrin (2,5 h) matka, Fèsistä 300 kilometriä (5 h).
13. Chefchaouen – maailman sinisin kaupunki
Maisema muuttui pitkästä aikaa vehreäksi ja kumpuilevaksi, jopa vuoristoiseksi, kun ajelimme halki Pohjois-Marokon ylänköjen kohti viimeistä, mutta samalla yhtä uniikeinta Marokon kohdettamme: kuuluisaa Chefchaouenin sinistä kaupunkia.
Chefchaouenia ei kannatakaan Pohjois-Marokossa matkatessaan missata. Vaikka meillä oli tässä vaiheessa takana jo kuukaudenpäivät mitä monipuolisinta ja kiehtovinta Marokon seikkailua, onnistui Chefchaouen tästäkin huolimatta sykähdyttämään. Kuvat puhukoot puolestaan.
Sää keväisessä Chefchaouenissa voi tuntua kolealta varsinkin Saharan paahteeseen tottuneelle – täällä sataa eteläistä Marokkoa huomattavasti runsaammin ja lämpötila voi kevättalvella olla päivisin niinkin alhainen kuin 9-12 astetta.
Myös Chefchaouenissa kannattaa tyypilliseen tapaan suunnata kaupungin hyvin säilyneeseen vanhaankaupunkiin eli Medinaan.
Eräältä Chefchaouenin labyrinttimaisen Medinan kujalta löytyy jo Fèsistä tuttu Cafe Clock -ketjun ravintola, jonka kattoterassilla oli mukavaa nauttia vege- ja koiraystävällisestä lounastuokiosta.
Parkkivinkki: Parking Lahfid, Avenue Allal Ibn Andellah. Yksinkertainen ja koruton, mutta vartioitu ja toimiva parkki lyhyen kävelymatkan päässä sinisestä vanhastakaupungista. Parkki maksoi maaliskuussa 2024 50 dirhamia, eli vajaat viisi euroa vuorokaudelta. Vietimme täällä yhden yön, joka sujui rekkojen satunnaisia lastausääniä lukuun ottamatta rauhallisesti.
Paluu Europpaan
Chefchaouenissa vietetyn päivän jälkeen edessämme oli enää reilu parituntinen ajomatka Tanger Medin satamaan ja lauttamatka takaisin tuttuun ja turvalliseen Eurooppaan. Lauttamatkasta, rajamuodollisuuksista ynnä muusta Marokon käytännön matkustusinfosta pääset lukemaan Marokkopostausteni ensimmäisestä osasta.
Toivottavasti nämä postaukset ja Marokon kokemukseni ovat tarjonneet sinulle hyödyllisiä vinkkejä sekä inspiroineet ja auttaneet sinua suunnittelemaan ja valmistautumaan omaan Marokon elämysmatkaasi! <3
Joko olet ammentanut reissuinspiraatiota muista maa- ja kaupunkiaiheisista postauksistani?
Kattavan reitin kyllä ajoitte!
Tunnen Marokon turvallisuustilannetta varsin heikosti, ilmeisesti reitti kuitenin oli turvallinen?
Marrakech on pakko päästä näkemään, mutta voi että, tuli hinku päästä Merzougaan, nuo maisemat näyttää kyllä todella upealta!
Moi Mikko,
Kiitos – voin todellakin suositella Merzougaa Marrakechin ohella. Marokko on yleisesti suhtellisen turvallinen matkailumaa – tuntuu että esim. Espanjassa tapahtuu enemmän autoihin murtautumisia ym. matkailijoihin suuntautuvia rikoksia. Eli en antaisi ainakaan epäilyksien turvallisuustilanteesta estää Marokon matkaa – uskaltaisin lähteä sinne näiden kokemusten perusteella yksinkin.