Tämä postaus saattaa sisältää niin sanottuja affiliate-linkkejä (merkitty *tähdellä). Jos päädyt tilaamaan palvelun affiliate-linkkini kautta, saan siitä pienen komission, mutta tämä ei maksa ylimääräistä sinulle. Nämä pienet komissiot auttavat ylläpitämään tätä blogia ja kattamaan sen vuotuisia kustannuksia. <3
Sardinia – pala paratiisia
Maaliskuun 2024 lopulla olimme karistaneet Saharan aavikon hiekat pakustamme ja kotiutuneet Marokon kiihkeästä sykkeestä takaisin tutulle ja turvalliselle Euroopan kamaralle. Seuraavaksi oli tullut aika ottaa suunta kohti meille vielä toistaiseksi tuntematonta kohdetta, josta olin kuullut muilta pakumatkailijoilta paljon ylistyssanoja: paratiisirannoistaan kuuluisaa ja vesiurheilun mekkana tunnettua Sardinian saarta.
Lopulta viihdyimme Sardiniassa kuukaudenpäivät saaren ympäri kiertäen ja sen unenomaisen upeita rantoja koluten. Sardinia paljastui mitä parhaimmaksi kevään reissukohteeksi, ja tulemme takuulla muistelemaan lämmöllä Sardiniassa viettämäämme vanlife-ajanjaksoa vielä monet kerrat.
Aloitimme saarikierroksemme Porto Torresin satamasta saaren pohjoisosista, ja kiersimme saaren vastapäivään: länsirannikolta etelän kautta itään.
Kuukausi oli tarpeeksi pitkä aika, jotta ehdimme edetä mukavan leppoisaan tahtiin, pysähdellä eri paikoissa ja saada hyvän kokonaiskäsityksen saaresta – etenkin sen rannikkoseudusta.
Sykähdyttävien rannikkomaisemiensa ohella Sardinialla olisi tarjottavanaan myös huomattavasti rannikkoseutua harvaanasutumpi vuoristoinen sisämaa, joka niin ikään tarjoaisi varmasti itsenäiselle matkaajalle mielenkiintoista tutkittavaa. Näin jälkeenpäin meinaa melkein harmittaa, ettemme malttaneet suunnata syvemmälle Sardinian sisämaahan. No, ensi kerralla sitten!
Jotkut viihtyvät Sardiniassa kuukausi kaupalla. Jos aika on kuitenkin rajattu, parissakin viikossa voinee ehtiä tutustumaan saareen ihan kohtuullisesti. Optimaalisin ajanjakso Sardiniaan tutustumiseen voisi olla kolmesta viiteen viikkoa, ja kovin paljoa kahta viikkoa lyhyempää visiittiä en tänne matkailuautolla tekisi. Meille kuukausi tuntui juuri sopivalta ajalta, mutta kuten todettu, Sardinian vuoristoiset sisämaat eivät ehtineet juurikaan käydä meille tutuksi.
Vaikka Sardiniasta muutamia kiinnostavia kaupunkeja löytyykin, mielestäni Sardinia toimii ehdottomasti parhaiten luontokohteena: tänne tullaan ennen kaikkea rantojen ja luontoelämysten, ei vilkkaan kaupunkielämän perässä.
Arkkitehtuuri Sardiniassa ei ole yleisesti yhtä kaunista ja näyttävää kuin monissa muissa Italian kolkissa, eivätkä Sardinian kylät ja kaupungit vedä viehättävyydessään lähellekään vertoja vaikkapa Toscanan vastaaville. Rantamaisemien osalta Sardinialle on sitä vastoin vaikeaa nimetä varteenotettavaa vastustajaa.
Tässä postauksessa jaan ensin yleistä Sardinian matkailuinfoa sekä listaan saaren hyviä ja huonoja puolia eri kategorioittain perustuen omiin kokemuksiimme saarella vietetyn kuukauden aikana. Jäljempänä postauksessa jaan lisäksi vinkkejä joistakin meitä ihastuttaneista Sardinian kohteista.
Kuten tavallista, postaus on kirjoitettu matkailuautoilijan näkökulmasta. Jos saavut saarelle lentäen, suosittelen vuokraamaan käyttöösi auton: Sardinia on parhaimmillaan, kun saarta ja sen piilotettuja paratiisirantoja pääsee koluamaan vapaasti ja omaan tahtiin.
Yksi kysymys, ennen kuin jatketaan pidemmälle Sardinian maisemiin! Onko sulla etsinnässä matkavakuutus, joka:
- on helppo tilata ilman työläitä terveysselvityksiä muutamissa minuuteissa
- joustaa matkasi keston mukaan ja jonka voit ottaa myös jo alkaneelle matkalle
- ei edellytä vakituista osoitetta Suomessa
- on voimassa kerrallaan jopa 12 kuukautta kuukausitilausperusteisesti
- on räätälöitävissä kätevästi mieleiseksesi erilaisten lisäturvien avulla
- tarjoaa kattavan terveysturvan ilman omavastuuta
- tarjoaa luotettavan ja nopean korvauskäsittelyn (testattu ja toimivaksi todettu henkilökohtaisesti!)
- on yhdistettävissä laajaan terveysvakuutukseen, joka on voimassa kaikkialla maailmassa ja myös kotimaassasi ilman aikarajoitusta.
Siinä tapauksessa voit päättää etsinnät tähän ja liittyä SafetyWing-vakuutusyhtiön alati kasvavaan reissuyhteisöön! Tutustu SafetyWingin Nomad Essential ja Nomad Complete -vakuutuksiin lisää tästä matkavakuutusaiheisesta postauksestani, tai klikkaa tästä itsesi suoraan SafetyWingin sivuille*!
Yleistä faktaa Sardiniasta
Sardinia on Välimeren toiseksi suurin saari Italian länsipuolella Korsikasta etelään. Saarella asuu vajaat 1,7 miljoonaa ihmistä.
Virallisesti Sardinia on osa Italiaa, vaikka myös eroavaisuuksia löytyy. Sardinialla on esimerkiksi italian kielen ohella oma kielensä (italian sukulaiskieli sardo). Saarella puhutaan sardosta neljää keskenään varsin erilaista murretta, joista yksi juontaa juurensa Korsikaan ja toinen Kataloniaan.
Sardinia on ollut vuosisatojen ja -tuhansien aikana vuorotellen useiden eri valloittajien ja kulttuurien alaisuudessa, mikä on aikojen saatossa auttanut muovaamaan saarelle sen nykyisen omalaatuisen kielen, identiteetin ja kulttuurin.
Läheskään kaikki sardinialaiset eivät muuten puhu tai ymmärrä englantia, ja italian alkeiden osaamisesta voi olla Sardinian matkailijalle hyötyä!
P.S. Kannattaa olla varuillaan, kun vertaa Sardiniaa ”muuhun Italiaan”: omanarvontuntoiset sardinialaiset kokevat olevansa vahvasti sardinialaisia, sardeja, eivät italialaisia. Eli paikallisten kanssa jutustellessa kannattaa olla huomaavainen ja välttää kutsumasta heitä italialaisiksi.
Paras aika matkustaa Sardiniaan
Sardinian ilmasto on subtrooppinen ja välimerellinen: kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Suosittelen Sardiniaa matkailuautoillen syys-kevät -kuukausina (loka-marraskuu ja maalis-toukokuu) varsinaisen kesäsesongin ulkopuolella. Ruuhkainen lomasesonki saarella alkaa ilmeisesti hieman paikasta riippuen touko-kesäkuussa ja kestää lokakuun alkuun.
Kesäisin Sardinian rannat ovat ruuhkaisia, parkit maksullisia ja puskaparkkeilua siedetään hiljaisia kuukausia nihkeämmin. Talvikuukaudet voivat olla viileitä ja sateisia, mutta monet viihtyvät talvet Sardinian maisemissa, vaikka ydintalven sää täällä onkin yleisesti Etelä-Espanjaa ja Portugalia jonkin verran kylmempi ja tuulisempi.
Ajaminen Sardiniassa
Sardinialla on pituutta 270 kilometrin verran ja leveyttä keskiosistaan noin 145 kilometriä. Saaren ympäri ajaminen vie Google Mapsin mukaan noin 13 tuntia. Me saimme kulumaan saaren ympäriajoon kuukauden.
Tiet ovat Sardiniassa kuten Italiassa yleisestikin: välillä hyväkuntoisia, välillä kehnompia. Varsinkin vuoristotiet voivat olla paikoittain varsin kapeita ja kurvikkaita, mutta pääosin Sardiniassa ajaminen on suht helppoa.
Koska saari on suht harvaan asuttu, ei liikenneruuhkia juuri ole – ei myöskään monikaistaisia tai maksullisia moottoriteitä. Paikalliset eivät vaikuta olevan ihan yhtä hulttiopäisiä tulisieluja liikenteessä kuin italialaiset yleisesti.
Kuinka päästä perille Sardiniaan
Sardiniaan on lauttayhteys useista kaupungeista Manner-Italiasta (ainakin Genova, Livorno ja Civitavecchio), Sisiliasta sekä Ranskan Korsikalta. Me matkasimme saarelle Espanjan Barcelonasta käsin Grimaldi Linesin kyydillä.
Maaliskuussa Barcelona – Porto Torres -väliä liikennöitiin vain kerran viikkoon (lähtö tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä), eli ainakin Barcelonasta käsin matkatessa liput kannattaa pyrkiä varaamaan ajoissa. Kesäkaudella viikoittaisia lauttavuoroja Barcelonasta Porto Torresiin on näemmä neljä.
Itse varasimme lauttaliput puolisentoista viikkoa ennen matkustusajankohtaa, emmekä onnistuneet saamaan koirinemme enää hyttipaikkaa täyteen buukatulta lautalta. Päädyimme viettämään yön makuupusseinemme laivan porraskäytävän lattialla. Muutoin 13-tuntinen matkamme paljon parjatulla Grimaldi Linesilla Barcelonasta Sardiniaan sujui varsin mukavasti. Lauttamatka maksoi meiltä kahdelta, Torrekselta ja Vascolta sekä Transitiltamme yhteensä 250 euroa.
Kuukautta myöhemmin matkamme jatkui Sardiniasta Manner-Italiaan. Otimme jälleen Grimaldi Linesin lauttakyydin saaren itärannikolta Olbiasta Italian Livornoon. Tämä lauttayhteys on säännöllinen ilmeisesti ympäri vuoden, ja lipun saanee varattua yleensä lyhyelläkin varoajalla. Lauttamatka kesti reilut yhdeksän tuntia ja sujui meidän osaltamme jälleen leppoisasti. Hintaa Olbia-Livorno -välille tuli 154,00 euroa.
Hintataso Sardiniassa
Sardinia ei ole erityisen edullinen matkakohde: hinnat vaikuttivat pyörivän suurin piirtein Italian kanssa samalla tasolla. Eli yleisesti Sardinian loma rokottaa kukkaroa jonkin verran vaikkapa Espanjaa tai Portugalia enemmän.
Kesäsesonkina hinnat ryöpsähtävät ylöspäin, kun monet parkkipaikat muuttuvat maksullisiksi, ja lerintäalueet ja muut majoituspalvelut nostavat hintansa tappiin. Erityisen hintavaa on Costa Smeraldaksi, eli Smaragdirannikoksi kutsutulla, äveriään seurapiirin suosiossa olevalla alueella saaren koilisosassa.
Esimerkki ravintolaillallisen laskun loppusummasta: Kaksi tonnikalatartar-pastaa (17 e/kpl), fanta (3,50 e), lasi paikallista viiniä (5 e) ja palvelumaksu (5 e) teki yhteensä meiltä kahdelta keskitasoisessa ravintolassa 47,50 euroa.
Sardinian plussat
+ Euroopan upeimpia rantoja
Sardinialla on 1900 kilometriä rantaviivaa. Saaren rannikko on suurilta osin rakentamaton ja täynnä toinen toistaan kauniimpia luonnontilaisia rantoja (spiaggia).
Olo Sardiniassa onkin välillä kuin Karibialla – yhtä pysäyttävän kauniita kristallinkirkkaita ja turkoosin värisiä rantoja ei Euroopassa juurikaan tule vastaan.
Jos vesiurheilulajit eivät kiinnosta ja aika Sardiniassa on rajallinen, rantojen näkökulmasta suosittelisin viettämään suurimman osan aikaa saaren etelä- ja itäosissa. Täällä rannat olivat ainakin keväällä länsirannikkoa paremmin tuulilta suojassa, ja myös kaikista paratiisimaisimmat kokemamme rannat löytyivät näistä saaren osista.
Sardiniassa ei välttämättä kannata suunnata kaikista hehkutetuimmille rannoille, sillä siellä ovat kaikki muutkin. Upeita rantoja voi löytää ympäri saarta, ja joistain vähemmän tunnetuista paratiisirannoista voi päästä sesongin ulkopuolella nauttimaan ihan yksikseen!
Yksi saaren ikonisimmista rannoista, spiaggia del Principe Smaragdirannikolla, veloittaa ilmeisesti matkailuautojen pysäköinnistä poskettomat 50 euroa – ihan sama viivyitkö paikalla vartin vai kokonaisen päivän. Kierrä tällaiset paikat suosiolla kaukaa ja etsi sen sijaan oma paratiisirantasi.
Ainakin keväällä joillakin Sardinian rannoilla voi törmätä posidonia oceanica -nimiseen meriheinälajiin, jota on ajautunut rantaan röykkiöittäin. Vaikka äkkiseltään tämä kasvi saattaa vaikuttaa ympäristön viihtyisyyden pilaajalta, sillä on tärkeä rooli rannikkovesien ekosysteemin kannalta, eikä sitä tule mennä poistamaan rannalta.
+ Mutkaton ja ystävällinen koirakulttuuri
Kuten yleisesti Italiassa, myös Sardiniassa koirakaverin kanssa lomailu ja matkailu on hyvin helppoa ja mutkatonta.
Sardinialaiset vaikuttavat olevan hyvin koiraystävällistä kansaa: emme törmänneet ravintolaan, jonne Torres ja Vasco eivät olisi olleet tervetulleita. Eräässäkin ravintolassa paikan omistaja otti haltioituneena koiristamme kuvia ja saimme myös esitellä koiriemme osaamia temppuja (nämä piti toistaa myös eräälle myöhemmin sisään saapuvalle asiakkaalle).
En ole varma, millaisia virallisia koiranpitosääntöjä Sardiniassa on, mutta Sardiniasta löytyy yleisesti paljon vapaata tilaa, luontoa ja rannikkoa, jossa tottelevaista koiraa on helppoa ulkoiluttaa kytkemättömänä. Kannattaa kuitenkin olla vastuullinen ja huomioida etenkin saalistusviettisten tai muutoin uteliaiden koirien kanssa luonnossa liikkuvat ja laiduntavat kotieläimet: Sardiniaa asuttaa muun ohella yli kolme miljoonaa lammasta.
Sardinian paratiisimaiset rannat ovat oivallisia myös koirien ulkoilutukseen ja uittamiseen: ainakin talvi-kevätaikaan koirien ulkoilutus ja rantaleikit onnistuivat lähes rannalla kuin rannalla, eikä kenelläkään tuntunut olevan ongelmaa koirien läsnäolon suhteen. Kesäsesonkina suhtautuminen koiriin suosituilla rannoilla voi olla nihkeämpää.
+ Hyvä ruoka ja juoma
Italialaiseen tapaan hyvä ruoka ja juoma on Sardiniassakin vaalittu osa kulttuuria. Saari onkin oivallinen matkakohde herkuttelijoille – sekä italialaisen keittiön ystäville että uusista makuelämyksistä innostuville.
Merellisyys näkyy saaren erikoisuuksissa: rannikon ravintolat tarjoavat muun ohella äyriäispastoja ja tuoreita kala-annoksia. Lampaiden vaikutus Sardinian ruokakulttuuriin näkyy muun muassa lampaanmaidosta valmistettujen voimakkaiden pecorino– ja ricotta-juustojen suosiossa. Myös yrteillä on olennainen rooli sardinialaisessa keittiössä.
Sardiniassa pääsee nauttimaan italialaisen keittiön maailmankuuluista antimista. Yhteistä muun Italian kanssa ovat muun muassa antipasto-alkupalat, erilaiset pastaruoat sekä pitkän kaavan mukaan nautittavat sosiaaliset illalliset. Ja tottahan toki sardinialaiset taitavat myös pizzan valmistuksen jalon taidon.
Sardiniasta löytyy totta kai myös hyviä viinejä! Itseäni ihastutti erityisesti Vermentino di Sardegna: raikas, eloisa ja sitrushedelmäinen valkoviini, jota tuotetaan erityisesti saaren itäosissa Olbian seudulla. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Paikallinen myrtin marjoista valmistettava Mirto-likööri jäi meiltä harmi kyllä testaamatta.
Sardinian tunnetuin (ja samalla epäilyttävin) juusto, casu marzu, on tunnettu siitä, että sen sisuksissa kiemurtelee tuhansia eläviä kärpäsentoukkia. Usein juusto syödään elävine toukkineen – silmät kiinni, jotteivät ne pääsisi hyppäämään silmille (kyllä: nämä toukat hyppivät jopa 20 sentin korkeuteen). Tämän paikallisen herkun virallinen myynti on EU:n hygienialainsäädännöstä johtuen nykyään virallisesti kielletty, mutta jos kyseinen makuelämys jostain syystä kiehtoo ja rohkeutta riittää, juustoa voi yrittää kysellä vaivihkaa juustokauppiaan tai kyläravintolan tiskin alta.
Jokin sardinialaisten ruokavaliossa toimii: muun muassa sydän- ja verisuonitauteja esiintyy sardinialaisten keskuudessa selvästi keskimääräistä vähemmän. Monissa Sardinian pikkukylissä elää maailman pitkäikäisintä kansaa, ja kylänraitilla saattaa hyvinkin käppäillä vastaan hyväkuntoinen satavuotias sardinialaisvanhus.
P.S. Sardinialle on tyypillistä italialaiseen tapaan, että ravintolat ovat ensin auki lounasaikaan (noin 12:00-15:00), sulkevat iltapäiväksi ja avautuvat uudelleen illallista varten noin kello 19:00 eteenpäin.
+ Mahdollisuus upeisiin puskaparkkeihin (ainakin lomasesongin ulkopuolella)
Sardiniassa suhtaudutaan puskaparkkeiluun sesongin ulkopuolella yleisesti ottaen varsin sallivasti. Saimme yöpyä Sardiniassa useissa idyllisissä ja luonnonläheisissä puskaparkeissa, joista monet sijaitsivat aivan rannan edustalla. Valtaosa ranta- ynnä muista parkeista on kesäkuukausien ulkopuolella maksuttomia.
Kesäkuukausina sen sijaan moni puskaparkki varsinkin rantojen edustoilla muuttuu maksulliseksi, yöpymistä rajoitetaan, ja joillekin parkkipaikoille asetetaan korkeuspuomit matkailuautojen parkkeerausta estämään.
Hintataso leirintäalueilla vaihtelee Sardiniassa noin 25 eurosta 100 euroon yöltä, mutta näistä meillä ei ole laajemmin kokemusta, sillä turvauduimme Sardiniassa leirintäalueisiin vain kahdesti: kerran turvallisuussyistä Cagliarissa ja toisen kerran Cala Gononen rantakohteessa sen vuoksi, että puskaparkkeilu kaupungissa tai sen liepeillä oli myös sesongin ulkopuolella kokonaan kielletty.
Pääset lukemaan enemmän Euroopassa puskaparkkeilusta tästä kattavasta puskaparkkipostauksesta!
Sardinian miinukset
-paikoittainen roskaisuus ja ilmeisen ontuva jätehuolto
Mitä tulee ympäristön kunnioittamiseen ja jätehuollon toimivuuteen, Sardinia muistuttaa valitettavasti Manner-Italiaa: eli parannettavaa löytyy ja paljon. On surullista, kuinka jopa näin paratiisimaisissa maisemissa ollaan piittaamattomia luontoa kohtaan ja pilataan ympäristöä häikäilemättä. Ihan kaikkialla saarella tähän ei onneksi törmää, mutta paikoitellen roskaisuus pisti silmään.
-Matkailuautojen palveluiden niukkuus
Olin lukenut etukäteen, että raikasveden täyttö voi tuottaa Sardiniassa vaikeuksia. Juomavettä oli kuitenkin lopulta mielestämme tarjolla suht mukavasti (tuttuun tapaan Park4night-sovellukseen on merkitty suuri osa juomavesipisteistä). Monista vesipisteistä vesi pitää ottaa tosin talteen letkun sijaan kanisterilla.
Sen sijaan harmaaveden- ja WC:n tyhjennysmahdollisuudet ovat Sardiniassa leirintäalueiden ulkopuolella valitettavan harvassa. Lisäksi monet leirintäalueet pyytävät ihan poskettomia hintoja, kuten eräskin paikka 30 euroa, näiden fasiliteettien käytöstä muilta kuin alueella majoittujilta. Eli aivan kuten roskisten tapauksessa: kannattaa hyödyntää tilaisuus aina, kun sellainen osuu kohdille!
Myöskin julkisiin WC-tiloihin törmääminen on Sardiniassa suht harvinaista herkkua.
-Paikoittainen heikko netti
Digiyrittäjinä meidän piti Sardiniassa jättää useampi lupaava puskaparkki väliin sen vuoksi, että nettisignaali oli paikan päällä aivan liian heikko tehokkaaseen työskentelyyn ja vaikkapa videopalavereihin. Muutamissa kohdin tämä turhautti.
Emme hankkineet Sardiniassa ollessamme paikallista puhelinliittymää, vaan käytimme ainoastaan omien Suomi-liittymiemme sekä ranskalaisen SFR-liittymämme dataa.
-Varjoja paratiisissa
Kuten Manner-Italiassa, myös Sardiniassa tapahtuu ajoneuvoihin murtautumisia paikoitellen melko yleisestikin. Kannattaa olla siis varuillaan ja kuunnella intuitiotaan, minne ajoneuvonsa pysäköi yöksi, ja minne matkakotinsa uskaltaa jättää ilman valvontaa. Park4night-kommentteja selaamalla yleensä selviää, onko paikan päällä koettu autoihin murtautumisia.
Varsinkin suurempien kaupunkien, kuten Cagliarin ja Olbian, liepeillä kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkintaa.
Sardinian kohdetärppejä
Ohessa on listattuna muutamia meitä ihastuttaneita Sardinian kohteita. Esittelen kohteet niiden vierailujärjestyksessä, eli aloittaen saaren pohjois- ja länsiosista edeten etelän kautta kohti itää ja lopulta takaisin pohjoiseen.
Rantojen osalta tulikin jo mainittua, että Sardinia on täynnä toinen toistaan upeampia paratiisibiitsejä. Ei siis kannata matkareittinsä suunnittelussa takertua liiaksi oheisiin suosituksiini, vaan kannustan etsimään ja löytämään omat Sardinian unelmarantasi!
Castelsardo
Kuvauksellinen pikkukaupunki keskiaikaisine linnoineen saaren pohjoisosissa suht lähellä Porto Torresia. Hieman loitompana kylästä löytyy rauhaisa puskaparkki (La Vignaccia -nimisen rannan edustalta), joka palveli meitä hyvin ensimmäisenä Sardinian yönämme.
La Pelosa
Suosittu turkoosivetinen leijasurffausranta saaren pohjoisrannikolla. Kesäsesonkina pääsy ruuhkaiselle rannalle pitää varata ilmeisesti päivää paria etukäteen, ja lysti kustantaa 3,50 euroa. Maaliskuussa aurinkoisena mutta tuulisena päivänä täällä näkyi vain kitesurffareita, ja parkkeeraus rannan edustalle tienvarteen oli maksutonta.
Vietimme yön läheisellä Le Salines -nimisen rannan maksuttomalla parkkipaikalla, josta käsin sai ihailla myös viereisen laguunin flamingoja.
Capo S. Marco
Mukava muutaman kilometrin pituinen kävelyretkikohde saaren länsirannikolla niemenkärjessä sijaitsevalle majakalle. Täällä sijaitsee myös Antiikin aikainen arkeologinen alue Tharros, johon pääsee tutustumaan pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Lähistöltä löytyy muutama pizzeria, johon voi pysähtyä lounastamaan retken päätteeksi.
Bosa
Bosa on reilu 7000 asukkaan keskiaikainen pikkukaupunki Sardinian länsirannikolla. Temojoen varrella sijaitsevalle kaupungille on tunnusomaista suloiset pastellinväriset talot. Bosa lieneekin saaren kaupunkikohteista kuvauksellisin. Samalla se on suhteellisen pieni ja kompakti, joten yksikin päivä voi riittää kaupunkiin ja sen värikkääseen kaupunkikuvaan tutustumiseen.
Vietimme yhden yön hieman kauempana keskustasta sijaitsevalla yksinkertaisella mutta toimivalla meren edustan parkkipaikalla (29 Viale Mediterraneo). Bosassa parkkeerasimme päivän ajaksi 46 Via Delle Conse –osoitteesta löytyvälle parkkipaikalle; alkuillasta matkamme jatkui jo eteenpäin kohti etelää.
Porto di Teulada ja Spiaggia di Porto Tramatzu
Pieni satama-alue ravintola-kahviloineen, jonka pienellä parkkipaikalla yöpyminen onnistui ainakin kevään hiljaisena sesonkina ongelmitta. Täältä lähti mukava merellinen kävelyreitti koirien lenkittämiseen. Lähistöltä löytyy myös mukava valkohiekkainen uimaranta Spiaggia di Porto Tramatzu.
Spiaggia Su Giudeu
Yksi meidän lempparirantoja koko Sardiniassa! Suositun rannan parkkipaikalla oli mahdollista yöpyä sesongin ulkopuolella veloituksetta, ja yö täällä sujui hyvin rauhallisesti kirkkaan tähtitaivaan alla lepakoiden, sammakoiden, flamingojen ja muiden eläinten ympäröimänä. Sesonkina parkkeeraus täällä maksaa ilmeisesti 16 euroa.
Cagliari
Cagliari on Sardinian pääkaupunki ja samalla saaren suurin kaupunki. Noin 150 000 asukkaan Cagliari sijaitsee saaren etelärannikolla kauniiden rantamaisemien ympäröimänä. Täältä on lauttayhteys muun muassa Civitavecchiaan, Napoliin ja Palermoon.
Jo ennen ajanlaskun alkua perustettu Cagliari on Sardinian kulttuurillinen, poliittinen ja taiteellinen keskus. Jos Sardiniassa tahtoo päästä kunnolla kaupunkielämän makuun tai vaikkapa piipahtaa yöelämässä, kannattaa suunnata päiväksi pariksi Cagliarin katuja koluamaan ja sen runsaaseen baari- ja ravintolatarjontaan tutustumaan.
Kaupungin eloisa vanha keskusta tarjoaa mukavan miljöön kaupunkipäivän tai -illan viettoon. Me vietimme Cagliarin kaduilla yhden illan ja seuraavan iltapäivän, mikä oli meidän tapauksessamme ihan sopiva aika kaupunkiin tutustumiseen.
Majoitusvinkki: Camper Cagliari Park. Suht yksinkertainen ja melko ahdas matkaparkki taisi kustantaa 25 euroa yöltä. Matkaparkki sijaitsee kätevän kävelymatkan päästä keskustasta. Olimme täällä parkissa yhden yön ja seuraavana päivänä parkkeerasimme muutamaksi tunniksi satama-alueen ilmaiseen (arkena maksulliseen) turvallisen tuntuiseen parkkiin.
Cagliarissa tapahtuu melko paljon autoihin murtautumisia, joten täällä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mihin ajoneuvonsa uskaltaa jättää yksikseen.
Ravintolavinkki: Birdi. Yhden naisen pyörittämä mukava pieni kasvisravintola Cagliarin keskustassa. Annokset olivat maittavia, mutta ehkä melko pieniä hintaansa nähden. Äärimmäisen koiraystävällinen ja muutoinkin hyvin ystävällinen ja välitön tunnelma.
Ravintolavinkki: Caffeteria Tiffany. Suosittu baari, jonka terassi on ainakin viikonloppuisin yleensä täynnä. Paikan ehdoton hitti on valtavat viiden euron Aperol Spritzit, jotka tarjoillaan pöytään napostelulautasen kera. Kerrassaan erinomainen hintadiili! P.S. Kokeile perinteisen Aperolin ohella myös vaikkapa Limoncello Spritziä!
Spiaggia Simius
Upea ranta noin tunnin ajomatkan päässä Cagliarista itään, jonka rantakallioilla oli täydellistä paistatella sunnuntaipäivää koirien kanssa. Rannan parkkipaikalla yöpyminen oli ilmaista, eikä ruuhkaa tähän aikaan vuodesta ollut. Ai että – Sardiniaa parhaimmillaan!
Spiaggia di Capo Carbonara
Suosittu puskaparkki kauniissa rantamaisemissa Spiaggia Simiukselta kohti Capo Carbonaran niemenkärkeä suunnattaessa. Täältä voi myös tehdä pienen kävelyretken Capo Carbonaran niemennokkaan.
Cala Goloritzé (Baunei)
Mukava ja helpohko, noin kahdeksan kilometrin pituinen patikkaretki vie luonnonkauniiseen poukamaan Cala Goloritzén rannalle. Ranta on saavutettavissa vain patikoiden tai meriteitse, mutta tästä huolimatta se on yleensä varsin ruuhkainen.
Patikointireitin alkuun päästäkseen pitää ajaa varsin mielenkiintoisia kapoisia serpentiinimutkia Baunein vuoristokylästä ylös vuorille. Näissä silmukoissa ei ihan älyttömän pitkä matkailuauto mahtuisi kääntymään, kun välillä meidän 5,5-metrisellä Transitillakin sai olla tiukimmissa mutkissa tarkkana.
Tiukkojen serpentiinimutkien jälkeen ajomatka perille oli helppoa ja miellyttävää maalaisreittiä. Matkan varrella saimme ihastella vuohien lisäksi lukuisia luonnossa vapaana tepastelevia possuja, joista nuorimmat näyttivät vain parin kuukauden ikäisiltä.
Varsinainen patikkareitti alkaa Area di sosta camper Su Sinniperu -nimiseltä parkkipaikalta. Saavuimme tänne jo edellisenä iltana, ja 20 euron maksua vastaan majoituimme paikan päällä patikkaretkeä edeltävän yön; käytössä on myös WC- ja suihkutilat. Puskaparkkeilu seudulla ei ole sallittua, joten jos mielii yöpyä näillä kulmilla, lienee tämä parkkipaikka melko lailla ainoa luvallinen vaihtoehto.
Huom. nettisignaali oli paikan päällä melko heikko, joten huomioi tämä, jos olet aikeissa työskennellä täältä käsin.
Pääsymaksu reitille kustansi seitsemän euroa henkilöltä keväällä 2024 (kesäisin pääsylippu reitille pitää varata etukäteen!). Koiran saa ottaa patikkaretkelle mukaan, mutta huomioi, että itse Cala Goloritzén rannalla koirat ovat kiellettyjä. Parisataa metriä ennen rannalle laskeutuvia portaita on kallion kupeessa picnic-paikka, johon toinen meistä jäi koirien kanssa odottamaan, kun vuorollamme kävimme pyörähtämässä Cala Goloritzén rannalla.
Patikkareitti, nelisen kilometriä suuntaansa, on suht kivikkoista, mutta Torres ja Vasco ovat onneksi tottuneita kivirakassa kulkijoita, eikä reitti tuottanut niille ongelmia. Herkkätassuisen koiran tuomista reitille harkitsisin kuitenkin kahteen kertaan. Reitillä voi törmätä myös eläimiin, kuten possuihin, vuohiin ja aaseihin.
Suosittelen lähtemään liikkeelle tapaamme heti aamusta, jotta rannalla olisi mahdollisimman vähän porukkaa. Matka kestää reilu tunnin suuntaansa; paluumatkaan kannattaa varata ylämäestä johtuen hieman enemmän aikaa.
P.S. Alueella on mahdollista tehdä myös muita patikkaretkiä luonnonkauniille rannoille. Meiltä nämä retket jäivät kuitenkin väliin sen takia, etteivät reitit nopean selvityksen perusteella soveltuneet maastoltaan koirien kanssa kuljettavaksi.
Gorropun kanjoni
Gorropun kanjoni on yksi Euroopan suurimmista ja vaikuttavimmista kanjoneista. Se sijaitsee Sardinian itärannikon tuntumassa Urzulein ja Orgosolon kuntien välimaastossa. Patikkaretki kanjonin dramaattisiin maisemiin tarjoaa kaikille vähintäänkin peruskuntoisille ulkoilman ystäville oivallisen retkikohteen ja huikean luontoelämyksen!
Kanjonivierailua varten pysäköimme pakun Parheggio Tiscali – S’Abba Arva -nimiselle parkkipaikalle luonnonhelmaan, missä vietimme myös patikkaretkeä edeltävän yön muutama muu retkipaku seuranamme. Parkkipaikka oli näin kevätaikaan maksuton – ilmeisesti toukokuusta lähtien parkkeeraus maksaa kesäkuukausilta 8–10 euroa vuorokaudelta.
Seuraavana aamuna aloitimme patikkaretken kohti kanjonia. Reitti varsinaisen kanjonin alkuun on kuuden kilometrin pituinen ja mielestäni kaiken kaikkiaan helppokulkuinen ajoittaisesta ylämäestä huolimatta (korkeuseroa reitillä kertyy noin 650 metriä).
Suurin osa reitistä kulkee varjossa, mikä toi helpotusta matkantekoon kuumana aurinkoisena päivänä. Matkan varrelta löytyy myös raikas puro viilentymistä ja koirien juomataukoa varten.
Varsinaiselle kanjonin suuaukolle saavuttaessa tulee maksaa sisäänpääsymaksu (aikuiset kuusi euroa, lapset neljä euroa. Huom – vain käteinen!) ja opas selittää turvallisuusohjeet kanjonissa liikkumiseen. Tämän jälkeen reitti muuttuu hieman kimurantimmaksi valtavilla kivenlohkareilla kiipeilyksi ja tasapainoiluksi.
Eräässä kallion halkeamassa jouduimme nostelemaan Torresta ja Vascoa, mutta muutoin ketterät terrierimme pystyivät etenemään itsenäisesti haastavassa maastossa.
Noin puolta tuntia myöhemmin saavuimme kanjonin pohjan kapeimpaan kohtaan, jossa kanjonin pystysuorat seinämät kohosivat lähes vieri vieressä dramaattisina kohti taivasta 500 metrin korkeuteen.
Tästä eteenpäin reitti olisi vaikeutunut entisestään, ja lyhyen kuvaussession jälkeen käännyimme takaisin paluumatkalle. Paluumatkaa varten on halutessaan mahdollista tilata myös jeeppikyyti.
Suosittelen varaamaan kanjoniretkeä varten evästä ja tarpeeksi vettä. Lähellä kanjonin suuaukkoa on vesipiste, jossa pystyy täyttämään vesipullonsa paluumatkaa varten. Edestakaiseen matkaan meillä kertyi kilometrejä lopulta yhteensä 15.
P.S. Jos patikkaretken jälkeinen rento rantaelämä houkuttaa, lähistöltä löytyy Cala Gononen suosittu rantakohde, jonka Spiaggia di Cala Fuili -ranta on yksi Sardinian suosikkejani.
Jos voimia vielä kanjoniretken jäljiltä riittää, täällä pääsee halutessaan patikoimaan noin seitsemän kilometriä suuntaansa pitkälle Sentiero Cala Fuili –nimiselle reitille, joka johtaa Cala Luna -nimiselle paratiisimaiselle rannalle. Itse emme patikoineet kyseistä reittiä kuumasta päivästä johtuen, vaan vietimme sen sijaan rennon rantapäivän edellä mainitulla Cala Fuilin rannalla.
Cala Banana
Maksuton, ilmeisesti kesäaikaankin matkailuautoille sallittu kaunis ranta lyhyen ajomatkan päässä Olbian kaupungista. Täällä on kätevää viettää ensimmäinen tai viimeinen Sardinian yö, jos saarelle saavutaan tai sieltä lähdetään Olbian satamasta.
Yövyimme rannan parkkipaikalla kaiken kaikkiaan kaksi rauhaisaa yötä muutama muu paku seuranamme, mutta kesäisin täällä on ruuhkaisempaa. Miinusta paikallisten roskittamasta ympäristöstä: parkkipaikkaa ympäröivissä pusikoissa näkyi kaikenlaista dumpattua jätettä televisioista ja tietokoneen näytöistä lähtien.
Palau
Palau on pieni, noin 4000 asukkaan kaupunki Sardinian pohjoisrannikolla. Meidät toi kaupunkiin jälleen yksi vesiurheilulaji: Craig oli päättänyt suorittaa täällä Advanced Open Water PADI -tutkintonsa.
Niinpä vietimme Palaussa useamman päivän Craigin sukelluskurssista johtuen. Lyhyempikin aika riittäisi helposti kaupunkiin ja sen ympäristöön tutustumiseen: Palaun keskusta on hyvin pieni.
Moni tekee Palausta käsin veneretken läheiseen La Maddalenan saaristoon, mutta meiltä tämä jäi Craigin sukellusaktiviteettien vuoksi väliin.
Kaupungin satama-alueella yöpyminen oli huhtikuussa maksutonta, ja paikan päältä löytyi myös ilmainen wifi sekä maksullinen WC. Hyvin helppo ja huoleton visiitti siis!
Ravintolasuositus: Goblet Wine Bar. Pieni ja viihtyisä viinibaari, jossa on ystävällinen palvelu ja jossa voi nauttia viinien ohella myös kylmiä alkupaloja. Nautimme täällä lasilliset ja muutamat alkupalat ennen kuin suuntasimme pastaillalliselle läheiseen Il Ghiottone -ravintolaan (joka ei lainkaan hullumpi sekään!). Myös viini-tasting on mahdollinen.
Puskaparkkivinkki: Jos yöksi mielii omaan rauhaan, suosittelen noin kolmen kilometrin päässä keskustasta kukkulan laella sijaitsevan linnoituksen parkkipaikkaa (Parcheggio e Biglietteria Della Fortezza di Monte Altura). Vietimme täällä ensimmäisen Palaun yömme. Parkkipaikkaa ympäröiviltä näyttäviltä kalliomuodostelmilta avautuu hienot näköalat merelle ja kaupunkiin.
Jäähyväiset Sardinialle
Kierrettyämme Sardiniaa kuukaudenpäivät oli tullut lopulta aika nousta Olbiasta Livornoon lähtevään lauttaan ja jatkaa seikkailuja jälleen Manner-Euroopan maankamaralla. Sardiniasta olisi ollut helppoa jatkaa matkaa myös Korsikan saarelle: Pohjois-Sardinian ja Korsikan välinen lauttamatka (Santa Teresa Gallura – Bonifacio) kestää vain vajaan tunnin. Lauttalipun hinta on tosin ilmeisesti matkailuautolta toistasataa euroa, eli suhteellisen hintava kyyti niin pieneen pyrähdykseen nähden.
Alun perin harkitsimmekin yhdistävämme Sardinian kokemukseemme lyhyen vierailun myös Korsikan saarella. Olimme kuitenkin viihtyneet Sardiniassa sen verran hyvin, että aikataulupaineen vuoksi jätimme tällä kertaa Korsikan vierailun lopulta väliin. Jo parin viikon päässä meitä odotti täysin uusi ja hauska reissukokemus Keski-Euroopassa: valloittava Praha ja jääkiekon vuoden 2024 MM-kisarieha.
Oletko sinä vieraillut Sardiniassa? Vai heräsikö kenties matkakuume tätä postausta lukiessa? Kerro kommenteissa!
P.S. Joko olet ammentanut reissuinspiraatiota muista maa- ja kaupunkiaiheisista postauksistani?
Belgian kaupunkikohteet Brugge ja Ghent
Ranskan suurimmat plussat ja miinukset
Ranskan kohdevinkit eri puolille maata
Espanjan suurimmat plussat ja miinukset
Frigiliana – Espanjan Aurinkorannikon valkoinen helmi
Italian suurimmat plussat ja miinukset
Euroopan pääkaupungit arvostelussa
Ericeira – lyömätöntä surffikulttuuria ja pikkukaupungin valloittavaa charmia
Eipä ole Sardiniassa tullut vierailtua. Moni on kuitenkin aluetta kehunut ja kyllähän paikka itseänikin kiinnostaa.
Siispä ei muuta kuin joku kerta Sardinian sinisiin rantamaisemiin tutustumaan – tuskin tulet pettymään!
Olipa kattava katsaus tästä paratiisimaisesta saaresta! Paljon hyödyllisiä vinkkejä saarelle matkustaville.
Kukapa tietää, vaikka meidänkin Pedro löytää tuonne tiensä vielä joku päivä!😊
Kiitos! :) Pedrolle ja matkaseuralaisille vahva suositus suunnata joku kerta vielä Sardinian maisemiin! Esimerkiksi Italian Livornon kautta matkaten.
Olen asunut yhden kesän Sardiniassa itärannikolla ja oi kuinka kaipaan yöaikaista sirkkoejn siritystä ja tuota turkoosia vettä ja vuoria. Olipa kivoja uusia kohdevinkkejä tässä blogissa ja mielettömän kauniita kuvia! Kiitos niistä!
Onpa kiva kuulla – kiitos paljon, Kirsi! :)